Mitäs sitten askarrellaan?

Kas päivää! Illat ovat vieläkin pimeitä, joten mikäs sen kivempaa kuin tehdä muutama tuikkukippo 🙂 Niiden valossa voi sitten askarrella enemmänkin 😀

Koristeita voi tehdä kivistä tai erilaisista styrox-kappaleista. Kananmunan muotoiset eivät pysy pystyssä kovin hyvin itsekseen eli niihin tarvitsee jonkin alustan, missä on piikki. Tai ne voi liimata alustaan kuumaliimalla esimerkiksi. Pääsiäistä varten voi tehdä räikeän värisiä munia ja liimata ne kranssiin. Minä en jaksa pitää kovinkaan montaa pääsiäiskoristetta, joten tein harmaita munia. Osan laitoin lasipurkkiin muiden koristeiden kanssa. Lasipurkkiin voi vielä sitoa jonkin kivan nauhan 🙂

Sudin styrox-munat ensin harmaalla maalilla ja kun ne olivat kuivuneet, liimasin niihin päälle kanikuvia decoupage-lakan avulla. Googlen kuvahaulla löytyy erilaisia kuvia ja esimerkiksi Pixabayn ilmaisesta kuvapankista löytyy myös piirrettyjä kanikuvia. Niistä valitaan mieleiset tai voi käyttää myös kiiltokuvia, jos sellaisia sattuu olemaan. Lehdistä löytyy myös välillä jotain ja kaupoissa voi olla mieleisiä servettejä. Servetti kannattaa kuoria, jotta jää vain se kuvakerros jäljelle. Tulostettu paperi on jämäkämpää, joten se ei näytä yhtä hyvältä decoupage-lakan kanssa.

Tuikkuja saa lastenruokapurkeista ja erikokoisista säilykelasipurkeista. Koska minulla on lentäviä ja pöydille hyppiviä lemmikkejä, en voi käyttää oikeita kynttilöitä. Led-kynttilät ovat parempi vaihtoehto myös siksi, että tuikkuun saa paperia sisään. Yhteen tuikkupurkkiin tulostin Peppi-kuvan. Jotta saa mahdollisimman näyttävän tuikkupurkin (toimii siis samalla valokuvakehyksinä), kannattaa valita iso purkki. Sen kun sijoittaa vielä korkealle, katse osuu oikeaan kohtaan ja tuikku pääsee oikeuksiinsa. Jos tuikun sisällä olevaa kuvaa katsoo yläpuolelta, se ei oikein vakuuta.

Tein aiemmin tuon sinertävälasisen lyhdyn. Sitä voi soveltaa myös tuikkuihin, kun piirtää niihin tussilla haluamansa kuvion. Tai antaa lasten piirtää.

Tuikku on hyvä lahjaidea vaikka isovanhemmille. Lasten kuvat purkkiin, patterilla varustettu led-tuikku sisään ja kansi kiinni. Voilà!

P.S. Tuo isoin ja komein kanikoriste on kaupasta ostettu ja lahjaksi saatu, sitä en tehnyt itse 🙂

Mainokset

Kesyyntymisen vaiheet

Moikka! Tänään olen pohdiskellut kanien kesyyntymisen vaiheita. Pätee myös muihin eläimiin, vaikkakin enemmän arkuuteen taipuvaisiin kuin sosiaalisiin koiranpentuihin. Se tunne, kun arka tai aiemmin aggressiivisesti käyttäynyt lemmikki onkin rauhoittunut ja antaa lähestyä ♥

Onko teillä käyty läpi näitä vaiheita?

  • uskaltaa tulla ulos häkistä/pesästä (huom! omia aikojaan, ei pakotettuna)
  • lähestyy ihmistä itse
  • ottaa kädestä makupaloja
  • saat silittää, mutta vain tietyistä paikoista
  • ei piiloudu kun tulet kotiin tai samaan huoneeseen (piiloutumiseen pitää kuitenkin olla mahdollisuus)
  • uskaltaa maata tassut ojennettuina
  • ei piiloudu kun tulee vieraita
  • saat kävellä ohi ilman, että lemmikki nousee tai juoksee karkuun
  • vieraat saavat silittää, mutta vain tietyistä paikoista
  • antaa ottaa kiinni (muista päästää pois sylistä ennen kuin lemmikki alkaa tulla rauhattomaksi)
  • saat silittää vapaammin

Poppana-kani oli minulle tullessaan melkoinen hirmusisko. Ensin opeteltiin sitä, että minua ei tarvitse purra vaan jos jänskättää, kanin kuuluu piiloutua. Jos piilopaikkoja ei ole ollut, ei voi heti hiffata, miten kuuluisi tehdä. Kun raajani eivät enää olleet uhka Poppanalle, sain silittää ja antaa makupaloja. Nyt siitä alkututustumisesta on kuutisen vuotta ja luottamus on kasvanut niin, että neiti heittäytyy tämän tästä kyljelleen. Tämähän on siis kanien euforian ilmentymä 🙂 Saan myös hieroa leukalihaksia ja silitellä vapaasti, kunhan katson tälle sopivan ajankohdan. Pitää osata lukea kania, jotta ei mene koskemaan väärässä paikassa. Kanien eleistä voi lukea lisää Kanikirjastani tai vaikkapa täältä.

Vaiheet eivät välttämättä tule yllä luetellussa järjestyksessä, ja kesyyntyminen on yksilöllistä. Joillakin siihen menee päiviä, kun taas toisilla jopa kuukausia. Pääasia on, että osaat olla kärsivällinen ja tarjota lemmikille positiivisia kokemuksia. Näin se luottamus alkaa hiljalleen syntyä, puolin ja toisin 🙂

Ei kannata lannistua, jos jokin vaihe jää täyttämättä. Esimerkiksi Tuhto-kani piiloutuu edelleen sekä minulta että vierailta. Toki hän tulee esiin vähän ajan päästä katsomaan minua ja on muutoin kesy, mutta minua ei haittaa, että vieraille ei näyttäydy. Tyyppi vaan on arka kani ja se hänelle suotakoon 🙂

 

Onnenbambua taloon

Heissan! Viherpeukaloa (no, ainakin wannabe-sellainen) alkaa hiljalleen syyhyttää, joten hommasin vähän lisää onnenbambuja. Sellainen mukava rykelmä löytyi Lidlistä. Näitä niin kutsuttuja bambuja myydään yleensä vesiviljeltyinä. Eivät ne oikeasti vedessä kasva, joten olen istuttanut ne multaan.

En ole varma, kuinka paljon multaa ne tarvitsevat, joten yksi vänkyräoksainen on omassa ruukussaan ja nyt kaksi rykelmää on omissa ruukuissaan. Ensimmäisen rykelmän hankkimisesta on jo ehkä vuosi tai enemmän aikaa. Osa oksista on kellastunut ja kuollut, joten olen nyppinyt ne pois.

Ostaessa oksat ovat melko vaaleanvihreitä, mutta kun ne istuttaa multaan, alkavat tummentua. On se tummanvihreä varmaankin terveemmän värinen kuin vaalea. Melko helppohoitoisia ja tykkäävät auringosta. Ainakin itselläni ne on sijoitettu etelään päin. Kannattaa sumutella lehtiä, jos on kuiva huoneilma.

Onnenbambulla ei oikeastaan ole mitään tekemistä bambun kanssa vaan ne ovat ruokotraakkipuita. Oksat kyllä muistuttavat vähän bambua. Myrkytystietokeskuksen mukaan traakkipuu on myrkytön ihmiselle, mutta myrkyllinen eläimille. Siellä ei kuitenkaan eritellä eri traakkipuita, mutta kannattaa silti olla varovainen. Nettihauilla saa erilaisia tuloksia, mutta näyttäisi siltä, että traakkipuut eivät ole myrkyllisimmästä päästä. Jos lemmikki maistaa kasvia, sen vointia kannattaa tarkkailla ja päättää sen jälkeen, saako kasvi jäädä taloon.

Mustan kissan kirous

Heipparallaa! Mikäköhän siinä on, että mustat kissat eivät löydä koteja? Ovatko ihmiset taikauskoisia ja luulevat, että ne tuovat huonoa onnea? Vai ovatko mustat kissat niin tavallisen näköisiä, ettei kukaan niistä kiinnostu? Sama vitsaus tuntuu vaivaavan mustia kaneja ja koiria. Ja albiinoja kaneja tai vaikkapa marsuja. Pelätäänkö punasilmäisiä eläimiä? Ihan syyttä, sillä ei punaiset silmät tai eläimen muu väritys kerro mitään sen luonteesta. Punasilmäiset saattavat olla herkempiä valolle kuin muut eläimet, mutta siinä se. Musta kissa on ihan yhtä varteenotettava ehdokas kuin kuviollinenkin kissa.

rabbit-1033645_640

Täytyy kyllä tunnustaa, kun tätä asiaa olen miettinyt, että meinasin itsekin olla värisokea toisen ja kolmannen kanini kanssa. Musta risteytyskani ja japanilainen leijonanharjas etsivät koteja Boondocksin sivuilla vuosia sitten. Heidät oli löydetty Vilppulasta yhdessä. Kodinetsintäilmoitukset olivat erilliset, kummatkin naaraita. En tiedä miksi, mutta tarjosin ensin kotia vain leijonanharjakselle. Onneksi vastausta ei kuulunut heti, niin ehdin pohdiskella, että kyllä minä kuitenkin molemmille tarjoan kotia.

Tupuna (leijonanharjas) ja Puputti muuttivat luokseni 23.8.2007. Nimet oli valmiina, mutta en tiennyt kumpi olisi kumpi. Kun musta kani meni syömään ensin, neidistä tuli Puputti. Puputti oli aivan ihastuttava kani. Hän halusi leukoa kaikki vieraat. Puntit tai jos nosti vähän varpaita, Puputti hieroi niihin leukaansa. Merkkasi omakseen 🙂 Hän hyppeli välillä sohvalle, jos söin jotain mikä kelpasi myös kanille. Lipitti välillä kättäni ja piti hyvää huolta Tupunasta, pesten tämän naamaa. Ei siis yhtään mitään vikaa mustassa kanissa. Kuten ei Rockyssakaan!

Rockyllekoti

Jälkeenpäin kun asiaa ajattelen ja näillä tiedoilla, mitä minulle on kaneista kertynyt, en voisi kuvitellakaan, että kaneja erotetaan toisistaan, jos ne ovat eläneet yhdessä. Kahdelle kanille on kyllä vaikeampi löytää yhteistä kotia, mutta silti ne pitäisi pitää yhdessä. Menetettyä lajitoveria kuitenkin surraan ja se aiheuttaa muutakin stressiä.

Kuulin, että eräällä kissalla tulee tänään 569. päivä kodittomana.  Kelatkaa, tää katti asuu vieläkin tilapäiskodissa! Voi Morticia-rukka. Soita numeroon 045 657 2148, jos haluat tarjota neitoselle kodin. Ei mene hyvin Rocky-kanillakaan, kun on vuoden 2017 kesästä saakka odotellut sitä omaa kotiaan.. Eikö nyt joku Syltty-fani voi adoptoida häntä, mielellään sellainen, jolta löytyy jo Adrian-naaraskani?

Täältä löytyy enemmän infoa Morticiasta ja täältä puolestaan Rockysta. Lopuksi, muistakaahan tämä! Catsin tilalle sopii tietty mikä tahansa lemmikki 🙂

cat-953219_640

Puputiipii

Oikein hyvää maanantaita! Kun on Instagramissa nähty niin monella kanitelttoja, halusin tehdä omillekin pitkäkorville jonkinmoisen tiipiin. Eihän siitä taaskaan tullut mikään kovin hieno, mutta ajaa silti hyvin asiansa virikkeenä 🙂

DSC_0641

Telttoja tehdään bambukepeistä ja kankaasta, mutta minulla ei ollut sopivia keppejä juuri nyt, joten ostin alennusmyynnistä kolme kehikkoa, jotka sidoin yhteen. Niiden päälle taittelin taloyhtiön kierrätyshuoneesta löytynyttä kangasta.

Halusin tehdä myös jonkinlaisen unisiepparin, mutta epäonnistuin vielä surkeammin sen kanssa kuin tiipiin kanssa 😀 Minulla oli valkoinen metallirinkula, johon yritin ensin raffianarua pyörittää. Sehän ei pysynyt paikoillaan ollenkaan, joten piti kokeilla paksumpaa materiaalia. Tuo valkoinen on trikookudetta, jota oli kaapissa vielä pari kerää.

DSC_0668

Olen noin kymmenen vuotta sitten tehnyt pari unisiepparia, mutta niiden rinkuloissa taisi olla reiät, joihin lanka solmittiin kiinni. Unisiepparin voisi tehdä vaikka pajusta ja syötävästä raffiasta, mutta näin talviaikaan jätin pajunmetsästyksen tekemättä. Jos saa raffian pysymään paikoillaan, siitä voi punoa verkkoa. Nyt laitoin raffiat vain roikkumaan tuosta rinkulasta, niin on edes jotain syötävää. Ruusalle ainakin maistui 🙂

Tuhto ja Poppanakin näkivät tekeleen, mutta Poppana vähän vierasti tiipiitä. Sen sijaan Tuhto kyllä nakerteli raffiaa ja käyttää telttaa. Välillä se on kaadettu päivän aikana, mutta siitäkin näkee, että se on käytössä. Raffiat on syöty, mutta niitähän saa solmittua lisää unisieppariin.

Jos onnistuu tekemään tukevamman ja kookkaamman kaniteltan, sen sisään voi laittaa tyynyn tai muun pehmeän alusen. Siellä on kiva lemmikin ottaa vaikka nokoset 🙂

Omakustanteen ABC

Nyt kun olen yhden kirjan pukannut ulos omakustanteena, voin kertoa aiheesta sanasen, jos kokemuksistani olisi muillekin hyötyä 🙂 ”Kanikirja: opas kanien maailmaan” julkaistiin vuoden 2017 lokakuun lopulla. Sitä ennen olin lähettänyt ahkerasti käsikirjoituksia eri kustantamoille. Kaksi osoitti kiinnostumisen merkkejä, mutta kun heistäkään ei alkanut kuulua, päätin ottaa ohjat omiin käsiini.

On kustannettuja kirjoja, puolikustanteita ja omakustanteita. Kustannetun kirjan julkaisee kustantamo eikä kirjailija maksa kirjasta aiheutuvia kuluja. Tulotkin ovat pienempiä, sillä kirjailija saa arvonlisäverottomista myyntituloista itselleen reilut 20%, riippuen tietysti kustannussopimuksesta.

Puolikustanteesta ei ole omakohtaista kokemusta, mutta mitä olen aiheesta lukenut ja kuullut, se on kirjailijan kannalta huonoin vaihtoehto. Joutuu maksamaan kuluja ja saa vähemmän tuloja. Joillekin se voi toki olla hyväkin diili, mutta itse sanoin sellaiselle tarjoukselle ”kiitos ei”.

Jos olet lähettänyt käsikirjoituksia kustantamoille, kannattaa pitää mielessä sieltä saadut mahdolliset kommentit. Omakustanteella ei tietenkään ole kustannustoimittajaa apuna, joten kannattaa hommata muutama kommentoija. Aiheesta riippuen myös asiantuntija tarkastamaan tekstiä. Kanikirjan käsikirjoitusta lukivat sekä kaneista tietävät että kaneista tietämättömät. Eläinlääkäri tarkasti osan tekstistä.

Kannet ovat tosi tärkeät. Jos et ole graafisesti lahjakas, pyydä ammattilaiselta apua ainakin kansien kanssa. Ne on hyvä tehdä ennen muuta taittoa, koska niillä myyt kirjaa ennakkoon.

Painatin Kanikirjaa 2000 kpl, jotta ei tarvitse heti myydä ”eioota”. Kirjastot ovat iso asiakaskunta, kun niitä on ympäri Suomen ja jo niihin voi mennä muutama sata kappaletta. Jos sinulla ei ole kymppitonnia taskussa, kannattaa tosiaan teettää ne kannet ensin, jolloin voit mahdollisesti kattaa osan taitto- ja painokustannuksista etkä tarvitse niin suurta lainaa.

Minulla ei ollut kymppitonnia taskussa enkä osaa taittaa itse. Kannet valmistuivat samaan aikaan kirjan sisällön kanssa, joten en voinut ennakkomyydä kirjaa ennen kuin se meni painoon. Tästä syystä neuvottelin pankin kanssa lainan näiden kulujen kattamiseksi. Jos ei halua lainaa, Mesenaatti voi olla yksi vaihtoehto, mahdollisen apurahan lisäksi. Apurahaa ei kylläkään myönnetä taitto- ja painokuluihin vaan kirjoittamisprosessia varten.

Paperilaatu ja kansien materiaali vaikuttavat paljon hintaan. Suuri määrä tulee lopulta halvemmaksi kuin pieni erä kirjoja. Valitsin pehmeät kannet, koska minulla ei olisi ollut varaa kovakantisiin. Myös kuvien määrä oli pidettävä kustannusten takia maltillisena. Jos sinulla tulee kirjaan kuvia, niiden pitää olla painokelpoisia. Säästin tässäkin, sillä en käyttänyt ammattivalokuvaajaa vaan ostin itselleni järjestelmäkameran. Isommalla budjetilla saa näyttävämpiä kuvia, mutta Kanikirjassa paino on asiasisällöllä eikä niinkään kuvilla, tietokirjasta kun on kyse.

Mieti, mikä on kirjasi aikataulu. Milloin sille on kaikista parhaat markkinat? Tähtäsin Kanikirjan kanssa joulumarkkinoille ja sinne se kyllä ehtikin.

Jos et osaa itse taittaa kirjaa, pyydä tarjouksia. Tee tarjouspyynnöt myös kirjapainoille. Mieti, mitkä kriteerit ovat tärkeitä. Esimerkiksi painopaikka ja paperilaatu (matta, onko sillä ympäristömerkki jne.). Kovakantinen maksaa aina pehmeäkantista enemmän. Jos vain suinkin on varaa, kovakantinen on hyvä vaihtoehto, sillä sitä voi lähettää tavallisessa kirjekuoressa, kun taas pehmeäkantinen tarvitsee pehmustetta.

ISBN-koodi on tärkeä osa kirjaa. ISBN-tunnus haetaan Kansalliskirjastosta. Sen saa melko nopeasti. Numerosarja annetaan painotalolle, joka tekee siitä viivakoodin. Viivakoodi annetaan taittajalle, joka laittaa sen yleensä takakanteen. Kirjastot ja kaupat hylkivät koodittomia kirjoja, joten se on elintärkeä kirjalle.

Kun taitto on valmis, hyväksyt sen ja sen jälkeen kirja menee painoon. Painosta tulee vielä vedos, joka pitää hyväksyä. Ellei vedoksessa ole mitään sanomista, painatus alkaa. Kohta (muutaman viikon päästä) saatkin jo hakea kirjalaatikot, joista sitten kannattaa selata vielä muutamasta laatikosta kirjoja, että onko niissä jotain sanomista. Jos on, pitää reklamoida tietyn ajan kuluessa.

Jos kirjapaino on Suomessa, sen velvollisuuksiin kuuluu lähettää Kansalliskirjastolle kuusi vapaakappaletta. Jos ei ole, sinun pitää lähettää ne itse.

Hinnan määritys on tärkeä juttu. Yritin pitää Kanikirjan hinnan alle 20 euron, sillä siinä menee monilla kipuraja. Pitää myös ajatella tukkuja ja Kirjavälitystä, joille pitää jäädä käteen jotain kirjasta. Muuten hinta voi olla kuluttajalle liian kallis ja kirja jää ostamatta. Alvillinen tukkuhinta Kanikirjalle on 12,10e ja alvillinen jälleenmyyntihinta (oma hintani siis, olen antanut jälleenmyyjien itse määritellä hintansa) 19,80e.

Jos et ole alv-rekisterissä, suosittelen liittymään sinne. En osaa sanoa, miten kirjamyynti menee, jos ei ole omaa yritystä. Kirjojen alv on tällä hetkellä (tammikuussa 2018) 10%. Myös postimaksu menee samalla alvilla kuin lähetyksen sisältö. Tämä siis huomiona, jos et leivo lähetyskuluja kirjan hintaan. Itse laskutan lähetyskulut erikseen.

Jos meinaa myydä kirjaa, sen tiedot pitää ilmoittaa mm. Kirjavälitykselle. Tarjoa kirjaa myös kaikille muille mahdollisille tahoille. Moni kirjakauppa tilaa vain välityksen kautta eikä suoramyyntinä. Ole tarkkana tukkujen ja muiden jälleenmyyjien laskutus- ja lähetysohjeiden kanssa, sillä niissä on suuria eroja. Kunnia-asia on myös lähettää juuri oikea määrä kirjoja. Jos tilaus on suuri, ei muuta kuin viiden tai kymmenen kirjan pinoihin lattialle ja vielä tarkistuslaskenta päälle 🙂

Kannattaa haalia erilaisia pahvilaatikoita sekä muita pakkausmateriaaleja, jotta ei joudu ostamaan niitä esimerkiksi Postista. Se tulee nimittäin kalliiksi.

Liity Sanastoon. Ellet liity, et saa kirjastolainauksista korvauksia. Vuonna 2018 korvaus on 0,25e yhdestä lainasta.

Onnea kirjailijanuralle! 🙂

Kuivikkeet vertailussa

Moikka! Tänään päätin kirjoittaa erilaisista kuivikkeista, mitä esimerkiksi kaneilla ja jyrsijöillä käytetään.

Omilla kaneilla on käytössä haapahake eli Mörttiröpö. Aiemmin oli kutterinpuru ja välissä kokeilin myös hamppua. Turvetta erehdyin ostamaan vahingossa, kun kutteri oli loppu. Sitä en suosittele kuivikkeena, sillä se sotkee enkä ollut kovin vakuuttunut imutehostakaan.

kutteri

Kutteria on montaa eri merkkiä ja silloin kun se oli käytössä, hankin sitä isoissa 15-20 kg paaleissa maatalouskaupasta. Laadussa ja saatavuudessa oli välillä suurta vaihtelua. Joskus paaleja oli myös säilytetty väärin, joten saattoi olla vaikeaa löytää homeetonta ja kokonaan kuivaa paalia. Kanikirjaa varten taustatyötä tehdessäni törmäsin kuitenkin sellaiseen tietoon, että mänty on pahaksi kaneille. Se voi aiheuttaa hengitystieongelmia ja jopa syöpää. Ilmeisesti männystä haihtuu haitallisia yhdisteitä, joita eläin ei saisi hengitellä. Kyselin muutamalta kutterin valmistajalta, sisältääkö heidän kuivikkeensa mäntyä. Kyllä sisältää, vaikka sisällysluetteloa ei olekaan eritelty juuri missään pakkauksessa. Tästä, ja siitä syystä, että kutteri pölisee melko paljon, en suosittele sitä kuivikkeeksi. Se on kyllä edullista ja imukykyistä, mutta esimerkiksi poikasille tai jatkuvaan käyttöön sitä ei kannata hankkia.

Pellavakuiviketta on kehuttu, mutta en ole löytänyt sitä mistään. Se on myös melko kallista. Sen sijaan kutterin jälkeen siirryin hamppukuivikkeeseen. Sitä on sekä pellettinä että hakkeena. Hamppukuiviketta saa isoissa paaleissa maatalouskaupoista ja se on edullista. Pelletistä ei ole kokemusta, mutta tätä haketta käytin muutaman paalillisen. Sen sanotaan pöllyävän vähemmän kuin tavallisen kutterin. Minusta siinä oli omituinen tuoksu enkä sitten jatkanut sen käyttöä. Yksi kaneistani tuhahteli, ei nyt mitään isoja aivastuksia, mutta kuitenkin tarpeeksi, että jotain pölyä siitä tulee.

Sain joskus vinkin, että rautakaupoista saa lämmityspellettiä, jota voi käyttää kaneilla (ja vaikka kissoilla) kuivikkeena. Näistäkin otin selvää ja niissä on mäntyä. Säkit ovat edullisia, mutta ainakaan omat kanit eivät ikinä pellettikuivikkeeseen tykästyneet. Tassut luistivat ja se oli kovaa. Niin ikävän tuntuista, että Tupuna-rouva tömisteli takajalkojaan. Sitä oli vaikea lapioida niin, ettei mene paljon puhdasta kuiviketta hukkaan. Papanoita olisi pitänyt poimia käsin. Pissatut kohdat sai kyllä hyvin pois, koska pelletti murenee kastuessaan. Pelletit jäävät siis meillä kauppaan 🙂

Joku saattaa käyttää olkea kuivikkeena, mutta sen alle voi tarvita imukykyisemmän kuivikkeen. Olkea on myös hankalaa poistaa vessalaatikosta lapiolla.

Paperipellettiä suositellaan kovasti. Sitä myydään kissanhiekkana. Meille se on väärässä muodossa, mutta se voisi olla erittäin hyvä vaihtoehto mäntyä sisältäville pelleteille.

Kun yksi kani oireili tuhahtelemalla ja toisella oli jo haapahake ulkonevien silmien takia käytössä, päätin siirtyä kokonaan Mörttiin. Tai vastaavaan haapahakkeeseen. Se ei pöllyä. Jostain syystä kyllä uuden röpösäkin avaaminen saa pientä yskänpuuskaa minussa aikaiseksi, mutta kaneille se sopii. Ei jää keskelle silmää roskaksi, kuten kutterit tai jauhoksi kastuessaan murenevat pellettikuivikkeet. Monilla lyhytkuonoisilla kaneilla, kuten hermeliinit ja leijonanharjakset, on ulkonevat silmät. Niihin tulee helposti haavoja, jotka puolestaan tietävät rahanmenoa eläinlääkärireissujen muodossa.

wood chips

Omassa vertailussa on Mörttiröpö ylitse muiden. Imukyvyssä se häviää ja myös hinnassa, mutta mitäpä sitä ei eläintensä hyväksi tekisi 🙂 Kun vessalaatikon siivoaa joka päivä, ei huonohko imukyky ole ongelma. Jos muutakin parannusehdotusta tälle haapahakkeelle voisi antaa, suunnittelisin paremman materiaalin sen säkille. Nykyinen muovi rispaantuu pussia leikatessa niin, että valkoisia ja erittäin sähköisiä muovinliruja on joka puolella.

Jos lemmikillä on vaikkapa tuore leikkaushaava, ottaisin kuivikkeen kokonaan pois ja käyttäisin vauvoille tarkoitettuja peittoja ja makuupusseja alusina. Niitä pitää hankkia sen verran, että ehtii pestä vähintään 60 asteessa likaiset aluset, ennen kuin pitää taas vaihtaa ne. Vaihto kannattaa tehdä pari kertaa päivässä. Näin haavaan ei jää mitään ylimääräistä kiinni eikä se tulehdu helposti.

Mitä ei saisi käyttää kuivikkeena? Sanomalehti ja sahanpuru ovat pannassa. Toisesta irtoaa myrkyllistä mustetta ja toinen pöllyää ihan liikaa. Niitä mäntyä sisältäviäkin kuivikkeita kannattaa välttää. Samoin paakkuuntuva kissanhiekka ja hajustetut kuivikkeet ovat vältettävien listalla. Paakkuuntuvassa kissanhiekassa piilee suolitukosriski ja hajustettu (esim. omenan tuoksu) on yhtä huono kuin mäntyä sisältävä kuivike.

Mikä on sun mielestä paras kuivike ja miksi? 🙂