Kanin hajurauhaset

Heippa! Kanit erittävät feromoneja eli kemiallisia viestejä monien eri rauhasten avulla. Ihmiset eivät näitä viestejä yleensä haista tai näe, paitsi tietysti papanan ja pissan muodossa. Rauhasia on leuan, silmien, ulkoisten sukupuolielinten, peräpään, nivusten ja naarailla nisien alueella.

Leukarauhaset

Moni on varmasti nähnyt kanin hieromassa leukaansa joka paikkaan. Sieltä löytyy rauhaset, joiden hajua kani haluaa hieroa esimerkiksi huonekaluihin merkatakseen reviiriään. Paljon kivempi tapa kuin pissaaminen ja papanointi, eikös? 🙂

Kanimaailman pomot leukovat muita enemmän. Leuan hieromisella kerrotaan muille kaneille omasta sosiaalisesta asemasta sekä pönkitetään sitä ja kohotetaan itsetuntoa. Leikkaamattomat kanit viestittävät leuallaan myös paritteluhalukkuudesta.

Silmissä sijaitsevat rauhaset

Kanin silmissä on sekä kyynelrauhaset että Harderin rauhaset. Niiden avulla viestitään todennäköisesti sosiaalisesta arvoasteikosta, sillä ne ovat suuremmat dominoivilla kaneilla.

Feromonien lisäksi rauhaset erittävät rasvaa, minkä vuoksi kanin ei tarvitse räpytellä silmiään yhtä useasti kuin ihmisten. Voisihan se peto hyökätä juuri sillä hetkellä, kun räpäytät silmiäsi, eikös?

kanin hajurauhaset
Kaneilla on hajurauhasia myös peräpäässä.

Ulkoisten sukupuolielinten rauhaset

Näiden rauhasten sijainti on nimensä mukainen ja niitä on sekä naarailla että uroksilla. Naarailla näiden uskotaan erittävän virtsaan feromoneja, joilla viestitään lisääntymiskyvystä. Myös uroksilla viesti on todennäköisesti samankaltainen.

Nivusten rauhaset

Anaalirauhasten lisäksi kanilla on rauhaspari myös nivusissa. Niiden avulla kanit tunnistavat toisensa.

Sekä uroksilla että naarailla on sukupuoliaukon kummallakin puolella ihopoimut, jotka muistuttavat pieniä taskuja. Niihin voi kerääntyä tummaa mönjää.

Ihopoimuihin kerääntyy toisilla enemmän tavaraa ja joskus ne voivat tulehtua. Jos tuntuu, että nivusista tulee pahaa hajua, niitä voi tsekkailla varovasti kynsienleikkuun yhteydessä.

Jos poimuissa näkyy paljon tavaraa, sitä voi varovasti kaivaa esimerkiksi haaleaan veteen kastetulla pumpulipuikolla. Kanin iho on muutenkin tosi ohutta, joten kannattaa olla helläkätinen. Otsalampusta saattaa olla apua.

Yleensä mönjällä on melko ikävä tuoksu, joten sitä ei kannata pelästyä. Jos tuntuu, että ihopoimut ovat ärtyneet, kannattaa kania käydä näyttämässä eläinlääkärillä.

Ylipainoiset ja selkävaivaiset kanit eivät välttämättä pysty putsaamaan itseään kunnolla. Silloin rauhasiinkin voi jäädä enemmän mönjää ja kani voi tarvita apua saadakseen rauhaset siisteiksi.

Kukaan kani ei tykkää, kun sörkit sen nivusia, joten terveen kanin ihopoimuja ei ole mitään syytä puhdistaa säännöllisesti. Se vain stressaa kania turhaan. Kannattaa mieluummin pohtia, miksi kani ei pysty puhdistamaan itseään kunnolla.

Onko ruokavalio kunnossa? Kanin pääruokaa on heinä. Pellettiä kääpiökokoinen kani ei tarvitse kuin noin ruokalusikallisen päivässä ja siihen erilaisia tuoreruokia päälle sen mukaan, mitä kanin vatsa kestää.

Tuoreruuissa hedelmät ja muut sokeripitoiset ruuat ovat vain yksittäisiä herkkuja, joita annetaan harvoin ja vähän kerrallaan. Niiden sijaan kannattaa tarjota erilaisia yrttejä ja kesällä paljon luonnonkasveja.

Pystyykö kani liikkumaan kunnolla? Käynti eläinlääkärillä kannattaa, jos näyttää siltä, että kani on kankea. Selkärangassa voi olla ongelmia, joiden vuoksi kani ei pysty putsaamaan itseään.

Maitorauhaset

Naaraiden lisäksi myös kaniuroksilla voi olla nisät. Ainoastaan naaraat erittävät nisistä feromonia, jotka vaikuttavat poikasten käyttäytymiseen. Nämä maitorauhasten feromonit välittävät oppimiseen ja pelkotiloihin vaikuttavia viestejä.

Koirilla vastaavaa feromonia on syntetisoitu ja valmistetta käytetään alentamaan stressiä. Tällainen valmiste olisi kaneillekin tarpeen esimerkiksi uudenvuoden paukuttelujen ja eläinlääkärikäyntien yhteydessä.

P.S. Jos haluat lukea lisää kanien rauhasista, käytin lähteinä Guen Bradburyn Behavioural problems in rabbits: a clinical approach ja Molly Vargan toimittamaa kakkospainosta teoksesta Textbook of rabbit medicine 🙂

Kaniaiheinen askartelu

Moikka moi! Välillä haluan tehdä jotain omilla käsilläni ja keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan. Näin Suomen Lemmikkikanit ry:n joulukalenterissa kanipurnukat, joita halusin kokeilla itse.

Postaukseen oli linkattu myös Vanessa Beatyn tekemät lasipurkit. Kärpässienet ovat kivannäköisiä ja ajattelin, että niihin voisi yhdistää pääsiäismunaleluja. Kuten käyttämäni Zootropolis-hahmo Judy Hopps (ks. alin kuva).

Kanipurnukat

  • liimapyssy
  • lasipurkkeja kansineen
  • kanihahmoja
  • maalia
  • pensseli
  • alusta
  • kivaa narua purkkien ympärille
  • sakset

Etsin kirppareilta pieniä kanihahmoja ja löysinkin Väiskin ja Nalle Puhista tutun Kanin. Suolakurkku- tai muu säilykepurnukka käy hyvin tähän tarkoitukseen, mutta halusin myös korkeamman lasipurkin. Sellainen löytyi onneksi halvalla kirpputorilta.

kaniaskartelu

Kun purkit on pesty ja kuivattu, on aika ottaa hahmot esiin ja liimata keskelle kantta. Kun liima on kuivunut, kannet voi maalata. Tässä vaiheessa otin alustan esiin ja irrotin kannet purkeista. Käytin valkoista kalkkimaalia, koska se sopii sisustukseen ja on ainakin etiketin mukaan myrkytöntä.

bugsbunny

Maalasin ensin yhden kerroksen ja annoin kuivua. Hahmoissa oli paljon eri värejä, joten maalasin kannet vielä toiseen kertaan, että tuli peittävämpi lopputulos. Maalasin kannet vain ulkopuolelta, jotta sisälle purkkiin ei joudu ylimääräistä.

Kannattaa valita mahdollisimman myrkytön vaihtoehto maaleista, jos aiot säilöä ruokaa purkkiin. Pienemmässä purkissa on puuroriisiä ja korkeammassa spagettia. Lopuksi leikkasin ja sidoin sopivat narut purkkien ympärille.

Huom! Kansia ei voi pestä, koska maali lähtee pois.

Kanitalot/pupulyhdyt

  • pilttipurkkeja tai muita pieniä lasipurkkeja (kansia ei tarvita)
  • foliota
  • liimapyssy
  • itsestään kuivuvaa askartelusavea
  • maaleja
  • pensseleitä
  • puikkoja ja veitsi, jolla leikkaat savea ja teet ikkunat
  • alusta
  • led-tuikkuja

Aluksi pesin purkit ja irroitin niistä kannet. Rypistelin foliosta sopivat hatut purkkien päälle. Kun hatut olivat valmiit, liimasin ne purkkien pohjaan kiinni. Kaikki lasi ei välttämättä kestä suurta lämpötilaeroa, joten ole varovainen kuuman liiman kanssa.

sienitalo
Pupulyhdyn tykötarpeita

Ostamani askartelusavi oli melko pehmeää, joten en tarvinnut kaulinta. Leikkasin veitsellä savesta sopivia paloja ja muotoilin niistä ensin hatun folion päälle ja sitten seinät purkin ympärille.

Kastoin pumpulipuikkoja veteen ja liimasin sillä tavalla reunat yhteen. Tähän on varmasti saatavilla omia työvälineitä, mutta paremman puutteessa käytin topsipuikkoja. Kaavin yhdestä puikosta veitsellä pumpulin pois ja kaiversin pumpulittomalla päällä ikkunat ja oven purkkeihin.

Lopuksi muovailin pienet savupiiput katoille ja tein rappuset. Hinkutin pumpulipuikolla ja vedellä ikkunoista loputkin savet. Sitten ei muuta kuin kuivumaan. Savipakkauksessa lukee, että jos haluaa nopeuttaa kuivumista, askartelut voi laittaa esimerkiksi patterin viereen. Itse en näin tehnyt vaan annoin kuivua reilun vuorokauden.

smurffitalo askartelu
Sain näköjään vaikutteita Smurffeista…

Seuraavana aamuna huomasin, että savi oli lasin päältä halkeillut aika iloisesti. Folion päällä savi näyttää hyvältä, mutta lasin päällä oli paljon halkeamia. Ohut ja paksu kerros savea olivat halkeilleet ihan yhtä paljon.

Ei muuta kuin liimapyssy taas esiin ja liimaa halkeamiin. Sen jälkeen savi pysyi purkeissa kiinni ja aloitin maalauksen.

pupu_diy
Vähän punaista, valkoista ja harmaata maalia.

Ensin maalasin alaosat harmaiksi, sitten hatut punaisiksi. Kun maalit olivat kuivuneet, maalasin valkoisella ikkunoiden ja ovien karmit. Sen jälkeen töpöttelin hattuihin pilkut, jotka vaativat vielä toisen kerroksen.

sienituikut
Kaksi erikokoista pensseliä ja yksi katkennut suti…

Maalauksen valmistuttua liimasin Judy Hoppsin kynnykselle seisomaan ja toiseen kärpässienen, kun ei toista kanihahmoa ollut. Hinkuttelin myös ikkunat veteenkastetulla topsipuikolla puhtaaksi ylimenneistä maaleista. Sitten enää led-tuikut sisään ja valmista tuli! Näyttää kivalta omassa tai vaikka lahjansaajan hyllyssä 🙂

kaniaiheinen_askartelu

Kanifanille lisää lukemista

Moikka moi! Kun nyt on listattu kiinnostavia kanien hoito-oppaita, täytyy käydä läpi myös lehtitarjonta 🙂 Kaikista eniten tykkään RWAFin Rabbiting On -lehdestä, jossa on erityisen paljon eläinlääkärien kirjoittamia artikkeleita.

RWAF on brittiläinen kaniensuojeluyhdistys, Rabbit Welfare Association & Fund. Yhdistyksen kautta saa paljon ajantasaista tietoa kaneista. Bunny Madiä lukuun ottamatta kaikki alla luetellut lehdet ovat yhdistysten jäsenlehtiä. Vanhoja numeroita voi toki ostaa liittymättä jäseneksi.

Hyvänä kakkosena tulee Bunny Mad! ja sen jälkeen suomenkielinen Papanaattori. Bunny Mad! on kanifanin unelmalehti, jossa on paljon virikevinkkejä ja lukijoiden tarinoita. Sisältö ei ole yhtä mieleinen kuin Rabbiting Onissa, josta saan aina paljon materiaalia omiin teksteihin.

Bunny Madiä toimittaa brittiläinen Lisa Hodgson. Hänellä on myös kiva verkkokauppa, mistä saa tilattua kaikkea kanitavaraa näiden lehtien lisäksi. Tämä Bunny Creations toimittaa myös Suomeen.

parhaat_kanilehdet
Lajitelma kaniaiheisia lehtiä.

Eläinten ystävä on SEY:n jäsenlehti, minkä lisäksi saa myös paikallisyhdistyksen jäsenlehden (mikäli omalla paikkakunnalla siis toimii SEY:n alainen eläinsuojeluyhdistys). Niissä on harvoin kaneista mitään, mutta tässä yhdessä kannessa sattui olemaan kaneja, joten otin sen kuvaan mukaan 🙂

Papanaattori on Suomen Lemmikkikanit ry:n jäsenlehti. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa ja sisältää mm. aktivointivinkkejä, kaikenlaista kanitietoa ja kirjanurkan. Lehteen on onneksi saatu eläinlääkäri vastaa -osio, jossa kaneihin perehtynyt eläinlääkäri Johanna Mäkitaipale vastaa lukijoiden kysymyksiin.

Jos haluat lähettää kysymyksen lehteen, se onnistuu meilaamalla osoitteeseen papanaattoriposti(at)gmail.com. Mäkitaipale ylläpitää myös Facebookin Lemmikkikanitutkimus-ryhmää, johon kannattaa liittyä.

Suomen Kaniyhdistys ry:llä on jäsenlehti, Kanimakaziini, joka ilmestyy neljästi vuodessa. Tästä minulla ei vielä ole kokemusta, mutta olisi mielenkiintoista tutustua siihenkin!

Jotta saadaan postaukseen muitakin kuin brittiläisiä ja suomalaisia julkaisuja, myös amerikkalainen House Rabbit Society julkaisee omaa lehteä. Tämä House Rabbit Journal ilmestyy kahdesti vuodessa. Jo ilmeistyneitä numeroita saa tilattua halvemmalla, joten täytyy kenties hankkia niitäkin tulevaisuudessa 🙂

Bonus

Guen Bradbury: Behavioural problems in rabbits – a clinical approach

236-sivuinen teos on englanniksi ja se on julkaistu vuonna 2018. Sitä on saatavilla verkkokaupoissa ja hinta vaihtelee 40-60 euron paikkeilla.

Bradburyyn tutustuin Rabbiting On -lehden kautta, sillä hän toimii RWAFin neuvonantajana. Hän ohjeistaa omistajia sekä hoitohenkilökuntaa kanien käyttäytymiseen liittyvissä ongelmissa.

Bradbury on eläinlääkäri ja sitä kuvastaa myös kirjan nimi ”clinical approach”. Tämä on lukijan kannalta sekä hyvä että huono asia.

Alkusanoissa Bradbury toteaa, että eläinlääkärinä hän osallistui kaneihin liittyvien artikkeleiden ja muiden tekstien kirjoittamiseen, mutta tämä tieto ei ikinä tavoittanut omistajia. Siitä syystä hän halusi kirjoittaa tämän kirjan. Olen täysin samaa mieltä ja hyvä kun kirjoitti! Omistajat ja muut kaniharrastajat täytyy ehdottomasti ottaa keskusteluun mukaan.

kanin käyttäytyminen
Bradbury pureutuu kanien käyttäytymiseen

Kirjan sanoma on kiteytetty hyvin seuraavassa lauseessa: ”–often improving their welfare will improve their behaviour.” Moni kaniongelma syntyy puutteellisesta hoidosta. Kun oloja korjataan, kani voi paremmin ja siten myös käyttäytymisongelmat voivat ratketa.

Kritiikkiä kirja saa vaikeaselkoisuudesta. Eri näkökantoja voi toki esittää, mutta toivoisin, että eläinlääkäri selventäisi kaikissa yhteyksissä, mitä niistä suosittelee.

Bradbury esimerkiksi kertoo miksi kummatkin sukupuolet kannattaa leikkauttaa, mutta toteaa toisaalla, että naaraita ei välttämättä tarvitse leikata. Kirjassa ei tästä syystä kannata hyppiä osioiden yli ja lukea vain tiettyjä kappaleita, jotta ei tule väärinymmärryksiä.

Kirjan parhaimmat puolet? Luovuin ruokakupeista kokonaan ja se on ollut hyvä ratkaisu sekä minulle että kaneille 🙂 Säästyn kuppien tiskaamiselta ja kanit saavat käyttää enemmän aikaa etsien pellettejä kuin mitä suoraan kupista syöminen veisi. Kirjassa on myös hyviä perusteluita tietyille käyttäytymismalleille.

 

100% samaa mieltä en tämänkään kirjan kanssa ole, mutta ehdottomasti suosittelen sitä kaikille kanien kanssa tekemisissä oleville!

P.S. Artikkelikuvassa näkyvä Ruusa-kani tykkäsi eniten Papanaattorista. Maistui kuulemma oikein hyvältä 😀