Väärinymmärretty eläin – 10 yllättävää faktaa kaneista

Mitä sinulle tulee ekana mieleen kaneista? Porkkanaa mussuttava, lupsakka jänöjussi, jota on kiva halia ja pitää sylissä? Täydellinen ensimmäinen lemmikki pienille lapsille? Valitettavasti tämä ei vastaa kovin hyvin todellisuutta, sillä porkkanasta voi mennä vatsa sekaisin eivätkä monetkaan puput pidä sylittelystä. Kani on luonnostaan arka eläin eikä näin ollen välttämättä ihastu korkeita ääniä päästeleviin ja äkkinäisiä liikkeitä tekeviin lapsiin.

Kanit kärsivät monesti väärästä hoidosta. Eläinsuojelutyön ja omien lemmikkikanien kautta tutustuin kaneihin paremmin. Aiemmin luulin itsekin, että kani asuu häkissä ja syö siemenseosta. Nuokaan harhaluulot eivät pitäneet paikkaansa, kuten hyvin äkkiä huomasin…
Tiesitkö nämä 10 faktaa kaneista?
1. Kanin lempiruoka ei ole porkkana vaan heinä. Elimistö voi mennä tukkoon ja kani kuolla väärän ruokavalion seurauksena. Porkkanan sijaan voit antaa pieniä määriä tuoreita yrttejä.
2. Kani ei ole söpö sylilemmikki. Etenkin reviiritietoiset naaraat voivat olla hyvinkin aggressiivisia väärin käsiteltyinä. Kani puree, raapii ja rimpuilee, jos kokee siihen tarvetta.
3. Kani ei kuulu häkkiin. Kani tarvitsee paljon tilaa ja sen liikunnantarve on verrannollinen esimerkiksi kissan kanssa. Suojaa huoneisto kanin hampailta, niin voit huoletta pitää kania vapaana. Suojana toimivat mm. tiiliskivet ja tiheät metalliverkot.
4. Kani ei ole lyhytikäinen lemmikki. Terve kani voi elää yli 10-vuotiaaksi.
5. Kani vilustuu herkästi. Sisäkania ei kannata viedä talvella ulkoilemaan eikä kania saa viedä uimaan.
6. Kani kuuluu lemmikkien top vitoseen suomalaiskodeissa. Myös muissa maissa kanien suosio jatkuu.
7. Kani ei ole yksineläjä. Lajitoveri on tutkitusti kanille yksi tärkeimmistä asioista.
8. Kani ei ole tylsä lemmikki. Kun kanille tarjotaan virikkeellinen ympäristö, se saa olla vapaana lajitoverien kanssa ja sitä hoidetaan muutenkin oikein, kani on mitä ihanin lemmikki! Aiemmin arasta pitkäkorvasta tulee ajan mittaan kesy lemmikki, joka hakee sinulta silityksiä, pötköttelee pitkää pituuttaan, pesee kumppaneitaan ja kirmailee hauskoja iloloikkia ympäriinsä.
9. Kani kannattaa leikkauttaa. Mm. kohtusyöpäriski kohoaa yli 5-vuotiailla naarailla 80 prosenttiin.
10. Siemenseos ei ole kanin ruokaa! Jätä erilaiset myslit ostamatta ja valitse eläintarvikeliikkeestä kuitupitoinen pelletti, jota annat päivittäin pienen määrän.
Summa summarum: Kani on väärinymmärretty, koska sen eleet ovat tyypillisen saaliseläimen tavoin hyvin hienovaraisia. Kani ei juuri ääntele, ellei kyseessä ole äärimmäinen hätä, jolloin kani kirkuu. Opettelemalla esimerkiksi hännän ja korvien asentojen eri merkitykset, voit ymmärtää kaniasi paremmin. Käy vaikka lattialle makuulle ja aseta itsesi kanin käpäliin. Miksi ylhäältä tuleva käsi voi olla pelottava? Luonnossa ylhäältä yrittää ottaa kiinni petolintu. Pakoreaktio lienee normaalia siinä tapauksessa. Kanin hampaat kasvavat jatkuvasti, joten nakertelu kuuluu asiaan. Huonekaluja maistellaan joskus myös siksi, että kani merkkaa sen omakseen. Tarjoa paljon erilaisia oksia virikkeeksi ja vaikkapa peittomyttyjä, joihin on piilotettu pelletin palasia. Kanit nimittäin pitävät myös kaivamisesta 🙂

”Juuri ajoittaisen haastavuuden vuoksi kani on myös palkitseva lemmikki. Kun pohjatyön tekee kunnolla, kani on suhteellisen helppohoitoinen ja esimerkiksi koiriin verrattuna kulujen osalta edullisempi lemmikki.” (Kanikirja: opas kanien maailmaan, 2017)

Lisätietoja täällä.
Mainokset

Aineeton lahja

Heissan! Koska huomenna on ystävänpäivä, aloin pohtia aineettomia lahjoja. Mitä voi antaa esimerkiksi eläimistä pitävälle tai luonnosta innostuneelle? Eläimistä pitävä arvostaa varmasti kummina olemista. Eläinsuojelukeskus Tuulispää on Somerolla sijaitseva eläinten turvakoti. Siellä asuu mm. kaneja, kanoja, lehmiä, vuohia, lampaita, sikoja ja kettuja. Voit valkata joko tietyn eläimen tai eläinlajin, jolle olla kummina. Lisätietoja täällä.

Jos kummius kiinnostaa, myös aaseja voi adoptoida. Brittiläisen the Donkey Sanctuaryn kummeja kaipaavat aasit löytyvät täältä. WWF:n sivuilla voi valita esimerkiksi Itämeren, saimaannorpan tai ilmaston kummiuden.

Eri eläinsuojeluyhdistykset keräävät varoja jäsenmaksuilla ja lahjoituksilla. Voit tehdä lahjoituksen toisen nimissä tai ostaa hänelle jäsenyyden yhdistykseen. Esimerkiksi Pirkanmaan eläinsuojeluhdistyksen lahjoitustiedot löytyvät täältä. SEY eli Suomen eläinsuojelu on usean suomalaisen eläinsuojeluyhdistyksen kattojärjestö. Oman alueensa eläinsuojeluyhdistyksen jäseneksi voi liittyä täällä.

Jos luonto on lähellä sydäntä, Vihdissä sijaitsee Halauspuu-metsä, josta voi adoptoida puun korkeintaan viideksi vuodeksi. Hinnat ovat kuudestakympistä ylöspäin. Myös Lapissa sijaitseva Halipuu tarjoaa kummipuita. Kummius kestää viisi vuotta ja oman puun voi valita. Edullisimmin puun voi adoptoida kolmellakympillä. Puiden kummit auttavat säilyttämään metsiä. Mukavia lahjaideoita hänelle, jolla on jo kaikkea!

P.S. Hyviä uutisia, sillä Morticia-kissa löysi vihdoin oman kodin! Jee! Jos muistat, mainitsin neitokaisen aiemmassa kirjoituksessani.

Pasteurella – se punainen vaate

Moikka! Painavaa asiaa, sillä kirjoitan tällä kertaa pasteurellasta. Se on tuttu kanien omistajille, mutta voi myös sairastuttaa muita eläimiä. Ainakin kanoissa, sioissa, lehmissä, lampaissa ja hiirissä sitä on tavattu. Ihmiseenkin se voi tarttua, mutta yleensä kissan tai koiran puremahaavasta eikä siis suoraan kanista. Pasteurellaa kuuluu olla esimerkiksi kissan suussa ja iholla, se on täysin normaalia. Pasteurella on zoonoosi eli se tarttuu eläimistä ihmiseen, eri eläinlajit voivat sairastuttaa toisiaan.

Jos nyt käytetään hienoja sanoja, pasteurella multocida on gramnegatiivinen bakteeri. Pasteurella-bakteerista on useita kantoja ja ne aiheuttavat erilaisia tulehduksia. Pasteurella sai nimensä ranskalaisen kemistin Lois Pasteurin mukaan.

Esimerkiksi kanilla voi olla pasteurelloosi, vaikka sillä ei itsellään ole oireita. Puutteelliset olot altistavat aina erilaisille sairauksille ja niistä sekä stressistä johtuen voi pasteurelloosikin puhjeta. Tämä bakteeri voi levitä kaikkiin kudoksiin, mutta yleensä niitä löytyy nenäontelosta ja nielusta kanilla. Se tarttuu ainakin imetyksen ja parittelun aikana, pisaratartuntana ja myös vaatteiden tai tarvikkeiden kautta.

Vuonna 2015 tapahtunut saiga-antilooppien joukkokuolema aiheutui tutkijoiden mukaan pasteurellasta. Ei ikävä kyllä tiedetä, miten bakteerista kehittyi niin tappava. Pasteurella on todella ristiriitainen bakteeri, kun se toisaalta kuuluu joidenkin eläinten normaaliflooraan mutta sitten taas voi toisille aiheuttaa erilaisia sairauksia, myös hengenvaarallisia sellaisia.

Jos vaikka kanin silmä- tai nenävuodosta (jos nenä vuotaa, kiireesti eläinlääkäriin!) otetaan näyte, josta löytyy pasteurellaa, se ei välttämättä tarkoita, että kani on juuri tämän bakteerin vuoksi sairas. Jos taas näytteestä ei löydy pasteurellaa, sen läsnäoloa ei voi silti poissulkea varmasti. Oireita ovat yleensä hengitysoireet, paiseet sekä nenä- ja silmävuoto.

Ei kannata vaipua epätoivoon, jos kani saa pasteurella-diagnoosin. Ensinnäkin, moni kaneihin perehtymätön eläinlääkäri voi puhua pasteurellasta jo ennen kuin kani on otettu edes kantokopasta ulos. Siis heti omistajan kättelyssä. Itsekin olen tähän valitettavasti törmännyt, kun olen vienyt ummetuksesta kärsivää kania päivystykseen. Tämä onkin tosi tärkeä juttu eli jos kani ei syö ja papanoi, siihen sattuu. Jos tähän määrätään antibioottia pasteurellan varalta, jää kipu kokonaan hoitamatta eikä suolisto ala itsestään toipua, jos kani ei saa mitään nestettä. Nestetasapaino olisi tärkeä hoitaa kuntoon ja sen jälkeen antaa kipulääkettä. Jos siis ummetuksesta kärsivälle kanille antaa antibioottia, suolisto voi tehdä sen viimeisen stopin, kun ne vähätkin hyvät bakteerit, mitä siellä on jäljellä, tuhoutuvat. Kaneja hoitavia eläinlääkäreitä on lueteltu Kanikirjani sivuilla 89-90.

Summa summarum, nykyeläinlääketieteen keinoin ei vielä pystytä pasteurellaa parantamaan, mutta sen aiheuttamia oireita voidaan lievittää. Kaikista paras keino on tietenkin ennaltaehkäisy eli siisti sekä eläimen tarpeet hyvin huomioon ottava elinympäristö. Uusien kanien eristys muista on tärkeää, sillä elinympäristön vaihdos aiheuttaa stressiä, jolloin kaikki muutkin taudit puhkeavat ja tarttuvat helpommin.

Lähteet:

 

Mainio Ruusa ja keksiresepti

Moikka! Olen aiemminkin jakanut tämän keksireseptin ja jaan vielä uudestaan, koska se on ollut kaneille niin mieleinen 🙂

Koska itselläni on perjantaipitsa valkosipulilla, annan kaneille pienet keksit perjantaisin. Aiemmin ostin sellaisia vihreitä pötköjä Mustista ja Mirristä, Immune sticks nimeltään. Ei ole tarvinnut ostaa keksejä sen jälkeen kun tein ison satsin keksejä itse. Taikinaa oli vaikka kuinka, koska tein monta satsia kerralla. Paistamisen ja jäähtymisen jälkeen pakastin osan ja otan aina sulamaan kolme keksiä (kullekin yksi). Keksit sulavat muutamassa tunnissa, joten riittää kun ne ottaa pakastimesta iltapäivällä, jos meinaa antaa ne vaikka ennen kuin menee nukkumaan.

Eläinten aikakäsitys on erilainen kuin ihmisillä, ne eivät katso kelloa tai kalenteria vaan päättelevät erilaisista tapahtumasarjoista, mitä on tulossa seuraavaksi. Esimerkiksi Ruusa-kani oli niin innoissaan eilen, että loikki ympäriinsä ja päästi jopa äänen! Neiti oli päätellyt, että koska nyt on ilta-aika ja pakastimen ovi on käynyt, tietty purnukka on avattu, uuni on ollut päällä ja munakello soinut, hän ehkä saa kohta keksiä. Ja kyllähän hän saikin! 😀 Kuten myös Tuhto ja Poppana. Poppanan ehdollistuminen siihen, koska herkkuja saa, ei ole mennyt yhtä putkeen, koska hän on lähempänä keittiötä. Siksi Poppis saattaa innoissaan juosta vastaan, jos käyn keittiössä. Ruusa ei näe, kun menen keittiöön. Siksi sitä ei yhdistetä herkkujen saantiin. Jänniä nämä jutut ja jos kiinnostaa lukea niistä enemmän, suosittelen Helena Telkänrannan kirjoja ”Millaista on olla eläin?” sekä ”Eläin ja ihminen – mikä meitä yhdistää?” Viimeksi mainitussa on enemmän tuosta eläinten aikakäsityksestä.

Tässä itse resepti (sopii myös marsuille):

  • 2 rkl täysjyväkaurahiutaleita
  • 1 dl pellettiä (esimerkiksi Genesiksen timoteitä)
  • 1 tl kasvinsyöjien kuitujauhetta (recovery tai critical care)
  • 1 tl kurpitsansiemeniä
  • ruukkupersiljan päät (muukin yrtti tai lehtikaali käy)
  • 1/5 banaania
  • vajaa 1 tl pellavansiemenöljyä
  • 3 rkl vettä

Nämä sekaisin sauvasekoittimella ja pyyhe päälle, ettei lentele. Taikina pellavansiemenöljyllä tai muulla kasviöljyllä voideltuihin pikkuvuokiin tai sellaisenaan pellille. Irtoaa hyvin leivinpaperista. Päälle voi pilkkoa pieniä palasia kuivattua karpaloa tai muita marjoja. Uuniin 150 asteeseen noin 30 min ja sen jälkeen jälkilämmöissä. Anna jäähtyä ja kovettua esimerkiksi ritilän päällä. Ohuet keksit voi kuivattaa koviksi, jolloin ne säilyvät pitempään, mutta kovin mehevät keksit eivät säily kuin pari päivää. Jos kaneille tekee suuren määrän kerralla, osan kekseistä voi pakastaa.

Resepti löytyy myös Kanikirjan sivulta 57. Muokattuna sitä voi käyttää vaikkapa kissoille ja koirille. Pellettien tilalle kuivanappuloita yms.