Eläinsuojeluilmoitus – miten se tehdään?

Moikka moi! Tällä kertaa aiheena on eläinsuojeluilmoituksen tekeminen. Jos epäilet eläimen huono pitoa, sulla on suorastaan velvollisuus tehdä asialle jotain.

Mitä sitten voi tehdä, jotta eläimen olot paranisivat? Jos tuntuu siltä, että tyyppi voisi kuunnella asiallisia neuvoja, niitä ei mikään estä antamasta. Jos ilman tunteenpurkauksia ja muutenkin asiallisesti annettu palaute ei tunnu auttavan tai et uskalla kokeilla, tee eläimestä ilmoitus suoraan viranomaiselle.

Ilmoittaminen ei maksa mitään eikä ilmoituksen kohteelle kerrota, kuka ilmoituksen on tehnyt.

Eläinsuojeluviranomainen

Suomessa on vapaaehtoisia eläinsuojeluyhdistyksiä, joille voi tehdä ilmoituksen. He eivät kuitenkaan voi muuta kuin neuvoa ja viedä asian eteenpäin. Ainoastaan poliisilla ja valvontaeläinlääkärillä on valtuudet esimerkiksi ottaa eläimiä huostaan, joten kehotan aina ottamaan heihin suoraan yhteyttä.

Valvontaeläinlääkärin tiedot löytyvät kunkin kunnan kotisivuilta. Tästä linkistä löytyvät Tampereen kaupungin valvontaeläinlääkärin tiedot. Jos oikeaa sivua ei meinaa löytyä, voit googlata oman kaupungin tai kunnan nimen ja ”eläinlääkintä”. Esimerkiksi ”tampere eläinlääkintä”.

Miksi ”eläinlääkintä” eikä suoraan ”valvontaeläinlääkäri”? Termit voivat muuttua, mutta viranomaisten yhteystiedot lukevat aina eläinlääkinnän yhteydessä. Yleensä ensin luetellaan kaupungineläinlääkärit, jotka pitävät vastaanottoa, mutta kun skrollailee alaspäin, pitäisi löytyä myös valvontaeläinlääkärin tiedot.

Virka-aikana kannattaa ottaa yhteys ensisijaisesti valvontaeläinlääkäriin. Virka-ajan ulkopuolella oikea osoite on poliisi.

Epäilyttävästä kasvattajasta voi eläinsuojeluilmoituksen lisäksi tehdä oman alueen verotoimistolle ilmoituksen.

Mitä tietoja eläinsuojeluilmoitusta varten pitää olla?

Kerää aina mahdollisimman paljon tietoja eläinsuojeluilmoitusta varten. Nimet, puhelinnumerot, sähköpostiosoitteet, osoitteet, mitä rotuja ja eläinlajeja kaupataan tai pidetään, millaisia ilmoituksia julkaistaan ja linkit tai mielellään kuvakaappaukset mahdollisista myynti-ilmoituksista.

Tee ilmoitus omalla nimelläsi ja yhteystiedoillasi. Jos ilmoittaja on vain jokin nimimerkki eikä siinä ole mainittu tarkkoja tietoja, on todennäköistä, että viranomainen ei lähde tarkastuskäynnille. On käynnille toki vaikea lähteäkin, jos ei tiedä, mihin osoitteeseen pitää suunnata.

Jos on mahdollista saada kuvia tai videomateriaalia eläimen huonoista oloista, ne kannattaa liittää ilmoitukseen. Etenkin videomateriaalia voi olla mahdoton lähettää sähköpostitse suuren koon vuoksi, joten niihin voi käyttää esimerkiksi ilmaista WeTransfer-palvelua.

Kaikkialla ei saa kuvata, mutta esimerkiksi Suomen freelance-journalistien sivuilla annetaan ohjeita kuvaamiseen.

Onko tarkastuskäynti tehty?

Viranomaisella ei ole velvoitetta kertoa ilmoittajalle, onko tarkastuskäynti tehty tai miten siellä meni. Jotkut kertovat, toiset eivät. Olen itse tiedustellut joskus ilmoituksen perään, kun mitään ei ole kuulunut. Minulle on silloin vain kerrottu, että kohteessa on käyty.

Jos kyse on esimerkiksi liiketilasta, jossa pidetään eläimiä huonosti, voit käydä asiakkaana asioimassa liikkeessä ja samalla katsoa, ovatko olot muuttuneet. Jos eivät, voit tehdä uuden ilmoituksen.

Onko eläintenpito tarpeeksi huonoa eläinsuojeluilmoitusta varten?

Suomen eläinsuojelulaki on suoraan sanottuna melkoinen häpeäpilkku, joten voi olla, että sieltä ei löydy pykäliä auttamaan huonoissa oloissa eläviä eläimiä. Jos asia vähänkään mietityttää, kannattaa aina kysyä valvontaeläinlääkäriltä tai vapaaehtoiselta eläinsuojeluneuvojalta.

Koirista tehdään herkemmin ilmoituksia kuin esimerkiksi kaneista, koska koirat pitävät ääntä ja huonosti hoidetut kanit vain haisevat. Löyhkä onkin usein merkki siitä, että jotain on vialla, vaikka asunnosta ei kuuluisi eläinten ääniä. Ihmisestä ei millään näe päälle päin, rääkkääkö hän eläimiä vai ei.

Tavallisista kerrostaloasunnoistakin on löydetty monia kymmeniä kaneja. Tallikaneja onkin vielä vaikeampi löytää, sillä maaseudulla naapurit ovat kauempana.

Eläimen dumppaus

Lemmikki ei koskaan kuulu luontoon. Siinä on hyvä nyrkkisääntö, mitä kannattaa noudattaa.

Jos näet jonkun dumppaavan eläimiä, olet rikoksen silminnäkijä ja siitä pitäisi ehdottomasti ilmoittaa poliisille. Tuskin pääkaupunkiseudun citykaniongelmaa olisi koskaan syntynyt, ellei joku olisi dumpannut kaneja luontoon. Karannutta eläintä on mahdollista etsiä ja esimerkiksi loukuttaa, joten sekään ei ole tekosyy.

Jos et ole varma, onko kyseessä luonnonvarainen eläin vai lemmikki, kaneilla sen näkee yleensä värityksestä ja muista ulkoisista tuntomerkeistä. Esimerkiksi rusakoilla ja metsäjäniksillä ei ole luppakorvia tai pitkiä karvoja. Lisäneuvoja saat SEYn luonnonvaraisista tietäviltä eläinsuojeluneuvojilta.

P.S. Jos esimerkiksi luonnonvarainen eläin on ahdingossa etkä pysty auttamaan sitä itse, sulla on velvollisuus hankkia eläimelle apua. Hätäkeskus on oikea osoite eli näppäile numero 112 puhelimeen ja paa soittaen.

P.P.S. Joskus Hätäkeskuksesta on väitetty, että eläintehtävät eivät kuulu heille, mutta tämä ei pidä paikkaansa ja olet keskustellut lisäkoulutusta tarvitsevan henkilön kanssa. Tavallisilla kansalaisilla on harvoin tarvittavaa erityiskalustoa ja asiantuntemusta eläinten kiinniottamiseksi ja auttamiseksi.

Mainokset

Sairaaksi jalostetut – kanit jotka ramppaavat eläinlääkärillä

Moikka! Siivosin vanhoja kansioita ja löysin sieltä säilyttämiäni eläinlääkärikuitteja ja käyntikertomuksia. Ynnäilin niistä vähän summia ja haluan jakaa ne sun kanssa, koska konkreettiset esimerkit on paljon parempia kuin pelkkä mielipiteen ja tutkitun tiedon kertominen. Tänään siis vähän ikävämpää asiaa, mutta niistäkin on tarpeen puhua 🙂

Mulla on ollut kaneja monien vuosien ajan. Ihan ensimmäistä kania ei muistaakseni koskaan viety eläinlääkärille, mutta ei Iines kyllä ehtinyt meillä ollakaan kovin kauaa kun annoimme neidin pois. Olin silloin ala-asteikäinen. Vuonna 2007 adoptoin Tupunan ja Puputin. Puputti oli risteytyskani, Tupuna leijonanharjas (artikkelikuvassa). Puputin seurasta sain nauttia vain vuoteen 2011 saakka, kun neidin vei kohtusyöpä. Ennen eutanasiaa Puputti kävi vain paristi eläinlääkärillä. Tokalla käynnillä ultraääni vahvisti eläinlääkärin epäilyn. Kohtu oli todella iso, koska siellä oli adenokarsinooma. Valeraskauskierrettä lukuun ottamatta Puputti oli terve.

Tupunan seurasta sain nauttia vuosina 2007-2015. Rouvan eläinlääkärikäynnit näyttääkin pikkasen erilaisilta kuin kaverinsa Puputin. Lista on paljon pidempi. Käynnit alkoivat heti vuonna 2007. Ihan kaikkia kuitteja en ole säästänyt, mutta näiden säästämieni käyntien yhteissumma on 1064,87 euroa. Useimmiten syynä oli Tupunan krooninen silmävaiva. Diagnoosina siis conjunctivitis, krooninen sidekalvontulehdus, sarveiskalvohaava, kipuilu. Nivustyrä löytyi vuonna 2013, jolloin se myös leikattiin. Spondyloosia Tupunalla oli myös ja kyynelkanavia huuhdottiin kertaalleen, kun silmätipat eivät auttaneet. Leijonanharjaksilla on lyhyt kuono ja siksi paljon silmä-, hammas- ja hengitysongelmia. Kipulääkitys oli välillä käytössä.

Hilja kuului perheeseen vuosina 2011-2016 ja hänkin oli leijonanharjas. Eläinlääkärikäynneistä tuli 932,49 euroa. Tuossakaan ei ole kaikkia käyntejä mukana, vaan siis ne, joista säästin kuitit. Diagnooseina oli spondyloosin lisäksi monesti ummetus/anorexia. Onhan se pitkäpartainen kani ihan söpö, mutta valitettavasti karvat on pitkiä myös suolistoon joutuessaan ja siellä ne voi aiheuttaa ongelmia, vaikka kuinka harjaisi irtokarvoja. Jostain syystä Hilja alkoi lurpattaa toista korvaansa ja sen jälkeen tulikin korvatulehdus.

Ahtaat korvakäytävät ja korva lurpalle siihen päälle on melkein sama kuin korvatulehdus. Se huomattiin Hiljan kanssa. Mitä enemmän olen asiaan perehtynyt, sitä jänismäisempiä piirteitä lemmikkikaneissa olen alkanut arvostaa. Pitkä kuono, pystyt korvat, lyhyt karva (ei kuitenkaan rex, koska niilläkin on oma vitsauksensa, nimittäin tassunpohjatulehdus). Toki luppakorvaiset, lyhytkuonoiset ja poikkeavaturkkiset kanitkin ansaitsevat kodin, mutta näitä aiemmassa virkkeessä mainittuja ominaisuuksia suosisin itse, jos olisin esimerkiksi kasvattaja. Entä sitten Tupunan, Hiljan ja Poppanan kasvattajat? En tiedä heistä mitään eivätkä he tiedä, että vuosien saatossa nämä rotuominaisuudet ovat vieneet meitä jatkuvasti eläinlääkäriin.

Poppana on hermeliini ja kuulunut kaniperheeseen vuodesta 2011. Diagnoosilistalta löytyy mm. silmähaavoja, hampaiden raspausta ja ummetusta. Rahaa on kulunut eläinlääkärin vastaanotolla ainakin 1316,65e. Poppanalla on myös lyhyt kuono ja sen lisäksi vielä ulkonevat silmät, joihin menee tämän tästä roskia. Hammaspiikkiä on ollut alaposkihampaissa kieleen päin. Viime vuosina raspausväliä on voitu pidentää, koska Poppana syö niin hyvin heinää.

Lähestulkoon pelkästään omaa vikaa näistä käynneistä on ollut Tupunan ripulikäynti ja Puputin kohtusyöpä. Niitä ei voi jalostuksesta syyttää. Jälkiviisaana veisin kaikki kanit leikattaviksi eli urokset kastrointiin ja naaraat sterilointiin. Silloin en uskaltanut, koska en tiennyt Puputin ja Tupunan ikää. Nukutuksen sijaan kannattaa pelätä leikkaamattoman kanin kohonnutta riskiä sairastua syöpään. Myös Hiljan keuhkosyöpä olisi ehkä ollut vältettävissä. Etenkin naaraskanien kohdalla on tärkeää valita kaneihin tottunut eläinlääkäri. Jos vatsaonteloon jää munasarjan palasia, niistä voi ajan myötä kehittyä kuitenkin etäpesäkkeitä, kuten Hiljan kanssa luultavasti kävi. 1-2 kiloa painavan eksoottisen eläimen kanssa kirurgia on melkoista näpertelyä verrattuna kookkaiden koirien leikkauksiin.

Tuhto on kuulunut kaniperheeseen vuodesta 2015 ja Ruusa vuodesta 2016. Tuhto on kääpiöjänis ja Ruusa leijonanharjasristeytys. Ruusassa näyttäisi olevan jotain pitkäkuonoista ja lyhytkarvaista, koska neidiltä puuttuu harjakset eikä kuonokaan ole lättänä. Vuodesta 2016 lähtien olen rokotuttanut kanit RHD2-virusta vastaan, mutta niiden lisäksi Tuhtoa olen vienyt vain kerran eläinlääkäriin. Tuhtosta otettiin verikokeet ja tutkittiin, miksi se juo ja pissaa niin paljon. Mitään ei löytynyt. Tuhton ja Ruusan eläinlääkärisaldo on yht. 415,36e. Leijonanharjasten ja hermeliinin yhteissaldo 3314,01e. Esiintyisikö kaneilla sittenkin liikajalostusta?

P.S. Tiesitkö, että hoitamaton korvatulehdus voi oireilla kanilla mm. kasvohalvauksena? Toinen puoli kasvoista vetäytyy ylöspäin, vaikka tulehdus on yleensä vastakkaisella puolella eli sillä puolella, mikä näyttää normaalilta.

Lapsi ruinaa lemmikkiä – mitä tehdä?

Heissulivei! Moni vanhempi on eri mieltä lemmikkien ihanuudesta kuin lapsensa. Näin oli myös meillä kun olin nuorempi. Pitkällisen ruinauksen jälkeen mulle annettiin kuitenkin periksi. Ensin tuli kaloja, sitten hamsteri, undulaatti, kani ja sitten koira. Siinä välissä kävin talleilla hevosia hoitamassa ja ratsastamassa. Hoidin myös ala-asteella koulun kaloja ja lenkitin muiden koiria. Tästä voisi poikia sullekin muutama vinkki, jos et oo lapsesi kanssa samaa mieltä lemmikin hankkimisesta 🙂

Jutelkaa näistä:

  • Odotukset ei aina vastaa todellisuutta. Elävällä eläimellä on oma tahto eikä se leiki silloin kuin lapsi (tai aikuinen) niin haluaa. Kaikki eläimet ei pidä sylittelystä ja silittelystä. Moni perinteisistä lapsille sopiviksi mielletyistä lemmikeistä on yöaktiivisia eivätkä välttämättä käy edes näyttäytymässä päiväsaikaan. Hamsteri on tästä hyvä esimerkki. Ne ei myöskään ole hiljaa silloin kuin haluatte nukkua…
  • Lemmikki on uusi perheenjäsen, jota myös aikuiset ruokkivat ja hoitavat. Oletko valmis ottamaan hoitovastuun?
  • Listatkaa omia toiveita lemmikiltä. Halutaanko lemmikkiä, jonka kanssa harrastetaan aktiivisesti ja käydään ulkona viemässä tarpeille oli ilma mikä tahansa, vai onko sisällä asuva lemmikki parempi, jolloinka vessalaatikon siivoustoimet ovat osa jokapäiväistä elämää? Kuinka pitkäksi aikaa olette valmiita sitoutumaan? Marsu on kania lyhytikäisempi, kissa yleensä koiraa pitkäikäisempi. Kolme viimeksi mainittua voivat rodusta riippuen elellä helposti yli 10-vuotiaiksi.
  • Montako lemmikkiä kerralla? Tämä on tosi tärkeä kysymys eläimen hyvinvoinnin kannalta. Jos eläin viihtyy parvessa, laumassa tai yhdyskunnissa, ei kannata ottaa sellaista yksineläjäksi. Kanit, monet linnut ja kalat sekä osa jyrsijöistä tarvitsee lajitovereita.
  • Onko todettu allergioita? Kanit ja osa jyrsijöistä syö heinää. Ne ei välttämättä itsessään aiheuta allergiaa, mutta eivät voi elää ilman heinää. Jos allergiaa on syytä epäillä, käynti lääkärillä testeissä auttaa 🙂 Jos ei testi innosta, tee b-suunnitelma kaiken varalle. Ottaako kasvattaja/kauppias/yhdistys eläimen takaisin, jos tulee ongelmia vai nappaatko antihistamiinia ja aloitat siedätyshoidot?
  • Jos lähipiiristä löytyy lemmikkejä, pyytäkää päästä tutustumaan niihin ja pyytäkää omistajia kertomaan hoidosta. Konkreettiset esimerkit auttaa. Vierailu löytöeläintarhalla tai paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen tiloissa voi myös olla hyödyllinen kokemus.

Jos keskustelun jälkeen lapsi edelleen ruinaa etkä oo itsekään kovin kauhistunut ajatuksesta, kannattaa haalia mahdollisimman paljon tietoa kyseisestä eläinlajista. Kirjoja kirjoitetaan muun muassa siksi, ettei kaikkien tarvi toistaa samoja virheitä. Esimerkiksi kanien hoito on muuttunut kymmenessä vuodessa todella paljon. Ruokakupissa ei kuulu olla täytettä 24/7 vaan pääruokaa on heinä. Kuppiin laitetaan pellettiä, ei siemenseosta. Porkkanat, omenat ja lehtisalaatti kirjaimellisesti kalpenevat erilaisten yrttien rinnalla. Jos siis haluaa ripulin ja muiden terveysongelmien sijasta terveen kanin 😉 Missä kani asuu? Kanin liikkumatilan rajaamisen sijaan kannattaa keskittyä asunnon suojaamiseen. On kyllä hyvinkin mahdollista saada kodista kaniturvallinen 🙂 Jos ootte herkkäunisia, en suosittele makuuhuonetta päämajaksi.

Jos lapsen harrastuksiin kuuluu eläimet jollakin tavalla jo, ehkä se ruinaaminen ei olekaan vain hetken mielijohde. Tällä tavalla vakuutin luultavasti vanhempani, koska olin hoitanut muiden eläimiä ennen omia lemmikkejä. Luin myös paljon hoito-oppaita eikä ollut niin väliä mistä eläimestä oli kyse 🙂

Koirien kanssa kannattaa etsiä Tommy Wirénin tai vaikkapa Victoria Stilwellin tuotantoa. Kissoista, kanoista ja monista muista lajeista on kirjoittanut Helena Telkänranta, jonka kirjoja olen itse lukenut ja suosittelen kovasti. Rottaraamattuna toimii edelleen Outi Pauliina Salon ”Kesyrotat: hoito ja käyttäytyminen”. Muista jyrsijöistä kannattaa etsiä Arja Linnavuoren kirjoja. Kaneista suosittelen tietysti omaa tuotantoani, ”Kanikirja: opas kanien maailmaan” 🙂 Jos sulla on päteviä lukuvinkkejä suomenkielisistä kala-, lintu- ja matelijakirjoista, vinkkaa ihmeessä!

P.S. Tuon Kanikirja-linkin alta löytyy ilmaisia hoito-ohjeita mm. kesyrotista, punakorvakilpikonnista ja hamstereista.