Eläinten turvakodeista

Heissulivei! Tänään aiheena ovat turvakodit. Miellän eläinten turvakodin sellaiseksi paikaksi, jossa eläimiä autetaan, vaikka ne olisivat iäkkäitä tai sairaita. Turvakoti voi siis olla myös vanhainkoti. Turvakodissa mennään eläinten ehdoilla. Turvakoti ei ole sama kuin kotieläinpiha, jossa eläimet usein ovat ihmisten siliteltävinä, halusivat tai eivät. Esimerkiksi kani soveltuu melko huonosti kotieläinpihaan, sillä se tykkää lepäillä päiväsaikaan.

Erilaisia eläinten turvakoteja on useita Suomessa ja muualla maailmalla. Kaikki eivät välttämättä täytä turvakodin kriteereitä. Ehkä jossain eläin on turvassa lopetukselta, mutta olot eivät ole kunnossa. Moni paikka mainostaa itseään turvakotina, mutta oikeasti siellä voivatkin täyttyä eläinsuojeluilmoituksen kriteerit.

Somerolla sijaitseva Tuulispää on yksi oikeista eläinten turvakodeista. Toki heidänkin tilansa ovat rajalliset, mutta siellä kuitenkin tehdään, mitä pystytään eläinten hyväksi. Jos jotain uupuu, siitä voi järjestää keräyksen, kuten esimerkiksi kesälaidunkeräyksen. Se olikin melkoisen onnistunut projekti, sillä Tuulispää sai hankittua laidunmaata. Keräys kuitenkin jatkuu. Tuulispäähän on tulossa myös koulutustila, jossa aletaan pitää mm. vegaanisen ruuan kokkauskursseja ja luentoja.

Samoilla linjoilla on kanadalainen Happily Ever Esther Farm Sanctuary. Jos et ole vielä kuullut Estheristä, nyt on korkea aika liittyä tämän ihanan possun some-seuraajaksi esimerkiksi Facebookissa. Steve Jenkins ja Derek Walter adoptoivat minipossun. Tai niin ainakin luulivat. Kun possu vain kasvoi ja kasvoi, pariskunnan oli pakko tehdä jotain. Niinpä he perustivat eläinten turvakodin rahoituskampanjan avulla. Maalla Estherilläkin on hauskempaa, kun on paljon tilaa. Tästä tarinasta on tehty kirja, jota myös suosittelen lukemaan. Nyt samalla kokoonpanolla on kirjoitettu myös lastenkirja, joka sekin on saavuttanut suuren suosion. Kirjoja saa tilattua vaikkapa Booky.fi-verkkokaupasta.

Tuulispäästäkin on tehty kirja. Satu Saunio kirjoitti Tuulispään leivontakirjan, jossa kerrotaan myös elämästä Tuulispäässä.

Ei muuta kuin omasta turvakodista haaveilemaan… 🙂

 

Mainokset

Valtavirrasta poikkeava Kanikirja

Moikka! Oletko lukenut hyviä kirjoja viime aikoina? Minulla on vinkki kirjasta, joka on oikeasti hyödyllinen. Lyhykäisyydessään siksi kannattaa hankkia tämä, että siihen on koottu uusin tietotaito, mitä kaneista on saatavilla tällä hetkellä. Hinta on edullinen, ja sisältö voi ratkoa monta kanipulmaa, joita niin kokeneilla kuin uusillakin kaniperheillä on. En hirveästi liioittele, kun kerron, että jos noudatat Kanikirjan oppeja, voit kenties säästyä ylimääräisiltä eläinlääkärikuluilta tulevaisuudessa ja samalla pidentää kanin ikää. Kanikirjan luettua tietää myös, sopiiko kani juuri itselle lemmikiksi.

Monta kymmentä vuotta sitten kirjoitetut ja suomeksi käännetyt kanien hoito-oppaat eivät pidä enää paikkaansa. Voi olla melko vaarallista ajatella, että ”näin tehdään kun on ennenkin tehty”. Internet on pullollaan erilaisia vinkkejä ja hoito-ohjeita, mutta voiko niihin luottaa? Kanikirjaan voi, sen on kaneja hoitava eläinlääkäri tarkistanut.

Vuosikymmeniä kaneja harrastaneet ovat sanoneet löytäneensä uutta tietoa kirjasta ja siitä ovat tykänneet myös kaneja työkseen hoitavat. Eläinsuojeluteema on vahvasti mukana, mikä tekee kirjasta täysin erilaisen kuin muut markkinoilla olevat suomenkieliset hoito-oppaat. Kirjan kohderyhmä on aikuisempaa kuin aiemmin ilmestyneet teokset. Teksti on kuitenkin jaoteltu niin, että sitä pystyy hyvin nuorempikin kanifani lukemaan.

Kanikirjassa annetaan vinkkejä, joita voi meidänkin oloissamme toteuttaa, esimerkiksi kasvienkeruuvinkkejä. Jos nyt näin voi sanoa, saat paljon enemmän irti kaneistasi luettuasi Kanikirjan. Jos tuntuu, että haluat miettiä ja kenties tutustua kirjaan ennen ostopäätöstä, kipin kapin lainaamaan se lähimmästä kirjastosta! Olet myös lämpimästi tervetullut lukemaan blogiani 🙂 Jaan mm. kaneihin liittyviä vinkkejä ja otan kantaa mieltä askarruttaviin kaniasioihin.

Kanit ovat kasvava potilasryhmä klinikoilla. Eläinlääkäri- ja klinikkaeläinhoitajan opintoihin sisällytetään kovin vähän eksoottisia eläimiä (jollainen kanikin siis on). Siksi kannattaa myös kanien kanssa työskentelevien tarttua Kanikirjaan. Se voi helpottaa hoitotyötä ja itse potilaan oloa vastaanotolla.

Jos nyt heräsi kiinnostus kirjaa kohtaan, lisätietoja löytyy sivuiltani. Kirja on tarjouksessa vielä huomiseen 27.3.2018 saakka 15e plus postitus 3,30e. Sen voi myös hakea Tampereen Olkahisista. Tukkuhinta on 12,10e plus postitus (sis. alv), jos jotakuta kiinnostaa jälleenmyynti 🙂 Se sopii varainhankintaan esimerkiksi eläinsuojeluyhdistyksille ja se näyttää yhtä hyvältä kirjakaupan kuin minkä tahansa muun myymälän oikealla tai virtuaalisella hyllyllä 😉

 

Lemmikinomistaja sisustaa

Moikka! Kun kotona tassuttelee, liihottelee tai matelee eläimiä, sisustusta voi joutua miettimään uudelleen. Itselläni on kaneja ja lintuja, joten sisustus on toteutettu sen mukaisesti. Tämä tarkoittaa mm. sitä, että mitä vähemmän johtoja, sen parempi, kukat amppeleihin, mahdollisimman paljon metallikalusteita ja maalattuja seiniä tapetin sijaan.

Jos olet vasta rakennuttamassa taloa, se on ihannetilanne ajatellen vaikkapa pistorasioiden sijaintia. Ne voi laittaa ylös eikä lattianrajaan. Ainakin kani- tai jyrsijätaloudessa se helpottaa elämää. Olenpa kyllä kuullut kissastakin, joka tykkäsi pureksia johtoja…

Tapetti on monelle kanille ja varmasti myös kissalle kiva nakertelu- ja raapimisalusta. Onneksi en ole asunut nykyisellä lemmikkikokoonpanolla kovin monessa talossa, jossa olisi ollut tapetoidut seinät. Maalatut seinät saavat olla rauhassa, mutta tietysti puiset listat voivat viehättää joitakin tapauksia. Niitä olen suojannut erilaisilla rautakaupoista löydetyillä metalliritilöillä. Valkoinen ja harmaa sopivat sisustukseen ja siihen kun laittaa viereen vanhoja punnuksia tai esimerkiksi vanhan rautaisen silitysraudan, ei näytä liian hirveältä. Jos talo on oma, ei puulistoilla ole niin väliä, mutta vuokra- tai muussa ratkaisussa niitä on hyvä suojata. Listojen päälle voisi ruuvata ritilät, mutta jos haluaa välttää ylimääräisiä reikiä seinissä, voi käyttää painoja, kuten esimerkiksi nuo vanhat punnukset. Riippuu lemmikin koosta, kuinka painavia pitää käyttää. Pienimmät punnukset Ruusa-kani kyllä saa liikkumaan, mutta vanha silitysrauta ei ole hievahtanutkaan…

Oma sisustustyylini on jotain maalaisromanttisen, rustiikin ja shabby chicin väliltä. Siksi teen usein löytöjä kirppareilta. Sieltä löytyy myös kivoja ja edullisia kankaita, mitä voi heittää esimerkiksi häkin katon päälle tai lemmikkien makuualustaksi. Jotta kaneilla olisi pehmeä ja helposti pestävä alusta, käytän äitiyspakkausten makuupusseja. Siinä Poppanakin tykkää köllötellä joka päivä. Samaten valkoiset vauvanpeitot tai patjat sopivat hyvin ainakin omaan käyttöön. Kanit tykkäävät olla piilossa, joten olen laittanut yhden peiton kaksinkerroin sohvapöydän alle.

Että pääsee huonekalujen alle, on lemmikkikodissa plussa. Ainakin niille, jotka mahtuvat sinne. Se lisää loikkimispinta-alaa ja luo turvallisuudentunnetta. Sohvan, pöydän tai tuolien alla on kiva oleskella. Sohvan allekin on helppo piilottaa vaikka oksaröykkiö ja muita virikkeitä. Kun sohvan päälle heittää kookkaan päiväpeiton, ei näy mitä alla on. Win-win!

Vaalea värimaailma on mieleeni sisustuksessa. Se ei ollenkaan haittaa kanien ja lintujen kanssa. Olen kokeillut erilaisia mattoratkaisuja ja tullut siihen lopputulokseen, että bukleematot ovat parhaita. Ne on helppo pestä ja kuivuvat nopeasti. Toki, jos esimerkiksi kanien olot ovat kunnossa, niillä on oikea ruokavalio, tarpeeksi piilopaikkoja, ne ovat leikattuja ja saavat olla vapaana asunnossa, ei pitäisi kovin paljon tulla vahinkoja matoille. Ympäristön vaihtuminen ja muut muutokset ovat eri asia, silloin voi merkkailua ilmetä. Papanat on helppo lakaista lattialta ja niitä kyllä kulkeutuu vessalaatikon ulkopuolellekin.

Vaalea sisustus onkin sitten eri juttu, jos olet itse mämmikouraisuuteen taipuvainen kuten minä 😀 Kanit eivät yleensä sotke mattoja jynssäyskuntoon, mutta jos itse tiputat huomaamattasi siihen mustikkaa tai muita marjoja, astut sen päälle ja vielä kävelet ympäriinsä, voi vähän aikaa joutua hengittelemään. True story! 😀 Olen kyllä astunut muutamaan otteeseen syömättömän umpparipapanan päälle ja kävellyt se jalassani. Silloin kyllä pääsee matonpesupuuhiin. Kani ei osaa oksentaa, joten siinä ne ovat koiria ja kissoja siistimpiä.

Kaikki lemmikit eivät hypi pöydille ja hyllyille, mutta jos sinulla tällaisia ihanuuksia on, huonekasvit voi joutua laittamaan amppeleihin. Paitsi jos sinulla on myös pesimäviettisiä lintuja, jotka voivat käydä nyppimässä niitä.. Silloin pitää vain valita mahdollisimman myrkyttömät vaihtoehdot.

Nykyään markkinoilla on johdottomiakin lamppuja, joten sellaisia kannattaa suosia. Oikeiden kynttilöiden sijaan led-kynttilät ovat hyvä vaihtoehto. Häkin katon päälle voi heittää mieleisen viltin tai kankaan. Monet häkin aluset ovat räikeän värisiä, mutta nekin voi ulkopuolelta päällystää d-c-fixillä. Ruoka- ja juomakuppeja myydään erivärisiä. Omat olen löytänyt kirppareilta. Juomakupin pitää olla painava ja mieluiten keraaminen, jotta se on helppo tiskata. Juomapulloja en käytä enää. Ruokakuppeina minulla on käytössä valkoiset crème brûlée -kipot.

Metallijalkaiset kalusteet ovat hyvä vaihtoehto. Sängynrunkona minulla on IKEAn Leirvik ja sohvana Torista löydetty metallirunkoinen sohvasänky. Näissäkin on kyllä heikkoutensa, sillä niiden patjojen pohjat ovat puisia…

Kuivikkeet voi piilottaa isoihin ämpäreihin. Kauhon kuiviketta vanhalla, metallisella jauhokauhalla. Kissan kuivikekauhat (mikrohiekalle) ovat hyviä, tai sitten ihan lasten hiekkalapiot. Lasten hiekkalapiot ovat kyllä räikeänvärisiä, joten ne eivät käy omaan sisustukseen. Jos joku löytää harmaita tai valkoisia lasten hiekkalapioita, vinkatkaa mullekin! Mustia olen löytänyt. Pesusienet, millä hinkkaan vessalaatikoita ja peippojen sotkuja, ovat myös tietynvärisiä. Olen löytänyt harmaa-valkoisia sieniä, joita ei tarvitse piilotella.

Tuhto ja Singer

Kun oma sisustusmaku on shabby chic, ei haittaa jos kani vähän maistaa jotain puujalkaa. Keittiönpöytä ja tuolit ovat vanhoja ja niistä puuttuu paikoin maalia, mutta tykkään niistä juuri sellaisina. Tuhtolla ja Ruusalla on käytössä vaalea kissojen kiipeilypuu ja sen vieressä vanha Singerin pöytä. Siinäkin on kiva kiipeillä, kuten huomaat 🙂