Virikkeitä kanille: kani valjaissa

Moi! Kaneistani Tuhto täyttää tänä vuonna 6 vuotta ja Ruusa 4 vuotta. Kumpikin tykkää, kun ympäristöön tulee vähän uutta virikettä. Moni aiempi kanini saattoi stressata uusista jutuista (kuten esim. Poppana), mutta tämä nuorin parivaljakko virkistyy. Tietysti Tuhto on melko arka, joten muutokset eivät saa olla kamalan radikaaleja. Esimerkiksi kanihuoneen sisustuksen osittainen vaihtaminen on ok. Ulos vieminen ei ole ok.

Ruusa on kaikista kaneistani kekseliäin ja tarvitsee siksi myös paljon puuhaa, ettei tylsisty. Pelkät nakerteluoksat ei riitä vaan täytyy tarjota erilaisia kaivelumahdollisuuksia ja vaihdella tavaroiden paikkaa lähes päivittäin.

kanivirike kani valjaissa
Ruusa-kani tykkää omenapuun oksista.

Yöksi laitan vähän erilaisen järjestyksen kuin mitä päivällä. Iltaisin kanit saavat rallitella ja hengailla koko asunnossa (lemmikkihoitolatilaa lukuun ottamatta). On peittoja, hiekkalaatikko kaivelua varten (lasten hiekkalaatikkoon tarkoitettua hienoa hiekkaa kissanvessassa), mökkejä, namipiiloja, erilaisia oksia ja tasoja. Sekä Ruusa että Tuhto tykkäävät tähystellä korkealta, joten tasot ja kiipeilytelineet ovat ahkerassa käytössä.

Meillä on kissoille tarkoitettuja leikkitunneleita ja uusimpana ”tunnelina” saamani käytöstä poistettu pyykkikoppa, jonka laitoin lattialle kyljelleen. Pari viikkoa se sai olla melko rauhassa, kunnes pohjaa oli nakerreltu niin, että siitä tuli ylimääräinen oviaukko 😀 Tätä koko ajan odotinkin, joten kävin vain siivoamassa kankaanpalaset pois sitä mukaa kun niitä syntyi, ettei niitä niellä.

kanivirike puuhaa kanille
Raffia-narua tunneliin, sitä on kiva kanien kaivella 🙂

Laitoin toiselle puolelle raffianarua, jota voi sekä kaivella että nakertaa. Sekin on kestänyt viikkoja ja sinne on voinut heitellä pellettiä iltaisin. Pyykkikoppa saa olla kanien käytössä niin kauan kuin se pysyy yhtään kasassa. Tänä aamunakin Tuhto istuskeli sen päällä, vaikka luulin, ettei pyöreän korin päällä pysy kukaan pystyssä. Vaan kääpiöjänispä on niin keveä ja ketterä, että ei näköjään ole ongelmaa 🙂

Miten kani voi nauttia ulkoilmasta?

Olen vienyt ulos valjaissa lähes kaikkia kanejani: Puputtia, Tupunaa (artikkelikuvassa oleva leijonanharjas, eleistä huomaa, että pelottaa), Poppanaa, Hiljaa ja Tuhtoa. Kukaan ei arvostanut toimitusta. Ei sitten yhtään. Jänskätti liikaa. Ja ihmetytti, mikä kumma pitelee kiinni vartalosta niin, että tuntuu oudolta.

puputti kani valjaissa
Puputti-kani ei tykännyt valjaista.

Mulla ei ole ollut mahdollista rakentaa ulos kanitarhaa, joten valjasulkoilu on parvekeulkoilun ohella ollut ainoa vaihtoehto päästää kanit nauttimaan auringonvalosta ja nurmikosta. Tuhto pelkäsi parvekkeella, joten en ole vienyt kanipoikaa sinne uudestaan.

Parveke ei ole lasitettu ja seeprapeipot ovat asunnossa vapaana, joten ovea ei ole voinut pitää auki ja antaa kanien totutella itsekseen ja omassa tahdissa, esimerkiksi herkkupalojen avulla. Kanin pyydystäminen ja sylissä väkisin ulos kantaminen ei tietenkään saa aikaan positiivisia reaktioita.

Ruusa-kani valjaissa

Lyhennän kanien kynsiä kerran kuussa. Sitä varten kumpikin pitää saada kiinni. Jos kanit ehtivät huomata, että yritän heitiä pyydystää, etenkin Ruusa saa slaagin. Äkkiä karkuun! Mutta pakko kynnet on silti leikata. Näin oli viime viikonloppunakin ja mietin siinä samalla, että nyt olisi hyvä hetki kokeilla valjaita Ruusalle.

Ruusa on melkoinen hulivili, joten valjasulkoilu on pelottanut mua siitäkin syystä, että kanineiti saattaisi karata. Entäs jos Ruusa syö valjaansa tai rimpuilee itsensä vapaaksi? Kun ei Ruusaa saa sisälläkään kiinni, miten se olisi mahdollista ulkona?

Ei auttanut kuin kokeilla vanhoja valjaita Ruusalle. Säädin hihnat isommiksi ja seurasin, yrittääkö Ruusa heti vapauttaa itsensä. Ei yrittänyt. Sitten vain kani kantokoppaan ja ulos ensimmäistä valjasulkoilua kohti! Ei puhelinta mukaan, koska Ruusa tarvitsisi kaiken huomion enkä voisi millään yrittää kuvata reissua.

Ruusa on sen verran reipas kani, että loikki melkein heti kantokopasta pois ja haisteli maata. Pidin kantokopan koko ajan lähellä, jotta olisi piilopaikka, minne voi piiloutua. Korvat höröllä Ruusa haisteli ulkoilmaa, mutta painautui heti maata vasten kun naapuri käveli kauempaa ohi. Okei. Vähän jänskättää kuitenkin.

Ruusan tassut eivät ole tottuneet maahan vaan puhtaaseen lattiaan, joten tassuja piti tietysti pestä. Mutta sitten Tuusannuuska huomasi, että tässähän kasvaa suoraan nenän alla ihan tuoretta nurmikkoa. Ei muuta kuin maistelemaan! Tänä keväänä ei vielä kauheasti ole saanut ulkoa hortaa, joten onneksi ei kovin paljon yrittänyt tuoretta vedellä nassuun 🙂

kani ulkoilee valjaissa
Ruusa-kanin ensimmäinen valjasulkoilu.

Tuohon suoraan talojen eteen ei ulkoiluhetkellä paistanut aurinko, joten kannoin Ruusan myös aurinkoisemmalle ruohikkoalueelle. Polvistuin hengaamaan siihen viereen. Kun näytti siltä, että haistelut oli haisteltu ja Ruusa loikki takaisin koppaan sekä alkoi myös ihmetellä valjaitaan, mentiin takaisin sisään. Valjaat pois ja taas oli tuttu ympäristö 🙂

Olisi tietysti ollut kiva, jos sekä Tuhto että Ruusa voisivat loikiskella ulkona, mutta Tuhtoa tosiaan jänskättää liikaa. Ruusa taas pärjää hetken ainoana kaninakin. Illalla tyyppi kellahteli autunaana kyljelleen, että taisi olla mieluinen ulkoilu 🙂 Ihan heti ei kuitenkaan kokeilla uudestaan, koska se kiinniottotilanne ei ole mieluisa.

Millaiset valjaat sopivat kanille?

Olen kokeillut näitä kuvissa näkyviä melko ohkaisia valjaita. Pientä fleksiäkin on kokeiltu, mutta sitä en suosittele. Kanit ovat luonnostaan arkoja eläimiä eivätkä yleensä tottuneet valjasteluun.

Fleksi pitää jännitettä yllä, kun se kiskoo kania omaan suuntaansa. Siitä lähtee myös ikävää ääntä, kun remmiä vapauttaa ja laittaa lukkoon. Jos fleksi vielä sattuisi tippumaan maahan, kani pelästyisi ja lähtisi karkuun. Fleksi tietysti perässään ja sen jälkeen tuskin olisi asiaa ulos. Jos siis kania saisi koskaan enää kiinni.

Tarkista lukitussysteemi ja koko valjaat ennen kuin lähdet niiden kera ulos. Hihnaksi käy myös vahva naru, joka olisi kuitenkin myös kevyt.

Millaista kania voi viedä ulos valjaissa?

Vaikka ulkoilu olisi omasta mielestäsi kuinka mukavaa, täytyy aina miettiä asia kanin kannalta. Tykkääkö se siitä? Kanin eleet ovat todella hienovaraisia eikä suurtakaan pakokauhua välttämättä osoiteta millään muulla tavalla kuin kököttämällä paikallaan korvat selkää myöden, nenän limakalvot vilkkuen tihentyneestä hengityksestä johtuen. Sydän voi lyödä tuhatta ja sataa.

Valjasulkoilua varten suosittelen valkkaamaan rauhallisen ja kanin näkökulmasta turvalliselta vaikuttavan paikan. Vältä aukeita paikkoja. Kasvillisuus tuo turvaa eläimelle, joka näkee yhdellä vilaisulla kauaksi, melkein joka suuntaan, ja kuulee kilometrien päästäkin kantautuvia ääniä.

Ulkoilu voi olla kanille niin stressaavaa, että sen jälkeen on lähdettävä eläinlääkäriin kun papanaa ei tule eikä kani syö. Stressille altistaminen heikentää ylipäätään koko kanin terveydentilaa ja jatkuva stressi voi näkyä lopulta jopa sydänsairautena.

Valjaita kannattaa kokeilla ensin sisällä ja totuttaa kani niihin vähitellen. Haasteena voi olla ylimääräinen käsittely, jos kani ei ole siihen tottunut. Tällöin pitää ensin luoda luottamusta kanin ja sun välille. Uutta perheenjäsentä ei kannata viedä valjastelemaan heti.

Jos kani alkaa valjasulkoilun aikana nopeasti puuhastella normaalisti ja uskaltaa liikkua itse, voi ajatella tapahtuman toistamista.

Huom! Suuret lämpötilaerot eivät tee hyvää esimerkiksi kanin ruuansulatukselle, joten en veisi omia kaneja lumihankeen. Jos ulkona on pakkasta ja sisällä noin 20 astetta lämmintä, ero on liian suuri. Sateisella tai kovin helteiselläkään säällä ei valjasulkoilua kannata yrittää.

Valjasulkoilun sijaan voit tuoda kanille ulkomaailman antimia hortan eli tuoreruuan muodossa. Olen myös joskus istuttanut nurmikkoa savilautaselle 🙂

Puputädin kuulumisia

Moi! Toivottavasti sinä ja sun kanit tai muu eläinperhe voi hyvin 🙂 Ruusa (pällistelee tässä artikkelikuvassa) ja Tuhto voivat hyvin, Tossavainenkin niin hyvin kuin odottaa saattaa. Tosin hänellä on ollut hieman nokkaongelmia, kun yläosa meinaa kasvaa liikaa. Sitä on lintuja hoitavan eläinlääkärin kanssa selvitelty.

Kevät on sitä aikaa, kun naapurit leikkaavat omenapuita, ja kanit saavat mieluista nakerreltavaa. Talvi on menty lähes kokonaan pajun voimalla ja sekös Ruusaa ja Tuhtoa välillä harmittaa. Omenapuun kuoressa on sitä jotain 😀

Jos haluat lukea erilaisia kanivinkkejä, mun blogista löytyy jo nyt yli 100 artikkelia. Kannattaa selailla vanhempiakin juttuja! Viime aikoina luetuin on ollut tämä kanien eleistä kertova kirjoitus 🙂 Julkaisen vinkkejä myös Facebookissa ja välillä Instagramissa, vaikkakin insta keskittyy enemmän kanikuulumisiin (sekä omien että hoitolaisten).

Sarin Arkki 5 v!

Tänä vuonna mun yritys eli Sarin Arkki täyttää 5 vuotta. Ihan kiva merkkipaalu 🙂 Sen kunniaksi olen laittamassa sekä kotisivut, blogin että logonkin uusiksi. En malta odottaa, että pääsen niitä esittelemään! Ei varmasti yllätä, että kaniteema on vahva 😉

Jos ihmettelet, mistä Sarin Arkin nimi tulee, ”arkki” viittaa sekä eläimiin (Nooan arkki) että kirjoittamiseen ja kääntämiseen (paperiarkki) 🙂

Yritystä perustaessani halusin tarjota eksoottisille lemmikeille lomahoitoa, lähinnä siis kaneille ja jyrsijöille. Monessa hoitolassa on kissojen ja koirien ääniä, joita kanit pelkäävät. Täällä niitä ei ole. Lisäksi tilaa on enemmän, kun ei tarvitse kyhjöttää häkissä vaan saa puuhastella aidatulla alueella. Kuulumisiakin saa halutessa päivittäin, mikä rauhoittaa monesti mieltä.

Mielenrauha on aika oleellinen osa onnistunutta lomareissua. Hoitolaan saa käydä tutustumassa etukäteen ja samalla nähdä kenties Ruusan ja Tossavaisen 🙂 Tuhto on arempi tapaus, joten hänen ei tarvitse toimia seuramiehenä.

Lemmikkien lomahoitoa – entä mitä muuta?

Kirjoittaminen on ollut aina mieluista, joten kaninhoito-opas oli luonteva lisä valikoimaan. Kanikirjan lisäksi tuotan sisältöä omiin somekanaviin ja otan mielelläni kaniasioihin kantaa aina kun se on mahdollista. Viimeisin tempaus oli pääsiäiskampanja yhdessä Hesyn ja SEYn kanssa.

Kanikirjaa löytyy sadoista suomalaisista kodeista ja vielä useampi on lainannut sen ilmaiseksi kirjastosta. Lukijapalaute on ollut todella positiivista ❤ Jos haluat tilata Kanikirjan kotiin, laita viestiä! Hinta on 19,80e plus toimitus 3,50e ja se sisältää alvin. 

Kanikirjan jälkeen tuli vielä satukirja, jonka tuotto menee Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistyksen kodittomille lemmikeille.

Koska mulla on tutkinto käännöstieteen englannista, käännös- ja oikolukupalvelu on ollut yhtenä osa-alueena. Se on viime aikoina jäänyt taka-alalle, koska mulla on yritystoiminnan lisäksi kaksi palkkatyötä. Koronan vuoksi tosin lähes kaikki yritystoiminta on tyssännyt, kuten monilla muillakin. Minunkin yritykseni työllistää muita yrittäjiä ja olen siksikin halunnut tilata kotisivu– ja logouudistukset toisilta pienyrittäjiltä.

Hiljaa hyvä tulee ja olen erityisen kiitollinen tänään saapuneesta kuuden kappaleen Kanikirja-tilauksesta ❤  Jos haluat auttaa pienyrittäjiä mäessä, se onnistuu ilmaiseksi esimerkiksi reagoimalla postauksiin tai kommentoimalla ja jakamalla niitä. Yhdessä tästä selvitään!

P.S. Blogikirjoituksia tulee jatkossa hieman harvemmin, noin kerran kuukaudessa ja luultavasti perjantaisin 🙂 Etenkin kanien sairauksista kertovien artikkeleiden kirjoittamiseen menee yllättävän paljon aikaa, kun pitää perehtyä lähdemateriaaliin hyvin, pureskella eri lähteissä ja usein englanniksi oleva tieto valmiiksi, ja sen jälkeen esittää se niin, että muut kanittajat hyötyvät siitä itseäni paljon nopeammin 🙂

Kani ei kuulu häkkiin – häkissä elävä kani kärsii stressistä ja voi jopa masentua

Brittiläisellä kaniensuojeluyhdistyksellä, RWAFilla, on ollut jo jonkin aikaa a hutch is not enough -kampanja. Tästä inspiroituneena otin yhteyttä kahteen Suomen suurimpaan eläinsuojelujärjestöön, SEY Suomen eläinsuojeluun sekä Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ry:hyn. Laadittiin yhdessä tämä kampanja.

Eipä vain osattu aavistaa, että koronan vuoksi yks sun toinenkin on pääsiäisenä kotiinsa eristäytyneenä. Tahattomasti siis kokeilemassa, miltä ”häkkieläinten” elämä tuntuu. Häkitetylle kanille sosiaalinen eristys on arkipäivää – ja se kestää koko elämän. Kani ei voi ajankuluksi soittaa lajitoverille WhatsApp-puhelua, lukea Ruohometsän kansaa tai katsella Netflixistä Petteri Kaniinia vaan on tyydyttävä siihen, mitä sen ihmisperhe sille tarjoaa.

Allekirjoittaneelta saat ilmaisia kanivinkkejä, mikäli kanin vapaanapito askarruttaa 🙂 Askarrutti se minuakin, kunnes uskalsin kokeilla, mitä tapahtuu, kun eläimet jättää sulkematta häkkiin. Reilussa 13 vuodessa saldona on kolme pätkäistyä johtoa, yksi nakerreltu sängynpohja ja yhden kaukosäätimen muutama halkaistu nappula. Ei kovin pahasti, vai mitä? Voi toki olla, että kaunistelin hieman tilastoja 😉

Kanikampanjan pääsiäistiedote 2020:

Kani on Suomessa kolmanneksi yleisin lemmikki heti koiran ja kissan jälkeen. Kania on perinteisesti pidetty häkkieläimenä sen pienestä koosta ja tilan rajaamisen tarpeesta johtuen. Nykytiedon valossa kani ei kuitenkaan pääse toteuttamaan lajityypillisiä käyttäytymistarpeitaan häkissä. Tästä huolimatta laki sallii yhä kanin pitämisen häkissä, kunhan annetut häkin minimimitat täyttyvät.

Kanitietokirjailija Sari Mäyränpää, Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ja SEY Suomen eläinsuojelu kampanjoivat pääsiäisenä kanien häkittömyyden puolesta. Kampanjalla halutaan lisätä kanitietoa ja kannustaa ihmisiä järjestämään kanille sopiva elinympäristö. Voidakseen hyvin kani tarvitsee tilaa liikkua, lajitoverien seuraa ja sopivia virikkeitä.

Kani tarvitsee tilaa liikkua ja lajitovereiden seuraa

Kanin elämä ihmisen lemmikkinä eroaa melkoisesti sen elämästä vapaana luonnossa. Luonnossa kani kaivaa asunnokseen kymmenien metrien luolaverkoston ja elää useiden kymmenien kanien yhdyskunnissa. Myös lemmikkikanille tulee järjestää elinympäristö, jossa sillä on tilaa liikkua, sopivasti piilopaikkoja ja mahdollisuus kaivaa.

Mäyränpää mukaan häkki on kanille riittämätön asumus, eikä sitä tulisi nähdä enää vaihtoehtona kanin pitämiselle. Kanin tulisi saada liikkumatilakseen vähintään yksi huone, mieluummin vähän enemmänkin.

– Kani ilmentää stressiä hyökkäilemällä häkissä ja puremalla häkin verkkoa. Toisaalta stressi voi ilmentyä myös paikallaan kyhjöttämisenä. Tyytyväinen kani puolestaan pötköttää pitkin pituuttaan, tekee iloisia juoksupyrähdyksiä ja kellahtelee kyljelleen, kertoo Mäyränpää.

Kani on sosiaalinen eläin ja lajitoverin seura on edellytys sen hyvinvoinnille. Kanilla olisi siis hyvä olla seuranaan vähintään yksi sopiva lajitoveri. Kanit hoitavat toisiaan pesemällä toistensa naamoja ja nauttivat toistensa läheisyydestä. Lajitoverien hoivan ja läheisyyden on todettu edistävän kanien fyysistä ja psyykkistä terveyttä. Kanien asuintilan suunnittelussa tulee ottaa huomioon myös, että kaneilla tulee olla tilaa väistää toisiaan, jolloin yhteentörmäyksiä ja riitatilanteita syntyy vähemmän.

kani ei kuulu häkkiin lajitoveri
Leijonanharjas Tupuna ja taustalla risteytyskani Puputti

Kania ei pidä hankkia tuntematta sen tarpeita

Kani hankitaan tyypillisesti lapsen ensilemmikiksi siinä luulossa, että kani on helppohoitoinen eläin. Kanin hoitaminen ja asuinympäristön järjestely vaatii kuitenkin työtä, eikä tätä vastuuta tulisi siirtää lapsen huolehdittavaksi. Kania pidetään helposti myös vähän tylsänä eläimenä, joka hermostuessaan saattaa purra tai raapia. Mäyränpään mielestä ongelmat kumpuavat heikosta lajituntemuksesta ja vääristä motiiveista eläimen hankinnan taustalla.

– Kanit joutuvat elämänsä aikana hyvin helposti kiertoon, kun kanin hoitamiseen ei enää löydykään innostusta. Tähän voi vaikuttaa myös se, että kääpiökani voi elää yli 10-vuotiaaksi, mutta tätä ei eläintä hankkiessa osata ottaa huomioon, kertoo Mäyränpää.
Mäyränpää muistuttaa, että kania hankkiessa on tärkeää olla valmis perehtymään kanin lajityypillisiin tarpeisiin ja sitoutua järjestämään kanille sen käyttäytymistarpeet huomioon ottava asuinympäristö. Vaikka sopivat elinolot olisi mahdollista järjestää, ei kani välttämättä silti ole kaikille sopiva lemmikki.

– Kani syö pääravinnokseen heinää, eikä se täten sovi heinäallergikon lemmikiksi. On tärkeää muistaa myös, että kani on yöeläin ja siitä kuuluu ääniä sen temmeltäessä yöllä, vaikkei kani varsinaisesti muuten ääntelehdikään. Yölliset juoksuspurtit saattavat häiritä herkkäunista nukkujaa, muistuttaa Mäyränpää.

Lisätietoja

-Yhdistykset kampanjoivat kanien häkittömyyden puolesta 2.-13.4.2020 omissa sosiaalisen median kanavissaan. Kampanjoiden tavoitteena on lisätä kanitietoutta ja perustella kanin häkittömyyttä etologisen tiedon valossa.
-Sari Mäyränpää on kanitietokirjailija, jolla on kokemusta eläinsuojelutyöstä kanien parissa. Mäyränpää tekee aktiivista työtä kanitietouden lisäämiseksi ja on julkaissut mm. kaninhoito-oppaan sekä kirjoittaa aiheesta erilaisissa medioissa. Mäyränpään kirjoituksia voi lukea hänen Puputädin blogi -nimiseltä palstalta.
-Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ry auttaa kodittomia eläimiä. Eläimet asuvat HESYllä täyshoidossa aina siihen asti, että niille löydetään sopiva loppuelämän koti.
-SEY Suomen Eläinsuojelu on vuodesta 1901 eläinsuojelutyötä tehnyt Suomen suurin eläinsuojelujärjestö ja eläinsuojelun asiantuntija. SEYn toimialaan kuuluvat kaikki eläimet ja sen toiminta kattaa koko maan.

Yhteystiedot:

Sari Mäyränpää
Kanikirjailija, tamperelainen yrittäjä
puh. 050 532 7459
sarin.arkki@gmail.com

Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY ry
Mari Aro
HESYn tiedotus
p. 040 532 5849
mari.aro@hesy.fi

Maria Lindqvist
Toiminnanjohtaja (vs.)
SEY Suomen eläinsuojelu
050 371 2740
maria.lindqvist@sey.fi

P.S. Sekä Hesyllä että SEYn jäsenyhdistyksillä on kaneja vailla loppuelämän koteja. Myös sijaiskodeista on usein pulaa. Käy tutustumassa! ❤