Ananaksen ja papaijan myytti

Kanin ruuansulatus on monimutkainen asia, varmaankin yhtä monta mutkaa kuin suolistossakin. Hidastunut suolistontoiminta on vakava tila eläinlajeilla, jotka eivät osaa oksentaa.

Aiemmin on ollut vallalla käsitys, jonka mukaan kanin hidastuneeseen suolistontoimintaan on hyvä antaa ananasta tai papaijaa. Kuivattua, tuoretta tai tablettimuodossa. Niin olen itsekin muita neuvonut ja nämä eksoottiset hedelmät ovat olleet myös omassa kanitaloudessa käytössä.

Muilla kaneillani ei ole onneksi taipumusta vatsavaivoihin, mutta Poppanaa ummettaa aika ajoin. Aiemmin olen antanut ananassäilykettä tai kuivattua ananasta ja papaijaa. Olen kyllä huomannut, että ummetuksen laukeamisen jälkeen Poppanalla on ollut vatsa löysällä. En ajatellut asiaa sen kummemmin, olin vain tyytyväinen, että papanaa tuli taas. Kanikirjaa varten tein taustatyötä ja törmäsin uuteen tietoon. Ananas ja papaija eivät olekaan suositeltavia kaneille. Niissä on korkea sokeripitoisuus (mikä voi juurikin aiheuttaa löysää vatsaa) eikä papaiinin tai bromelaiinin vaikutuksista ole tieteellisiä todisteita. Aikuisen kanin mahalaukun pH on yleensä 1-2, joten mahalaukun happamuuden takia vaikutus ei ulotu suolistoon saakka.

Jos joku haluaa tarkistaa asian, tietoa löytyy mm. Pilvi Lassilan toimittamasta teoksesta ”Poskipusseja, suomuja ja siipisulkia : pienten ja eksoottisten seuraeläinten hoitotyö” sekä Molly Vargan toimittamasta ”Textbook of Rabbit Medicine” -teoksesta. Ja tietysti omasta Kanikirjasta 😉

Coloradon yliopistossa tehtiin tällainen koe, joka osoitti myös, että happamuus heikentää ananaksen tehon. Nyt kaikki kemian opettajat kokeilemaan luokan kanssa, miten käy! Itse sanoisin nykyisten tietojen valossa, että ananaksen ja papaijan teho kanien hidastuneessa suolistontoiminnassa on tarua.

Mainokset

Oikea nostotapa

Puputäti näyttää oikean kanin nostotavan (ja samalla miten ei saa nostaa). Korvista ei koskaan saa nostaa mitään eläintä, älä siis tee näin!

2017-11-19 09.39.38

Korvista nostaminen on kivikaudelta, mutta myöskään vatsasta ei saisi eläintä nostaa. Paino jakaantuu tällöin vain yhteen kohtaan ja se on kivuliasta. Kani voi alkaa pelätä kiinniottoa entisestään.

2017-11-19 09.41.38

Vihdoin se oikea nostotapa. Näin ikkäästi!

2017-11-19 09.37.45

Kanin selkä on vatsaasi vasten, vasemmalla kädellä pidät etutassuja paikoillaan ja oikealla tuet takatassuja. Tuosta voi toinen lyhentää vaikka kynsiä tai sitten voit laskea kanin esimerkiksi sohvalle hoitotoimenpiteitä varten.

P.S. Yhtäkään eläintä ei sitten vahingoitettu kuvauksissa! 😉

Esteri ja Terho Tammi

Puputäti on kirjoitellut Kanikirjan lisäksi myös eläinaiheisia satuja. Yksi niistä julkaistaan ensi vuoden puolella, mutta siitä enemmän myöhemmin. Kanien leikkuutus on todella tärkeä aihe ja niinpä Puputäti päätti kirjoittaa aihetta sivuavasti pienen sadun. Yli 5-vuotiaiden naaraiden kohtusyöpäriski kasvaa 80 prosenttiin. Myös muita leikkaamattomuuteen liittyviä sairauksia voi tulla. On yhtä tärkeää leikkuuttaa sekä naaraat että urokset. Lisäksi jokainen naaraan valeraskauskierre lisää kohtusairauksien riskiä. Tässä aiheesta kevyemmässä muodossa, olkaatten hyvät (kuvat Pixabayn kuvapankista):

Esteri on vaaleanruskea luppakorvainen kanineiti.

animal-1294929

Esteri asuu yhdessä Terhon kanssa. Terho taasen on muutoin kokonaan valkoinen kani, paitsi nenänpäässä, korvien päissä sekä hännässä Terholla on mustaa väriä. Terho on pikkuisen Esteriä isompi.

anthropomorphized-animals-1300338

Terho esitteli mielellään itsensä Tammen Terhona, sillä se sai aina jonkun tirskumaan. Sitten se sama joku höhöttää, että

”etpä sinä yhtään näytä puusta pudonneelta tammenterholta.” Aina sama juttu. Maailmaan mahtuu monenlaisia ja olisi tylsää, jos kaikki muistuttaisivat toisiaan.

”Minäpä en haluaisi olla Matti, vaikka ei siinä nimessä mitään vikaa olisi.”

Takaisin Esteriin. Eräänä päivänä Esteri tunsi olonsa kummalliseksi. Hänen oli pakko etsiä heinänkorsia ja kasailla niitä ympyrän muotoon. Kun kukaan ei nähnyt, hän nyppi vähän vatsakarvojaan ympyrään. Esteri oli jo ehtinyt keräillä komean keon heinää, kun Terho tuli kotiin ja näki Esterin suu täynnä heinänkorsia. Esteri oli nyppinyt niitä niin, että korret tulivat yhtä suurina myttyinä ulos sekä oikealta että vasemmalta puolelta katsottuna. Esteri ei mennyt pusuttelemaan Terhon naamaa kuten hän yleensä teki vaan loikki kiireissään Terhon ohi ja jatkoi ympyränmallisen keon kasailua. Esteri järjesteli ja järjesteli, mutta ei ollut mihinkään tyytyväinen. Kuka arvaa, mitä Esteri kasaili? Muurahaiskekoa? Esteri mietti, olisiko hänen sittenkin pitänyt etsiä parempi paikka pesälle. Juuri niin, pesälle. Esteristä tuntui, että hän saa kohta pieniä kaninpoikasia.

Esterin outo käytös kummastutti Terhoa ja hän mietti päänsä puhki, miten voisi auttaa kumppaniaan.

”Kuule Esteri”, Terho sanoi. ”Olen huomannut, että väsäät pesää. Ei meille kuitenkaan taida tulla kaninpoikasia vähään aikaan, joten jospa huilaat hetken niin minä siivoan ylimääräiset heinänkorret pois makuuhuoneesta.”

Esterin ilme synkkeni ja hänen päänsä painui alas. Heinänkorret tipahtivat maahan ja Esteri loikki piiloon. Portaiden alta kuului pientä nyyhkytystä. Esteri pyyhki tassuilla silmiään, kun Terho loikki Esterin viereen.

”Olen pahoillani, Esteri. Sinulla on valeraskaus ja meidän täytyy lähteä lääkäriin heti huomenna. Hän saa vointisi paranemaan.”

”Hyvä on”, Esteri sanoi ja näytti vähän iloisemmalta. ”Olen tuntenutkin oloni vähän kummaksi viime päivinä, mutta en huomannut sairastuneeni, sillä luulin, että meille oikeasti tulee pieniä kaninpoikasia.”

Perjantaita!

Tänään Puputädillä oli pitsapäivä. Tietysti paljon valkosipulia! Parhaat uutiset tulivat Hervannan kirjastolta, josta oli bongattu Kanikirja! Ei muuta kuin lainailemaan, on varmasti tuloillaan ellei jo tullutkin myös muille paikkakunnille 😊

Kanikokoelma muuten kasvoi tällä viikolla..

väiski

What’s up Doc?

Puputäti virittäytyy kohta katsomaan Sohviksia. Kuka on sun suosikkisohvis? Harmi, kun ei ole kaneja siinä, mutta onhan se Ben kyllä aivan ihana! Jotain on kiva pupeltaa samalla. Mässynä tällä kertaa ananas. Nam! Pitäähän se pitsa jollain sulattaa..

Asiasta kolmanteen: oletko koittanut kanihierontaa? Olisi tosi mielenkiintoista opetella hieromaan kaneja. Jostain muistan lukeneeni, että leukalihasten hellä hieronta rentouttaa kania.

No, ensinnäkin siinä saa olla aika sujut kanin kanssa, että voi sellaista koettaa. Toiseksi, on varottava herkkiä tuntokarvoja. Niissä on kuitenkin hermopäätteet eikä tunnu mukavalta, jos vahingossa hankaa niitä. Poppana tuntuu tykkäävän leukalihashieronnasta – ainakin välillä. Asetan kädet Poppiksen poskille ja varovasti pyörivin liikkein hieron vähän aikaa kumpaakin puolta. Pidän pienen tauon ja jatkan, jos Poppis jää paikoilleen. Mene ja tiedä 😊

Puputädin syntymäpäivä

Hyvää synttäriä kaikille tänään synttäreitänsä viettäville! Puputätikin täyttää vuosia ja viisastuu vain entisestään.. 😀 Ehkei sittenkään, sillä pidin virallisen joulukalenteriarvonnan (arvonta oli Facebook-sivullani, tervetuloa tykkäämään!) ja laitoin kalenterin kuoreen voittajaa varten. Päätin samalla postittaa ilmaisen selailukappaleen kirjastani vanhalle yläasteelle, Clasuun. Unohdin kuitenkin kasvomaalaukset ulos lähtiessäni. Onneksi oli pimeää ja viuhahdin nopsaa vanhalla Nopsa-pyörälläni lähimmälle postilaatikolle. Ehkä kukaan ei ehtinyt nähdä..

20171113_165744

Mitä mieltä oot? Olisko naurattanut? 😀

Nämä korvat on hankittu Ideaparkissa ollutta Kanitapahtumaa varten. Tapahtuman tuotto meni muuten Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistyksen kodittomille kaneille. Joka tapauksessa, korvat oli turhan juhlavat vilkkuvaloineen, joten päätin askarrella niiden päälle kotoisammat kankaat. Ei muuta kuin vanhat kotihousut hyötykäyttöön ja saksimaan! 😀 Helppoa oli ommella kankaat valmiiden korvien päälle. Jos ei ole valmiita pupukorvia, hommaa hiuspanta ja kieputa siihen rautalangasta sopivankokoiset korvat. Sitten vain mieluista kangasta päälle ja ompeleilla kasaan. Koska kukapa ei haluaisi olla pupu? Ainakaan pääsiäisenä, kun lapset käyvät virpomassa. Pitäneepä laittaa korvat päähän seuraavana palmusunnuntaina 🙂

Puputädin aamu

Huomenta! Puputädin aamu alkoi tänään(kin) tuorepuurolla. Tai no, ensin on vuorossa eläinten vessalaatikoiden siivous, ruokkiminen ja vesien vaihto. Sitten on puurot ansaittu 😉

Minä kuulun niihin, joiden päivä ei lähde käyntiin ilman kunnon aamiaista. Vatsa tulee täyteen puurosta, kun edellisenä iltana laittaa seuraavat ainesosat valmiiksi lautaselle ja lautasen jääkaappiin odottamaan:

  • Kukkurallinen dl kaurahiutaleita (isoja hiutaleita, ei pika)
  • Vajaat 2 dl luomusoijamaitoa
  • Marja-aroniaa niin kauan kuin niitä riittää, kerralla ehkä pari tl
  • Noin 1 dl mustikoita (pakaste käy hyvin)
  • Pieni pätkä banaania paloiteltuna
  • Turaus luomuhunajaa

20171112_200750

Käytän pakastemarjoja ja laitan ne puuroon jäisinä. Jos puurosta haluaa kokonaan vegaanisen, voi hunajan jättää pois. Puuro ei välttämättä tarvi makeutusta. Marjoja voi myös vaihdella oman maun mukaan ja sekasyöjät voivat vaihtaa maidon vaikka lehmänmaitoon.