Mainio Ruusa ja keksiresepti

Moikka! Olen aiemminkin jakanut tämän keksireseptin ja jaan vielä uudestaan, koska se on ollut kaneille niin mieleinen 🙂

Koska itselläni on perjantaipitsa valkosipulilla, annan kaneille pienet keksit perjantaisin. Aiemmin ostin sellaisia vihreitä pötköjä Mustista ja Mirristä, Immune sticks nimeltään. Ei ole tarvinnut ostaa keksejä sen jälkeen kun tein ison satsin keksejä itse. Taikinaa oli vaikka kuinka, koska tein monta satsia kerralla. Paistamisen ja jäähtymisen jälkeen pakastin osan ja otan aina sulamaan kolme keksiä (kullekin yksi). Keksit sulavat muutamassa tunnissa, joten riittää kun ne ottaa pakastimesta iltapäivällä, jos meinaa antaa ne vaikka ennen kuin menee nukkumaan.

Eläinten aikakäsitys on erilainen kuin ihmisillä, ne eivät katso kelloa tai kalenteria vaan päättelevät erilaisista tapahtumasarjoista, mitä on tulossa seuraavaksi. Esimerkiksi Ruusa-kani oli niin innoissaan eilen, että loikki ympäriinsä ja päästi jopa äänen! Neiti oli päätellyt, että koska nyt on ilta-aika ja pakastimen ovi on käynyt, tietty purnukka on avattu, uuni on ollut päällä ja munakello soinut, hän ehkä saa kohta keksiä. Ja kyllähän hän saikin! 😀 Kuten myös Tuhto ja Poppana. Poppanan ehdollistuminen siihen, koska herkkuja saa, ei ole mennyt yhtä putkeen, koska hän on lähempänä keittiötä. Siksi Poppis saattaa innoissaan juosta vastaan, jos käyn keittiössä. Ruusa ei näe, kun menen keittiöön. Siksi sitä ei yhdistetä herkkujen saantiin. Jänniä nämä jutut ja jos kiinnostaa lukea niistä enemmän, suosittelen Helena Telkänrannan kirjoja ”Millaista on olla eläin?” sekä ”Eläin ja ihminen – mikä meitä yhdistää?” Viimeksi mainitussa on enemmän tuosta eläinten aikakäsityksestä.

Tässä itse resepti (sopii myös marsuille):

  • 2 rkl täysjyväkaurahiutaleita
  • 1 dl pellettiä (esimerkiksi Genesiksen timoteitä)
  • 1 tl kasvinsyöjien kuitujauhetta (recovery tai critical care)
  • 1 tl kurpitsansiemeniä
  • ruukkupersiljan päät (muukin yrtti tai lehtikaali käy)
  • 1/5 banaania
  • vajaa 1 tl pellavansiemenöljyä
  • 3 rkl vettä

Nämä sekaisin sauvasekoittimella ja pyyhe päälle, ettei lentele. Taikina pellavansiemenöljyllä tai muulla kasviöljyllä voideltuihin pikkuvuokiin tai sellaisenaan pellille. Irtoaa hyvin leivinpaperista. Päälle voi pilkkoa pieniä palasia kuivattua karpaloa tai muita marjoja. Uuniin 150 asteeseen noin 30 min ja sen jälkeen jälkilämmöissä. Anna jäähtyä ja kovettua esimerkiksi ritilän päällä. Ohuet keksit voi kuivattaa koviksi, jolloin ne säilyvät pitempään, mutta kovin mehevät keksit eivät säily kuin pari päivää. Jos kaneille tekee suuren määrän kerralla, osan kekseistä voi pakastaa.

Resepti löytyy myös Kanikirjan sivulta 57. Muokattuna sitä voi käyttää vaikkapa kissoille ja koirille. Pellettien tilalle kuivanappuloita yms.

Mainokset

Mitäs sitten askarrellaan?

Kas päivää! Illat ovat vieläkin pimeitä, joten mikäs sen kivempaa kuin tehdä muutama tuikkukippo 🙂 Niiden valossa voi sitten askarrella enemmänkin 😀

Koristeita voi tehdä kivistä tai erilaisista styrox-kappaleista. Kananmunan muotoiset eivät pysy pystyssä kovin hyvin itsekseen eli niihin tarvitsee jonkin alustan, missä on piikki. Tai ne voi liimata alustaan kuumaliimalla esimerkiksi. Pääsiäistä varten voi tehdä räikeän värisiä munia ja liimata ne kranssiin. Minä en jaksa pitää kovinkaan montaa pääsiäiskoristetta, joten tein harmaita munia. Osan laitoin lasipurkkiin muiden koristeiden kanssa. Lasipurkkiin voi vielä sitoa jonkin kivan nauhan 🙂

Sudin styrox-munat ensin harmaalla maalilla ja kun ne olivat kuivuneet, liimasin niihin päälle kanikuvia decoupage-lakan avulla. Googlen kuvahaulla löytyy erilaisia kuvia ja esimerkiksi Pixabayn ilmaisesta kuvapankista löytyy myös piirrettyjä kanikuvia. Niistä valitaan mieleiset tai voi käyttää myös kiiltokuvia, jos sellaisia sattuu olemaan. Lehdistä löytyy myös välillä jotain ja kaupoissa voi olla mieleisiä servettejä. Servetti kannattaa kuoria, jotta jää vain se kuvakerros jäljelle. Tulostettu paperi on jämäkämpää, joten se ei näytä yhtä hyvältä decoupage-lakan kanssa.

Tuikkuja saa lastenruokapurkeista ja erikokoisista säilykelasipurkeista. Koska minulla on lentäviä ja pöydille hyppiviä lemmikkejä, en voi käyttää oikeita kynttilöitä. Led-kynttilät ovat parempi vaihtoehto myös siksi, että tuikkuun saa paperia sisään. Yhteen tuikkupurkkiin tulostin Peppi-kuvan. Jotta saa mahdollisimman näyttävän tuikkupurkin (toimii siis samalla valokuvakehyksinä), kannattaa valita iso purkki. Sen kun sijoittaa vielä korkealle, katse osuu oikeaan kohtaan ja tuikku pääsee oikeuksiinsa. Jos tuikun sisällä olevaa kuvaa katsoo yläpuolelta, se ei oikein vakuuta.

Tein aiemmin tuon sinertävälasisen lyhdyn. Sitä voi soveltaa myös tuikkuihin, kun piirtää niihin tussilla haluamansa kuvion. Tai antaa lasten piirtää.

Tuikku on hyvä lahjaidea vaikka isovanhemmille. Lasten kuvat purkkiin, patterilla varustettu led-tuikku sisään ja kansi kiinni. Voilà!

P.S. Tuo isoin ja komein kanikoriste on kaupasta ostettu ja lahjaksi saatu, sitä en tehnyt itse 🙂

Puputiipii

Oikein hyvää maanantaita! Kun on Instagramissa nähty niin monella kanitelttoja, halusin tehdä omillekin pitkäkorville jonkinmoisen tiipiin. Eihän siitä taaskaan tullut mikään kovin hieno, mutta ajaa silti hyvin asiansa virikkeenä 🙂

DSC_0641

Telttoja tehdään bambukepeistä ja kankaasta, mutta minulla ei ollut sopivia keppejä juuri nyt, joten ostin alennusmyynnistä kolme kehikkoa, jotka sidoin yhteen. Niiden päälle taittelin taloyhtiön kierrätyshuoneesta löytynyttä kangasta.

Halusin tehdä myös jonkinlaisen unisiepparin, mutta epäonnistuin vielä surkeammin sen kanssa kuin tiipiin kanssa 😀 Minulla oli valkoinen metallirinkula, johon yritin ensin raffianarua pyörittää. Sehän ei pysynyt paikoillaan ollenkaan, joten piti kokeilla paksumpaa materiaalia. Tuo valkoinen on trikookudetta, jota oli kaapissa vielä pari kerää.

DSC_0668

Olen noin kymmenen vuotta sitten tehnyt pari unisiepparia, mutta niiden rinkuloissa taisi olla reiät, joihin lanka solmittiin kiinni. Unisiepparin voisi tehdä vaikka pajusta ja syötävästä raffiasta, mutta näin talviaikaan jätin pajunmetsästyksen tekemättä. Jos saa raffian pysymään paikoillaan, siitä voi punoa verkkoa. Nyt laitoin raffiat vain roikkumaan tuosta rinkulasta, niin on edes jotain syötävää. Ruusalle ainakin maistui 🙂

Tuhto ja Poppanakin näkivät tekeleen, mutta Poppana vähän vierasti tiipiitä. Sen sijaan Tuhto kyllä nakerteli raffiaa ja käyttää telttaa. Välillä se on kaadettu päivän aikana, mutta siitäkin näkee, että se on käytössä. Raffiat on syöty, mutta niitähän saa solmittua lisää unisieppariin.

Jos onnistuu tekemään tukevamman ja kookkaamman kaniteltan, sen sisään voi laittaa tyynyn tai muun pehmeän alusen. Siellä on kiva lemmikin ottaa vaikka nokoset 🙂

Omakustanteen ABC

Nyt kun olen yhden kirjan pukannut ulos omakustanteena, voin kertoa aiheesta sanasen, jos kokemuksistani olisi muillekin hyötyä 🙂 ”Kanikirja: opas kanien maailmaan” julkaistiin vuoden 2017 lokakuun lopulla. Sitä ennen olin lähettänyt ahkerasti käsikirjoituksia eri kustantamoille. Kaksi osoitti kiinnostumisen merkkejä, mutta kun heistäkään ei alkanut kuulua, päätin ottaa ohjat omiin käsiini.

On kustannettuja kirjoja, puolikustanteita ja omakustanteita. Kustannetun kirjan julkaisee kustantamo eikä kirjailija maksa kirjasta aiheutuvia kuluja. Tulotkin ovat pienempiä, sillä kirjailija saa arvonlisäverottomista myyntituloista itselleen reilut 20%, riippuen tietysti kustannussopimuksesta.

Puolikustanteesta ei ole omakohtaista kokemusta, mutta mitä olen aiheesta lukenut ja kuullut, se on kirjailijan kannalta huonoin vaihtoehto. Joutuu maksamaan kuluja ja saa vähemmän tuloja. Joillekin se voi toki olla hyväkin diili, mutta itse sanoin sellaiselle tarjoukselle ”kiitos ei”.

Jos olet lähettänyt käsikirjoituksia kustantamoille, kannattaa pitää mielessä sieltä saadut mahdolliset kommentit. Omakustanteella ei tietenkään ole kustannustoimittajaa apuna, joten kannattaa hommata muutama kommentoija. Aiheesta riippuen myös asiantuntija tarkastamaan tekstiä. Kanikirjan käsikirjoitusta lukivat sekä kaneista tietävät että kaneista tietämättömät. Eläinlääkäri tarkasti osan tekstistä.

Kannet ovat tosi tärkeät. Jos et ole graafisesti lahjakas, pyydä ammattilaiselta apua ainakin kansien kanssa. Ne on hyvä tehdä ennen muuta taittoa, koska niillä myyt kirjaa ennakkoon.

Painatin Kanikirjaa 2000 kpl, jotta ei tarvitse heti myydä ”eioota”. Kirjastot ovat iso asiakaskunta, kun niitä on ympäri Suomen ja jo niihin voi mennä muutama sata kappaletta. Jos sinulla ei ole kymppitonnia taskussa, kannattaa tosiaan teettää ne kannet ensin, jolloin voit mahdollisesti kattaa osan taitto- ja painokustannuksista etkä tarvitse niin suurta lainaa.

Minulla ei ollut kymppitonnia taskussa enkä osaa taittaa itse. Kannet valmistuivat samaan aikaan kirjan sisällön kanssa, joten en voinut ennakkomyydä kirjaa ennen kuin se meni painoon. Tästä syystä neuvottelin pankin kanssa lainan näiden kulujen kattamiseksi. Jos ei halua lainaa, Mesenaatti voi olla yksi vaihtoehto, mahdollisen apurahan lisäksi. Apurahaa ei kylläkään myönnetä taitto- ja painokuluihin vaan kirjoittamisprosessia varten.

Paperilaatu ja kansien materiaali vaikuttavat paljon hintaan. Suuri määrä tulee lopulta halvemmaksi kuin pieni erä kirjoja. Valitsin pehmeät kannet, koska minulla ei olisi ollut varaa kovakantisiin. Myös kuvien määrä oli pidettävä kustannusten takia maltillisena. Jos sinulla tulee kirjaan kuvia, niiden pitää olla painokelpoisia. Säästin tässäkin, sillä en käyttänyt ammattivalokuvaajaa vaan ostin itselleni järjestelmäkameran. Isommalla budjetilla saa näyttävämpiä kuvia, mutta Kanikirjassa paino on asiasisällöllä eikä niinkään kuvilla, tietokirjasta kun on kyse.

Mieti, mikä on kirjasi aikataulu. Milloin sille on kaikista parhaat markkinat? Tähtäsin Kanikirjan kanssa joulumarkkinoille ja sinne se kyllä ehtikin.

Jos et osaa itse taittaa kirjaa, pyydä tarjouksia. Tee tarjouspyynnöt myös kirjapainoille. Mieti, mitkä kriteerit ovat tärkeitä. Esimerkiksi painopaikka ja paperilaatu (matta, onko sillä ympäristömerkki jne.). Kovakantinen maksaa aina pehmeäkantista enemmän. Jos vain suinkin on varaa, kovakantinen on hyvä vaihtoehto, sillä sitä voi lähettää tavallisessa kirjekuoressa, kun taas pehmeäkantinen tarvitsee pehmustetta.

ISBN-koodi on tärkeä osa kirjaa. ISBN-tunnus haetaan Kansalliskirjastosta. Sen saa melko nopeasti. Numerosarja annetaan painotalolle, joka tekee siitä viivakoodin. Viivakoodi annetaan taittajalle, joka laittaa sen yleensä takakanteen. Kirjastot ja kaupat hylkivät koodittomia kirjoja, joten se on elintärkeä kirjalle.

Kun taitto on valmis, hyväksyt sen ja sen jälkeen kirja menee painoon. Painosta tulee vielä vedos, joka pitää hyväksyä. Ellei vedoksessa ole mitään sanomista, painatus alkaa. Kohta (muutaman viikon päästä) saatkin jo hakea kirjalaatikot, joista sitten kannattaa selata vielä muutamasta laatikosta kirjoja, että onko niissä jotain sanomista. Jos on, pitää reklamoida tietyn ajan kuluessa.

Jos kirjapaino on Suomessa, sen velvollisuuksiin kuuluu lähettää Kansalliskirjastolle kuusi vapaakappaletta. Jos ei ole, sinun pitää lähettää ne itse.

Hinnan määritys on tärkeä juttu. Yritin pitää Kanikirjan hinnan alle 20 euron, sillä siinä menee monilla kipuraja. Pitää myös ajatella tukkuja ja Kirjavälitystä, joille pitää jäädä käteen jotain kirjasta. Muuten hinta voi olla kuluttajalle liian kallis ja kirja jää ostamatta. Alvillinen tukkuhinta Kanikirjalle on 12,10e ja alvillinen jälleenmyyntihinta (oma hintani siis, olen antanut jälleenmyyjien itse määritellä hintansa) 19,80e.

Jos et ole alv-rekisterissä, suosittelen liittymään sinne. En osaa sanoa, miten kirjamyynti menee, jos ei ole omaa yritystä. Kirjojen alv on tällä hetkellä (tammikuussa 2018) 10%. Myös postimaksu menee samalla alvilla kuin lähetyksen sisältö. Tämä siis huomiona, jos et leivo lähetyskuluja kirjan hintaan. Itse laskutan lähetyskulut erikseen.

Jos meinaa myydä kirjaa, sen tiedot pitää ilmoittaa mm. Kirjavälitykselle. Tarjoa kirjaa myös kaikille muille mahdollisille tahoille. Moni kirjakauppa tilaa vain välityksen kautta eikä suoramyyntinä. Ole tarkkana tukkujen ja muiden jälleenmyyjien laskutus- ja lähetysohjeiden kanssa, sillä niissä on suuria eroja. Kunnia-asia on myös lähettää juuri oikea määrä kirjoja. Jos tilaus on suuri, ei muuta kuin viiden tai kymmenen kirjan pinoihin lattialle ja vielä tarkistuslaskenta päälle 🙂

Kannattaa haalia erilaisia pahvilaatikoita sekä muita pakkausmateriaaleja, jotta ei joudu ostamaan niitä esimerkiksi Postista. Se tulee nimittäin kalliiksi.

Liity Sanastoon. Ellet liity, et saa kirjastolainauksista korvauksia. Vuonna 2018 korvaus on 0,25e yhdestä lainasta.

Onnea kirjailijanuralle! 🙂

Virikkeitä kaneille ja jyrsijöille

Se on vuoden ensimmäinen päivä, hyvää maanantaita! Lukemat kuulostavat jo scifi-leffan tapahtuma-ajalta. Paluu tulevaisuuteen -leffoissa mainitut vuodet ovat menneen talven lumia ja James Cameronin Titanicista on jo kaksikymmentä vuotta.. Aika menee vikkelään.

Vuosien varrella olen törmännyt erilaisiin askarteluvinkkeihin, mitä voi kaneille ja jyrsijöille tehdä itse. Virikkeenä toimivat erinomaisesti ainakin pahvi ja erilaiset oksat. Pahvi ei kylläkään sovi herkkävatsaisille, jos sitä niellään eikä pelkästään nakerrella. Tarkkaile siis lemmikin jätöksiä ja vointia päivittäin.

Gerbiileille sopivat mainiosti vessa- ja talouspaperihylsyt. Ne toimivat tunneleina. Esimerkiksi syyrianhamsteri voi jäädä niihin jumiin, jos on täyttänyt poskensa ruualla. Kaneille ja isommille jyrsijöille niitä voi käyttää ruuan piilottamiseen. Älä kuitenkaan käytä vedessä sulavia vessapaperihylsyjä (ns. flush & go), sillä ne voivat aiheuttaa tukoksen ruuansulatuksessa.

Jos vaikka vessapaperihylsyyn haluaa piilottaa ruokaa, sinne voi lisäksi laittaa raffianarua. Pienet pelletin palaset ja muutama kurpitsansiemen takaavat, että kiinnostus säilyy.

Oksat ja varvut eivät kuulu jokamiehenoikeuksiin, mutta maanomistajan luvalla voit kerätä erikokoisia oksia. Valitse tarpeeksi paksuja oksia, joihin voi porata reiät vahvaa metallilankaa varten. Metallilangan avulla voi muotoilla oksista oman puusillan. Toki hamstereille ja gerbiileille riittää pienemmät oksat ja ohuempi metallilanka. Langan päät voi taittaa niin ettei silta lähde purkautumaan eikä teräviä päitä jää lemmikin huoleksi. Syötäväksi kelpaavat puolukan ja mustikan varvut. Niitäkin voi laittaa vessapaperihylsyjen sisään. Raakileita marjoja ei kannata kerätä.

Erikokoisista oksista saa tehtyä majoja. Niiden päät voi sitoa vaikkapa raffia- tai olkinarulla yhteen. Vielä on kokeilematta eräs puputiipii, jonka esittelen joskus myöhemmin..

kuva9

Raffianarua voi ripustaa tuolin tai pöydän jalkoihin ja narulle laittaa puisilla pyykkipojilla terveellisiä herkkupaloja kiinni.

Jos olet käsistäsi kätevä, voit kerätä nuoria pajunoksia ja punoa niistä lemmikille korin, virikepallon, lyhyen tunnelin tai vaikkapa pienen tiipiin. Pujontavinkkejä löytyy esimerkiksi youtubesta.

Käsittelemättömästä ja tarpeeksi vahvasta puusta saa nikkaroitua mökin. Päät voi jättää avoimiksi, jolloin mökkiin tarvitsee kolme sivua. Osat voi ruuvata kiinni, jotta mökki olisi tukevampi. Osia voi laittaa myös neljä tai viisi ja sitten sahata päihin esimerkiksi pyöreät aukot. Saaliseläimille kaksi oviaukkoa on tärkeä juttu, kukaan ei halua piiloutua umpikujaan. Päälle voi heittää pyyhkeen tai muun kankaan, niin lemmikki voi tähystellä pehmeämmällä alustalla mökin katolla.

Tiiliskivet tarjoavat hyvän virikkeen. Reikiin voi laittaa oksia lehtineen. Niitä on kiva kurotella syömään ja samalla kivi voi vähän kuluttaa kynsiä. Pienemmät jyrsijät voivat käyttää tiiliskiviä kiipeilyyn. Saviruukut käyvät piiloutumiseen, kun ne kaataa kyljelleen. Jos onnistuu halkaisemaan ruukusta vain pienen oviaukon verran palaa pois, se käy pesämökistä.

DSC_0561

Kaneille ja jyrsijöille voi rakentaa vaikka minkälaisia linnoja pahvista. Pienjyrsijöille riittää esimeriksi kaurahiutalepaketit ja paperihylsyt, mutta kaneille ja marsuille tarvitaan hiukan kookkaampia pahvilaatikoita. Oviaukkoja voi leikata mattoveitsellä tai saksilla itse, mutta niitä ei kannata tehdä liikaa, sillä eläimet pitävät hampaillaan niistä huolen. Oviaukko ilmestyy joka tapauksessa sinne, minne lemmikki sen haluaa 🙂

Melkein missä tahansa materiaalissa voi olla eläimelle haitallista ainesosaa (kun materiaalia syödään), mutta ei ainakaan kannata käyttää virikkeissä ylimääräisiä kemikaaleja. Välttele lakattuja pintoja. Kyllästettyä ja ongelmajätteeksi luokiteltua puuta ei voi käyttää.

Välipäivien puuhaa

Tänään tuli tehtyä valmiiksi pitkään suunnittelemani tähtityynyprojekti. Ei mennyt kuin kerran hermot, onneksi oli äiti auttamassa 😀

Piirsin ensin pahville tähden ääriviivat, viikkasin vanhan lakanan nelinkerroin ja piirsin tähden ääriviivat katkoviivoilla lakanaan tussilla. Sentti pitää olla ompeluvaraa eli ei kannata piirtää ihan suoraan muotin mukaan.

Sitten leikkasin tähden ja tein vielä toisen vähän pienemmän. Jos valitsemasi kangas on paksua, kaksinkertainen viikkaus riittää.

Ompelin ompelukoneella kaikki muut sakarat paitsi sen yhden puolen, mistä vanu täytetään. Sen jälkeen käänsin tähdet ja tökin sakaroita niin että niihinkin saa kunnolla vanua. Halusin pullukoita tähtiä, joten laitoin paljon vanua. Tähän käy vanha tyyny tai jokin iso pehmolelu.

Kun vanua on riittävästi, tulee se vaikein osuus. On kuulkaa vaikea ommella, kun pitää samaan aikaan kääntää kangasta ja pitää vanut sisällä. Minä kun en mikään käsityöihminen ole, vaikka haluaisin olla, täytyi tässä vaiheessa pyytää vähän apua.. Itte tein (melkein) ja kyllä on sen näköisetkin 😀 Mutta olen tyytyväinen, sehän on kaikissa DIY-projekteissa tärkeintä, vai mitä?

P.S. Sain katsoa sen Bright-leffan, mutta jäi kyllä kesken. Oli sen verran huono..

22. luukku: kosteudenpoistaja

Jouluaatto sen kuin lähestyy! Jos on joku, kenelle et vieläkään ole keksinyt lahjaa, tässä viime hetken tee-se-itse-projekti 🙂 Käy myös hyvin erilaisiin käsityömyyjäisiin ja varainhankintaan!

Kaveri kertoi itse tehdyistä kosteudenpoistajista, kun kyselin pieniä silica geeli -pusseja. Halusin laittaa kirjojeni (Kanikirja: opas kanien maailmaan) sekaan kosteudenpoistajia varmuuden vuoksi. Kosteudenpoistajia saa ostettua eri kokoja netistä ja tuleehan niitä pikkupussejakin ainakin uusien kenkien mukana. Ei vain ole koskaan tullut säästettyä niitä. Enkä kyllä kovin usein osta uusia kenkiäkään.. 😀

Jos saat pikkupusseissa silica-raetta, ota ihmeessä talteen! Jos sattuu esimerkiksi käymään niin hassusti, että dippaat puhelimen jossain nesteessä, on kiva kun voi imeyttää sen heti pois pikkupussukoiden avulla. Jos siis ei satu kuivaa riisiä olemaan kaapissa.

Kosteudenpoistajille on monta käyttökohdetta, kuten nuo edellä mainitut säilöminen ja puhelimen kuivatus. Niitä voi laittaa kastuneisiin kenkiin tai autoon. Jos kosteudenpoistajalla on tarpeeksi kokoa, sen pitäisi estää tuulilasien huurtumista. Pussukkaa ei sitten kyllä kannata säilyttää auton lattialla vaan penkillä tai heti siinä tuulilasin vieressä. Helppoa tehdä itselle tai lahjaksi toiselle!

Tarvitset kankaan, lusikan, silica-kissanhiekkaa, narua ja sakset. Ompelua varten neulan ja lankaa tai peräti ompelukoneen. Käytä hengittävää kangasta, ei muovitettua. Kosteudenpoistaja saa olla ainakin aikuisen kämmenen kokoinen. Vähintään yhden litran verran kannattaa lusikoida hiekkaa kankaan sisään, jos on tarkoitus sijoittaa kosteudenpoistaja autoon.

Kosteudenpoistajasta voi tehdä minkä muotoisen tahansa (auton, eläimen, pyöreän, kulmikkaan), etenkin jos on se ompelukone käytössä. Minulla ei ole, joten ompelin käsin ja sidoin pään tiukasti nauhalla. Tai jos leikkaa tarpeeksi ison palan kankaasta, voi sitoa sen narulla nyytiksi ilman ompelua.

Kaikki joukolla kissanhiekkaostoksille!