Korvat hörölle – asiaa kanien äänistä

Mainitsen varmaan jokaikisessä blogipostauksessa, että ”koska kani on saaliseläin, se tekee niin ja näin”. Pitää se siis nytkin mainita 😀 Saaliseläimen ei kannata näkyä eikä kuulua. Siksi on suojaväritys, mistä tietysti lemmikkikanien erilaiset väritykset eroavat paljonkin.

Luonnossa kanilla on tietyn värinen turkki ja se yrittää olla mahdollisimman hiljaa. Samalla pitkät korvat toimivat kuulottimina. Valmiina vastaanottamaan rasahduksia ja muita mahdollisia petoeläinten ääniä.

Kani syö ruokansa mahdollisimman nopeasti, jotta se pääsee maanalaisiin luolastoihin sulattelemaan ravintoaan. Kun puhutaan kanien kommunikoinnista, kyse on hienovaraisista eleistä – ei niinkään äänistä. Silti kanista lähtee ääntä.

Vaara vaanii

Takajalan tömistäminen on tuttu monelle. Sitä käytetään, kun esimerkiksi kuullaan jotain epäilyttävää ja siitä pitää ilmoittaa muille lähitienoon kaneille. Danger, danger!

Hampaiden narskuttamista on tietääkseni olemassa kolmea erilaista laatua. Vain yksi niistä osoittaa tyytyväisyyttä. Kani narskuttaa hampaitaan voimakkaasti, kun siihen sattuu. Hampaita saatetaan narskuttaa myös pelotteeksi tai tuntiessaan itsensä uhatuksi.

Jos kani makoilee pesäalueellaan (esimerkiksi lähellä ruokapaikkaa tai vessalaatikkoaan) ja lähestyt kania, se saattaa narskuttaa hampaita. Narskutus lakkaa, kun astut taaksepäin ja jätät kanin rauhaan.

Hienovaraisin narskutus kuuluu, kun kani tykkää jostakin. Esimerkiksi siitä, kun kumppani pesee naamaa. Ai että! Tai kun kani tarjoaa itsensä silitystä varten laittamalla leuan maahan ja silität kanin otsaa 🙂

Hiljaisesta narskutuksesta äänekkääseen huutoon – pahin kaikista kanin päästämistä äänistä on ehdottomasti kirkuminen. Sitä ei yleensä tehdä kuin välittömässä hengenhädässä.

Kirkuva kani on voinut joutua pedon kynsiin tai saada äkillisen sairauskohtauksen. Kannattaa suunnata eläinlääkärin vastaanotolle välittömästi, jos mitään selviä syitä pelästymiselle ei ole näköpiirissä.

Hengitysvaikeuksia

Kaneillakin on hengitysvaikeuksia ja osa kaneista kuorsaa. Se johtuu ahtaista hengitysteistä eikä siis ole normaalia. Kaikki lyhytkuonoiset kanit eivät kuorsaa, mutta en tiedä kuorsaavia kaneja, joilla ei ole lyhyttä kuonoa. Lyhytkuonoisia rotuja ovat esimerkiksi hermeliini, leijonanharjas ja kääpiöluppa.

Jos hengitys rohisee tai vinkuu, kanilla voi olla vakava tulehdustila päällä tai esimerkiksi sydämen vajaatoimintaa. Oikea osoite tässä tapauksessa on kaneista tietävän eläinlääkärin vastaanotto.

Äänekkään hengityksen lisäksi yskiminen voi viitata sydänvaivoihin. Olen myös kuullut tapauksista, joissa kanille on jouduttu soveltamaan vauvoille tarkoitettuja heimlichin ote -neuvoja. Ruuanpalaset voivat jäädä kurkkuun, etenkin jos kani hotkii ruokansa.

Aivastuksia voi tulla, jos kanin kyynelkanavat ovat tukkeutuneet tai heinänpala on joutunut väärään paikkaan. Korrenpalasia voi jäädä nenään jumiin ja se saisi kenet tahansa aivastelemaan. Kannattaa vilkaista nenää, jos aivastelu ei meinaa loppua. Huomioitavaa on kuitenkin, että jos nenä on tukossa, kani ei saa henkeä.

Umputusta, kurnutusta ja hikkaa

Vähemmän traagisia ääniä ovat umputus, kurnutus ja hikka. Hikasta tosin ei välttämättä tule ääntä lainkaan vaan kani nytkähtelee pienesti vähän aikaa.

Umputus johtuu hormonihuuruista tai muusta innostuksesta. Joskus tulevat herkkupalat saavat kanit umputtamaan eli pitämään ump ump -ääntä ja juoksemaan kahdeksikkoa jaloissa. Se ei kuitenkaan kestä kauaa.

Pitkäkestoisempaa umputus on, jos kania ei ole leikattu ja sillä hyrräävät hormonit. Suosittelen sekä naaraiden että urosten leikkauttamista. Umputtamisesta voi tulla tapa, jos leikkuutuksen kanssa odottelee monta vuotta.

Jatkuva umputus stressaa sekä kania että sen ympäristöä. Tilannetta voisi verrata ihmisen pakko-oireisiin. Aivan kuten jonkun on pakko tarkistaa kahvinkeittimet ja ovet miljoona kertaa tai muuten ei voi lähteä kotoa, kanin on pakko umputtaa sun jaloissa. Väsymiseen saakka.

Umputtamisesta päästään kurnuttamiseen. Tätä ääntä eivät kaikki kanit pidä.

Puputilla oli tapana kurnuttaa, jos lajitoveri Tupuna meinasi hypätä selkään nylkyttämään. Puputti alkoi kurnuttaa välillä myös, jos yritin ottaa neitiä kiinni esimerkiksi kynsienleikkuuta varten. Asuuko sulla kurnuttajia? 🙂

Kanista lähtee ääntä

Vaikka kani osaa äännellä, kaikista eniten ääntä lähtee elämisestä. Kani nakertaa, kolistelee, kaivaa, heittelee tavaroita ja ilorallittelee öisin niin että siihen voivat naapuritkin herätä.

Makuuhuone on siis täysin väärä paikka kanin vessalaatikolle/häkille. Saa olla melko hyvät unenlahjat (ja sellaiset kanit jotka eivät hypi tasoille/sängylle), jos meinaa saada nukutuksi 🙂

Voi olla vaikea uskoa, että kani on melko äänekäs lemmikki, kun se ei kuitenkaan päästä itse kovia ääniä. Se ei hauku tai hirnu. Niin vain ovat korvatulpat välillä tulleet tarpeeseen 😀 No, ainakin sua on nyt varoitettu…

P.S. Jos kaipaat fiidiisi kanikuvia, follaa instassa pupu.tatia!

Kanista luopuminen

Eläinsuojeluyhdistyksiin tulee kenties eniten kanipuheluita koululaisten lomia edeltävinä viikkoina. Joulu on myös kodittomiksi joutuvien eläinten sesonkiaikaa, valitettavasti.

Lähestyvä reissu, jolloin eläimelle pitäisi keksiä hoitopaikka, saattaa kuulostaa hyvältä mahdollisuudelta luopua eläimestä kokonaan. Jos et pysty pitämään kania itse, aikuisillekin kaneille on mahdollista löytää uusi koti ja se voi saada siellä hyvän elämän. Nimimerkillä ”Kolmen rescuekanin emäntä” ❤

Vaikka tämä ei olisi tullut mieleenkään, muistutan, että kanin päästäminen luontoon ei ole vaihtoehto. Se sotkee paitsi koko ekosysteemin, on haitallista myös kanille itselleen. Luonnossa kani voi päätyä petoeläinten saaliiksi, nääntyä nälkään tai joutua löytöeläintaloon, joka lopettaa kanin 15 vrk kuluttua löytöpäivästä.

Luopumisen syitä

Rabbiting On -lehdessä (numero Summer 19) oli artikkeli kaneista luopumisen syistä. Suurin oli vahinkopoikueet, kakkosena tuli muuttaminen (esim. ulkomaille tai asuntoon, jonne ei saa tuoda eläimiä) ja kolmosena oli omistajan terveysongelmat, mukaanlukien allergiat.

Suuri osa ihmisistä luopuu kaneistaan, koska niitä onkin vaikea hoitaa. Osalla ei olekaan varaa pitää kania, ja osa luopuu kanista uuden vauvan tai koiran vuoksi. Kani on saatettu hankkia lapselle lemmikiksi eikä lasta enää kiinnosta kani.

Vaikka nämä tilastot ovat peräisin brittiläiseltä eläinsuojeluyhdistykseltä, samoja syitä annetaan myös Suomessa. Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistyksen nykyisen eläinkoordinaattorin mukaan viime aikoina suurin syy kaneista luopumiselle on ollut aika. Ei vain ole aikaa kaneille.

Allergiat

Omana koordisaikana suurimmat syyt olivat allergia ja pitovaikeudet. Kani ei itsessään välttämättä allergisoi, mutta heinä senkin edestä. Ilman heinää kani ei voi elää, joten kannattaa ottaa ensin selvää, onko heinälle allerginen.

Yleensä allergia puhkeaa lapsille leikki-iässä, mutta oireiden ilmenemiseen saattaa mennä muutama kuukausi.

Jos mahdollista, kannattaa ensin kokeilla ilmanpuhdistuslaitteita tai siedätyshoitoa, ja sitten vasta miettiä kaneista luopumista. Heinälaaduissa on myös eroja.

Apua eläinsuojeluyhdistykseltä?

Jos tuntuu yhtään epävarmalta, suosittelen ottamaan yhteyttä oman alueen eläinsuojeluyhdistykseen. Jos sellaista ei ole, apua voi kysyä esimerkiksi Hesyltä tai Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistykseltä. Näillä kahdella on pitkä historia kodittomien kanien parissa ja sieltä osataan varmasti neuvoa eteenpäin.

Mullekin voi aina laittaa viestiä, mutta valitettavasti kotia etsiviä kaneja en pysty vastaanottamaan. Voin kuitenkin neuvoa esimerkiksi käyttäytymiseen liittyvissä kysymyksissä. Neuvoni eivät maksa mitään 🙂 Yhteystietoni löytyvät linkin takaa.

Tervettä kania ei koskaan tarvitse lopettaa. Aina löytyy apua, kunhan ei odota, että kaikki tapahtuu hetkessä tai mitään muutoksia tekemättä.

Yksin vai yhdessä uuteen kotiin?

Kanipariskunnille olisi äärimmäisen tärkeää etsiä yhteinen koti. Yksittäisille kaneille voi löytyä helpommin koteja, mutta erottaminen aiheuttaa kummallekin kanille paljon stressiä.

Kaneja ei aina ole helppoa tutustuttaa toisiinsa, joten valmis kanipari on siitäkin syystä hyvä vaihtoehto. Tutustumisvaihe on jo ohi ja kanit tulevat toistensa kanssa toimeen 🙂

Jos kaneja on useampi eivätkä ne tule toimeen keskenään, kannattaa niille etsiä omat kodit. Sellaiset, joissa odottelee lajitoveri, tai joihin hankitaan lajitoveri.

Uuden kodin valinta ja haastattelu

Kanista kannattaa aina pyytää luovutusmaksu. Pentutehtailijat kärkkyvät etenkin leikkaamattomia eläimiä, mutta eivät usein viitsi maksaa niistä mitään. Siksi luovutusmaksu on ihan ensimmäinen epäsopivien kotien karsimiskeino.

Kysy kysymyksiä kanisi luonnetta ajatellen. Onko perheessä pieniä lapsia? Jos on, ei arimpia kaneja heille. Mihin ajattelitte sijoittaa kanin? Makuuhuone on huono valinta. Onko muita lemmikkejä? Kani voi pelätä esim. koiria tai koira stressaantua kaneista. Kerrotko aiemmista lemmikeistäsi? 50 aiempaa kania, kaikki kuolivat parivuotiaina – ei lisää kaneja tänne. Millaista lemmikkiä haet?

Pidetäänkö kania vapaana? Muista tarkentaa, että myös yöllä ja silloin kuin ihmisiä ei ole kotona. Jos vastaus on ”ei”, en luovuttaisi kania. Anna tarvittaessa kodinsuojausvinkkejä. Pyydä omistajaehdokkaita vierailulle ja käy heidän luonaan. Anna puolin ja toisin mietintäaikaa.

Luota mutuun! Jos sulle tulee epäilyttävä tunne, älä luovuta kania. Mutusi on todennäköisesti oikeassa.

Tee luovutuspaperit, kummallekin osapuolelle yksi. Päivämäärät, allekirjoitukset, nimet ja yhteystiedot. Niiden lisäksi kanin/kanien tiedot on hyvä kirjata ylös. Anna mukaan tuttuja tarvikkeita ja ruokia.

Jos adoptio on avoin (luovutat suoraan toiselle omistajalle), pyydä kuulumisia kanista ja vieraile mahdollisuuksien mukaan uudessa kodissa.

Huom! Jos luovutat kanin eläinsuojeluyhdistykselle, adoptio on suljettu. Sulle ei siis kerrota, minne kani menee ja mitä sille kuuluu. Joillekin tämä tapa on helpompi. On kuitenkin tärkeää voida luottaa, että kanille etsitään hyvä koti.

Eläinsuojeluyhdistykselle eläintä luovuttaessa maksetaan yleensä pieni kulukorvaus. Sinä siis maksat eläinsuojeluyhdistykselle siitä, että he ottavat vastaan kanin. Ilman varoja vapaaehtoisvoimin pyörivillä yhdistyksillä ei ole mahdollisuutta auttaa kodittomia eläimiä.

Kanitietoisuus lisääntyy

Kun kanitietoisuus lisääntyy, kodittomien kanien määrä vähenee. Ideaalitilanne on se, että kaneista otetaan selvää etukäteen, tai ainakin että ongelmatapauksissa uskalletaan pyytää apua ajoissa.

Netti on pullollaan kanitietoa, mutta kaikkeen ei voi luottaa. Monesti on kyse uskomuksista ja vanhentuneesta tiedosta, mutta koska sitä on helposti saatavilla, sitä edelleen käytetään. Tämä voi johtaa ongelmiin ja sitä kautta kanista luopumiseen.

Kirjoitin Kanikirjan ja pidän tätä kaniblogia, koska tutkitun tiedon jakaminen ja yhteistyö eläinlääkäreiden kanssa on tärkeää. Opin ja opettelen itsekin koko ajan lisää 🙂 Hyviä esimerkkejä lienevät kalkki- ja suolakivien hankkiminen ja ananaksen sekä papaijan myytti.

Nykytiedon valossa kalkki- ja suolakivet ovat turhia eikä kani tarvitse niitä, kun ravintopuoli on kunnossa. Moni antaa vielä ananasta ja papaijaa suolitukoksia ennaltaehkäisemään, vaikka kummankaan tehoa kanin ruuansulatukselle ei ole todistettu.

Yhteenvetona:

  • kani sopii paremmin aikuisille kuin lapsille lemmikiksi (ei tykkää halimisesta ja sylittelystä)
  • kääpiökani voi elää yli 10-vuotiaaksi
  • kanikin tarvitsee eläinlääkäriä (vuosittainen rokotus, terveystarkastukset, mahdolliset päivystyskäynnit ym. nostavat kuluja hetkessä helposti satoihin euroihin)
  • kaneilla suositellaan sekä naaraiden että urosten leikkauttamista
  • kani ei kuulu häkkiin (kanilla on suunnilleen sama liikunnantarve kuin kissalla)
  • kani syö vain kasvisruokaa ja heinää on oltava koko ajan tarjolla
  • kani papanoi ison kasan papanoita joka päivä
  • kanin pissassa on voimakas haju (vessalaatikkoa siivotaan päivittäin)
  • kani käyttäytyy saaliseläimenä täysin eri tavalla kuin koirat tai kissat (toki poikkeuksia on)
  • kani tarvitsee lajitoverin

P.S. Korvapäivää eli kodittomien kanien muistopäivää vietetään 20.6. Siihen liittyen voit askarrella lasten kanssa tai ilman lapsia omat kaninkorvat 🙂

Taita esim. A4-kokoinen tai sitä isompi pahvi kahtia ja piirrä sitten toiselle puolelle korvien ääriviivat. Leikkaa ääriviivoja pitkin, mutta älä pahvin taitoskohtaa, sillä sinne väliin laitetaan narua. Korvat voi sen jälkeen nitoa, liimata tai teipata yhteen. Lopuksi korvat voi halutessaan värittää.

Näin käsittelen kaniani rauhallisesti – 10 vinkkiä stressin vähentämiseksi

Moikka! Tällä kertaa aiheena on kanien rauhallinen käsitteleminen. Ei äkkiseltään tule montaakaan kania mieleen, jotka olisivat antaneet käsitellä itseään täysin ongelmitta. Toki minulla on eniten kokemusta eläinsuojelutapauksista, joten tämä vastaan tappeleva (tai kuollutta teeskentelevä) joukko saattaa olla yliedustettuna.

Voisi kuitenkin yleistää, että suuri osa kaneista ei pidä käsittelystä. Joko ollenkaan tai se aiheuttaa ainakin jonkinlaista stressiä. Sitä ei välttämättä päälle päin heti kanista näe. Ihminen saattaa käsittää väärin esimerkiksi kanin liikkumattomuuden.

Helposti käsiteltävä – vai onko?

”Se viihtyy hyvin sylissä” ja ”tykkää silityksistä” ei välttämättä pidä paikkaansa. Saaliseläin ei pidä nostelusta, koska sitä tekevät luonnossa vain petoeläimet. Edes kaniemo ei kanniskele poikasiaan. Poikaset syntyvät pesäluoliin, joista ne eivät pääse ryömimällä kovin pitkälle.

Kanin eleet ovat tosi hienovaraisia eikä pelkkä liikkumattomuus todista mitään. Tai no sen ehkä, että kani ei uskalla liikkua. Jähmettyminen on yksi selviytymiskeino, jota käytetään uhkaavissa tilanteissa.

Mistä tiedät, että kani jähmettyy kauhusta? Kani ei liiku, hengittää tiheään niin että nenän limakalvot näkyvät ja usein korvat ovat päätä myöden. Jos kani on todella kauhuissaan, se leikkii kokonaan kuollutta eikä reagoi. Äkkiseltään kun katsoo, kani siis näyttäisi ”viihtyvän” sylissä.

Case Hilja

Hilja-leijonanharjas oli tallikani, joka pelastettiin eläinsuojeluyhdistyksen hoiviin ja sitä kautta uuteen kotiin (minulle). Käsittely oli aluksi haastavaa, koska Hilja panikoi eikä huolinut makupaloja. Kynsiä oli kuitenkin pakko lyhentää ja turkkia harjata.

Alussa Hilja meni niin lukkoon, että nostaessa kaatui kyljelleen eikä liikuttanut edes takatassuja. Sen verran Hiljan taustatiedoista olin selvillä, että tiesin panikoinnin johtuvan ihmiskosketuksen puutteesta.

Ihminen oli suunnilleen yhtä paha kuin kettu ja Hilja katsoi selviävänsä todennäköisimmin hengissä leikkimällä kuollutta. Kuukausien totuttelun jälkeen edistystä alkoi tulla ja Hilja huomasi, että kynsienleikkuustakin selviää paitsi hengissä, saa myös makupaloja 🙂

disgruntled bunny kanin harjaaminen
Tältä näyttävät aidot disgruntled bunnyt. Hilja etualalla. Ettäs kehtasitkin harjata ja vielä ottaa kuvan..

Kun kani tappelee vastaan

Jähmettyminen, pakeneminen ja viimeisimpinä hyökkääminen. Siinä kanin arsenaali taistelussa uhkaavia tilanteita vastaan. Jos pakeneminen ei auta ja kania toistuvasti jahdataan, aggressiivisuus alkaa melko varmasti nostaa päätään. Sitä on aikaavievää kitkeä, koska luottamusta ei saavuteta helposti uudelleen.

Ruusa tuli minulle nuorempana kuin Hilja, mutta myös Ruusalla on eläinsuojelutausta. Siitä en tosin tiedä juuri mitään. Ruusan keino selviytyä ihmisen käsistä on tarmokas sätkiminen. Ruusa ei pure (kuten Poppana), mutta raapii sitäkin enemmän.

Silti joka kuukausi on ne kynnet lyhennettävä. Ja irtokarvoja tarvittaessa harjailtava. Pahimman stressin aiheuttaa Ruusan saaminen kiinni. Neiti ei tod ole mikään sylikani… Vaikka tilaisuuden tullen hän saattaa kyllä itse pyörähtää sylissä – huomaamattaan 😀

Tuhto on sinänsä helppo tapaus, että hän loikkii kantokoppaan piiloon ja sitten voin nostaa tyypin koppineen päivineen vessaan. Vessassa teen siis Tuhton ja Ruusan mani-pedit.

Ruusaa ei niin vain yllätetä. Ruusa juoksee karkuun, minkä jaloistaa pääsee. Sitähän täällä on iloloikkien muodossa harjoiteltu monet kerrat 😀 Aina kun luulet saavasi Ruusan kiinni, hän onkin jo pujahtanut muualle. Helppo stressaantua sekä Ruusan että minun, kun ei myöskään makupaloilla houkuttelu auta.

Jos on lyhythihainen paita päällä, kun lyhentää Ruusan kynsiä, käsivarret näyttävät välillä siltä kuin asuttaisiin tiikeritaloudessa. No, ainakin vauvatiikeritaloudessa 🙂

Vaikka Ruusa pistää kovasti hanttiin, kyse on lähinnä pakenemisreaktiosta. Poppana menee nopeasti hyökkäämismodelle, johtuen aiemmasta elämästä. Ruusa taas sätkii, minkä kerkeää. Kanin takajaloissa on hirveästi voimaa, joka voi vahingoittaa myös kania itseään. On pakko päästää tarkoituksellisestikin irti välillä, jotta Ruusa ei loukkaa esimerkiksi selkäänsä.

Kani kerää jokaisesta kiinniottotilanteesta dataa, jonka perusteella käyttäytyy tietyllä tavalla myöhemmin. Siitä pidetään kiinni, mikä toimii. Ruusa on oppinut, että raivokkaalla potkimisella uhkaava hahmo päästää irti. Poppana on oppinut, että jos hän puree, saa olla vähän aikaa rauhassa. Tuhto taas on oppinut, että todennäköisimmin pääsee vähemmällä, kun pujahtaa vain äkkiä piiloon.

Ei kannata säikähtää näitä esimerkkejä, sillä kyse on rescuekaneista, joilla ei ollut elämän alkutaipaleella monia hyviä kokemuksia ihmisistä. Oikeastaan haluan rohkaista sinua adoptoimaan kaneja, koska näille ihanille tyypeille on erityisen tärkeää tarjota hyviä kokemuksia, jotka lopulta ajan myötä voittavat ne huonot kokemukset. Siihen vain menee vähän kauemmin aikaa 🙂

10 tapaa vähentää käsittelystä aiheutuvaa stressiä:

  1. Opeta kanille temppuja. Naksutinkoulutus voi olla kivaa puuhaa. Siitä on myös oikeasti hyötyä, jos kani pitää saada johonkin tiettyyn paikkaan. Kania voi opettaa menemään vaa’alle tai kantokoppaan.
  2. Jos vatsanalunen pitää tarkastaa, houkuttele kania seisomaan takajaloillaan pitämällä herkkua ylhäällä.
  3. Jos olet kasvattaja, teetä poikasia vain hyväluonteisilla vanhemmilla.
  4. Totuta kaninpoikaset käsittelyyn.
  5. Kani ei pidä halailusta tai nostelusta. Anna mieluummin kanin lähestyä sinua.
  6. Jos mahdollista, anna kanin päättää edes jostain. Esimerkiksi kynsiä leikatessa kani saa käydä välillä loikkimassa.
  7. Ole mahdollisimman rauhallinen. Kani aistii ihmisen hermostuneisuuden ja hermostuu itsekin.
  8. Kanikaveri eläinlääkärille mukaan.
  9. Tee kaikki mahdolliset toimenpiteet (kynsienleikkuu, eläinlääkärin tutkimus) lattialla. Pöydälle nostaminen aiheuttaa enemmän stressiä kuin lattiataso.
  10. Kiinnitä huomiota siihen, mitä silität ja milloin silität. Hyvä alue on kanin otsa. Myös korvien päältä voi silittää. Kyljet, tassut, tuntokarvat ja mahanalunen ovat ehdotonta danger zonea. Selkää koskee yleensä vain toinen kani alistamistarkoituksessa, joten sitäkään ei voi suositella. Jos kani tulee sua vastaan ja painaa päänsä maahan, hän kaipaa otsasilitystä 🙂

P.S. Bonarina vielä yhdestoista vinkki: kun kanilla on oikeanlainen ympäristö ja ruokavalio, todennäköisyys sairastumiselle on pienempi. Se jo itsessään vähentää stressiä, mutta myös mahdollisesta käsittelystä johtuvaa stressiä. Sairasta kania pitää lääkitä useammin, mikä tarkoittaa tiheämpää käsittelyä.

P.P.S. Jos olet ihmetellyt, kuka on Puputäti, klikkaa linkkiä 🙂