Kaniviikko ja sen teema: eroon myslistä

Moikka! Nyt on käynnissä brittiläisen kaniensuojeluyhdistyksen RWAFin lanseeraama Rabbit Awareness Week eli kaniviikko. Tämän vuoden teemana on siemenseokset tai myslit, jotka sopivat paremmin biojätteeseen kuin kanin ruokakuppiin. Siemenseokset ovat tosi ongelmallisia siitäkin syystä, että niitä myydään lähes kaikissa marketeissa ja pussien kyljessä on kanin kuva. Oikeastihan tuo on kanin karkkipussi, josta saa hirveät sokeriöverit ja kamalia vatsanväänteitä. Vatsanväänteet eivät olekaan mikään pikkujuttu eläimelle, joka ei osaa oksentaa ja jonka ruuansulatus toimii täysin eri tavalla kuin vaikkapa ihmisen. Sanonta ”pieni eläin – suuri vastuu” pitää erittäin hyvin paikkansa, sillä kaninomistajalla on valtava vastuu tehdä oikeita valintoja ihan joka päivä. Väärät valinnat voivat koitua kanin kohtaloksi joko hyvinkin pian tai vasta muutaman vuoden päästä.

”Niin mutta kun se niin tykkää tuosta.” Tätä kuulee usein omistajien suusta. Samoin moni pitää kaninsa likaista peppua normaalina olotilana. Tai sitä, että löysiä jätöksiä siivotaan lattialta ja kanin tassuista lähes päivittäin. Tällainen olin itsekin hankittuani toisen ja kolmannen kanini. Sen jälkeen olen lähemmin tutustunut asiaan ja ymmärtänyt, kuinka iso ongelma aihe on. Tupunan vatsa oli kuralla ja koska olin juuri menettänyt koirani (Roopella oli ollut vatsaongelmia ja syyksi paljastui vatsakasvain ja leukemia), ajattelin että nyt on kiire eläinlääkäriin. Otin mukaan pienen näytepussin siemenseosta, jotta voin kertoa mitä annan kanille. Eläinlääkäri osoitti pussukkaa ja sanoi siinä olevan syy Tupunan vatsaongelmiin. Eivätkä siemenseokset aiheuta pelkästään ylipainoa ja vatsaongelmia vaan myös hammasongelmia, sokeritautia sekä hiivatulehdusta. Korvissa oleva hoitamaton hiivatulehdus voi jopa kuurouttaa kanin. Hammasongelmat voivat ilmetä vuotavina silminä, joten on tärkeää käydä eläinlääkärin vastaanotolla tarkistuttamassa asia.

Klovni ja siemenseos
Meet Klovni, mun eka tilapäiskotikani ❤

Kanilta kuuluu tulla kovaa papanaa ja vain pieniä määriä pehmeitä jätöksiä. Näitä pehmeitä jätöksiä ei pitäisi löytyä vessalaatikosta tai lattialta kovin usein, sillä ne kuuluu syödä suoraan peräaukolta. Tämä on täysin normaalia käytöstä. Epänormaalia ovat löysät kakkakasat lattialla. Jos niitä löytyy, voi pohtia onko kanin ruokavalio kunnossa tai jos on, onko sillä mahdollisesti sairauksia, minkä vuoksi kani ei yllä pesemään itseään kunnolla tai syömään pehmeitä papanoitaan.

Kanin ruokavalio on monimutkainen asia. Se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Tästä hyvänä esimerkkinä vaikkapa se paljon annettu porkkana. Yhden kanin vatsa ei kestä sitä edes pientä palaa kun taas toinen voi vedellä puolet porkkanasta saamatta siitä mitään vatsanväänteitä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että porkkanaa kannattaisi jatkuvasti antaa. Siinä on niin paljon sokeria, että se kannattaa pitää hyvin harvinaisena herkkuna.

Jos sulla on vaikeuksia herkkujen antamisen kanssa ja tuntuu, että kani on ylipainoinen, ajattele heinää tavallisena ruokana, mitä ilman kani ei voi elää. Hyvälaatuinen heinäkin tarjoaa kanille ihanan makuelämyksen, ei sen tarvitse olla tylsää ja tasapaksua höttöä joka päivä. Luomuheinässä on paljon erilaisia korsia eikä vain lyhyttä heinää tai paksua, kortista heinää. Se kaikista paksuin kortinen heinä on sokeripitoisinta eli siksikin kannattaa valita sellainen heinäpussi tai -paali, missä on erilaisia korsia. Omat kanit tulevat usein syömään heinää suoraan pussista, niin innoissaan ne uudesta heinästä ovat 😀 Vaikka siis siivoan vessalaatikot joka päivä ja laitan uutta heinää aamuisin, silti se suoraan pussista syöty on ihan parasta!

Kun nyt heinä on se ravinnon kulmakivi, pelletti tuo siihen pientä vaihtelua. Pellettiä syödään vain pieni määrä kanin kokoon nähden päivässä. Kääpiökanille riittää noin ruokalusikallinen päivässä. Herkkuja ovat sitten kaikki yrtit, joita voi myös antaa joka päivä. Mutta vain vaihdellen ja pieniä määriä kerrallaan. Synttäreinä ja juhlapäivinä eli harvinaisina herkkuina voi sitten antaa esimerkiksi kaneille tarkoitettua keksiä (kasvinsyöjille eivät kuulu kananmunaa tai hunajaa sisältävät herkut). Niitäkin vain yksi kerrallaan. Kynsienleikkuun lepyttelyksi käyvät muutama (esim. 5 kpl tai vähemmän) kurpitsansiemen. Omille annan kanikeksireseptin mukaan tehtyä tai kaupasta ostettua keksiä. Pitkään on ollut käytössä Brit Immune Sticksit ja se tuntuu maistuvan kaneille eikä aiheuta herkkävatsaiselle Poppanallekaan löysiä ulosteita.

Yhteenvetona: vain heinää annetaan kanille mielin määrin. Tai no, ainakin kanin kokoinen kasa päivässä. Heinä ei lihota kania ja sitä kuuluu syödä paljon. Mitä parempi heinänsyöjä, sen terveemmät hampaat! Kukin kani on yksilö ja siksi ei voi antaa täysin universaalia ravintosuositusta. Älä kuitenkaan tee äkillisiä muutoksia ruokavalioon. Viskaa siemenseokset biojätteeseen ja etsi hyvä pelletti tilalle. Unohda porkkana, omena ja lehtisalaatti! Anna niiden sijaan esimerkiksi yrttejä, fenkolia tai ulkoa kerättyjä kasveja.

Aiheesta enemmän Kanikirjassa, ravintoa käsitellään sivuilla 50-64 🙂

Mainokset

Hortoilu on kivaa!

Heipä hei! Viimeksi lupasin kirjoitella hortoilusta enemmän ja tässä sitä nyt tulee 🙂 Hortoilu tarkoittaa siis luonnonkasvien keräämistä ravinnoksi. Luettelen myös viljeltäviä kasveja samaan syssyyn, koska niitäkin voi ulkoa kerätä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että oksat ja varvut (eikä kasvien repiminen juurineen) eivät kuulu jokamiehenoikeuksiin.

Nokkonenhan on ihan ykkönen. Sitä kerätään vaikkapa kumihanskat kädessä, kun kasvi on vielä nuori. Jos ne ehtivät jo venähtää isommiksi kasveiksi ennen kuin muistat mennä niitä keräämään (kuten mulle käy joka vuosi), ei hätää! Sen kun katkaiset varren poikki, niin uutta alkaa kohta jo puskea. Sitten nokkoset voi laittaa esimerkiksi uunipellin päälle kuivumaan. Pelti on helppo kaapin päälle, niin ettei kukaan vahingossa koske siihen. Kuivatuksen jälkeen nokkoset voi laittaa vaikkapa paperipussiin odottelemaan syöjiä. Paperiset kompostipussit käyvät tähän tarkoitukseen.

Listausta syötävistä luonnonkasveista löytyy Kanikirjasta, sivulta 61 eteenpäin. Artikkelikuvassa paistattelee poimulehti. Varmaankin tunnetuin ulkoa kerättävä tuoreruoka on voikukka ja sen lehdet. Niitä ja mitä tahansa muuta kerätessä on syytä muistaa, että erilaisia tuoreruokia pitää antaa vähän kerrallaan ja mieluiten montaa erilaista eikä koko ajan yhtä ja samaa. Voikukkahan sitten myös aiheuttaa punertavaa virtsaa, älkää pelästykö 🙂

Meillä yksi suosikki on ahomansikanlehdet, ne tuntuvat olevan hyviä myös herkkävatsaiselle Poppana-hermeliinikanille. Myös mustikanvarvut, vuohenputki, pihatähtimö- ja ratamo sekä siankärsämö kelpaavat hyvällä ruokahalulla. Jos et oo varma, onko kasvi juuri se oikea, älä kerää! Myrkyllisiäkin kasveja nimittäin on ja osa niistä saattaa muistuttaa jotain syötävää kasvia. Tienpenkat, golfkenttien läheisyys tai muut vastaavat alueet kannattaa kiertää kaukaa. Kerää vain myrkyttömiltä alueilta.

Brittiläinen kaniensuojeluyhdistys Action for Rabbits jakaa sivuillaan listaa syötävistä kasveista. Tässä on kuva listasta ja kasvien nimet suomeksi lueteltuina:

Mitä kasveja saa syödä

Ylin rivi: katinjuustomalva, haisukurjenpolvi, soikkoratamo, samettikukat, kierumatara, pihatähtimö, peltovillakko. Huom! Villakoissa on pyrrolitsidiinialkaloideja, joiden vuoksi jotkut lähteet kertovat niiden olevan myrkyllisiä. Tässäkin luotettavassa lähteessä kuitenkin todetaan, että pieninä määrinä peltovillakko käy kanien ravinnoksi.

Toka rivi: leskenlehti (sopii pieninä määrinä kaneille, ks. tämä linkki), pikkuluppio, idänkellukka, linnunkaali, valkoinen apila, voikukka, keltano.

Kolmas rivi: keltamaite, kyläkurjenpolvi, kamomillasaunio, pihasaunio, siankärsämö, lutukka, piharatamo.

Neljäs rivi: peltotaskuruoho, keltamatara, heinäratamo, valkopeippi, myskimalva, uudelleen siankärsämö, kaalivalvatti.

Alin rivi: maarianverijuuri, kaunokki, orapihlaja, vadelman tai karhunvatukan lehdet, koivu, omenapuun oksat ja lehdet, koiranruusu.

P.S. Näähän käy myös marsuille ja sitä pienemmille jyrsijöille, suuri osa myös lemmikkilinnuille 🙂

Syötäviä istutuksia

Moikka! Löysin Pinsiön taimitarhalta niin ihanan uuden tuttavuuden, että pakko esitellä se teillekin 🙂 Nyt kun mulla on parveke, olen jo muutamana vuonna istuttanut yrttejä ja salaatteja ruukkuihin ja kukkalaatikkoihin. Osan olen kasvattanut siemenestä, mutta yhä enenevässä määrin käytän valmiita yrttiruukkuja. Näin tänäkin vuonna.

Aiemmin yritin ties kuinka monta kertaa istuttaa auringonkukkia, mutta aina joku vei siemenet. Loput homehtuivat ja yhdelle muuten onnistuneelle tapaukselle kävi huonosti yöhallan tultua liian äkkiä. Se olisi yksi mun lempikukista, oikein sieluni silmin näen itseni sellaisena naisversiona Pesosesta 😀 Viiru & Pesonen on kyllä edelleen mun mieleen. Heillähän kasvaa suuria auringonkukkia pihalla. Olisi mullakin vanha peltisaavi tätä tarkoitusta varten, mutta kun ei niin ei.

Jotta siis kukaan ei varasta siemeniä ja pilaa satoa, olen siirtynyt markettitavaraan eli ostan hevi-osastolta kasan yrttiruukkuja ja istutan ne sellaisinaan multaan. Siis ruukkuineen päivineen, jotta hennot juuret eivät vahingoitu. Siitä ne on myös helppo nyppäistä pois seuraavana vuonna tai kasvukauden jälkeen. Moni yrtti kasvaa vielä yöpakkastenkin tultua. Minttu ja persilja nyt ainakin.

Tänä vuonna olen istuttanut jo kahta erilaista salviaa ja ainakin kolmea erilaista minttua. Sitruunamelissaa, tilliä, persiljaa ja lehtikaalia. Punakukkaista siankärsämöä ja punahattua. Näitä kaikkia voi käyttää myös ravinnoksi (yleensä ei juuria, osasta sekä varret että lehdet). Lähinnä napsin niitä kaneille ja linnuille enkä niinkään itselleni. Mutta kyllä esimerkiksi minttu virkistää juomia, kun ottaa muutaman lehden makua antamaan. Kamomillaakin saattaa nousta, sitä kylvin toissavuonna.

Nyt siihen ihanaan uutuuteen. En ole tainnut ikinä haistaa mitään niin herkullisen tuoksuista yrttiä. Ananassalvia (alla oikealla). Ootko koskaan kuullut? Minä en ollut ja kun hieroin vähän taimen lehtiä ja haistoin niitä, ah mikä tuoksu! Edes mansikkaminttu (alla vasemmalla) ei pärjännyt tälle kasville.

salvia

Muut kasvit pärjäsivät heti istutuksen jälkeen hyvin, mutta tilli ja lehtikaali ottivat vähän itseensä. Rupsahtivat, suoraan sanottuna. Kannattaa siis leikata tilliä ja ainakin osa pisimmistä varsista myös lehtikaalista. Ne kyllä parin päivän päästä tekevät comebackin ja piristyvät kasvamaan.

En ole saanut kasvatettua yrttejä sisätiloissa, joten ainoa vaihtoehto on parveke. Jos on viherpeukalot ja sopivat tilat, kannattaa yrttejä ehdottomasti kasvattaa ympäri vuoden. Maata omistavilla on kissanpäivät, sillä kokonaiset yrttipenkit tuottavat paljon enemmän satoa kuin ruukulliset vastineet.

Kokeile uusia yrttejä rohkeasti! Kanit, marsut, linnut ja monet muut eksoottiset eläimet syövät niitä mieluusti – huom! vain pieniä määriä kerrallaan 🙂 Ensiksi voi olla nyrpistelyä uusien makujen ja tuoksujen suhteen, mutta kun jaksat yrittää, niitä aletaan lopulta hyvällä ruokahalulla maistella.

Jos löydät ananassalviaa, kannattaa ehdottomasti kokeilla! Yrttien ja salaattien istuttelu myös säästää pitkän pennin, kun voit napsia aina uutta kasvustoa sen sijaan, että ostaisit ruukkuja kaupasta. Myös hortoilu eli luonnonkasvien kerääminen kannattaa, toukokuuhan on siihen parasta aikaa. Siitä ehkäpä lisää tulevissa postauksissa…

Kani joka tykkää olla sylissä

Vähän aikaa sitten näin kuvan kanista ja omistajasta, joka väitti kaninsa tykkäävän istua hänen olkapäällään kuin papukaija konsanaan. Kuva oli ulkona otettu. Rohkenen epäillä tätä väittämää…

Kesän aikaan moni perhe luopuu kanistaan. Ilmoituksessa saattaa lukea, että kani tykkää olla sylissä tai on helposti käsiteltävä. Tämä ei usein pidä paikkaansa, mistä yhtenä osoituksena ovat lukuisat kodittomat kanit eläinsuojeluyhdistyksissä. Tällainen kani on vaarassa joutua kiertoon, kun omistaja toisensa jälkeen pettyy tyhjiin ja virheellisiin lupauksiin.

Jos olet hankkimassa uutta kania eikä siitä ole tarkoitus tulla pienten lasten perheeseen lemmikkiä, älä turhaan kavahda sellaista ilmoitusta, jossa kerrotaan, että tämä kani ei ole mikään sylilemmikki. Ei juuri kukaan ole. On kyse vain siitä, millaisia positiivisia kokemuksia aiot kanille tarjota ja kuinka kärsivällinen jaksat kesyyntymisen suhteen olla. Jos nimittäin kanilta kysytään, haluaako se tulla syliin, sehän loikkisi huutonaurun säestämänä sinusta poispäin, papanat viuhuen. Ellet sitten satu just syömään banaania tai jotain muuta kanille kelpaavaa herkkua… Mutta siinäkin tapauksessa kani haluaa itse päättää, loikkaako syliin ja kuinka pitkäksi aikaa. Artikkelikuvan Tupuna-rouvakaan ei ollut mikään sylikani, mutta silti maailman ihanin Tupuna ja melkoisen valloittava tapaus.

Miksi kani ei tykkää sylistä? Onhan se työlästä aina pestä itsensä sen jälkeen, kun ihminen on koskenut ja jättänyt sun huolella hoitamaan turkkiin omaa (sun mielestä hirveää) ihmishajuaan. Kani ei tykkää sylistä, jos sinne viedään väkipakolla ja pidetään liian kauan. Usein myös nostotapa voi olla sellainen, että kania sattuu (ks. aiempi postaus aiheesta). Moni kani ei tykkää korkeuksista eli pelottavaa on myös se itse nostaminen. Kania ei saa pitää selällään, siitäkin liikkuu paljon väärää tietoa.

Mistä tietää, että kani ei tykkää? Tarkkailkaa niitä nöpöneniä. Jos kanin pää nyökyttää tiuhaan tahtiin, korvat ovat selkää myöden ja nenän limakalvot näkyvät, ei kani tosiaan tykkää olla sylissä ja voi kokea melko voimakastakin stressiä. Suomeksi sanottuna se on niin kauhuissaan, ettei uskalla liikkua. Täältä löydät muutamia esimerkkejä kanin eleistä, lisää niistä voi lukea Kanikirjasta, sivulta 65 alkaen.

Nyt kun meillä on helleaaltoa, mieleeni tulevat hiekkakylvyt. Monellakaan kanilla ei ole mahdollisuutta ulkotarhaan, jossa voisivat ottaa hiekkakylpyjä ja kaivella maata. Hiekkakylvyn voi tuoda sisällekin, mutta kannattaa varautua sotkuun. Olen kokeillut vauvoille tarkoitettua kylpyammetta, mutta se ei omille kaneille kelvannut. Se on varmaankin liian kapea ja syvä. Etsi siis laakeampaa astiaa, ehkä jotain lapsille tarkoitettua pientä hiekkalaatikkoa ja täytä se hienolla hiekalla. Kani kiittää (selkäsi ei sen jälkeen kun olet siivonnut jäljet..) 🙂 Mutta hei, katsokaa nyt tätäkin jussikkaaTässä taasen näkyy enemmän tuo kaivelunäkökulma, koska onhan se hiekka niin kivaa, ettei malta kylpeä laisinkaan 😀

P.S. Älä kylvetä kania vedessä.

Nachoja ja violettia teemaa

Moikka moi! En voi vastustaa vanhoja alumiinisia muotteja ja vuokia, joita bongailen ja ostan kirppareilta. Kauniita ne ovat esimerkiksi Riihimäen vanhoissa lasipurkeissa ja ihan sellaisinaan, mutta tässä niille muutama käyttövinkki 🙂

Keskikokoisiin muotteihin saa pääsiäisen aikaan istutettua rairuohoa. Nyt tein niihin vegaaniset hedelmärahka-annokset. Toiseen meni The coconut collaborativen natural-kookosvalmistetta ja toiseen Yosan Greek style –kauravälipalaa. Kumpaankin pilkoin tuoretta ananasta, banaania ja tummia viinirypäleitä. Pakastemustikoita päälle ja Yosaan ripottelin myös kookossokeria, koska se tuntui maistuvan kirpeältä ilman sokeria. Jos näistä pitää valita, kookosvalmiste vei voiton. Se oli kermaisempaa ja paremman makuista.

Pienimpiä muotteja voi käyttää esimerkiksi keksien valmistukseen. Tsekkaapa tämä kanikeksiohje, jos et oo jo kokeillut 🙂 Nyt niihin meni Vegemin kebabia, jota voi syödä nachojen kanssa.

Isoihin ja avattaviin vuokiin voi tehdä esimerkiksi taatelikakun, ks. vegaaninen ohje täältä. Pitäisikin kokeilla joskus tiikerikakkua ja nimenomaan tehdä siitä vegaaninen versio.. Tietysti mikä tahansa kuivakakku sopii vuokaan ja vaikka ulkoistutuskin, jos ei halua leipoa.

Violetti on kiva väri ja se näyttää hyvältä näissä alumiinisissa astioissa. Jos haluaa pysyä teemassa, voi salaatiksi tehdä jonkun punakaalisalaatin, vähän öljyä sekaan ja lempivihanneksia tai raastettuja juureksia. Appelsiini tai granaattiomena voivat toimia näiden kanssa myös. Jos ei välitä muusta, niin voi punakaalia pilkkoa pelkiltäänkin ja syödä sitä jonkin kastikkeen kera.

Terveellisempää elämää varten piti löytää sipsejä, mitkä käyvät ruokavalioon. Sellaisia olivat ainakin Old El Pason Tortilla chips ja Santa Marian luomuversiona samanniminen Tortilla chips. Tarkennuksena, että en siis laske kaloreita tai annoskokoja vaan luen pakkausselosteita ja vältän valkoista vehnäjauhoa ja sokeria. Nachoihin käytin luomutortillaa ja naposteluun violetteja sipsejä.

Jos haluaa täysin violettia, hedelmärahkasta voi tehdä marjarahkan ja laittaa mustikoiden kanssa sinne esimerkiksi karhunvadelmaa.

Olen kerran syönyt Hard Rock Cafessa ja se sattui Denverissä. Muistaakseni kasvissyöjille ei ollut kovin paljon valinnanvaraa, joten tilasin toisen kasvissyöjän kanssa puoliksi nacho-aterian. Se taisi kylläkin olla jokin alkupala. Siinä oli pelkkiä tortillasipsejä ja dippikastiketta. Hyvää se oli, joten siihen liittyen koitin tehdä jotain samanmoista kotona.

tarjoilu

Puputädin nachoihin meni reilu puoli pussia tortillasipsejä, sulatettua Sheesen Cheddar style -juustoa, punasipulia, tomaattia, keltaista ja punaista paprikaa sekä Santa Marian medium tacokastiketta. Vegaaninen annos, jonka voi toki tehdä sekasyöjäkin ihan tavallisella juustolla 🙂 Tykkään pureskeltavista paloista, joten jätin kasvikset melko isoiksi. Annos ei mene uuniin vaan ainoastaan juusto sulatetaan ja valutetaan päälle. Sulatuksen tekee nopeiten mikrossa.

Kyllä näillä vatsansa täyttää 🙂 Ensin nachoja, sitten hedelmärahkaa ja lopuksi tummia viinirypäleitä. Tummat viinirypäleet maistuvat paremmilta kuin vihreät, vai mitä?

Kananlentoa ja hyväskää

Heippa! Nyt kun tuo vasen käsi on epäkunnossa, ei blogikirjoituksia tule kovin tiuhaa tahtia. Pientä kärsivällisyyttä siis pyydän, kyllä niitä alkaa taas tukoksen hoidon jälkeen ilmestyä 🙂

Minun oli jo pitkän aikaa pitänyt käydä Sipoossa sijaitsevassa maalaisputiikissa, Kananlennossa. Viime sunnuntaina siellä vietettiin tavallaan läksiäisiä, kun fyysinen putiikki lopetti toimintansa ja siirtyi samalla kokonaan verkkoon. Eli Kananlennon verkkokaupasta saa edelleen samoja, eläimellisiä tuotteita 🙂

Sipoon keskustassa oli tällaisia liikenneympyröitä, mistä jo tiesin, että tämä on Puputädille sopiva paikka 😀

korvat

Toisessa liikenneympyrässä oli yhdet korvat ja porkkanoita. Tämä oli ehkä kuitenkin hienompi, ja muutenkin on parempi kun ei pidä yllä sitä kanin ja porkkanan stereotypiaa. Se kun ei ole kovin terveellinen juttu kaneille kuitenkaan ja johtaa harmittavan usein siihen, että ainoa tuoreruoka, mitä kani saa, on porkkana. Sitten ei tarvitse ihmetellä, mistä se kaulapussi ja löysä vatsa johtuvat.. Mieluummin siis erilaisia yrttejä kuin yhtä ja samaa juuresta koko ajan.

Kananlennosta löytyi ihania aaseja, kukko, kanoja ja kaneja. Pallohullu koirakin oli pihalla, mutta hän keskittyi palloonsa eikä ehtinyt morjenstaa meikäläistä.

aasitkananlento

Kananlento myy Kanikirjaani muiden kivojen tuotteiden lisäksi. Tällä kertaa mukaan tarttui pupusukat ja lentävä porsas. Ilma oli ihanan kesäinen ja lämmin 🙂

Sipoon reissun lomassa pääsin käymään Riihimäen Femmatorilla, josta löytyi kauan etsitty Pentikin lasipurnukka. Vanha sifonikin olisi ollut tarjolla, mutta tällä kertaa jäi ostamatta. Suosittelen käymään, jos satut sinnepäin. Myös sukulaisten haudoilla käytiin kukkia viemässä.

Kaiken kaikkiaan onnistunut reissu 🙂 Sellainen, mitä voi tehdä vaikka ei toinen käsi ole kunnossa. Kun ei siis tarvitse itse ajaa, sen kun istuu kyydissä muiden mukana. Ja katsokaa, mitä hyväskää löysin kaupasta! Nuo vegaaniset jäätelöt olivat vain 1e! Siis yhteensä. Ja Sorttiinan muffinsit olivat -30%, nekin vegaanisia 🙂

mä  hyväskä

Puputäti päivystyksessä

Moikka moi! Puputädistä ei olekaan vähään aikaan kuulunut mitään, koska jouduin tiistaina sairaalaan. Eikä välttämättä seuraavien viikkojen aikanakaan kuulu, sillä odottelen leikkauskutsua 🙂

Mitä sitten tapahtui? No, vasen käteni oli ollut reilun viikon vähän puutunut ja sain lääkäriltä lihasrelaksanttireseptin. Maanantaina huomasin, että käsi oli hieman punaisempi kuin oikea käsi. Lihasrelaksantti ei purrut. Oli myös ollut päänsärkyä. Maanantai-iltana huomasin, että kummallisen värin lisäksi rintakehään oli ilmestynyt verisuonia, mitä ei toisella puolella ollut näkyvissä.

Tiistaiaamuna varasin uuden lääkäriajan, joka antoi tenniskyynärpään hoito-ohjeet ja otatti varmuuden vuoksi verenhyytymistestin. Tulokset tulivat vähän ajan päästä ja lääkäri soitti minulle, että todennäköisesti liikunta- ja tukielinperäistä, mutta koska tulos oli hieman positiivisen puolella, minun pitäisi mennä heti Acutaan. Ei muuta kuin nokka sairaalaa kohti ja sinne sitten kirjauduin ultraa odottelemaan. Ultrassa näkyi tulppia kainalosta solisluuhun. Voi olla, että siinä oli myös käsivarressa tukosta tai ainakin sellainen ilmestyi vielä sairaalassaolon aikana.

sairaalassa

Sairaalaan piti jäädä ja pääsinkin vasta perjantai-iltana pois. Varjoainekuvauksia oli kolme, mutta hyvästä hoidosta huolimatta kaikki tulpat eivät olleet lähteneet. Verisuonikirurgi sanoi, että ei muuta kuin leikkauskutsua odottelemaan, sillä pitäisi poistaa ylimääräinen kylkiluu, jotta verisuonisto ei olisi vasemmalla puolella lytyssä.

Nyt olen vihdoin kotona, mutta vasemman käden käyttäminen on vaikeaa. Sitä piti pitää paikallaan pari päivää sairaalassa, kun olin tiukassa vuodelevossa, joten voimat ehtivät vähän lähteä. Eikä sillä kyllä saakaan mitään painavaa tai rasittavaa tehdä. Onneksi olen oikeakätinen 🙂

Huoli oli kova paitsi omasta voinnista, myös eläinperheestä. Onneksi vanhempani ja siskoni kävivät joka päivä muutaman kerran huolehtimassa lemmikkien hyvinvoinnista ja lähettivät minulle piristykseksi kuvia. Suuri kiitos heille ❤ Kiitos myös Taysin SPÄI-osaston hoitajille ja lääkäreille sekä muulle henkilökunnalle, jotka hoitivat minua!

Poppana ei ole helpoimmasta päästä vieraiden hoitaa ja Tuhtokin on niin arka, ettei kertaakaan edes näyttäytynyt sairaalassaoloni aikana. Hyvin kuitenkin kaikki oli mennyt ja pienen epäluulon jälkeen (”kuka hitto sä oot?”) eläinperhe hyväksyi minut taas takaisin kotiin 🙂

Tottakai sitä tuoksuu erilaiselta ja eläimet luottavat enemmän hajuaistiinsa kuin kuulo- ja näköaistiin. Ensin Poppis meni karkuun, mutta tuli kuitenkin sitten siliteltäväksi. Tuhton kanssa on otettu eniten takapakkia, kun kaveri viilettää vieläkin karkuun jos yritän lähestyä. Tuli kuitenkin melkein ottamaan kädestä makupalan 😀 Kyllä se siitä, pikkuhiljaa 🙂

Olen vähän päälle 30-kymppinen, jolla on terveet elämäntavat eikä kädessä ollut hirveää kipua tai turvotusta. Silti löytyi veritulppia. Kannattaa ehdottomasti aina mennä näyttämään lääkärille ja vaatia ainakin verikokeita, jos tuntuu, että joku raaja ei ole normaali.

Kaikesta huolimatta – aurinkoista vappua kaikille! 🙂