Vegaanista ja gluteenitonta syysleivontaa

Moikka moi! Leikkausten jäljiltä käteni eivät ole olleet ihan niin hyvässä iskussa kuin yleensä, joten leivonta on jäänyt vähemmälle. Nyt kuitenkin sain leipaistua vähän makupaloja itselleni. Helppoja sellaisia, sillä nämä eivät vaadi kuin vähän sekoittamista ja pilkkomista 🙂

Tein kauratoskaomenoita, joita syön vegaanisen vaniljajugurtin kera, ja kahdenlaisia muffinsseja. Aiemmin yritin tehdä vaniljakastikettakin itse, mutta siitä ei tullut mitään.. Tai tuli, vanukasta joka ei maistunut vaniljalta 😀 Yritin tehdä vaniljasokerinkin itse eikä vaniljatangoista jäänyt juuri makua kookossokeriin, jossa niitä olin pyöritellyt tovin. Seuraavalla kerralla kokeilen pelkkiä siemeniä suoraan kattilaan enkä yritä sekoittaa niitä sokeripurkkiin. Vaikeaa tämä valkoisen sokerin välttely 😉

Tässä sulle kolme helppoa reseptiä kokeiltavaksi, ole hyvä! Muffinssien ohjeet vaativat tosin vähän kokeilunhalua..

Puputädin kauratoskaomenat:

  • 3 isohkoa omenaa
  • 2 dl vettä
  • 1 dl rypsi- tai muuta kasviöljyä
  • 0,75 dl kookossokeria
  • 4 dl isoja gluteenittomia kaurahiutaleita
  • 2 tl kanelia

Viipaloi omenat ja lado ne voideltuun vuokaan. Lisää vesi. Mittaa astiaan öljy ja muut ainekset, sekoita. Kaada seos omenoiden päälle ja sekoita taas. Paista 200 asteessa noin 25 minuuttia.

Puputädin banaanisuklaa-muffinssit (12 kpl):

  • 0,5 dl rypsi- tai muuta kasviöljyä
  • kukkurallinen 1 dl kookossokeria
  • 1 dl soija- tai muuta kasvipohjaista maitoa
  • 3 dl kikhernejauhoja
  • 2 tl leivinjauhetta
  • hyppysellinen vaniljan siemeniä (myydään tankoina)
  • 2 rkl luomukaakaota (tummaa tai raakakaakaota)
  • 2 banaania

Voitele muffinssivuoka öljyllä. Muussaa banaanit haarukalla. Sekoita ainekset keskenään ja jaa taikina lusikalla kuppeihin. Kaakao kannattaa siivilöidä taikinaan. Kikhernejauhoissa on paljon rautaa ja magnesiumia, mutta jos herneentuoksuiset muffinssit eivät innosta, käytä vaikka kaurajauhoja 😀 Maku on kieltämättä mielenkiintoinen, ehkä vähän kahvimainen. Muffinssit paistuvat 200 asteessa noin 15 minuuttia.

Puputädin mustikkamuffinssit (12 kpl):

  • 2 dl soija- tai muuta kasvipohjaista maitoa
  • kukkurallinen 1 dl kookossokeria
  • 1 dl rypsi- tai muuta kasviöljyä
  • 3,5 dl tattarijauhoja
  • kukkurallinen 1 dl maissijauhoja
  • 2 tl leivinjauhetta
  • 2,5 dl mustikoita

Sekoita maito, sokeri ja öljy keskenään. Sekoita kuivat aineet ja käytä siivilää maissijauhojen kanssa. Mitkä tahansa mustikat käyvät, mutta näihin meni jäisiä pakastemustikoita. Jos tuntuu, että taikina on liian tönkköä, sekaan voi lirauttaa lisää maitoa. Voitele muffinssivuoka ja jaa taikina kahden lusikan avulla kuppeihin. Paista 200 asteessa noin 15 minuuttia.

P.S. Maidon tilalla voi käyttää vettä ja jauhoina voi käyttää myös tavallisia vehnäjauhoja, jos gluteenittomat vaihtoehdot ei oo sun juttu 🙂

 

Mainokset

Puputädin teeleivät

Moikka! Nyt kun tämä piinaavan helteinen kesä on osoittanut viilenemisen merkkejä ja ulkona voi oikein haistaa syksyn, tekee mieleni taas välillä leipoa. Tällä kertaa käsittelyyn pääsi yläasteen köksän tunneilta tuttu teeleipäresepti. En tietenkään voinut leipoa sitä sellaisenaan vaan muokkasin ohjetta.

leivonta

Tässä vegaaninen resepti:

  • reilut 4 dl kaurajauhoja
  • 2 tl leivinjauhetta
  • vajaa 1 tl puhdistamatonta suolaa
  • 2 rkl pellavansiemenöljyä
  • 2 dl soijamaitoa tai vettä

Uuni päälle 225 asteeseen. Kuivat aineet sekoitetaan keskenään puuhaarukalla, sen jälkeen lisätään öljy ja maito. Käytin näihin Alpron luomusoijamaitoa. Voit käyttää myös pelkkää vettä tai esimerkiksi kauramaitoa.

Taikinan kuuluu olla melko löysää. Tässä vaiheessa voi ottaa esiin taikinakaapimen, jolla kääntelee varovasti taikinaa sekaisin. Kun taikina on käännelty, sen voi levittää kahtena kasana pellille. Tasoita kaapimella kasoista noin 1 cm paksuiset leivät. Leipiä voi pistellä haarukalla.

Teeleivät paistuvat uunin keskitasolla noin 10 minuuttia 225 asteessa. Lämmintä juotavaa ja omavalintaista levitettä teeleivän päälle 🙂 Bon appétit!

 

Puputädin vegaaninen mustikkapiirakka

Moikka! Teki mieli leipoa jotakin helppoa mustikkapiirakkaa, mutta jääkaapissa ei ollut yhtään kermaviiliä. Onneksi löysin murupaistosohjeen, jolla sain piirakkani tehtyä. Vähän muunneltuna tosin 😀

Tässä ohje:

Pohjaan tulee

  • 2,5 dl gluteenitonta kaurajauhoa
  • 1,5 tl leivinjauhetta
  • 1,5 dl gluteenittomia isoja kaurahiutaleita
  • vajaa 1 dl kookossokeria
  • 1 dl pellavansiemenöljyä

Täytteeseen tulee

  • 5 dl pakastemustikoita
  • 0,5 dl pellavansiemenöljyä
  • 0,5 dl kookossokeria
  • 2,5 dl gluteenittomia isoja kaurahiutaleita

Sekoita pohjan ainekset keskenään ja painele esimerkiksi pyöreään lasivuokaan. Päälle mustikat. Sekoita keskenään muut täytteet ja ripottele murutaikina piirakan päälle. Paista 200 asteessa uunin alaosassa noin 20 minuuttia.

Alkuperäinen ohje on Kodin Kuvalehdeltä lainattu. Muokkasin siitä vegaanisen ja vähän terveellisemmän version. Jos kaipaa makeutta lisää, piirakan kylkeen käy hyvin esimerkiksi vaniljainen kaurajäätelö.

En osaa sanoa alkuperäisestä versiosta, kun en sitä sellaisenaan ole kokeillut, mutta ainakaan oma versioni ei leikkaannu kakkuveitsellä. Tai no, leikkaantuu kyllä, mutta ei irtoa isona vaan pieninä palasina. Se siis lusikoidaan 😀

Nachoja ja violettia teemaa

Moikka moi! En voi vastustaa vanhoja alumiinisia muotteja ja vuokia, joita bongailen ja ostan kirppareilta. Kauniita ne ovat esimerkiksi Riihimäen vanhoissa lasipurkeissa ja ihan sellaisinaan, mutta tässä niille muutama käyttövinkki 🙂

Keskikokoisiin muotteihin saa pääsiäisen aikaan istutettua rairuohoa. Nyt tein niihin vegaaniset hedelmärahka-annokset. Toiseen meni The coconut collaborativen natural-kookosvalmistetta ja toiseen Yosan Greek style –kauravälipalaa. Kumpaankin pilkoin tuoretta ananasta, banaania ja tummia viinirypäleitä. Pakastemustikoita päälle ja Yosaan ripottelin myös kookossokeria, koska se tuntui maistuvan kirpeältä ilman sokeria. Jos näistä pitää valita, kookosvalmiste vei voiton. Se oli kermaisempaa ja paremman makuista.

Pienimpiä muotteja voi käyttää esimerkiksi keksien valmistukseen. Tsekkaapa tämä kanikeksiohje, jos et oo jo kokeillut 🙂 Nyt niihin meni Vegemin kebabia, jota voi syödä nachojen kanssa.

Isoihin ja avattaviin vuokiin voi tehdä esimerkiksi taatelikakun, ks. vegaaninen ohje täältä. Pitäisikin kokeilla joskus tiikerikakkua ja nimenomaan tehdä siitä vegaaninen versio.. Tietysti mikä tahansa kuivakakku sopii vuokaan ja vaikka ulkoistutuskin, jos ei halua leipoa.

Violetti on kiva väri ja se näyttää hyvältä näissä alumiinisissa astioissa. Jos haluaa pysyä teemassa, voi salaatiksi tehdä jonkun punakaalisalaatin, vähän öljyä sekaan ja lempivihanneksia tai raastettuja juureksia. Appelsiini tai granaattiomena voivat toimia näiden kanssa myös. Jos ei välitä muusta, niin voi punakaalia pilkkoa pelkiltäänkin ja syödä sitä jonkin kastikkeen kera.

Terveellisempää elämää varten piti löytää sipsejä, mitkä käyvät ruokavalioon. Sellaisia olivat ainakin Old El Pason Tortilla chips ja Santa Marian luomuversiona samanniminen Tortilla chips. Tarkennuksena, että en siis laske kaloreita tai annoskokoja vaan luen pakkausselosteita ja vältän valkoista vehnäjauhoa ja sokeria. Nachoihin käytin luomutortillaa ja naposteluun violetteja sipsejä.

Jos haluaa täysin violettia, hedelmärahkasta voi tehdä marjarahkan ja laittaa mustikoiden kanssa sinne esimerkiksi karhunvadelmaa.

Olen kerran syönyt Hard Rock Cafessa ja se sattui Denverissä. Muistaakseni kasvissyöjille ei ollut kovin paljon valinnanvaraa, joten tilasin toisen kasvissyöjän kanssa puoliksi nacho-aterian. Se taisi kylläkin olla jokin alkupala. Siinä oli pelkkiä tortillasipsejä ja dippikastiketta. Hyvää se oli, joten siihen liittyen koitin tehdä jotain samanmoista kotona.

tarjoilu

Puputädin nachoihin meni reilu puoli pussia tortillasipsejä, sulatettua Sheesen Cheddar style -juustoa, punasipulia, tomaattia, keltaista ja punaista paprikaa sekä Santa Marian medium tacokastiketta. Vegaaninen annos, jonka voi toki tehdä sekasyöjäkin ihan tavallisella juustolla 🙂 Tykkään pureskeltavista paloista, joten jätin kasvikset melko isoiksi. Annos ei mene uuniin vaan ainoastaan juusto sulatetaan ja valutetaan päälle. Sulatuksen tekee nopeiten mikrossa.

Kyllä näillä vatsansa täyttää 🙂 Ensin nachoja, sitten hedelmärahkaa ja lopuksi tummia viinirypäleitä. Tummat viinirypäleet maistuvat paremmilta kuin vihreät, vai mitä?

Mainio Ruusa ja keksiresepti

Moikka! Olen aiemminkin jakanut tämän keksireseptin ja jaan vielä uudestaan, koska se on ollut kaneille niin mieleinen 🙂

Koska itselläni on perjantaipitsa valkosipulilla, annan kaneille pienet keksit perjantaisin. Aiemmin ostin sellaisia vihreitä pötköjä Mustista ja Mirristä, Immune sticks nimeltään. Ei ole tarvinnut ostaa keksejä sen jälkeen kun tein ison satsin keksejä itse. Taikinaa oli vaikka kuinka, koska tein monta satsia kerralla. Paistamisen ja jäähtymisen jälkeen pakastin osan ja otan aina sulamaan kolme keksiä (kullekin yksi). Keksit sulavat muutamassa tunnissa, joten riittää kun ne ottaa pakastimesta iltapäivällä, jos meinaa antaa ne vaikka ennen kuin menee nukkumaan.

Eläinten aikakäsitys on erilainen kuin ihmisillä, ne eivät katso kelloa tai kalenteria vaan päättelevät erilaisista tapahtumasarjoista, mitä on tulossa seuraavaksi. Esimerkiksi Ruusa-kani oli niin innoissaan eilen, että loikki ympäriinsä ja päästi jopa äänen! Neiti oli päätellyt, että koska nyt on ilta-aika ja pakastimen ovi on käynyt, tietty purnukka on avattu, uuni on ollut päällä ja munakello soinut, hän ehkä saa kohta keksiä. Ja kyllähän hän saikin! 😀 Kuten myös Tuhto ja Poppana. Poppanan ehdollistuminen siihen, koska herkkuja saa, ei ole mennyt yhtä putkeen, koska hän on lähempänä keittiötä. Siksi Poppis saattaa innoissaan juosta vastaan, jos käyn keittiössä. Ruusa ei näe, kun menen keittiöön. Siksi sitä ei yhdistetä herkkujen saantiin. Jänniä nämä jutut ja jos kiinnostaa lukea niistä enemmän, suosittelen Helena Telkänrannan kirjoja ”Millaista on olla eläin?” sekä ”Eläin ja ihminen – mikä meitä yhdistää?” Viimeksi mainitussa on enemmän tuosta eläinten aikakäsityksestä.

Tässä itse resepti (sopii myös marsuille):

  • 2 rkl täysjyväkaurahiutaleita
  • 1 dl pellettiä (esimerkiksi Genesiksen timoteitä)
  • 1 tl kasvinsyöjien kuitujauhetta (recovery tai critical care)
  • 1 tl kurpitsansiemeniä
  • ruukkupersiljan päät (muukin yrtti tai lehtikaali käy)
  • 1/5 banaania
  • vajaa 1 tl pellavansiemenöljyä
  • 3 rkl vettä

Nämä sekaisin sauvasekoittimella ja pyyhe päälle, ettei lentele. Taikina pellavansiemenöljyllä tai muulla kasviöljyllä voideltuihin pikkuvuokiin tai sellaisenaan pellille. Irtoaa hyvin leivinpaperista. Päälle voi pilkkoa pieniä palasia kuivattua karpaloa tai muita marjoja. Uuniin 150 asteeseen noin 30 min ja sen jälkeen jälkilämmöissä. Anna jäähtyä ja kovettua esimerkiksi ritilän päällä. Ohuet keksit voi kuivattaa koviksi, jolloin ne säilyvät pitempään, mutta kovin mehevät keksit eivät säily kuin pari päivää. Jos kaneille tekee suuren määrän kerralla, osan kekseistä voi pakastaa.

Resepti löytyy myös Kanikirjan sivulta 57. Muokattuna sitä voi käyttää vaikkapa kissoille ja koirille. Pellettien tilalle kuivanappuloita yms.

Mitäs sitten askarrellaan?

Kas päivää! Illat ovat vieläkin pimeitä, joten mikäs sen kivempaa kuin tehdä muutama tuikkukippo 🙂 Niiden valossa voi sitten askarrella enemmänkin 😀

Koristeita voi tehdä kivistä tai erilaisista styrox-kappaleista. Kananmunan muotoiset eivät pysy pystyssä kovin hyvin itsekseen eli niihin tarvitsee jonkin alustan, missä on piikki. Tai ne voi liimata alustaan kuumaliimalla esimerkiksi. Pääsiäistä varten voi tehdä räikeän värisiä munia ja liimata ne kranssiin. Minä en jaksa pitää kovinkaan montaa pääsiäiskoristetta, joten tein harmaita munia. Osan laitoin lasipurkkiin muiden koristeiden kanssa. Lasipurkkiin voi vielä sitoa jonkin kivan nauhan 🙂

Sudin styrox-munat ensin harmaalla maalilla ja kun ne olivat kuivuneet, liimasin niihin päälle kanikuvia decoupage-lakan avulla. Googlen kuvahaulla löytyy erilaisia kuvia ja esimerkiksi Pixabayn ilmaisesta kuvapankista löytyy myös piirrettyjä kanikuvia. Niistä valitaan mieleiset tai voi käyttää myös kiiltokuvia, jos sellaisia sattuu olemaan. Lehdistä löytyy myös välillä jotain ja kaupoissa voi olla mieleisiä servettejä. Servetti kannattaa kuoria, jotta jää vain se kuvakerros jäljelle. Tulostettu paperi on jämäkämpää, joten se ei näytä yhtä hyvältä decoupage-lakan kanssa.

Tuikkuja saa lastenruokapurkeista ja erikokoisista säilykelasipurkeista. Koska minulla on lentäviä ja pöydille hyppiviä lemmikkejä, en voi käyttää oikeita kynttilöitä. Led-kynttilät ovat parempi vaihtoehto myös siksi, että tuikkuun saa paperia sisään. Yhteen tuikkupurkkiin tulostin Peppi-kuvan. Jotta saa mahdollisimman näyttävän tuikkupurkin (toimii siis samalla valokuvakehyksinä), kannattaa valita iso purkki. Sen kun sijoittaa vielä korkealle, katse osuu oikeaan kohtaan ja tuikku pääsee oikeuksiinsa. Jos tuikun sisällä olevaa kuvaa katsoo yläpuolelta, se ei oikein vakuuta.

Tein aiemmin tuon sinertävälasisen lyhdyn. Sitä voi soveltaa myös tuikkuihin, kun piirtää niihin tussilla haluamansa kuvion. Tai antaa lasten piirtää.

Tuikku on hyvä lahjaidea vaikka isovanhemmille. Lasten kuvat purkkiin, patterilla varustettu led-tuikku sisään ja kansi kiinni. Voilà!

P.S. Tuo isoin ja komein kanikoriste on kaupasta ostettu ja lahjaksi saatu, sitä en tehnyt itse 🙂

Puputiipii

Oikein hyvää maanantaita! Kun on Instagramissa nähty niin monella kanitelttoja, halusin tehdä omillekin pitkäkorville jonkinmoisen tiipiin. Eihän siitä taaskaan tullut mikään kovin hieno, mutta ajaa silti hyvin asiansa virikkeenä 🙂

DSC_0641

Telttoja tehdään bambukepeistä ja kankaasta, mutta minulla ei ollut sopivia keppejä juuri nyt, joten ostin alennusmyynnistä kolme kehikkoa, jotka sidoin yhteen. Niiden päälle taittelin taloyhtiön kierrätyshuoneesta löytynyttä kangasta.

Halusin tehdä myös jonkinlaisen unisiepparin, mutta epäonnistuin vielä surkeammin sen kanssa kuin tiipiin kanssa 😀 Minulla oli valkoinen metallirinkula, johon yritin ensin raffianarua pyörittää. Sehän ei pysynyt paikoillaan ollenkaan, joten piti kokeilla paksumpaa materiaalia. Tuo valkoinen on trikookudetta, jota oli kaapissa vielä pari kerää.

DSC_0668

Olen noin kymmenen vuotta sitten tehnyt pari unisiepparia, mutta niiden rinkuloissa taisi olla reiät, joihin lanka solmittiin kiinni. Unisiepparin voisi tehdä vaikka pajusta ja syötävästä raffiasta, mutta näin talviaikaan jätin pajunmetsästyksen tekemättä. Jos saa raffian pysymään paikoillaan, siitä voi punoa verkkoa. Nyt laitoin raffiat vain roikkumaan tuosta rinkulasta, niin on edes jotain syötävää. Ruusalle ainakin maistui 🙂

Tuhto ja Poppanakin näkivät tekeleen, mutta Poppana vähän vierasti tiipiitä. Sen sijaan Tuhto kyllä nakerteli raffiaa ja käyttää telttaa. Välillä se on kaadettu päivän aikana, mutta siitäkin näkee, että se on käytössä. Raffiat on syöty, mutta niitähän saa solmittua lisää unisieppariin.

Jos onnistuu tekemään tukevamman ja kookkaamman kaniteltan, sen sisään voi laittaa tyynyn tai muun pehmeän alusen. Siellä on kiva lemmikin ottaa vaikka nokoset 🙂