Vakuutus kanille?

Helou! Kyselin heinäkuussa Sarin Arkin Facebook-sivulla, ottaisitko kaneille vakuutusta. Sain kyselyyn päälle 200 vastausta ja 62% äänestäjistä ottaisi kaneilleen vakuutuksen, 38% ei.

Kanihan kuuluu Suomessa lemmikkien top vitoseen eli niitä on todella monessa perheessä. Kääpiökanit, joita suurimmalla osalla on, voivat elää yli 10-vuotiaiksi. Sikäli on erittäin outoa, ettei kaneille ole juuri vakuutuksia tarjolla. Sama tilanne on tosin muillakin eksoottisilla lemmikeillä. 

kanivakuutus
Kanille vakuutus, kyllä vai ei?

En jättänyt asiaa yhteen kyselyyn vaan tiedustelin kanien vakuutuksista myös suoraan vakuutusyhtiöiltä. Kerroin äänestyksen tulokset ja että vastaajat kommentoivat aihetta seuraavasti:

  • ”Ehdottomasti ottaisin koska eläinlääkärikulut ovat kalliita.”
  • ”Muutaman tonnin kanien eläinlääkärikuluihin laittaneena kyllä ottaisin, jos hinnat olisi järkevät. Kaikki paha kuitenkin sattuu aina päivystysaikaan ja joutuu ottamaan röntgenit yms.”
  • ”saisikohan vakuutukseen myös kanin tekemät vahingot, esimerkiksi pesukoneen tiivisteen jyrsimisen”
  • ”Jos hinta ja omavastuut oöisi kohdallaan. Kanin hoito on kallista.”
  • ”Jos hinta ja ehdot olisivat kohtuulliset, eli todella ajateltu juuri kania, en näe syytä olla ottamatta.”
  • ”Hinnan yms ollessa hyvät niin ainakin vakavasti harkitsisin ottavani”

Vakuutusyhtiöiden vertailua

Otin yhteyttä kuuteen eri vakuutusyhtiöön. Seitsemännen nettisivuilla luki, että heiltä on saatavilla kaneille vakuutus. Tämä Fennia vaatii kuitenkin kotivakuutuksen ottamisen heiltä ja että eläin on terve sekä tietyn ikäinen. Viittä vuotta vanhemmalle kanille ei saa otettua vakuutusta ja vakuutus raukeaa kanin täyttäessä seitsemän. Plussaa Fennialle siitä, että seuraeläinvakuutuksen nimellä olevan vakuutuksen tiedot löytyvät valmiiksi heidän kotisivuiltaan. 

Pohjantähden Seuraeläinturva on ryhmävakuutus, jolla vakuutetaan muut seuraeläimet kuin kissat ja koirat. Vakuutusta ei löydy suoraan heidän kotisivuiltaan vaan asia selvisi chatin kautta.

Eläimiltä ei vaadita eläinlääkärin todistusta terveydentilasta. Seuraeläinturva kattaa ainoastaan tapaturmaisen kuoleman ja sitä varten pitäisi myös ottaa kotivakuutus samasta yhtiöstä. Tämä kyseinen vakuutus ei siis toisi apua niihin yllättäviin eläinlääkärikuluihin.

Agria Eläinvakuutuksen asiakaspalvelusta vastattiin, ettei kanien vakuuttamisen ajankohtaa ole vielä tiedossa, mutta sellaista on kenties luvassa. Ruotsissa kanivakuutusta on ollut tarjolla jo pitkään. Agriasta vinkattiin, että kannattaa seurata heidän Facebook- ja Instagram-tilejään, sillä sitä kautta uutiset saavuttavat kanilliset nopeimmin.

If ei tarjoa vakuutusta kaneille, mutta laittoivat toiveeni eteenpäin. Sama tilanne oli POP Vakuutuksessa, LähiTapiolassa sekä Pohjola Vakuutuksessa. Ifiin sai yhteyden chatin kautta, tosin ensin piti jutella botin kanssa. POP Vakuutukseen ja Pohjolaan sain yhteyden Facebookin kautta ja LähiTapiolaan jätin yhteydenottopyynnön heidän kotisivujensa kautta.

Pohjola ja Agria vastasivat viimeisimpinä. Agrialle plussaa siitä, että sivuilla oli sähköpostiosoite näkyvillä. Sähköpostiin mahtuu usein enemmän tekstiä, kun taas yhteydenottolomakkeessa saattaa olla rajattu merkkimäärä.

Pelkkä puhelinnumero, yhteydenottolomake tai chat eivät ole parhaita yhteydenottotapoja. Helpommalta tuntuu sähköposti tai Facebookin yksityisviesti, koska viestin voi kirjoittaa silloin kun on itsellä aikaa ja vastaus tulee silloin kun yrityksen asiakaspalvelulla on aikaa. Toki vastauksen saaminen voi kestää kauemmin kuin esimerkiksi puhelinpalveluun soittaminen.

Fennia vai Pohjantähti?

Koska tällä hetkellä Fennia ja Pohjantähti ovat ainoita, jotka tarjoavat kaneille vakuutusta, valinta ei ole vaikea. Omistajat, itseni mukaan lukien, toivovat kanivakuutukselta erityisesti äkillisten eläinlääkärikulujen korvaamista. Pohjantähti korvaa vain kanin tapaturmaisen kuoleman, mistä tulee vähän sellainen ”eläin on esine” -fiilis.

Näistä kahdesta en kuitenkaan taida valita kumpaakaan vaan jään odottelemaan Agrian tulevaa tarjontaa 🙂 Jos sinäkin laitat toiveesi eteenpäin, vakuutusyhtiöissä kenties kuunnellaan mahdollisia asiakkaita suuremmalla todennäköisyydellä. Toivoa sopii, että ehdot ja hinnat ovat kunnossa ja että kanivakuutus ei ole sidottu kotivakuutukseen.

Parhaat ehdot kanivakuutukselle?

Koska kääpiökanien ja jättirotuisten kanien eliniänodotukset eroavat toisistaan paljonkin, kannattaa tämä ottaa huomioon vakuutuksissa. Kaneille tyypillisiä eläinlääkärikäyntejä ovat äkilliset päivystysreissut, jolloin usein tarvittaisi kuvantamista. Siihen ei tuplahinnalla monella ole mahdollisuutta.

Nyt kun kanien verenvuotokuumetauti on rantautunut Suomeenkin, kaneja saa viedä vuosittain rokotuksille, jonka yhteydessä tehdään terveystarkastus. Tämäkin voi tuoda omistajille lisäkustannuksia.

Suosituimpia rotuja lienevät kääpiöluppa, leijonanharjas ja hermeliini. Näillä on paljon hammas- ja silmävaivoja. Toki hammasvaivoja on kaneilla muutenkin, kun hampaat ovat avojuuriset eli kasvavat koko ajan. Luppakorvaisilla kaneilla korvavaivat ovat myös yleisiä.

Jos mitään ei ole tehtävissä tai kani menehtyy omia aikojaan, niin kamalalta kuin se kuulostaakin, olisi hyödyllistä lähettää kani ruumiinavaukseen. Esimerkiksi pasteurellasta on tuntunut muodostuvan sairaus, jonka piikkiin laitetaan kaikkea maan ja taivaan väliltä. Vaikka siihen ei olisi aihetta. Hidastunut suolistontoimintakin voi olla oire jostain vielä vakavammasta eikä sairaus itsessään. Kaikki lisätieto kanien sairauksista on hyödyksi, koska sen avulla seulontaa tai hoitomuotoja voidaan kenties kehittää.

Jos ajatellaan niitä hampaita jälleen kerran, kani voi aiheuttaa tuhoa kotona. Kaikki johdot ja muut mahdolliset vaaranpaikat kannattaa tietysti suojata, mutta ehkä sellainen jyrsimisvahinkoja kattava lisämauste vakuutukseen olisi toivottu.

Mitä sinä kaipaisit kanivakuutukselta, jos olisit sellaista ottamassa? 🙂

 

Pellolta kanin pöytään – heinästä asiaa

Moikka! Heinä on suuri osa kanien ja kanillisten elämää, joten se ansaitsee ehdottomasti postauksen. Kun menet kauppaan tai tilalle valkkaamaan heinäsatsia, mietitkö koskaan mitä kaikkea on pitänyt tapahtua ennen kuin heinä päätyy kanisi eteen? Tai mitä se oikeastaan sisältää?

Olen syöttänyt kaneilleni erilaisia heiniä vuosien saatossa. Timoteipohjainen heinä lienee kaneille parasta, mutta mitä muuta pitää ottaa huomioon? Mikä erottaa luomun heinän tavanomaisesti tuotetusta heinästä?

En tiedä heinänviljelystä kovin paljoa, joten onneksi sain kahdelta viljelijältä vastauksia kysymyksiini 🙂 Niiden perusteella valotan heinäntuotannon eri vaiheita aina siihen saakka kun se päätyy asiakkaille.

Luomuheinä-kappaleen tiedot perustuvat kyseisen viljelijän vastauksiin ja samoin tavanomaisesti tuotetun heinän tiedot perustuvat kyseisen viljelijän vastauksiin. Yhteenvetokappaleessa on omia ajatuksiani aiheesta.

Luomuheinän ja tavanomaisen heinän tuotannossa on sekä samankaltaisuuksia että eroavaisuuksia. Yksi yhdistävä tekijä on ainakin pakkausmateriaali, sillä kummatkin tässä esitellyt viljelijät käyttävät paperisäkkejä, mitkä ovat muovia ekologisempi vaihtoehto.

Luomuheinä

Vertailussa oleva luomuheinä on kuivurissa kuivattua heinää, joka tulee jalasjärveläiseltä luomutilalta Etelä-Pohjanmaalta. Viljelijä on K & E Leppälä ja he siirtyivät luomutuotantoon vuonna 2001.

Luomuheinä on pääsääntöisesti timoteiheinää. Joukkoon viljellään myös muita lajikkeita, kuten kamomillaa, apilaa, voikukkaa, suolaheinää, sinimailasta sekä saraheinää.

Kirsi Leppälä kertoo, että luomupellolla ei käytetä kemiallisia lannoitteita eikä torjunta-aineita vaan viljely perustuu monipuoliseen viljelykiertoon. Luomuviljelyn viljelykierrossa viljellään heinää noin 2-3 vuotta, jonka jälkeen pellot muokataan ja kylvetään viljalle 1-2 vuodeksi. Ravinteet tuotetaan luonnon omin toiminnoin, sillä esimerkiksi apilat ja palkokasvit keräävät typpeä. Lisäksi käytetään luomuun soveltuvia lannoitteita ja kalkitusta.

Heinä niitetään peltoon ja noin kahden vuorokauden sisällä heinät paalataan pienpaaleihin. Sen jälkeen ne siirretään heinille tarkoitettuihin latokuivureihin, jossa lopullinen kuivaus tapahtuu.

Rehuanalyysien näytteiden tulokset vaihtelevat johtuen esimerkiksi heinänkorjuun ajankohdasta, ja mistä heinäerästä näytteet on otettu.

Luomuheinän rehuanalyysi vuoden 2018 heinästä:

  • raakavalkuainen 84-92 g/kg ka
  • sokeri 142-179 g/kg ka
  • kuitu (NDF) 543-633 g/kg ka
  • kuiva-aine, rehusta 865-876 g/kg
  • D-arvo 611-673 g/kg ka
  • ME (muuntokelpoinen energia) 9,3-10,3 MJ/kg ka
  • imeytyvä valkuainen 76-80 g/kg ka
  • sulava raakavalkuainen 47-54 g/kg ka

heinää kanille

Tavanomaisesti tuotettu heinä

Vertailukohteen tavanomainen heinä tulee myös Pohjanmaalta, Vaismaan tilalta Isostakyröstä. He ovat viljelleet heinää vuodesta 2006.

Agronomi/agrologi Päivi Vaismaan mukaan nurmen elinkaari on noin viisi vuotta. Lohkoa uudistettaessa käytetään sertifioitua paalinurmisiemenseosta, joka sisältää Iki-timoteitä 75 %, Fure-nurminataa 19 % ja Sigmund-nurminataa 6 %. Timotei ja nadat on todettu parhaiksi kasveiksi kuivaheinäntuotantoon.

Apilaa ei kylvetä, koska se varisisi paalausvaiheessa takaisin peltoon. Putkivartisia, kuten esimerkiksi voikukkaa ja valvattia ei kylvetä, koska ne kuivavat heinäkasvien kanssa eri tahtiin ja voivat homehduttaa paalin.

Rikkakasvit valtaavat herkästi kasvutilaa heinäkasveilta. Siksi esimerkiksi voikukkaa ja valvattia torjutaan tarpeen vaatiessa keväällä. Kallista kasvinsuojeluainetta käytetään siis tarpeen vaatiessa, ei automaattisesti.

Jos lohkolle tulee voikukkaa tai valvattia heinän sekaan, se luokitellaan kakkoslaaduksi. Luomutuotanto ei ole mahdollista, jos ei ole omaa karjaa. Luomuheinä tarvitsee lannoitteeksi karjanlantaa, joka ei käy monivuotiselle nurmelle muussa muodossa kuin lietteenä. Nurmea on kuitenkin pakko lannoittaa, kun siitä otetaan ravinteita sadon muodossa pois.

EU:n lainsäädäntö velvoittaa viljelijöitä teettämään pellon viljavuusanalyysin eli otattamaan maanäytteet. Analyysit tehdään jokaiselta lohkolta viiden vuoden välein. Erityisen tärkeää nurmenviljelyssä on maan kalsium/magnesium-suhde. Nurmi tarvitsee kalkkia, jota poistuu nurmen kasvun myötä maasta jopa 500-1000 kg/ha/vuosi.

Viljelykierrossa yksi peltolohkoista uudistetaan joka vuosi. Nurmi vanhenee noin viidessä vuodessa, jonka jälkeen sadon määrä ja laatu heikentyisi.

Nurmen 1. vuosi

Edellisenä kesänä, pari viikkoa kuivaheinäsadonkorjuun jälkeen, vanha nurmi on päätetty kemiallisesti ja syksyllä maa on kynnetty. Kestorikkakasvit pitää saada torjuttua ja tehtyä uudelle nurmelle hyvä kasvualusta. Torjunta-aine vaikuttaa lehtivihreän kautta eläviin kasveihin. Maassa on rikkakasvien siemenpankki seuraavaksi tuhanneksi vuodeksi, joten niistä ei päästä kerralla eroon.

Keväällä ilmojen lämmettyä lohko äestetään, pinnanmuodot tasataan ja kylvetään heinänsiemenseos. Kylvös jyrätään, jotta saataisiin mahdollisimman tasainen pinta pellolle. Tällä estetään esimerkiksi mullan joutuminen heinän joukkoon niittovaiheessa.

Pienten heinänsiementen kasvatus on pitkä prosessi ja vaatii sopivat sääolosuhteet. Heinänsiemenen itämiseen kuluu aikaa vähintään 21 vrk, jos ilma on noin 20 asteista ja sadetta saadaan optimaalisesti. Vertailun vuoksi, viljansiemenet itävät noin 10 päivässä.

Uudistettuja lohkoja voidaan joutua paikkakylvämään kuivina kesinä juhannuksen jälkeenkin, jos kylvetyt siemenet ovat kuivuneet. Uusi nurmi lähtee kasvuun vasta sateiden saavuttua.

Ensimmäisenä vuonna nurmesta ei saada kuivaheinäsatoa. Kylvövuonna nurmea hoidetaan niittämällä, joka on mekaanista rikkakasvien torjuntaa. Niitto tehdään useita kertoja loppusyksyn aikana, jotta nurmi vahvistuisi ja että rikkakasvit eivät pääsisi siementämään, ja sitä kautta valtaamaan alaa heinäkasveilta.

Nurmen 2.-5. vuosi

Keväällä, kun ilmat lämpenevät ja heinä lähtee kasvuun (yleensä toukokuun alussa), kasvusto lannoitetaan. Nurmille käytetään yleensä Suomensalpietaria, joka on magnesiumia, booria sekä seleeniä sisältävä moniravinteinen typpi-rikkilannoite. Tarvittaessa käytetään myös muita hivenravinteita.

Suomensalpietarin sisältö on NPKS 27-0-1-4, Mg, B, Se, mikä tarkoittaa, että typpeä on 27 %, fosforia 0 %, kaliumia 1 %, rikkiä 4 %, magnesiumia 1 %, booria 0,02 % ja seleeniä 0,0015 %. Seleeni on välttämätön kaikkien eläinten kasvulle ja lisääntymiselle. Ilman seleenilannoitusta kasvit eivät saa riittävästi seleeniä suomalaisesta maaperästä.

Kasvit jäävät pienikokoisiksi, jos ne käyttävät voimansa kukkiakseen mahdollisimman nopeasti. Sadon mukana maasta otetaan ravinteita pois ja ne annetaan maalle takaisin lannoituksen muodossa. Siksi ei kannata ostaa heinää, jota ei ole lannoitettu. Lannoitteet ovat kalliita, mutta välttämättömiä ravinteikkaan sadon muodostumiselle.

Kuivaheinää päästään Pohjanmaalla korjaamaan yleensä kesäkuun viimeisellä viikolla tai heinäkuun ensimmäisellä, kun timotei on tullut tähkälle, on vihreä ja nurminadassa on röyhyt. Kasvusto on tässä vaiheessa nuorta ja lehtevää.

Niitto pyritään tekemään aamulla noin klo 5 tietämillä, jolloin kasvin sokeritasot ovat mahdollisimman matalat. Päivän mittaan kasvin sokeritaso nousee yhteyttämisen seurauksena. Mitä vanhempi kasvi, sitä enemmän sokeria. Jos Pohjanmaalla tehtäisiin kuivaheinää vanhan kansan oppien mukaan vasta elokuussa, ei heinässä olisi käytännössä ravinteita jäljellä vaan pelkkää sokeripitoista korsiintunutta vartta.

Kun heinä kaadetaan, pitäisi tiedossa olla varmaa poutaa 3-4 vrk. Sääennusteet vaihtelevat paljon, joten tämä vaihe aiheuttaa heinänviljelijälle paljon stressiä.

Kun heinä on niitetty, vaihdetaan kelapöyhin traktorin perään ja lähdetään pöyhimään. Juuri kaadettu heinämassa pitää saada irti maasta, jotta aurinko ja tuuli pääsevät sitä kuivattamaan. Mitä kosteampaa massa on, sitä useammin alkuvaiheessa sitä joutuu pöyhimään eli kääntelemään.

Yleensä niittopäivänä pöyhitään kolmesti, seuraavana päivänä kahdesti ja kolmantena päivänä myös kahdesti. Jos ilma on kuivattanut heinää hyvin, paalausta saatetaan kokeilla kolmannen päivän iltana.

Pöyhin laitetaan karhotusasentoon, jolloin se ei enää levitä heiniä vaan kerää heinän jonoihin, karhoihin, joihin sitten paalaimen kanssa rynnistetään. Jos keskittyy pelkästään kuivaheinäntuotantoon, heinä paalataan pienpaalaimella.

Monilla tiloilla on helppouden takia siirrytty pyöröpaalaimen käyttöön. Jos paalit vielä muovitetaan, heinä voi olla kosteaa ja säilyä silti. Pienpaaleissa heinän on oltava kuivaa.

Heinän kuivaus

Paalauksen jälkeen paalit pinotaan latokuivuriin. Latokuivuri on kylmäilmakuivain, jossa paalien läpi puhalletaan sähköpuhaltimen avulla ilmaa. Latokuivurissa on lattiavaluun rakennettu kahdeksan koko varaston pituista ilmakanavaa, joiden kautta ilma kulkee tiiviin paalipinon läpi.

Yleensä koneellista kuivausta tehdään viikon verran, sen jälkeen puhallinta käytetään aurinkoisilla ilmoilla päiväsaikaan, eli ei puhalleta öisin tai sateella kosteaa ilmaa paaleihin. Yleensä kuivauksessa päästään yli 90 % kuiva-ainepitoisuuteen (raja-arvo kuivaheinälle on 85 %).

Suomen ilmastossa latokuivuri on välttämätön laadukkaan kuivaheinän tuottamiseen, vain tällä saadaan sato säilymään pölyttömänä talven yli. Jos heinä pölyää, se tarkoittaa aina sitä, että heinä on homeessa. Vaikka hometta ei silmämääräisesti näe, se on korren sisällä.

Kun paalit ovat varastossa, puhaltimella kuivattu ja latokuivuri sammutettu, otetaan näytteet analyysejä varten. Sitten peitellään heinäpino pressuilla. Tämä sen vuoksi, että heinä on kuivempaa kuin suhteellinen ilmankosteus ja heinä imisi itseensä kosteutta ilmasta. Vaarana on pintapaalien homehtuminen varsinkin syyssateilla, kun ilmankosteus on 100 %.

Pellosta saadaan vuodessa vain yksi kuivaheinäsato. Odelmaa eli pääsadon jälkeen kasvavaa syysheinää on vaikea saada syksyn kosteilla keleillä kuivaksi pellolla, joten sitä ei hyödynnetä. Odelma niitetään syksyllä ja jätetään pellon ravinnoksi.

Viidennen vuoden syyskesällä nurmikasvusto päätetään kemiallisesti ja aloitetaan jälleen alusta.

Analyysituloksiin vaikuttaa moni asia: maan senhetkinen kunto (esimerkiksi kalkitsemisen tarve), lannoituksen onnistuminen, niittoajankohta (jopa vuorokaudenaika), onko kyse kuivaheinästä vai säilöheinästä, pääsadosta vai syyssadosta, ja analyysinäyteotoksen edustavuus. Tulokset vaihtelevat lohkokohtaisesti ja myös samankin lohkon sisällä.

Rehuanalyysi kesältä 2019:

  • raakavalkuainen 53 g/kg ka
  • sokeri 138 g/kg ka
  • kuitu (NDF) 642 g/kg ka
  • kuiva-aine, rehusta 903 g/kg
  • D-arvo 581 g/kg ka
  • ME (muuntokelpoinen energia) 8,8 MJ/kg ka
  • sulava raakavalkuainen 17 g/kg ka

Lisäksi heinästä on tutkittu kaliumin, kalsiumin sekä fosforin arvot. Kaliumia on 16,6 g/kg ka, kalsiumia 1,3 g/kg ka ja fosforia 1,9 g/kg ka.

Nippelitietona heinäntuotannosta Vaismaa kertoo, että EU on antanut kaudelle 2015-2020 erityisen suuren painoarvon kestävälle maankäytölle eli viherryttämiselle (maisema vihreäksi = nurmelle). Nurmi sitoo hiiltä ja suojelee luonnon monimuotoisuutta ja on sellaisenaan suotuisaa ympäristölle. Nurmenviljely on ekoteko, koska kasvusto on monivuotinen eikä maata kynnetä vuosittain kuten viljanviljelyssä. Aina kun maata muokataan, siitä vapautuu hiiltä ilmaan.

Yhteenvetona

Pelkkien rehuanalyysien avulla heinää ei kannata kaneille valita vaan kiinnittää huomiota siihen, että heinä on timoteipohjaista, koska se tosiaan sopii kaneille parhaiten. Hyvä heinä on vihreää, ei pölise tai tuoksu tunkkaiselta. Markettiheinä voi olla melkoista höttöä, mutta niissäkin on eroja. Yleensä heinä kannattaa ostaa erikoisliikkeistä (eläintarvikeliikkeet jne.) tai suoraan viljelijältä.

Lisäksi voi miettiä, sopiiko kortinen heinä paremmin vai olisiko sen hyvä sisältää myös muita lajikkeita. Toki heinän sekaan voi itsekin sekoittaa erilaisia kasveja. Runsas valikoima vähän erilaisia korsia saattaa houkutella paremmin syömään kuin tasapaksu kasa. 

Miksi tavanomaisesti tuotetussa heinässä ei ole luonnonkasveja? Siihen vaikuttavat ainakin käytetty siemenseos ja torjunta. Suurin este tälle lienee kuitenkin rikkakasvi vs luonnonkasvi -ajattelu. Rikkakasvi on roska, joka pitää kitkeä pois, mutta luonnonkasvit taas rikkaus, joiden annetaan kasvaa. Viljelijä voi pitää ”rikkaruohoja” sisältävää heinää kakkoslaatuna, mutta ainakin meidän kaniperheelle se on mieluisaa. Siinä siis hyvä markkinarako tavanomaisen heinän viljelijöille 🙂

Kanien ravintosuosituksia on tutkittu kovin vähän lemmikkikanien näkökulmasta, koska tuotantokanien villantuotanto ja optimaalinen lihasmassan kasvu on vienyt voiton. Moni kaneihin perehtynyt eläinlääkäri kuitenkin suosittaa antamaan erilaisia kasveja yhden ja saman sijasta.

P.S. Luomuheinä ei tarkoita, että heinä on lannoittamatonta. ”Luonnonheinä” ei välttämättä ole viljellyltä nurmelta niitettyä heinää vaan se voi olla peräisin esimerkiksi luonnontilaiselta niityltä tai vesistöihin rajoittuvien viljapeltojen suojakaistoilta. Ravintosisältö voi olla niukempi kuin lannoitetun heinän. Kannattaa aina pyytää rehuanalyysi, sillä heinän nimikkeissä ja sisällöissä voi olla eroja.

P.P.S. Kani ei voi elää ilman heinää ja sitä on oltava koko ajan vapaasti saatavilla. Syysheinän sanotaan aiheuttavan vähemmän allergisia oireita, mutta heinäallergisen on hyvä varautua kanin elinkaaren mittaiseen antihistamiinilääkitykseen tai kokeiltava esimerkiksi ilmankostuttajaa 🙂

Jos et ole varma oletko heinälle allerginen, hommaa esimerkiksi näiltä viljelijöiltä heinää ja nuku pienen heinäkasan vieressä pari viikkoa. Sen jälkeen olet viisaampi 😉

Kuvat Pixabaysta.

Kanin elekieli – mitä eri asennot tarkoittavat?

Koska kani ei päästele kovin paljon ääniä, se viestii lähinnä eleillä. Jotta osaat puhua sujuvasti kania, sinun täytyy ymmärtää, mitä kulloisetkin eleet tarkoittavat. Muiden eläinten tavoin kanikin reagoi ympäristöönsä. Jos ympäristö ei ole kanille suotuisa, on turha odottaa säyseää käytöstä.

Siltä varalta, että et ole aiempia artikkeleitani lukenut, todettakoon, että kani on saaliseläin ja sen vuoksi täysin erilainen lemmikki kuin esimerkiksi koira. Piiloutuminen, pakeneminen ja arkuus ovat normisettiä kaneille. Aitoja sylipupuja on harvassa.

Jos luit ekan lauseen ja ajattelit, että jes, kanihan on sitten hiljainen lemmikki, niin ikäväkseni joudun kertomaan, ettei näin ole 😀 Vaikka kani ei juuri ääntele, se saa kyllä ääntä aikaiseksi kolistelemalla ja nakertamalla. Hämäräaktiivisena vipeltäjänä kani saattaa raastaa herkkäunisimpien ihmisten hermoja. Etenkin jos kanin tukikohta on lähellä makuuhuonetta.

Takajalkojen tömistäminen vaaran uhatessa on varmasti kaikille tuttu, mutta mitä muita eleitä kaneilla on?

Stranger danger!

Kani pelkää luonnostaan kaikkea uutta, koska se on ollut kanin luonnonvaraisille sukulaisille elinehto kautta aikain. Jotkut yksilöt ovat paljon arempia kuin toiset etkä välttämättä aina tiedä, mitä olet saamassa, kun tarjoat kotia uudelle kanille.

Varminta on tutustua ensin kanien sielunelämään (esimerkiksi lukemalla Kanikirjan) ja vasta sitten miettiä, sopisiko kaksi tai useampi kani sun perheeseen. Esimerkiksi kääpiöjänis Tuhto on niin arka, että hänen täytyy varmistua, kuka olen ennen kuin uskaltaa tulla esiin.

En tiedä, mitä ikävyyksiä Tuhto on ennen adoptointia kokenut, mutta puuttuvista varpaista ja kynsistä sekä repaleisista korvista voi jotain päätellä. Meillä on Päiväni murmelina -hetkiä aina työpäivän jälkeen, kun tuttavuus Tuhton kanssa ehtii melkein nollaantua.

Kun kodissa on ollut hiljaista muutaman tunnin ajan ja ulko-ovi käy, Tuhto ei todellakaan ole ottamassa mua avosylin vastaan vaan kyhjöttää todennäköisesti papan tekemässä nukensängyssä piilossa. Se on ihan ok, hän saa rauhassa olla piilossa niin kauan, että uskaltaa itse tulla esiin. Viimeistään iltapellettiaikaan (eli meillä noin klo 19-20 välissä) Tuhto kömpii ihmisten ilmoille.

Tämä toistuu lähes joka päivä, koska ikinä ei tiedä, kuka ulko-ovesta tulee. Vaikkakin se lähes aina olen minä 😉

Hiiviskely

Aran kanin tunnistaa hiiviskelystä. Saattavat selkävaivaisetkin kanit hiiviskellä, jos heihin sattuu, mutta arka kani oikein kurkottelee, jotta ei tarvitsisi loikkia lähemmäs. Askel on epävarmaa ja häntä melko alhaalla. Kani pitää vartaloa matalalla, painautuen vähän maahan.

Hiiviskelevä kani saattaa myös pälyillä niin että silmänvalkuaiset näkyvät. Korvat ovat ylhäällä ja voivat sojottaa eri suuntiin, koska on samalla tarkkailtava eri suunnista tulevia ääniä. Vaikka valkuaiset saattavat vilkkua, kani ei ole hullu tai vihainen vaan arka ja epävarma. Tällaista kania ei kannata lähestyä, koska se johtaa kanin pelästymiseen ja pakenemiseen.

Hiipivää kania voi rohkaista tassulle hyvää pitoa tarjoavilla matoilla, runsailla piilopaikoilla, lajitoverilla sekä piilottelemalla herkkuja tai esimerkiksi pellettiä pitkin asuntoa. Tärkeää on myös antaa kanille rauha tutkia ympäristöä itsekseen. Kani hakeutuu itse sun luokse, kun on siihen valmis. Tähän voi mennä mitä tahansa päivistä viikkoihin ja viikoista jopa kuukausiin.

Aran kanin selviytymiskeinot?

Mainitsin aiemmin ne sylipuput, joita on harvassa. Koska kanin eleet ovat niin hienovaraisia, on helppo lukea sylissä istuvaa tai makaavaa kania väärin. Niin hassulta kuin se kuulostaakin, yksi kanin selviytymiskeinoista – ja nyt siis puhutaan ihan henkiinjäämiskeinoista – on jähmettyminen.

Kun kani ei lähde karkuun sylistä, sehän tykkää olla siinä, eikö niin? Jos kani painautuu maahan, pitää korvat selkää myöden ja hengittää kiivaasti, se on stressaantunut.

Silmänvalkuaiset välkkyvät oikein kovassa jännitystilassa ja samoin nenästä näkyy pinkit limakalvot. Nenä voi olla v:n muotoinen, mitä ei tietenkään kania sylissä pitävä näe. Tämä on myös Newcastlen yliopiston tutkimuksen mukaan yksi kanin kipuilmeistä.

Jos tällaisia sylittelytuokioita on jatkuvasti huolimatta näistä stressaantuneen kanin eleistä, se syö melko isoja haukkuja ihmisen ja kanin välisestä luottamuksesta. Huomattavasti parempi keino on antaa kanin lähestyä sinua. Ei muuta kuin herkkuja kouraan ja lattialle istumaan!

Takajaloilla seisominen

Tällainen tähystävä mangustikani on utelias ja usein kuullut juuri jotain kummallista ääntä, mistä pitää ottaa selvyys. Pitäähän sitä tietää, onko vaara edessä vai voiko jatkaa normaalia elämää 🙂

kanin eleet seisova kani
Utelias kani tähystää.

Jos kani on tähystysasennossa, älä lähesty kania tai tyyppi voi juosta karkuun. Anna kanin varmistua ensin siitä, että kaikki on kunnossa, ja kävele vasta sitten lähemmäs.

Korvien eri asennot

Luppakorvat eivät pysty elehtimään yhtä hyvin kuin pystykorvaiset kanit, joten heitä voi olla vaikeampi lukea. Jos kuitenkin pystykorvainen kani laittaa korvat selkää myöden ja pitää samalla silmiä auki, kani on todennäköisesti vihainen. Tästä on myös poikkeuksia, koska kanit saattavat nukkua silmät auki. Silloinkaan ei tosin kannata kania lähestyä, sillä säikähdys on taattu.

Jos kanin korvat ovat ylhäällä, se on tarkkaavainen ja kiinnostunut ympäristöstään. Jos korvat osoittavat eri suuntiin, kani pitää vahtia kuuntelemalla kaikkia outoja ääniä.

Toinen korva ylhäällä, toinen alhaalla tarkoittaa, että kani on suhteellisen rauhallinen, mutta ympäristössä on jotain tavallisesta poikkeavaa, mikä vaatii lisäselvitystä.

Hännän eri asennot

Jos ei oteta lukuun virtsaamista, jolloin häntä nousee automaattisesti ylös, häntä ylhäällä tarkoittaa yleensä asennetta. Tilanteesta riippuen asenne voi olla vihamielinen tai esimerkiksi hormonihuuruisen innostunut.

Häntä alhaalla viestii sitä, että kanilla on ihan ok olo.

Leuan hierominen

Kun kanin ympäristössä on jotain uutta ja ihmeellistä (hajujen, esineiden tms. muodossa), alkaa innokas leuan hierominen esineisiin ja tekstiileihin. Tämä on tietysti ihmistenkin mielestä huomattavasti kivempi tapa kuin virtsalla, papanoilla tai nakertelemalla merkkailu.

Leukaa hierova kani haluaa pönkittää itsetuntoaan hieromalla rauhasista omaa hajua ympäristöön. Kani kertoo muille, että täällä asun ja määrään minä. Se on täysin normaalia käytöstä ja kanin täytyy saada toteuttaa sitä. Leuan hierominen ei jätä jälkiä eikä ihmisnenän aistittavissa olevia hajuja.

Leikatut kanit merkkailevat vähemmän kuin leikkaamattomat. Jos tuntuu, että kani merkkailee kiusallaan, kyse on kanin epävarmuudesta. Jos vaikka kani pissaa johonkin tuijottamalla samalla sinua, se ei tee sitä kiusallaan vaan siksi, että olet epäilyttävä. Niin epäilyttävä, että pelkkä pissa ei riitä vaan on samalla pidettävä silmällä, ettet vaan yhtäkkiä käy päälle.

kani kellahti kyljelleen
Kääpiölupan bunny flop.

Nyt se kuoli! – Huh, ei sittenkään

Bunny flop eli kyljelleen kellahtaminen on ihan taatusti säikäyttänyt joskus kaikki uudet kanilliset. Käsi ylös, kuka on käynyt tarkastamassa, hengittääkö se vielä… Minä ainakin 😀 Ei ole kuitenkaan mitään hätää, koska kani on tyytyväinen, kun se kellahtaa kyljelleen. Siitä on erittäin huono lähteä pakoon, joten se osoittaa, että kani luottaa sinuun ja ympäristöönsä.

Jos kyljelleen kellahtanut kani on tosi rento, siitä astetta hienovaraisempi ja yleisempi muoto on maata takajalat ojennettuina. Tässäkin tapauksessa kanin luottamus on saavutettu. Ainakin sen verran, että toinen uskaltaa vähän pötköttää. Kun takajalat ovat esillä, siitä on myös hankalahko lähteä karkuun.

rento kani
Rento kani makoilee.

Takajalkojen ojentelua edeltää makoilu raajat vartalon alla. Silloin kanista tuntuu, että saattaa olla ok käydä koisimaan, mutta ei ole tästä ihan satavarma. Siksi täytyy valmistautua pakenemaan jättämällä ne käpälät lähtökuoppiin.

Ole tyytyväinen, jos kani käy maate sun nähden, koska se tarkoittaa sovinnon tarjoamista ja on siis positiivinen ele 🙂 Parasta on, jos pysyt paikoillasi tai liikut kanista pois päin. Näin palkitset hyvää käytöstä.

Jos istut kanin lähellä ja kani käy maate, ei kannata lähestyä, koska silloin kani voi pelästyä ja luottamus ottaa takapakkia.

Miten kysytään lupaa silitykseen?

Kun tutustuminen on kanin kanssa edennyt siihen vaiheeseen, että kani lähestyy itse sinua, voit kokeilla jatkossa kysyä lupaa silitykseen. Moni kani saattaa tarjota itsekin otsaansa silitettäväksi.

Jos lähestyt kania samalla rauhallisesti jutellen ja istahdat lähelle eikä kani mene karkuun, kokeile laittaa käsi löyhään nyrkkiin lattialle, kämmen alaspäin. Ei ihan kanin nenän eteen, koska siihen se ei näe vaan muutaman sentin päähän kanista. Jos kani laittaa leuan maahan, olet saanut luvan silittää otsaa 🙂

Vieraiden kanien kanssa tätä ei kannata kokeilla, koska ensin on luotava jonkinlainen yhteisymmärrys siitä, voiko suhun luottaa. Kun olet tarjonnut kanille tarpeeksi positiivisia kokemuksia, näin lopulta käy. Pitää vain olla kärsivällinen 🙂 Mitä enemmän kanilla on aiempia huonoja kokemuksia ihmisistä ja elämästä yleensä, sitä kauemmin aikaa tässä menee.

Lähestymisyritykset kannattaa yleensäkin pitää lyhyinä, ettei kani stressaa. Ajoitus on hämäräpainotteinen (aikainen aamu tai myöhäinen ilta), koska silloin kanit ovat aktiivisimmillaan.

Otsa on paras paikka silittää kania, kun taas kylkiin, tassuihin, vatsaan ja leukaan kajoaminen ovat monelle niin iso kynnyskysymys, että sitten ei ”puhuta” vähään aikaan. Tuntokarvoja on myös hyvä varoa ja selän silittäminen voi provosoida etenkin leikkaamattomia kaneja.

Lisää elekuvia mun, Anniinan ja Nukan laatimassa kanien eleet -esitteessä.