Kani joka tykkää olla sylissä

Vähän aikaa sitten näin kuvan kanista ja omistajasta, joka väitti kaninsa tykkäävän istua hänen olkapäällään kuin papukaija konsanaan. Kuva oli ulkona otettu. Rohkenen epäillä tätä väittämää…

Kesän aikaan moni perhe luopuu kanistaan. Ilmoituksessa saattaa lukea, että kani tykkää olla sylissä tai on helposti käsiteltävä. Tämä ei usein pidä paikkaansa, mistä yhtenä osoituksena ovat lukuisat kodittomat kanit eläinsuojeluyhdistyksissä. Tällainen kani on vaarassa joutua kiertoon, kun omistaja toisensa jälkeen pettyy tyhjiin ja virheellisiin lupauksiin.

Jos olet hankkimassa uutta kania eikä siitä ole tarkoitus tulla pienten lasten perheeseen lemmikkiä, älä turhaan kavahda sellaista ilmoitusta, jossa kerrotaan, että tämä kani ei ole mikään sylilemmikki. Ei juuri kukaan ole. On kyse vain siitä, millaisia positiivisia kokemuksia aiot kanille tarjota ja kuinka kärsivällinen jaksat kesyyntymisen suhteen olla. Jos nimittäin kanilta kysytään, haluaako se tulla syliin, sehän loikkisi huutonaurun säestämänä sinusta poispäin, papanat viuhuen. Ellet sitten satu just syömään banaania tai jotain muuta kanille kelpaavaa herkkua… Mutta siinäkin tapauksessa kani haluaa itse päättää, loikkaako syliin ja kuinka pitkäksi aikaa. Artikkelikuvan Tupuna-rouvakaan ei ollut mikään sylikani, mutta silti maailman ihanin Tupuna ja melkoisen valloittava tapaus.

Miksi kani ei tykkää sylistä? Onhan se työlästä aina pestä itsensä sen jälkeen, kun ihminen on koskenut ja jättänyt sun huolella hoitamaan turkkiin omaa (sun mielestä hirveää) ihmishajuaan. Kani ei tykkää sylistä, jos sinne viedään väkipakolla ja pidetään liian kauan. Usein myös nostotapa voi olla sellainen, että kania sattuu (ks. aiempi postaus aiheesta). Moni kani ei tykkää korkeuksista eli pelottavaa on myös se itse nostaminen. Kania ei saa pitää selällään, siitäkin liikkuu paljon väärää tietoa.

Mistä tietää, että kani ei tykkää? Tarkkailkaa niitä nöpöneniä. Jos kanin pää nyökyttää tiuhaan tahtiin, korvat ovat selkää myöden ja nenän limakalvot näkyvät, ei kani tosiaan tykkää olla sylissä ja voi kokea melko voimakastakin stressiä. Suomeksi sanottuna se on niin kauhuissaan, ettei uskalla liikkua. Täältä löydät muutamia esimerkkejä kanin eleistä, lisää niistä voi lukea Kanikirjasta, sivulta 65 alkaen.

Nyt kun meillä on helleaaltoa, mieleeni tulevat hiekkakylvyt. Monellakaan kanilla ei ole mahdollisuutta ulkotarhaan, jossa voisivat ottaa hiekkakylpyjä ja kaivella maata. Hiekkakylvyn voi tuoda sisällekin, mutta kannattaa varautua sotkuun. Olen kokeillut vauvoille tarkoitettua kylpyammetta, mutta se ei omille kaneille kelvannut. Se on varmaankin liian kapea ja syvä. Etsi siis laakeampaa astiaa, ehkä jotain lapsille tarkoitettua pientä hiekkalaatikkoa ja täytä se hienolla hiekalla. Kani kiittää (selkäsi ei sen jälkeen kun olet siivonnut jäljet..) 🙂 Mutta hei, katsokaa nyt tätäkin jussikkaaTässä taasen näkyy enemmän tuo kaivelunäkökulma, koska onhan se hiekka niin kivaa, ettei malta kylpeä laisinkaan 😀

P.S. Älä kylvetä kania vedessä.

Mainokset

Eläinten turvakodeista

Heissulivei! Tänään aiheena ovat turvakodit. Miellän eläinten turvakodin sellaiseksi paikaksi, jossa eläimiä autetaan, vaikka ne olisivat iäkkäitä tai sairaita. Turvakoti voi siis olla myös vanhainkoti. Turvakodissa mennään eläinten ehdoilla. Turvakoti ei ole sama kuin kotieläinpiha, jossa eläimet usein ovat ihmisten siliteltävinä, halusivat tai eivät. Esimerkiksi kani soveltuu melko huonosti kotieläinpihaan, sillä se tykkää lepäillä päiväsaikaan.

Erilaisia eläinten turvakoteja on useita Suomessa ja muualla maailmalla. Kaikki eivät välttämättä täytä turvakodin kriteereitä. Ehkä jossain eläin on turvassa lopetukselta, mutta olot eivät ole kunnossa. Moni paikka mainostaa itseään turvakotina, mutta oikeasti siellä voivatkin täyttyä eläinsuojeluilmoituksen kriteerit.

Somerolla sijaitseva Tuulispää on yksi oikeista eläinten turvakodeista. Toki heidänkin tilansa ovat rajalliset, mutta siellä kuitenkin tehdään, mitä pystytään eläinten hyväksi. Jos jotain uupuu, siitä voi järjestää keräyksen, kuten esimerkiksi kesälaidunkeräyksen. Se olikin melkoisen onnistunut projekti, sillä Tuulispää sai hankittua laidunmaata. Keräys kuitenkin jatkuu. Tuulispäähän on tulossa myös koulutustila, jossa aletaan pitää mm. vegaanisen ruuan kokkauskursseja ja luentoja.

Samoilla linjoilla on kanadalainen Happily Ever Esther Farm Sanctuary. Jos et ole vielä kuullut Estheristä, nyt on korkea aika liittyä tämän ihanan possun some-seuraajaksi esimerkiksi Facebookissa. Steve Jenkins ja Derek Walter adoptoivat minipossun. Tai niin ainakin luulivat. Kun possu vain kasvoi ja kasvoi, pariskunnan oli pakko tehdä jotain. Niinpä he perustivat eläinten turvakodin rahoituskampanjan avulla. Maalla Estherilläkin on hauskempaa, kun on paljon tilaa. Tästä tarinasta on tehty kirja, jota myös suosittelen lukemaan. Nyt samalla kokoonpanolla on kirjoitettu myös lastenkirja, joka sekin on saavuttanut suuren suosion. Kirjoja saa tilattua vaikkapa Booky.fi-verkkokaupasta.

Tuulispäästäkin on tehty kirja. Satu Saunio kirjoitti Tuulispään leivontakirjan, jossa kerrotaan myös elämästä Tuulispäässä.

Ei muuta kuin omasta turvakodista haaveilemaan… 🙂

 

Siemenseos = karkkia & leivoksia

Heipä hei! Brittiläinen kaniensuojeluyhdistys RWAF paljasti tämän vuoden teeman kaniviikolle, jota vietetään 2.-10.6. Se on ”move away from muesli” eli lakataan antamasta siemensekoitteita. Siemenseoksissa on paljon esimerkiksi sokeria ja valkuaista eikä tarpeeksi kuitua. Ne aiheuttavat valikoivaa syömistä eli ne kuitupitoisimmat ja terveellisimmät palat jäävät syömättä.

Vatsa tuntuu täydeltä hiilihydraattien vuoksi eikä heinää syödä tarpeeksi. Lisäksi hampaat jauhavat vain ylhäältä alas, kun niiden pitäisi jauhaa kahdeksikkoa ylhäältä alas sekä sivuttain. Vain heinää syödessä kanin hampaat kuluvat normaalisti. Tässä samalla syy, miksi kovan leivän ja esimerkiksi oksien myytti on murrettu. Toki niitä on hyvä antaa ja oksat tarjoavat hyvän virikkeen kaneille, mutta ilman heinää hampaat eivät kulu normaalisti. Se taas aiheuttaa kaikenlaisia hammasvaivoja.

Kun täytät kanin ruokakuppia, mieti mitä sinne laitat ja kuinka paljon. On hyvä muistaa myös, että väärä ravinto aiheuttaa mm. kivuliaita hammaspiikkejä ja hampaiden virheasentoja. Toki hammasvaivat voivat olla myös perinnöllisiä, mutta usein ne ovat seurausta väärästä ruokavaliosta. Kalsiumin saanti voi vaikuttaa luuntiheyteen, mikä puolestaan voi löystyttää leukaluuta ja hampaita. Kani on luonnostaan vegaani eli ei tarvitse mitään eläinperäistä ravintoonsa. Kalsium ei siis tule maitotuotteista vaan tummanvihreistä kasviksista, ja auringonvalosta saatu D-vitamiini imeyttää sen elimistöön.

Kääpiökaneille riittää pari ruokalusikallista pellettiä päivässä. Ylipäätään monipuolinen ruokavalio on tärkeää. Annan kolmea pellettiä sekaisin, Burgessin karpalo & ginseng, Genesiksen timotei ja Supremen Selective. Päivittäin annan pieniä määriä erilaisia yrttejä, niitä on helppo ostaa kotiin talvellakin ruokakaupan hevi-osastolta. Banaania, porkkanaa ja lehtisalaattia en anna juuri koskaan. Lehtisaalatissa on huonot ravintoarvot, kun taas porkkana ja banaani ovat tosi sokeripitoisia. Myös muita herkkuja annan pieniä määriä. Esimerkiksi kurpitsansiemenillä on hyvä lepytellä kania kynsienleikkuun aikana.

PDSA on brittiläinen hyväntekeväisyysjärjestö, jonka päätehtävänä on tarjota vähävaraisten lemmikeille eläinlääkäripalveluja. PDSA teettää vuosittain kyselyn, jossa kartoitetaan kissojen, koirien ja kanien hyvinvointia. Vuoden 2017 kyselyyn vastanneista kaninomistajista 25% antaa edelleen kaneilleen siemenseosta. 33% kaneista ei saa tarpeeksi heinää ja 35% asuu liian pienissä tai muutoin sopimattomissa tiloissa. Yli puolet kaneista on yksineläjiä. 44% on leikkaamattomia. Tulokset eivät yllätä ja varmasti melko samanlaisia tuloksia saataisiin myös Suomessa.

On helppo valita kaupasta siemenseos, kun sitä siellä myydään ja pussin kyljessä on kaninkuva. Itsekään en tiennyt siemenseosten haitallisuudesta, kun hankin elämäni toiset kanit reilu 10 vuotta sitten. Vein Tupunan eläinlääkäriin ripulin vuoksi ja otin mukaan pienen ruokanäytteen. Eläinlääkäri sanoi, että tuo siemenseos on syynä Tupunan löysälle vatsalle. Sen jälkeen olen ottanut asioista enemmän selvää enkä enää anna kaneille siemenseosta. Vaikka kani vaikuttaisikin terveeltä, sillä voi olla piileviä sairauksia. Eläinsuojelutyössä on kohdattu niin diebeetikkokaneja kuin hiivatulehduksesta kärsiviä, ja jo melkein kuuroutuneita kaneja. Korvavaivaan piti määrätä muutakin hoitoa, mutta muuten ainoa hoitokeino monissa kanin sairauksissa on ruokavalion muutos.

Jätetään ne siemenseokset ostamatta ja panostetaan hyvälaatuiseen heinään sekä monipuoliseen, terveelliseen ravintoon. Kaikille kaneille löytyy juuri se oma suosikkipelletti, mikä sopii myös vatsalle. Sen löytää vain kokeilemalla, mutta se todella kannattaa 🙂 Siemenseos on nimittäin sama kuin karkki ja leivokset. Niitä ei voi syödä joka päivä mielinmäärin, sairastumatta ainakin joskus tulevaisuudessa. Lisäksi pienessä lemmikissä, jolla on nopea aineenvaihdunta, tällaiset seikat korostuvat ja saattavat aiheuttaa jo lyhyessä ajassa ongelmia.

Kuvassa komeilee muuten Klovni-kani, joka oli minulla morsiamensa Sylvin kanssa tilapäiskodissa vuonna 2008.

Hurraa sittenkin

Moikka moi! Alkuviikosta uutisoitiin, että Joensuun Prisma on sittenkin luopunut suunnitelmastaan myydä eläimiä. Todella hyvä uutinen!

Kun lähdin omaa tiedotetta aiheesta laatimaan, olin varautunut negatiiviseen palautteeseen. Negatiivisen palautteen sijaan minua haastattelivat Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat sekä Suomen Tietotoimisto. Juttua tehtiin moniin lehtiin ja verkkojulkaisuihin sekä radioon. Tietysti aina nettipalstoilla on niitä, joiden mielestä kanit voi antaa käärmeiden ruuaksi tai tehdä niistä paistia. Jos nyt ei oteta heitä huomioon, olin todella yllättynyt kuinka moni oli samaa mieltä kuin minä. Myös Joensuun eläinsuojeluyhdistys ry oli lemmikkien myyntihanketta vastaan. Kiitos jokaiselle aiheeseen tarttuneelle!

Sen lisäksi, että Osuuskauppa perui myyntiaikeet, oli mielestäni tärkeää saada tällaista keskustelua yleisesti esille. Lemmikkien myynnissä on ylipäätään paljon eettisiä ongelmia. Ylimääräiset välikädet kasvattajien ja omistajien välillä tietävät stressiä eläimelle. Toki itselläni on eläinsuojelutausta eli olen nähnyt enemmän niitä pieleen menneitä tapauksia kuin onnistuneita eläinten hankkimisia. Kasvattajalta voi myös hankkia eläimen, jolla ei ole kaikki hyvin. Myös kasvattajissa on suurta eroa, joten kannattaa tehdä valinta huolella. Jos kuitenkin kasvattajalla ei ole asianmukaiset olot eläimille, omistajaehdokas voi todeta sen itse ja tehdä tarvittaessa eläinsuojeluilmoituksen. Jos eläimen hankkii lemmikkiliikkeestä, kuka on tarkistanut, että esimerkiksi emolla on kaikki kunnossa?

Lähes kaikille eläinlajeille on tosi tärkeä juttu saada viettää mahdollisimman paljon aikaa vanhempien ja sisarusten kanssa ennen kuin luovutusta uuteen kotiin aletaan edes miettiä. Jos vaikkapa kani erotetaan perheestään liian aikaisin, sen sosiaalistuminen kärsii. Se ei välttämättä opi olemaan kani ikinä. Minulla on yksi esimerkki tästä kotona. Poppana-hermeliini ei osaa olla muiden kanien kanssa. Ei myöskään muiden kuin tuttujen ihmisten. Neidin mielestä on parempi hyökätä heti kättelyssä kuin tarkkailla tilannetta ja mennä varmuuden vuoksi karkuun. Vastaava tapaus tulee mieleen eläinsuojelutyöstä, kun eläinkaupasta ostettua kania oli pidetty pienessä ulkokopissa. Kani tappeli muiden kanien kanssa, mutta ei ollut aggressiivinen ihmisiä kohtaan. Käsittelyyn ei ollut ollenkaan tottunut, joten esimerkiksi kynsienleikkuu oli melkoista vääntöä. Tämäkin kani kyllä pääsi omaan, hyvään kotiin, mutta ei tietääkseni tule perheen toisen kanin kanssa toimeen ilman aitaa.

Poppanan kanssa on kertynyt monia yhteisiä vuosia, joiden aikana olen tarjonnut hyviä kokemuksia ja yrittänyt opettaa, että jos jänskättää, kanin kuuluu paeta eikä hyökätä. Tämä tarkoittaa vapautta ja paljon piilopaikkoja. Kyllä Poppis on kesyyntynytkin, mutta joskus neidin mielen valtaa vanhat asiat. Kuten esimerkiksi tänään, kun sain pikkupureman sääreeni. Eilen leikkasin kanien kynnet ja tänään vielä imuroin. Se oli liikaa Poppikselle ja kun lähestyin neidin vessalaatikkoa, sain vähän osumaa hampaista.. Oma vika tietysti. Olisi pitänyt olla varovaisempi ja lähestyä pesäaluetta vasta, kun kani oli kauempana.

Vaikka Poppanalla on piilopaikkoja, ylimääräinen stressi voi laukaista hyökkimisreaktion, mikä kumpuaa tietenkin epävarmuudesta. Ei kani tee mitään pahalla vaan ihan reviiriään puolustaakseen. Jos Poppanalla olisi lajitoveri vieressä, ei tarvitsisi olla näin epävarma. Kun kanilla kuuluu olla lajitoveri, tottakai se stressaa enemmän. Joudut pitämään itse koko ajan vahtia.

Jos nyt joku ajattelee, että miksi Poppanalla ei ole lajitoveria, niin on kyllä yritetty. Tupunan, Hiljan ja Tuhton kanssa. Tupuna oli näistä ainoa, jonka kanssa Poppana makoili vieretysten, mutta vain aita välissä. Hiljan kanssa meni ihan metsään ja Tuhto puolestaan puri Poppanaa. Muusta syystä en kania pitäisikään yksineläjänä, mutta Poppanan kanssa se on ollut pakko. Onneksi adoptoin Poppiksen itse eikä tyyppi joutunut kiertoon omistajalta toiselle. Välikäsiä oli ollut jo kasvattajasta eläinkauppaan sekä ensimmäiseen kotiin, josta sitten Poppis päätyi minulle.

Jos vain mahdollista, adoptoi koditon lemmikki. Tai etsi vastuullinen kasvattaja, jolla on eläinten olot paljon paremmat kuin mitä laki edellyttää. Se on pieni askel ihmiskunnalle,  mutta suuri juuri sille eläimelle sekä sen kohtalotovereille. Ja ehkäpä se pikkuhiljaa alkaa myös näkyä yleisessä mielipiteessä. Hurraa sittenkin 🙂

P.S. Eivätkö marsut olekin ihania? Kuvassa yksi hoitomarsuistani. Hän ja kaverinsa kuikuttivat menemään ja löysivät matkaltansa kuusenoksia..

Puputäti kanien ja muiden lemmikkien puolesta

Tämä on vastine Karjalaisessa 9.3.2018 olleeseen artikkeliin.

Joensuun Prisma aikoo myydä lemmikkieläimiä. Asia on herättänyt kritiikkiä, sillä tämä myyntipäätös taitaa olla ensimmäinen laatuaan. Olen huolestunut tällaisesta suuntauksesta, sillä muiden maiden esimerkki on osoittanut, että marketeissa myytävät lemmikit voivat tuoda mukanaan suuria ongelmia. Mm. brittiläisissä puutarhamyymälöissä myydään lemmikkejä. Heräteostosten mahdollisuus kasvaa, mikä on lisännyt kodittomien eläinten määrää ratkaisevasti. Esimerkiksi kani on noin 10 vuoden sitoumus, jota ei kannata hankkia hetken mielijohteesta.

Jospa ottaisimmekin mallia naapurimaasta, jossa selkärankaisten myyntiä on vähennetty? Otin pari vuotta sitten yhteyttä ruotsalaisen Arken Zoo -eläintarvikeliikkeen asiakaspalveluun. He kertoivat vähentäneensä mm. kanien ja jyrsijöiden myyntiä, jotta eläinten ei tarvitse muuttaa monta kertaa vaan asiakkaita ohjataan hankkimaan eläimet suoraan kasvattajilta. Kiitettävää Suomessa on sentään se, että kissoja ja koiria ei myydä eläinkaupoissa.

Karjalaisen sivuilla Jonna Valo kommentoi uutista seuraavasti: ”Eettisen Eläinkaupan sertifiointiprojektin työryhmän jäsenenä minulla ei ole mitään tietoa tällaisesta hankkeesta, saati että olisi tehty jotain yhteistyötä.” Vaikka sertifikaatti löytyisi, se ei poista sitä tosiasiaa, että myymäläolosuhteet stressaavat eläimiä. Siellä on yö- ja päiväeläimiä samoissa tiloissa, enemmän meteliä kuin kotioloissa eivätkä tilat ole kovin suuret esimerkiksi kanien saada tarpeeksi liikuntaa.

Yleensä eläimet ovat poikasia, kun ne tuodaan myymälään eli sosiaalinen kehittyminen on tutkitusti ratkaisevassa vaiheessa. Tarkastetaanko poikasia kasvattavat tahot säännöllisesti? Miten voidaan olla varmoja, että esimerkiksi emoilla on hyvät olot? Entä jos eläin ei saa kotia tietyn ajan puitteissa?

Pahimmassa tapauksessa saaliseläimistä tulee pelokkaita yksilöitä, jotka sitten väärinymmärrettyinä joutuvat kiertoon omistajalta toiselle tai jopa lopetuspöydälle aggressiivisuuden vuoksi. Näitä kiertolaisia ovat eläinsuojeluyhdistykset ja kaikki ilmaiset lemmikkipalstat jo nyt täynnä.

Yleensä eläinten myyminen ei ole taloudellisesti kannattavaa. Niistä saatu myyntihinta ei välttämättä kata kuluja, kun siitä on ensin maksettu kasvattajalle, ja se käyttää kuivikkeita sekä ruokaa uutta kotia odottaessaan. Kun ottaa huomioon myös eettiset näkökohdat, mikä puoltaa eläinten myymistä? Voisimmeko antaa ensin koteja kodittomille ja sen jälkeen kääntyä laadukkaat olot lemmikeille tarjoavien kasvattajien puoleen?

Vaihtoehtoisena ratkaisuna voisi toimia lemmikkieläintarvikkeisiin ja -ruokiin erikoistunut tila ja/tai leikkinurkkaus lapsille. Nurkkauksessa voisi myös esitellä paikallisten eläin- ja luonnonsuojeluyhdistysten toimintaa sekä kotia etsivien lemmikkien kuvia, jossa olisi mukana myös lyhyt kuvaus lemmikistä. Voittoa tavoittelemattomien yhdistysten eläimiä voisi esitellä ilmaiseksi ja kasvattajilta voisi kenties ottaa korvauksen kuvauksen esilläolosta. Näin tuettaisiin myös paikallisia toimijoita ja yrittäjiä.

Jos haluaa eläviä eläimiä myymälään, nurkkaukseen voisi pop-up-periaatteella kutsua eri lemmikkiyhdistysten edustajia kertomaan omasta lajistaan. Heillä voisi sitten olla mukana jo valmiiksi sosiaalistettuja ja rohkeita lemmikkejä.

Vetoan vähittäiskaupan toimialajohtajaan Henrik Härköseen, prismajohtaja Petteri Väyryseen sekä SOK:n pääjohtajaan Taavi Heikkilään, jotta lemmikkejä ei jatkossakaan myytäisi S-ryhmän myymälöissä.

Kanikirjailija Sari Mäyränpää, Tampere

sarin.arkki@gmail.com

Keväthulinat

Heipä hei! Kun valon määrä pikkuhiljaa lisääntyy, eläimilläkin alkaa olla kevättä rinnassa. Linnut visertävät ulkona ja pesiminen alkaa. Metsästyslain 51 pykälässä todetaan seuraavasti: ”Maaliskuun 1 päivästä elokuun 19 päivään ulkona oleva koira on pidettävä kytkettynä tai siten, että se on välittömästi kytkettävissä.” Annetaan siis pesimärauha luonnonvaraisille 🙂

Jos tuntuu, että kotona on enemmän hulinaa kuin yleensä, se on normaalia. Omat kanit ovat kaikki leikattuja, mutta silti on pientä rallia Tuhton ja Ruusan kesken. Välillä pöllyää karva, välillä menee matot rullalle. Tärkeintä on se, että piilopaikkoja ja virikkeitä on tarpeeksi. Ruuasta ja nukkumapaikoista ei tarvitse tapella, kun kaikille löytyy niitä tarpeeksi.

Jos esimerkiksi se kani on leikattu, keväthulinat ovat ohimenevä juttu. Ei tarvitse pelätä, että siitä tulee naaraskanille ongelmia valeraskauden myötä tai että uroskani yrittää koko ajan nousta selkään. Nuo hormonihyrrät nimittäin stressaavat eläintä melko lailla ja lisäksi voivat aiheuttaa vakaviakin sairauksia. Naaraskaneilla on tosi yleistä kaikki kohtusairaudet syövästä lähtien. Mitä vanhemmaksi kani tulee, sitä suurempi todennäköisyys tällaisiin sairauksiin on.

Merkkailun en ole omilla kaneilla huomannut lisääntyvän, se on lähinnä tuo toisen jahtaaminen. Jos kani on leikattu ja sen olot ovat kunnossa, ei tosiaan kannata huolestua ylimääräisestä hulinasta. Se on ohimenevää ja täysin normaalia. Keväällä voi kyllä olla himpun verran vaikeampi esitellä toisilleen vieraita kaneja kuin muina aikoina. Tämä pätee erityisesti samaa sukupuolta oleviin kaneihin. Kaneilla ei ole varsinaisia kiima-aikoja, mutta lisääntymiskautena pidetään tammikuusta syyskuuhun ajoittuvaa aikaväliä. Suomessa vain ei ole vielä kovin valoisaa tammikuussa, joten keväthulinoita alkaa huomata enemmänkin maaliskuun aikana.

Kun kaneilla on paljon tilaa eikä niiden tarvitse kököttää häkissä, elleivät sitä itse halua, reviirikiistojen tarve vähenee huomattavasti. Jos uusia kaneja, muita lemmikkejä tai ihmisiä ei ole tullut taloon, koita kestää, sillä keväthulinat eivät jatku ikuisesti. Jos sen sijaan muutoksia on tullut, jahtaamista ja merkkailua voi esiintyä pitempään. Merkkailua on paitsi pissailu ja papanointi oman pesäalueen lähettyville, myös leuan hierominen tai esimerkiksi mattojen tai huonekalujen nakertelu. Sellaisiakin kaneja on, jotka muuten vain pitävät mattojen ja huonekalujen nakertelusta, mutta niissäkin tapauksissa nakertelu voi yltyä. Joku kani pitää enemmän tekstiileistä, toinen puuosien nakertelusta. Kolmannelle kelpaa ihan kaikki ja neljäs tyyppi on se rauhallinen kaveri, joka ei koske mihinkään kiellettyyn. Tätä neljättä tyyppiä minulla on ollut vain kaksi kania. Ne ovatkin melko harvinaisia. Toki jos naaman eteen on jätetty esimerkiksi kaukosäädin, kyllähän niitä nappuloita voi maistaa.. Tai kirja makuupaikan viereen, niin siitä voi kulmaa nakertaa. Mutta niitä ei lasketa! Kuten ei esimerkiksi johtoja, jos olet ne mennyt unohtamaan kanin ulottuville. Oma vika 😀

Keväthulinoissa voi joskus mennä roolit sekaisin. Kuvassa entiset hoitokanini Betty ja Hilja. Hilja oli aina se kanimaailman pomo, mutta tuossa on Betty päässyt niskan päälle. Väliaikaisesti. Ja samalla hoitui myös kaverin korvien pesu eli ei sitä ihan tosissaan otettu kuitenkaan 😀 Asiaankuuluvasti kuvassa näkyy myös pari pissaläikkää, pyyhkeet mytyssä ja karvatuppoja. Tuolloin he olivat kylläkin leikkaamattomia eli jahtaaminen oli pahempaa. Kummatkin ovat nyt jo edesmenneitä. Betty pääsi omaan kotiin muiden kanien kaveriksi ja Hiljan päädyin adoptoimaan itse, kun se alkoi purra uutta kaveriaan ensimmäisessä adoptiokodissaan.

Jos hulinat tuntuvat jatkuvan, mieti ovatko olosuhteet sittenkään kunnossa. Onko virikkeitä tarpeeksi? Onko tilaa tarpeeksi? Ovatko kanit leikattuja ja onko niillä lajitoveri? Onko stressi (kovat äänet, muut lemmikit ym.) minimoitu? Jos kyllä eikä mitään muutoksia ole tullut, voi olla hyvä tarkkailla kania, sillä se voi olla sairas. Kipuileva kani voi olla kiukkuinen.

Valon määrän lisääntyminen tietää myös karvanlähtöä. Kannattaa harjailla ahkerasti etenkin kaneja, jotta ei suolistontoiminta häiriinny 🙂

Kotikani – ei citykani! Miten se on mahdollista?

Kun kaniin petytään, siitä halutaan luopua. Jos kani ei olisi niin väärinymmärretty eläin, ei se joutuisi yhtä usein kodittomaksi. Suomessa on citykaneja, vaikka eläimen dumppaaminen luontoon on laitonta.

Kaneja dumpataan ympäri maailman luontoon, niin myös rapakon takana Las Vegasissa. Se on se tavallinen tarina, eli ihmiset päästivät kaniparin luontoon. Muutaman vuoden päästä kaneja oli jo lähemmäs tuhat. Pienet poikaset ovat toki söpöjä, mutta terve kani voi elää yli 10-vuotiaaksi. Leikkaamattomia vastakkaisia sukupuolia ei saa pitää yhdessä, sillä kani tosiaan lisääntyy nopeasti. Kuka antaa kodin niille jopa
50 poikaselle, jotka yksi naaraskani voi pahimmillaan vuodessa saada? Las Vegasissa ei kukaan, sillä kaneja alettiin myrkyttää.

Alla muutama hyödyllinen vinkki:

  • kani ei kuulu Suomen luontoon, lemmikkikani ei ole sama asia kuin
    rusakko tai metsäjänis
  • lemmikkikanilla ei ole valmiuksia pärjätä paukkupakkasilla luonnossa
  • jos et pysty pitämään kania, soita eläinsuojeluyhdistykselle
  • kani lisääntyy nopeasti ja voi tulla uudestaan tiineeksi heti
    poikasten synnyttyä. Leikkauta siis kanisi!
  • jos kani karkaa, aseta pihapiiriin elävänä pyydystävä loukku. Loukun
    päälle peittoja ja loukun sisään herkkuruokaa, esim. tuoksuvia
    yrttejä. Muista tarkistaa loukku tasaisin väliajoin. Kani liikkuu
    hämärällä, silloin on paras mahdollisuus saada kani kiinni.
  • ilmoita karanneesta kanista oman alueen löytöeläinpaikkoihin. On
    hyvä jakaa ilmoitusta myös somessa.
  • älä ota kania ottamatta ensin selvää siitä, millainen eläin on
    kyseessä. Lue kanien hoito-oppaita (esim. Kanikirja: opas kanien maailmaan, 2017)