Elokuva-arvostelusta eläinsuojeluun

Heissan! Kävin leffassa muutaman vuoden tauon jälkeen. Edellinen elokuvateatterikokemus oli Creed, koska tykkään Rockysta 😀 Tällä kertaa erehdyin katsomaan Jurassic World: Kaatunut valtakunta -leffan. Tämä jurakaudelta nykyaikaan tuotu seikkailuelokuva oli Puputädille ihan liikaa. Monen mielestä Jurassic Parkin neljäs jatko-osa on näyttävä toiminnantäyteinen tieteiselokuva, mutta minua se kyllä onnistui ahdistamaan niin, että väänsin ihan kunnolla itkua useaan otteeseen. Muutamat kohtaukset kummittelevat mielessä varmasti vielä vuosienkin päästä. En suosittele herkimmille! En kyllä pidä itseäni erityisen herkkänä, kun katselen toimintaa, trilleriä ja kauhuakin välillä. Mutta jos joku tekee pahaa eläimille, sitä en pysty enkä halua katsoa. Vaikka ne eläimet olisivat nukkeja tai muita erikoistehosteita.

Kakkos- tai kolmososaa en muistaakseni ole nähnyt kokonaan, mutta muuten olen katsonut kaikki Jurassic Park- leffat. Kyllä se eka on edelleen paras, vai mitä? Toki siinäkin joutuvat eläimet ahdinkoon, kun lehmiä ja vuohia kärrätään muka dinosaurusten ruuaksi. Tämä neljäs jatko-osa erosi kuitenkin edellisistä siinä, että mukana oli vahva eläinsuojeluteema. Ilman juonipaljastuksia en voi enempää kertoa, mutta jos et aio leffaa katsoa, eivät seuraavat virkkeet haittaa mitään 🙂 Jos aiot, hyppää seuraavaan kappaleeseen. Leffan lopussa dinojen puolella oleva pikkutyttö toteaa, että kyllä saurukset pitää pelastaa, koska ne ovat yhtä eläviä kuin hänkin. Niinpä niin. Siinä kiteytyy elokuvan sanoma melko hyvin. Elokuvan anti voi tietty joillekin olla näyttävät toimintakohtaukset ja lentävä veri.

Häkitettyjen dinosaurusten surulliset hätähuudot eivät eroa muiden luonnosta pyydystettyjen tai ylipäätään eläinten ahdingosta. On trofeemetsästystä, eläintarhoja, eläinkokeita, tehotuotettuja, syötäväksi kasvatettuja eläimiä ja ihan vaan lemmikkejä, jotka on suljettu häkkeihin. Kaikki nämä aiheuttavat ainakin itselleni suurta ahdistusta. Vaikka moni häkittää eläimiä tietämättömyydestä, se ei paranna eläimen hyvinvointia. Monen mielestä kanit ja jyrsijät ovat tylsiä lemmikkejä, ne vaan istuvat häkissä ja möllöttävät. Pelkäävät ihmistä, kun käsivarsi ojentuu nassun eteen. Hamsteritkin nappaisevat melko herkästi käteen vekin. Ikävä lemmikki? Vai oikeutettu reaktio jatkuvaan herättelyyn ja väkisin sylittelyyn?

Monesti luullaan, että Suomessa on sentään asiat hyvin eläimillä ja ihmisillä. Valtaosalla varmasti onkin asiat hyvin, mutta kaikilla ei tosiaankaan ole. Meilläkin on asunnottomia, ruokajonot kasvavat ja rikollisuutta löytyy. Moni elää köyhyysrajan alapuolella, vaikka suuri osa hallituksesta kulkeekin laput silmillä, nostaen samalla omia palkkojaan. Myös eläinten hyvinvoinnissa on epäkohtia. Tehotuotanto ei milloinkaan ole eläimen kannalta hyvä juttu. Särkänniemen delfiinien kohtalo puhuttaa vieläkin, ja syystä. Uusimpina tulokkaina pandat ja kyllähän meiltä muitakin eläintarhoja löytyy. Kiertävissä sirkuksissa ei enää ole karhuja tai leijonia, mutta kyllä niissä silti eläimiä on. Eläintarhan sijasta voi vierailla esimerkiksi Eläinsuojelukeskus Tuulispäässä, paikallisessa löytöeläintalossa tai bongailla lintuja. Suuremmalla budjetilla pääset vaikka valaita ja delfiineitä bongailemaan. Ilta-Sanomat on listannut muutaman paikan, jossa niitä voi luonnossa nähdä.

Ostatko vegaanista ja eläinkokeetonta kosmetiikkaa vai eikö sillä ole väliä? Olen kyllä tietoinen EU:ssa myytävän kosmetiikan eläinkoekiellosta, mutta sitä valvotaan yhtä huonosti kuin meillä eläintenpitokieltojen saajia. Omaan eläinperheeseen kuuluu kaneja. Sinulla saattaa olla marsuja, muita jyrsijöitä tai vaikkapa koiria ja kissoja. Näitä kaikkia on käytetty ja käytetään Suomessa koe-eläiminä. Joitakin satoja, joitakin jopa tuhansia eläimiä vuodessa.

Oliko elokuva sitten onnistunut, kun se sai miettimään kaikkia epäkohtia? Varmasti näin, jos se saa yhdenkin matti meikäläisen pohtimaan omia valintojaan. Siinä on kuitenkin vaarana tämä yleinen ”preaching to the choir” eli jo valmiiksi asioista tietävät ja samaa mieltä olevat sisäistävät sanoman, muut keskittyvät toisiin aiheisiin. Oli miten oli, elokuvateollisuus ei itsekään ole puhtoinen pulmunen, sillä monissa kohtauksissa käytetään eläviä eläimiä. Vaikka elokuvan lopputeksteissä näkyisi eläinsuojeluyhdistyksen leima, ei se välttämättä takaa mitään. Näistä osoituksena mm. Piin elämä, Hobitti – Odottamaton matka ja Pirates of the Caribbean: Mustan helmen kirous. Monissa perhe-elokuvissa käytetään eläimiä. Riippuen kohtauksesta, eläin on pahimmassa tapauksessa voinut kuolla tai se on eläinlääkärin suosituksesta lopetettu kohtauksen jälkeen. Erityisen herkkiä tuntuvat olevan hevoset, joita kaadetaan kaikissa mahdollisissa länkkäreissä.

Niin kauan kuin jokin kannattaa taloudellisesti, sitä tehdään. Siksi yhdenkin ihmisen valinnat ovat tärkeitä. Meitä ”yksiä ihmisiä” on tässäkin maassa yli viisi miljoonaa. Just sun teoilla ja sanoilla on väliä!

P.S. Ens kerralla meen kattomaan jotain romanttista komediaa.. 😀

Mainokset

Lomalle kanien kanssa?

Moikka moi! Kesäkuu vaihtuu kohta heinäkuuksi ja juhannus on täällä. Keräsin tähän listauksen muistettavista asioista, jos meinaat matkustaa kanin kanssa 🙂

  • rauhallisin vaihtoehto kanin kanssa matkustamiseen on henkilöauto, mutta joukkoliikennekin onnistuu kantokopassa
  • kantokopassa pitää olla pehmeitä ja imukykyisiä alusia (suosin vauvan peittoja ja makuupusseja) sekä tietysti heinää ja jonkinmoinen vesiastia
  • kantokoppa kannattaa valita huolella: sen pitää olla turvallinen ja sopivan kokoinen. Parhaita kantokoppia lienevät kissoille ja pienille koirille tarkoitetut umpinaiset kantokopat, joissa on kovaa muovia muut osat ja metallinen oviluukku. Umpinaisella tarkoitan sellaista kantokoppaa, jossa kuitenkin on ilmanvaihtoreikiä seinissä, mutta ei esimerkiksi toista metalliluukkua katolla. Kanilla on turvallisempi olo, kun katto ei ole avonainen. Ovenkin voi peittää harsolla tai peitolla, jos tuulee kovasti.
  • kania ei saa laittaa takaluukkuun vaan niiden täytyy saada matkustaa ihmisten kanssa penkillä. Kantokopan saa köytettyä turvavöihin.
  • huolehdi matkan aikana hyvästä ilmastoinnista, sillä lämpöhalvausriski piilee jo 25 asteessa. Liian kylmä ilmakaan ei tee hyvää eli jos reissaat kylmällä ilmalla, pidä vastaavasti huoli, ettei lämpötila putoa radikaalisti siitä, mihin kani on tottunut.
  • torju veto eli tuulisella ja kylmällä säällä kannattaa käyttää peittoa myös kantokopan päällä, mutta kuitenkin niin että ilma vaihtuu kantokopan sisälläkin

Mitä on hyvä olla reissussa mukana?

  • vesiastia
  • ruuat (heinä, pelletti ym.) ja mahdolliset ruoka-astiat
  • kynsisakset ja kampa
  • vessalaatikko
  • kuivikkeet
  • aitaus tai valjaat ulkona oleskelua varten (älä kuitenkaan jätä kaneja ulos ilman valvontaa)

Hätätapauksia varten myös lääkekaappi kuntoon:

  • lähimmän kaneista tietävän eläinlääkärin yhteystiedot
  • neulattomia lääkeruiskuja
  • fysiologista suolaliuosta sisältäviä pipettejä
  • pinsetit

Jos kaneja ei voi ottaa reissuun mukaan, pyydä hoitaja kotiin tai varaa hyvissä ajoin hoitola-aika kaneille. Kaneja tai muitakaan lemmikkejä ei saa jättää kotiin oman onnensa nojaan. Jo laki velvoittaa tarkastamaan eläimen olot vähintään kerran päivässä.

Paras hoitola lienee sellainen, jossa ei ole kissoja tai koiria, mikäli kani ei ole niihin tottunut. Hoitolaa valitessa kannattaa käydä paikan päällä katsomassa ennen kuin tekee varauksen. Jos asut Pirkanmaalla, pidä Puputäti mielessä, sillä Sarin Arkki hoitaa kaneja ja muita eksoottisia lemmikkejä lomareissusi ajan 🙂

P.S. Oli reissu minne tahansa, kanilla on hyvä olla se oma, tuttu ja turvallinen kantokoppa. Siihen kannattaa tutustuttaa jo hyvissä ajoin eikä vasta matkan alettua. Kantokopan voi laittaa lattialle ilman metalliluukkua ja pistää sinne muutama herkkupala houkuttimeksi. Alunen myös, jotta siellä on kiva ottaa vaikka pienet kauneusunet 🙂

Mitä pitää tietää ennen kanin ottamista?

Heissan! Tässä tulee blogin 100. postaus, jee! Aiheena tietysti kanit 🙂

Moni ottaa kanin hetken mielijohteesta, toiset harkitsevat vuosia. Kummallekin yhteistä on se, että kaneista ei välttämättä tiedetä tarpeeksi. Vaikka olin lukenut paljon kaneista, en silti tiennyt montaakaan tärkeää asiaa, joka olisi tehnyt elämästä kummallekin osapuolelle paljon helpompaa. Jotta sun ei tarvi toistaa samoja virheitä, tässä satunnaisessa järjestyksessä muutama seikka, jonka itse olisin halunnut tietää ennen kanien hankkimista:

  1. Kanin ei kuulu syödä siemenseosta. Hanki pellettiä tuon ”myslin” sijaan ja pidä huoli, että heinää on aina saatavilla.
  2. Kani tarvitsee lajitoverin.
  3. Kääpiökanit voivat elää yli 10-vuotiaiksi.
  4. Kani pitää leikkauttaa. Etsi kaneista tietävä eläinlääkäri jo etukäteen ja varaudu rahanmenoon..
  5. Kani ei kuulu häkkiin vaan sen kuuluu saada loikkia vapaana asunnossa. Asunnosta saa tehtyä pienellä tuunauksella kaninpitävän.
  6. Kani ei tarvitse suola- ja kalkkikiviä. Suola ja kalsium tulevat monipuolisesta ravinnosta.
  7. Kanien tuoreruoka on paljon muutakin kuin lehtisalaattia, porkkanaa ja omenaa (näitä kaikkia kannattaa antaa harvoin ja vähän kerrallaan). Kokeile erilaisia yrttejä ja kaneille sopivia villikasveja.
  8. Hanki juomapullon sijaan vesikuppi. Lähes jokainen kani juo mieluummin kupista kuin pullosta.
  9. Kanin kuuluu heittäytyä kyljelleen, kun se on onnellinen. Se ei siis ole kuollut.
  10. Vatsantoiminta on tosi tärkeä juttu! Jos papanaa ei tule tai se on erilaista kuin ennen, toimi nopeasti ja ota yhteys eläinlääkäriin. Ananaksesta ja papaijasta ei ole ummetuspotilaalle apua, vaikka niin monissa lähteissä väitetäänkin.
  11. Kutteri ei ole kuivikkeeksi se paras vaihtoehto. Se voi aiheuttaa hengitysongelmia ja muita oireita. Haapahake on tyyris, mutta hyvä valinta.

Toivottavasti näistä oli apua! Lisää kanitietoa löydät blogipostausten lisäksi Kanikirjasta, jota on saatavilla verkkokaupoissa, kirjakaupoissa ja kirjastoissa. Sitä voi tilata myös suoraan allekirjoittaneelta 🙂

 

Korvapäivää ja kaikenlaisia kuulumisia

Moikka ja hyvää Korvapäivää! Kaniviikko meni ja nyt on Korvapäivän vuoro 🙂 Meillä on jo Nenäpäivä, niin Korvapäivänä on hyvä huomioida kodittomia eläimiä. Koska olen Puputäti, etenkin kaneihin suuntautuva hyväntekeväisyys on lähellä sydäntä. Viime vuonna oli ensimmäinen Korvapäivä ja sen kunniaksi askarreltiin pupunkorvia. Jos olet Facebookissa, katso video täältä 🙂

Jaoin Facebook-sivullani pari kanivideota vuosilta 2008 ja 2009. Ensimmäinen Klovni-kanista ja toinen pikkuisesta Hulista. Minulla ehti olla monta tilapäiskotieläintä, suurin osa niistä kaneja. Klovni ja Sylvi olivat ensimmäiset tilapäiskotikanit. Heidän tarinansa alku ei ollut kovin iloinen, sillä he syntyivät kasvattajan ylläpitämään pimeään navettaan, jossa oli häkkejä enemmän ja vähemmän. Itse en onneksi paikan päällä käynyt, sain vain kaksi kania kotiovelle tuotuina. Ensin uuteen kotiin pääsi monet poikueet vääntänyt Sylvi-kani ja sitten lopulta oli myös Klovnin vuoro. Tietysti sitten itketti luovuttaa heidät uusiin koteihin. Ikävää helpotti, kun sai heti kuulumisia ja pääsi katsomaan kaneja paikan päälle. Eiväthän kanit enää minua muistaneet (tai eivät ainakaan sitä osoittaneet), mutta omaa oloa se kyllä paransi.

Huli-kani on yksi muutaman kanin joukosta. Kanit tulivat Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistykselle tavallisesta kerrostaloasunnosta, jossa leikkaamattomat uros ja naaras olivat saaneet olla yhdessä ja olivat tietenkin lisääntyneet. Huli oli yksi poikasista. Pahaksi onneksi Hulin emo oli ehtinyt tiinehtyä ennen Pesulle tuloa, joten kanimäärä lisääntyi vielä siitä. Huli odotteli omaa, pysyvää kotiaan jonkin aikaa ennen kuin sitten adoptio osui kohdalle.

Kun nyt kerran menneitä muistellaan, Poppana-kani muutti luokseni vuonna 2011. Olen näköjään päivittänyt sen vuoden kesäkuussa omaa Facebook-profiilia mm. tekstillä: ”Toistaiseksi uudella tulokkaalla ei ole nimeä. Tuo hermeliini on ihan omituinen, rummuttaa hepuloidessaan. Ristiriitaista viestiä.. Samaten se vinkuu juostessaan kovaa. Täh? Ja tottakai hyökkii lähestyvää ihmistä/mitä tahansa kohti. Silmät sen verta ulkonevat, että keräävät vähän väliä roskaa keskelle silmää. Eikä tietenkään tule ainakaan vielä Tupunan kanssa toimeen. Taitaa olla asunto aidattu jatkossakin, kun ei noita voi samaan tilaan päästää.”

Kuulostaapa hauskalta 😀 No, ei niistä kyllä Tupunan kanssa kavereita tullut, mutta nyt on Tupunasta aika jättänyt ja Poppis täyttää 9v. Aitoja ei enää ole, on vain yksi sermi. Edelleen silmät keräävät roskia, mutta hyökkiminen on jäänyt melkein kokonaan pois. Tänäänkin Poppana on juossut siliteltäväksi monta kertaa jo ❤

Vieraita kohtaan Poppana voi edelleen hyökätä, mutta jos vieras pysyy paikallaan sen aikaa, että Poppana saa haistaa, kyllä Poppis yleensä loikkii karkuun. Vain jos siinä hetkessä liikkuu, saattaa saada hammasta jalkaansa.. Sen tietävätkin jo vanhemmat ja siskoni, jotka ovat joutuneet viime aikoina huolehtimaan eläinperheestäni. Epäonnekseni minulle tuli veritulppa vasempaan käteen reilu kuukausi sitten ja viime viikolla oli ensimmäinen leikkaus (ylimääräisen kylkiluun poisto). Kiitokset TAYSin Sydänsairaalan henkilökunnalle hyvästä hoidosta!

Tällä kertaa pääsin sairaalasta jo melko pian pois, mutta kättä ei saa käyttää normaalisti vähään aikaan. Vointi on paranemaan päin ja onhan se paljon kivempi kotona parannella itseään kuin sairaalassa 🙂 Ihmettelinkin aina, miksi en jaksanut kiivetä köyttä pitkin ja miksi on niin vaikea tehdä punnerruksia. Siksi, että laskimot, valtimot ja hermot ovat pinteessä tietyissä käden asennoissa.. Selittäisiköhän tämä 13 kylkiluun summa sen normaalin kahdentoista sijaan mun epäonneakin..? 😉

Peippojen hoito toimii samalla tavalla kuin ennenkin, paitsi vanhempi peippo lentää jo melko huonosti. Onhan Topi jo 10,5v ❤ Siitä syystä pitää aina tarkistaa, ettei Topi ole lentänyt lattialle. Ruusa ja Tuhto voivat hyvin. Tuhto ei edelleenkään näyttäydy vieraille, mutta tulee jo esiin nopeammin kuin mitä edellisen sairaalareissun jälkeen. Jos nyt pitää verrata, Ruusa taitaa olla kaikista kesyin. Neiti lähestyy itse hoitajia eikä yritä purra. Ei Ruusa yleensäkään yritä purra, mutta on pitänyt vieraisiin etäisyyttä enemmän kuin nyt. Poppanakin on tottunut todella hyvin hoitajiin, sillä hän tulee juosten hakemaan makupalaansa aamuisin 😀 On myös saattanut umputtaa vieraita jalkapareja.

P.S. Jos sua kiinnostaa tilapäiskotitoiminta tai haluat tietää, mitä muuta voisit tehdä eläinten hyväksi, käy katsomassa vaikkapa Suomen eläinsuojelun sivut. Sieltä löytyy varmasti jokaiselle jotain, ainakin oman paikkakunnan yhdistysten linkkien kautta 🙂

P.P.S. Jos sulla on ollut jo vuosia niska-hartia-vaivoja, jotka säteilevät joskus myös käsiin (puutuminen ym.) ja olet 35 ikävuoden jommalla kummalla puolella, kannattaa tutustua TOSiin. Etenkin jos teet fyysistä työtä käsilläsi. Thoracic Outlet Syndrome on oireyhtymä, jonka vuoksi sain veritulpan ja ylimääräinen kylkiluu poistettiin. Täältä löytyy aiheesta melko pätevä artikkeli.

Kaniviikko ja sen teema: eroon myslistä

Moikka! Nyt on käynnissä brittiläisen kaniensuojeluyhdistyksen RWAFin lanseeraama Rabbit Awareness Week eli kaniviikko. Tämän vuoden teemana on siemenseokset tai myslit, jotka sopivat paremmin biojätteeseen kuin kanin ruokakuppiin. Siemenseokset ovat tosi ongelmallisia siitäkin syystä, että niitä myydään lähes kaikissa marketeissa ja pussien kyljessä on kanin kuva. Oikeastihan tuo on kanin karkkipussi, josta saa hirveät sokeriöverit ja kamalia vatsanväänteitä. Vatsanväänteet eivät olekaan mikään pikkujuttu eläimelle, joka ei osaa oksentaa ja jonka ruuansulatus toimii täysin eri tavalla kuin vaikkapa ihmisen. Sanonta ”pieni eläin – suuri vastuu” pitää erittäin hyvin paikkansa, sillä kaninomistajalla on valtava vastuu tehdä oikeita valintoja ihan joka päivä. Väärät valinnat voivat koitua kanin kohtaloksi joko hyvinkin pian tai vasta muutaman vuoden päästä.

”Niin mutta kun se niin tykkää tuosta.” Tätä kuulee usein omistajien suusta. Samoin moni pitää kaninsa likaista peppua normaalina olotilana. Tai sitä, että löysiä jätöksiä siivotaan lattialta ja kanin tassuista lähes päivittäin. Tällainen olin itsekin hankittuani toisen ja kolmannen kanini. Sen jälkeen olen lähemmin tutustunut asiaan ja ymmärtänyt, kuinka iso ongelma aihe on. Tupunan vatsa oli kuralla ja koska olin juuri menettänyt koirani (Roopella oli ollut vatsaongelmia ja syyksi paljastui vatsakasvain ja leukemia), ajattelin että nyt on kiire eläinlääkäriin. Otin mukaan pienen näytepussin siemenseosta, jotta voin kertoa mitä annan kanille. Eläinlääkäri osoitti pussukkaa ja sanoi siinä olevan syy Tupunan vatsaongelmiin. Eivätkä siemenseokset aiheuta pelkästään ylipainoa ja vatsaongelmia vaan myös hammasongelmia, sokeritautia sekä hiivatulehdusta. Korvissa oleva hoitamaton hiivatulehdus voi jopa kuurouttaa kanin. Hammasongelmat voivat ilmetä vuotavina silminä, joten on tärkeää käydä eläinlääkärin vastaanotolla tarkistuttamassa asia.

Klovni ja siemenseos
Meet Klovni, mun eka tilapäiskotikani ❤

Kanilta kuuluu tulla kovaa papanaa ja vain pieniä määriä pehmeitä jätöksiä. Näitä pehmeitä jätöksiä ei pitäisi löytyä vessalaatikosta tai lattialta kovin usein, sillä ne kuuluu syödä suoraan peräaukolta. Tämä on täysin normaalia käytöstä. Epänormaalia ovat löysät kakkakasat lattialla. Jos niitä löytyy, voi pohtia onko kanin ruokavalio kunnossa tai jos on, onko sillä mahdollisesti sairauksia, minkä vuoksi kani ei yllä pesemään itseään kunnolla tai syömään pehmeitä papanoitaan.

Kanin ruokavalio on monimutkainen asia. Se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Tästä hyvänä esimerkkinä vaikkapa se paljon annettu porkkana. Yhden kanin vatsa ei kestä sitä edes pientä palaa kun taas toinen voi vedellä puolet porkkanasta saamatta siitä mitään vatsanväänteitä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että porkkanaa kannattaisi jatkuvasti antaa. Siinä on niin paljon sokeria, että se kannattaa pitää hyvin harvinaisena herkkuna.

Jos sulla on vaikeuksia herkkujen antamisen kanssa ja tuntuu, että kani on ylipainoinen, ajattele heinää tavallisena ruokana, mitä ilman kani ei voi elää. Hyvälaatuinen heinäkin tarjoaa kanille ihanan makuelämyksen, ei sen tarvitse olla tylsää ja tasapaksua höttöä joka päivä. Luomuheinässä on paljon erilaisia korsia eikä vain lyhyttä heinää tai paksua, kortista heinää. Se kaikista paksuin kortinen heinä on sokeripitoisinta eli siksikin kannattaa valita sellainen heinäpussi tai -paali, missä on erilaisia korsia. Omat kanit tulevat usein syömään heinää suoraan pussista, niin innoissaan ne uudesta heinästä ovat 😀 Vaikka siis siivoan vessalaatikot joka päivä ja laitan uutta heinää aamuisin, silti se suoraan pussista syöty on ihan parasta!

Kun nyt heinä on se ravinnon kulmakivi, pelletti tuo siihen pientä vaihtelua. Pellettiä syödään vain pieni määrä kanin kokoon nähden päivässä. Kääpiökanille riittää noin ruokalusikallinen päivässä. Herkkuja ovat sitten kaikki yrtit, joita voi myös antaa joka päivä. Mutta vain vaihdellen ja pieniä määriä kerrallaan. Synttäreinä ja juhlapäivinä eli harvinaisina herkkuina voi sitten antaa esimerkiksi kaneille tarkoitettua keksiä (kasvinsyöjille eivät kuulu kananmunaa tai hunajaa sisältävät herkut). Niitäkin vain yksi kerrallaan. Kynsienleikkuun lepyttelyksi käyvät muutama (esim. 5 kpl tai vähemmän) kurpitsansiemen. Omille annan kanikeksireseptin mukaan tehtyä tai kaupasta ostettua keksiä. Pitkään on ollut käytössä Brit Immune Sticksit ja se tuntuu maistuvan kaneille eikä aiheuta herkkävatsaiselle Poppanallekaan löysiä ulosteita.

Yhteenvetona: vain heinää annetaan kanille mielin määrin. Tai no, ainakin kanin kokoinen kasa päivässä. Heinä ei lihota kania ja sitä kuuluu syödä paljon. Mitä parempi heinänsyöjä, sen terveemmät hampaat! Kukin kani on yksilö ja siksi ei voi antaa täysin universaalia ravintosuositusta. Älä kuitenkaan tee äkillisiä muutoksia ruokavalioon. Viskaa siemenseokset biojätteeseen ja etsi hyvä pelletti tilalle. Unohda porkkana, omena ja lehtisalaatti! Anna niiden sijaan esimerkiksi yrttejä, fenkolia tai ulkoa kerättyjä kasveja.

Aiheesta enemmän Kanikirjassa, ravintoa käsitellään sivuilla 50-64 🙂