Eläinsuojeluilmoitus – miten se tehdään?

Moikka moi! Tällä kertaa aiheena on eläinsuojeluilmoituksen tekeminen. Jos epäilet eläimen huono pitoa, sulla on suorastaan velvollisuus tehdä asialle jotain.

Mitä sitten voi tehdä, jotta eläimen olot paranisivat? Jos tuntuu siltä, että tyyppi voisi kuunnella asiallisia neuvoja, niitä ei mikään estä antamasta. Jos ilman tunteenpurkauksia ja muutenkin asiallisesti annettu palaute ei tunnu auttavan tai et uskalla kokeilla, tee eläimestä ilmoitus suoraan viranomaiselle.

Ilmoittaminen ei maksa mitään eikä ilmoituksen kohteelle kerrota, kuka ilmoituksen on tehnyt.

Eläinsuojeluviranomainen

Suomessa on vapaaehtoisia eläinsuojeluyhdistyksiä, joille voi tehdä ilmoituksen. He eivät kuitenkaan voi muuta kuin neuvoa ja viedä asian eteenpäin. Ainoastaan poliisilla ja valvontaeläinlääkärillä on valtuudet esimerkiksi ottaa eläimiä huostaan, joten kehotan aina ottamaan heihin suoraan yhteyttä.

Valvontaeläinlääkärin tiedot löytyvät kunkin kunnan kotisivuilta. Tästä linkistä löytyvät Tampereen kaupungin valvontaeläinlääkärin tiedot. Jos oikeaa sivua ei meinaa löytyä, voit googlata oman kaupungin tai kunnan nimen ja ”eläinlääkintä”. Esimerkiksi ”tampere eläinlääkintä”.

Miksi ”eläinlääkintä” eikä suoraan ”valvontaeläinlääkäri”? Termit voivat muuttua, mutta viranomaisten yhteystiedot lukevat aina eläinlääkinnän yhteydessä. Yleensä ensin luetellaan kaupungineläinlääkärit, jotka pitävät vastaanottoa, mutta kun skrollailee alaspäin, pitäisi löytyä myös valvontaeläinlääkärin tiedot.

Virka-aikana kannattaa ottaa yhteys ensisijaisesti valvontaeläinlääkäriin. Virka-ajan ulkopuolella oikea osoite on poliisi.

Epäilyttävästä kasvattajasta voi eläinsuojeluilmoituksen lisäksi tehdä oman alueen verotoimistolle ilmoituksen.

Mitä tietoja eläinsuojeluilmoitusta varten pitää olla?

Kerää aina mahdollisimman paljon tietoja eläinsuojeluilmoitusta varten. Nimet, puhelinnumerot, sähköpostiosoitteet, osoitteet, mitä rotuja ja eläinlajeja kaupataan tai pidetään, millaisia ilmoituksia julkaistaan ja linkit tai mielellään kuvakaappaukset mahdollisista myynti-ilmoituksista.

Tee ilmoitus omalla nimelläsi ja yhteystiedoillasi. Jos ilmoittaja on vain jokin nimimerkki eikä siinä ole mainittu tarkkoja tietoja, on todennäköistä, että viranomainen ei lähde tarkastuskäynnille. On käynnille toki vaikea lähteäkin, jos ei tiedä, mihin osoitteeseen pitää suunnata.

Jos on mahdollista saada kuvia tai videomateriaalia eläimen huonoista oloista, ne kannattaa liittää ilmoitukseen. Etenkin videomateriaalia voi olla mahdoton lähettää sähköpostitse suuren koon vuoksi, joten niihin voi käyttää esimerkiksi ilmaista WeTransfer-palvelua.

Kaikkialla ei saa kuvata, mutta esimerkiksi Suomen freelance-journalistien sivuilla annetaan ohjeita kuvaamiseen.

Onko tarkastuskäynti tehty?

Viranomaisella ei ole velvoitetta kertoa ilmoittajalle, onko tarkastuskäynti tehty tai miten siellä meni. Jotkut kertovat, toiset eivät. Olen itse tiedustellut joskus ilmoituksen perään, kun mitään ei ole kuulunut. Minulle on silloin vain kerrottu, että kohteessa on käyty.

Jos kyse on esimerkiksi liiketilasta, jossa pidetään eläimiä huonosti, voit käydä asiakkaana asioimassa liikkeessä ja samalla katsoa, ovatko olot muuttuneet. Jos eivät, voit tehdä uuden ilmoituksen.

Onko eläintenpito tarpeeksi huonoa eläinsuojeluilmoitusta varten?

Suomen eläinsuojelulaki on suoraan sanottuna melkoinen häpeäpilkku, joten voi olla, että sieltä ei löydy pykäliä auttamaan huonoissa oloissa eläviä eläimiä. Jos asia vähänkään mietityttää, kannattaa aina kysyä valvontaeläinlääkäriltä tai vapaaehtoiselta eläinsuojeluneuvojalta.

Koirista tehdään herkemmin ilmoituksia kuin esimerkiksi kaneista, koska koirat pitävät ääntä ja huonosti hoidetut kanit vain haisevat. Löyhkä onkin usein merkki siitä, että jotain on vialla, vaikka asunnosta ei kuuluisi eläinten ääniä. Ihmisestä ei millään näe päälle päin, rääkkääkö hän eläimiä vai ei.

Tavallisista kerrostaloasunnoistakin on löydetty monia kymmeniä kaneja. Tallikaneja onkin vielä vaikeampi löytää, sillä maaseudulla naapurit ovat kauempana.

Eläimen dumppaus

Lemmikki ei koskaan kuulu luontoon. Siinä on hyvä nyrkkisääntö, mitä kannattaa noudattaa.

Jos näet jonkun dumppaavan eläimiä, olet rikoksen silminnäkijä ja siitä pitäisi ehdottomasti ilmoittaa poliisille. Tuskin pääkaupunkiseudun citykaniongelmaa olisi koskaan syntynyt, ellei joku olisi dumpannut kaneja luontoon. Karannutta eläintä on mahdollista etsiä ja esimerkiksi loukuttaa, joten sekään ei ole tekosyy.

Jos et ole varma, onko kyseessä luonnonvarainen eläin vai lemmikki, kaneilla sen näkee yleensä värityksestä ja muista ulkoisista tuntomerkeistä. Esimerkiksi rusakoilla ja metsäjäniksillä ei ole luppakorvia tai pitkiä karvoja. Lisäneuvoja saat SEYn luonnonvaraisista tietäviltä eläinsuojeluneuvojilta.

P.S. Jos esimerkiksi luonnonvarainen eläin on ahdingossa etkä pysty auttamaan sitä itse, sulla on velvollisuus hankkia eläimelle apua. Hätäkeskus on oikea osoite eli näppäile numero 112 puhelimeen ja paa soittaen.

P.P.S. Joskus Hätäkeskuksesta on väitetty, että eläintehtävät eivät kuulu heille, mutta tämä ei pidä paikkaansa ja olet keskustellut lisäkoulutusta tarvitsevan henkilön kanssa. Tavallisilla kansalaisilla on harvoin tarvittavaa erityiskalustoa ja asiantuntemusta eläinten kiinniottamiseksi ja auttamiseksi.

Mainokset

Syötäviä virikkeitä kaneille

Heissan! Kaupasta tulee ostettua valmiina erilaisia virikkeitä lemmikeille, mutta niiden menestys oman eläinperheen edessä ei välttämättä ole taattu. Näin kävi muun muassa alfalfa- eli sinimailasheinärinkuloiden kanssa. Sinimailasesta voi muuten mennä kanin vatsa sekaisin eikä se sovi virtsakivipotilaille.

Epäonnistuneiden hankintojen jälkeen mietin aina, miten virikkeitä voisi parantaa. Esittelen postauksessa kaksi tapaa hyödyntää yrttejä kanille mieluisana virikkeenä.

Kranssissa on pieni epäonnistumisen vaara, jos ei ole saatavilla taipuvaisia, mutta tarpeeksi pitkävartisia luonnonkasveja. Yrttinaru on helppo toteuttaa eikä siinä mene hermot putoilevien lehtien vuoksi 😀

Rinkulan tai kranssin voi tehdä kaneille sopivista pitkävartisista yrteistä tai oksista. Esimerkiksi ohuet koivun ja pajun oksat sopivat hyvin punomiseen. Kuivatin viime vuonna maitohorsmaa, lipstikkaa, minttua sekä muutamia muita kasveja.

kanivirike
Kuivattuja yrttejä kaneille. Vasemmalla sidottu kimppu ja oikealla ei-niin-pyöreä kranssi. Takana raffianarua. 

Yrttikranssiin tarvitset:

Virikkeeseen voit valita kanin lempiyrttejä ja sen voi toteuttaa joko tuoreena tai kuivattuna versiona. Jos toteutat sen tuoreena, tee kranssista paljon pienempi. Iso kranssi voi olla halkaisijaltaan reilut 15 cm.

Tuoreversioon voit ostaa kaupan hevi-osastolta yrttiruukkuja ja leikata ne rinkulaan. Kahdelle kanille voi käyttää esimerkiksi kahta ruukkua, kunhan ei leikkaa kaikkia varsia mukaan.

Jos kani on tottunut isoon määrään tuoreruokaa eikä sen vatsa mene siitä sekaisin, voit leikata rinkulaan kaikki kahden ruukun yrtit multapaakkua ja juuria lukuunottamatta. Yrtit kannattaa myös huuhtoa vedellä ensin ja kuivata sitten vaikka pyyhkeeseen.

Kuivattu versio kestää kauemmin, mutta siihen on vaikeampi löytää sisältöä. Varsien olisi hyvä olla taipuisia, jotta sitominen onnistuu ilman varsien katkeamista.

Aseta yrtit/kasvit lattialle tai vaikka tiskipöydälle. Sido pieni kimppu narulla kiinni, lisää jo sidottuun varsiin vähitellen loput yrtit ja pyöritä narua varovasti niiden ympäri. Raffia ei ole maailman taipuisinta narua, joten solmut kannattaa tehdä varoen.

Jos kani ei pelkää roikkuvia virikkeitä, voit ripustaa rinkulan narusta roikkumaan. Jos heiluva virike ei iske (kuten meillä kävi), sen voi kiinnittää narun avulla myös vaikka tuolinjalkaan maata vasten kiinni.

Jos kranssia ei sido mihinkään kiinni, kani voi heitellä sitä pitkin mattoja ja se tietää ylimääräistä sotkua. Kuiva yrttikranssi sotkee kyllä joka tapauksessa melko paljon, joten kannattaa varautua lehtisilppuun.

kuivattu yrtti kanille
Kaneille kuivattua lipstikkaa, nuorta maitohorsmaa.

Yrttinaruun tarvitset

  • raffianarua
  • puisia pyykkipoikia
  • sakset
  • yrttejä ja salaatteja

yrttinaru kanille tarvikkeet

Sido raffianarun päät pöydän tai tuolien jalkoihin kiinni suunnilleen oman polvesi korkeudelle. Pese ja kuivaa erilaisia yrttien ja salaattien lehtiä. Ripusta ne naruun pyykkipojilla.

Ei kannata innostua uusimaan narun yrttejä kovin tiuhaan, sillä kanin pitää syödä paljon heinääkin välissä.

P.S. Ostin taannoin myös ruohomatot kaneille. Nekään eivät päässeet jatkoon, sillä Poppanalla olisi vieläkin omansa jäljellä ellen olisi antanut pohjaa Ruusalle ja Tuhtolle. Parempi menestys oli tuoreella nurmipaakulla, jonka toin laakeassa saviastiassa kanien eteen 🙂 Siitä lisää Kanikirjan sivuilla 48-49.

kanille puumaja
Kanin pihlajanoksamaja.

P.P.S. Kaneille voi tehdä myös oksista rakennetun majan tai kankaisen teltan. Jos kaneillasi ei ole herkkää vatsaa, myös pahviset virikkeet käyvät. Veteen liukenemattomat vessapaperihylsyt voi uusiokäyttää, kun laittaa paperia ja pellettiä sen sisään. Päät voi kurtistaa kiinni.

Kodin suojaaminen kanin hampailta – osa 2

Heissulivei! Facebookissa törmäsin hauskaan meemiin, jossa Johnny Depp on kapteeni Jack Sparrowna tuijottamassa eteensä hölmistyneenä. Yhtäkkiä hän säntää juoksuun. Tekstinä oli: ”Kun kuulen ääntä ja tajuan että koirani pureksii jotain”. Jotta tätä ei tarvitse omien kanien kanssa soveltaa, kannattaa koti suojata 😀

Aiemmassa kodin suojauspostauksessa kerroin, miten kasvit, tavarat ja listat suojataan. Tällä kertaa jaan parhaat vinkit esimerkiksi pattereiden ja seinien suojaamiseen. Niitä on vuosien saatossa kokeiltu monia ja osa erittäin toimiviksi havaittuja.

Kaiken a ja o ovat sellaisten materiaalien käyttäminen, mitä kani voi huoletta pureksia. Esimerkiksi listoja ei voi suojata teipillä tai muovilla, koska kanin hampaat läpäisevät ne melko nopeasti.

Pissaa seinällä?

Jos sulla on häkki käytössä kaneilla, olet ehkä tuskaillut, mitä voi tehdä roiskuvan pissan kanssa. Tai ehkä olen vain ainoa, jonka kanit ovat keksineet tämän 😀 Ruusa ja Tuhto pissailivat häkin päällä niin, että pissaa sai pestä myös seinästä.

On kaksi vaihtoehtoa, mitä voit kokeilla. Yksi ratkaisu on kiinnittää teipillä tai nippusiteillä vettä läpäisemätön suihkuverho häkin taakse ja alle.

Jos joku loikkaa häkin päälle ja yrittää sieltä lirauttaa pissat, ne tippuvat verhoa pitkin alas. Häkin alla pitää tällöin olla myös helposti pestävää kangasta. Siihen käy esimerkiksi pyyhe tai vanhasta päiväpeitosta leikattu sopivankokoinen pala.

Vanhat eriparisukatkin käyvät, kunhan ne ovat tarpeeksi paksut. Reikäiset sukat voi uusiokäyttää häkin takana, sillä pissa imeytyy niihin eikä leviä lattialle.

Suihkuverhon sijaan voi käyttää myös pleksiä tai vaikka isoja keraamisia laattoja. Viimeksi mainittuja saa suht edullisesti rautakaupoista, pleksi voi olla kalliimpaa. Laattoja voi myös kesällä käyttää kanien viilentämiseen.

Tämä ratkaisu vaatii siis muutamia hankintoja ja paljon pesemistä. Mikä voisi olla edullisempi ja muutenkin helpompi vaihtoehto? Lue eteenpäin 🙂

Vessalaatikon tai häkin oikea paikka

Seinien suojaamisen sijaan voi pohtia, miksi kanit pissaavat seinälle. Auttaisiko häkin tai vessalaatikon siirtäminen eri paikkaan?

Muuttaessani väliaikaisasuntoon remontin vuoksi huomasin, että Ruusa ja Tuhto eivät enää kiivenneet häkin katolle pissailemaan, kun häkki ei ollut seinässä kiinni. Tähän siis oikeasti vaadittiin muutto toiseen asuntoon 😀 Onneksi evakkotalossa oli vino katto juuri siinä huoneessa, minkä vuoksi en saanut häkkiä seinään kiinni.

Ruusa tykkää syödä heinää häkin ulkopuolelta ja vetelee korsia milloin miltäkin puolelta. Tuhtokin ilmeisesti arvosti pääsyä häkin taakse niin, ettei pissoja ole enää löytynyt häkin katolta tai sen läheisyydestä. On vissiin turvallisempi olo näin.

Kokeilin järjestyksen muuttamista, kun palasimme takaisin kotiin. Herranen aika, sehän toimi! Aikaisemmin häkki oli aukeavan oven edessä ja nyt se on ikkunan alla, kauempana ovesta. Ei siis seinässä kiinni enää. Kaneilla on oma feng shui!

Pattereiden suojaaminen

Asunnossani lämmitys tulee lattiasta, jossa kiertää vesiputket. Ei siis ole tarvinnut miettiä, miten suojaisi seinällä olevia pattereita. Tai lähinnä niiden johtoja.

johtojen_suojaaminen_kani
Patteri johtoineen saa olla barrikadien takana rauhassa kanin hampailta.

Jos pattereita kotoa löytyy, niitä voi suojata verkkojen, ritilöiden, laattojen sekä painavien tiiliskivien avulla. Tiiliskivet käyvät kääpiökaneille, mutta jos kotona loikkii jättirotuja, hankkisin ehkä barrikadiksi painavat betoniharkot.

Kani syö seiniä?

Yleensä maalattu seinä ei kiehdo kaneja, mutta auta armias, jos kotoa löytyy tapettia. Siitä voi tulla kanille sellainen tuholaisvimma, että oksat pois! Ja kohta ei ole tapettia seinissä lainkaan, ainakaan kanin korkeudelta…

kaniverkko
Jyrsijäverkko pitää kaninkin hampaat loitolla.

Vaikka kani ei ole jyrsijä, kannattaa hankkia rautakaupasta jyrsijäverkkoa, sillä se pitää kaninkin loitolla. Jos oma kaniperheesi on Demolition Manille sukua, suosittelen ostamaan pari rullaa (riippuen suojattavan tilan koosta) verkkoa. Niitä sitten pyöritellään ja kiinnitetään seiniin sekä listoihin niittipyssyn avulla.

Yksi rulla on tarpeeksi korkea ainakin kääpiökania varten, joten ei tarvitse vetää uutta kierrosta seiniin edellisen yläpuolelle. Kannattaa laittaa hanskat käteen ja kääntää terävät kulmat seinään päin, ettei ole kaneilla kohta kuonot ruvella 🙂

Jos niittipyssy kauhistuttaa, ajattele, että se on pienempi paha kuin revityt tapetit. Etenkin jos kyseessä ei ole oma talo tai asunto. Niittejä ei tarvitse olla kovin tiheässä, joten reikiä ei tule liikaa.

Miten suojaan oven ja kynnyksen?

Listojen ja johtojen lisäksi ovet ja kynnykset kiehtovat monia kaneja. Aina sellaiset paikat, minne ei pääse, ovat kiinnostavia. Toki niitä yritetään myös nakerrella, jos vaikka sitä kautta ulosmeno järjestyisi.

kodin_suojaaminen_kanin_hampailta
Kynnyksen suojaaminen verkolla.

Helpoimmalla pääset, jos vedät samaa jyrsijäverkkorullaa myös oven ja kynnyksen eteen. Niittejä tulee tällöin vain kynnykseen, jotta oven saa auki. Kannattaa käyttää rullaa sellaisenaan eikä leikata sitä pienemmiksi paloiksi.

Jos tuntuu, että verkon yli on hankala hyppiä, sitä voi vähän leikata lyhyemmäksi. Muista pyöristää kulmat, ettet revi sääriäsi niihin!

Jos verkon yli hyppiminen ei yhtään innosta, kynnyksen voi yrittää päällystää verkolla kanien puoleiselta sivulta. Sama juttu oven alareunan kanssa. Verkko pitää kuitenkin asettaa niin, että oven saa normaalisti kiinni.

Mistä saa ritilöitä?

Omaan sisustukseen eivät sovi vihreät kompostikehikot, joten hain valkoisia ritilöitä Tammer-Tukusta. Jos tuttavapiirissä on yrittäjiä, heiltä voi kysyä, mistä saa ostettua metalliristikoita. Rautakaupoissa saattaisi myös olla vastaavia.

P.S. Kannattaa uskoa, kun sanon, että bukleematot soveltuvat kaneille parhaiten 😀 Meillä käy nimittäin räsymatoille näin.

paras matto kanille
Räsymatto ja kanit eivät sovi yhteen.

Räsymatto on myös tosi raskas pestävä, jos sille merkkaillaan. Bukleematto kuivuu nopeasti ja siitä lähtee tahrat hyvin veden, mäntysuovan ja juuriharjan avulla. Bukleen reunaa näkyykin kuvassa yllä.