Eläinten turvakodeista

Heissulivei! Tänään aiheena ovat turvakodit. Miellän eläinten turvakodin sellaiseksi paikaksi, jossa eläimiä autetaan, vaikka ne olisivat iäkkäitä tai sairaita. Turvakoti voi siis olla myös vanhainkoti. Turvakodissa mennään eläinten ehdoilla. Turvakoti ei ole sama kuin kotieläinpiha, jossa eläimet usein ovat ihmisten siliteltävinä, halusivat tai eivät. Esimerkiksi kani soveltuu melko huonosti kotieläinpihaan, sillä se tykkää lepäillä päiväsaikaan.

Erilaisia eläinten turvakoteja on useita Suomessa ja muualla maailmalla. Kaikki eivät välttämättä täytä turvakodin kriteereitä. Ehkä jossain eläin on turvassa lopetukselta, mutta olot eivät ole kunnossa. Moni paikka mainostaa itseään turvakotina, mutta oikeasti siellä voivatkin täyttyä eläinsuojeluilmoituksen kriteerit.

Somerolla sijaitseva Tuulispää on yksi oikeista eläinten turvakodeista. Toki heidänkin tilansa ovat rajalliset, mutta siellä kuitenkin tehdään, mitä pystytään eläinten hyväksi. Jos jotain uupuu, siitä voi järjestää keräyksen, kuten esimerkiksi kesälaidunkeräyksen. Se olikin melkoisen onnistunut projekti, sillä Tuulispää sai hankittua laidunmaata. Keräys kuitenkin jatkuu. Tuulispäähän on tulossa myös koulutustila, jossa aletaan pitää mm. vegaanisen ruuan kokkauskursseja ja luentoja.

Samoilla linjoilla on kanadalainen Happily Ever Esther Farm Sanctuary. Jos et ole vielä kuullut Estheristä, nyt on korkea aika liittyä tämän ihanan possun some-seuraajaksi esimerkiksi Facebookissa. Steve Jenkins ja Derek Walter adoptoivat minipossun. Tai niin ainakin luulivat. Kun possu vain kasvoi ja kasvoi, pariskunnan oli pakko tehdä jotain. Niinpä he perustivat eläinten turvakodin rahoituskampanjan avulla. Maalla Estherilläkin on hauskempaa, kun on paljon tilaa. Tästä tarinasta on tehty kirja, jota myös suosittelen lukemaan. Nyt samalla kokoonpanolla on kirjoitettu myös lastenkirja, joka sekin on saavuttanut suuren suosion. Kirjoja saa tilattua vaikkapa Booky.fi-verkkokaupasta.

Tuulispäästäkin on tehty kirja. Satu Saunio kirjoitti Tuulispään leivontakirjan, jossa kerrotaan myös elämästä Tuulispäässä.

Ei muuta kuin omasta turvakodista haaveilemaan… 🙂

 

Mainokset

Oksasta asiaa

Hyvää pääsiäistä! Nyt on käsillä se aika, kun moni trimmaa omenapuitaan. Ajattelin antaa pari vinkkiä, mitä niistä ylimääräisistä oksista voi tehdä, jos sulla on lemmikkejä. Tai vaikka ei olisikaan, niistä saa ainakin kivoja koristeita 🙂 Nuoria oksia voinee käyttää kranssintekoon.

Löysin yhdeltä Jämsän kirpputorilta tosi edullisen vanhan sinkkiämpärin. Ajattelin, että sinne kun heittää isoja kiviä, saan oman puun sisälle. Itselläni ei toistaiseksi ole puita, joten sain oksia muualta. Säästin pari isompaa oksaa ja pistin yhden pystyyn sinkkiämpäriin. Yksi naapureista halusi eroon ylimääräisistä kiuaskivistä eli minua taas lykästi ja sain ilmaiset kivet sankoon.

Oksa ei ollut tarpeeksi pitkä, joten laitoin yhden rungoksi ja toisen sidoin nippusiteillä runkoon kiinni. Näin siitä tuli kiva istumapaikka peipoille. Jos joku on oikein kaatamassa omenapuuta tai karsimassa sitä kunnolla, voi saada tarpeeksi ison rungon. Yksittäinen oksa pysyisi paremmin pystyssä kuin tämä oma viritelmäni, mutta kun se nojaa vähän seinään, se on tarpeeksi vahva peippoja varten.

ruukku ja kivet

Jos kotona ei ole esimerkiksi kaneja tai muita, jotka voivat hypätä sankoon istumaan ja nakertelemaan, puuhunhan voi viritellä koristevalot. Patterillisen saa piiloon sankoon tai sitten sangon voi asettaa pistorasian eteen, niin ettei johtoa huomaa.

Ainakin kanit ja marsut tykkäävät nakerrella omenapuuta. Se on kyllä meilläkin suurta herkkua. Kannattaa kuitenkin muistaa, että on normaalia, jos lemmikin virtsa värjäytyy tummanpunaiseksi omenapuun syömisestä. Pikkujyrsijät voivat tykätä oksista myös virikkeenä, mutta niille kannattaa ehkä tarjota ohuita oksia. Paksuista oksista voi vaikka askarrella sillan tai muun kiipeilyvirikkeen.

Käärmeillekin oksat kelpaavat. Mitä isompi käärme, sen järeämpi oksa. Omille kaneilleni ja linnuille on riittänyt oksien huuhtominen kuumalla vedellä ja tarvittaessa pesu juuriharjalla, mutta esimerkiksi käärmeille voi olla hyvä saunottaa tai käyttää oksat uunin kautta. Terraariossa on kuitenkin kosteammat olot kuin tavallisessa huone-ilmassa.

Jos löytää oikein koristeellisia oksia, niitä voi asetella maljakkoon. En tarkoita veden kera vaan ihan pysyvämpää ratkaisua eli kuivien oksien käyttämistä. Niihinkin voi laittaa koristeeksi valoja. Olen myös nähnyt, että esimerkiksi ruokapöydän ylle on ripustettu kasa oksia. Koukut kattoon ja oksat sidotaan niihin kiinni. Sopivat hyvin rustiikkiseen sisustukseen. Juurakotkin voivat olla tosi koristeellisia.

Jos sulla sattuu olemaan piha, joka on etelään päin, kannattaa kokeilla peikonpähkinäpuuta. Se on se koristeellinen vänkyräoksa, mitä sisustuskaupoissakin yksittäin myydään. Melko herkkä puu, joten välttämättä ei talvehdi kovin pohjoisessa, mutta aina kannattaa yrittää. Sitten siitä voi ihan ilmaiseksi leikata kivoja oksia kotiin. Niitä olen hommannut myös linnuille orsiksi. Peippojen nokka on niin lyhyt, että eivät saa nokittua oksia rikki. Ei siis hirveästi haittaa, jos peikonpähkinäpuu ei sovellu syötäväksi.

 

Valtavirrasta poikkeava Kanikirja

Moikka! Oletko lukenut hyviä kirjoja viime aikoina? Minulla on vinkki kirjasta, joka on oikeasti hyödyllinen. Lyhykäisyydessään siksi kannattaa hankkia tämä, että siihen on koottu uusin tietotaito, mitä kaneista on saatavilla tällä hetkellä. Hinta on edullinen, ja sisältö voi ratkoa monta kanipulmaa, joita niin kokeneilla kuin uusillakin kaniperheillä on. En hirveästi liioittele, kun kerron, että jos noudatat Kanikirjan oppeja, voit kenties säästyä ylimääräisiltä eläinlääkärikuluilta tulevaisuudessa ja samalla pidentää kanin ikää. Kanikirjan luettua tietää myös, sopiiko kani juuri itselle lemmikiksi.

Monta kymmentä vuotta sitten kirjoitetut ja suomeksi käännetyt kanien hoito-oppaat eivät pidä enää paikkaansa. Voi olla melko vaarallista ajatella, että ”näin tehdään kun on ennenkin tehty”. Internet on pullollaan erilaisia vinkkejä ja hoito-ohjeita, mutta voiko niihin luottaa? Kanikirjaan voi, sen on kaneja hoitava eläinlääkäri tarkistanut.

Vuosikymmeniä kaneja harrastaneet ovat sanoneet löytäneensä uutta tietoa kirjasta ja siitä ovat tykänneet myös kaneja työkseen hoitavat. Eläinsuojeluteema on vahvasti mukana, mikä tekee kirjasta täysin erilaisen kuin muut markkinoilla olevat suomenkieliset hoito-oppaat. Kirjan kohderyhmä on aikuisempaa kuin aiemmin ilmestyneet teokset. Teksti on kuitenkin jaoteltu niin, että sitä pystyy hyvin nuorempikin kanifani lukemaan.

Kanikirjassa annetaan vinkkejä, joita voi meidänkin oloissamme toteuttaa, esimerkiksi kasvienkeruuvinkkejä. Jos nyt näin voi sanoa, saat paljon enemmän irti kaneistasi luettuasi Kanikirjan. Jos tuntuu, että haluat miettiä ja kenties tutustua kirjaan ennen ostopäätöstä, kipin kapin lainaamaan se lähimmästä kirjastosta! Olet myös lämpimästi tervetullut lukemaan blogiani 🙂 Jaan mm. kaneihin liittyviä vinkkejä ja otan kantaa mieltä askarruttaviin kaniasoihin.

Kanit ovat kasvava potilasryhmä klinikoilla. Eläinlääkäri- ja klinikkaeläinhoitajan opintoihin sisällytetään kovin vähän eksoottisia eläimiä (jollainen kanikin siis on). Siksi kannattaa myös kanien kanssa työskentelevien tarttua Kanikirjaan. Se voi helpottaa hoitotyötä ja itse potilaan oloa vastaanotolla.

Jos nyt heräsi kiinnostus kirjaa kohtaan, lisätietoja löytyy sivuiltani. Kirja on tarjouksessa vielä huomiseen 27.3.2018 saakka 15e plus postitus 3,30e. Sen voi myös hakea Tampereen Olkahisista. Tukkuhinta on 12,10e plus postitus (sis. alv), jos jotakuta kiinnostaa jälleenmyynti 🙂 Se sopii varainhankintaan esimerkiksi eläinsuojeluyhdistyksille ja se näyttää yhtä hyvältä kirjakaupan kuin minkä tahansa muun myymälän oikealla tai virtuaalisella hyllyllä 😉

 

Lemmikinomistaja sisustaa

Moikka! Kun kotona tassuttelee, liihottelee tai matelee eläimiä, sisustusta voi joutua miettimään uudelleen. Itselläni on kaneja ja lintuja, joten sisustus on toteutettu sen mukaisesti. Tämä tarkoittaa mm. sitä, että mitä vähemmän johtoja, sen parempi, kukat amppeleihin, mahdollisimman paljon metallikalusteita ja maalattuja seiniä tapetin sijaan.

Jos olet vasta rakennuttamassa taloa, se on ihannetilanne ajatellen vaikkapa pistorasioiden sijaintia. Ne voi laittaa ylös eikä lattianrajaan. Ainakin kani- tai jyrsijätaloudessa se helpottaa elämää. Olenpa kyllä kuullut kissastakin, joka tykkäsi pureksia johtoja…

Tapetti on monelle kanille ja varmasti myös kissalle kiva nakertelu- ja raapimisalusta. Onneksi en ole asunut nykyisellä lemmikkikokoonpanolla kovin monessa talossa, jossa olisi ollut tapetoidut seinät. Maalatut seinät saavat olla rauhassa, mutta tietysti puiset listat voivat viehättää joitakin tapauksia. Niitä olen suojannut erilaisilla rautakaupoista löydetyillä metalliritilöillä. Valkoinen ja harmaa sopivat sisustukseen ja siihen kun laittaa viereen vanhoja punnuksia tai esimerkiksi vanhan rautaisen silitysraudan, ei näytä liian hirveältä. Jos talo on oma, ei puulistoilla ole niin väliä, mutta vuokra- tai muussa ratkaisussa niitä on hyvä suojata. Listojen päälle voisi ruuvata ritilät, mutta jos haluaa välttää ylimääräisiä reikiä seinissä, voi käyttää painoja, kuten esimerkiksi nuo vanhat punnukset. Riippuu lemmikin koosta, kuinka painavia pitää käyttää. Pienimmät punnukset Ruusa-kani kyllä saa liikkumaan, mutta vanha silitysrauta ei ole hievahtanutkaan…

Oma sisustustyylini on jotain maalaisromanttisen, rustiikin ja shabby chicin väliltä. Siksi teen usein löytöjä kirppareilta. Sieltä löytyy myös kivoja ja edullisia kankaita, mitä voi heittää esimerkiksi häkin katon päälle tai lemmikkien makuualustaksi. Jotta kaneilla olisi pehmeä ja helposti pestävä alusta, käytän äitiyspakkausten makuupusseja. Siinä Poppanakin tykkää köllötellä joka päivä. Samaten valkoiset vauvanpeitot tai patjat sopivat hyvin ainakin omaan käyttöön. Kanit tykkäävät olla piilossa, joten olen laittanut yhden peiton kaksinkerroin sohvapöydän alle.

Että pääsee huonekalujen alle, on lemmikkikodissa plussa. Ainakin niille, jotka mahtuvat sinne. Se lisää loikkimispinta-alaa ja luo turvallisuudentunnetta. Sohvan, pöydän tai tuolien alla on kiva oleskella. Sohvan allekin on helppo piilottaa vaikka oksaröykkiö ja muita virikkeitä. Kun sohvan päälle heittää kookkaan päiväpeiton, ei näy mitä alla on. Win-win!

Vaalea värimaailma on mieleeni sisustuksessa. Se ei ollenkaan haittaa kanien ja lintujen kanssa. Olen kokeillut erilaisia mattoratkaisuja ja tullut siihen lopputulokseen, että bukleematot ovat parhaita. Ne on helppo pestä ja kuivuvat nopeasti. Toki, jos esimerkiksi kanien olot ovat kunnossa, niillä on oikea ruokavalio, tarpeeksi piilopaikkoja, ne ovat leikattuja ja saavat olla vapaana asunnossa, ei pitäisi kovin paljon tulla vahinkoja matoille. Ympäristön vaihtuminen ja muut muutokset ovat eri asia, silloin voi merkkailua ilmetä. Papanat on helppo lakaista lattialta ja niitä kyllä kulkeutuu vessalaatikon ulkopuolellekin.

Vaalea sisustus onkin sitten eri juttu, jos olet itse mämmikouraisuuteen taipuvainen kuten minä 😀 Kanit eivät yleensä sotke mattoja jynssäyskuntoon, mutta jos itse tiputat huomaamattasi siihen mustikkaa tai muita marjoja, astut sen päälle ja vielä kävelet ympäriinsä, voi vähän aikaa joutua hengittelemään. True story! 😀 Olen kyllä astunut muutamaan otteeseen syömättömän umpparipapanan päälle ja kävellyt se jalassani. Silloin kyllä pääsee matonpesupuuhiin. Kani ei osaa oksentaa, joten siinä ne ovat koiria ja kissoja siistimpiä.

Kaikki lemmikit eivät hypi pöydille ja hyllyille, mutta jos sinulla tällaisia ihanuuksia on, huonekasvit voi joutua laittamaan amppeleihin. Paitsi jos sinulla on myös pesimäviettisiä lintuja, jotka voivat käydä nyppimässä niitä.. Silloin pitää vain valita mahdollisimman myrkyttömät vaihtoehdot.

Nykyään markkinoilla on johdottomiakin lamppuja, joten sellaisia kannattaa suosia. Oikeiden kynttilöiden sijaan led-kynttilät ovat hyvä vaihtoehto. Häkin katon päälle voi heittää mieleisen viltin tai kankaan. Monet häkin aluset ovat räikeän värisiä, mutta nekin voi ulkopuolelta päällystää d-c-fixillä. Ruoka- ja juomakuppeja myydään erivärisiä. Omat olen löytänyt kirppareilta. Juomakupin pitää olla painava ja mieluiten keraaminen, jotta se on helppo tiskata. Juomapulloja en käytä enää. Ruokakuppeina minulla on käytössä valkoiset crème brûlée -kipot.

Metallijalkaiset kalusteet ovat hyvä vaihtoehto. Sängynrunkona minulla on IKEAn Leirvik ja sohvana Torista löydetty metallirunkoinen sohvasänky. Näissäkin on kyllä heikkoutensa, sillä niiden patjojen pohjat ovat puisia…

Kuivikkeet voi piilottaa isoihin ämpäreihin. Kauhon kuiviketta vanhalla, metallisella jauhokauhalla. Kissan kuivikekauhat (mikrohiekalle) ovat hyviä, tai sitten ihan lasten hiekkalapiot. Lasten hiekkalapiot ovat kyllä räikeänvärisiä, joten ne eivät käy omaan sisustukseen. Jos joku löytää harmaita tai valkoisia lasten hiekkalapioita, vinkatkaa mullekin! Mustia olen löytänyt. Pesusienet, millä hinkkaan vessalaatikoita ja peippojen sotkuja, ovat myös tietynvärisiä. Olen löytänyt harmaa-valkoisia sieniä, joita ei tarvitse piilotella.

Tuhto ja Singer

Kun oma sisustusmaku on shabby chic, ei haittaa jos kani vähän maistaa jotain puujalkaa. Keittiönpöytä ja tuolit ovat vanhoja ja niistä puuttuu paikoin maalia, mutta tykkään niistä juuri sellaisina. Tuhtolla ja Ruusalla on käytössä vaalea kissojen kiipeilypuu ja sen vieressä vanha Singerin pöytä. Siinäkin on kiva kiipeillä, kuten huomaat 🙂

 

Siemenseos = karkkia & leivoksia

Heipä hei! Brittiläinen kaniensuojeluyhdistys RWAF paljasti tämän vuoden teeman kaniviikolle, jota vietetään 2.-10.6. Se on ”move away from muesli” eli lakataan antamasta siemensekoitteita. Siemenseoksissa on paljon esimerkiksi sokeria ja valkuaista eikä tarpeeksi kuitua. Ne aiheuttavat valikoivaa syömistä eli ne kuitupitoisimmat ja terveellisimmät palat jäävät syömättä.

Vatsa tuntuu täydeltä hiilihydraattien vuoksi eikä heinää syödä tarpeeksi. Lisäksi hampaat jauhavat vain ylhäältä alas, kun niiden pitäisi jauhaa kahdeksikkoa ylhäältä alas sekä sivuttain. Vain heinää syödessä kanin hampaat kuluvat normaalisti. Tässä samalla syy, miksi kovan leivän ja esimerkiksi oksien myytti on murrettu. Toki niitä on hyvä antaa ja oksat tarjoavat hyvän virikkeen kaneille, mutta ilman heinää hampaat eivät kulu normaalisti. Se taas aiheuttaa kaikenlaisia hammasvaivoja.

Kun täytät kanin ruokakuppia, mieti mitä sinne laitat ja kuinka paljon. On hyvä muistaa myös, että väärä ravinto aiheuttaa mm. kivuliaita hammaspiikkejä ja hampaiden virheasentoja. Toki hammasvaivat voivat olla myös perinnöllisiä, mutta usein ne ovat seurausta väärästä ruokavaliosta. Kalsiumin saanti voi vaikuttaa luuntiheyteen, mikä puolestaan voi löystyttää leukaluuta ja hampaita. Kani on luonnostaan vegaani eli ei tarvitse mitään eläinperäistä ravintoonsa. Kalsium ei siis tule maitotuotteista vaan tummanvihreistä kasviksista, ja auringonvalosta saatu D-vitamiini imeyttää sen elimistöön.

Kääpiökaneille riittää pari ruokalusikallista pellettiä päivässä. Ylipäätään monipuolinen ruokavalio on tärkeää. Annan kolmea pellettiä sekaisin, Burgessin karpalo & ginseng, Genesiksen timotei ja Supremen Selective. Päivittäin annan pieniä määriä erilaisia yrttejä, niitä on helppo ostaa kotiin talvellakin ruokakaupan hevi-osastolta. Banaania, porkkanaa ja lehtisalaattia en anna juuri koskaan. Lehtisaalatissa on huonot ravintoarvot, kun taas porkkana ja banaani ovat tosi sokeripitoisia. Myös muita herkkuja annan pieniä määriä. Esimerkiksi kurpitsansiemenillä on hyvä lepytellä kania kynsienleikkuun aikana.

PDSA on brittiläinen hyväntekeväisyysjärjestö, jonka päätehtävänä on tarjota vähävaraisten lemmikeille eläinlääkäripalveluja. PDSA teettää vuosittain kyselyn, jossa kartoitetaan kissojen, koirien ja kanien hyvinvointia. Vuoden 2017 kyselyyn vastanneista kaninomistajista 25% antaa edelleen kaneilleen siemenseosta. 33% kaneista ei saa tarpeeksi heinää ja 35% asuu liian pienissä tai muutoin sopimattomissa tiloissa. Yli puolet kaneista on yksineläjiä. 44% on leikkaamattomia. Tulokset eivät yllätä ja varmasti melko samanlaisia tuloksia saataisiin myös Suomessa.

On helppo valita kaupasta siemenseos, kun sitä siellä myydään ja pussin kyljessä on kaninkuva. Itsekään en tiennyt siemenseosten haitallisuudesta, kun hankin elämäni toiset kanit reilu 10 vuotta sitten. Vein Tupunan eläinlääkäriin ripulin vuoksi ja otin mukaan pienen ruokanäytteen. Eläinlääkäri sanoi, että tuo siemenseos on syynä Tupunan löysälle vatsalle. Sen jälkeen olen ottanut asioista enemmän selvää enkä enää anna kaneille siemenseosta. Vaikka kani vaikuttaisikin terveeltä, sillä voi olla piileviä sairauksia. Eläinsuojelutyössä on kohdattu niin diebeetikkokaneja kuin hiivatulehduksesta kärsiviä, ja jo melkein kuuroutuneita kaneja. Korvavaivaan piti määrätä muutakin hoitoa, mutta muuten ainoa hoitokeino monissa kanin sairauksissa on ruokavalion muutos.

Jätetään ne siemenseokset ostamatta ja panostetaan hyvälaatuiseen heinään sekä monipuoliseen, terveelliseen ravintoon. Kaikille kaneille löytyy juuri se oma suosikkipelletti, mikä sopii myös vatsalle. Sen löytää vain kokeilemalla, mutta se todella kannattaa 🙂 Siemenseos on nimittäin sama kuin karkki ja leivokset. Niitä ei voi syödä joka päivä mielinmäärin, sairastumatta ainakin joskus tulevaisuudessa. Lisäksi pienessä lemmikissä, jolla on nopea aineenvaihdunta, tällaiset seikat korostuvat ja saattavat aiheuttaa jo lyhyessä ajassa ongelmia.

Kuvassa komeilee muuten Klovni-kani, joka oli minulla morsiamensa Sylvin kanssa tilapäiskodissa vuonna 2008.

Kanit ja lumi

Moikka moi! Ihme ja kumma, talvea riittää vieläkin ja lunta tulee vähän väliä. Siitä syystä ajattelin tänään kirjoittaa kaneista ja lumesta, ja siitä, miksi nämä kaksi eivät kuulu yhteen. Eurooppalainen kani on eri asia kuin Suomessa luonnonvaraisina elävät rusakko ja metsäjänis. Sisäkanilla ei ole valmiuksia pärjätä pakkasessa, koska niiden tassukarvat ja turkki eivät ole paksuuntuneet riittävästi. Lämpötilaero on myös huomattava, jos sisällä on noin 20 astetta lämmintä. Tarkennan vielä, että tässä on kyse erityisesti sisäkanien ulkoilusta, ei kanien pitämisestä ulkona.

Parikymmentä tai edes kymmentä vuotta sitten en muista törmänneeni tällaiseen villitykseen, että kaneja viedään lumeen ”leikkimään”. Nyt se on kuitenkin siinä määrin lisääntynyt, että on aiheellista herättää siitä keskustelua. Mielipide-eroja on aina eikä siinä mitään, kunhan ottaa selvää mahdollisista tutkimuksista ja faktoista, jotta ei tule vaarantaneeksi eläimen terveyttä.

Jos kani ei ole tottunut ulkoilemaan, sille on pienoinen shokki joutua lumen keskelle. Lämpötilaero altistaa esimerkiksi hengitystietulehdukselle. Kylmyys voi aiheuttaa myös vatsavaivoja. Jos kovasti jänskättää ja on kylmä, suolistontoiminta voi häiriintyä niin että kohta kanilla on ummetusta. Paleltumia ja virtsatietulehdusta voi tulla, mikäli lumessa ollaan kauan.

En ole talviulkoilun kannalla, mutta jos kania välttämättä haluaa hangessa ulkoiluttaa, kannattaa ulkoilutuokiot pitää vain muutaman minuutin pituisina ja tarjota kanille esimerkiksi peitoilla varustettu kantokoppa, johon voi pujahtaa piiloon tai lämmittelemään. Pakkasrajaa ei kannata hilata kovin ylös, sillä mitä lauhempi sää, sen parempi.

Jos mahdollista, tuo lumi mieluummin sisälle kuin sisäkani ulos. Näin lunta voi ihmetellä turvallisesti omassa ympäristössä. Omat kanini eivät siitä välittäneet ja Ruusa oli ainoa, joka edes kunnolla lähestyi lumiastiaa. Jotkut kanit voivat tykätä lumen kaivelusta ja sellaisille tapauksille lumiastia voi tarjota kivan virikkeen. Siinäkin kannattaa tarkkailla, ettei kani jää istumaan tai makoilemaan lumen päälle, jotta turkki ei kastu eikä kani kylmety.

Talviulkoiluun pätevät samat säännöt kuin muuhunkin ulkoiluun. Se ei sovi kaikille kaneille. Etenkään kaneille, joilla ei ole omaa aidattua pihaa, missä loikkia. Valjaissa kulkeminen ei ole joka kanin juttu. Ne, joille valjaat eivät aiheuta stressiä, voi hyvin viedä ulkoilemaan kuivalla ja muutenkin sopivalla säällä.

Hurraa sittenkin

Moikka moi! Alkuviikosta uutisoitiin, että Joensuun Prisma on sittenkin luopunut suunnitelmastaan myydä eläimiä. Todella hyvä uutinen!

Kun lähdin omaa tiedotetta aiheesta laatimaan, olin varautunut negatiiviseen palautteeseen. Negatiivisen palautteen sijaan minua haastattelivat Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat sekä Suomen Tietotoimisto. Juttua tehtiin moniin lehtiin ja verkkojulkaisuihin sekä radioon. Tietysti aina nettipalstoilla on niitä, joiden mielestä kanit voi antaa käärmeiden ruuaksi tai tehdä niistä paistia. Jos nyt ei oteta heitä huomioon, olin todella yllättynyt kuinka moni oli samaa mieltä kuin minä. Myös Joensuun eläinsuojeluyhdistys ry oli lemmikkien myyntihanketta vastaan. Kiitos jokaiselle aiheeseen tarttuneelle!

Sen lisäksi, että Osuuskauppa perui myyntiaikeet, oli mielestäni tärkeää saada tällaista keskustelua yleisesti esille. Lemmikkien myynnissä on ylipäätään paljon eettisiä ongelmia. Ylimääräiset välikädet kasvattajien ja omistajien välillä tietävät stressiä eläimelle. Toki itselläni on eläinsuojelutausta eli olen nähnyt enemmän niitä pieleen menneitä tapauksia kuin onnistuneita eläinten hankkimisia. Kasvattajalta voi myös hankkia eläimen, jolla ei ole kaikki hyvin. Myös kasvattajissa on suurta eroa, joten kannattaa tehdä valinta huolella. Jos kuitenkin kasvattajalla ei ole asianmukaiset olot eläimille, omistajaehdokas voi todeta sen itse ja tehdä tarvittaessa eläinsuojeluilmoituksen. Jos eläimen hankkii lemmikkiliikkeestä, kuka on tarkistanut, että esimerkiksi emolla on kaikki kunnossa?

Lähes kaikille eläinlajeille on tosi tärkeä juttu saada viettää mahdollisimman paljon aikaa vanhempien ja sisarusten kanssa ennen kuin luovutusta uuteen kotiin aletaan edes miettiä. Jos vaikkapa kani erotetaan perheestään liian aikaisin, sen sosiaalistuminen kärsii. Se ei välttämättä opi olemaan kani ikinä. Minulla on yksi esimerkki tästä kotona. Poppana-hermeliini ei osaa olla muiden kanien kanssa. Ei myöskään muiden kuin tuttujen ihmisten. Neidin mielestä on parempi hyökätä heti kättelyssä kuin tarkkailla tilannetta ja mennä varmuuden vuoksi karkuun. Vastaava tapaus tulee mieleen eläinsuojelutyöstä, kun eläinkaupasta ostettua kania oli pidetty pienessä ulkokopissa. Kani tappeli muiden kanien kanssa, mutta ei ollut aggressiivinen ihmisiä kohtaan. Käsittelyyn ei ollut ollenkaan tottunut, joten esimerkiksi kynsienleikkuu oli melkoista vääntöä. Tämäkin kani kyllä pääsi omaan, hyvään kotiin, mutta ei tietääkseni tule perheen toisen kanin kanssa toimeen ilman aitaa.

Poppanan kanssa on kertynyt monia yhteisiä vuosia, joiden aikana olen tarjonnut hyviä kokemuksia ja yrittänyt opettaa, että jos jänskättää, kanin kuuluu paeta eikä hyökätä. Tämä tarkoittaa vapautta ja paljon piilopaikkoja. Kyllä Poppis on kesyyntynytkin, mutta joskus neidin mielen valtaa vanhat asiat. Kuten esimerkiksi tänään, kun sain pikkupureman sääreeni. Eilen leikkasin kanien kynnet ja tänään vielä imuroin. Se oli liikaa Poppikselle ja kun lähestyin neidin vessalaatikkoa, sain vähän osumaa hampaista.. Oma vika tietysti. Olisi pitänyt olla varovaisempi ja lähestyä pesäaluetta vasta, kun kani oli kauempana.

Vaikka Poppanalla on piilopaikkoja, ylimääräinen stressi voi laukaista hyökkimisreaktion, mikä kumpuaa tietenkin epävarmuudesta. Ei kani tee mitään pahalla vaan ihan reviiriään puolustaakseen. Jos Poppanalla olisi lajitoveri vieressä, ei tarvitsisi olla näin epävarma. Kun kanilla kuuluu olla lajitoveri, tottakai se stressaa enemmän. Joudut pitämään itse koko ajan vahtia.

Jos nyt joku ajattelee, että miksi Poppanalla ei ole lajitoveria, niin on kyllä yritetty. Tupunan, Hiljan ja Tuhton kanssa. Tupuna oli näistä ainoa, jonka kanssa Poppana makoili vieretysten, mutta vain aita välissä. Hiljan kanssa meni ihan metsään ja Tuhto puolestaan puri Poppanaa. Muusta syystä en kania pitäisikään yksineläjänä, mutta Poppanan kanssa se on ollut pakko. Onneksi adoptoin Poppiksen itse eikä tyyppi joutunut kiertoon omistajalta toiselle. Välikäsiä oli ollut jo kasvattajasta eläinkauppaan sekä ensimmäiseen kotiin, josta sitten Poppis päätyi minulle.

Jos vain mahdollista, adoptoi koditon lemmikki. Tai etsi vastuullinen kasvattaja, jolla on eläinten olot paljon paremmat kuin mitä laki edellyttää. Se on pieni askel ihmiskunnalle,  mutta suuri juuri sille eläimelle sekä sen kohtalotovereille. Ja ehkäpä se pikkuhiljaa alkaa myös näkyä yleisessä mielipiteessä. Hurraa sittenkin 🙂

P.S. Eivätkö marsut olekin ihania? Kuvassa yksi hoitomarsuistani. Hän ja kaverinsa kuikuttivat menemään ja löysivät matkaltansa kuusenoksia..