Poppana vs brakykefalia

Heipä hei! Edellisessä postauksessa kerroin, mitä muutoksia on tapahtunut kanien aivoissa kesyttämisen myötä, mutta on tosiasia, että kotieläinten ulkonäkö on muuttunut kaikista eniten. Villikanin kuono on pitkä, kääpiökanin surullisen usein liian lyhyt.

Mitä lyhytkalloisuus eli brakykefalia aiheuttaa kaneissa? Valitettavasti niitä, joiden mielestä tätä ei esiinny kaneilla ollenkaan, on maailma pullollaan. Miksi muuten tällaisia lättänäkuonoisia kaneja koko ajan tulisi lisää? Vai eikö niiden vaikutuksista tiedetä? Oli miten oli, näiden 12 vuoden aikana, jolloin minulla on omia ja hoitokaneja ollut, olen joutunut silmäkkäin tiettyjen sairauksien kanssa.

hermeliini

Kuvissa poseeraavalla hermeliinikanillani, Poppanalla, on ulkonevat silmät ja lättänä kuono. Sivuprofiilia kun katsoo, kuono loppuu kesken melkein kuin mopsilla. Joillakin hermeliineillä, leijonanharjaksilla ja kääpiölupilla kuono on jo niin lättänä, että nenä on melkein lommolla. Henki ei kulje kunnolla, hampailla ei ole tarpeeksi tilaa, silmätulehdukset voivat kroonistua ja kaikenlaisia roskia on yhtä mittaa silmissä.

Aiemmin meillä oli kuivikkeena kutterinpuru. Myös hamppua, turvetta ja puupellettiä on kokeiltu. Kutteri piti vaihtaa tyyriiksi haapahakkeeksi, sillä Poppanalla meni aina lastuja silmään. Niistä tuli haava, mikä puolestaan tiesi eläinlääkärireissua ja antibioottisia silmätippoja.

Vaikka meillä on nyt kuivike mörttiä, se ei tarkoita, etteikö Poppiksen silmiin edelleen joutuisi roskia. Etenkin karvanlähdön aikaan kumpaankin silmään eksyy karvamöllöjä. Kun niitä irtokarvoja lentelee ympäriinsä, vaikka kuinka harjaisi ja puunaisi, osa niistä päätyy keskelle Poppanan silmää. Kas näin.

karvasilma

Näyttääkö kivalta? Meidän mielestä ei. Ylimääräiset kiinniotot ja jatkuva silmätippojen käyttö ei ole mieluisaa puuhaa kummallekaan meistä. Tietysti vielä vähemmän Poppanalle. Lääkekaapissa on jatkuvasti oltava pieniä pipettejä fysiologista suolaliuosta ja kosteuttavia silmätippoja (ihmisten, sillä harvat lääkkeet ovat kaneille tarkoitettuja). Niitä ruuttaan varovasti silmään ja sitten poistan karvamöntin tai muun roskan vessapaperin tai korvatopsin avulla. Kurpitsansiementä palkkioksi Poppana-ressukalle. Noin iso roska silmässä ei ole ainoastaan ärsyttävää vaan myös kamalan kivuliasta. Jos mulla on ripsi silmässä, pelkästään se sattuu niin että se on saatava heti pois.

Jaoin Facebook-sivullani videon kuorsaavasta Tupuna-kanista. Sitä oli kamalaa kuunnella, kun tiesi mistä se johtuu. Kuorsaus paheni, kun Tupunan kyynelkanavia yritettiin huuhdella eläinlääkärin vastaanotolla. Toimenpide ei auttanut krooniseen silmävaivaan ja kuorsauskin jatkui entistä kovempana. Leijonanharjakset ovat ehkä söpöjä, mutta söpöydellä on hintansa. Tupuna saavutti ainakin 10 vuoden iän, mikä on kanirouvalle erittäin hieno saavutus, mutta senkin olisi mieluiten suonut hänelle ilman hengitys- ja silmävaivoja.

P.S. Jos kaninhankinta on ajankohtaista ja haluat kaninpoikasia, suosi sellaisia kaneja, jotka näyttävät jäniksiltä. Pitkä kuono, pystyt korvat. Näillä vältyt ylimääräisiltä kuluilta ja kani on todennäköisesti terveempi kuin lyhytkalloinen lajitoverinsa. Lyhytkalloisuus on ihmisen, ei sen kanin vika, joten esimerkiksi koditon hermeliinikin ansaitsee uuden mahdollisuuden. Kuten tämä Poppana aikoinaan ❤ Unohda sotet ja kikyt, paina mieleen brakyt!

Mainokset

Kanitutkimuksia

Heissulivei! Koska mua kiinnostaa lähes kaikki kaneihin liittyvä, etsin netistä erilaisia kanitutkimuksia. Tällä kertaa törmäsin pariinkin erilaiseen, joita voisin sullekin esitellä 🙂 Tykkään kaikenlaisista nippelitiedoista ja niitäkin näistä löytyi.

Lemmikkikanit vs villikanit

Törmäsin toukokuussa julkaistuun artikkeliin (Irene Brusini et al.), jossa kerrotaan, että lemmikkikaneilla on erilaiset aivot kuin villikaneilla. Ihan loogisen kuuloinen juttu, eikö? Uuden tutkimuksen mukaan kesyttäminen on saattanut muuttaa kanien, ja muiden eläinten, aivoja niin että ne pelkäävät ihmistä vähemmän kuin villit sukulaisensa. Tutkijat kuvasivat kahdeksan villikanin ja kahdeksan lemmikkikanin aivoja magneettilaitteella. Kuvista näkyi, että mantelitumake on lemmikkikaneilla keskimäärin 9% pienempi kuin villikaneilla. Se on siis aivojen osa, joka havaitsee vaaran. Mediaalinen etuotsalohko määrittelee, oliko vaara todellinen, ja se on puolestaan melkein 12% suurempi.

Valkeaa aivoainetta on lemmikkikanilla vähemmän kuin villikaneilla. Se tarkoittaa hitaampia refleksejä esimerkiksi vaaran uhatessa. Tätä ei kyllä uskoisi kotonani asuvasta Tuhto-kääpiöjäniksestä.. Löytyykö teiltä tällaisia villimpiä tapauksia? 🙂

Hieman järkyttävää oli lukea, että refleksien hidastuminen ja ylipäätään se, etteivät viestit kulje aivolohkojen välillä ja sisällä yhtä nopeasti kuin ennen, aiheuttaa esimerkiksi ihmisillä kehitysvammaisuutta.

Kun lemmikkikaneja kasvatetaan, vanhemmiksi valitaan yleensä mahdollisimman kesyjä yksilöitä. Näiden geenit puolestaan muokkaavat aivojen rakennetta. Lemmikkikanilla on pienemmät aivot muuhun vartaloon nähden kuin villikanilla.

Sitten se ikävämpi puoli: Tutkimukseen käytettiin Espanjassa kasvatettuja koe-eläimiä. Ilmeisesti kaikki kanit olivat naaraita. Käytän mennyttä muotoa, koska eläimet lopetettiin tutkimusta varten. Kesykaneja pidettiin 65cm x 35cm kokoisissa häkeissä, vai pitäisikö sanoa pikkukopeissa. Nämä häkit täyttävät Espanjan ja varmasti monen muunkin maan vähimmäisvaatimukset. Eläinsuojelulaki tarvitsee kipeästi uudistusta, ei voi muuta sanoa… Rotuina oli kalifornialaista, uudenseelanninvalkoista ja ranskanluppaa. Villikanit asuivat 2m x 3m kokoisissa aitauksissa.

Juomakuppi vs juomapullo

Nyt se on sitten todistettu! Aluksi itselläni oli käytössä juomapullo kaneilla. Kun kaksi pulloa lakkasivat toimimasta samaan aikaan, aloin pitää kaneilla vesikuppeja. Nyt meillä ei ole ollenkaan pulloja käytössä. Pulloja on hankala saada puhtaaksi eikä niistä ole kiva kanin juoda. Ne onkin kehitelty labraeläimiä varten, joten on erittäin suositeltavaa vaihtaa pullot esimerkiksi keraamisiin kuppeihin. Ne on helppo tiskata ja pysyvät melko puhtaina, kun niitä pitää häkin ulkopuolella. Tämä tietysti vaatii sen, että kani on vapaana huoneistossa 24/7 🙂

Faktat pöytään: Vähän vanhemman tutkimuksen mukaan kanit pystyvät juomaan vesikupista jopa kolme tai neljä kertaa nopeammin kuin vesipullosta. Jos kani ei saa vettä muutamaan tuntiin, myös syöminen vähenee. Nämäkin syyt puoltavat kupin hankkimista pullon sijaan.

P.S. Alkuperäiset linkit ovat englanniksi, mutta niinhän niin moni muukin kanijuttu on. Sen vuoksi kirjoitin suomenkielisen kanien hoito-oppaan, jossa kerrotaan viimeisimmät uutiset ja tutkimukset maailmalta muiden elämää kanien kanssa helpottavien hoitovinkkien ohella 🙂

P.P.S. Facebookista löytyy sellainen sivusto kuin Lemmikkikanitutkimus, käy ihmeessä liittymässä!

Vegaanista ja gluteenitonta syysleivontaa

Moikka moi! Leikkausten jäljiltä käteni eivät ole olleet ihan niin hyvässä iskussa kuin yleensä, joten leivonta on jäänyt vähemmälle. Nyt kuitenkin sain leipaistua vähän makupaloja itselleni. Helppoja sellaisia, sillä nämä eivät vaadi kuin vähän sekoittamista ja pilkkomista 🙂

Tein kauratoskaomenoita, joita syön vegaanisen vaniljajugurtin kera, ja kahdenlaisia muffinsseja. Aiemmin yritin tehdä vaniljakastikettakin itse, mutta siitä ei tullut mitään.. Tai tuli, vanukasta joka ei maistunut vaniljalta 😀 Yritin tehdä vaniljasokerinkin itse eikä vaniljatangoista jäänyt juuri makua kookossokeriin, jossa niitä olin pyöritellyt tovin. Seuraavalla kerralla kokeilen pelkkiä siemeniä suoraan kattilaan enkä yritä sekoittaa niitä sokeripurkkiin. Vaikeaa tämä valkoisen sokerin välttely 😉

Tässä sulle kolme helppoa reseptiä kokeiltavaksi, ole hyvä! Muffinssien ohjeet vaativat tosin vähän kokeilunhalua..

Puputädin kauratoskaomenat:

  • 3 isohkoa omenaa
  • 2 dl vettä
  • 1 dl rypsi- tai muuta kasviöljyä
  • 0,75 dl kookossokeria
  • 4 dl isoja gluteenittomia kaurahiutaleita
  • 2 tl kanelia

Viipaloi omenat ja lado ne voideltuun vuokaan. Lisää vesi. Mittaa astiaan öljy ja muut ainekset, sekoita. Kaada seos omenoiden päälle ja sekoita taas. Paista 200 asteessa noin 25 minuuttia.

Puputädin banaanisuklaa-muffinssit (12 kpl):

  • 0,5 dl rypsi- tai muuta kasviöljyä
  • kukkurallinen 1 dl kookossokeria
  • 1 dl soija- tai muuta kasvipohjaista maitoa
  • 3 dl kikhernejauhoja
  • 2 tl leivinjauhetta
  • hyppysellinen vaniljan siemeniä (myydään tankoina)
  • 2 rkl luomukaakaota (tummaa tai raakakaakaota)
  • 2 banaania

Voitele muffinssivuoka öljyllä. Muussaa banaanit haarukalla. Sekoita ainekset keskenään ja jaa taikina lusikalla kuppeihin. Kaakao kannattaa siivilöidä taikinaan. Kikhernejauhoissa on paljon rautaa ja magnesiumia, mutta jos herneentuoksuiset muffinssit eivät innosta, käytä vaikka kaurajauhoja 😀 Maku on kieltämättä mielenkiintoinen, ehkä vähän kahvimainen. Muffinssit paistuvat 200 asteessa noin 15 minuuttia.

Puputädin mustikkamuffinssit (12 kpl):

  • 2 dl soija- tai muuta kasvipohjaista maitoa
  • kukkurallinen 1 dl kookossokeria
  • 1 dl rypsi- tai muuta kasviöljyä
  • 3,5 dl tattarijauhoja
  • kukkurallinen 1 dl maissijauhoja
  • 2 tl leivinjauhetta
  • 2,5 dl mustikoita

Sekoita maito, sokeri ja öljy keskenään. Sekoita kuivat aineet ja käytä siivilää maissijauhojen kanssa. Mitkä tahansa mustikat käyvät, mutta näihin meni jäisiä pakastemustikoita. Jos tuntuu, että taikina on liian tönkköä, sekaan voi lirauttaa lisää maitoa. Voitele muffinssivuoka ja jaa taikina kahden lusikan avulla kuppeihin. Paista 200 asteessa noin 15 minuuttia.

P.S. Maidon tilalla voi käyttää vettä ja jauhoina voi käyttää myös tavallisia vehnäjauhoja, jos gluteenittomat vaihtoehdot ei oo sun juttu 🙂