Eläinsuojeluilmoitus – miten se tehdään?

Moikka moi! Tällä kertaa aiheena on eläinsuojeluilmoituksen tekeminen. Jos epäilet eläimen huono pitoa, sulla on suorastaan velvollisuus tehdä asialle jotain.

Mitä sitten voi tehdä, jotta eläimen olot paranisivat? Jos tuntuu siltä, että tyyppi voisi kuunnella asiallisia neuvoja, niitä ei mikään estä antamasta. Jos ilman tunteenpurkauksia ja muutenkin asiallisesti annettu palaute ei tunnu auttavan tai et uskalla kokeilla, tee eläimestä ilmoitus suoraan viranomaiselle.

Ilmoittaminen ei maksa mitään eikä ilmoituksen kohteelle kerrota, kuka ilmoituksen on tehnyt.

Eläinsuojeluviranomainen

Suomessa on vapaaehtoisia eläinsuojeluyhdistyksiä, joille voi tehdä ilmoituksen. He eivät kuitenkaan voi muuta kuin neuvoa ja viedä asian eteenpäin. Ainoastaan poliisilla ja valvontaeläinlääkärillä on valtuudet esimerkiksi ottaa eläimiä huostaan, joten kehotan aina ottamaan heihin suoraan yhteyttä.

Valvontaeläinlääkärin tiedot löytyvät kunkin kunnan kotisivuilta. Tästä linkistä löytyvät Tampereen kaupungin valvontaeläinlääkärin tiedot. Jos oikeaa sivua ei meinaa löytyä, voit googlata oman kaupungin tai kunnan nimen ja ”eläinlääkintä”. Esimerkiksi ”tampere eläinlääkintä”.

Miksi ”eläinlääkintä” eikä suoraan ”valvontaeläinlääkäri”? Termit voivat muuttua, mutta viranomaisten yhteystiedot lukevat aina eläinlääkinnän yhteydessä. Yleensä ensin luetellaan kaupungineläinlääkärit, jotka pitävät vastaanottoa, mutta kun skrollailee alaspäin, pitäisi löytyä myös valvontaeläinlääkärin tiedot.

Virka-aikana kannattaa ottaa yhteys ensisijaisesti valvontaeläinlääkäriin. Virka-ajan ulkopuolella oikea osoite on poliisi.

Epäilyttävästä kasvattajasta voi eläinsuojeluilmoituksen lisäksi tehdä oman alueen verotoimistolle ilmoituksen.

Mitä tietoja eläinsuojeluilmoitusta varten pitää olla?

Kerää aina mahdollisimman paljon tietoja eläinsuojeluilmoitusta varten. Nimet, puhelinnumerot, sähköpostiosoitteet, osoitteet, mitä rotuja ja eläinlajeja kaupataan tai pidetään, millaisia ilmoituksia julkaistaan ja linkit tai mielellään kuvakaappaukset mahdollisista myynti-ilmoituksista.

Tee ilmoitus omalla nimelläsi ja yhteystiedoillasi. Jos ilmoittaja on vain jokin nimimerkki eikä siinä ole mainittu tarkkoja tietoja, on todennäköistä, että viranomainen ei lähde tarkastuskäynnille. On käynnille toki vaikea lähteäkin, jos ei tiedä, mihin osoitteeseen pitää suunnata.

Jos on mahdollista saada kuvia tai videomateriaalia eläimen huonoista oloista, ne kannattaa liittää ilmoitukseen. Etenkin videomateriaalia voi olla mahdoton lähettää sähköpostitse suuren koon vuoksi, joten niihin voi käyttää esimerkiksi ilmaista WeTransfer-palvelua.

Kaikkialla ei saa kuvata, mutta esimerkiksi Suomen freelance-journalistien sivuilla annetaan ohjeita kuvaamiseen.

Onko tarkastuskäynti tehty?

Viranomaisella ei ole velvoitetta kertoa ilmoittajalle, onko tarkastuskäynti tehty tai miten siellä meni. Jotkut kertovat, toiset eivät. Olen itse tiedustellut joskus ilmoituksen perään, kun mitään ei ole kuulunut. Minulle on silloin vain kerrottu, että kohteessa on käyty.

Jos kyse on esimerkiksi liiketilasta, jossa pidetään eläimiä huonosti, voit käydä asiakkaana asioimassa liikkeessä ja samalla katsoa, ovatko olot muuttuneet. Jos eivät, voit tehdä uuden ilmoituksen.

Onko eläintenpito tarpeeksi huonoa eläinsuojeluilmoitusta varten?

Suomen eläinsuojelulaki on suoraan sanottuna melkoinen häpeäpilkku, joten voi olla, että sieltä ei löydy pykäliä auttamaan huonoissa oloissa eläviä eläimiä. Jos asia vähänkään mietityttää, kannattaa aina kysyä valvontaeläinlääkäriltä tai vapaaehtoiselta eläinsuojeluneuvojalta.

Koirista tehdään herkemmin ilmoituksia kuin esimerkiksi kaneista, koska koirat pitävät ääntä ja huonosti hoidetut kanit vain haisevat. Löyhkä onkin usein merkki siitä, että jotain on vialla, vaikka asunnosta ei kuuluisi eläinten ääniä. Ihmisestä ei millään näe päälle päin, rääkkääkö hän eläimiä vai ei.

Tavallisista kerrostaloasunnoistakin on löydetty monia kymmeniä kaneja. Tallikaneja onkin vielä vaikeampi löytää, sillä maaseudulla naapurit ovat kauempana.

Eläimen dumppaus

Lemmikki ei koskaan kuulu luontoon. Siinä on hyvä nyrkkisääntö, mitä kannattaa noudattaa.

Jos näet jonkun dumppaavan eläimiä, olet rikoksen silminnäkijä ja siitä pitäisi ehdottomasti ilmoittaa poliisille. Tuskin pääkaupunkiseudun citykaniongelmaa olisi koskaan syntynyt, ellei joku olisi dumpannut kaneja luontoon. Karannutta eläintä on mahdollista etsiä ja esimerkiksi loukuttaa, joten sekään ei ole tekosyy.

Jos et ole varma, onko kyseessä luonnonvarainen eläin vai lemmikki, kaneilla sen näkee yleensä värityksestä ja muista ulkoisista tuntomerkeistä. Esimerkiksi rusakoilla ja metsäjäniksillä ei ole luppakorvia tai pitkiä karvoja. Lisäneuvoja saat SEYn luonnonvaraisista tietäviltä eläinsuojeluneuvojilta.

P.S. Jos esimerkiksi luonnonvarainen eläin on ahdingossa etkä pysty auttamaan sitä itse, sulla on velvollisuus hankkia eläimelle apua. Hätäkeskus on oikea osoite eli näppäile numero 112 puhelimeen ja paa soittaen.

P.P.S. Joskus Hätäkeskuksesta on väitetty, että eläintehtävät eivät kuulu heille, mutta tämä ei pidä paikkaansa ja olet keskustellut lisäkoulutusta tarvitsevan henkilön kanssa. Tavallisilla kansalaisilla on harvoin tarvittavaa erityiskalustoa ja asiantuntemusta eläinten kiinniottamiseksi ja auttamiseksi.

Mainokset