Kanien luontaishoidot – kanin hieronta-opas

Kaneja voidaan hoitaa länsimaisen lääketieteen lisäksi myös akupunktiolla, hieronnalla ja esimerkiksi reikillä. Tänään aiheena on hieronta. Tilasin aiheeseen sopivan Chandra Moira Bealin kirjoittaman kirjan The relaxed rabbit: massage for your pet bunny.

Kirjassa on 45 sivua ja se on pehmeäkantinen. Kirjoittaja on koulutettu hieroja. Hänellä oli Maia-niminen kani, jonka ansiosta kanien hieronta alkoi kiinnostaa.

Hieronnalla on monia käyttökohteita ja siitä voi olla apua kipeytyneiden lihasten lisäksi esimerkiksi nivelrikkoiselle kanille tai leikkauksen jälkeiselle parantumiselle. Hieronta rentouttaa myös kania.

Pelkällä hieronnalla kania ei voida hoitaa vaan se toimii ennaltaehkäisevästi ja tukee muuta hoitoa. Liikkuvuus paranee, verenkierto vilkastuu ja vastustuskyky kasvaa. Hieronnasta ei yleensä ole haittaa ja se vie vain aikaa, ei rahaa. Paitsi tietysti tämän kirjahankinnan myötä 😉

Poppana-kania sekä muutamia hoitokaneja olen hieronut purentalihaksista, mutta esimerkiksi Tuhto on melko arka kosketukselle.

Haasteena etenkin rescue-kanien kohdalla on varmasti se, että luottamus pitää ensin ansaita. Hieronnalla voi vahvistaa ihmisen ja kanin suhdetta, mutta ensin on ansaittava jonkinlainen luottamus. Muuten kani juoksee karkuun ja ihminen turhaantuu. Beal kertoo, että ihmisen kämmenissä virtaa paljon energiaa ja se saattaa pelottaa arkoja eläimiä.

Milloin ei saa hieroa?

  • kani on juuri syönyt (odota 30 min ja hiero vasta sitten)
  • kani on sairas
  • kani on tiine
  • kani spurttaili juuri ympäri kotia (anna sykkeen hidastua ensin)
  • kanilla on kasvaimia
  • kanilla on kipulääkitys
  • kanilla on diabetes
  • kanilla on korkea verenpaine

Mitä ei saa hieroa?

  • silmiä
  • valtimoiden aluetta (korvat, leuka, kaula, sisäreisi)
  • selkärangan päältä
  • munuaisten kohdalta
  • polvista
  • vatsasta (vain kevyttä hierontaa)

Beal ohjeistaa aloittamaan aina kevyellä hieronnalla. Näin kudokset saavat pehmetä rauhassa, jonka jälkeen voi painaa hieman enemmän. Yleensä hierotaan sydämeen päin, mutta koska karva kasvaa toiseen suuntaan, kani ei normaalisti tykkää vastakarvaan silittelystä.

Myötäpäiväiset liikkeet lisäävät energiaa, vastapäiväiset rauhoittavat. Jos vaikka kani on aggressiivinen ja sillä tuntuu lapaluissa solmut, käytä vastapäiväistä liikettä. Yritä erottaa iho ja sen alla oleva lihaksisto toisistaan.

Käytä molempia käsiä. Koske kaniin koko hieronnan ajan, silloin kanilla on luottavaisempi olo. Tarkkaile kanin eleitä. Hyviä eleitä ovat hidas ja tasainen hengitys, venyttely, silmien ummistaminen ja hampaiden hiljainen narskuttelu.

Anna kanin tulla sun luo hierontaan ja tee se aina lattialla. Älä tee hierontaa väkisin. Jos kani loikkii pois, se on ok. Pese kädet ennen hierontaa ja jätä ranne- tai muut korut pois, sillä niihin voi jäädä karvoja väliin ja se tuntuu epämiellyttävältä kanista.

bunny flop sarin arkki kani
Tätä ihanaa hoitokania sai hieroa purentalihaksista.

Kanin luusto

Kirjassa on paljon havainnollisia mustavalkokuvia, joissa esitellään sekä hieronnan rentouttamaa Maia-kääpiöluppaa että oikeita otteita. Niitä en kuitenkaan tekijänoikeussyistä voi tähän liittää. Yritän siis selittää parhaani mukaan 🙂

Jotta tunnistaa oikeat lihakset, pitää ensin opetella luuston rakennetta. Kun kädet laittaa kanin nenälle ja silittää otsaa sekä korvia kohti, kallosta pitäisi löytyä kaksi uurretta nenän vierestä. Sieltä löytyy poskiontelot ja etuhampaiden juuret. Monille kaneille tämä on mieluisa kohta silittää.

Kaneilla on seitsemän kaulanikamaa, kaksitoista rintanikamaa ja seitsemän lannenikamaa. Näistä nikamista johtaa selkärankaan kohoumia ja suoraan näiden päältä ei saisi hieroa, ainakaan kovaa. Sen sijaan pitkiä selkärankalihaksia, jotka ulottuvat aina ristiluuhun saakka, saa hieroa ja moni kani tykkää tästä. Ristiluun ympärillä on kolmio (kärki alaspäin) ja sen päissä on paljon hermoja.

Kaneilla on samanmuotoiset lapaluut kuin ihmisillä. Niiden päissä pitäisi tuntua kolmiomainen muoto.

Tekniikan hiontaa

Beal suosittaa, että aina hieronnan aluksi pidetään kädet kanin päällä noin 15 sekunnin ajan, jotta molemmat tottuvat kosketukseen. Heiluttelussa laitetaan kädet kanin sivuille ja hellästi keinutetaan vuoron perään kummallekin sivulle, jotta tulee pientä liikettä.

Sivelyotteella hierotaan pitkin ja liukuvin ottein. Sively lämmittää lihaksia ja niiden avulla saa hyvän käsityksen kanin lihaksistosta. Hidas ja kevyt sively rauhoittaa kania.

Pusertelu (kyllä, tämä on oikea termi) vähentää lihasjännitystä ja parantaa verenkiertoa. Kuona-aineetkin lähtevät liikkeelle. Pusertelussa kädet laitetaan C:n muotoon ja otetaan kiinni lihaksesta, nostaen sitä luusta pois päin. Pyöritä ja purista lihasta kämmenillä, vapauta. Pusertelu muistuttaa taikinan vaivaamista.

Painelu sopii kaneille, jotka kutiavat helposti tai joilla on pitkä turkki.

Rullausote muistuttaa pusertelua, paitsi rullauksessa ainoastaan ihoa nostetaan.

Väristysote herättelee hermoja ja auttaa lihaskramppeihin. Paina kania sormienpäillä ja värisytä poikittain.

Kitkaote muistuttaa väristysotetta, mutta ulottuu syvemmälle lihaskudoksiin.

Taputusotteella tarkoitetaan nopeita ”karateiskumaisia” otteita. Kaneilla ei voi käyttää koko kämmentä (eikä juurikaan voimaa) vaan pelkästään sormenpäitä. Luiden tai elinten päältä ei saa taputella.

Yhteenvetona

Kirjassa on paljon hyödyllisiä vinkkejä ja aion kyllä kokeilla hierontaa omille kaneille. Pienen totuttelun jälkeen etenkin Ruusa voisi tykätä hieronnasta. Kirjasta löytyy hierontavinkkejä myös erityiskaneille eli head tilt -potilaille, seniorikaneille ja esimerkiksi hammaspiikeistä kärsiville kaneille.

Kirja ei sovi arimpien kanien omistajille, koska hieronnassa kosketaan näille ns. punaisille alueille eli vaikkapa kylkiin ja tassuihin. Ja kuinka moni kani antaa koskea leuan alle tai vaivata selkäänsä?

Kuvat saisivat olla hieman parempia, kun nyt osaa tekstistä ei voi lukea. Kallon tunnistamiseen tarvittavista osista ei saa selvää.

Kaiken kaikkiaan lyhyt sekä ytimekäs kirjanen ja olen tyytyväinen, että hommasin sen itselleni 🙂 Suosittelen siis sullekin!

P.S. Jos haluat hieroa kania purentalihaksista, pyörittele leukaperien/poskien kohdalta ja lopuksi sivele sormenpäällä kania leuasta korviin (näyttää siltä kuin kani irvistäisi).

 

 

 

Seeprapeipot ja surutyö

Heippa! Olin kaavaillut hieman toista tekstiä tälle päivälle. Koska eläinperheeni on nyt yhtä seeprapeippoa pienempi, ajattelin tarttua aiheeseen. Kerron sulle, millaisia seeprapeipot ovat lemmikkinä, mutta sivuan myös lemmikin surutyötä, sillä oman surun lisäksi myös jäljelle jääneet lemmikit surevat menetystä. Topi-pappapeippoa jäi kaipaamaan hänen poikansa, Tossavainen.

Lemmikit ja surutyö

Topi oli kuollessaan 12-vuotias, joten hän kyllä eli pitkän elämän. Seeprapeippojen ikähaitariksi ilmoitetaan vielä ihan tuoreissakin oppaissa 4-7 vuotta. Topin poika täyttää 6 vuotta ja on kyllä niin elinvoimainen, ettei tulisi mieleenkään kutsua häntä vanhaksi.

lajitoveri
Tipi vasemmalla, Topi oikealla.

Topi leskeytyi kahdesti, kun ensin Tipi ja sitten myös Tessa menehtyivät. Tossavainen on Topin ja Tessan poika (vahinkopoikanen). Pidän tärkeänä sitä, että lemmikki näkee mitä kumppanille on tapahtunut. Eläimetkin surevat menehtynyttä kumppaniaan. Jos lajitoveri vain yhtäkkiä katoaa, siitä tulee hirveä hätä.

Tilanteen voi ajatella omalle kohdalle niin, että joku rakkaista perheenjäsenistä katoaisi etkä tietäisi mitä heille on tapahtunut. Kamalaa! Yhtä hirveältä se tuntuu eläimestä. Kumppania yritetään etsiä ja sitä yritetään huhuilla – tuloksetta.

Jos menehtynyt lajitoveri asetetaan näytille, eläin ymmärtää mitä on käynyt. Näin se voi aloittaa oman surutyönsä. Onhan sitä hirveä katsoa, kun kumppanille luritellaan ensin, mutta hetken päästä huomataan, että toinen ei vastaa. Enää koskaan. Tossavainenkin hiljeni istumaan Topin viereen ❤

Kun kaverin vieressä ei enää vietetä ruumiinvalvojaisia, voi edesmenneen lemmikin nostaa pois ja toimittaa esimerkiksi tuhkaukseen.

Jos esimerkiksi kaneilla on ollut aiemmin eripuraa eläinlääkärireissun jälkeen ja yksi sellainen päättyykin toisen eutanasiaan, en välttämättä suosittele menehtyneen lajitoverin näyttämistä jäljelle jääneelle kanille. Ei tietenkään ole suotavaa, että menehtyneen päälle yritetään hyökätä.

peipon pesä
Topi teki kanien heinistä pesän.

Miten niin ”vahinko”poikanen?

Seeprapeippojen vitsaus on liika pesiminen ja usein pariskunnat pesivätkin toisensa hengiltä. Munia tulee, vaikka pesää ei olisi ja vaikka laittaisi tekomunia oikeiden tilalle. Tekomunat on siis ihan oikea juttu, ostin niitä eläinkaupasta. Harmi vain, että montaa päivää siinä ei mene ennen kuin peippo huomaa, ettei tekomunista tule mitään ja pyöräyttää itse uudet tilalle.

seeprapeippo pesii
Isä Topi ja poika Tossavainen.

Yksin ei peippoja voi lähtökohtaisesti pitää, se olisi eläinrääkkäystä. Olin ajatellut, että nämä ovat viimeiset lintuni, koska niille on niin vaikea tarjota lajille sopivia olosuhteita. Peipothan tarvitsisivat viidakon, paljon kasveja, lentotilaa, tasoja ja sopivan ilmankosteuden sekä lämpötilan. Tätä on vaikea kotioloissa tarjota.

Toki parhaani teen tässä kaksiossa, mutta jos sulla sattuu olemaan kasvitieteellinen puutarha tai vastaava tila, joka kaipaa seeprapeippoja, ota yhteyttä.

linnut
Vasemmalla Topi, oikealla Tessa.

Sananen peipoista lemmikkinä

Peipot eivät elä pelkällä vedellä ja siemenseoksella vaan tuoreruokaa täytyy olla tarjolla joka päivä. Ruuan pitää olla monipuolista ja peippojen suorille pikkunokille sopivaa. Kesällä pystyn tarjoamaan enemmän valikoimaa, mutta talvisinkin annan vähintään kolmea eri yrttiä (hevi-osaston ruukkuja), tummanvihreitä salaatteja, paprikoita ja vaihtelevasti hedelmiä.

Välillä laitan keitettyä luomukananmunaa pienen määrän tarjolle. Murustan peipoille myös kuortenpalasia. Ruuansulatushiekkaa tai esimerkiksi mineraalikiviä meillä ei ole vaan kaikki tulee muusta ravinnosta.

kolme lintua
Vasemmalla nuori Tossavainen nokassaan vielä poikasväriä, keskellä Topi, oikealla Tessa.

Koiraat lurittelevat ja naaraat tööttäilevät. Koiraatkin tööttäilevät ja kummatkin osaavat rääkyä – melko kuuluvasti. Sitten on myös erilaisia pesimisääniä. Koiras pärisyttelee pyrstösulkia, kun se haluaa paritella.

Kylpeminen on tärkeä juttu, joten vettä pitäisi olla tarjolla laakeassa astiassa. Juomavettä vaihdetaan myös päivittäin. Kun Tupuna- ja Poppana-kanit olivat vielä hengissä, peipot saattoivat heinien varastelun lisäksi mennä myös kanineitien juoma-astiaan kylvylle. Vaikka siis oli omakin amme. Että näin 🙂 Lisäksi linnut lurittelevat ja lentää liihottelevat silloin kun kanit tykkäisivät nukkua. Ja kanit melskaavat silloin kun linnut haluaisivat nukkua.

seeprapeippo
Peikonpähkinäpuun oksat toimivat orsina Tipille (vas.) ja Topille (oik.).

Linnuissa on melkoinen siivoaminen joka päivä, kun heitit kakkivat just sinne missä sattuvat istumaan. Siementenkuoria on myös joka paikka täynnä. Nimimerkillä Harja, Kihveli & pesusieni.

Äkkiseltään ei tule yhtään ”helppoa” lemmikkiä mieleen ja nämä eksoottiset lemmikit ovat kyllä oma lukunsa. Eksoihinhan se kanikin kuuluu. Kotioloissa voi tosiaan olla hankala järjestää heille sopivaa ympäristöä. Se on mahdollista, mutta vaatii kenties enemmän vaivaa kuin esimerkiksi koiran kohdalla. Koirat pääsevät ulos lenkeille, kun taas eksot asuvat sisätiloissa lähes koko elämänsä. Siksi ympäristöön on panostettava.

Uskon, että Topin pitkän elämän salaisuus oli vapaa liikunta, lajitoverit sekä monipuolinen ravinto. En usko häkittämiseen, ellei sitten ole eläimen sairastumisen vuoksi pakko rajoittaa tilapäisesti liikkumista. En siis laita lintuja häkkiin joka yö ja peitä sitä kankaalla vaan Tossavainenkin käy itse yöpuulle silloin kun katsoo sen sopivaksi. Yleensä, kun ilta alkaa hämärtyä. Hän nukkuu yleensä rottinkihyllyn päällä olevassa heinäpesässä (sellaisessa hamstereille myytävässä).

Mulla on ollut monia rescue-eläimiä, joten niin kanit kuin muutkin lemmikit ovat yleensä olleet adoptoidessa aikuisia. Tästä syystä yhdessä vietetty aika on saattanut jäädä lyhyeksi. Topi kuitenkin saapui eläinperheeseeni kolmen kuukauden ikäisenä, joten sain tuntea hänet kaikista tähänastisista eläimistä pisimpään. Hyvää matkaa rakas Topi ❤