Väärinymmärretty eläin – 10 yllättävää faktaa kaneista

Mitä sinulle tulee ekana mieleen kaneista? Porkkanaa mussuttava, lupsakka jänöjussi, jota on kiva halia ja pitää sylissä? Täydellinen ensimmäinen lemmikki pienille lapsille? Valitettavasti tämä ei vastaa kovin hyvin todellisuutta, sillä porkkanasta voi mennä vatsa sekaisin eivätkä monetkaan puput pidä sylittelystä. Kani on luonnostaan arka eläin eikä näin ollen välttämättä ihastu korkeita ääniä päästeleviin ja äkkinäisiä liikkeitä tekeviin lapsiin.

Kanit kärsivät monesti väärästä hoidosta. Eläinsuojelutyön ja omien lemmikkikanien kautta tutustuin kaneihin paremmin. Aiemmin luulin itsekin, että kani asuu häkissä ja syö siemenseosta. Nuokaan harhaluulot eivät pitäneet paikkaansa, kuten hyvin äkkiä huomasin…
Tiesitkö nämä 10 faktaa kaneista?
1. Kanin lempiruoka ei ole porkkana vaan heinä. Elimistö voi mennä tukkoon ja kani kuolla väärän ruokavalion seurauksena. Porkkanan sijaan voit antaa pieniä määriä tuoreita yrttejä.
2. Kani ei ole söpö sylilemmikki. Etenkin reviiritietoiset naaraat voivat olla hyvinkin aggressiivisia väärin käsiteltyinä. Kani puree, raapii ja rimpuilee, jos kokee siihen tarvetta.
3. Kani ei kuulu häkkiin. Kani tarvitsee paljon tilaa ja sen liikunnantarve on verrannollinen esimerkiksi kissan kanssa. Suojaa huoneisto kanin hampailta, niin voit huoletta pitää kania vapaana. Suojana toimivat mm. tiiliskivet ja tiheät metalliverkot.
4. Kani ei ole lyhytikäinen lemmikki. Terve kani voi elää yli 10-vuotiaaksi.
5. Kani vilustuu herkästi. Sisäkania ei kannata viedä talvella ulkoilemaan eikä kania saa viedä uimaan.
6. Kani kuuluu lemmikkien top vitoseen suomalaiskodeissa. Myös muissa maissa kanien suosio jatkuu.
7. Kani ei ole yksineläjä. Lajitoveri on tutkitusti kanille yksi tärkeimmistä asioista.
8. Kani ei ole tylsä lemmikki. Kun kanille tarjotaan virikkeellinen ympäristö, se saa olla vapaana lajitoverien kanssa ja sitä hoidetaan muutenkin oikein, kani on mitä ihanin lemmikki! Aiemmin arasta pitkäkorvasta tulee ajan mittaan kesy lemmikki, joka hakee sinulta silityksiä, pötköttelee pitkää pituuttaan, pesee kumppaneitaan ja kirmailee hauskoja iloloikkia ympäriinsä.
9. Kani kannattaa leikkauttaa. Mm. kohtusyöpäriski kohoaa yli 5-vuotiailla naarailla 80 prosenttiin.
10. Siemenseos ei ole kanin ruokaa! Jätä erilaiset myslit ostamatta ja valitse eläintarvikeliikkeestä kuitupitoinen pelletti, jota annat päivittäin pienen määrän.
Summa summarum: Kani on väärinymmärretty, koska sen eleet ovat tyypillisen saaliseläimen tavoin hyvin hienovaraisia. Kani ei juuri ääntele, ellei kyseessä ole äärimmäinen hätä, jolloin kani kirkuu. Opettelemalla esimerkiksi hännän ja korvien asentojen eri merkitykset, voit ymmärtää kaniasi paremmin. Käy vaikka lattialle makuulle ja aseta itsesi kanin käpäliin. Miksi ylhäältä tuleva käsi voi olla pelottava? Luonnossa ylhäältä yrittää ottaa kiinni petolintu. Pakoreaktio lienee normaalia siinä tapauksessa. Kanin hampaat kasvavat jatkuvasti, joten nakertelu kuuluu asiaan. Huonekaluja maistellaan joskus myös siksi, että kani merkkaa sen omakseen. Tarjoa paljon erilaisia oksia virikkeeksi ja vaikkapa peittomyttyjä, joihin on piilotettu pelletin palasia. Kanit nimittäin pitävät myös kaivamisesta 🙂

”Juuri ajoittaisen haastavuuden vuoksi kani on myös palkitseva lemmikki. Kun pohjatyön tekee kunnolla, kani on suhteellisen helppohoitoinen ja esimerkiksi koiriin verrattuna kulujen osalta edullisempi lemmikki.” (Kanikirja: opas kanien maailmaan, 2017)

Lisätietoja täällä.
Mainokset

Aineeton lahja

Heissan! Koska huomenna on ystävänpäivä, aloin pohtia aineettomia lahjoja. Mitä voi antaa esimerkiksi eläimistä pitävälle tai luonnosta innostuneelle? Eläimistä pitävä arvostaa varmasti kummina olemista. Eläinsuojelukeskus Tuulispää on Somerolla sijaitseva eläinten turvakoti. Siellä asuu mm. kaneja, kanoja, lehmiä, vuohia, lampaita, sikoja ja kettuja. Voit valkata joko tietyn eläimen tai eläinlajin, jolle olla kummina. Lisätietoja täällä.

Jos kummius kiinnostaa, myös aaseja voi adoptoida. Brittiläisen the Donkey Sanctuaryn kummeja kaipaavat aasit löytyvät täältä. WWF:n sivuilla voi valita esimerkiksi Itämeren, saimaannorpan tai ilmaston kummiuden.

Eri eläinsuojeluyhdistykset keräävät varoja jäsenmaksuilla ja lahjoituksilla. Voit tehdä lahjoituksen toisen nimissä tai ostaa hänelle jäsenyyden yhdistykseen. Esimerkiksi Pirkanmaan eläinsuojeluhdistyksen lahjoitustiedot löytyvät täältä. SEY eli Suomen eläinsuojelu on usean suomalaisen eläinsuojeluyhdistyksen kattojärjestö. Oman alueensa eläinsuojeluyhdistyksen jäseneksi voi liittyä täällä.

Jos luonto on lähellä sydäntä, Vihdissä sijaitsee Halauspuu-metsä, josta voi adoptoida puun korkeintaan viideksi vuodeksi. Hinnat ovat kuudestakympistä ylöspäin. Myös Lapissa sijaitseva Halipuu tarjoaa kummipuita. Kummius kestää viisi vuotta ja oman puun voi valita. Edullisimmin puun voi adoptoida kolmellakympillä. Puiden kummit auttavat säilyttämään metsiä. Mukavia lahjaideoita hänelle, jolla on jo kaikkea!

P.S. Hyviä uutisia, sillä Morticia-kissa löysi vihdoin oman kodin! Jee! Jos muistat, mainitsin neitokaisen aiemmassa kirjoituksessani.

Pasteurella – se punainen vaate

Moikka! Painavaa asiaa, sillä kirjoitan tällä kertaa pasteurellasta. Se on tuttu kanien omistajille, mutta voi myös sairastuttaa muita eläimiä. Ainakin kanoissa, sioissa, lehmissä, lampaissa ja hiirissä sitä on tavattu. Ihmiseenkin se voi tarttua, mutta yleensä kissan tai koiran puremahaavasta eikä siis suoraan kanista. Pasteurellaa kuuluu olla esimerkiksi kissan suussa ja iholla, se on täysin normaalia. Pasteurella on zoonoosi eli se tarttuu eläimistä ihmiseen, eri eläinlajit voivat sairastuttaa toisiaan.

Jos nyt käytetään hienoja sanoja, pasteurella multocida on gramnegatiivinen bakteeri. Pasteurella-bakteerista on useita kantoja ja ne aiheuttavat erilaisia tulehduksia. Pasteurella sai nimensä ranskalaisen kemistin Lois Pasteurin mukaan.

Esimerkiksi kanilla voi olla pasteurelloosi, vaikka sillä ei itsellään ole oireita. Puutteelliset olot altistavat aina erilaisille sairauksille ja niistä sekä stressistä johtuen voi pasteurelloosikin puhjeta. Tämä bakteeri voi levitä kaikkiin kudoksiin, mutta yleensä niitä löytyy nenäontelosta ja nielusta kanilla. Se tarttuu ainakin imetyksen ja parittelun aikana, pisaratartuntana ja myös vaatteiden tai tarvikkeiden kautta.

Vuonna 2015 tapahtunut saiga-antilooppien joukkokuolema aiheutui tutkijoiden mukaan pasteurellasta. Ei ikävä kyllä tiedetä, miten bakteerista kehittyi niin tappava. Pasteurella on todella ristiriitainen bakteeri, kun se toisaalta kuuluu joidenkin eläinten normaaliflooraan mutta sitten taas voi toisille aiheuttaa erilaisia sairauksia, myös hengenvaarallisia sellaisia.

Jos vaikka kanin silmä- tai nenävuodosta (jos nenä vuotaa, kiireesti eläinlääkäriin!) otetaan näyte, josta löytyy pasteurellaa, se ei välttämättä tarkoita, että kani on juuri tämän bakteerin vuoksi sairas. Jos taas näytteestä ei löydy pasteurellaa, sen läsnäoloa ei voi silti poissulkea varmasti. Oireita ovat yleensä hengitysoireet, paiseet sekä nenä- ja silmävuoto.

Ei kannata vaipua epätoivoon, jos kani saa pasteurella-diagnoosin. Ensinnäkin, moni kaneihin perehtymätön eläinlääkäri voi puhua pasteurellasta jo ennen kuin kani on otettu edes kantokopasta ulos. Siis heti omistajan kättelyssä. Itsekin olen tähän valitettavasti törmännyt, kun olen vienyt ummetuksesta kärsivää kania päivystykseen. Tämä onkin tosi tärkeä juttu eli jos kani ei syö ja papanoi, siihen sattuu. Jos tähän määrätään antibioottia pasteurellan varalta, jää kipu kokonaan hoitamatta eikä suolisto ala itsestään toipua, jos kani ei saa mitään nestettä. Nestetasapaino olisi tärkeä hoitaa kuntoon ja sen jälkeen antaa kipulääkettä. Jos siis ummetuksesta kärsivälle kanille antaa antibioottia, suolisto voi tehdä sen viimeisen stopin, kun ne vähätkin hyvät bakteerit, mitä siellä on jäljellä, tuhoutuvat. Kaneja hoitavia eläinlääkäreitä on lueteltu Kanikirjani sivuilla 89-90.

Summa summarum, nykyeläinlääketieteen keinoin ei vielä pystytä pasteurellaa parantamaan, mutta sen aiheuttamia oireita voidaan lievittää. Kaikista paras keino on tietenkin ennaltaehkäisy eli siisti sekä eläimen tarpeet hyvin huomioon ottava elinympäristö. Uusien kanien eristys muista on tärkeää, sillä elinympäristön vaihdos aiheuttaa stressiä, jolloin kaikki muutkin taudit puhkeavat ja tarttuvat helpommin.

Lähteet:

 

Kesyyntymisen vaiheet

Moikka! Tänään olen pohdiskellut kanien kesyyntymisen vaiheita. Pätee myös muihin eläimiin, vaikkakin enemmän arkuuteen taipuvaisiin kuin sosiaalisiin koiranpentuihin. Se tunne, kun arka tai aiemmin aggressiivisesti käyttäynyt lemmikki onkin rauhoittunut ja antaa lähestyä ♥

Onko teillä käyty läpi näitä vaiheita?

  • uskaltaa tulla ulos häkistä/pesästä (huom! omia aikojaan, ei pakotettuna)
  • lähestyy ihmistä itse
  • ottaa kädestä makupaloja
  • saat silittää, mutta vain tietyistä paikoista
  • ei piiloudu kun tulet kotiin tai samaan huoneeseen (piiloutumiseen pitää kuitenkin olla mahdollisuus)
  • uskaltaa maata tassut ojennettuina
  • ei piiloudu kun tulee vieraita
  • saat kävellä ohi ilman, että lemmikki nousee tai juoksee karkuun
  • vieraat saavat silittää, mutta vain tietyistä paikoista
  • antaa ottaa kiinni (muista päästää pois sylistä ennen kuin lemmikki alkaa tulla rauhattomaksi)
  • saat silittää vapaammin

Poppana-kani oli minulle tullessaan melkoinen hirmusisko. Ensin opeteltiin sitä, että minua ei tarvitse purra vaan jos jänskättää, kanin kuuluu piiloutua. Jos piilopaikkoja ei ole ollut, ei voi heti hiffata, miten kuuluisi tehdä. Kun raajani eivät enää olleet uhka Poppanalle, sain silittää ja antaa makupaloja. Nyt siitä alkututustumisesta on kuutisen vuotta ja luottamus on kasvanut niin, että neiti heittäytyy tämän tästä kyljelleen. Tämähän on siis kanien euforian ilmentymä 🙂 Saan myös hieroa leukalihaksia ja silitellä vapaasti, kunhan katson tälle sopivan ajankohdan. Pitää osata lukea kania, jotta ei mene koskemaan väärässä paikassa. Kanien eleistä voi lukea lisää Kanikirjastani tai vaikkapa täältä.

Vaiheet eivät välttämättä tule yllä luetellussa järjestyksessä, ja kesyyntyminen on yksilöllistä. Joillakin siihen menee päiviä, kun taas toisilla jopa kuukausia. Pääasia on, että osaat olla kärsivällinen ja tarjota lemmikille positiivisia kokemuksia. Näin se luottamus alkaa hiljalleen syntyä, puolin ja toisin 🙂

Ei kannata lannistua, jos jokin vaihe jää täyttämättä. Esimerkiksi Tuhto-kani piiloutuu edelleen sekä minulta että vierailta. Toki hän tulee esiin vähän ajan päästä katsomaan minua ja on muutoin kesy, mutta minua ei haittaa, että vieraille ei näyttäydy. Tyyppi vaan on arka kani ja se hänelle suotakoon 🙂

 

Mustan kissan kirous

Heipparallaa! Mikäköhän siinä on, että mustat kissat eivät löydä koteja? Ovatko ihmiset taikauskoisia ja luulevat, että ne tuovat huonoa onnea? Vai ovatko mustat kissat niin tavallisen näköisiä, ettei kukaan niistä kiinnostu? Sama vitsaus tuntuu vaivaavan mustia kaneja ja koiria. Ja albiinoja kaneja tai vaikkapa marsuja. Pelätäänkö punasilmäisiä eläimiä? Ihan syyttä, sillä ei punaiset silmät tai eläimen muu väritys kerro mitään sen luonteesta. Punasilmäiset saattavat olla herkempiä valolle kuin muut eläimet, mutta siinä se. Musta kissa on ihan yhtä varteenotettava ehdokas kuin kuviollinenkin kissa.

rabbit-1033645_640

Täytyy kyllä tunnustaa, kun tätä asiaa olen miettinyt, että meinasin itsekin olla värisokea toisen ja kolmannen kanini kanssa. Musta risteytyskani ja japanilainen leijonanharjas etsivät koteja Boondocksin sivuilla vuosia sitten. Heidät oli löydetty Vilppulasta yhdessä. Kodinetsintäilmoitukset olivat erilliset, kummatkin naaraita. En tiedä miksi, mutta tarjosin ensin kotia vain leijonanharjakselle. Onneksi vastausta ei kuulunut heti, niin ehdin pohdiskella, että kyllä minä kuitenkin molemmille tarjoan kotia.

Tupuna (leijonanharjas) ja Puputti muuttivat luokseni 23.8.2007. Nimet oli valmiina, mutta en tiennyt kumpi olisi kumpi. Kun musta kani meni syömään ensin, neidistä tuli Puputti. Puputti oli aivan ihastuttava kani. Hän halusi leukoa kaikki vieraat. Puntit tai jos nosti vähän varpaita, Puputti hieroi niihin leukaansa. Merkkasi omakseen 🙂 Hän hyppeli välillä sohvalle, jos söin jotain mikä kelpasi myös kanille. Lipitti välillä kättäni ja piti hyvää huolta Tupunasta, pesten tämän naamaa. Ei siis yhtään mitään vikaa mustassa kanissa. Kuten ei Rockyssakaan!

Rockyllekoti

Jälkeenpäin kun asiaa ajattelen ja näillä tiedoilla, mitä minulle on kaneista kertynyt, en voisi kuvitellakaan, että kaneja erotetaan toisistaan, jos ne ovat eläneet yhdessä. Kahdelle kanille on kyllä vaikeampi löytää yhteistä kotia, mutta silti ne pitäisi pitää yhdessä. Menetettyä lajitoveria kuitenkin surraan ja se aiheuttaa muutakin stressiä.

Kuulin, että eräällä kissalla tulee tänään 569. päivä kodittomana.  Kelatkaa, tää katti asuu vieläkin tilapäiskodissa! Voi Morticia-rukka. Soita numeroon 045 657 2148, jos haluat tarjota neitoselle kodin. Ei mene hyvin Rocky-kanillakaan, kun on vuoden 2017 kesästä saakka odotellut sitä omaa kotiaan.. Eikö nyt joku Syltty-fani voi adoptoida häntä, mielellään sellainen, jolta löytyy jo Adrian-naaraskani?

Täältä löytyy enemmän infoa Morticiasta ja täältä puolestaan Rockysta. Lopuksi, muistakaahan tämä! Catsin tilalle sopii tietty mikä tahansa lemmikki 🙂

cat-953219_640

Eläimistä ja hajuista

Aurinkoista perjantaita! Otsikosta huolimatta nyt ei puhuta eläinten aiheuttamista hajuhaitoista vaan siitä, kuinka tärkeä hajuaisti on. Se on esimerkiksi koirille, kissoille, kaneille ja monille muille kotieläimille yksi tärkeimmistä aisteista.

Kuinka moni on ihmetellyt, miksi vaikka juuri se koira ei ole tunnistavinaankaan sinua, kun haet sitä hoidosta lomareissun jälkeen? Minä ainakin ihmettelin tätä vuosia sitten, kun meillä vielä oli koira. Ajattelin silloin, että Roope on varmaan tuohtunut meille, kun joutui hoitoon. Siitä ei kuitenkaan nykytiedon valossa ole ollenkaan kyse. Kun olet käynyt lomamatkalla, tuoksut erilaiselta kuin normaalisti. Vaikka koira tunnistaa äänet samoiksi, se silti luottaa eniten hajuaistiinsa, joka siis nyt kertoo, että ei tunnista näitä ihmisiä.

Tuhto on yksi arimpia kaneja, mitä olen adoptoinut. Tyyppi ei tule morjenstamaan, kun tulen kotiin vaan odottelee muutamia tunteja ennen kuin loikkii piilostaan näkyville. Herra varmaankin kuulostelee ja haistelee hetken ennen kuin luottaa siihen, että tuttu ihminen tuli kotiin. Ei sitä nyt sentään kenelle tahansa sovi näyttäytyä!

Jos on eläinlääkärireissu tiedossa, älä ihmettele, jos vaikka perheen toinen kissa sähisee reissun jälkeen kaverilleen. Hän ei vain tunnista eläinlääkärihajujen alta vanhaa tuttua. Ei hätää, kyllä se ajan kanssa helpottaa taas. Yksi vaihtoehto on ottaa molemmat koppaan mukaan.

Myös kaneille ja muille saaliseläimille hajut ovat tärkeitä. Näkö ei välttämättä ole kovin terävä, vaikka moni näkee pimeässä moninkertaisesti paremmin kuin ihminen. Petoeläinten ääniksi voidaan luulla esimerkiksi lasten kimeitä huutoja, mutta jos pelästyminen ei ole kovin paha, hajuaisti kertoo, että kyseessä onkin ihminen. Jos se on vielä tutun ihmisen haju, voi taas alkaa rentoutua.

Miksi hamsteri tai jyrsijä voi puraista ihan ilman syytä? No, kaikella on syynsä, vaikka siltä ei aina näytä. Olin muistaakseni syönyt jotain, missä on juustoa, ja olin hamsterini kanssa kylpyhuoneen lattialla. Siellä on muuten helppo juoksuttaa pikkujyrsijöitä turvallisesti, kun vaan laittaa jonkun painavan ja pitävän esteen kaivon ritilän päälle. Hamsteri käyttäytyi ensin normaalisti, mutta sitten yhtäkkiä puraisi sormeani. Ei ilkeyttään vaan koska Neilikka erehtyi luulemaan sormeani ruuaksi. Pesaise siis kädet ennen kuin käsittelet lemmikkiä, jotta ei tule väärinkäsityksiä puolin tai toisin 🙂

Minulta kysyttiin, tunnistaako koiraemä pentunsa sen jälkeen, kun ne lähtevät uusiin koteihin. Kommentoi ihmeessä, jos tiedät tällaisista tapauksista! Tähän mennessä olen kuullut eriäviä kokemuksia aiheesta. Toisten koirat eivät ole näyttäneet tunnistavan pentujaan luovutuksen jälkeen, kun taas toiset ovat innostuneet jopa kahden vuoden päästä näkemistään pennuista. Onko tässä kyse siitä, että emä tunnistaa koiran juuri pennukseen vai onko se innoissaan jonkin muun asian vuoksi? Esimerkiksi toisen käyttäytymisen perusteella? Pennun haju kuitenkin varmasti muuttuu uuteen kotiin mentyään. Kani ei oletettavasti tunnista poikasiaan eikä hamsterikaan (ainakaan syyrianhamsteri) siedä poikasiaan enää vieroituksen jälkeen. Kissalla voi mennä muisti jo eläinlääkärireissun aikana, mutta entä koirilla?

Eläinten hajuaistista voi lukea lisää mm. Helena Telkänrannan kirjasta ”Millaista on olla eläin?” jota kyllä suosittelen lämpimästi kaikille. Paljon painavaa asiaa, mutta sieltä voi hyvin poimia itseään kiinnostavia aiheita.

Ilotulitteista ja eläimistä

Se on kohta vuodenvaihde käsillä! Monille se tarkoittaa ilotulitteiden ostamista ja ampumista. Joskus pienempänä olen ollut mukana ilotulitteita ampumassa, mutta vuosikausiin se ei ole omaan repertuaariin kuulunut. Edesmennyt koirani Roope pelkäsi kovasti ilotulitteita, joten ei senkään puolesta tehnyt mieli ampua itse raketteja. Joka vuosi eläimiä lähtee omistajiltaan karkuun, koska säikkyvät raketteja. Älkää tuoko koiria rakettien lähelle! Sellainen koira, joka ei ole aiemmin pelännyt raketteja, voi ihan yhtäkkiä lähteä lipettiin. Uuden vuoden juhlinta voi äkkiä vaihtua syvään huoleen lemmikin voinnista.

Miten voi ennaltaehkäistä mahdolliset karkureissut ja helpottaa lemmikin elämää ilotulitteiden aikaan? Koirien lisäksi myös muut lemmikit kärsivät raketeista.

  • Lenkitä koirat jo ennen virallista kellonlyömää, jolloin raketteja saa alkaa ampua. Tosin sehän ei tarkoita, etteikö siellä joku silti niitä jo ampuisi..
  • Tarkista hihnan ja kaulapannan kunto, etteivät ne napsahda poikki jos koira lähtee vetämään.
  • Käyttäydy mahdollisimman normaalisti. Älä hyysää tai lepertele.
  • Pidä telkkaa tai radiota auki, jotta tasaista puheensorinaa on koko ajan. Näin yksittäiset raketit eivät erotu yhtä kovaäänisinä.
  • Vedä verhot kiinni ja pidä valoja päällä, se vähentää kirkkaiden rakettien välkkymistä.
  • Pidä ulko-ovi visusti lukittuna ja tarkista muutkin ovet tai ikkunat, joista lemmikki voisi päästä karkuun. Katso aina ensin, missä lemmikki on ennen kuin avaat ulko-oven.
  • Ota hajunäyte lemmikistä etsijäkoiria varten. Jos sinulla on ulkoilevia lemmikkejä tai ulkorakennuksissa asuvia lemmikkejä, suosittelen ottamaan talteen joko eläimen karvaa tai sitten vaikkapa vanulappuun hieraistuna lemmikin hajua. Hajunäyte säilötään minigrip-pussiin tai johonkin pieneen purkkiin. Ota heti yhteys Etsijäkoiraliittoon, kun katoaminen on huomattu.
  • Kokeile haihdutinta.

Markkinoilla (myynnissä ainakin eläintarvikeliikkeissä) on tarjolla erilaisia haihduttimia, joiden sanotaan vähentävän lemmikin stressiä. Ostin kaneja varten pienimmän mahdollisen pakkauskoon Pet remedyä. Se on suihkepullo, jota voi suihkuttaa esimerkiksi kantokopan alusiin ennen eläinlääkärireissua. Olen sitä ehtinyt kokeilla yhden kanin kanssa. Täytyy sanoa, että Poppanan oloa se ei tuntunut helpottavan yhtään. Kokeilen sitä vielä vuodenvaihteessa Tuhtolla ja Ruusalla, mutta olen kyllä melko skeptinen. Kani ei tykkää uusista hajuista ja tuossa suihkeessa se haju on omaankin nenään tarpeeksi tuju. Voi olla, että sitä vältetään ja pelkästään suihkeen haju pelästyttää kanin, vaikka sen pitäisi toimia juuri päinvastoin. Linnuille en ole uskaltanut sitä suihkuttaa, koska ne ovat muutenkin niin herkkiä kaikille tuoksuville aineille.

Oletko kokeillut haihduttimia ja onko niistä ollut teidän eläinperheelle hyötyä? Kuulisin mielelläni käyttökokemuksia 🙂