Puputäti testaa – lahjavinkki kaneille

Heissan! Eläinperheellä oli viime viikolla synttärit, joten tuli testattua uusi tuote. Peipot saivat lahjaksi siementankoja ja trooppisia hedelmiä. Kaneille annoin ruohomattoalustat. Kyseessä on tämä Nibble `n´dig meadow. Siihen mahtuu kääpiökokoinen kani istumaan päälle. Kolmelle kanille riitti kaksi alustaa.

Plussat ja miinukset? Mukavaa tuotteessa on se, että siinä ei periaatteessa ole mitään kaneille epäterveellistä ja haitallista, kuten siemeniä tai eläinperäisiä ainesosia. Kaneille markkinoiduista herkuista moni sisältää esimerkiksi hunajaa tai jopa nilviäisiä. Syöttäisitkö osteria kanille tai marsulle? Minä olen vuosia sitten vahingossa syöttänyt. Luepa tarkkaan pakkausseloste, jos lemmikkisi saa siemensekoitteita…

Nilviäisiä parempaa on tosiaan ruoho ja kukinnot. Tämä kuivatettu ruohomätäs on istutettu jonkinnäköiseen pahvilaatikkoon. Mättäässä on juuret ja multa jäljellä, joten ei kannata jättää sitä lattialle sellaisenaan. Voin sanoa, että ylimääräinen imurointikerta ei hirveästi houkutellut 😀 Pakko se oli kuitenkin tehdä, kun Ruusa ja Tuhto olivat riepottaneet ruohoplänttiä pitkin mattoja ja multaa oli joka puolella.. Jos hommaat tämän omille kaneille tai jyrsijöille, kannattaa asettaa se vaikka häkin tai vessalaatikon pohjalle. Ehkä sitä ei sieltä niin helposti kanneta pitkin mäkiä kuin lattialta.

virike

Kun avasin pakkauksia ja esittelin kaneille lahjansa, kaikki olivat kiinnostuneita. Ruoho ei niinkään vaan mättään reunat. Ne koostunevat kasvitärkkelyksestä ja selluloosakuidusta. Niihin isketään hampaat ekana ja se rouskutus kuuluukin pitkälle. Niin pitkälle, että suosittelen ottamaan kaneilta kaivelualustat pois yön ajaksi tai ylipäätään siihen aikaan, kun haluat nukkua. Ainakin kaksiossa tuohon pahvin nakerteluun on herännyt muutaman kerran. Siitä itse asiassa muistinkin, että voisin kirjoittaa tästä aiheesta 😀 Mikäs sen parempaa kuin herätä kanien ääniin, vaikka se nyt ei varsinaisesti mikään lempeä herätys olekaan..

Etenkin Ruusa ja Tuhto pitävät kaivamisesta, Poppana lähinnä kaivelee välillä peittojaan. Vaikka ruohoalustan nimessä mainitaan kaivaminen, tämä mätäs ei ainakaan omaa eläinperhettä siihen aktiviteettiin innostanut. Parhaat palat näyttivät olevan nuo reunat ja itse ruohomatto meni melkein sellaisenaan biojätteeseen. Pakkohan se oli sinne heittää, kun alusta oli syöty ja mullat pitkin mattoja 😀

Poppana on hitaampi tuhoamaan kuin kaverinsa, joten neidin alusta on vielä melko ehjä. Pieni varoituksen sana herkkävatsaisten kanien omistajille, koska kaikki eivät siedä pahvia. Vuosia sitten ostin vielä pahvitunneleita kaneille. Sen jälkeen, kun niistä alkoi tulla ummetusta, lakkasin ostamasta ja siirryin pajutunneleihin. Vaikka puhutaan luonnonmateriaaleista ja kanit nakertelevat oksiakin ongelmitta, jotain siinä pahvissa on, mikä ei esimerkiksi Poppanalle aina sovi. Sen vuoksi on pakko antaa Poppiksen alusta Tuhtolle ja Ruusalle, jos sitä kovasti aletaan nakerrella.

Omat kanit ovat kautta aikain olleet sen verran hienohelmoja, että juuret eivät kelpaa ravinnoksi. Jos puhutaan esimerkiksi näistä alustassa olevista juurista tai vehnänoraan juurista, ne jätetään syömättä. Kyllä ne tietysti omaankin nenään tuoksuvat erilaisilta ja voimakkaammilta kuin muu kasvi. Ravinteita niissä varmasti olisi paljon, mutta ehkä sekin on vain tottumiskysymys. Mikään yltiöterveellinen ei yleensä maistu kovin hyvältä.

Yhteenvetona, Puputädin eläinperheen käyttöön nämä ruohomatot eivät kovin hyvin soveltuneet. Niitä kuitenkin kannattaa kokeilla, koska ne ovat erilaisia ja terveellisempi vaihtoehto kaneille ja jyrsijöille kuin monet muut herkut. Voin kuvitella, että esimerkiksi hamsteri olisi aika innoissaan tällaisesta 🙂 Virikkeenä matot toimivatkin melko hyvin. Kaivamista eivät ole saaneet aikaan, mutta kani saa tuntea ruohon varpaissaan, jos siihen ei ole esimerkiksi omalla pihalla mahdollisuutta. Ensimmäisinä päivinä matto ei välttämättä innosta, mutta sitä kuitenkin käydään välillä maistelemassa ja pökkimässä nenällä. En kadu, että ostin, mutta ensi vuonna ehdottomasti jotain muuta kaneille lahjaksi 🙂

Mitä sinä annat omille lemmikeille lahjaksi?

 

 

Mainokset

Puputädin teeleivät

Moikka! Nyt kun tämä piinaavan helteinen kesä on osoittanut viilenemisen merkkejä ja ulkona voi oikein haistaa syksyn, tekee mieleni taas välillä leipoa. Tällä kertaa käsittelyyn pääsi yläasteen köksän tunneilta tuttu teeleipäresepti. En tietenkään voinut leipoa sitä sellaisenaan vaan muokkasin ohjetta.

leivonta

Tässä vegaaninen resepti:

  • reilut 4 dl kaurajauhoja
  • 2 tl leivinjauhetta
  • vajaa 1 tl puhdistamatonta suolaa
  • 2 rkl pellavansiemenöljyä
  • 2 dl soijamaitoa tai vettä

Uuni päälle 225 asteeseen. Kuivat aineet sekoitetaan keskenään puuhaarukalla, sen jälkeen lisätään öljy ja maito. Käytin näihin Alpron luomusoijamaitoa. Voit käyttää myös pelkkää vettä tai esimerkiksi kauramaitoa.

Taikinan kuuluu olla melko löysää. Tässä vaiheessa voi ottaa esiin taikinakaapimen, jolla kääntelee varovasti taikinaa sekaisin. Kun taikina on käännelty, sen voi levittää kahtena kasana pellille. Tasoita kaapimella kasoista noin 1 cm paksuiset leivät. Leipiä voi pistellä haarukalla.

Teeleivät paistuvat uunin keskitasolla noin 10 minuuttia 225 asteessa. Lämmintä juotavaa ja omavalintaista levitettä teeleivän päälle 🙂 Bon appétit!

 

Kanin pedikyyri- ja turkinhoitovälineet

Heissan! Koska omalla kaniperheellä on hirveä karvanlähtö päällä, ajattelin vähän esitellä turkinhoitovälineitä, mitä meillä käytetään. Furminaattori on vielä kokeilematta, mutta erilaisia harjoja, kampoja ja jopa trimmeriä on tullut kokeiltua.

Kokeilujen jälkeen olen päätynyt siihen lopputulokseen, että tiheäpiikkinen teräskampa on paras sekä pitkään että lyhyeen karvaan. Artikkelikuvassa näkyvä teräskampa on jo vanha, se taisi olla ennen koirallani käytössä. Siihen jää sekä pohjavilla että päällyskarva. Tässä hieman kääpiöjänis Tuhton satoa 😉

karvanlähtö

Kun kaneja on ollut vuosia, olen kokeillut vauvanharjaa, karstoja, erilaisia metallikampoja ja kahta erilaista muovisukaa. Talliajoista muistan sen, että suka toimi erittäin hyvin, mutta kanin karvaa niillä ei kovin hyvin saanut irti. Suka ei varmaankaan ollut tarpeeksi pieni kääpiökania ajatellen, ja voi olla, että kaneillani oli liian pitkä karva. Jos sulla on lyhytkarvainen jättikani, ehkä muovisukaa kannattaa kuitenkin kokeilla. Sellaista pehmeää, jossa ei ole piikkejä vaan ympyränmallisia nyplyjä. Instagramissa pyörii video, missä joku teki koirille muovihanskasta vastaavan. Muovihanskaan laitettiin liimapyssyllä pieniä palloja ja annettiin kuivua. Täytyykin joskus kokeilla, toimisiko se sukaa paremmin.

Vauvanharjalla irtoaa korkeintaan muutama päällikarva. Siis sama määrä kuin mitä pelkällä kädellä saisi kania silittäessään. Karstat heitin romukoppaan oikeastaan jo koiran kanssa, kun ne vain rikkoivat päällyskarvan eivätkä ylettyneet pohjavillaan. Kanin iho on myös paljon ohuempaa kuin esimerkiksi koiran, joten ei tee mieli työntää turkkiin mitään, mikä voi raapaista sitä.

Metallikampoja on monia erilaisia, mutta kannattaa valita niistä ne tiheäpiikkisimmät. Kamman pitää olla oikeankokoinen. Liian pienellä harjaa vain päätä, kun taas liian isolla ei saa kammattua kuin selkää. Olettaisin, että myös piikkien koolla on merkitystä. Piikit eivät saa olla kovin paksuja, mutta kuitenkin karstaa paksummat.

Jos kanisi antaa harjailla lattialla loikkimisen ohessa, kiva. Jos ei, join the club 😀 Kun nyt kerran harjaillaan, leikataan samalla kynnet. Tietysti harjailla pitää useammin kuin kynsiä leikata, mutta samalla voi katsastaa onko tarvetta nipsiä kynsiä. Kynnet lyhennän omilta noin kerran kuussa.

Poppana on hermeliini, joka on jalostettu vähän liian pitkälle. Ulkomuoto edellä, ei terveys. Sen kyllä huomaa, sillä Poppiksella on vähän väliä jokin mollo silmässä. Karvanlähtöaikaan saan harva se päivä napata neidin sohvalle silmätippoja varten. Meillä kanien lääkekaappiin kuuluvat kahdenlaiset silmätipat. Ihan ihmisten tuotteista kyse kylläkin, mutta mitäpä lääkkeitä täällä Suomessa olisikaan kaneille alun perin tarkoitettu.. Ostan pienissä pipeteissä fysiologista suolaliuosta (käyttöalueena taitaa pakkauksessa lukea korva/nenä) ja Bepanthenin voitelevia silmätippoja. Jompaa kumpaa tippaa silmään sen verran, että karvamöntin saa vessapaperinpalalla pyyhkäistyä silmäkulmasta pois. Taas on helpompi räpyttää!

Uskokaa tai älkää, meillä on käytössä myös teippirulla. Ei kovin ekologinen vaihtoehto, mutta kun kaneja ei aina saa heti kiinni ja niillä on hirveä karvanlähtö, on helppo rullata päästä ja selästä teippirullaan pahimmat karvatupot. Ennen kuin ne päätyy vatsaan tai Poppiksen silmiin.. Veteen kasteltu käsi voi myös toimia, mutta ei niin tehokkaasti kuin rulla.

Sitten niistä kynsistä: tuollaiset kuvassa näkyvät isohkot kynsileikkurit on hyväksi havaitut. Niitä saisi tosin kehittää, kun aina jokin osa menee eteen. Varoluiskan ja kiinnikkeen voisi poistaa kokonaan. Ne heiluvat tiellä juuri kun olet saanut pienen kynnen sopivasti esiin. Jyrsijöille tarkoitettuja pikkuleikkureita ei kannata ostaa aikuisille kaneille, niillä ei saa kuin nirhaistua kynttä. Ja nirhaistu kynsi voi haljeta, mikä tietää eläinlääkärireissua. Lue nostoasennoista aiemmasta postauksesta.

Kun hoitotoimenpiteitä on pakko tehdä tietyin väliajoin, millä saa lepyteltyä kania? Meillä on käytössä kurpitsansiemenet 🙂 Niitä on helpompi antaa harjauksen lomassa kuin kesken kynsienleikkuun, ellei ole toista auttamassa. Joka tapauksessa ajavat hyvin asiansa.

Aiheesta lisää täällä.