Mitäs sitten askarrellaan?

Kas päivää! Illat ovat vieläkin pimeitä, joten mikäs sen kivempaa kuin tehdä muutama tuikkukippo 🙂 Niiden valossa voi sitten askarrella enemmänkin 😀

Koristeita voi tehdä kivistä tai erilaisista styrox-kappaleista. Kananmunan muotoiset eivät pysy pystyssä kovin hyvin itsekseen eli niihin tarvitsee jonkin alustan, missä on piikki. Tai ne voi liimata alustaan kuumaliimalla esimerkiksi. Pääsiäistä varten voi tehdä räikeän värisiä munia ja liimata ne kranssiin. Minä en jaksa pitää kovinkaan montaa pääsiäiskoristetta, joten tein harmaita munia. Osan laitoin lasipurkkiin muiden koristeiden kanssa. Lasipurkkiin voi vielä sitoa jonkin kivan nauhan 🙂

Sudin styrox-munat ensin harmaalla maalilla ja kun ne olivat kuivuneet, liimasin niihin päälle kanikuvia decoupage-lakan avulla. Googlen kuvahaulla löytyy erilaisia kuvia ja esimerkiksi Pixabayn ilmaisesta kuvapankista löytyy myös piirrettyjä kanikuvia. Niistä valitaan mieleiset tai voi käyttää myös kiiltokuvia, jos sellaisia sattuu olemaan. Lehdistä löytyy myös välillä jotain ja kaupoissa voi olla mieleisiä servettejä. Servetti kannattaa kuoria, jotta jää vain se kuvakerros jäljelle. Tulostettu paperi on jämäkämpää, joten se ei näytä yhtä hyvältä decoupage-lakan kanssa.

Tuikkuja saa lastenruokapurkeista ja erikokoisista säilykelasipurkeista. Koska minulla on lentäviä ja pöydille hyppiviä lemmikkejä, en voi käyttää oikeita kynttilöitä. Led-kynttilät ovat parempi vaihtoehto myös siksi, että tuikkuun saa paperia sisään. Yhteen tuikkupurkkiin tulostin Peppi-kuvan. Jotta saa mahdollisimman näyttävän tuikkupurkin (toimii siis samalla valokuvakehyksinä), kannattaa valita iso purkki. Sen kun sijoittaa vielä korkealle, katse osuu oikeaan kohtaan ja tuikku pääsee oikeuksiinsa. Jos tuikun sisällä olevaa kuvaa katsoo yläpuolelta, se ei oikein vakuuta.

Tein aiemmin tuon sinertävälasisen lyhdyn. Sitä voi soveltaa myös tuikkuihin, kun piirtää niihin tussilla haluamansa kuvion. Tai antaa lasten piirtää.

Tuikku on hyvä lahjaidea vaikka isovanhemmille. Lasten kuvat purkkiin, patterilla varustettu led-tuikku sisään ja kansi kiinni. Voilà!

P.S. Tuo isoin ja komein kanikoriste on kaupasta ostettu ja lahjaksi saatu, sitä en tehnyt itse 🙂

Mainokset

Kesyyntymisen vaiheet

Moikka! Tänään olen pohdiskellut kanien kesyyntymisen vaiheita. Pätee myös muihin eläimiin, vaikkakin enemmän arkuuteen taipuvaisiin kuin sosiaalisiin koiranpentuihin. Se tunne, kun arka tai aiemmin aggressiivisesti käyttäynyt lemmikki onkin rauhoittunut ja antaa lähestyä ♥

Onko teillä käyty läpi näitä vaiheita?

  • uskaltaa tulla ulos häkistä/pesästä (huom! omia aikojaan, ei pakotettuna)
  • lähestyy ihmistä itse
  • ottaa kädestä makupaloja
  • saat silittää, mutta vain tietyistä paikoista
  • ei piiloudu kun tulet kotiin tai samaan huoneeseen (piiloutumiseen pitää kuitenkin olla mahdollisuus)
  • uskaltaa maata tassut ojennettuina
  • ei piiloudu kun tulee vieraita
  • saat kävellä ohi ilman, että lemmikki nousee tai juoksee karkuun
  • vieraat saavat silittää, mutta vain tietyistä paikoista
  • antaa ottaa kiinni (muista päästää pois sylistä ennen kuin lemmikki alkaa tulla rauhattomaksi)
  • saat silittää vapaammin

Poppana-kani oli minulle tullessaan melkoinen hirmusisko. Ensin opeteltiin sitä, että minua ei tarvitse purra vaan jos jänskättää, kanin kuuluu piiloutua. Jos piilopaikkoja ei ole ollut, ei voi heti hiffata, miten kuuluisi tehdä. Kun raajani eivät enää olleet uhka Poppanalle, sain silittää ja antaa makupaloja. Nyt siitä alkututustumisesta on kuutisen vuotta ja luottamus on kasvanut niin, että neiti heittäytyy tämän tästä kyljelleen. Tämähän on siis kanien euforian ilmentymä 🙂 Saan myös hieroa leukalihaksia ja silitellä vapaasti, kunhan katson tälle sopivan ajankohdan. Pitää osata lukea kania, jotta ei mene koskemaan väärässä paikassa. Kanien eleistä voi lukea lisää Kanikirjastani tai vaikkapa täältä.

Vaiheet eivät välttämättä tule yllä luetellussa järjestyksessä, ja kesyyntyminen on yksilöllistä. Joillakin siihen menee päiviä, kun taas toisilla jopa kuukausia. Pääasia on, että osaat olla kärsivällinen ja tarjota lemmikille positiivisia kokemuksia. Näin se luottamus alkaa hiljalleen syntyä, puolin ja toisin 🙂

Ei kannata lannistua, jos jokin vaihe jää täyttämättä. Esimerkiksi Tuhto-kani piiloutuu edelleen sekä minulta että vierailta. Toki hän tulee esiin vähän ajan päästä katsomaan minua ja on muutoin kesy, mutta minua ei haittaa, että vieraille ei näyttäydy. Tyyppi vaan on arka kani ja se hänelle suotakoon 🙂

 

Puputiipii

Oikein hyvää maanantaita! Kun on Instagramissa nähty niin monella kanitelttoja, halusin tehdä omillekin pitkäkorville jonkinmoisen tiipiin. Eihän siitä taaskaan tullut mikään kovin hieno, mutta ajaa silti hyvin asiansa virikkeenä 🙂

DSC_0641

Telttoja tehdään bambukepeistä ja kankaasta, mutta minulla ei ollut sopivia keppejä juuri nyt, joten ostin alennusmyynnistä kolme kehikkoa, jotka sidoin yhteen. Niiden päälle taittelin taloyhtiön kierrätyshuoneesta löytynyttä kangasta.

Halusin tehdä myös jonkinlaisen unisiepparin, mutta epäonnistuin vielä surkeammin sen kanssa kuin tiipiin kanssa 😀 Minulla oli valkoinen metallirinkula, johon yritin ensin raffianarua pyörittää. Sehän ei pysynyt paikoillaan ollenkaan, joten piti kokeilla paksumpaa materiaalia. Tuo valkoinen on trikookudetta, jota oli kaapissa vielä pari kerää.

DSC_0668

Olen noin kymmenen vuotta sitten tehnyt pari unisiepparia, mutta niiden rinkuloissa taisi olla reiät, joihin lanka solmittiin kiinni. Unisiepparin voisi tehdä vaikka pajusta ja syötävästä raffiasta, mutta näin talviaikaan jätin pajunmetsästyksen tekemättä. Jos saa raffian pysymään paikoillaan, siitä voi punoa verkkoa. Nyt laitoin raffiat vain roikkumaan tuosta rinkulasta, niin on edes jotain syötävää. Ruusalle ainakin maistui 🙂

Tuhto ja Poppanakin näkivät tekeleen, mutta Poppana vähän vierasti tiipiitä. Sen sijaan Tuhto kyllä nakerteli raffiaa ja käyttää telttaa. Välillä se on kaadettu päivän aikana, mutta siitäkin näkee, että se on käytössä. Raffiat on syöty, mutta niitähän saa solmittua lisää unisieppariin.

Jos onnistuu tekemään tukevamman ja kookkaamman kaniteltan, sen sisään voi laittaa tyynyn tai muun pehmeän alusen. Siellä on kiva lemmikin ottaa vaikka nokoset 🙂