Kanista luopuminen

Eläinsuojeluyhdistyksiin tulee kenties eniten kanipuheluita koululaisten lomia edeltävinä viikkoina. Joulu on myös kodittomiksi joutuvien eläinten sesonkiaikaa, valitettavasti.

Lähestyvä reissu, jolloin eläimelle pitäisi keksiä hoitopaikka, saattaa kuulostaa hyvältä mahdollisuudelta luopua eläimestä kokonaan. Jos et pysty pitämään kania itse, aikuisillekin kaneille on mahdollista löytää uusi koti ja se voi saada siellä hyvän elämän. Nimimerkillä ”Kolmen rescuekanin emäntä” ❤

Vaikka tämä ei olisi tullut mieleenkään, muistutan, että kanin päästäminen luontoon ei ole vaihtoehto. Se sotkee paitsi koko ekosysteemin, on haitallista myös kanille itselleen. Luonnossa kani voi päätyä petoeläinten saaliiksi, nääntyä nälkään tai joutua löytöeläintaloon, joka lopettaa kanin 15 vrk kuluttua löytöpäivästä.

Luopumisen syitä

Rabbiting On -lehdessä (numero Summer 19) oli artikkeli kaneista luopumisen syistä. Suurin oli vahinkopoikueet, kakkosena tuli muuttaminen (esim. ulkomaille tai asuntoon, jonne ei saa tuoda eläimiä) ja kolmosena oli omistajan terveysongelmat, mukaanlukien allergiat.

Suuri osa ihmisistä luopuu kaneistaan, koska niitä onkin vaikea hoitaa. Osalla ei olekaan varaa pitää kania, ja osa luopuu kanista uuden vauvan tai koiran vuoksi. Kani on saatettu hankkia lapselle lemmikiksi eikä lasta enää kiinnosta kani.

Vaikka nämä tilastot ovat peräisin brittiläiseltä eläinsuojeluyhdistykseltä, samoja syitä annetaan myös Suomessa. Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistyksen nykyisen eläinkoordinaattorin mukaan viime aikoina suurin syy kaneista luopumiselle on ollut aika. Ei vain ole aikaa kaneille.

Allergiat

Omana koordisaikana suurimmat syyt olivat allergia ja pitovaikeudet. Kani ei itsessään välttämättä allergisoi, mutta heinä senkin edestä. Ilman heinää kani ei voi elää, joten kannattaa ottaa ensin selvää, onko heinälle allerginen.

Yleensä allergia puhkeaa lapsille leikki-iässä, mutta oireiden ilmenemiseen saattaa mennä muutama kuukausi.

Jos mahdollista, kannattaa ensin kokeilla ilmanpuhdistuslaitteita tai siedätyshoitoa, ja sitten vasta miettiä kaneista luopumista. Heinälaaduissa on myös eroja.

Apua eläinsuojeluyhdistykseltä?

Jos tuntuu yhtään epävarmalta, suosittelen ottamaan yhteyttä oman alueen eläinsuojeluyhdistykseen. Jos sellaista ei ole, apua voi kysyä esimerkiksi Hesyltä tai Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistykseltä. Näillä kahdella on pitkä historia kodittomien kanien parissa ja sieltä osataan varmasti neuvoa eteenpäin.

Mullekin voi aina laittaa viestiä, mutta valitettavasti kotia etsiviä kaneja en pysty vastaanottamaan. Voin kuitenkin neuvoa esimerkiksi käyttäytymiseen liittyvissä kysymyksissä. Neuvoni eivät maksa mitään 🙂 Yhteystietoni löytyvät linkin takaa.

Tervettä kania ei koskaan tarvitse lopettaa. Aina löytyy apua, kunhan ei odota, että kaikki tapahtuu hetkessä tai mitään muutoksia tekemättä.

Yksin vai yhdessä uuteen kotiin?

Kanipariskunnille olisi äärimmäisen tärkeää etsiä yhteinen koti. Yksittäisille kaneille voi löytyä helpommin koteja, mutta erottaminen aiheuttaa kummallekin kanille paljon stressiä.

Kaneja ei aina ole helppoa tutustuttaa toisiinsa, joten valmis kanipari on siitäkin syystä hyvä vaihtoehto. Tutustumisvaihe on jo ohi ja kanit tulevat toistensa kanssa toimeen 🙂

Jos kaneja on useampi eivätkä ne tule toimeen keskenään, kannattaa niille etsiä omat kodit. Sellaiset, joissa odottelee lajitoveri, tai joihin hankitaan lajitoveri.

Uuden kodin valinta ja haastattelu

Kanista kannattaa aina pyytää luovutusmaksu. Pentutehtailijat kärkkyvät etenkin leikkaamattomia eläimiä, mutta eivät usein viitsi maksaa niistä mitään. Siksi luovutusmaksu on ihan ensimmäinen epäsopivien kotien karsimiskeino.

Kysy kysymyksiä kanisi luonnetta ajatellen. Onko perheessä pieniä lapsia? Jos on, ei arimpia kaneja heille. Mihin ajattelitte sijoittaa kanin? Makuuhuone on huono valinta. Onko muita lemmikkejä? Kani voi pelätä esim. koiria tai koira stressaantua kaneista. Kerrotko aiemmista lemmikeistäsi? 50 aiempaa kania, kaikki kuolivat parivuotiaina – ei lisää kaneja tänne. Millaista lemmikkiä haet?

Pidetäänkö kania vapaana? Muista tarkentaa, että myös yöllä ja silloin kuin ihmisiä ei ole kotona. Jos vastaus on ”ei”, en luovuttaisi kania. Anna tarvittaessa kodinsuojausvinkkejä. Pyydä omistajaehdokkaita vierailulle ja käy heidän luonaan. Anna puolin ja toisin mietintäaikaa.

Luota mutuun! Jos sulle tulee epäilyttävä tunne, älä luovuta kania. Mutusi on todennäköisesti oikeassa.

Tee luovutuspaperit, kummallekin osapuolelle yksi. Päivämäärät, allekirjoitukset, nimet ja yhteystiedot. Niiden lisäksi kanin/kanien tiedot on hyvä kirjata ylös. Anna mukaan tuttuja tarvikkeita ja ruokia.

Jos adoptio on avoin (luovutat suoraan toiselle omistajalle), pyydä kuulumisia kanista ja vieraile mahdollisuuksien mukaan uudessa kodissa.

Huom! Jos luovutat kanin eläinsuojeluyhdistykselle, adoptio on suljettu. Sulle ei siis kerrota, minne kani menee ja mitä sille kuuluu. Joillekin tämä tapa on helpompi. On kuitenkin tärkeää voida luottaa, että kanille etsitään hyvä koti.

Eläinsuojeluyhdistykselle eläintä luovuttaessa maksetaan yleensä pieni kulukorvaus. Sinä siis maksat eläinsuojeluyhdistykselle siitä, että he ottavat vastaan kanin. Ilman varoja vapaaehtoisvoimin pyörivillä yhdistyksillä ei ole mahdollisuutta auttaa kodittomia eläimiä.

Kanitietoisuus lisääntyy

Kun kanitietoisuus lisääntyy, kodittomien kanien määrä vähenee. Ideaalitilanne on se, että kaneista otetaan selvää etukäteen, tai ainakin että ongelmatapauksissa uskalletaan pyytää apua ajoissa.

Netti on pullollaan kanitietoa, mutta kaikkeen ei voi luottaa. Monesti on kyse uskomuksista ja vanhentuneesta tiedosta, mutta koska sitä on helposti saatavilla, sitä edelleen käytetään. Tämä voi johtaa ongelmiin ja sitä kautta kanista luopumiseen.

Kirjoitin Kanikirjan ja pidän tätä kaniblogia, koska tutkitun tiedon jakaminen ja yhteistyö eläinlääkäreiden kanssa on tärkeää. Opin ja opettelen itsekin koko ajan lisää 🙂 Hyviä esimerkkejä lienevät kalkki- ja suolakivien hankkiminen ja ananaksen sekä papaijan myytti.

Nykytiedon valossa kalkki- ja suolakivet ovat turhia eikä kani tarvitse niitä, kun ravintopuoli on kunnossa. Moni antaa vielä ananasta ja papaijaa suolitukoksia ennaltaehkäisemään, vaikka kummankaan tehoa kanin ruuansulatukselle ei ole todistettu.

Yhteenvetona:

  • kani sopii paremmin aikuisille kuin lapsille lemmikiksi (ei tykkää halimisesta ja sylittelystä)
  • kääpiökani voi elää yli 10-vuotiaaksi
  • kanikin tarvitsee eläinlääkäriä (vuosittainen rokotus, terveystarkastukset, mahdolliset päivystyskäynnit ym. nostavat kuluja hetkessä helposti satoihin euroihin)
  • kaneilla suositellaan sekä naaraiden että urosten leikkauttamista
  • kani ei kuulu häkkiin (kanilla on suunnilleen sama liikunnantarve kuin kissalla)
  • kani syö vain kasvisruokaa ja heinää on oltava koko ajan tarjolla
  • kani papanoi ison kasan papanoita joka päivä
  • kanin pissassa on voimakas haju (vessalaatikkoa siivotaan päivittäin)
  • kani käyttäytyy saaliseläimenä täysin eri tavalla kuin koirat tai kissat (toki poikkeuksia on)
  • kani tarvitsee lajitoverin

P.S. Korvapäivää eli kodittomien kanien muistopäivää vietetään 20.6. Siihen liittyen voit askarrella lasten kanssa tai ilman lapsia omat kaninkorvat 🙂

Taita esim. A4-kokoinen tai sitä isompi pahvi kahtia ja piirrä sitten toiselle puolelle korvien ääriviivat. Leikkaa ääriviivoja pitkin, mutta älä pahvin taitoskohtaa, sillä sinne väliin laitetaan narua. Korvat voi sen jälkeen nitoa, liimata tai teipata yhteen. Lopuksi korvat voi halutessaan värittää.

Mainokset

Kani, rusakko ja jyrsijä – miten ne eroavat toisistaan?

Heissan! Olen törmännyt moniin kaneihin liittyviin yleistyksiin, joista suosituimpia lienevät rinnastaminen rusakkoon ja jyrsijöihin. Kani ei ole kumpaakaan. On niillä yhteneväisyyksiäkin, kuten esimerkiksi saaliseläimen status.

Villikani on eurooppalainen kani eli se sama tyyppi, joka tälläkin hetkellä saattaa loikkia sun kotona 🙂 Kanin esivanhemmat ovat peräisin Espanjasta ja Portugalista.

Kani vs rusakko

Kanilla on lyhyemmät korvat kuin rusakolla ja se on muutenkin pienempi (lukuunottamatta ihmisen jalostamia jättirotuja). Myös takajalat ovat lyhyemmät ja siitä syystä kani ei loiki yhtä nopeasti kuin rusakko. Rusakoilla on aina mustat korvankärjet, kaneilla ei.

Rusakko näyttää lähes aina samalta (talvella vaaleampi turkki), kun taas lemmikkikaneissa on todella paljon hajontaa. On poikkeavaturkkisia, eri värisiä ja luppakorvaisia kaneja.

Ylihedelmöityminen on rusakoilla mahdollista, kaneilla ei. Tämä tarkoittaa sitä, ettei kani voi tulla uudestaan tiineeksi ollessaan tiine.

Kani eroaa rusakosta jo heti poikasaikana. Kani saa karvattomia poikasia, jonka silmät ovat kiinni. Melko avuttomia siis. Rusakonpoikanen kun tupsahtaa maailmaan, sillä on periaatteessa kaikki eväät itsenäiseen elämään. Silmät auki, turkki valmiina.

Emo käy kyllä niitäkin ruokkimassa, mutta muuten poikaset ovat omillaan. Tästä syystä moni poikanen joutuukin vasten tahtoaan ihmisen pelastamaksi, kun luullaan, että poikanen on orpo.

Kani kaivautuu maahan ja tekee sinne tunneleita, kun taas rusakko ja muut jänikset elelevät maan päällä. Kaninpoikaset syntyvät siis yleensä tunneleihin, ihmisten ulottumattomiin. Rusakonpoikasia taas löytyy sieltä sun täältä, usein yksittäinkin.

Pääkaupunkiseudulla elää citykanipopulaatioita, mutta Suomen luontoon kani ei kuulu. Nämä populaatiot ovat syntyneet ihmisten hylkäämistä lemmikkikaneista. Niiden leviäminen muualle Suomeen vaatisi lämpöisempää ilmastoa, sillä kääpiökokoiset kanit eivät selviä kovista pakkasista.

Vain rusakko ja metsäjänis kuuluvat luonnonvaraisiin jäniseläimiin Suomessa. Kani on luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi. On todella tärkeää, ettei yhtäkään lemmikkikania hylätä luontoon. Ilmoita aina havainnoista oman alueesi löytöeläimistä huolehtivalle taholle.

Kanin voi loukuttaa esimerkiksi elävänä pyydystävän supiloukun avulla, kun loukun päälle laittaa peiton ja loukun sisälle houkuttelevaa syötävää. Paras aika loukuttamiseen on ilta- tai aamuhämärä, jolloin kanit ovat aktiivisimmillaan.

Jos ei ole sopivia loukkuja saatavilla, kanin voi saada kiinni myös esimerkiksi kumoon kaadetulla pyykkikorilla. Silloin täytyy odotella lähistöllä, jotta korin saa nostettua pystyyn, kun kani menee sinne. Jahtaamalla kania ei saa kiinni.

Huom! Jos et ole varma, onko kyseessä kani vai rusakonpoikanen, ota yhteyttä Suomen eläinsuojelun vapaaehtoisiin eläinsuojeluneuvojiin, jotka ovat erikoistuneet luonnonvaraisten eläinten hoitamiseen.

Älä siirrä tai koske eläimeen, ellei se ole esimerkiksi keskellä vilkasta autotietä. Ota kuva eläimestä, sillä se auttaa eläinsuojeluneuvojaa tunnistamisessa.

Kani vs jyrsijä

Vuonna 1912 tunnistettiin vihdoin lagomorpha-lahko ja ymmärrettiin, että kanit eivät ole jyrsijöitä. Jyrsijöillä on yksi pari yläetuhampaita, kun taas kaneilla on kaksi. Myös kallon luusto poikkeaa toisistaan.

Kanit ja jyrsijät eroavat myös käyttäytymiseltään toisistaan, joten esimerkiksi marsua ei voi pitää yhdessä kanien kanssa. Voivat ne tulla toimeen jotenkuten, mutta samaa kieltä ne eivät puhu.

Kanit eivät juuri ääntele, kun taas marsut ovat puheliaampia. Kani on aktiivisimmillaan aamu- ja iltahämärän aikaan, marsu päivällä. Kani on hyvin reviiritietoinen eläin, kun taas marsu suhtautuu omiin lajitovereihin letkeämmin. Kummallakin pitäisi siis olla omia lajitovereita.

Ravinto on tärkeä osa-alue ja siitäkään syystä ei kannata asuttaa marsuja kanien kanssa. Kani pystyy tuottamaan itse C-vitamiinia, marsu ei.

Marsua pienemmät jyrsijät voivat pitää kania uhkana ja seurauksena on hyökkäys. Lisäksi esimerkiksi rotat ja hiiret ovat sekasyöjiä (tarvitsevat myös eläinperäistä ravintoa), kanit kasvinsyöjiä.

P.S. Kanien ja jyrsijöiden välisistä eroista sekä niiden yhteneväisyyksistä voit lukea enemmän Pilvi Lassilan toimittamasta kirjasta ”Poskipusseja, suomuja ja siipisulkia. Pienten ja eksoottisten seuraeläinten hoitotyö”. Julkaisuvuosi 2017.

 

 

Kani tuotantoeläimenä

Moikka! Tiedän, että aihe nostattaa paljon tunteita, mutta tässä pieni esittely tuotantokanien elämästä Suomessa. Se todennäköisesti eroaa yleisistä mielikuvista ainakin jonkin verran. Lopuksi tietoa tuotantokanien pitovaatimuksista valmisteilla olevaa eläinsuojeluasetusta varten.

Artikkelin ei siis ole tarkoitus toimia oppaana tuotantokanilan perustamiselle (olen kuitenkin vegaani) vaan jakaa neutraalia tietoa tuotantokanien elämästä sekä tarjota viitekehykset uudelle eläinsuojeluasetukselle.

Kysymyksiini* vastaili Jonna Kumpulainen Kumpulan kanitilalta. Hän kasvattaa sekä liha- että villakaneja Kangasalla ja on tuottanut kaninlihaa myyntiin parin vuoden ajan.

Suomi vs muu maailma

Tuotantokaneja pidetään lihan, turkiksen, villan ja oheistuotteiden vuoksi. Suomessa hyödynnetään samoista teuraskaneista yleensä kaikki paitsi suolisto. Oheistuotteita ovat esimerkiksi koirien, kissojen ja frettien tuotteet.

Kani on vaativa tuotantoeläin. Valvontaeläinlääkärit tarkastavat kanitilat, kuten muutkin kotieläintilat.

Suomessa on kymmenkunta tilaa, jotka tuottavat kaninlihaa myyntiin. Omatarvekasvattajia on yli sata. Ammatillisilla kanitiloilla emoja on kolmisenkymmentä.

Angorakanien kasvattajia on vähemmän ja vain parilla niistä riittää villaa myyntiin pikkueriä enemmän.

Suomessa tuotantokaneilla on käytössään yli neliön tila, virikkeitä, piilopaikka ja jyrsittävää eikä niitä lääkitä rutiininomaisesti. Valtaosa kaneista elää kuivikepohjilla.

Yleisin Suomeen tuotava kaninliha on peräisin Ranskasta. Suomen ja esimerkiksi Keski- ja Etelä-Euroopan kanintuotanto eroavat toisistaan huomattavasti. Artikkelikuva kertoo häkkikanilan oloista, kun taas tässä alla on kuva suomalaisesta tuotantokanista.

suomalainen lihakani tuotantokani eläinsuojeluasetus
Suomalainen tuotantokani. Kuva: Jonna Kumpulainen, Kumpulan kanitila.

Euroopassa kanien elämää hallitsee tehotuotanto. Kaneja pidetään ahtaissa, täysin virikkeettömissä verkkohäkeissä ja tuotannossa käytetään runsaasti lääkkeitä, esimerkiksi antibiootteja.

Teurastus

Lihakanien yleinen teurasikä on noin 3-5kk. Useimmiten kanit teurastetaan omalla tilalla, joten ne eivät joudu kokemaan stressaavia teuraskuljetuksia.

Tuttu hoitaja tainnuttaa tainnutusjousella kanin kanin istuessa pöydällä. Tainnutuksen jälkeen kani ei aisti mitään ja verenlasku pysäyttää sydämen. Tämän jälkeen kani nyljetään ja suolistetaan.

Millaisia kaneja käytetään tuotantoeläiminä?

Lihakaneina käytetään suuria rotuja kuten suurihopeaa, wieneriä, kalifornialaista, uudenseelannin valkoista ja punaista, suurisoopelia, ranskanluppaa sekä näiden risteytyksiä. Nämä kanit ovat lihaksikkaita ja riittävän isokokoisia, mutta kasvavat nopeammin kuin varsinaiset jättikanit. Villaa saadaan angorakaneista.

Hyvä tuotantokani on terve, mikä tarkoittaa muun muassa sitä, että hammasvikoja tai alttiutta tartuntataudeille ei hyväksytä. Tuotantoemon täytyy olla hyvä emo, sen tulee lisääntyä ongelmitta, hoitaa pentunsa hyvin ja imettää kunnolla.

Tuotantokani ei saa olla vihainen eikä arka. Huono luonne periytyy herkästi, joten vain hyväluonteisia kaneja käytetään siitokseen.

Siitoseläimet

Isoja kaneja voidaan käyttää siitokseen ensimmäistä kertaa myöhemmin kuin kääpiökaneja, sillä ne kasvavat hitaammin. Sopiva ensimmäinen astutusikä on noin 8-12 kk. Osa naaraista on siitoskäytössä jopa 3-4 vuotta, ja urokset voivat olla niin pitkään kuin terveys kestää.

Suuret kanirodut ovat kääpiörotuja lyhytikäisempiä, ja 5-vuotias kani on jo iäkäs. Kaninaarailla erittäin yleiset kohtumuutokset ovat tavallisin syy vaihtaa siitosnaaras nuorempaan. Tästä syystä lemmikkikaninaaraille suositellaan aina sterilointia.

Maailmalla tehotuotannossa teetetään 8-9 poikuetta. Se on liikaa ja kanien terveys kärsii.

Tuotantokanien ravinto

Lihakanien ruokinnan perusteet ovat samanlaiset kuin lemmikkikaneilla: paljon hyvää heinää. Kanin ruuansulatus toimii vain, jos se saa riittävästi kuitua. Väkirehun antamisessa erot voivat olla suuria.

Tuotantokanit laihtuvat ilman riittävää proteiinin- ja energiansaantia. Jo kanin huomattavan suuri koko lisää väkirehun tarvetta, samoin asuminen viileissä tiloissa. Myös imettäminen, jatkuva astuminen sekä nuorten kanien kasvu vaativat kunnon väkirehun, jotta kanit pysyvät hyväkuntoisina.

Väkirehuna käytetään kauraa, hernettä, härkäpapua ja pellettejä. Tuotantokanit saavat tuoreruokaa ja oksia kuten lemmikitkin. Kesäisin monet tuotantokanit syövät suuria määriä tuoretta nurmea, joka voi korvata kuivaheinän kokonaan.

Angorakanien pidossa ruokinta on erityisen tärkeää, koska ne kasvattavat koko ajan tuuheaa villaa. Angorat tarvitsevat huolellista hoitoa ja rodun erityispiirteiden tuntemusta. Niiden täytyy saada ravinnosta riittävästi proteiinia kasvattaakseen villaa ja pysyäkseen hyväkuntoisina.

Angorakanit keritään kuten lampaat noin neljä kertaa vuodessa. Peppu- ja naamavilloja voi joutua siistimään useammin. Angorakanit ovat villantuotannossa yleensä niin kauan, kuin pysyvät terveinä. Angorakani ei ole kovin pitkäikäinen rotu, sillä 5-vuotias kani on jo melko iäkäs.

Eläinsuojeluasetus

Valmistelin yhteistyössä Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen kanssa kanikampanjan keväälle 2019 ja tätä artikkelia kirjoittaessa vielä julkaisematon tuotantokanitiedote on yksi kampanjan osa-alueista.

Googlaa #väärinymmärrettyvemmelsääri niin saat lisätietoa kampanjan muista aiheista 🙂 Kannattaa myös käyttää tätä tunnistetta, kun jaat omia kanikuvia somessa.

Tuotantokaneille ei ole olemassa omaa eläinsuojeluasetusta tällä hetkellä, mutta niihin voidaan soveltaa lemmikkikanin suojeluohjeita. Se on ymmärrettävää, sillä kani on kani riippumatta sen ”käyttötarkoituksesta”. Tärkeää on, että olemassa olevia määräyksiä ei huononneta, sillä suomalaiset tuottajat eivät aja niitä itsekään.

Kaninkasvatuksen sekä uuden eläinsuojeluasetuksen tulee ottaa huomioon nykyaikaiset tutkimustiedot kaneista eikä ottaa mallia esimerkiksi Keski- ja Etelä-Euroopan maista, joissa kanintuotanto on teollista ja kaneja lääkitään muun muassa runsain antibiootein. Terveitä eläimiä ei ole tarpeen rutiininomaisesti lääkitä.

Lajitoverin merkitys on kanille jopa ravintoakin tärkeämpi, joten tuotantokaneilta ei tulisi riistää oikeutta lajitovereihin.

Aiemmin mainittujen lisäksi nämä tulisi ottaa asetuksessa huomioon:

Pitopaikka

Kaneilla on oltava vähintään yksi piilopaikka, virikkeitä ja kaivelumahdollisuuksia. Häkin tai aitauksen pohjan tulee olla kuivikepohja. Kaneilla on oltava raikasta vettä tarjolla heinän ohella koko ajan, ja jos mahdollista, vesi** tulee tarjoilla mieluummin kupista kuin pullosta.

Lämpötilan tulee olla kaneille sopiva. Tällä hetkellä kaninpidolle ei ole asetettu lämpötilarajoja, mutta kania on suojeltava liian kuumalta ja liian kylmältä.

Nuoret ja ohutturkkiset kanirodut täytyy siirtää lämpimiin tiloihin, kun pakkasta on enemmän kuin -15 astetta. Sisällä asuvia kaneja ei saa siirtää keskellä talvea ulos vaan kanien täytyy asua ulkona syksystä saakka.

Kaneilla tulee olla käytössään hyvä neliseinäinen koppi, tuulensuojaa ja niiden tarhan pitää olla riittävältä osin katettu, jotta kanit pysyvät kuivina. Kanin hyvinvointi voi vaarantua lämpötilan noustessa yli +24 asteeseen, etenkin jos tarhoja ei ole varjostettu. Suuria lämpötilaeroja tulee välttää.

Yhden kanin aitauksen tulee olla suurempi kuin 1m x 1m, sitä pienemmässä kani ei saa tarpeeksi liikuntaa, mikä vaikuttaa epäsuotuisasti niiden terveyteen (esim. suolitukokset).

Tuotantokaneina käytetään yleensä kaneja, jotka painavat yli 5 kg. Kanin pitää pystyä tekemään kolme loikkaa ja seisomaan takajaloillaan. Korkeuden pitää olla vähintään 0,6m.

Aitaus tulee siivota säännöllisesti, jotta kanin hengitysteille haitallista ammoniakkia ei pääse muodostumaan. Myös ilmanvaihdon on oltava toimivaa. Suositeltavaa on päästää kanit jaloittelemaan aitauksia suuremmalle alueelle säännöllisesti.

Pitopaikan täytyy olla sellainen, että kanit saa helposti kiinni ja pesät pystyy tarkistamaan. Kaneilla pitää olla säännöllinen vuorokausirytmi valon suhteen, jotta niiden hormonitoiminta ei häiriinny.

Siitos

Siitokseen tulee käyttää vain hyväluonteisia vanhempia (kanit eivät saa olla vihaisia tai arkoja) ja vain terveitä yksilöitä (ei hammasvikoja, alttiutta tulehduksille). Yhdellä naaraalla ei teetetä liikaa poikueita vuodessa.

Noin 2-4 poikuetta vuodessa on hyvä määrä. Emon on hoidettava synnytykset ja imettäminen ongelmitta sekä oltava vähintään 8-12 kk ikäinen eikä vanhempi kuin 3 vuotta.

Teurastus

Teurastuksen tulee tapahtua omalla tilalla eikä stressaavien eläinkuljetusten jälkeen toisella tilalla. Tainnutuksen tekee kanille tuttu hoitaja, jolla on koulutus oikeasta teurastustavasta.

Ravinto

Heinä tai ruoho muodostaa suurimman osan kanin ravintoympyrästä, mutta viileässä elävän tuotantokanin on saatava enemmän proteiinia ja energiaa ravinnostaan kuin sisällä asuvan lemmikkikanin. Kanille ei saa antaa eläinperäistä ravintoa.

Villantuotanto

Angorakanit tulee keriä noin neljästi vuodessa sekä lyhentää pää- ja takapään karvoja tarvittaessa useammin. Muutoin niitä koskevat samat määräykset kuin muita tuotantokaneja.

Muokkaushistoria 28.4.2019:

*Jonnan vastausten pohjalta vertailtu Suomen tuotantokanien oloja tehotuotantokaniloihin. Eläinsuojeluasetuksen viitekehyksistä näkökantamme poikkeavat lajitovereiden, teurastuspaikan, pitopaikan sekä siitoksen osalta.

**Jonnan mukaan kuppijuotto ei toimi kesällä. Hän lisää: ”Kanitiloilla ei koskaan käytetä kuulapulloja, koska ne ovat aivan susia, vaan aina nippapulloja. Kuulapulloista kanit eivät juo tarpeeksi, ja niiden täyttäminen on hidasta.”

29.4.2019: Hesyn ja allekirjoittaneen tuotantokanitiedote julkaistu.

P.S. Jonnaan saa tarvittaessa yhteyden meilitse info@kumpulankanitila.fi. Kiitos paljon vastauksista ja kuvasta!