Kanin elekieli – mitä eri asennot tarkoittavat?

Koska kani ei päästele kovin paljon ääniä, se viestii lähinnä eleillä. Jotta osaat puhua sujuvasti kania, sinun täytyy ymmärtää, mitä kulloisetkin eleet tarkoittavat. Muiden eläinten tavoin kanikin reagoi ympäristöönsä. Jos ympäristö ei ole kanille suotuisa, on turha odottaa säyseää käytöstä.

Siltä varalta, että et ole aiempia artikkeleitani lukenut, todettakoon, että kani on saaliseläin ja sen vuoksi täysin erilainen lemmikki kuin esimerkiksi koira. Piiloutuminen, pakeneminen ja arkuus ovat normisettiä kaneille. Aitoja sylipupuja on harvassa.

Jos luit ekan lauseen ja ajattelit, että jes, kanihan on sitten hiljainen lemmikki, niin ikäväkseni joudun kertomaan, ettei näin ole 😀 Vaikka kani ei juuri ääntele, se saa kyllä ääntä aikaiseksi kolistelemalla ja nakertamalla. Hämäräaktiivisena vipeltäjänä kani saattaa raastaa herkkäunisimpien ihmisten hermoja. Etenkin jos kanin tukikohta on lähellä makuuhuonetta.

Takajalkojen tömistäminen vaaran uhatessa on varmasti kaikille tuttu, mutta mitä muita eleitä kaneilla on?

Stranger danger!

Kani pelkää luonnostaan kaikkea uutta, koska se on ollut kanin luonnonvaraisille sukulaisille elinehto kautta aikain. Jotkut yksilöt ovat paljon arempia kuin toiset etkä välttämättä aina tiedä, mitä olet saamassa, kun tarjoat kotia uudelle kanille.

Varminta on tutustua ensin kanien sielunelämään (esimerkiksi lukemalla Kanikirjan) ja vasta sitten miettiä, sopisiko kaksi tai useampi kani sun perheeseen. Esimerkiksi kääpiöjänis Tuhto on niin arka, että hänen täytyy varmistua, kuka olen ennen kuin uskaltaa tulla esiin.

En tiedä, mitä ikävyyksiä Tuhto on ennen adoptointia kokenut, mutta puuttuvista varpaista ja kynsistä sekä repaleisista korvista voi jotain päätellä. Meillä on Päiväni murmelina -hetkiä aina työpäivän jälkeen, kun tuttavuus Tuhton kanssa ehtii melkein nollaantua.

Kun kodissa on ollut hiljaista muutaman tunnin ajan ja ulko-ovi käy, Tuhto ei todellakaan ole ottamassa mua avosylin vastaan vaan kyhjöttää todennäköisesti papan tekemässä nukensängyssä piilossa. Se on ihan ok, hän saa rauhassa olla piilossa niin kauan, että uskaltaa itse tulla esiin. Viimeistään iltapellettiaikaan (eli meillä noin klo 19-20 välissä) Tuhto kömpii ihmisten ilmoille.

Tämä toistuu lähes joka päivä, koska ikinä ei tiedä, kuka ulko-ovesta tulee. Vaikkakin se lähes aina olen minä 😉

Hiiviskely

Aran kanin tunnistaa hiiviskelystä. Saattavat selkävaivaisetkin kanit hiiviskellä, jos heihin sattuu, mutta arka kani oikein kurkottelee, jotta ei tarvitsisi loikkia lähemmäs. Askel on epävarmaa ja häntä melko alhaalla. Kani pitää vartaloa matalalla, painautuen vähän maahan.

Hiiviskelevä kani saattaa myös pälyillä niin että silmänvalkuaiset näkyvät. Korvat ovat ylhäällä ja voivat sojottaa eri suuntiin, koska on samalla tarkkailtava eri suunnista tulevia ääniä. Vaikka valkuaiset saattavat vilkkua, kani ei ole hullu tai vihainen vaan arka ja epävarma. Tällaista kania ei kannata lähestyä, koska se johtaa kanin pelästymiseen ja pakenemiseen.

Hiipivää kania voi rohkaista tassulle hyvää pitoa tarjoavilla matoilla, runsailla piilopaikoilla, lajitoverilla sekä piilottelemalla herkkuja tai esimerkiksi pellettiä pitkin asuntoa. Tärkeää on myös antaa kanille rauha tutkia ympäristöä itsekseen. Kani hakeutuu itse sun luokse, kun on siihen valmis. Tähän voi mennä mitä tahansa päivistä viikkoihin ja viikoista jopa kuukausiin.

Aran kanin selviytymiskeinot?

Mainitsin aiemmin ne sylipuput, joita on harvassa. Koska kanin eleet ovat niin hienovaraisia, on helppo lukea sylissä istuvaa tai makaavaa kania väärin. Niin hassulta kuin se kuulostaakin, yksi kanin selviytymiskeinoista – ja nyt siis puhutaan ihan henkiinjäämiskeinoista – on jähmettyminen.

Kun kani ei lähde karkuun sylistä, sehän tykkää olla siinä, eikö niin? Jos kani painautuu maahan, pitää korvat selkää myöden ja hengittää kiivaasti, se on stressaantunut.

Silmänvalkuaiset välkkyvät oikein kovassa jännitystilassa ja samoin nenästä näkyy pinkit limakalvot. Nenä voi olla v:n muotoinen, mitä ei tietenkään kania sylissä pitävä näe. Tämä on myös Newcastlen yliopiston tutkimuksen mukaan yksi kanin kipuilmeistä.

Jos tällaisia sylittelytuokioita on jatkuvasti huolimatta näistä stressaantuneen kanin eleistä, se syö melko isoja haukkuja ihmisen ja kanin välisestä luottamuksesta. Huomattavasti parempi keino on antaa kanin lähestyä sinua. Ei muuta kuin herkkuja kouraan ja lattialle istumaan!

Takajaloilla seisominen

Tällainen tähystävä mangustikani on utelias ja usein kuullut juuri jotain kummallista ääntä, mistä pitää ottaa selvyys. Pitäähän sitä tietää, onko vaara edessä vai voiko jatkaa normaalia elämää 🙂

kanin eleet seisova kani
Utelias kani tähystää.

Jos kani on tähystysasennossa, älä lähesty kania tai tyyppi voi juosta karkuun. Anna kanin varmistua ensin siitä, että kaikki on kunnossa, ja kävele vasta sitten lähemmäs.

Korvien eri asennot

Luppakorvat eivät pysty elehtimään yhtä hyvin kuin pystykorvaiset kanit, joten heitä voi olla vaikeampi lukea. Jos kuitenkin pystykorvainen kani laittaa korvat selkää myöden ja pitää samalla silmiä auki, kani on todennäköisesti vihainen. Tästä on myös poikkeuksia, koska kanit saattavat nukkua silmät auki. Silloinkaan ei tosin kannata kania lähestyä, sillä säikähdys on taattu.

Jos kanin korvat ovat ylhäällä, se on tarkkaavainen ja kiinnostunut ympäristöstään. Jos korvat osoittavat eri suuntiin, kani pitää vahtia kuuntelemalla kaikkia outoja ääniä.

Toinen korva ylhäällä, toinen alhaalla tarkoittaa, että kani on suhteellisen rauhallinen, mutta ympäristössä on jotain tavallisesta poikkeavaa, mikä vaatii lisäselvitystä.

Hännän eri asennot

Jos ei oteta lukuun virtsaamista, jolloin häntä nousee automaattisesti ylös, häntä ylhäällä tarkoittaa yleensä asennetta. Tilanteesta riippuen asenne voi olla vihamielinen tai esimerkiksi hormonihuuruisen innostunut.

Häntä alhaalla viestii sitä, että kanilla on ihan ok olo.

Leuan hierominen

Kun kanin ympäristössä on jotain uutta ja ihmeellistä (hajujen, esineiden tms. muodossa), alkaa innokas leuan hierominen esineisiin ja tekstiileihin. Tämä on tietysti ihmistenkin mielestä huomattavasti kivempi tapa kuin virtsalla, papanoilla tai nakertelemalla merkkailu.

Leukaa hierova kani haluaa pönkittää itsetuntoaan hieromalla rauhasista omaa hajua ympäristöön. Kani kertoo muille, että täällä asun ja määrään minä. Se on täysin normaalia käytöstä ja kanin täytyy saada toteuttaa sitä. Leuan hierominen ei jätä jälkiä eikä ihmisnenän aistittavissa olevia hajuja.

Leikatut kanit merkkailevat vähemmän kuin leikkaamattomat. Jos tuntuu, että kani merkkailee kiusallaan, kyse on kanin epävarmuudesta. Jos vaikka kani pissaa johonkin tuijottamalla samalla sinua, se ei tee sitä kiusallaan vaan siksi, että olet epäilyttävä. Niin epäilyttävä, että pelkkä pissa ei riitä vaan on samalla pidettävä silmällä, ettet vaan yhtäkkiä käy päälle.

kani kellahti kyljelleen
Kääpiölupan bunny flop.

Nyt se kuoli! – Huh, ei sittenkään

Bunny flop eli kyljelleen kellahtaminen on ihan taatusti säikäyttänyt joskus kaikki uudet kanilliset. Käsi ylös, kuka on käynyt tarkastamassa, hengittääkö se vielä… Minä ainakin 😀 Ei ole kuitenkaan mitään hätää, koska kani on tyytyväinen, kun se kellahtaa kyljelleen. Siitä on erittäin huono lähteä pakoon, joten se osoittaa, että kani luottaa sinuun ja ympäristöönsä.

Jos kyljelleen kellahtanut kani on tosi rento, siitä astetta hienovaraisempi ja yleisempi muoto on maata takajalat ojennettuina. Tässäkin tapauksessa kanin luottamus on saavutettu. Ainakin sen verran, että toinen uskaltaa vähän pötköttää. Kun takajalat ovat esillä, siitä on myös hankalahko lähteä karkuun.

rento kani
Rento kani makoilee.

Takajalkojen ojentelua edeltää makoilu raajat vartalon alla. Silloin kanista tuntuu, että saattaa olla ok käydä koisimaan, mutta ei ole tästä ihan satavarma. Siksi täytyy valmistautua pakenemaan jättämällä ne käpälät lähtökuoppiin.

Ole tyytyväinen, jos kani käy maate sun nähden, koska se tarkoittaa sovinnon tarjoamista ja on siis positiivinen ele 🙂 Parasta on, jos pysyt paikoillasi tai liikut kanista pois päin. Näin palkitset hyvää käytöstä.

Jos istut kanin lähellä ja kani käy maate, ei kannata lähestyä, koska silloin kani voi pelästyä ja luottamus ottaa takapakkia.

Miten kysytään lupaa silitykseen?

Kun tutustuminen on kanin kanssa edennyt siihen vaiheeseen, että kani lähestyy itse sinua, voit kokeilla jatkossa kysyä lupaa silitykseen. Moni kani saattaa tarjota itsekin otsaansa silitettäväksi.

Jos lähestyt kania samalla rauhallisesti jutellen ja istahdat lähelle eikä kani mene karkuun, kokeile laittaa käsi löyhään nyrkkiin lattialle, kämmen alaspäin. Ei ihan kanin nenän eteen, koska siihen se ei näe vaan muutaman sentin päähän kanista. Jos kani laittaa leuan maahan, olet saanut luvan silittää otsaa 🙂

Vieraiden kanien kanssa tätä ei kannata kokeilla, koska ensin on luotava jonkinlainen yhteisymmärrys siitä, voiko suhun luottaa. Kun olet tarjonnut kanille tarpeeksi positiivisia kokemuksia, näin lopulta käy. Pitää vain olla kärsivällinen 🙂 Mitä enemmän kanilla on aiempia huonoja kokemuksia ihmisistä ja elämästä yleensä, sitä kauemmin aikaa tässä menee.

Lähestymisyritykset kannattaa yleensäkin pitää lyhyinä, ettei kani stressaa. Ajoitus on hämäräpainotteinen (aikainen aamu tai myöhäinen ilta), koska silloin kanit ovat aktiivisimmillaan.

Otsa on paras paikka silittää kania, kun taas kylkiin, tassuihin, vatsaan ja leukaan kajoaminen ovat monelle niin iso kynnyskysymys, että sitten ei ”puhuta” vähään aikaan. Tuntokarvoja on myös hyvä varoa ja selän silittäminen voi provosoida etenkin leikkaamattomia kaneja.

Lisää elekuvia mun, Anniinan ja Nukan laatimassa kanien eleet -esitteessä.

Mainokset

Söpö vai terve? Asiaa luppakorvakaneista

Söpö vai terve – miksei molempia? Tällä kertaa aiheena on luppakorvakaneista julkaistu uusi brittiläinen tutkimus. Brittiläisten omistamista kaneista yli puolet on luppakorvaisia rotuja. Aihe on varmasti tunteitaherättävä, koska luppakorvakaneja pomppii paljon myös suomalaiskodeissa.

Ihmisiä viehättää pulleasilmäiset ja lyhytkuonoiset eläimet, koska ne muistuttavat vauvoja. Niitä pidetään söpöinä ja ne ovat siksi suosittuja. Luppakorvaisia kaneja voidaan myös tästä syystä pitää söpömpinä kuin esimerkiksi jäniksiä muistuttavia suipponenäisiä ja pystykorvaisia kaneja. Söpöys ei ikävä kyllä useinkaan kulje käsi kädessä terveyden kanssa.

The Telegraphissa julkaistun artikkelin mukaan jo Charles Darwin huomasi, miten luppakorvaisten kanien suosiminen muutti kanien kallon muotoa. Eläinlääkäritkin ovat vuosia varoitelleet vastaanotolla tapaamiensa tapausten perusteella luppakorvaisten kanien terveysongelmista, mutta nyt se on uudella tutkimuksella tieteellisesti todistettu.

Luppakorvatutkimus

Luppakorvaisuus on perinnöllistä. Luppakorvaisilla kaneilla on ylimääräistä pehmytkudosta rustojen välissä, minkä vuoksi korva on tavallaan epämuodostunut ja taittunut alaspäin. Korvakäytävät voivat olla kaventuneet, minkä vuoksi korvat eivät saa tarpeeksi ilmaa.

Tutkimuksessa tarkasteltiin 30 kania, joista 15 oli luppakorvaisia ja toiset 15 pystykorvaisia. Rodulla (luppakorvaisia rotuja on useampia kuin yksi), iällä tai sukupuolella ei ollut merkitystä. Kanien korvia ja suuta tutkittiin otoskoopin avulla ja korvista otettiin näytteitä. Myös kanien mahdollisia aiempia potilaskertomuksia tarkasteltiin.

Tutkijoiden mukaan luppakorvaisten kanien korvakäytävät tosiaan olivat ahtaammaat kuin pystykorvaisten kanien. Lupilla oli myös huomattavasti enemmän vaikkua, ja normaali korvatutkimus tuotti niille enemmän kipua kuin pystykorvaisille kaneille.

Vaikka luppakorvaisilta kaneilta löytyi enemmän vaikkua ja hiivaa korvista, yksikään kaneista ei ollut ravistellut päätään, rapsutellut ihoa rikki tai pitänyt päätä vinossa. Lupilta löytyi lisäksi enemmän ongelmia etuhampaiden ja poskihampaiden kanssa. Vaikka hampaista löytyi terävyyttä eli hammaspiikkejä, kanien suun limakalvo näytti samalta kuin pystykorvaisten, joilla ei ollut ongelmia, ne eivät kuolanneet enemmän eikä niillä ollut huonokuntoisempi turkki kuin pystykorvaisilla lajitovereilla.

Sivuhuomautuksena, että turkin huono kunto voi siis johtua hampaista, kun kani ei pysty pesemään itseään kunnolla tai syömään normaalisti. Nämä tulokset paljastavat hyvin, miten kani osaa kätkeä kaikki vaivansa ja elellä silti normaalinnäköistä elämää.

Tutkijoiden mukaan luppakorvaisilla kaneilla saattaa olla kohonnut riski korvatulehduksille, kuten luppakorvaisilla koirilla on jo aiemmin todettu. Luppakorvaisuus vaikuttaa myös kuulemiseen. Kanien kuuloa tutkitaan kenties tulevaisuudessa TEOAE-testin avulla.

Mitä vikaa on luppakorvissa?

Luppakorvaiset rodut ovat yleensä lunkimpia kuin esimerkiksi hermeliinit tai kääpiöjänikset. Ne ovat myös alttiimpia lihomaan kuin pystykorvaiset lajitoverinsa. Jos ihmettelet miksi, käy tsekkaamassa kuvahakua apuna käyttäen ”englanninluppa” tai ”English lop”. Toki kyseisellä rodulla on kaikista pisimmät korvat, mutta periaate on sama.

Liikkuminen vaikeutuu, kun pään molemmin puolin on valtoimenaan hölskyvät luppakorvat. Toki englanninlupan tapauksessa korvat ovat erityisen alttiita vahingoille.

Korvatulehdukset, hammasongelmat ja kuulovauriot yhdistetään luppakorvaisiin kaneihin. Korvatulehdukset ja hammasongelmat aiheuttavat kipua, ja koska hammasongelmat vaikuttavat myös syömiseen ja sitä kautta ruuansulatukseen sekä koko kanin terveyteen, ongelma on suuri.

Tutkijoiden päätelmät olivat vapaasti suomennettuna muun muassa seuraavat: Luppakorvaisten kanien kasvattaminen ja hankkiminen on kyseenalaistettu, koska nämä kanit kärsivät kivuliaista ja kroonisista sairauksista pystykorvaisia kaneja herkemmin.

Pitäisikö eläinlääkäreitä ja tutkijoita alkaa uskoa?

P.S. Jos sulla on luppakorvakaneja, kannattaa kiinnittää erityistä huomiota hampaisiin ja korviin. Jos tuntuu, että heinänsyönti on huonoa tai kani esimerkiksi pitää toista korvaa alempana kuin toista, tai se tuntuu lämpöisemmältä käteen kuin toinen korva, vie kani eläinlääkäriin. Pitkään muhinut korvatulehdus voi aiheuttaa esimerkiksi kasvohalvauksen.