Aamukanit ja heinäpussin sisältö

Heissulivei! Monesti kysytään, mikä kaneissa viehättää ja miksi olen valinnut juuri kanit. Tänäkin aamuna tapahtui sellaisia, mitkä hyvin selittävät tätä, joten kerrotaanpa niistä 🙂 Siivoan eläinperheen vessalaatikot, vaihdan vedet, annan kaneille uutta heinää ja peipoille päivän tuoreruuat sekä lakaisen lattioita. Eläinperheessä lattialle kertyy mukavasti heinää, kuiviketta, peippojen siemenseosta ja välillä papanaa. Melkein joka aamu kanit tulevat syömään kuormasta eli tunkevat heinäpussille. Niin tänäkin aamuna. No, Poppanaa ei tänä aamuna näkynyt pussilla, mutta Ruusa ja Tuhto viihtyivät siinä tovin heinää mutustamassa.

Ensin tuli Ruusa, tietysti. Näin se yleensäkin menee 😀 Missä ruokaa, siellä Ruusa. Tuhto on paljon varovaisempi ja ujompi kuin kumppaninsa, niinpä Ruusa saa aina ensimmäiseksi ruokaa. Se käy välillä Tuhton hermoille ja sen sijaan, että Tuhto tulisi ottamaan oman makupalansa, hän saattaa mennä suoraan varastamaan Ruusan makupalan. Sitten Ruusa tulee hakemaan minulta uuden, siis sen Tuhtolle tarkoitetun. Onhan se nyt turvallisempi ottaa kaverilta ruokaa kuin ihmiskädestä, ties mitä sinnekin on laitettu..

Tuhto oli näkösällä aamulla, mutta kun laitoin heidän huoneensa (jota myös makkarikseni olen kutsunut..) ikkunan raolleen, tyyppi säikähti sen verran, että oli parempi piiloutua kantokoppaan. Kantokoppa on häkin (oikeastaan se on vain vessalaatikko, sillä oviluukku puuttuu) vieressä. Siinä sitten ollaan Ruusan ja heinäpussin kanssa. Katselen, että siellä se Tuhto lymyää kantokopassa. Kun siinä oli vähän aikaa istuttu, tuli Tuhtokin itseään venytellen pois kantokopasta. Ruusa syö heiniä pussista aina melko leveästi, että siinä saa Tuhto tunkea itsensä viereen, jos meinaa heinää saada. Näin nytkin. Ruusan ohi pääsee hyppäämällä yli tai pökkimällä itsensä mahan ali. Se on kätevää, koska Tuhto on Ruusaa pienempi.

Heinäpussin heinä on ihan samaa kuin mitä kaneilla on koko ajan saatavilla, mutta jotenkin se varmaan tuoksuu ja maistuu vähän paremmalta suoraan pussista. Siinä pitää sitten korsia valkkailla ja kaikilla kaneilla on omat mieltymyksensä. Ruusa ja Poppana taitavat kummatkin tykätä paksuista korsista, niistä kaikista sokeripitoisimmista. Kortinen ja paksu heinänkorsi on siis makeampaa kuin muu heinälaatu. Kortisen lisäksi Ruusa rakastaa niitä eri kasvien sattumapaloja, mitä luomuheinäpussista löytyy. Poppanalle kelpaavat niistä lähinnä voikukanlehdet. Tuhto sen sijaan valkkaa vähän ruskeampia ja ohuempia korsia niiden sattumapalojen lisäksi. En ole tunnistanut, minkä kasvin varsi on kyseessä, mutta tänäänkin sellainen pussista löytyi. Tuhto nappasi sen suuhunsa ja täytyy sanoa, että korsi katosi sinne hämmästyttävää vauhtia! Ei ihme, sillä kani pureksii noin 200 kertaa minuutissa.

Kun Tuhto oli syönyt varresta noin puolet, Ruusa huomasi saman palan ja yritti napata sitä itselleen. Tämä toistuu monesti heinäpussilla 😀 Onhan kaikki ruoho vihreämpää aidan toisella puolella. Tuhto ei tätä suvainnut vaan läppäsi kummallakin etutassulla Ruusaa kylkeen. ”Selvä, annetaan olla”, Ruusa ajatteli ja alkoi kaivella heinäpussista muita korsia. Yleensä parivaljakko vain tekee Kaunottaret ja Kulkurit tai sitten nahistelevat samasta korresta niin, että se päätyy toisen suuhun. Siis eri suuhun kuin missä se oli alun perin ollut.

Tuhton komentelu tuntuu välillä oudolta, sillä Tuhto oli kaksikosta se, joka meni karkuun aluksi. Tuhto oli myös Hiljan kanssa se alistuvampi. Kun Ruusa tuli taloon, Tuhtoa pöllyytettiin niin, että karvatupot lentelivät. Tutustuminen oli rajua ja kaniralli kesti monta päivää. Viime aikoina olen huomannut, että valtasuhteet ovat kenties vähän muuttuneet siihen suuntaan, että Ruusa ei ole enää mikään pomo. Ruusa pesee Tuhtoa paljon enemmän kuin Tuhto Ruusaa. Tosin, näin se oli myös Hiljan kanssa, vaikka Hilja oli pomo. Ruuan saa Ruusa ensin, mutta varmasti vain siksi, että Tuhto on ujompi. Tuhto määrää, ollaanko vieretysten vai ei. Tuhto nukkuu (tai piilottelee) suuren osan päivästä, kun taas Ruusa tykkää välillä olla näkösällä ja puuhastella omiaan. Tänäänkin neiti on käynyt hyllyllä istumassa ja kaivuureissulla 😀 Heinänkorret otsatukkana ja pulisonkeina.

Poppana on 9-vuotias, mutta sitä ei ollenkaan arvaisi, kun toinen juoksee innoissaan aamuista makupalaa ottamaan. Joskus riemukierros alkaa liian aikaisin, kun on siivous vielä Tuhton ja Ruusan huoneessa kesken ja joudun hakemaan jotain keittiöstä. Voi sitä pettymystä, kun ei makupalaa vielä tullutkaan!

Kanit ja muutkin eläimet pitävät rutiineista, sillä se luo turvallisuutta. Siksi Poppanakin on oppinut, että kun tietyt asiat on tehty tietyssä järjestyksessä, hän saa aamulla pienen leivänkannikan ja vähän tuoretta kyytipojaksi. Kyllä siitä kelpaa heittää riemukierrosta olkkarin, keittiön ja vähän eteisenkin kautta 😀 Yleensä en ehdi tuoda leipää keittiöstä, sillä Poppis juoksee vastaan ja ottaa leivän suuhunsa. Leipää ei yleensä voi jäädä siihen syömään vaan sen kanssa juostaan takaisin joko sohvapöydän tai sohvan alle.

Kun Poppis on saanut herkkunsa, on Tuhton ja Ruusan vuoro. ”Täältä tulee, täältä tulee”, sanon. Peipot ovat saaneet omansa ihan ensimmäiseksi, mutta koska eivät ole kesyjä, eivät tietenkään tule hakemaan mitään kädestä. Kun kaikki syövät herkkujaan, pesen vielä vesiastiat ja vaihdan vedet.

Hilja ja Tupuna

Olen ollut kanien kanssa tekemisissä noin 12 vuoden ajan enkä ole kyllä koskaan tavannut kahta samanlaista kania. Olen tarjonnut kodin sellaisille tapauksille, joiden olisi ollut vaikeaa löytää muualta kotia. Sen vuoksi monen mielestä meikäläisen eläinperhe saattaa tuntua tylsältä, kun kukaan ei anna silittää eikä Ruusaa lukuunottamatta välttämättä lähesty vierasta itse. Ellei oteta hyökkäävää Poppanaa lukuun..

Koska olen joutunut viettämään sairaalassa muutamia päiviä jo kolmesti tänä vuonna, vanhempani ja siskoni ovat olleet hoitamassa eläinperhettäni. Ovat myös joutuneet auttamaan silloinkin, kun olen jo kotiutunut, mutta kädet eivät ole toimineet vielä kunnolla. Eläimet ovat alkaneet vähän jo tottua heihin. Toki Poppis saattaa yrittää hyökkiä välillä, mutta niin vaan on neiti iloisesti tullut hakemaan leivänkannikkansa isältäni kädestä tai mennyt kahdeksikkoa jonkun toisen jalkojen välissä. Ruusakin on tullut syömään suoraan heinäpussista, vaikka se heinäpussi on ollut äitin tai isän sylissä. Tuhto on edelleen piilotellut vierailta, mutta on uskaltanut tulla esiin vieraiden lähdettyä paljon nopeammin kuin ennen.

Kaneja on tosiaan moneen junaan, mutta jos niillä on ollut poikasaikana tai missä tahansa elämänvaiheessa huonoja kokemuksia ihmisistä, niiden on tietysti hankalampi luottaa ihmisiin tulevaisuudessa. Eikä se ole kanin vika. Olen enemmän tottunut näihin rescuetapauksiin, joiden kanssa usein menee aikaa ennen kuin luottamusta syntyy puolin ja toisin. Toki näissäkin on eroja eivätkä kaikki koteja kiertämään joutuneet ole arkoja tai mahdollisia pelkopurijoita. Ja sitten taas normaalit eväät elämäänsä saaneet kanit voivat olla silti arkoja. Se on vähän arpapeliä aina, you never know whatcha gonna get.

Jotkut kanit saattavat kiipeillä sun päällä heti kättelyssä ja nuolla vähän kättäkin. Toiset lymyävät piilossa eivätkä näyttäydy ollenkaan vieraille. Kolmannet päättävät hyökätä varmuuden vuoksi, ettei vaan jää kenellekään epäselväksi, kenen pesäalueella ollaan. Neljännet ovat näkösällä, mutta eivät anna silittää. Näin se menee. Sen takia kannattaa antaa aikaa eläimille eikä odottaa liikoja. Näin ei tule pettymyksiä ja on todennäköisempää, että eläimestä tulee perheenjäsen eikä se joudu enää kiertoon. Kaikissa kaneissa asuu joku ihana persoona, jonka ne haluavat sulle näyttää. Mutta eivät ihan heti. Ole valmis antamaan aikaa ja työstämään luottamusta, niin saat lopulta arvoisesi palkinnon 🙂

Artikkelikuvissa seikkailevat leijonanharjas Tupuna, sininen leijonanharjas Hilja sekä hermeliinikani Poppis.

Mainokset

Las Vegasin dumpatut kanit

Moikka moi! Hellelukemat alkavat muistuttaa Las Vegasin ilmastoa, joten aihe on ajankohtainen 🙂 Olen aiemminkin kirjoitellut tästä, mutta tänään näin uutisen Las Vegasin kaneihin liittyen. Uutinen oli onneksi hyvä, sillä kaneilla on nyt parempi tulevaisuus edessään 🙂

Lyhyesti siis Las Vegasin kaneissa on kyse siitä, että lasten hoitolaitoksen henkilökunta päätti vuosia sitten vapauttaa laitoksen pihapiiriin pari lemmikkikania. Niitä olisi sitten kuntoutettavien nuorten kiva seurata. No, niistä parista kanista tuli kasvava, lähemmäs tuhannen kanin populaatio, jota alettiin sitten myrkyttää. Onneksi paikalliset eläinsuojelujärjestöt ottivat asian hoitaakseen. Näin se menee monesti Suomessakin. Vapaaehtoiset hoitavat omin vähäisin resurssein sellaisia asioita, jotka kuuluisivat viranomaisten ja kuntien hoidettavaksi.

Jatkuvalla valistuksella saataisiin lisäresurssien lisäksi hienoja tuloksia aikaan, sillä eläinsuojelua pitäisi opettaa enemmän kouluissa. Itse olen 80-luvun lapsi, joten omana kouluaikana ei juuri tätä aihetta sivuttu. Yläasteella oli etiikan tunteja, joissa tästä puhuttiin, mutta esimerkiksi pienille lapsille tulisi opettaa eläinten oikeaa kohtelua jo paljon aiemmin. Miten se sitten onnistuisi? Koulut ja tarhat sekä monet muut laitokset ovat melko hälyisiä paikkoja eikä niissä pitäisi eläinten pysyvästi joutua asumaan. Ideaali olisi, jos lapsille voisi opettaa tunnilla teoriaa ja sitten olisi vierailuja pienryhmissä vaikkapa paikalliseen löytöeläintarhaan tai vastaavaan. Mentäisi siis eläimet edellä eikä aina ajateltaisi niin, että eläin on ihmisen oppimisväline, joka pitää irrottaa omasta ympäristöstään ja tuoda se lasten näytille. Kaverikoirien ja poikkeuksellisen sosiaalisten eläinyksilöiden kanssa tämä voi kyllä onnistua, mutta esimerkiksi kanit ja jyrsijät sopivat ”oppimisvälineiksi” erittäin huonosti.

Ikävää, että valistus ei tavoittanut nevadalaisia laitostyöntekijöitä, mutta minkälaisen ongelman he sitten toimillaan aiheuttivat? Tietysti kaneille paljon kärsimystä, mutta myös ihmiset ja ympäröivä luonto ovat olleet kovilla. Las Vegasin kanien pelastaminen vei vapaaehtoisilta kuukausia. Eikä projekti vielä ole ohi, sillä kanit tarvitsevat lääkkeitä, eläinlääkärin hoitoa, ruokaa ja kuivikkeita. Lisäksi ne pitää sijaiskodeissa hoitaa kuntoon ennen kuin niille voidaan etsiä omat loppuelämän kodit. Sijaiskotejakaan ei noin vain löydy, puhumattakaan niistä loppuelämän kodeista. Oman kokemuksen mukaan koirat löytävät Suomessa kaikista helpoiten koteja, etenkin pienet koirat. Kissoille ja kaneille on hankalampaa löytää pysyviä koteja, tai edes niitä tilapäisiä koteja. Koska kissoista ja kaneista on niin paljon ylitarjontaa, kodin löytäminen vie pitkään. Tämän vuoksi sijaiskoteja voi olla hankala löytää, sillä moni ei halua sitoutua kuukausiksi tai jopa vuosiksi hoitoeläimeen. Myös virheelliset tiedot eläimen hoidosta saattavat vaikeuttaa kodinetsintää.

Mitä opimme Las Vegasin dumpatuista kaneista? Neljä asiaa tulee heti mieleen. Ensinnäkin, eläinavusteisteinen terapia ei saisi unohtaa eläinten hyvinvointia. Toiseksi, minkä tahansa lemmikkieläimen dumppaaminen luontoon on laitonta. Jos otat, et jätä. Jos et pysty pitämään lemmikkiä, soita eläinsuojeluyhdistykselle ajoissa. Ei siis kannata odottaa, että asiat hoituvat saman päivän aikana, vaikka sinulla olisi juuri se lomamatkakin varattuna..

Kolmas opittu asia on leikkuutus. Kanit kannattaa leikkauttaa, siinä ne eivät eroa kissoista tai koirista mitenkään. Jos kani karkaa, aseta pihapiiriin elävänä pyydystävä loukku. Loukun päälle voi laittaa peittoja ja loukun sisään herkkuruokaa, esimerkiksi tuoksuvia yrttejä. Muista tarkistaa loukku tasaisin väliajoin. Kani liikkuu hämärällä, jolloin on paras mahdollisuus saada kani kiinni.

Vimeisenä, ota asioista selvää ja uskalla kysyä! Jos jokin eläinlaji kiinnostaa ja lemmikinhankinta tulee ajankohtaiseksi, kannattaa ehdottomasti ottaa ensin selvää, millainen eläin on kyseessä. Etsi mahdollisimman tuoreita julkaisuja. Lue kanien hoito-oppaita, kuten ”Kanikirja: opas kanien maailmaan”.

Loppuun vielä linkki onnellisesta lopusta 🙂 Toivottavasti video avautuu, vaikka et olisikaan Facebookissa. Artikkelikuvassa komeilee Hilja-kani ❤

Mielenkiintoinen kirjalöytö ja kanien sosiaaliset suhteet

Moikka moi! Kävin kirjastossa ja siellä oli kierrätyshylly, josta löysin pari kirjaa. Charlotte Uhlenbroekin Talking with animals (2002) kertoo nimensä mukaisesti eläinten käyttämistä kommunikointitavoista. Niitä ovat mm. ääniaallot, visuaaliset ja kemialliset signaalit sekä sähköinen värähtely. Signaaleilla välitetään toisille yksilöille jotakin tietoa, muun muassa varoitetaan vaarasta tai yritetään kosiskella.

Koska kanit ovat hämäräeläimiä ja liikkuvat pääosin yöaikaan, ei niiden näköaisti ole riittävän hyvä, jotta ne luottaisivat siihen. Kani kylläkin näkee monta kertaa ihmistä paremmin pimeässä, mutta hajuaisti on niille myös kuuloaistia tärkeämpi.

Kirjan sivulta 151 löytyy ilmeisesti ainoa viittaus kaneihin, mikäli hakemistoa on uskominen. Harmillista, sillä olisi ollut kiva lukea aiheesta enemmänkin. Uhlenbroekin mukaan tietyillä lajeilla on käytössä ryhmähaju (kemiallinen signaali). Niillä hoidetaan ystävyyssuhteita ja varmistetaan laumaan kuulumattomien tunkeilijoiden tunnistaminen. Jos tämä haju muuttuu, eivät lauman jäsenet enää välttämättä tunnista kaveriaan.

Kävitkö lomamatkalla eikä lemmikki näytä yhtä iloiselta jälleennäkemisen yhteydessä? Se johtuu siitä, että tuoksut erilaiselta eikä esimerkiksi se kani ole varma, kuka olet. Sama toistuu, jos alat käyttää erilaista ihovoidetta tai vaikkapa pesuainetta. Vieraita ihmisiä karsastetaan yms. Lisääntynyt merkkailu voi johtua myös tästä. Pitäähän sitä omaa asemaa nyt pönkittää tunkeilijoita vastaan, eikö vain? 🙂

Näiden tietojen valossa ei enää olekaan niin ihmeellistä, että eläinlääkärissä käynyttä lajitoveria kierrellään ja kaarrellaan ennen kuin hyväksytään taas kaveriksi. Siksi kaneillakin suositellaan lajitoverin ottamista mukaan eläinlääkärireissulle. Tosin en jättäisi lajitoveria klinikalle odottamaan kaverin heräilyä, eli nukutusta vaativa toimenpide on eri juttu.

Hajut vaikuttavat myös uusien kanien tutustuttamiseen. Se voi käydä helpommin, jos tuoksuja vaihdetaan ennen kuin kanit laitetaan nenäkkäin. Kanien hajurauhaset sijaitsevat leuan alla ja nivusissa. Jos pyyhkäiset varovasti esimerkiksi kankaanpalaa kanin leukaan, hajuterveiset voi viedä tulevalle kumppanille sniffailtavaksi etukäteen. Yleensä tämä merkattu tilkku herättää paljon kiinnostusta.

Kanienväliset sosiaaliset suhteet ovat melko monimutkaisia eikä niitä ole helppo toteuttaa kotioloissa. Siinä missä luonnossa kanit elävät lukuisia kaneja käsittävissä yhdyskunnissa, ei kotona yleensä ole kuin kaksi kania. Kaneja siis pitäisi aina olla vähintään se kaksi. Safety in numbers, you know 🙂

Yhdyskunnat ovat jakautuneet perhekuntiin. Yhteen perheeseen voi kuulua kahdesta kahdeksaan aikuista kania. Uhlenbroekin mukaan jokaisella yksilöllä on selkeä paikkansa perheen hierarkiassa, jonka mukaan esimerkiksi parhaat ruokailu- ja pesäpaikat on jaettu. Kaikki urokset osallistuvat reviirin puolustamiseen, mutta dominoivan uroksen hajua on käytetty eniten reviiriä merkkaamaan. Merkkauksella tarkoitetaan nimenomaan pissailua. Uros myös hieroo leukaansa muihin ryhmän jäseniin. Mielenkiintoista. Kirjassa ei mainita naaraiden pesänpuolustamista ollenkaan.

Luonnossa uroksia voi olla yhdyskunnassa monia, mutta urosten yhteiselo kotioloissa onnistuu harvoin. Se johtuu lähinnä tilanpuutteesta. Kanin reviiri on luonnossa niin suuri, ettei sitä pysty edes Presidentinlinnassa matkimaan. Siksi urosten ei ole mahdollista väistää muita uroksia tarpeeksi kauas ja tappeluita väistämättä tulee. Toki kaikki kanit ovat yksilöitä eivätkä urokset aina tappele. Varminta on kuitenkin yhdistää uros ja naaras tai syntymästä saakka yhdessä olleet äiti ja tytär tai siskokset. Sekä urokset että naaraat kannattaa leikkauttaa. Näin myös pissalla merkkailu ja muu reviirinpuolustaminen voi vähentyä.

Kanikappale oli vain pieni osa kirjaa, joten mainittakoon myös, että ryhmähaju on tärkeä saaliseläinten lisäksi joillekin saalistajille. Ensin haistellaan, mutta jos kissa kiehnää jaloissa, etenkin häntä ylhäällä, se on hyvä merkki. Kissa on hyväksynyt sinut laumaansa ja yrittää levittää omaa hajuaan sinuun, jotta tunnistaa sinut jatkossakin.

Mielenkiintoista oli myös peippojen laulu, jota ne voivat luritella yhden lisääntymiskauden aikana jopa 500 000 kertaa. Laulu ei ole pelkästään kosiomeno vaan sillä myös ilmoitetaan muille linnuille oman reviirin rajat. Ilmankos Topi ja Tossavainenkin lurittelevat tämän tästä 😀 Poikaset opettelevat lurittelua jo heti kuoriuduttuaan, vaikka laulamaan aletaan vasta paljon myöhemmin. Kuunteluoppilaana oleminen on tärkeää, sillä monimutkainen lurittelutaito ei synny itsestään.

Jos englanti sujuu, kannattaa lukaista kirja. Jos ei suju, samoja teemoja löytyy Helena Telkänrannan uusimmista teoksista, joita myös lämpimästi suosittelen 🙂

Elokuva-arvostelusta eläinsuojeluun

Heissan! Kävin leffassa muutaman vuoden tauon jälkeen. Edellinen elokuvateatterikokemus oli Creed, koska tykkään Rockysta 😀 Tällä kertaa erehdyin katsomaan Jurassic World: Kaatunut valtakunta -leffan. Tämä jurakaudelta nykyaikaan tuotu seikkailuelokuva oli Puputädille ihan liikaa. Monen mielestä Jurassic Parkin neljäs jatko-osa on näyttävä toiminnantäyteinen tieteiselokuva, mutta minua se kyllä onnistui ahdistamaan niin, että väänsin ihan kunnolla itkua useaan otteeseen. Muutamat kohtaukset kummittelevat mielessä varmasti vielä vuosienkin päästä. En suosittele herkimmille! En kyllä pidä itseäni erityisen herkkänä, kun katselen toimintaa, trilleriä ja kauhuakin välillä. Mutta jos joku tekee pahaa eläimille, sitä en pysty enkä halua katsoa. Vaikka ne eläimet olisivat nukkeja tai muita erikoistehosteita.

Kakkos- tai kolmososaa en muistaakseni ole nähnyt kokonaan, mutta muuten olen katsonut kaikki Jurassic Park- leffat. Kyllä se eka on edelleen paras, vai mitä? Toki siinäkin joutuvat eläimet ahdinkoon, kun lehmiä ja vuohia kärrätään muka dinosaurusten ruuaksi. Tämä neljäs jatko-osa erosi kuitenkin edellisistä siinä, että mukana oli vahva eläinsuojeluteema. Ilman juonipaljastuksia en voi enempää kertoa, mutta jos et aio leffaa katsoa, eivät seuraavat virkkeet haittaa mitään 🙂 Jos aiot, hyppää seuraavaan kappaleeseen. Leffan lopussa dinojen puolella oleva pikkutyttö toteaa, että kyllä saurukset pitää pelastaa, koska ne ovat yhtä eläviä kuin hänkin. Niinpä niin. Siinä kiteytyy elokuvan sanoma melko hyvin. Elokuvan anti voi tietty joillekin olla näyttävät toimintakohtaukset ja lentävä veri.

Häkitettyjen dinosaurusten surulliset hätähuudot eivät eroa muiden luonnosta pyydystettyjen tai ylipäätään eläinten ahdingosta. On trofeemetsästystä, eläintarhoja, eläinkokeita, tehotuotettuja, syötäväksi kasvatettuja eläimiä ja ihan vaan lemmikkejä, jotka on suljettu häkkeihin. Kaikki nämä aiheuttavat ainakin itselleni suurta ahdistusta. Vaikka moni häkittää eläimiä tietämättömyydestä, se ei paranna eläimen hyvinvointia. Monen mielestä kanit ja jyrsijät ovat tylsiä lemmikkejä, ne vaan istuvat häkissä ja möllöttävät. Pelkäävät ihmistä, kun käsivarsi ojentuu nassun eteen. Hamsteritkin nappaisevat melko herkästi käteen vekin. Ikävä lemmikki? Vai oikeutettu reaktio jatkuvaan herättelyyn ja väkisin sylittelyyn?

Monesti luullaan, että Suomessa on sentään asiat hyvin eläimillä ja ihmisillä. Valtaosalla varmasti onkin asiat hyvin, mutta kaikilla ei tosiaankaan ole. Meilläkin on asunnottomia, ruokajonot kasvavat ja rikollisuutta löytyy. Moni elää köyhyysrajan alapuolella, vaikka suuri osa hallituksesta kulkeekin laput silmillä, nostaen samalla omia palkkojaan. Myös eläinten hyvinvoinnissa on epäkohtia. Tehotuotanto ei milloinkaan ole eläimen kannalta hyvä juttu. Särkänniemen delfiinien kohtalo puhuttaa vieläkin, ja syystä. Uusimpina tulokkaina pandat ja kyllähän meiltä muitakin eläintarhoja löytyy. Kiertävissä sirkuksissa ei enää ole karhuja tai leijonia, mutta kyllä niissä silti eläimiä on. Eläintarhan sijasta voi vierailla esimerkiksi Eläinsuojelukeskus Tuulispäässä, paikallisessa löytöeläintalossa tai bongailla lintuja. Suuremmalla budjetilla pääset vaikka valaita ja delfiineitä bongailemaan. Ilta-Sanomat on listannut muutaman paikan, jossa niitä voi luonnossa nähdä.

Ostatko vegaanista ja eläinkokeetonta kosmetiikkaa vai eikö sillä ole väliä? Olen kyllä tietoinen EU:ssa myytävän kosmetiikan eläinkoekiellosta, mutta sitä valvotaan yhtä huonosti kuin meillä eläintenpitokieltojen saajia. Omaan eläinperheeseen kuuluu kaneja. Sinulla saattaa olla marsuja, muita jyrsijöitä tai vaikkapa koiria ja kissoja. Näitä kaikkia on käytetty ja käytetään Suomessa koe-eläiminä. Joitakin satoja, joitakin jopa tuhansia eläimiä vuodessa.

Oliko elokuva sitten onnistunut, kun se sai miettimään kaikkia epäkohtia? Varmasti näin, jos se saa yhdenkin matti meikäläisen pohtimaan omia valintojaan. Siinä on kuitenkin vaarana tämä yleinen ”preaching to the choir” eli jo valmiiksi asioista tietävät ja samaa mieltä olevat sisäistävät sanoman, muut keskittyvät toisiin aiheisiin. Oli miten oli, elokuvateollisuus ei itsekään ole puhtoinen pulmunen, sillä monissa kohtauksissa käytetään eläviä eläimiä. Vaikka elokuvan lopputeksteissä näkyisi eläinsuojeluyhdistyksen leima, ei se välttämättä takaa mitään. Näistä osoituksena mm. Piin elämä, Hobitti – Odottamaton matka ja Pirates of the Caribbean: Mustan helmen kirous. Monissa perhe-elokuvissa käytetään eläimiä. Riippuen kohtauksesta, eläin on pahimmassa tapauksessa voinut kuolla tai se on eläinlääkärin suosituksesta lopetettu kohtauksen jälkeen. Erityisen herkkiä tuntuvat olevan hevoset, joita kaadetaan kaikissa mahdollisissa länkkäreissä.

Niin kauan kuin jokin kannattaa taloudellisesti, sitä tehdään. Siksi yhdenkin ihmisen valinnat ovat tärkeitä. Meitä ”yksiä ihmisiä” on tässäkin maassa yli viisi miljoonaa. Just sun teoilla ja sanoilla on väliä!

P.S. Ens kerralla meen kattomaan jotain romanttista komediaa.. 😀

Korvapäivää ja kaikenlaisia kuulumisia

Moikka ja hyvää Korvapäivää! Kaniviikko meni ja nyt on Korvapäivän vuoro 🙂 Meillä on jo Nenäpäivä, niin Korvapäivänä on hyvä huomioida kodittomia eläimiä. Koska olen Puputäti, etenkin kaneihin suuntautuva hyväntekeväisyys on lähellä sydäntä. Viime vuonna oli ensimmäinen Korvapäivä ja sen kunniaksi askarreltiin pupunkorvia. Jos olet Facebookissa, katso video täältä 🙂

Jaoin Facebook-sivullani pari kanivideota vuosilta 2008 ja 2009. Ensimmäinen Klovni-kanista ja toinen pikkuisesta Hulista. Minulla ehti olla monta tilapäiskotieläintä, suurin osa niistä kaneja. Klovni ja Sylvi olivat ensimmäiset tilapäiskotikanit. Heidän tarinansa alku ei ollut kovin iloinen, sillä he syntyivät kasvattajan ylläpitämään pimeään navettaan, jossa oli häkkejä enemmän ja vähemmän. Itse en onneksi paikan päällä käynyt, sain vain kaksi kania kotiovelle tuotuina. Ensin uuteen kotiin pääsi monet poikueet vääntänyt Sylvi-kani ja sitten lopulta oli myös Klovnin vuoro. Tietysti sitten itketti luovuttaa heidät uusiin koteihin. Ikävää helpotti, kun sai heti kuulumisia ja pääsi katsomaan kaneja paikan päälle. Eiväthän kanit enää minua muistaneet (tai eivät ainakaan sitä osoittaneet), mutta omaa oloa se kyllä paransi.

Huli-kani on yksi muutaman kanin joukosta. Kanit tulivat Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistykselle tavallisesta kerrostaloasunnosta, jossa leikkaamattomat uros ja naaras olivat saaneet olla yhdessä ja olivat tietenkin lisääntyneet. Huli oli yksi poikasista. Pahaksi onneksi Hulin emo oli ehtinyt tiinehtyä ennen Pesulle tuloa, joten kanimäärä lisääntyi vielä siitä. Huli odotteli omaa, pysyvää kotiaan jonkin aikaa ennen kuin sitten adoptio osui kohdalle.

Kun nyt kerran menneitä muistellaan, Poppana-kani muutti luokseni vuonna 2011. Olen näköjään päivittänyt sen vuoden kesäkuussa omaa Facebook-profiilia mm. tekstillä: ”Toistaiseksi uudella tulokkaalla ei ole nimeä. Tuo hermeliini on ihan omituinen, rummuttaa hepuloidessaan. Ristiriitaista viestiä.. Samaten se vinkuu juostessaan kovaa. Täh? Ja tottakai hyökkii lähestyvää ihmistä/mitä tahansa kohti. Silmät sen verta ulkonevat, että keräävät vähän väliä roskaa keskelle silmää. Eikä tietenkään tule ainakaan vielä Tupunan kanssa toimeen. Taitaa olla asunto aidattu jatkossakin, kun ei noita voi samaan tilaan päästää.”

Kuulostaapa hauskalta 😀 No, ei niistä kyllä Tupunan kanssa kavereita tullut, mutta nyt on Tupunasta aika jättänyt ja Poppis täyttää 9v. Aitoja ei enää ole, on vain yksi sermi. Edelleen silmät keräävät roskia, mutta hyökkiminen on jäänyt melkein kokonaan pois. Tänäänkin Poppana on juossut siliteltäväksi monta kertaa jo ❤

Vieraita kohtaan Poppana voi edelleen hyökätä, mutta jos vieras pysyy paikallaan sen aikaa, että Poppana saa haistaa, kyllä Poppis yleensä loikkii karkuun. Vain jos siinä hetkessä liikkuu, saattaa saada hammasta jalkaansa.. Sen tietävätkin jo vanhemmat ja siskoni, jotka ovat joutuneet viime aikoina huolehtimaan eläinperheestäni. Epäonnekseni minulle tuli veritulppa vasempaan käteen reilu kuukausi sitten ja viime viikolla oli ensimmäinen leikkaus (ylimääräisen kylkiluun poisto). Kiitokset TAYSin Sydänsairaalan henkilökunnalle hyvästä hoidosta!

Tällä kertaa pääsin sairaalasta jo melko pian pois, mutta kättä ei saa käyttää normaalisti vähään aikaan. Vointi on paranemaan päin ja onhan se paljon kivempi kotona parannella itseään kuin sairaalassa 🙂 Ihmettelinkin aina, miksi en jaksanut kiivetä köyttä pitkin ja miksi on niin vaikea tehdä punnerruksia. Siksi, että laskimot, valtimot ja hermot ovat pinteessä tietyissä käden asennoissa.. Selittäisiköhän tämä 13 kylkiluun summa sen normaalin kahdentoista sijaan mun epäonneakin..? 😉

Peippojen hoito toimii samalla tavalla kuin ennenkin, paitsi vanhempi peippo lentää jo melko huonosti. Onhan Topi jo 10,5v ❤ Siitä syystä pitää aina tarkistaa, ettei Topi ole lentänyt lattialle. Ruusa ja Tuhto voivat hyvin. Tuhto ei edelleenkään näyttäydy vieraille, mutta tulee jo esiin nopeammin kuin mitä edellisen sairaalareissun jälkeen. Jos nyt pitää verrata, Ruusa taitaa olla kaikista kesyin. Neiti lähestyy itse hoitajia eikä yritä purra. Ei Ruusa yleensäkään yritä purra, mutta on pitänyt vieraisiin etäisyyttä enemmän kuin nyt. Poppanakin on tottunut todella hyvin hoitajiin, sillä hän tulee juosten hakemaan makupalaansa aamuisin 😀 On myös saattanut umputtaa vieraita jalkapareja.

P.S. Jos sua kiinnostaa tilapäiskotitoiminta tai haluat tietää, mitä muuta voisit tehdä eläinten hyväksi, käy katsomassa vaikkapa Suomen eläinsuojelun sivut. Sieltä löytyy varmasti jokaiselle jotain, ainakin oman paikkakunnan yhdistysten linkkien kautta 🙂

P.P.S. Jos sulla on ollut jo vuosia niska-hartia-vaivoja, jotka säteilevät joskus myös käsiin (puutuminen ym.) ja olet 35 ikävuoden jommalla kummalla puolella, kannattaa tutustua TOSiin. Etenkin jos teet fyysistä työtä käsilläsi. Thoracic Outlet Syndrome on oireyhtymä, jonka vuoksi sain veritulpan ja ylimääräinen kylkiluu poistettiin. Täältä löytyy aiheesta melko pätevä artikkeli.

Kaniviikko ja sen teema: eroon myslistä

Moikka! Nyt on käynnissä brittiläisen kaniensuojeluyhdistyksen RWAFin lanseeraama Rabbit Awareness Week eli kaniviikko. Tämän vuoden teemana on siemenseokset tai myslit, jotka sopivat paremmin biojätteeseen kuin kanin ruokakuppiin. Siemenseokset ovat tosi ongelmallisia siitäkin syystä, että niitä myydään lähes kaikissa marketeissa ja pussien kyljessä on kanin kuva. Oikeastihan tuo on kanin karkkipussi, josta saa hirveät sokeriöverit ja kamalia vatsanväänteitä. Vatsanväänteet eivät olekaan mikään pikkujuttu eläimelle, joka ei osaa oksentaa ja jonka ruuansulatus toimii täysin eri tavalla kuin vaikkapa ihmisen. Sanonta ”pieni eläin – suuri vastuu” pitää erittäin hyvin paikkansa, sillä kaninomistajalla on valtava vastuu tehdä oikeita valintoja ihan joka päivä. Väärät valinnat voivat koitua kanin kohtaloksi joko hyvinkin pian tai vasta muutaman vuoden päästä.

”Niin mutta kun se niin tykkää tuosta.” Tätä kuulee usein omistajien suusta. Samoin moni pitää kaninsa likaista peppua normaalina olotilana. Tai sitä, että löysiä jätöksiä siivotaan lattialta ja kanin tassuista lähes päivittäin. Tällainen olin itsekin hankittuani toisen ja kolmannen kanini. Sen jälkeen olen lähemmin tutustunut asiaan ja ymmärtänyt, kuinka iso ongelma aihe on. Tupunan vatsa oli kuralla ja koska olin juuri menettänyt koirani (Roopella oli ollut vatsaongelmia ja syyksi paljastui vatsakasvain ja leukemia), ajattelin että nyt on kiire eläinlääkäriin. Otin mukaan pienen näytepussin siemenseosta, jotta voin kertoa mitä annan kanille. Eläinlääkäri osoitti pussukkaa ja sanoi siinä olevan syy Tupunan vatsaongelmiin. Eivätkä siemenseokset aiheuta pelkästään ylipainoa ja vatsaongelmia vaan myös hammasongelmia, sokeritautia sekä hiivatulehdusta. Korvissa oleva hoitamaton hiivatulehdus voi jopa kuurouttaa kanin. Hammasongelmat voivat ilmetä vuotavina silminä, joten on tärkeää käydä eläinlääkärin vastaanotolla tarkistuttamassa asia.

Klovni ja siemenseos
Meet Klovni, mun eka tilapäiskotikani ❤

Kanilta kuuluu tulla kovaa papanaa ja vain pieniä määriä pehmeitä jätöksiä. Näitä pehmeitä jätöksiä ei pitäisi löytyä vessalaatikosta tai lattialta kovin usein, sillä ne kuuluu syödä suoraan peräaukolta. Tämä on täysin normaalia käytöstä. Epänormaalia ovat löysät kakkakasat lattialla. Jos niitä löytyy, voi pohtia onko kanin ruokavalio kunnossa tai jos on, onko sillä mahdollisesti sairauksia, minkä vuoksi kani ei yllä pesemään itseään kunnolla tai syömään pehmeitä papanoitaan.

Kanin ruokavalio on monimutkainen asia. Se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Tästä hyvänä esimerkkinä vaikkapa se paljon annettu porkkana. Yhden kanin vatsa ei kestä sitä edes pientä palaa kun taas toinen voi vedellä puolet porkkanasta saamatta siitä mitään vatsanväänteitä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että porkkanaa kannattaisi jatkuvasti antaa. Siinä on niin paljon sokeria, että se kannattaa pitää hyvin harvinaisena herkkuna.

Jos sulla on vaikeuksia herkkujen antamisen kanssa ja tuntuu, että kani on ylipainoinen, ajattele heinää tavallisena ruokana, mitä ilman kani ei voi elää. Hyvälaatuinen heinäkin tarjoaa kanille ihanan makuelämyksen, ei sen tarvitse olla tylsää ja tasapaksua höttöä joka päivä. Luomuheinässä on paljon erilaisia korsia eikä vain lyhyttä heinää tai paksua, kortista heinää. Se kaikista paksuin kortinen heinä on sokeripitoisinta eli siksikin kannattaa valita sellainen heinäpussi tai -paali, missä on erilaisia korsia. Omat kanit tulevat usein syömään heinää suoraan pussista, niin innoissaan ne uudesta heinästä ovat 😀 Vaikka siis siivoan vessalaatikot joka päivä ja laitan uutta heinää aamuisin, silti se suoraan pussista syöty on ihan parasta!

Kun nyt heinä on se ravinnon kulmakivi, pelletti tuo siihen pientä vaihtelua. Pellettiä syödään vain pieni määrä kanin kokoon nähden päivässä. Kääpiökanille riittää noin ruokalusikallinen päivässä. Herkkuja ovat sitten kaikki yrtit, joita voi myös antaa joka päivä. Mutta vain vaihdellen ja pieniä määriä kerrallaan. Synttäreinä ja juhlapäivinä eli harvinaisina herkkuina voi sitten antaa esimerkiksi kaneille tarkoitettua keksiä (kasvinsyöjille eivät kuulu kananmunaa tai hunajaa sisältävät herkut). Niitäkin vain yksi kerrallaan. Kynsienleikkuun lepyttelyksi käyvät muutama (esim. 5 kpl tai vähemmän) kurpitsansiemen. Omille annan kanikeksireseptin mukaan tehtyä tai kaupasta ostettua keksiä. Pitkään on ollut käytössä Brit Immune Sticksit ja se tuntuu maistuvan kaneille eikä aiheuta herkkävatsaiselle Poppanallekaan löysiä ulosteita.

Yhteenvetona: vain heinää annetaan kanille mielin määrin. Tai no, ainakin kanin kokoinen kasa päivässä. Heinä ei lihota kania ja sitä kuuluu syödä paljon. Mitä parempi heinänsyöjä, sen terveemmät hampaat! Kukin kani on yksilö ja siksi ei voi antaa täysin universaalia ravintosuositusta. Älä kuitenkaan tee äkillisiä muutoksia ruokavalioon. Viskaa siemenseokset biojätteeseen ja etsi hyvä pelletti tilalle. Unohda porkkana, omena ja lehtisalaatti! Anna niiden sijaan esimerkiksi yrttejä, fenkolia tai ulkoa kerättyjä kasveja.

Aiheesta enemmän Kanikirjassa, ravintoa käsitellään sivuilla 50-64 🙂

Kani joka tykkää olla sylissä

Vähän aikaa sitten näin kuvan kanista ja omistajasta, joka väitti kaninsa tykkäävän istua hänen olkapäällään kuin papukaija konsanaan. Kuva oli ulkona otettu. Rohkenen epäillä tätä väittämää…

Kesän aikaan moni perhe luopuu kanistaan. Ilmoituksessa saattaa lukea, että kani tykkää olla sylissä tai on helposti käsiteltävä. Tämä ei usein pidä paikkaansa, mistä yhtenä osoituksena ovat lukuisat kodittomat kanit eläinsuojeluyhdistyksissä. Tällainen kani on vaarassa joutua kiertoon, kun omistaja toisensa jälkeen pettyy tyhjiin ja virheellisiin lupauksiin.

Jos olet hankkimassa uutta kania eikä siitä ole tarkoitus tulla pienten lasten perheeseen lemmikkiä, älä turhaan kavahda sellaista ilmoitusta, jossa kerrotaan, että tämä kani ei ole mikään sylilemmikki. Ei juuri kukaan ole. On kyse vain siitä, millaisia positiivisia kokemuksia aiot kanille tarjota ja kuinka kärsivällinen jaksat kesyyntymisen suhteen olla. Jos nimittäin kanilta kysytään, haluaako se tulla syliin, sehän loikkisi huutonaurun säestämänä sinusta poispäin, papanat viuhuen. Ellet sitten satu just syömään banaania tai jotain muuta kanille kelpaavaa herkkua… Mutta siinäkin tapauksessa kani haluaa itse päättää, loikkaako syliin ja kuinka pitkäksi aikaa. Artikkelikuvan Tupuna-rouvakaan ei ollut mikään sylikani, mutta silti maailman ihanin Tupuna ja melkoisen valloittava tapaus.

Miksi kani ei tykkää sylistä? Onhan se työlästä aina pestä itsensä sen jälkeen, kun ihminen on koskenut ja jättänyt sun huolella hoitamaan turkkiin omaa (sun mielestä hirveää) ihmishajuaan. Kani ei tykkää sylistä, jos sinne viedään väkipakolla ja pidetään liian kauan. Usein myös nostotapa voi olla sellainen, että kania sattuu (ks. aiempi postaus aiheesta). Moni kani ei tykkää korkeuksista eli pelottavaa on myös se itse nostaminen. Kania ei saa pitää selällään, siitäkin liikkuu paljon väärää tietoa.

Mistä tietää, että kani ei tykkää? Tarkkailkaa niitä nöpöneniä. Jos kanin pää nyökyttää tiuhaan tahtiin, korvat ovat selkää myöden ja nenän limakalvot näkyvät, ei kani tosiaan tykkää olla sylissä ja voi kokea melko voimakastakin stressiä. Suomeksi sanottuna se on niin kauhuissaan, ettei uskalla liikkua. Täältä löydät muutamia esimerkkejä kanin eleistä, lisää niistä voi lukea Kanikirjasta, sivulta 65 alkaen.

Nyt kun meillä on helleaaltoa, mieleeni tulevat hiekkakylvyt. Monellakaan kanilla ei ole mahdollisuutta ulkotarhaan, jossa voisivat ottaa hiekkakylpyjä ja kaivella maata. Hiekkakylvyn voi tuoda sisällekin, mutta kannattaa varautua sotkuun. Olen kokeillut vauvoille tarkoitettua kylpyammetta, mutta se ei omille kaneille kelvannut. Se on varmaankin liian kapea ja syvä. Etsi siis laakeampaa astiaa, ehkä jotain lapsille tarkoitettua pientä hiekkalaatikkoa ja täytä se hienolla hiekalla. Kani kiittää (selkäsi ei sen jälkeen kun olet siivonnut jäljet..) 🙂 Mutta hei, katsokaa nyt tätäkin jussikkaaTässä taasen näkyy enemmän tuo kaivelunäkökulma, koska onhan se hiekka niin kivaa, ettei malta kylpeä laisinkaan 😀

P.S. Älä kylvetä kania vedessä.