Kirppari- ja muita löytöjä

Mukavaa lauantai-iltaa! Tänään oli ohjelmassa imurointia. Sille olikin tarvetta, sillä joka-aamuinen harja & kihveli -yhdistelmä eivät oikein pysty keräämään kaikkea heinähöttöä matoista. Ja höttöähän löytyy kanien joulahjojen jäljiltä..

ruusaheinä

Kanien normaali heinä ei suinkaan ole noin höttöistä, älkää huoliko! Se on vain tämä pajutunneliin säilötty heinä, joka ei kyllä kovin hyvin kaneille edes kelpaa. Tuli kunnon hiki siinä imuroidessa, mutta tulipahan puhdasta ☺ Samalla vähän peilien ja muiden pintojen pientä puunausta. Joulusiivous ei kuulu tapoihini. Siivoan sitten kun siltä tuntuu. Se saa riittää, kun kuitenkin lakaisen lattiat ja siivoan eläinten vessat joka aamu.

Hehe, Poppana-kani tuossa juuri kellahti kyljelleen 😍 On vissiin tyytyväinen. Mukava köllötellä, kun on puhdasta, ja kohta alkaa olla iltakaurojen sekä pelletin aika.

Aamun huhkimisen jälkeen kävin vähän kaupoilla. Mukaan tarttui uudet hainhampaat, joilla voi pistää hiukset kiinni. Kirpparilta löytyi entuudestaan tuntemattoman sarjan eka tuotantokausi, peltialusta vaikka tuikuille ja mielenkiintoisia magneettiliuskoja, joihin voi piirtää ja joista voi leikata mieleisiään hahmoja. Liuskat olivat oikea löytö, ehkä esittelen niiden muodonmuutoksia myöhemmin ☺

Meidän taloyhtiössä on kierrätyshuone, jonne saa tuoda itselleen tarpeetonta tavaraa. Sieltä saa myös ottaa tavaraa, vaikka ei toisikaan itse mitään. Tänään sieltä löytyi Pupu Tupuna -kirjanen (toinen löytö!), elokuva, jonka aion katsoa myöhemmin sekä pari sisustuslehteä, joita on aina kiva selailla. Pupu Tupunaa tuli luettua paljon nuorempana. Nimesin myös yhden kaneistani Tupunaksi. Tiedätkö sinä ketään Tupuna-nimisiä kaneja? ☺

Kuvassa oleva pehmokani on pieni Rumpali, jonka löysin aiemmalta kirpparireissulta. Mistä muualtakaan löytöjä tekisi? 😄 Lempipaikkojani ovat Klaffi & piironki sekä Pirkan kirpputorikeskus.

Mainokset

Ilotulitteista ja eläimistä

Se on kohta vuodenvaihde käsillä! Monille se tarkoittaa ilotulitteiden ostamista ja ampumista. Joskus pienempänä olen ollut mukana ilotulitteita ampumassa, mutta vuosikausiin se ei ole omaan repertuaariin kuulunut. Edesmennyt koirani Roope pelkäsi kovasti ilotulitteita, joten ei senkään puolesta tehnyt mieli ampua itse raketteja. Joka vuosi eläimiä lähtee omistajiltaan karkuun, koska säikkyvät raketteja. Älkää tuoko koiria rakettien lähelle! Sellainen koira, joka ei ole aiemmin pelännyt raketteja, voi ihan yhtäkkiä lähteä lipettiin. Uuden vuoden juhlinta voi äkkiä vaihtua syvään huoleen lemmikin voinnista.

Miten voi ennaltaehkäistä mahdolliset karkureissut ja helpottaa lemmikin elämää ilotulitteiden aikaan? Koirien lisäksi myös muut lemmikit kärsivät raketeista.

  • Lenkitä koirat jo ennen virallista kellonlyömää, jolloin raketteja saa alkaa ampua. Tosin sehän ei tarkoita, etteikö siellä joku silti niitä jo ampuisi..
  • Tarkista hihnan ja kaulapannan kunto, etteivät ne napsahda poikki jos koira lähtee vetämään.
  • Käyttäydy mahdollisimman normaalisti. Älä hyysää tai lepertele.
  • Pidä telkkaa tai radiota auki, jotta tasaista puheensorinaa on koko ajan. Näin yksittäiset raketit eivät erotu yhtä kovaäänisinä.
  • Vedä verhot kiinni ja pidä valoja päällä, se vähentää kirkkaiden rakettien välkkymistä.
  • Pidä ulko-ovi visusti lukittuna ja tarkista muutkin ovet tai ikkunat, joista lemmikki voisi päästä karkuun. Katso aina ensin, missä lemmikki on ennen kuin avaat ulko-oven.
  • Ota hajunäyte lemmikistä etsijäkoiria varten. Jos sinulla on ulkoilevia lemmikkejä tai ulkorakennuksissa asuvia lemmikkejä, suosittelen ottamaan talteen joko eläimen karvaa tai sitten vaikkapa vanulappuun hieraistuna lemmikin hajua. Hajunäyte säilötään minigrip-pussiin tai johonkin pieneen purkkiin. Ota heti yhteys Etsijäkoiraliittoon, kun katoaminen on huomattu.
  • Kokeile haihdutinta.

Markkinoilla (myynnissä ainakin eläintarvikeliikkeissä) on tarjolla erilaisia haihduttimia, joiden sanotaan vähentävän lemmikin stressiä. Ostin kaneja varten pienimmän mahdollisen pakkauskoon Pet remedyä. Se on suihkepullo, jota voi suihkuttaa esimerkiksi kantokopan alusiin ennen eläinlääkärireissua. Olen sitä ehtinyt kokeilla yhden kanin kanssa. Täytyy sanoa, että Poppanan oloa se ei tuntunut helpottavan yhtään. Kokeilen sitä vielä vuodenvaihteessa Tuhtolla ja Ruusalla, mutta olen kyllä melko skeptinen. Kani ei tykkää uusista hajuista ja tuossa suihkeessa se haju on omaankin nenään tarpeeksi tuju. Voi olla, että sitä vältetään ja pelkästään suihkeen haju pelästyttää kanin, vaikka sen pitäisi toimia juuri päinvastoin. Linnuille en ole uskaltanut sitä suihkuttaa, koska ne ovat muutenkin niin herkkiä kaikille tuoksuville aineille.

Oletko kokeillut haihduttimia ja onko niistä ollut teidän eläinperheelle hyötyä? Kuulisin mielelläni käyttökokemuksia 🙂

Välipäivien puuhaa

Tänään tuli tehtyä valmiiksi pitkään suunnittelemani tähtityynyprojekti. Ei mennyt kuin kerran hermot, onneksi oli äiti auttamassa 😀

Piirsin ensin pahville tähden ääriviivat, viikkasin vanhan lakanan nelinkerroin ja piirsin tähden ääriviivat katkoviivoilla lakanaan tussilla. Sentti pitää olla ompeluvaraa eli ei kannata piirtää ihan suoraan muotin mukaan.

Sitten leikkasin tähden ja tein vielä toisen vähän pienemmän. Jos valitsemasi kangas on paksua, kaksinkertainen viikkaus riittää.

Ompelin ompelukoneella kaikki muut sakarat paitsi sen yhden puolen, mistä vanu täytetään. Sen jälkeen käänsin tähdet ja tökin sakaroita niin että niihinkin saa kunnolla vanua. Halusin pullukoita tähtiä, joten laitoin paljon vanua. Tähän käy vanha tyyny tai jokin iso pehmolelu.

Kun vanua on riittävästi, tulee se vaikein osuus. On kuulkaa vaikea ommella, kun pitää samaan aikaan kääntää kangasta ja pitää vanut sisällä. Minä kun en mikään käsityöihminen ole, vaikka haluaisin olla, täytyi tässä vaiheessa pyytää vähän apua.. Itte tein (melkein) ja kyllä on sen näköisetkin 😀 Mutta olen tyytyväinen, sehän on kaikissa DIY-projekteissa tärkeintä, vai mitä?

P.S. Sain katsoa sen Bright-leffan, mutta jäi kyllä kesken. Oli sen verran huono..

Puputädin joulu

Moikka! Miten meni teidän joulunne? No sehän vielä jatkuu parilla vapaapäivällä, mutta ajattelin esitellä muutaman lahjan, jotka pukki toi minulle 🙂

Koska olen Puputäti, sain muutaman kaneihin liittyvän lahjan. Tyyny ja muki sopivat hyvin sisustukseen ja Lauras Vintagen rusakko-kaulakoru on aivan ihana! Viikkopäivyri on yrittäjälle tärkeä, sille tulee paljon käyttöä. Rentouttaviin jalkakylpyihin sain Tmi Luonnollisesti Päivinsäteen valmistamaa jalkakylpysuolaa. Tuoksu on ihanan havuinen 🙂

Edellä mainittujen lisäksi sain Laveran vegaanista kosmetiikkaa, ihanan pehmoisia sukkia sekä housuja, koska minulla on taipumus kuluttaa ne puhki..

Käytännölliset lahjat ovat parhaita, niitä yritän suosia itsekin. Isäni sai mm. itse tekemäni kosteudenpoistajan autoon, jotta ei menisi ikkunat huuruun. Hän sai myös Sarin Arkin logolla varustetun T-paidan. Siskolleni annoin mm. samaisella logolla varustetun college-takin ja äitinikin joutuu mainostamaan yritystäni eväskassin muodossa 😀

Itselläni ei ole Netflixiä, mutta olisi kiva nähdä vielä joulupyhien aikana uusi Bright-leffa. Pääosassa Will Smith. Ihmispolisii työskentelee örkin kanssa, mikäs sen parempi kuvaus! 😀 Sopii minulle, kun olen kaikki Buffyt, Angelit, Grimmit sun muut tykännyt katsoa. Uusimpia Gilmoren tytöt -jaksojakaan en ole vielä nähnyt. Se on kaikkien aikojen lempparisarja! Harmi, että loppui, mutta eipä kai samaa vitsiä voi loputtomiin vääntää laadun kärsimättä.

Ruokavaliooni ei valkoinen sokeri tai vehnäjauho kuulu, mutta näin jouluaikaan olen antanut itselleni luvan vähän poiketa kaavasta. Pari sahramipullaa, vähän suklaata ja riisipuuroa sekametelisopan kera. Namskis! Hyviä pyhiä kaikille!

24. luukku: Sanelma Mykerönenä

Hyvää joulua kaikille! Viimeisestä luukusta paljastuu satu Sanelmasta, olkaa hyvät!

Sanelma Mykerönenä on siili. Sanelma tuhisee, puhisee, joskus jopa sähisee ja sitten tulee hikka. Sanelmassa on myös monta vaihdetta. Hän kipittää, lyllertää, maastoutuu ja heittäytyy kerälle. Saatat miettiä, miksi juuri Mykerönenä. No, Nykeröneniä oli jo niin monta, että on mukavampi kantaa eri nimeä. Eiköstä olekin?

Pimenevässä illassa Sanelman koko voi tehdä tepposet. Ensin näet ison varjon, joka sitten kyllä pienenee, kun Sanelma lyllertää lähemmäs. Siis tosi hurja siili! Itseään Sanelma ei pidä ollenkaan hurjana, paitsi kun sattuu kaikenlaisia vahinkoja…

Siilit heräilevät yleensä illansuussa ja tykkäävät muutenkin lyllertää rauhassa silloin, kun on jo hämärää. Eräänä iltana Sanelma lähti tapansa mukaan pienelle kävelyretkelle. Yhtäkkiä Sanelman mykerönenään tuli niin hyvä tuoksu, että oli lähdettävä sen perään. Sanelma nuuskutteli ilmaa nenä niin ylhäällä kuin vain pystyi: ”Oi että, mikä on tämä ihana tuoksu? Onko se pullaa? Hyi, ei se voi olla, koska enhän minä pullaa syö.” Sanelma mietti pienen päänsä puhki lyllertäessään samalla eteenpäin. Vaikka siili usein lyllertääkin, on Sanelmakin melko nopea kipittämään. Jos tuijotat siiliä, se lyllertää. Kun käännät pääsi pois hetkeksi, siili onkin jo hävinnyt. Hassua, eikö?

Sanelma jatkoi nuuskuttamista: ”Minäpä luulen, että se voisi olla jokin ihana hedelmä, joka tuoksuu noin mehevältä.” Siinä mutkaista ja sammaleista pientä siilintietä kipittäessään Sanelma ei ollenkaan huomannut, että hän meinaa eksyä kauemmas ja kauemmas kotilaaksostaan. Koska Sanelma on siili, pitää hänen varoa monenmoista ulkona. On nurmikonleikkureita ja autoja.

”Ooh, kylläpä tuoksu on mykerönenääni huumaava!” Hetken aikaa matkattuaan Sanelma tuli vihdoin lähemmäksi hyvää tuoksua. ”Tuolta se tulee! Minun täytyy päästä lähemmäs.” Sanelma lyllersi eteenpäin, vaikka oli sitä mieltä, että ”täällä kyllä tuoksuu myös ihmisiltä.” Siileillä on kovin huono näkö, joten ne luottavat enimmäkseen nenäänsä ja kaikenlaisia pieniäkin ääniä kuuleviin korviinsa. Pahaksi onneksi Sanelma ei nähnyt, että hyvä tuoksu tuli juuri kypsyneistä mehevistä marjoista. Marjoja kasvoi erään Niken pihalla.

Nikke on ihminen ja hänen mielestään marjat eivät kuulu linnuille tai siileille vaan hänelle itselleen. Sanelma lähestyi marjapensaita. Siinä vaiheessa Sanelman touhuja jo vähän aikaa seuraillut harakka Kristoffer alkoi kraakkua. ”Varo, siili, varo!” Sanelma ei kuitenkaan kuullut, kun marjoista lähtevä tuoksu oli niin nenäähuumaava. Sanelma ei myöskään huomannut, että Nikke oli laittanut pensaisiin verkkoja, jotta eläimet eivät pääsisi syömään hänen marjojaan.

”Voi voi! Kohta siilille käy yhtä huonosti kuin minullekin,” puuskahti männyn oksalla istuva harakka Kristoffer. ”Minä haistoin marjat myös ja yritin mennä niitä syömään. Sitten sotkeennuin verkkoon enkä meinannut päästä ollenkaan pois.” Kamala kokemus, vai mitä?

Niinhän siinä sitten kävi, että Sanelma sotkeentui siihen samaan marjaverkkoon kuin harakka Kristoffer aikanaan. ”Oi voi,” puhisi Sanelma. ”Mitäs minä nyt teen? Apua, auttakaa minua!” Harakka Kristoffer raakkui niin kovaa, että Nikke kuuli sen ja tuli pihalle. ”Mitäs täällä tapahtuu?” Nikke kysyi. Sanelma alkoi kertoa: ”Yritin vain kurkotella vähän marjoja, kuka kumma tekee näin?”

Nikke oli niin pahoillaan, että lupasi Sanelmalle ja Kristofferille, ettei enää ikinä verkota marjapuskiaan. Nikke antoi marjojakin kummankin matkaan ja toivotti heidät tervetulleeksi koska tahansa. Maitoakin Nikke yritti tarjota, mutta Sanelma vain tuhahti sille. ”Eivätkö ihmiset tiedä, että meidän masut menevät maidosta aivan sekaisin? Vettähän me juomme.”

Sanelma yrittää kovasti olla kasvissyöjä, mutta aina välillä käy sellainen ”hupsista!” että mato lurpsahtaa suuhun. Verkkoseikkailun jäljiltä Sanelmalla on paljon marjoja, joita voi napostella, mutta niin vain taas kävi, että kotimatkalla eteen sattui kärpänen. Kärpänen oli ilmeisesti aika vanha, koska ei lentänyt enää kovin vikkelästi. Sanelman kieli kävi ennen kuin hän tajusi sitä itsekään. Slurps! ”Oho!”

Kun vatsa oli täynnä, Sanelma saattoi mennä vihdoin unten maille. Harakka Kristoffer jäi lähelle, pitihän hänen pitää hassua siiliä vähän silmällä. Arvaatkos, mistä tämä siili unelmoi? Annan pienen vinkin, se rahisee ja kahisee. Niitä tippuu puista. Joko arvaat? No, Sanelman unelma on tietenkin iso lehtikasa! Siitä hän näki seuraavaksi unta.

23. luukku: Petunian tarinasta

Mukavaa lauantaita! Se on aatonaatto käsillä 🙂 Koska huomenna julkaisen sadun, ajattelin pysyä samassa aiheessa ja tehdä pienen paljastuksen..

Muiden eläinsatujen lomassa kirjoitin sadun Petuniasta. Olen lahjoittanut tarinan Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistykselle (Pesu ry) ja siihen tehdään ensin kuvitus, taitto ja viimeisenä painatus. Kauemmin Pirkanmaalla asuneet saattavat muistaa, millainen oli Pesun ensimmäinen logo. Tarinan julkaiseminen on vähän kuin ympyrän sulkeutumista siinä mielessä 🙂

Millainen tyyppi on Petunia? No, en voi paljastaa liikaa vielä vaan teidän täytyy odotella ensi vuoteen. Hän on pesukarhu, joka tykkää liikunnasta 😉 Kirjasta tuleekin vähän erilainen satukirja eli pysykää kuulolla! Kirjan tuotto menee Pesulle eli minä, kuvittaja sekä taittaja teemme tämän pro bono -periaatteella. Aina ei ole mahdollista lahjoittaa rahaa, tarjota tilapäistä tai pysyvää kotia eläimelle, mutta on niin erilaisia tapoja auttaa, että jokaiselle löytyy varmasti jotain. Ei muuta kuin oman alueen eläinsuojelutoimintaan tai muuhun itseä kiinnostavaan vapaaehtoistyöhön mukaan! Hiiop! Vielä ehtii 🙂

22. luukku: kosteudenpoistaja

Jouluaatto sen kuin lähestyy! Jos on joku, kenelle et vieläkään ole keksinyt lahjaa, tässä viime hetken tee-se-itse-projekti 🙂 Käy myös hyvin erilaisiin käsityömyyjäisiin ja varainhankintaan!

Kaveri kertoi itse tehdyistä kosteudenpoistajista, kun kyselin pieniä silica geeli -pusseja. Halusin laittaa kirjojeni (Kanikirja: opas kanien maailmaan) sekaan kosteudenpoistajia varmuuden vuoksi. Kosteudenpoistajia saa ostettua eri kokoja netistä ja tuleehan niitä pikkupussejakin ainakin uusien kenkien mukana. Ei vain ole koskaan tullut säästettyä niitä. Enkä kyllä kovin usein osta uusia kenkiäkään.. 😀

Jos saat pikkupusseissa silica-raetta, ota ihmeessä talteen! Jos sattuu esimerkiksi käymään niin hassusti, että dippaat puhelimen jossain nesteessä, on kiva kun voi imeyttää sen heti pois pikkupussukoiden avulla. Jos siis ei satu kuivaa riisiä olemaan kaapissa.

Kosteudenpoistajille on monta käyttökohdetta, kuten nuo edellä mainitut säilöminen ja puhelimen kuivatus. Niitä voi laittaa kastuneisiin kenkiin tai autoon. Jos kosteudenpoistajalla on tarpeeksi kokoa, sen pitäisi estää tuulilasien huurtumista. Pussukkaa ei sitten kyllä kannata säilyttää auton lattialla vaan penkillä tai heti siinä tuulilasin vieressä. Helppoa tehdä itselle tai lahjaksi toiselle!

Tarvitset kankaan, lusikan, silica-kissanhiekkaa, narua ja sakset. Ompelua varten neulan ja lankaa tai peräti ompelukoneen. Käytä hengittävää kangasta, ei muovitettua. Kosteudenpoistaja saa olla ainakin aikuisen kämmenen kokoinen. Vähintään yhden litran verran kannattaa lusikoida hiekkaa kankaan sisään, jos on tarkoitus sijoittaa kosteudenpoistaja autoon.

Kosteudenpoistajasta voi tehdä minkä muotoisen tahansa (auton, eläimen, pyöreän, kulmikkaan), etenkin jos on se ompelukone käytössä. Minulla ei ole, joten ompelin käsin ja sidoin pään tiukasti nauhalla. Tai jos leikkaa tarpeeksi ison palan kankaasta, voi sitoa sen narulla nyytiksi ilman ompelua.

Kaikki joukolla kissanhiekkaostoksille!