Montako kania eläinlääkäriin?

Helou! Jos sulla on monta kania ja yhdellä olisi eläinlääkärireissu tiedossa, montako kania otat käynnille? Vuosia sitten olisin vastannut tähän, että yhden. Enää en ole yhtä varma.

Aiemmin olen vienyt kaneja yksittäin eläinlääkärin vastaanotolle. Reissun jälkeen kanit ovat silti tulleet toimeen keskenään. On kuitenkin mahdollista, että eläinlääkärireissu (etenkin pidempi sellainen) voi vaikuttaa kanienvälisiin suhteisiin. Tiedän muutaman tapauksen, jossa kanit ovat alkaneet hyökkiä toistensa päälle eläinlääkärikäynnin jälkeen.

Miksi kanit eivät hyväksy toisiaan eläinlääkärikäynnin jälkeen?

Jos eläinlääkäriin menee uroskani ja naaraskani jää kotiin, on suurempi riski sille, että kanit eivät enää tule toimeen käynnin jälkeen. Naaraat puolustavat reviiriä uroksia hanakammin. Eläinlääkärissä käynyt kani tuoksuu erilaiselta eikä kotiin jäävä kani välttämättä enää tunnista kaveria.

Kani voi suhtautua eläinlääkäristä palaavaan kaniin täysin vieraana kanina ja koska kanit ovat kuitenkin melko reviiritietoisia, hyökkiminen voi alkaa. Kotiin palaava kani taasen ihmettelee kaverin käytöstä ja puolustautuu kenties myös hyökkäämällä.

Pattitilanteessa ollaan etenkin silloin, kun kotiin jäänyt kani on ollut se alistuvampi eikä enää suostu antamaan kaverilleen periksi. Asunnossa ei ole tarpeeksi tilaa toisen kanin väistämiseen, vaikka neliöitä olisi reilustikin.

Riita poikki ja omistaja väliin?

Jos kanit alkavat tapella, on tärkeää tarkkailla menoa siten, että jahtaaminen on ok, naamakkain hyökkiminen ei välttämättä ole ok. Jos jommasta kummasta tulee verta, on aika erottaa kanit.

boxing rabbits
Nyrkkeilevät kanit näyttävät tältä…

Jahtaamista auttaa se, että lattialla on kanintassujen pitäviä mattoja, jotka eivät liu’u alta kun niiden päältä pinkaistaan karkuun. Piilopaikkojen lisääminen ja uusien virikkeiden tarjoaminen saattavat auttaa, kun kaneilla on mahdollisuus paeta ja tutkiskella uutta ympäristöä. Jos uusia virikkeitä ei ole, kokeile vaihtaa vanhojen tavaroiden paikkaa.

Tuoksuvien yrttien tarjoaminen kannattaa aina, joten siitä saattaa olla tässäkin apua. Kanit voivat siinä syödessään pällistellä toisiaan ja muistella, mahtavatko jo tuntea vaiko eivät. Yrttejä kannattaa ripotella sinne tänne.

Jos menet tappelevien kanien väliin, saatat saada vähän hammasta tai raapaisuja itsekin. Suosittelen siis pitkähihaista paitaa ja paksukankaisia housunpuntteja.

Tappelevat kanit voivat rauhoittua ajan myötä, jos tutustuttaminen aloitetaan kokonaan alusta. Aiemmassa postauksesta löytyy vinkkejä kanien tutustuttamiseen 🙂

Kaikkia kaneja ei toki ole pakko ottaa eläinlääkärikäynnille mukaan, mutta yleensä on jokin ydinporukka, jotka hengailevat eniten yhdessä. Näille voi siis tulla kränää, jos joku kaneista häippäsee kantokopassa pois ja tulee takaisin kummalliselta tuoksuen.

Ai miten niin kani on helppo lemmikki? 😉

Yhden iso stressi vs kahden pieni stressi

Ajattelin aiemmin, että ei kannata viedä kuin sairas kani eläinlääkäriin, koska kantokoppamatka on stressaava. Ei ollut järkeä stressata kaikkia matkalla. Mutta olisiko sittenkin niin, että kaiken kaikkiaan tulee helpommaksi viedä useampi kani?

Näin ainakin nykyään suositellaan.

Koska kani on yhdyskuntaeläin ja tarvitsee lajitoverin seuraa, se koskee myös kantokoppamatkoja. Vaikka kaneja pelottaisi, ne saavat kuitenkin toisistaan turvaa. Kenties voivat sitten kotona keskustella, kuinka kamala reissu tuli tehtyä 😀

Kamaluutta voi kirjaimellisesti pehmittää laittamalla heinää ja vähän jotain herkkua kantokoppaan sekä tietysti vällyjä, joihin pissat imeytyvät. Jos kantokoppa on ylhäältä avonainen, peitä katto kankaalla, jotta kaneilla on mahdollisimman turvallinen olo.

Turvallisia eläinlääkärireissuja kanien kanssa toivottelee Puputäti! 🙂

P.S. Minut löytää myös Instagramista nimellä @pupu.tati

(Kuvat Pixabay.com)

 

 

 

Kanimaista uutta vuotta 2020!

Hyvää uutta vuotta 2020! Viime aikoina olen keskittynyt kanien sairauksia, ravintoa tai käyttäytymistä koskeviin artikkeleihin. Niitä on tulossa runsaasti jatkossakin, mutta nyt ajattelin kirjoitella hieman henkilökohtaisemman postauksen ja kertoa, mitä Puputädin poppoolle kuuluu 🙂

Vuoden vaihtuessa alkaa väistämättä miettiä, mitä kaikkea on kuluneen vuoden aikana tapahtunut. Vuosi 2019 oli välillä melko raskaskin, koska Poppana sairasteli ja neiti jouduttiin päästämään vehreämmille niityille ❤   Oli myös hoitolatilan remontti, jonka vuoksi en voinut ottaa hoitolaisia ja piti muuttaa remontin ääniä ja pölyä evakkoon.

Evakkotalosta tykkäsin paljon, koska se oli vanha omakotitalo. Samalla kuitenkin stressasin muuttoa keskellä talvea, koska eläinperheeseeni kuuluu yli 10-vuotiaita eksoottisia lemmikkejä. Kaikki meni kuitenkin hyvin. Selviytymiskeinona on olla ajattelematta ikäviä asioita ennen kuin on ihan pakko. Joskus siinä onnistuu vähän paremmin, joskus huonommin. Oletko säkin samanlainen jännääjä?

Kaikki uusi hirvittää yleensä, koska ei tiedä mitä tapahtuu. Näitä muutoksia on viime aikoina ollut paljon, kun työpaikka vaihtui. Yritystoimintaa eli Sarin Arkkia sain onneksi pitää pystyssä, vaikka olinkin muutaman kuukauden työtön. Nyt mulla on kaksi palkkatyötä, joista toinen sattuu olemaan eläinlääkäriasemalla (jee!) 🙂 Sarin Arkkikin porskuttaa hyvin – myyn Kanikirjoja ja hoitolassa on riittänyt asiakkaita eksoottisten lemmikkien muodossa (myöskin iso jee!) 🙂

Hoitolakuviot alkavat olla siinä mallissa, että kiikarissa on isompi koti. Mullahan ei ole muuta toimitilaa kuin oma kotini. Se käy äkkiä pieneksi, kun hoitolaisia tulisi enemmän kuin mitä pystyn kerralla ottamaan. Tietysti haluaisin ottaa kaikki tarjotut lemmikit hoitoon, mutta en voi. Nykyisessä osoitteessa voin hoitaa vain yhden omistajan eläimiä kerrallaan (eläimiä, jotka eivät tappele samassa tilassa), koska haluan pitää eläimiä vapaana. Rajatulla ja talttahammasturvallisella alueella toki 🙂

Oma eläinperhe

Jos seuraat mua Instagramissa, et ole voinut välttyä näkemästä, mitä Ruusalle tai Tuhtolle kuuluu. Peipoista postailen harvemmin, koska Puputädin tili on kanipainotteinen. Peipot kuitenkin voivat hyvin ❤  Pappapeippo Topi on kohta 12-vuotias ja poikansa Tossavainen on 5-vuotias. Topi on sen verran seniori, että korkealle lentäminen ei enää onnistu. Hän pystyy kyllä siirtymään orrelta toiselle tai tarvittaessa lentämään pieniä matkoja suoraan (tai hieman alaviistoon).

Peipot ovat kovia pesijöitä. Naaraat munivat vaikka ei pesää olisi ja koiraat lurittelevat vieressä niin kauan, että naaraat voipuvat. Topi on leskeytynyt kahdesti ja nyt Tossis koittaa välillä kosiskella isäänsä. On siis vähän varottava, ettei Topi rasitu liikaa, kun ei kuitenkaan pääse karkuun tarpeeksi nopeasti.

seeprapeippo pesä
Ylhäällä Tossavaisen pesä. Jaan tuoreruuat häkin pohjalle sekä tähän hyllylle.

Linnuille on todella vaikea luoda lajityypilliset olot. Ilmankosteuden pitäisi olla korkeahko, noin 65 prosenttia. Etenkin lämmityskaudella se on harvoin edes ihmisille ja kaneille sopivalla tasolla eli 45 prosentissa. Linnut ovat herkkiä tuoksuille ja valaistuksenkin pitäisi olla sopiva. Pitää saada tarpeeksi unta ja ruuan on oltava monipuolista. Pelkillä siemenillä ei pitkälle pötkitä. Talviaikaan on huolehdittava riittävästä vitamiinien saannista, kun ei voi kerätä ulkoa syötävää.

Tarjolle laitan erilaisia paprikoita, yrttejä ja hedelmiä joka aamu. Toki suoranokkaisten papukaijojen kokoa eli todella pieniä paloja 😀 Siivottavaa riittää, koska ruokaa roiskuu joka puolelle ja peipot myös kakkivat ihan just siellä, missä sattuvat vessahädän iskiessä istumaan. Olisi ihanaa pystyä tarjoamaan peipoille viidakko (kasvitieteellinen puutarha tai vastaava), mutta näillä mennään, mitä on. Saavat kuitenkin olla vapaana koko ajan, Topin vanhuudenpäiviä lukuun ottamatta.

Ruusalla (tunnetaan nykyään myös nimellä Tuusannuuska) tuli just kolme vuotta täyteen meidän perheessä 🙂 Tuhtokin täyttää tänä vuonna 6 vuotta. Poppana asusteli olohuoneessa ja neidin valtakuntaa oli myös eteinen ja keittiö. Poppiksen poismentyä olen päästänyt Ruusan ja Tuhton koko asuntoon (hoitolaa lukuun ottamatta) aina muutamaksi tunniksi joka ilta.

Ruusannuuskan tuhoamisvimman vuoksi en ole jättänyt parivaljakkoa keskenään vapaaksi koko asuntoon. Makkari on kaniturvallinen alue. Luulin siis, että koko asunto on, mutta herranjestas kuinka olinkaan väärässä! Tuhto on onnistuneesti asunut Hiljan kanssa muualla asunnossa, mutta Tuusannuuskan jäljiltä pitäisi häkittää telkka, kaikki kirjat ja alimmat hyllyt, tyynyt, puukalusteet, matot sun muut peitot. Siis oikeastaan kaikki. Ja koska tyypit ovat yhteen patjaan tiensä jo vuosien saatossa syöneet, ei ihan hirveästi nappaa jättää sohvaa heitin armoilleen…

Isommassa kodissa saavat sitten pysyvästi enemmän tilaa 🙂 Tässä kaksiossa mennään nyt toistaiseksi näin. Ruusa tuossa itse asiassa kävikin vähän iloloikalla, kun istun tässä olohuoneen sohvalla läppäri sylissä tätä kirjoittamassa. Aww ❤  Puolta tuntia myöhemmin hän kävi kaatamassa hyllystä ruukun nurin ja yritti kaivautua seinän ja kaapin väliin. Että näin 😀

Mikä on ”nyt sitten!” -ennätys sun eläinperheessä? Multa se on saattanut muutaman kerran jo tänään kuulua 😀 Mutta siis juuri tän takia adoptoin Ruusan. Etsiskelin Tuhtolle morsmaikkua ja Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistyksen sivuilla oli monta leikattua naaraskania koteja vailla. Kuvauksen perusteella ajattelin, että tälle vintiölle on melko vaikea löytää kotia. Tuolta Pesun sivuilta löytyy muuten nytkin kodittomia kaneja 😉

Tästä onkin tullut hieman pidempi sepustus kuin mitä oli tarkoitus, mutta tiivistettynä totean, että eläinperheelle menee hyvin 🙂 Vaikka meitä on yksi vähemmän, ryhmädynamiikka alkaa olla kohdillaan. Vielä kun saisi sen isomman talon, ettei tarvitsisi nostella Tuusannuuskan tieltä kaikkea pois joka ilta vaan kanit saisivat isomman tilan, minkä voisi sisustaa kokonaan kanien valtakunnaksi.

Samaten peipoilla saisi olla oma tila ja mulla hiljaisempi työskentelysoppi, jossa voin esimerkiksi just kirjoittaa. Olen tykännyt keksiä eläinsatuja ja tehdä jotain pieniä käsityöprojekteja, mutta mihinkään luovaan ei ole ollut viime aikoina jaksamista.

kanikirja opas kanien maailmaan arvonta
Osallistu Kanikirja-arvontaan!

Kanikirja-arvonta

Kanikirjallakin menee hyvin, sitä on loikkinut uusiin koteihin yli 700 kappaletta. Jos et halua ostaa kanitietoa omaan hyllyyn, voit käydä lainaamassa hoito-oppaan lähimmästä kirjastosta.

Tästä käynnistyy arvonta, joten voit voittaa yhden kirjan toimituksineen omaksi 🙂 Arvonta-aika on 3.1.-17.1.2020 ja osallistua voit kommentoimalla tämän postauksen alle ketä sun eläinperheeseen kuuluu suoraan blogiin, Sarin Arkin Facebook-sivuille ja/tai omaan LinkedIn-profiiliini. Kommentteja voi jättää useamman ja vaikka kaikkiin kolmeen some-kanavaan 🙂 Arvon voittajan 18.1. (ilmoitetaan Facessa, Linkkarissa ja myös täällä blogissa).

HUOM! Myyn 20 kpl Kanikirjoja (minimaalisen pieniä kolhuja kansissa, muuten täysin priimaa) hintaan 15e/kpl. Hinta sisältää alvin ja toimituksen (normihinta 23,30e). Tilaus onnistuu viestillä tai sähköpostitse sarin.arkki (at) gmail.com. Saat maksutiedot tilisiirtoa varten ja toimitan kirjan, kun maksu näkyy tilillä (tai kuittia vastaan).

P.S. Seuraava blogikirjoitus tulee kahden viikon päästä perjantaina. Julkaisutahti on siis jatkossakin joka toinen perjantai.

Kanien sydänsairaudet

Hei! Tänään aiheena on kanien sydänsairaudet, mikä onkin harvemmin diagnosoitu sairaus kaneilla. Edes noin 500-sivuinen kaniraamattuni Textbook of Rabbit Medicine (Molly Vargan päivittämä kakkospainos) ei kerro tästä kolmea sivua enempää.

Vargan mukaan lähes kaikki kanien vahvistetut sydänsairaustapaukset ovat liittyneet koe-eläiminä käytettyjen kanien tarttuviin tauteihin (salmonella, pasteurella, koronavirus), myrkytyksiin tai ruokavalioon. Vargan mukaan lemmikkikaneilla on ainakin synnynnäisiä sydänvikoja ja vanhuuden tuomia sydänvaivoja. Hänen mukaansa jättiroduilla esiintyisi eniten kardiomyopatiaa eli sydänlihassairautta.

Sydänsairaudet voivat olla perinnöllisiä tai vaikkapa kroonisen stressin aiheuttamia. Jos et vie kania eläinlääkärin vastaanotolle, et voi tietää, onko kanillasi sydänsairaus. Rintakipua ei erota päälle päin mitenkään muista kipukohtauksista ja on mahdollista, että rintakipu naamioituu esimerkiksi suolistolaman alle.

Miten sydän sitten toimii? Se on lihas, joka kierrättää verta. Sydämen pienempi oikea puolisko pumppaa verta keuhkoihin ja suurempi vasen puolisko suureen verenkiertoon. Kummassakin puoliskossa on eteinen ja kammio, joiden välillä on läppiä. Läppien kuuluu estää veren virtaaminen takaisin.

Artikkelikuvassa jännittyneenä ulkoilmaa nuuskuttelevalla Poppanalla, eli edesmenneellä hermeliinikanillani, diagnosoitiin sydänsairaus. Neidin poismenosta johtuen olen lykännyt tätä artikkelia myöhemmäksi, kun aiheesta on helpompi kertoa.

Mahdollisia sydänsairauden oireita

Jos kani hengittää vaivalloisesti, on väsynyt koko ajan tai sen uloste on löysää, kyse voi olla sydänsairaudesta – tai ihan mistä tahansa muusta. Sydänsairaus voi myös laihduttaa.

Jos kanin hengitys tuntuu rohisevan tai hengittäminen näyttää vaikealta ja kani kipuilee, kannattaa viedä se heti eläinlääkärille. Kaneista tietävä eläinlääkäri pystyy tutkimaan kanin: kuuntelemaan hengitysääniä, ottamaan röntgenkuvat ja tsekkaamaan muutenkin kanin voinnin.

Ennen kuin Poppanan sydänvaivasta tiedettiin mitään, noin 10-vuotiaalla Poppanalla oli ollut useita kipukohtauksia elämänsä aikana. Yleensä ne olivat johtuneet ummetuksesta. Mistä ummetus sitten oli johtunut – sitä emme saa koskaan tietää.

Alkuvuodesta 2019 Poppanalle tuli kipukohtaus, joka ei muistuttanut tavallista ummetusta ja aloin soitella eläinlääkäreitä läpi. Onneksi pääsimme nopeasti hoitoon Nokialle. Poppanasta otettiin röntgenkuvat, missä todettiin mm. että Poppanan sydän oli laajentunut. Sitä ei kuitenkaan tässä vaiheessa arveltu kipukohtauksen aiheuttajaksi.

Poppanalta löytyi yksi pieni virtsakivi ja jokin outo vierasesineen näköinen kiekura suolistossa. Myös synnynnäinen selän epämuodostuma, jota epäilimme kipukohtauksen aiheuttajaksi. Lisäksi vatsalaukku oli laajentunut ja kaasuinen. Näitä aloimme hoitaa kipulääkkein, suolistolääkkein sekä parilla muulla lääkkeellä.

Kipukohtaus meni ohi, mutta ne eivät loppuneet kokonaan. Kipulääkettä annoin tarvittaessa. Kävimme uudemman kerran Nokialla kontrollissa ja sen käynnin jälkeen alkoivat ihovaivat.

Ihovaivoja kävimme selvittelemässä Poppanan omalla lääkärillä Hakametsässä, koska se on paljon lähempänä ja tämä eläinlääkäri oli hoitanut Poppanaa jo 8 vuoden ajan. Eläinlääkäri Kirsi Kemppainen suositti sydänultraa, koska kuuli selvän sivuäänen Poppanan sydänäänissä. Kuuntelin sitä myös itse.

Kani ultrassa

Sydänultraa varten tarvitsee erikoiseläinlääkärin, jollaiselle saimme ajan Poppanan kanssa. Tampereelta näitä spesialisteja löytyy ainakin artikkelin kirjoitushetkellä Eläinklinikka Hakametsästä (Eeva-Liisa Lindqvist ja Anne Siljamäki). 

Ultraa ei btw ole suunniteltu kääpiökanin kokoisille eläimille. Anturit ja muut välineet ovat melko isoja ja lisäksi kanilla on nopea syke. Ultra ei meinannut aluksi pysyä Poppanan sykkeen tahdissa, mutta kuvantaminen onnistui kuitenkin paljon paremmin kuin röntgenkuvat.

Karvoja ajeltiin kyljistä ja hoitaja tuli auttamaan Poppanan kanssa. Minä pidin huolen etupäästä (ja pidin kättä silmien suojana), hoitaja takapäästä sillä välin kun Eeva-Liisa ultrasi Poppanaa. Poppana oli ensimmäinen kani, jota Eeva-Liisa oli ultrannut.

Koska kaneja ei välttämättä tiedetä viedä kovin herkästi eläinlääkärin vastaanotolle, ei ole ihme, että kanien sydänvaivat kuulostavat harvinaisilta. Tapauksia ei tällöin tule hoitohenkilökunnankaan tietoon.

Kanin sydänvaiva diagnosoitu – mitäs nyt?

Jos sun kanilla diagnosoidaan sydänsairaus, se ei välttämättä ole maailmanloppu. Siksi kannustan kaikkia tutkituttamaan kaninsa mahdollisimman ajoissa. Poppanan sydänvika tuntui etenevän melko nopeasti, koska vielä edellisvuoden lopulla Poppana nukutettiin kyynelkanavien huuhtelua ja hammasoperaatiota varten.

Suomessa ON saatavilla sydänlääkkeitä kaneille. Ne ovat off-label, kuten niin monet muutkin kanien lääkkeet. Pakkausselosteesta on siis turha yrittää etsiä kaneista mainintaa, sen sijaan oma eläinlääkärisi antaa kyllä ohjeet niiden annostelemiseksi.

Poppanalla oli nestettä rintaontelossa ja Eeva-Liisan mukaan sitä on hankala poistaa nesteenpoistolääkkeillä. Koirille voidaan tehdä ilman nukutusta paikallispuudutuksessa mekaaninen poisto, mutta kaneilla se ei ole mahdollista.

Kesäkuumat ja lämpötilojenvaihtelut ottavat koville sydänpotilaalla. Myös stressiä ja pelästymistä on hyvä välttää. Poppanan oli vaikea maata, koska sydän oli laajentunut ja painoi todennäköisesti mm. keuhkoja.

Poppanan diagnoosi oli ensimmäisen ultrauskerran (ks. kuvat alla) jälkeen seuraavanlainen:

  • keuhkovaltimon kohonnut virtaus 2,6 m/s, pyörteinen virtaus, mikä viittasi synnynnäiseen keuhkovaltimon ahtaumaan
  • oikean eteiskammioläpän vuotovirtaus ja paksuuntunut läppärakenne, mitkä voivat johtua rappeumasta (endokardioosi), tulehduksesta (endokardiitti) tai kasvaimesta
  • oikea eteinen ja kammio vaikuttivat suurentuneilta
  • sydämen ulkopuolella rintaontelossa vapaata nestettä
  • vasen kammio ja eteinen normaalit, aorttavirtaus normaali

Viimeisessä (kyllä, edelleen herkistyttää…) ultrauskerrassa todettiin seuraavaa:

  • oikean puolen sydämen vajaatoiminta
  • keuhkovaltimon kohonnut virtaus
  • runsaasti vapaata nestettä sydämen ulkopuolella rintaontelossa ja lisäksi nestettä vatsaontelossa

Kaikesta huolimatta kannustan kokeilemaan ensin lääkitystä, sillä monet kanienkin sairaudet ovat hoidettavissa. Sydänsairautta ei voi parantaa, mutta jos tutkimusta tehtäisiin enemmän ja kanit pääsisivät ajoissa eläinlääkärin vastaanotolle, sinunkin pitkäkorvallasi olisi paremmat mahdollisuudet selviytyä esimerkiksi juuri sydänsairausdiagnoosista.

Kaneille sopivat sydänlääkkeet

Poppana sai sydänvaivaansa kahta eri lääkettä. Fortekor on sydänlääke ja Furosoral nesteenpoistolääke. Tabletit olivat liian isoja kääpiökanin annostukseen nähden, joten askartelin pikkupussukoita, joihin laitoin Poppanan päiväannokset.

sydänsairas kani kanin sydänlääkitys

Miksi pikkupussukat? Yritin ensin oikean dosetin eli lääkeannostelijan kanssa, mutta heti ensimmäisen käyttökerran jälkeen totesin, ettei se toimi. Dosetti on tehty tableteille, ei murusille. Kovin iloisesti ne murut sieltä valuivat pitkin poikin, kun yritin ottaa ulos yhden päivän annoksia.

Taitoin paksuhkon ja kiiltäväpintaisen A4-kokoisen paperiarkin ja murskasin sen päällä survimen avulla yhden tabletin kerrallaan. Sitten jaoin tabletinmuruset veitsellä sopiviksi annoksiksi ja valutin paperin taitoskohdan avulla pusseihin.

Käytin varmuuden vuoksi muovihanskoja. Pesin veitsen sekä survimen aina käytön jälkeen. Pussukoita pidin pystyasennossa metalliastiassa.

Yksi Fortekor-tabletti piti pilkkoa kymmeneen osaan. Kahdeksan osaa menivät lääkejätteeseen, sillä Fortekor ei säily kauempaa kuin kaksi päivää. Tein siis aluksi hieman liikaa kuvassa näkyviä pussukoita. Yhden Furosoral-tabletin pilkoin puolestaan kahdeksaan osaan.

Päiväannos meni Poppanalla iltaruuan kanssa ongelmitta. Olin aiemmin luopunut kuppiruokinnasta ja ripotellut pelletit sekä pienen määrän kaurahiutaleita lattialle, josta kanit saavat etsiä ja syödä ne. Lääkityksen vuoksi otin kupin Poppanalle käyttöön uudelleen. Alle teelusikallinen kaurahiutaleita, sitten lääkkeet ja tilkka vettä sekaan. Pari pellettiä päälle. Nam!

Pidin ruoka-annoksen pienenä, jotta saatoin varmistua siitä, että Poppana syö kaiken lääkkeen. Loput pelletit annoin sen jälkeen, kun lääkeannos oli syöty.

Nesteenpoistolääke nimensä mukaisesti poistaa nestettä, mikä tarkoittaa lisää virtsaa. Poppanalla alkoi vanhemmiten tulla hutipissailua, joten pesukone lauloi joka päivä.

Yhteenvetona

Internetin kanipalstoilta kannattaa melko varoen kysyä neuvoa. Pahimmassa tapauksessa ne ovat kuin Kaksplus, josta löytyy sekä trolleja että virheellisiä uskomuksia. Luota tutkittuun tietoon ja konsultoi kaneista tietävää eläinlääkäriä ennen kuin teet esimerkiksi lopetuspäätöstä.

Poppana kuului perheeseeni kahdeksan vuoden ajan ja opin tuntemaan neidin käyttäytymistä melko hyvin tuona aikana. Vaadittiin kuitenkin monta eläinlääkärikäyntiä, ennen kuin oireiden oikea aiheuttaja selvisi.

Ensin epäiltiin virtsakiveä ja vatsaongelmia, sitten selkää, jonka jälkeen iho alkoi oireilla ja vasta sitten alettiin hoitaa sydäntä. Poppana kävi viimeisinä kuukausinaan kolmella eri eläinlääkärillä ja kaikilla vähintään kahdesti. Kustannuksia tuli yli tuhannen euron edestä (eläinlääkärikäynnit ja lääkkeet).

Stressiä Poppanan elämään toi ainoana kanina eläminen sekä muutokset. Olihan mulla muitakin kaneja Poppanan lisäksi, mutta ei ketään kainalokaveria kuitenkaan. Toisessa huoneessa elävät kanit eivät tarjoa kaivattua lajitoverin seuraa eikä sitä voi täysin ihminenkään korvata.

Meni vuosia ennen kuin Poppana alkoi kunnolla rentoutua, ja vaikutti elämäänsä tyytyväiseltä. Kuitenkin pienetkin muutokset ympäristössä aiheuttivat usein joko ummetusta, merkkailua tai aggressiivisuutta. Totta kai, sehän on ymmärrettävää! Jos pitää itse pitää koko ajan vahtia, johan siinä alkaa ajan mittaan väsyä.

Vieraat ihmiset ja erilaiset hajut (esimerkiksi ihovoiteen tai suihkusaippuan vaihtaminen) olivat sellaisia muutoksia, joista aiheutui stressiä. Kaikista eniten stressiä aiheutti kuitenkin muutto. Kaikeksi epäonneksi märkätilaremontti alkoi koko taloyhtiössä ja sen tieltä oli muutettava pariksi kuukaudeksi pois eläinten kanssa.

Ihmettelin kovasti, miksi Poppana ei mennyt maate evakkopaikassa. Kahden kuukauden aikana näin Poppanan makaavan takajalat ojossa vain kerran. Ajattelin, että se ehkä johtuu vanhan omakotitalon kylmistä lattioista ja lisäsin lämpöä sekä pehmeitä alusia. Kun se ei auttanut, arvelin, että Poppana ei uskalla uudessa paikassa mennä maate.

Ei ehkä uskaltanutkaan, mutta todennäköisesti kyse oli siitä, että laajentunut sydän ja neste rintaontelossa painoi keuhkoja niin että olisi ollut vaikeampi hengittää. Tämä, Poppanan laihtuminen ja varmaan osaltaan myös ihosairaus aiheuttivat tassunpohjatulehdusta takajalkoihin.

Tassunpohjatulehdusta oli todella vaikea hoitaa. Hoitona kokeiltiin manukahunajaa, Betadine-liuosta, antibioottia suun kautta sekä Fucidin-voidetta.

Tiedän mistä puhun, kun suositan suuntaamaan eläinlääkärin vastaanotolle heti, jos kani käyttäytyy oudosti. Sille on lähes aina jokin painava syy.

Pidän tätä blogia samasta syystä kuin kirjoitin Kanikirjan. Haluan jakaa muille kanillisille ja kanien kanssa työskenteleville ajantasaista, luotettavaa ja tutkittua kanitietoa.

Vertaistuki voi auttaa, kun tietää, että samanlaisia kokemuksia on ollut muillakin. Etenkin kanien käyttäytymisestä ja sairauksista on vaikeaa löytää tietoa suomeksi, joten keskityn niihin aiheisiin. Otan myös aihevinkkejä vastaan 🙂

Lähteinä käytin tällä kertaa Poppanan eläinlääkärikäyntien potilaskertomuksia, Vargan Textbook of Rabbit Medicine kakkospainosta sekä Heikki Sirkkolan ja Susanna Tauriaisen toimittamaa kirjaa Eläinten lääkintä ja hoito: käsikirja eläintenhoitajille. Toivottavasti tästä artikkelista oli apua!

P.S. Kiitos sydänultrakuvista Eeva-Liisa Lindqvist!

Lisäys 28.12.2019: Lyhyt videopätkä Poppiksen sydämen ultraäänestä.