Ilotulitteista ja eläimistä

Se on kohta vuodenvaihde käsillä! Monille se tarkoittaa ilotulitteiden ostamista ja ampumista. Joskus pienempänä olen ollut mukana ilotulitteita ampumassa, mutta vuosikausiin se ei ole omaan repertuaariin kuulunut. Edesmennyt koirani Roope pelkäsi kovasti ilotulitteita, joten ei senkään puolesta tehnyt mieli ampua itse raketteja. Joka vuosi eläimiä lähtee omistajiltaan karkuun, koska säikkyvät raketteja. Älkää tuoko koiria rakettien lähelle! Sellainen koira, joka ei ole aiemmin pelännyt raketteja, voi ihan yhtäkkiä lähteä lipettiin. Uuden vuoden juhlinta voi äkkiä vaihtua syvään huoleen lemmikin voinnista.

Miten voi ennaltaehkäistä mahdolliset karkureissut ja helpottaa lemmikin elämää ilotulitteiden aikaan? Koirien lisäksi myös muut lemmikit kärsivät raketeista.

  • Lenkitä koirat jo ennen virallista kellonlyömää, jolloin raketteja saa alkaa ampua. Tosin sehän ei tarkoita, etteikö siellä joku silti niitä jo ampuisi..
  • Tarkista hihnan ja kaulapannan kunto, etteivät ne napsahda poikki jos koira lähtee vetämään.
  • Käyttäydy mahdollisimman normaalisti. Älä hyysää tai lepertele.
  • Pidä telkkaa tai radiota auki, jotta tasaista puheensorinaa on koko ajan. Näin yksittäiset raketit eivät erotu yhtä kovaäänisinä.
  • Vedä verhot kiinni ja pidä valoja päällä, se vähentää kirkkaiden rakettien välkkymistä.
  • Pidä ulko-ovi visusti lukittuna ja tarkista muutkin ovet tai ikkunat, joista lemmikki voisi päästä karkuun. Katso aina ensin, missä lemmikki on ennen kuin avaat ulko-oven.
  • Ota hajunäyte lemmikistä etsijäkoiria varten. Jos sinulla on ulkoilevia lemmikkejä tai ulkorakennuksissa asuvia lemmikkejä, suosittelen ottamaan talteen joko eläimen karvaa tai sitten vaikkapa vanulappuun hieraistuna lemmikin hajua. Hajunäyte säilötään minigrip-pussiin tai johonkin pieneen purkkiin. Ota heti yhteys Etsijäkoiraliittoon, kun katoaminen on huomattu.
  • Kokeile haihdutinta.

Markkinoilla (myynnissä ainakin eläintarvikeliikkeissä) on tarjolla erilaisia haihduttimia, joiden sanotaan vähentävän lemmikin stressiä. Ostin kaneja varten pienimmän mahdollisen pakkauskoon Pet remedyä. Se on suihkepullo, jota voi suihkuttaa esimerkiksi kantokopan alusiin ennen eläinlääkärireissua. Olen sitä ehtinyt kokeilla yhden kanin kanssa. Täytyy sanoa, että Poppanan oloa se ei tuntunut helpottavan yhtään. Kokeilen sitä vielä vuodenvaihteessa Tuhtolla ja Ruusalla, mutta olen kyllä melko skeptinen. Kani ei tykkää uusista hajuista ja tuossa suihkeessa se haju on omaankin nenään tarpeeksi tuju. Voi olla, että sitä vältetään ja pelkästään suihkeen haju pelästyttää kanin, vaikka sen pitäisi toimia juuri päinvastoin. Linnuille en ole uskaltanut sitä suihkuttaa, koska ne ovat muutenkin niin herkkiä kaikille tuoksuville aineille.

Oletko kokeillut haihduttimia ja onko niistä ollut teidän eläinperheelle hyötyä? Kuulisin mielelläni käyttökokemuksia 🙂

Mainokset

Puputädin joulu

Moikka! Miten meni teidän joulunne? No sehän vielä jatkuu parilla vapaapäivällä, mutta ajattelin esitellä muutaman lahjan, jotka pukki toi minulle 🙂

Koska olen Puputäti, sain muutaman kaneihin liittyvän lahjan. Tyyny ja muki sopivat hyvin sisustukseen ja Lauras Vintagen rusakko-kaulakoru on aivan ihana! Viikkopäivyri on yrittäjälle tärkeä, sille tulee paljon käyttöä. Rentouttaviin jalkakylpyihin sain Tmi Luonnollisesti Päivinsäteen valmistamaa jalkakylpysuolaa. Tuoksu on ihanan havuinen 🙂

Edellä mainittujen lisäksi sain Laveran vegaanista kosmetiikkaa, ihanan pehmoisia sukkia sekä housuja, koska minulla on taipumus kuluttaa ne puhki..

Käytännölliset lahjat ovat parhaita, niitä yritän suosia itsekin. Isäni sai mm. itse tekemäni kosteudenpoistajan autoon, jotta ei menisi ikkunat huuruun. Hän sai myös Sarin Arkin logolla varustetun T-paidan. Siskolleni annoin mm. samaisella logolla varustetun college-takin ja äitinikin joutuu mainostamaan yritystäni eväskassin muodossa 😀

Sanelma Mykerönenä

Tässä tulee satu Sanelmasta, olkaa hyvät!

Sanelma Mykerönenä on siili. Sanelma tuhisee, puhisee, joskus jopa sähisee ja sitten tulee hikka. Sanelmassa on myös monta vaihdetta. Hän kipittää, lyllertää, maastoutuu ja heittäytyy kerälle. Saatat miettiä, miksi juuri Mykerönenä. No, Nykeröneniä oli jo niin monta, että on mukavampi kantaa eri nimeä. Eiköstä olekin?

Pimenevässä illassa Sanelman koko voi tehdä tepposet. Ensin näet ison varjon, joka sitten kyllä pienenee, kun Sanelma lyllertää lähemmäs. Siis tosi hurja siili! Itseään Sanelma ei pidä ollenkaan hurjana, paitsi kun sattuu kaikenlaisia vahinkoja…

Siilit heräilevät yleensä illansuussa ja tykkäävät muutenkin lyllertää rauhassa silloin, kun on jo hämärää. Eräänä iltana Sanelma lähti tapansa mukaan pienelle kävelyretkelle. Yhtäkkiä Sanelman mykerönenään tuli niin hyvä tuoksu, että oli lähdettävä sen perään. Sanelma nuuskutteli ilmaa nenä niin ylhäällä kuin vain pystyi: ”Oi että, mikä on tämä ihana tuoksu? Onko se pullaa? Hyi, ei se voi olla, koska enhän minä pullaa syö.” Sanelma mietti pienen päänsä puhki lyllertäessään samalla eteenpäin. Vaikka siili usein lyllertääkin, on Sanelmakin melko nopea kipittämään. Jos tuijotat siiliä, se lyllertää. Kun käännät pääsi pois hetkeksi, siili onkin jo hävinnyt. Hassua, eikö?

Sanelma jatkoi nuuskuttamista: ”Minäpä luulen, että se voisi olla jokin ihana hedelmä, joka tuoksuu noin mehevältä.” Siinä mutkaista ja sammaleista pientä siilintietä kipittäessään Sanelma ei ollenkaan huomannut, että hän meinaa eksyä kauemmas ja kauemmas kotilaaksostaan. Koska Sanelma on siili, pitää hänen varoa monenmoista ulkona. On nurmikonleikkureita ja autoja.

”Ooh, kylläpä tuoksu on mykerönenääni huumaava!” Hetken aikaa matkattuaan Sanelma tuli vihdoin lähemmäksi hyvää tuoksua. ”Tuolta se tulee! Minun täytyy päästä lähemmäs.” Sanelma lyllersi eteenpäin, vaikka oli sitä mieltä, että ”täällä kyllä tuoksuu myös ihmisiltä.” Siileillä on kovin huono näkö, joten ne luottavat enimmäkseen nenäänsä ja kaikenlaisia pieniäkin ääniä kuuleviin korviinsa. Pahaksi onneksi Sanelma ei nähnyt, että hyvä tuoksu tuli juuri kypsyneistä mehevistä marjoista. Marjoja kasvoi erään Niken pihalla.

Nikke on ihminen ja hänen mielestään marjat eivät kuulu linnuille tai siileille vaan hänelle itselleen. Sanelma lähestyi marjapensaita. Siinä vaiheessa Sanelman touhuja jo vähän aikaa seuraillut harakka Kristoffer alkoi kraakkua. ”Varo, siili, varo!” Sanelma ei kuitenkaan kuullut, kun marjoista lähtevä tuoksu oli niin nenäähuumaava. Sanelma ei myöskään huomannut, että Nikke oli laittanut pensaisiin verkkoja, jotta eläimet eivät pääsisi syömään hänen marjojaan.

”Voi voi! Kohta siilille käy yhtä huonosti kuin minullekin,” puuskahti männyn oksalla istuva harakka Kristoffer. ”Minä haistoin marjat myös ja yritin mennä niitä syömään. Sitten sotkeennuin verkkoon enkä meinannut päästä ollenkaan pois.” Kamala kokemus, vai mitä?

Niinhän siinä sitten kävi, että Sanelma sotkeentui siihen samaan marjaverkkoon kuin harakka Kristoffer aikanaan. ”Oi voi,” puhisi Sanelma. ”Mitäs minä nyt teen? Apua, auttakaa minua!” Harakka Kristoffer raakkui niin kovaa, että Nikke kuuli sen ja tuli pihalle. ”Mitäs täällä tapahtuu?” Nikke kysyi. Sanelma alkoi kertoa: ”Yritin vain kurkotella vähän marjoja, kuka kumma tekee näin?”

Nikke oli niin pahoillaan, että lupasi Sanelmalle ja Kristofferille, ettei enää ikinä verkota marjapuskiaan. Nikke antoi marjojakin kummankin matkaan ja toivotti heidät tervetulleeksi koska tahansa. Maitoakin Nikke yritti tarjota, mutta Sanelma vain tuhahti sille. ”Eivätkö ihmiset tiedä, että meidän masut menevät maidosta aivan sekaisin? Vettähän me juomme.”

Sanelma yrittää kovasti olla kasvissyöjä, mutta aina välillä käy sellainen ”hupsista!” että mato lurpsahtaa suuhun. Verkkoseikkailun jäljiltä Sanelmalla on paljon marjoja, joita voi napostella, mutta niin vain taas kävi, että kotimatkalla eteen sattui kärpänen. Kärpänen oli ilmeisesti aika vanha, koska ei lentänyt enää kovin vikkelästi. Sanelman kieli kävi ennen kuin hän tajusi sitä itsekään. Slurps! ”Oho!”

Kun vatsa oli täynnä, Sanelma saattoi mennä vihdoin unten maille. Harakka Kristoffer jäi lähelle, pitihän hänen pitää hassua siiliä vähän silmällä. Arvaatkos, mistä tämä siili unelmoi? Annan pienen vinkin, se rahisee ja kahisee. Niitä tippuu puista. Joko arvaat? No, Sanelman unelma on tietenkin iso lehtikasa! Siitä hän näki seuraavaksi unta.