Kanien luontaishoidot – kanin hieronta-opas

Kaneja voidaan hoitaa länsimaisen lääketieteen lisäksi myös akupunktiolla, hieronnalla ja esimerkiksi reikillä. Tänään aiheena on hieronta. Tilasin aiheeseen sopivan Chandra Moira Bealin kirjoittaman kirjan The relaxed rabbit: massage for your pet bunny.

Kirjassa on 45 sivua ja se on pehmeäkantinen. Kirjoittaja on koulutettu hieroja. Hänellä oli Maia-niminen kani, jonka ansiosta kanien hieronta alkoi kiinnostaa.

Hieronnalla on monia käyttökohteita ja siitä voi olla apua kipeytyneiden lihasten lisäksi esimerkiksi nivelrikkoiselle kanille tai leikkauksen jälkeiselle parantumiselle. Hieronta rentouttaa myös kania.

Pelkällä hieronnalla kania ei voida hoitaa vaan se toimii ennaltaehkäisevästi ja tukee muuta hoitoa. Liikkuvuus paranee, verenkierto vilkastuu ja vastustuskyky kasvaa. Hieronnasta ei yleensä ole haittaa ja se vie vain aikaa, ei rahaa. Paitsi tietysti tämän kirjahankinnan myötä 😉

Poppana-kania sekä muutamia hoitokaneja olen hieronut purentalihaksista, mutta esimerkiksi Tuhto on melko arka kosketukselle.

Haasteena etenkin rescue-kanien kohdalla on varmasti se, että luottamus pitää ensin ansaita. Hieronnalla voi vahvistaa ihmisen ja kanin suhdetta, mutta ensin on ansaittava jonkinlainen luottamus. Muuten kani juoksee karkuun ja ihminen turhaantuu. Beal kertoo, että ihmisen kämmenissä virtaa paljon energiaa ja se saattaa pelottaa arkoja eläimiä.

Milloin ei saa hieroa?

  • kani on juuri syönyt (odota 30 min ja hiero vasta sitten)
  • kani on sairas
  • kani on tiine
  • kani spurttaili juuri ympäri kotia (anna sykkeen hidastua ensin)
  • kanilla on kasvaimia
  • kanilla on kipulääkitys
  • kanilla on diabetes
  • kanilla on korkea verenpaine

Mitä ei saa hieroa?

  • silmiä
  • valtimoiden aluetta (korvat, leuka, kaula, sisäreisi)
  • selkärangan päältä
  • munuaisten kohdalta
  • polvista
  • vatsasta (vain kevyttä hierontaa)

Beal ohjeistaa aloittamaan aina kevyellä hieronnalla. Näin kudokset saavat pehmetä rauhassa, jonka jälkeen voi painaa hieman enemmän. Yleensä hierotaan sydämeen päin, mutta koska karva kasvaa toiseen suuntaan, kani ei normaalisti tykkää vastakarvaan silittelystä.

Myötäpäiväiset liikkeet lisäävät energiaa, vastapäiväiset rauhoittavat. Jos vaikka kani on aggressiivinen ja sillä tuntuu lapaluissa solmut, käytä vastapäiväistä liikettä. Yritä erottaa iho ja sen alla oleva lihaksisto toisistaan.

Käytä molempia käsiä. Koske kaniin koko hieronnan ajan, silloin kanilla on luottavaisempi olo. Tarkkaile kanin eleitä. Hyviä eleitä ovat hidas ja tasainen hengitys, venyttely, silmien ummistaminen ja hampaiden hiljainen narskuttelu.

Anna kanin tulla sun luo hierontaan ja tee se aina lattialla. Älä tee hierontaa väkisin. Jos kani loikkii pois, se on ok. Pese kädet ennen hierontaa ja jätä ranne- tai muut korut pois, sillä niihin voi jäädä karvoja väliin ja se tuntuu epämiellyttävältä kanista.

bunny flop sarin arkki kani
Tätä ihanaa hoitokania sai hieroa purentalihaksista.

Kanin luusto

Kirjassa on paljon havainnollisia mustavalkokuvia, joissa esitellään sekä hieronnan rentouttamaa Maia-kääpiöluppaa että oikeita otteita. Niitä en kuitenkaan tekijänoikeussyistä voi tähän liittää. Yritän siis selittää parhaani mukaan 🙂

Jotta tunnistaa oikeat lihakset, pitää ensin opetella luuston rakennetta. Kun kädet laittaa kanin nenälle ja silittää otsaa sekä korvia kohti, kallosta pitäisi löytyä kaksi uurretta nenän vierestä. Sieltä löytyy poskiontelot ja etuhampaiden juuret. Monille kaneille tämä on mieluisa kohta silittää.

Kaneilla on seitsemän kaulanikamaa, kaksitoista rintanikamaa ja seitsemän lannenikamaa. Näistä nikamista johtaa selkärankaan kohoumia ja suoraan näiden päältä ei saisi hieroa, ainakaan kovaa. Sen sijaan pitkiä selkärankalihaksia, jotka ulottuvat aina ristiluuhun saakka, saa hieroa ja moni kani tykkää tästä. Ristiluun ympärillä on kolmio (kärki alaspäin) ja sen päissä on paljon hermoja.

Kaneilla on samanmuotoiset lapaluut kuin ihmisillä. Niiden päissä pitäisi tuntua kolmiomainen muoto.

Tekniikan hiontaa

Beal suosittaa, että aina hieronnan aluksi pidetään kädet kanin päällä noin 15 sekunnin ajan, jotta molemmat tottuvat kosketukseen. Heiluttelussa laitetaan kädet kanin sivuille ja hellästi keinutetaan vuoron perään kummallekin sivulle, jotta tulee pientä liikettä.

Sivelyotteella hierotaan pitkin ja liukuvin ottein. Sively lämmittää lihaksia ja niiden avulla saa hyvän käsityksen kanin lihaksistosta. Hidas ja kevyt sively rauhoittaa kania.

Pusertelu (kyllä, tämä on oikea termi) vähentää lihasjännitystä ja parantaa verenkiertoa. Kuona-aineetkin lähtevät liikkeelle. Pusertelussa kädet laitetaan C:n muotoon ja otetaan kiinni lihaksesta, nostaen sitä luusta pois päin. Pyöritä ja purista lihasta kämmenillä, vapauta. Pusertelu muistuttaa taikinan vaivaamista.

Painelu sopii kaneille, jotka kutiavat helposti tai joilla on pitkä turkki.

Rullausote muistuttaa pusertelua, paitsi rullauksessa ainoastaan ihoa nostetaan.

Väristysote herättelee hermoja ja auttaa lihaskramppeihin. Paina kania sormienpäillä ja värisytä poikittain.

Kitkaote muistuttaa väristysotetta, mutta ulottuu syvemmälle lihaskudoksiin.

Taputusotteella tarkoitetaan nopeita ”karateiskumaisia” otteita. Kaneilla ei voi käyttää koko kämmentä (eikä juurikaan voimaa) vaan pelkästään sormenpäitä. Luiden tai elinten päältä ei saa taputella.

Yhteenvetona

Kirjassa on paljon hyödyllisiä vinkkejä ja aion kyllä kokeilla hierontaa omille kaneille. Pienen totuttelun jälkeen etenkin Ruusa voisi tykätä hieronnasta. Kirjasta löytyy hierontavinkkejä myös erityiskaneille eli head tilt -potilaille, seniorikaneille ja esimerkiksi hammaspiikeistä kärsiville kaneille.

Kirja ei sovi arimpien kanien omistajille, koska hieronnassa kosketaan näille ns. punaisille alueille eli vaikkapa kylkiin ja tassuihin. Ja kuinka moni kani antaa koskea leuan alle tai vaivata selkäänsä?

Kuvat saisivat olla hieman parempia, kun nyt osaa tekstistä ei voi lukea. Kallon tunnistamiseen tarvittavista osista ei saa selvää.

Kaiken kaikkiaan lyhyt sekä ytimekäs kirjanen ja olen tyytyväinen, että hommasin sen itselleni 🙂 Suosittelen siis sullekin!

P.S. Jos haluat hieroa kania purentalihaksista, pyörittele leukaperien/poskien kohdalta ja lopuksi sivele sormenpäällä kania leuasta korviin (näyttää siltä kuin kani irvistäisi).

 

 

 

Seeprapeipot ja surutyö

Heippa! Olin kaavaillut hieman toista tekstiä tälle päivälle. Koska eläinperheeni on nyt yhtä seeprapeippoa pienempi, ajattelin tarttua aiheeseen. Kerron sulle, millaisia seeprapeipot ovat lemmikkinä, mutta sivuan myös lemmikin surutyötä, sillä oman surun lisäksi myös jäljelle jääneet lemmikit surevat menetystä. Topi-pappapeippoa jäi kaipaamaan hänen poikansa, Tossavainen.

Lemmikit ja surutyö

Topi oli kuollessaan 12-vuotias, joten hän kyllä eli pitkän elämän. Seeprapeippojen ikähaitariksi ilmoitetaan vielä ihan tuoreissakin oppaissa 4-7 vuotta. Topin poika täyttää 6 vuotta ja on kyllä niin elinvoimainen, ettei tulisi mieleenkään kutsua häntä vanhaksi.

lajitoveri
Tipi vasemmalla, Topi oikealla.

Topi leskeytyi kahdesti, kun ensin Tipi ja sitten myös Tessa menehtyivät. Tossavainen on Topin ja Tessan poika (vahinkopoikanen). Pidän tärkeänä sitä, että lemmikki näkee mitä kumppanille on tapahtunut. Eläimetkin surevat menehtynyttä kumppaniaan. Jos lajitoveri vain yhtäkkiä katoaa, siitä tulee hirveä hätä.

Tilanteen voi ajatella omalle kohdalle niin, että joku rakkaista perheenjäsenistä katoaisi etkä tietäisi mitä heille on tapahtunut. Kamalaa! Yhtä hirveältä se tuntuu eläimestä. Kumppania yritetään etsiä ja sitä yritetään huhuilla – tuloksetta.

Jos menehtynyt lajitoveri asetetaan näytille, eläin ymmärtää mitä on käynyt. Näin se voi aloittaa oman surutyönsä. Onhan sitä hirveä katsoa, kun kumppanille luritellaan ensin, mutta hetken päästä huomataan, että toinen ei vastaa. Enää koskaan. Tossavainenkin hiljeni istumaan Topin viereen ❤

Kun kaverin vieressä ei enää vietetä ruumiinvalvojaisia, voi edesmenneen lemmikin nostaa pois ja toimittaa esimerkiksi tuhkaukseen.

Jos esimerkiksi kaneilla on ollut aiemmin eripuraa eläinlääkärireissun jälkeen ja yksi sellainen päättyykin toisen eutanasiaan, en välttämättä suosittele menehtyneen lajitoverin näyttämistä jäljelle jääneelle kanille. Ei tietenkään ole suotavaa, että menehtyneen päälle yritetään hyökätä.

peipon pesä
Topi teki kanien heinistä pesän.

Miten niin ”vahinko”poikanen?

Seeprapeippojen vitsaus on liika pesiminen ja usein pariskunnat pesivätkin toisensa hengiltä. Munia tulee, vaikka pesää ei olisi ja vaikka laittaisi tekomunia oikeiden tilalle. Tekomunat on siis ihan oikea juttu, ostin niitä eläinkaupasta. Harmi vain, että montaa päivää siinä ei mene ennen kuin peippo huomaa, ettei tekomunista tule mitään ja pyöräyttää itse uudet tilalle.

seeprapeippo pesii
Isä Topi ja poika Tossavainen.

Yksin ei peippoja voi lähtökohtaisesti pitää, se olisi eläinrääkkäystä. Olin ajatellut, että nämä ovat viimeiset lintuni, koska niille on niin vaikea tarjota lajille sopivia olosuhteita. Peipothan tarvitsisivat viidakon, paljon kasveja, lentotilaa, tasoja ja sopivan ilmankosteuden sekä lämpötilan. Tätä on vaikea kotioloissa tarjota.

Toki parhaani teen tässä kaksiossa, mutta jos sulla sattuu olemaan kasvitieteellinen puutarha tai vastaava tila, joka kaipaa seeprapeippoja, ota yhteyttä.

linnut
Vasemmalla Topi, oikealla Tessa.

Sananen peipoista lemmikkinä

Peipot eivät elä pelkällä vedellä ja siemenseoksella vaan tuoreruokaa täytyy olla tarjolla joka päivä. Ruuan pitää olla monipuolista ja peippojen suorille pikkunokille sopivaa. Kesällä pystyn tarjoamaan enemmän valikoimaa, mutta talvisinkin annan vähintään kolmea eri yrttiä (hevi-osaston ruukkuja), tummanvihreitä salaatteja, paprikoita ja vaihtelevasti hedelmiä.

Välillä laitan keitettyä luomukananmunaa pienen määrän tarjolle. Murustan peipoille myös kuortenpalasia. Ruuansulatushiekkaa tai esimerkiksi mineraalikiviä meillä ei ole vaan kaikki tulee muusta ravinnosta.

kolme lintua
Vasemmalla nuori Tossavainen nokassaan vielä poikasväriä, keskellä Topi, oikealla Tessa.

Koiraat lurittelevat ja naaraat tööttäilevät. Koiraatkin tööttäilevät ja kummatkin osaavat rääkyä – melko kuuluvasti. Sitten on myös erilaisia pesimisääniä. Koiras pärisyttelee pyrstösulkia, kun se haluaa paritella.

Kylpeminen on tärkeä juttu, joten vettä pitäisi olla tarjolla laakeassa astiassa. Juomavettä vaihdetaan myös päivittäin. Kun Tupuna- ja Poppana-kanit olivat vielä hengissä, peipot saattoivat heinien varastelun lisäksi mennä myös kanineitien juoma-astiaan kylvylle. Vaikka siis oli omakin amme. Että näin 🙂 Lisäksi linnut lurittelevat ja lentää liihottelevat silloin kun kanit tykkäisivät nukkua. Ja kanit melskaavat silloin kun linnut haluaisivat nukkua.

seeprapeippo
Peikonpähkinäpuun oksat toimivat orsina Tipille (vas.) ja Topille (oik.).

Linnuissa on melkoinen siivoaminen joka päivä, kun heitit kakkivat just sinne missä sattuvat istumaan. Siementenkuoria on myös joka paikka täynnä. Nimimerkillä Harja, Kihveli & pesusieni.

Äkkiseltään ei tule yhtään ”helppoa” lemmikkiä mieleen ja nämä eksoottiset lemmikit ovat kyllä oma lukunsa. Eksoihinhan se kanikin kuuluu. Kotioloissa voi tosiaan olla hankala järjestää heille sopivaa ympäristöä. Se on mahdollista, mutta vaatii kenties enemmän vaivaa kuin esimerkiksi koiran kohdalla. Koirat pääsevät ulos lenkeille, kun taas eksot asuvat sisätiloissa lähes koko elämänsä. Siksi ympäristöön on panostettava.

Uskon, että Topin pitkän elämän salaisuus oli vapaa liikunta, lajitoverit sekä monipuolinen ravinto. En usko häkittämiseen, ellei sitten ole eläimen sairastumisen vuoksi pakko rajoittaa tilapäisesti liikkumista. En siis laita lintuja häkkiin joka yö ja peitä sitä kankaalla vaan Tossavainenkin käy itse yöpuulle silloin kun katsoo sen sopivaksi. Yleensä, kun ilta alkaa hämärtyä. Hän nukkuu yleensä rottinkihyllyn päällä olevassa heinäpesässä (sellaisessa hamstereille myytävässä).

Mulla on ollut monia rescue-eläimiä, joten niin kanit kuin muutkin lemmikit ovat yleensä olleet adoptoidessa aikuisia. Tästä syystä yhdessä vietetty aika on saattanut jäädä lyhyeksi. Topi kuitenkin saapui eläinperheeseeni kolmen kuukauden ikäisenä, joten sain tuntea hänet kaikista tähänastisista eläimistä pisimpään. Hyvää matkaa rakas Topi ❤

 

 

Kanin pelletit vertailussa

Moi! Olen aiemmin kirjoittanut Supreme Pet Foodsin ruokatarjonnasta sekä vertaillut eri merkkien pellettejä. Haluaisin vielä kokeilla Oxbown valikoimaa (oletko kokeillut, mitä tykkäsit?), mutta tällä kertaa syynissä Bunny Naturen Rabbit dream Basic ja Supreme Pet Foodsin uusin tulokas – House rabbit food 🙂

Ravintosisältöä peilaan Molly Vargan toimittaman Textbook of Rabbit Medicinen kakkospainoksen ravintosuosituksiin. Kanien ravintosuosituksia on tutkittu lähinnä tuotantokanien näkökulmasta, ei niinkään kuinka lemmikkinä pidettävät kanit pysyisivät terveinä mahdollisimman pitkään. Siksi kaikki ravintosuositukset eivät pidä satavarmasti paikkaansa.

kanipelletti rabbit dream basic house rabbit food
Pieniä ja suuria kanipellettejä.

Bonuksena eli samaan syssyyn esittelyssä myös kaksi kanien toipilasruokavalmistetta. Nämä ovat Supremen Science Recovery liquid feed ja Oxbown Critical Care. Näitä löytyy yleensä ainakin eläinlääkäriklinikoilta. Saattaa myös olla joissakin eläintarvikeliikkeissä myynnissä.

House rabbit food

Supremen pelletissä ei ole ikäsuositusta. Nappulat ovat pieniä, joten ne mahtuvat esimerkiksi namipiiloon. Valmistajan mukaan pellettiin on lisätty vitamiineista A:ta ja D:tä, siinä on korkea kuitupitoisuus, se sisältää prebioottia hampaita ja suolistoa varten, siinä ei ole lisättyä sokeria ja siinä on pellavaa ihon sekä turkin vuoksi. 

Ruokintasuositus pussin kyljestä on 2,5 kg painoiselle kanille 60-70 g päivittäin, hermeliinille 25 g, 4-kiloisille 90-100 g ja jättikaneille 120-130 g. Annostus noudattaa brittiläisen kaniensuojeluyhdistyksen, RWAFin, suositusta, joka on 25 g/kg.

Koostumus näyttää seuraavalta: timoteiheinä, vehnä, soijapavun palot, soijapapujauho, kuivattu ruoho, jauhetut kuivatut johanneksenleipäpuun palot, hernehiutaleet, pellavansiemenet, soijapapuöljy, kuivattu timjami, kalsiumkarbonaatti, prebiootit (MOS), jukkauute.

house rabbit food kanipelletti
Supreme Pet Foodsin kanipelletti

Proteiinia pelletti sisältää 14 %, kuitua 22 %, rasvaa 4 %, kalsiumia 0,6 %, fosforia 0,4 %. A-vitamiinia 20 000 IU, D-vitamiinia 2000 IU, rautaa 50 mg, jodia 1,5 mg, kuparia 7,5 mg, mangaania 30 mg, sinkkiä 100 mg ja seleeniä 0,25 mg.

Aikuinen lemmikkikani tarvitsee ravinnostaan noin 12-16 % proteiinia, joten tässä pelletissä sitä on hyvin saatavilla. Tuotantokaneilla ja imettävillä naarailla tarve on korkeampi. Liika proteiini voi kuitenkin häiritä normaalia suolistoflooraa. Virtsaan kertyy myös enemmän ammoniakkia.

Etenkin Ruusa tuntui piereskelevän (joo, kanit piereskelevät) aiemmassa postauksessa esitellyistä Supremen pelleteistä. Eron haistoi muutaman viikon jälkeen. Voi olla, että kyse oli myös virtsan tavallista ärhäkämmästä hajusta. Papanoiden koostumukseen nämä ei tuntuneet vaikuttavan.

Four + -pelletissä on 12 % proteiinia ja Grain freessä 14 %, joten kenties kyse oli sinimailasen, palkokasvien sekä proteiinin yhteisvaikutuksesta. Tässä uudessa pelletissä ei ole sinimailasta, mikä on hyvä juttu 🙂 En ole myöskään haistanut mitään normaalista poikkeavaa.

Kani tarvitsee noin 1-4 % rasvaa ravinnostaan, joten rasvaprosentti on ylärajoilla. House rabbit food vaikuttaa vähemmän rasvaiselta kuin esimerkiksi aiemmin esittelemäni Burgessin pelletit, joista jää kädetkin rasvaisiksi. 

Kalsiumin ja fosforin suhteen pitäisi olla 2:1. Kalsiumia pitäisi olla kanin ravinnossa 0,6-1 %. Fosforia kani tarvitsee 0,4-0,8 % ravinnostaan, joten näiden kahden lukemat näyttävät hyviltä.

Rasvaliukoista A:ta suositellaan kanille 6 000-10 000 IU päivässä yhtä kilogrammaa kohti, joten sitä on tässä pelletissä liikaa. A-vitamiinin liikasaanti aiheuttaa samanlaisia oireita kuin sen puutekin. A:ta tarvitaan esimerkiksi silmissä, luustossa, lisääntymisessä ja vastustuskyvyn ylläpitämisessä.

Kanin pitäisi saada ravinnostaan D-vitamiinia 800-1200 IU, joten pitoisuus ylittää ravintosuosituksen. Hormonina se säätelee kalsium- ja fosforiaineenvaihduntaa, joten se voi aiheuttaa mm. hammasongelmia. Miksi juuri näitä kahta on lisätty pellettiin?

Rabbit dream Basic 

”Ei lisäaineita, lisättyä sokeria tai väriaineita”, kertoo valmistaja. Bunny Naturen pelletissä on kolme eri kuitupituutta hampaiden ja suoliston hyvinvoinnin tueksi. Ikäsuosituksena on kuudesta kuukaudesta kuuteen vuoteen. Pelletissä on käytetty 42 eri kasvia ja siinä on hampaille sekä luustolle optimaalinen kalsiumpitoisuus.

Basic-pelletti soveltuu pussin mukaan kääpiökaneille. Se sisältää muun muassa timoteitä, apiloita, kauraa, auringonkukansiemenuutetta, pellavansiemenuutetta, rapsia, vehnää ja porkkanaa.

Pelletit ovat isoja, joten ne eivät mahdu namipiiloon. Niitä voi kuitenkin puolittaa ja ripotella lattialle kanin etsittäviksi. Ne myös sotkevat jonkin verran, verrattuna pieniin pelletteihin. Nimimerkillä ”Vaaleat matot, ruskeat muruset” 😀

bunny nature kanipelletti
Bunny Naturen kanipelletti

Ravintoaineet näyttävät seuraavalta: proteiinia on 13 %, rasvaa 2,7 %, kuitua 21 %, kalsiumia 0,6 %, fosforia 0,4 %. A-vitamiinia on 10 000 IU, D-vitamiinia 700 IU, E 60 mg, kuparia 6 mg, jodia 0,9 mg, rautaa 50 mg, sinkkiä 60 mg, mangaania 40 mg ja seleeniä 0,18 mg.

Proteiinipitoisuus on suositusten mukainen ja sitä on hieman vähemmän kuin Supremen pelletissä. Myös rasvapitoisuus on matalampi ja näin ollen parempi kuin toisessa pelletissä. Kalsium-fosforisuhde on täysin sama kuin toisessakin pelletissä, ja se on suositusten mukainen.

A-vitamiinia on tarpeeksi, vaikkakin se on ihan ylärajalla. D-vitamiinia on liian vähän eli tämän suhteen kumpikin pelletti saa miinusta. E-vitamiinin määrä on suositusten mukainen, sillä sitä kani tarvitsee 40-70 mg/kg. E-vitamiini vaikuttaa esimerkiksi sydämen toimintaan ja veren hyytymiseen. Tämän pitoisuutta ei lue Supremen pelletissä.

Kuparia, sinkkiä (suositus on 0,5 %), seleeniä ja jodia on Supremen pelletissä enemmän kuin Bunnyn. Mangaania on Bunnyn pelletissä enemmän. Rautaa on kummassakin pelletissä saman verran.

Bunny Naturen mukaan heidän pellettiään tulee tarjota vapaasti kanille eli annostus on ”kuppi täyteen”. Pussin kyljessä (kuten myös Supremen) lukee onneksi, että heinää ja vettä on oltava saatavilla koko ajan. Se vain, että eihän kani syö heinää tarpeeksi jos muuta ruokaa on myös koko ajan saatavilla.

Kumpi on parempi pelletti?

Sekä Supremen että Bunny Naturen pelletissä on hyviä ja huonoja puolia. Mikä sitten on hyvä pelletti? Hyvässä kanipelletissä ei saa olla eläinperäisiä ainesosia ja sen pitää noudattaa niitä ravintosuosituksia, joita tällä hetkellä on jo tiedossa. Hyvästä pelletistä kani ei saa löysää vatsaa ja se syö sitä mielellään. Siinä on oltava riittävästi kuitua ja optimaalinen kalsium-fosforisuhde.

Tykkään sekoitella kaneille vähintään kahta eri pellettiä ja aion tehdä niin ainakin siihen saakka, kunnes se täydellinen pelletti löytyy 🙂 Suuria muutoksia ei saisi kanin ruokavalioon tehdä, koska muuten herkkävatsaisimmat ja ronkeleimmat kanit voivat saada ruuansulatusongelmia.

Paras aika antaa pelletit on illalla. Kani syö eniten aamukahdesta aamukuuteen ja kello 15-24 välisenä aikana. Jos kanilta jää syömättömiä pellettejä, laita ensi kerralla vähemmän tarjolle. Noin 1 rkl vuorokaudessa per nenä riittää kääpiökanille.

Alla vielä kahden toipilasruuan esittely. Kumpikin soveltuu hyvin kaneille ja jämiä saa käytettyä pois esimerkiksi kanikekseissä. Sairaan kanin ravintovaatimukset ovat erilaiset kuin terveellä kanilla, joten siksi pitoisuudet eroavat normaalista kanipelletistä.

Science Recovery

Recovery-jauheesta tulee ensimmäiseksi aniksen tuoksu mieleen. Se sisältää sinimailasta, kaurajauhoa, soijapapua, vehnää, selluloosaa, kuivattua hernettä, hedelmäoligosakkariidia, sokerijuurikaspulppaa, anista, rohtosarviapilaöljyä, kivennäisiä ja vitamiineja.

Rasvapitoisuus on 2 %, kuitua on 19 %, valkuaista 17 %. A-vitamiinia jauhe sisältää 12 000 IU/kg, C-vitamiinia 10 IU/kg, D-vitamiinia 1500 IU/kg, E-vitamiinia 80 mg/kg ja kuparia 14 mg/kg.

Lue vellin sekoitusohjeet aina pussin kyljestä (valmistaja on Supreme) tai pussin mukana tulevista erillisistä ohjeista.

Critical Care

Valmistusaineluettelosta löytyy timoteitä, soijaleseitä, soijaproteiinitiivistettä, vehnänalkiota, ruokomelassia, suolaa, soijaöljyä, kauranorasta, vehnäjauhoa, hiivaa, vitamiineja ja mineraaleja.

Proteiinia 16 %, rasvaa 3 %, kuitua 23 %, kalsiumia enintään 0,6 % ja fosforia 0,25 %. A-vitamiinia 19 000 IU/kg, C-vitamiinia 10 000 mg/kg, D-vitamiinia 900 IU/kg, E-vitamiinia 190 IU/kg ja kuparia 18 mg/kg.

Lue sekoitusohjeet pussista (valmistaja on Oxbow) tai erillisistä, esimerkiksi eläinlääkärin antamista ohjeista.

Vielä sananen hiivasta, sillä tämä toipilasruoka sisältää hiivaa. Kyseinen hiiva on Saccharomyces cerevisiae. Ei kuitenkaan kannata käyttää kanin ruuansulatusta tukemaan mitään pullannostatushiivaa vaan ravintohiivahiutaleita.

Annostuksesta en osaa sanoa, koska en ole vielä törmännyt luotettavaan lähteeseen, missä tämä olisi varmaksi ilmoitettu. En myöskään ole kokeillut ravintohiivahiutaleita omilla kaneilla, muuta kuin tämän toipilasruuan muodossa.

Ihmisille annostus on vähäistä etenkin alkuun, joten en antaisi kaneille muutamaa hiutaletta enempää kerralla. En myöskään antaisi niitä jatkuvasti tai kovin usein, koska kanin ruuansulatuksen kuuluu toimia ruohojen eikä hiivan voimalla 🙂