Rusinoita lattialla – papanat parrasvaloissa

Nyt onkin sellainen aihe, että ei kannata lukaista ennen ateriaa, jos oot herkkä 🙂 Papanakuvia nimittäin näkyvissä, kun lukee eteenpäin.

Omilla kaneilla on kova karvanlähtö meneillään ja onhan tämä muutenkin tärkeä aihe. Ruuansulatuksesta ei voi kanien kanssa puhua liikaa. Papanoita kannattaa tarkkailla, jotta tietää, missä mennään.

Oletko nähnyt tällaisia papanoita? Niitä kutsutaan helminauhaksi.

papana3

Karvanlähdön aikaan tämä on tavallinen näky. Karvaa joutuu väkisinkin suolistoon, kun kani pesee itseään. Mitä enemmän irtokarvaa, sitä enemmän sitä joutuu suolistoon. Harjaile siis ahkerasti kaneja! Etenkin se yksilö, joka pesee lajitoveriaan enemmän kuin häntä itseään pestään, on vaarassa. Kahden kanin irtokarvat voivat aiheuttaa ongelmia ruuansulatukselle, jos kani ei esimerkiksi saa tarpeeksi liikuntaa, sillä on stressiä tai väärä ruokavalio.

Aina välillä löytyy normaalia pienempiä papanoita. Ne voivat olla merkki alkavasta suoliston hidastuneesta toiminnasta. Alla mustapippurin kokoisia papanoita normaalin papanan vieressä. Ero on huomattava. Jos tuollaisia papanoita löytyy eikä normaaleja näy, laita meheviä yrttejä tarjolle (esim. basilika, persilja, tilli, salvia).

papana2

Kanilla tulee kovien papanoiden lisäksi pehmeitä papanoita. Niitä kutsutaan yleensä umpisuolipapanoiksi tai yöpapanoiksi. Yöpapana on vähän harhaanjohtava nimike näille, sillä pehmeitä papanoita muodostuu muulloinkin kuin yöllä. Ne ovat normaaleja ja ne yleensä syödään suoraan peräaukolta. Joskus niitä jää vessalaatikkoon tai lattialle, mutta yleensä kanin kuuluu syödä ne. Niistä saa arvokkaita ravintoaineita ja kani syö tällä tavoin saman aterian kahdesti.

umpparipapana

Umpparipapana on rypälemäinen ja vähän limainen papanamöntti. Jos kanilla on tukirangassa ongelmia tai kani on ylipainoinen, se ei välttämättä yllä syömään umpparipapanaa. Tällöin papana voi jäädä esimerkiksi kanin tassuihin tai sotkea peräpäätä. Kannattaa viedä kani eläinlääkäriin, jos ravintopuoli on kunnossa, mutta kanilta jää paljon syömättömiä umpparipapanoita.

Ripulista minulla ei ole kuvaa, mutta sen tunnistaa siitä, että uloste on vetistä. Jos kanilta tulee löysän ulosteen lisäksi tavallisia papanoita, sillä ei ole ripulia. Jos epäilet ripulia, ota heti yhteys eläinlääkäriin. Pieni eläin kuivuu nopeasti ja ripulin syy pitää saada nopeasti selville, jotta kania pystytään hoitamaan.

Esimerkiksi paju ja voikukanlehdet värjäävät kanin virtsan punertavaksi. Ei siis kannata pelästyä, että kanilla on ripuli tai verta virtsassa. Veri näkyy virtsassa yleensä veritippoina virtsan mukana, ei kokonaan punaisena.

Lopuksi, tältä näyttävät normaalit papanat 🙂 Niitä pitäisi tulla iso kasa yhdeltä kanilta pelkästään yhden vuorokauden aikana. Jopa sata tai muutama sata päivässä eli ole tyytyväinen, kun kanille maistuu heinä. Se tulee papanana ulos. Papanoissa kuuluu olla kuidunpalasia ja ne ovat yleensä tummanruskeita.

papana1

P.S. Jos olet viherpeukalo ja kokeilunhaluinen, ala lannoittaa kasveja papanoilla!

Mainokset

Mikä kaneissa viehättää?

Moikka moi! Multa aina välillä kysytään, miksi tykkään kaneista ja mikä niissä niin viehättää, että ottaa kaneja lemmikeiksi. No kun ne on niin ihania 😀 Mutta jos kaipaa tarkempaa perustelua, niin kaneissa on yhtä paljon persoonia kuin on yksilöitäkin. En vielä ole tavannut kahta samanlaista kania ja olen sentään tavannut monta sataa kania. Tietynlaisia kanityyppejä on kyllä olemassa, esimerkiksi rauhalliset kanit, duracell-puput, ärtsyt kanit ja arat kanit.

Todella moni kääpiöluppa lukeutuu rauhallisiin kaneihin, kun taas leijonanharjakset ja hermeliinit (etenkin naaraat) ovat yleensä ärtsympiä tapauksia. Duracell-pupuiksi voisi kutsua vaikkapa kääpiöjäniksiä, mutta oman eläinperheen Tuhtossa yhdistyy tämä sekä aran kanin piirre. Hän on kova poika puuhastelemaan ja loikkii joka paikkaan, mutta toisaalta on tosi arka eikä vahingossakaan näyttäydy vieraille. Varmuuden vuoksi menee minuakin karkuun välillä.

Ruusa on leijonanharjasristeytys, mutta omanarvontunnon lisäksi neidissä on vähän sitä duracelliä. Esimerkkinä sellainen tilanne, kun Tuhto nukkui matolla. Ketarat ojollaan siinä ihan rauhassa. Kunnes Ruusa loikkii viereen ja tuumaa, että kyllä tämä matto joutaa pois tieltä ja alkaa kaivaa sitä. No, ei siinä kauaa mennyt kun matto oli rytätty ja Tuhton oli pakko nousta. ”Kiitti vaan kaveri!” 😀 Kaivelu on muuten yksi kanin mielipuuhista, joten tähän kannattaa tottua.

Toista mattoa Ruusa katselee välillä sillä silmällä, että kyllä sitä pitää ehdottomasti tuunata. Neliskanttinen matto ei ole kivan näköinen, pitää pyöristää sitä vähän päistä. Sitten yhdestä reunasta tulee vähän epätasainen niin tokihan sitä pitää lisää nakerrella! Meikäläinen pääsee monesti siivouspuuhiin, sillä matonpalaset kannattaa kyllä noukkia samantein pois kun niitä löytyy. Ettei vain mene kukaan nielemään niitä.

Kaikilla kaneilla on nyt hirveä karvanlähtö, vaikkakin Tuhtolla se on melko maltillista. Yksi sieltä, toinen täältä, mutta kyllä Ruusalla ja Poppanalla lähtee hänenkin edestään karvaa. Oikein tukkoina. Se onkin kiva yhdistelmä karkulaisuuden kanssa, sillä Ruusa ei vahingossakaan anna kiinni. Kerran neidillä oli suolistontoiminta hidastunut ja minun piti antaa ruutalla nestettä suuhun. Eihän siitä mitään tullut, kun toinen pötki niin kovasti pakoon, että alkoi se suolikin sitten toimia. No, ehkä parempi niin. Kynsienleikkuuta varten Ruusa on saatava kiikkiin esimerkiksi kantokoppaan, sillä tavoin nostaminen on helpompaa. Neiti nimittäin puolustautuu potkimalla ja samalla tulee raapineeksi poloisen emännän haavoille. Pitkähihaiset vaatteet on pop!

Kukaan nykyisistä kaniperheen jäsenistä ei ole tykännyt kiinniottotilanteesta, mutta vuosien saatossa ovat oppineet sietämään sitä. Esimerkiksi Tuhto on nykyisin helppo tapaus, mutta Ruusan kanssa ei olla vielä niin pitkällä. Jos sulla on rescuekani tai muuten vain lemmikki, jota ei ole kohdeltu hyvin, anna ihmeessä aikaa eläimelle, sillä kaikki tällainen vie kauemmin kuin hyviä kokemuksia ihmisistä saaneilla eläimillä. Se on täysin normaalia.

Nämä karvanlähdöt ja vaikea käsiteltävyys eivät ehkä ole sitä ihanaa kaninomistamista, mitä yleisesti ajatellaan. Ne kuitenkin voivat kuulua asiaan ilman, että kanissa olisi mitään ”vikaa”. Vika on aina ihmisessä ja jos tuntuu, ettei jaksa odotella toisen kesyyntymistä tai tehdä työtä sen eteen, kani ei välttämättä oo sun juttu. Kanit ovat vähän kuin kissoja. Niitä palvellaan eikä paijaus aina kiinnosta, ellei sitten eläin itse tee aloitetta. Niiden edesottamuksia seurataan. Ja seurattavaahan löytyy, mikäli olot ovat suotuisat. Katsokaa esimerkiksi tämä oivallinen brittiläisen kaniyhdistyksen RWAFin video. Heiltä löytyy YouTubesta muitakin videoita, joita suosittelen katsomaan.

Mitkä ovat suotuisat olot kanille? Ensinnä tulee mieleen vapaa liikunta, piiloutumismahdollisuudet ja lajitoveri. Toiseksi oikea ravinto eli heinää kanin kokoinen köntti joka päivä, 24/7 saatavilla. Siemenseokset kompostiin ja hyvälaatuista pellettiä tilalle. Unohtakaa porkkana ja lehtisalaatti, antakaa sen sijaan erilaisia yrttejä ja vaikkapa lehtikaalia. Jotta olo olisi mahdollisimman stressitön, kannattaa sekä naaraat että urokset leikkauttaa. Ylimääräisen pissalla merkkailun lisäksi hormonihuuruinen kani voi sairastua syöpään ja muihin leikkaamattomuudesta johtuviin sairauksiin (naarailla esim. kohtutulehdus). Jatkuvasti nylkyttelevä kani ei ole kenenkään mielestä hauska, ei kanin itsensä eikä omistajien. Tarkennuksena tähän, että ajoittainen lajitoverin selkään nouseminen ja karvannyhtäminen toiselta kuuluvat asiaan ja sitä tekevät myös leikatut kanit.

Kissojen lisäksi kaneja voi verrata myös koiriin. Ainakin siinä mielessä, että toisia yksilöitä on helppo kouluttaa makupalojen avulla. Temppujen opettaminen aralle tai nirsolle kanille on vaikeampaa. Ei kuitenkaan mahdotonta. Kanit järsivät myös keppejä. Tuhto kanniskelee niitä suussaan, samoin kenkiä, jos pääsee niiden lähelle. Voi kyllä olla, että yleistän liikaa, sillä löysin kenkäni vain kerran eri paikasta. Sitä ei ollut nakerreltu ollenkaan, oli vain siirretty paikasta a paikkaan b. Vissiin oli ollut Tuhton tiellä..

Ruuansulatuksen puolesta kani muistuttaa hevosta. Kummatkin lajit ovat saaliseläimiä eli käyttäytymisestäkin löytyy yhtäläisyyksiä. Vaikka hevonen tai kanit eivät osaa oksentaa ja syövät samanmoista ruokaa, ovat ravinnontarpeet kuitenkin ihan erilaisia eli älä syötä kanille hevosille tarkoitettua rehua tai muuta ruokaa.

Jostain kumman syystä Poppana villiintyy, kun kuorin peipoille keitettyä kananmunaa. En ole vielä keksinyt, mistä se johtuu, mutta Poppis juoksee kahdeksikkoa jalkojeni välissä ja umputtaa. Kertaakaan ei ole kananmunaa saanut tietenkään, sillä kanin ei kuulu syödä mitään eläinperäistä. Tähän liittyen: kannattaa käydä hyvin tarkkaan läpi kaneille tarkoitettujen, kaupassa myytävien, herkkujen sisällysluettelot..

Vielä yksi hauska tarina Poppanasta, jos ei tässä vielä vastattu kysymykseen ”miksi kanit ovat ihania”. Poppis loikkii luokse ja minä kumarrun alas. Laitan naamani ilmeisesti vähän liian lähellä Poppanaa, koska ensin tyyppi haistelee mun naamaa ja sitten ravistelee itseään. Ravistelee niin, että joudun pyyhkimään silmälasini ja naamani sen jälkeen 😀 En ollut huomannut, että Poppana oli juuri käynyt vesikupilla..

Kun olot ovat suotuisat, kani iloloikkii ja heittää itsensä kyljelleen. Tuo ”pökrääminen” on pelästyttänyt niin monia uusia kaninomistajia (myös minut), että siitäkin on syytä puhua. Kani ei ole kuollut, vaan niin onnellinen, että päättää heittää itsensä kyljelleen. Miksi se on euforian osoitus? No, saaliseläimelle on erittäin epäedullista maata niin ettei siitä asennosta pääse nopeasti pyrähtämään karkuun. Eli jos pitää olla varuillaan, maataan käpälät vartalon alla. Yksikään tassu ei sojota vartalon alta. Kun siis näet kanin pökräävän ensimmäisen kerran, kyynel silmänurkassa on oikea reaktio 🙂 Lisää kanien eleistä täällä ja Kanikirjassa (Kanikirja: opas kanien maailmaan, 2017) sivulta 65 alkaen.

Kaikki, joilla on kaneja, ovat varmasti tietoisia siitä, että kani ei olekaan mikään helppo lemmikki. Tämä haastavuuskin tekee kanista mielenkiintoisen lemmikin. Kun kaniin jaksaa panostaa, se antaa ihmisperheelleen paljon.

Kanifanille kaikkea kivaa

Moikka! Puputädin silmiin osui taas muutama uusi kaniaiheinen sisustusjuttu. Jos satut matkustamaan Ruotsiin ja siellä Sigtunaan, kannattaa ehdottomasti käydä Steningessä. Sieltä löytyy vanha linna, jonka yhteydessä toimii kivoja putiikkeja ja ravintola. Maisematkin ovat ihanat, kun pihapiiri on vanha ja siitä on pidetty huolta.

Steningekompaniet-putiikista tein harvinaisen löydön. Olen jo jonkin aikaa ihaillut Hannah Dalen mallistoa, jossa on esimerkiksi mukeja. Niitä löytyi tästä putiikista ja tokihan yksi kanimuki oli ostettava! Se on tuo artikkelikuvan luppakorvamuki, eikös olekin ihana? 🙂

Widforss Jakt & Natur -putiikissa oli ihana, mutta melko hintava jänislamppu. Tosin pöytälamppuja minun ei kannatakaan ostaa, koska niiden johtoja on paha saada kanitaloudessa piiloon tasoille hyppiviltä pitkäkorvilta. Ei harmittanut kovasti jättää lamppua putiikkiin 🙂

                      patsas metalliloota

Posh Living -nimisessä putiikissa oli eniten kaniaiheista tavaraa. Tuli melkein valinnanvaikeus, mutta lopulta mukaani lähti muki, jossa on kolme kuvaa joogaavasta kanista. Myös artikkelikuvassa näkyvä Mailegin ballerinapupu lähti mukaani.

                  kirjainmuki kirjatuet

Näiden lisäksi valikoimasta löytyi Liisa Ihmemaassa -aiheisia mukeja, kirjatukia, patsaita ja metallinen purnukka. Yhdessä seinäpalkissa oli toisella puolella valkoisen kanin pää, ja toisella puolella ruskean kanin pää. Ne eivät tainneet olla myynnissä ja tuskin sellaiset kovin moneen paikkaan mahtuisivatkaan, sillä ne olivat melko kookkaita.. Jos sellaisen asettaisi omalle seinälle, eikö sitä pelästyisi keskellä yötä, jos pitää mennä vaikka vessaan? 😀

kaninpää

Tallinkin laivoiltakin voi löytyä kanifanille kaikkea kivaa. Hytissä oli nimittäin tällaista taidetta..

laivataulu

Taiteilija on virolainen Navitrolla ja maalauksen nimi on Long gone days. Tax freestä löytyi puolestaan Finlaysonin mallistoa, jossa seikkailee jänis. En nyt tiedä, voiko jänistä sanoa villipedoksi, mutta sehän on Finlaysonin näkemys 😀 Vai mitä sanot tästä?

finlayson

Tyynyliina voisi käydä esimerkiksi sohvatyynyn päälliseksi, mutta en tykkää keittiöpyyhkeen vihreästä reunuksesta. Laivalta löytyi vain nämä tuotteet, mutta samaa mallistoa on myös torkkupeitto ja pussilakanasetti.

Jos näistä ei löydy mieleistä, bongasin myös ihanan sivun Facebookista. Nenni & Friends löytyy tällä hetkellä vain Facebookista, mutta ilmeisesti Etsy-kauppa on tuloillaan. Jenni Kurki tekee paperista eläinhahmoja sekä kortteja. Kannattaa tutustua eläinhahmoihin ja myös tilaustyöt ovat mahdollisia, jos ei olemassa olevista hahmoista löydy itselle sopivaa suosikkia.