Söpö vai terve? Asiaa luppakorvakaneista

Söpö vai terve – miksei molempia? Tällä kertaa aiheena on luppakorvakaneista julkaistu uusi brittiläinen tutkimus. Brittiläisten omistamista kaneista yli puolet on luppakorvaisia rotuja. Aihe on varmasti tunteitaherättävä, koska luppakorvakaneja pomppii paljon myös suomalaiskodeissa.

Ihmisiä viehättää pulleasilmäiset ja lyhytkuonoiset eläimet, koska ne muistuttavat vauvoja. Niitä pidetään söpöinä ja ne ovat siksi suosittuja. Luppakorvaisia kaneja voidaan myös tästä syystä pitää söpömpinä kuin esimerkiksi jäniksiä muistuttavia suipponenäisiä ja pystykorvaisia kaneja. Söpöys ei ikävä kyllä useinkaan kulje käsi kädessä terveyden kanssa.

The Telegraphissa julkaistun artikkelin mukaan jo Charles Darwin huomasi, miten luppakorvaisten kanien suosiminen muutti kanien kallon muotoa. Eläinlääkäritkin ovat vuosia varoitelleet vastaanotolla tapaamiensa tapausten perusteella luppakorvaisten kanien terveysongelmista, mutta nyt se on uudella tutkimuksella tieteellisesti todistettu.

Luppakorvatutkimus

Luppakorvaisuus on perinnöllistä. Luppakorvaisilla kaneilla on ylimääräistä pehmytkudosta rustojen välissä, minkä vuoksi korva on tavallaan epämuodostunut ja taittunut alaspäin. Korvakäytävät voivat olla kaventuneet, minkä vuoksi korvat eivät saa tarpeeksi ilmaa.

Tutkimuksessa tarkasteltiin 30 kania, joista 15 oli luppakorvaisia ja toiset 15 pystykorvaisia. Rodulla (luppakorvaisia rotuja on useampia kuin yksi), iällä tai sukupuolella ei ollut merkitystä. Kanien korvia ja suuta tutkittiin otoskoopin avulla ja korvista otettiin näytteitä. Myös kanien mahdollisia aiempia potilaskertomuksia tarkasteltiin.

Tutkijoiden mukaan luppakorvaisten kanien korvakäytävät tosiaan olivat ahtaammaat kuin pystykorvaisten kanien. Lupilla oli myös huomattavasti enemmän vaikkua, ja normaali korvatutkimus tuotti niille enemmän kipua kuin pystykorvaisille kaneille.

Vaikka luppakorvaisilta kaneilta löytyi enemmän vaikkua ja hiivaa korvista, yksikään kaneista ei ollut ravistellut päätään, rapsutellut ihoa rikki tai pitänyt päätä vinossa. Lupilta löytyi lisäksi enemmän ongelmia etuhampaiden ja poskihampaiden kanssa. Vaikka hampaista löytyi terävyyttä eli hammaspiikkejä, kanien suun limakalvo näytti samalta kuin pystykorvaisten, joilla ei ollut ongelmia, ne eivät kuolanneet enemmän eikä niillä ollut huonokuntoisempi turkki kuin pystykorvaisilla lajitovereilla.

Sivuhuomautuksena, että turkin huono kunto voi siis johtua hampaista, kun kani ei pysty pesemään itseään kunnolla tai syömään normaalisti. Nämä tulokset paljastavat hyvin, miten kani osaa kätkeä kaikki vaivansa ja elellä silti normaalinnäköistä elämää.

Tutkijoiden mukaan luppakorvaisilla kaneilla saattaa olla kohonnut riski korvatulehduksille, kuten luppakorvaisilla koirilla on jo aiemmin todettu. Luppakorvaisuus vaikuttaa myös kuulemiseen. Kanien kuuloa tutkitaan kenties tulevaisuudessa TEOAE-testin avulla.

Mitä vikaa on luppakorvissa?

Luppakorvaiset rodut ovat yleensä lunkimpia kuin esimerkiksi hermeliinit tai kääpiöjänikset. Ne ovat myös alttiimpia lihomaan kuin pystykorvaiset lajitoverinsa. Jos ihmettelet miksi, käy tsekkaamassa kuvahakua apuna käyttäen ”englanninluppa” tai ”English lop”. Toki kyseisellä rodulla on kaikista pisimmät korvat, mutta periaate on sama.

Liikkuminen vaikeutuu, kun pään molemmin puolin on valtoimenaan hölskyvät luppakorvat. Toki englanninlupan tapauksessa korvat ovat erityisen alttiita vahingoille.

Korvatulehdukset, hammasongelmat ja kuulovauriot yhdistetään luppakorvaisiin kaneihin. Korvatulehdukset ja hammasongelmat aiheuttavat kipua, ja koska hammasongelmat vaikuttavat myös syömiseen ja sitä kautta ruuansulatukseen sekä koko kanin terveyteen, ongelma on suuri.

Tutkijoiden päätelmät olivat vapaasti suomennettuna muun muassa seuraavat: Luppakorvaisten kanien kasvattaminen ja hankkiminen on kyseenalaistettu, koska nämä kanit kärsivät kivuliaista ja kroonisista sairauksista pystykorvaisia kaneja herkemmin.

Pitäisikö eläinlääkäreitä ja tutkijoita alkaa uskoa?

P.S. Jos sulla on luppakorvakaneja, kannattaa kiinnittää erityistä huomiota hampaisiin ja korviin. Jos tuntuu, että heinänsyönti on huonoa tai kani esimerkiksi pitää toista korvaa alempana kuin toista, tai se tuntuu lämpöisemmältä käteen kuin toinen korva, vie kani eläinlääkäriin. Pitkään muhinut korvatulehdus voi aiheuttaa esimerkiksi kasvohalvauksen.

 

Mainokset

Huonosti käyttäytyvät kanit – katsaus kanien mielenterveyteen

Ihmisten mielenterveysongelmat ovat kasvussa. Mutta entäs eläinten ongelmat? Väittäisin, että niihin aletaan kiinnittää huomiota vasta, kun häiriökäyttäytymistä on esiintynyt jo jonkin aikaa. Terve mieli on yhtä tärkeä juttu kuin fyysinen terveys. Kanien ahdistukseen ei ole olemassa lääkitystä vaan hoitona on kanin olojen muuttaminen.

Pitkittynyt stressi aiheuttaa kaneille ahdistusta, mikä puolestaan oireilee eri tavoin. Siinä missä yksi kani lamaantuu ja passivoituu täysin, toisesta voi tulla aggressiivinen tai väkkäränä riehuva nakerruskone, jota ei millään haluaisi päästää vapaaksi, koska se tuhoaa kaiken. Mutta jos et päästä, tilanne pahenee. Hampaiden lisäksi käytössä voi olla virtsalla merkkailu, mikä ei sekään saa ihmisperhettä tuulettamaan innosta.

On kuitenkin tärkeää erottaa toisistaan kaneille tyypillinen käytös ja mahdollisista mielenterveysongelmista johtuva häiriökäyttäytyminen. Kani tykkää nakerrella, koska sen hampaat ovat avojuuriset ja kasvavat koko ajan. Niitä pitää kuluttaa. Kani tykkää kaivaa, koska luolastoissa se on turvassa petoeläimiltä. Ja kanihan yrittää kaivaa, vaikka vastassa olisi kova lattia tai pehmeä sohva. Kani tykkää piiloutua ja juoksennella, koska luonnossa se on ainoa keino selviytyä hengissä. Kaninkin täytyy tyhjentää virtsarakkoa ja papanoida, mutta teillä ei välttämättä ole käymälän sijainnista täyttä yksimielisyyttä.

Mitä sitten on häiriökäyttäytyminen? Jos kanin poikasaika on virikkeetön ja muutenkin stressaava, kanin voi olla vaikea suhtautua ympäristöönsä normaalisti aikuisena. Myös kaninpoikasia odottavan emon stressi on tärkeää minimoida, koska sekin voi vaikuttaa poikasten mielenterveyteen ja sitä kautta koko myöhempään terveydentilaan.

Kaltereiden pureskelu, jatkuva hyökkiminen, jatkuva nylkyttely tai esimerkiksi paikallaan kyhjöttäminen voivat kertoa mielenterveyden ongelmista. Jatkuvan ahdistuneisuuden lisäksi kaneille aiheutuu hetkittäistä stressiä esimerkiksi kuljettamisesta tai muutoksista elämässä. Hetkittäinen stressi laukeaa poistumalla tilanteesta, mutta pitkäkestoinen ahdistuneisuus ei korjaannu itsestään tai tekemättä mitään hyvinvointia parantavia muutoksia kanin elämään.

Iloloikka – hyvä vai huono juttu?

Saako kanisi hepuleita? Jos niitä ilmenee vain kanin päästessä pois häkistä, kania ei ehkä kuitenkaan voi sanoa onnelliseksi. Eläinten käyttäytymistä tutkiva evoluutiobiologi ja tiedekirjailija Helena Telkänranta selventää kirjassaan ”Millaista on olla eläin?” miksi näin on: ”leikkisyyden purkauksia nähdään silloin, kun eläin vapautuu pitkään jatkuneesta turhauttavasta tai muuten huonosta tilanteesta.”

Telkänrannan mukaan leikkimisen määrää on yleensä pidetty yhtenä onnellisuuden mittareista. Mitä jos jokakeväinen lehmien laitumillelasku onkin ymmärretty väärin? Telkänrannan mukaan lehmien ”leikinpurkaukset kuitenkin kertovat talvikuukausien aikana kertyneistä patoutumista, kun mahdollisuudet luontaiseen käyttäytymiseen ovat olleet vähäiset”.

Kanin iloloikkia ei siis voi yksinään pitää onnellisuuden mittarina. Nyt saatat ehkä ajatella, että ”pitkään jatkunut” ei voi koskea päivänsä häkissä viettänyttä kania. Jos kani on yöt ja esimerkiksi työpäivän häkissä ja näiden ulkopuolella vapaana, montako tuntia siitä tulee päivässä?

Jos ottaa huomioon sen, että aamulla ei välttämättä ole aikaa päästää kania vapaaksi (koska sitä ei kuitenkaan saa kiinni helposti) tai voi olla harrastuksia ja muita menoja, yleensä häkissä vietetty aika on noin 19-21 tuntia päivässä. Kani on vapaana keskimäärin 0,5-5 tuntia päivässä. Ellei kani ole kovin masentunut, se saattaa tehdä melko näyttäviäkin rallitteluja illalla häkistä vapauduttuaan.

Tyhmä kani

Yksi yleisimmistä harhaluuloista kaneihin liittyen on se, että kani olisi tyhmä eläin. ”Tyhmyyttä” voidaan osoittaa kahdellakin eri tavalla. Kani on passiivinen, se vain kököttää paikallaan eikä tee mitään. Tai sitten kani säntäilee pitkin seiniä ja käyttäytyy ”aivottomasti”.

Kyse ei kuitenkaan ole kanin älynlahjoista vaan siitä, että ihminen ymmärtää yhdyskunnissa viihtyvän saaliseläimen väärin. Vaikka tutkimuksissa on osoitettu, mitä kaikkea ikävää häkittäminen eläimissä aiheuttaa, moni kani istuu häkissä tälläkin hetkellä.

Luonnossa kanin liikunnantarve on niin suuri, että Presidentinlinnakaan ei riittäisi sille reviiriksi. Standardimallinen lemmikkikanin häkki on noin 120 cm x 60 cm x 50 cm kokoinen. Valitettavasti viimeksi mainituissa mitoissa on vaarassa passivoitua.

Entäs se säntäily? Koska kani tosiaan on saalistettava eläin, se yrittää paeta, jos sitä pelottaa. Paitsi jos ikäviä tilanteita joista ei selviä pakenemalla on ollut tarpeeksi kauan, kani on todennäköisesti alkanut hyökkiä. Tästä aiemmassa postauksessa lisää.

Jos kaneja käsitellään kovakouraisesti tai muuten virheellisesti, ne alkavat paeta jo lähestyvät kädet nähtyään. Siksi esimerkiksi kynsienleikkuussa makupalojen tarjoaminen kannattaa. Pakottaminen ei koskaan ole kovin hedelmällinen keino. Sylittelystäkään ei moni kani tykkää, vaikka sietävätkin sitä.

Usein esimerkiksi kotia etsivien kanien ilmoituksissa näkyy teksti ”tykkää olla sylissä”. Mutta tykkääkö kani aidosti olla siinä sylissä siliteltävänä? Entä miksi kanista luovutaan, jos sitä on kiva käsitellä ja elämä on ihanaa sen kanssa? Heinäallergia on tietysti yksi syy, mutta usein taustalla on häiriökäyttäymistä.

Niin ikävää kuin se onkin, kanin mielenterveysongelmat ja häiriökäyttäyminen johtuvat ihmisestä. Ei ehkä just susta vaan aiemmista ihmisistä, jotka ovat vaikuttaneet kanin elämään esimerkiksi poikasajalla. Mitä enemmän kanilla on huonoja kokemuksia, sitä kauemmin menee saada kanin elämä raiteilleen. Tähän kuitenkin ehdottomasti kannattaa panostaa, sillä ongelmat ovat ratkaistavissa kanin ympäristöä parantamalla.

Kanillakin on tunteet

Eläinten tunnemaailmaa on tutkittu kovin vähän, mutta kuitenkin on jo saatu selville, että eläimillä on tunteet. Onhan ihminenkin yksi eläinlajeista.

Kaneista tulee ehkä ensimmäisenä mieleen pelon tunne. Kani on luonnostaan säikky, koska se on ollut sille elinehto kautta aikojen. Vaara pitää havaita ajoissa ja varoittaa siitä vielä muita. Siksi kani voi tuntea pelkoa syvemmin kuin arvaammekaan.

Miten pelko näkyy kanissa? Tosi moni poseerauskuva, missä kani on ihmisen sylissä, kuvastaa tätä pelkoa. Korvat ovat luimussa päätä myöten, kani on painautunut alas mahdollisimman matalaksi koko kropallaan, silmistä näkyy vähän valkuaista ja vielä kermana kakun päällä nenästä vilkkuvat limakalvot.

Stressi voi aiheuttaa ylilämpöä, joten kanin korvat voivat tuntua kuumilta. Ellei kani makaa sylissä niin, että tunnet hurjan nopean sykkeen, et välttämättä ihan heti huomaa, että tilanne ei olekaan kanille mieluisa. Tätä saattaa vahvistaa se, että kani on sylissä liikkumatta. Kyllähän se pääsisi siitä halutessaan pois. Vai pääsisikö?

Jos on tarpeeksi kauhuissaan, ei uskalla liikkua. Etenkään jos mailla halmeilla ei ole piilopaikkoja (olet maantason yläpuolella esimerkiksi sohvalla) tai lajitovereita, joista saisi vertaistukea. Toinen ääripää rimpuilee niin, että näkyy ja tuntuu. Ainakin, jos sulla on lyhythihainen tai avara kaula-aukkoinen paita päällä…

Negatiivisista tuntemuksista puheen ollen, kani tuntee myös kipua. Siksi leikkauksessa ollutta kania ei saisi viedä eläinlääkäristä kotiin ilman kipulääkettä. Jos eläinlääkäri väittää, että kani ei tarvitse kipulääkettä, vaihda eläinlääkäriä.

Miltä kipuileva kani näyttää? Kyhjöttävä, huohotteleva, ruuasta kieltäytyvä tai alleen virtsaava kani voi kokea voimakastakin kipua. Kivusta kielivät ilmeet ovat kanilla hyvin hienovaraisia. Kanin kuuluu käyttäytyä normaalisti, vaikka siihen sattuisi kuinka. Muutenhan se paljastuisi ja pedot hyökkäisivät sen kimppuun.

Lajitoverin menetys aiheuttaa ikäviä tunteita ja kani voi vaikuttaa masentuneelta. Tällöin kannattaa melko pian alkaa etsiä uutta kanikumppania, tai jos tämä ei syystä tai toisesta ole mahdollista, kokonaan uutta kotia kanille. Sellaista, josta löytyy vähintään yksi lajitoveri.

Stereotypiat – kani puree kaltereita

Stereotypia on Telkänrannan mukaan saman toiminnan jatkuvaa toistamista, joka aiheutuu turhautumisesta tai vaikkapa pelosta.

Kenties yleisin stereotypia kaneilla liittyy kaltereiden puremiseen. Jos stressiä on koettu jo pitkään, eläin voi tulla riippuvaiseksi stereotypiasta, koska se antaa hetkellisesti paremman olon. Tästä syystä vapaaksi päästetty kani voi edelleen jatkaa kaltereiden pureskelua. Kanit toki tykkäävät ylipäätään nakertelusta, mutta metalli ei yleensä ole ensimmäisenä listalla.

Jos tuntuu, että kani hakeutuu nakertelemaan kaltereita, vaikka se saa olla vapaana 24/7, kannattaa kokeilla erilaisia virikkeitä. Uusimmassa Papanaattorissa (Suomen Lemmikkikanit ry:n jäsenlehti, numero 3/2019) oli tee-se-itse-virikkeenä pyyhelasagne. Jos kani tykkää penkoa ja nakerrella tekstiileitä, laita vanhoja pyyhkeitä päällekkäin ja ripottele väleihin esimerkiksi pellettiä. Lisää virikeideoita Kanikirjan sivuilla 44-49.

Millainen on onnellinen kani?

Elämäänsä tyytyväisen kanin voisi odottaa olevan utelias, ympäristöään tutkiskeleva, välillä hepuleita saava ja välillä bunny floppeja (heittäytyy kyljelleen) tekevä. Onnellisella kanilla on tarpeeksi puuhaa, ettei se pitkästy. Lajitoverin seuraa, jotta on joku kehen turvata. Tarpeeksi tilaa, missä toteuttaa itseään. Tarpeeksi piilopaikkoja, jotta voi rentoutua. Sopiva ympäristö, jossa voi levätä päiväsaikaan, ja riehua hämärän tullen.

Passiivisuutta voi ennaltaehkäistä tarjoamalla kanille paljon tilaisuuksia positiivisten ja palkitsevien tilanteiden tavoitteluun. On paljon mielekkäämpää etsiskellä esimerkiksi ruokapellettejä kuin saada ne kerralla eteensä valmiissa annoskupissa. Jos kani tuntuu olevan motivoitavissa ruualla, naksutinkoulutus voisi toimia.

Telkänrannan mukaan useat eläimet tuntevat mielihyvää, kun niillä on ruokaa, sopiva lämpötila ja ne saavat toteuttaa käyttäytymistarpeitaan. Kaneilla tällaisia tarpeita ovat esimerkiksi kaivelu, nakertelu ja lajitoverista huolehtiminen.

Kaneilla on hoivatunteita (yksi mielihyvän eri muodoista), minkä vuoksi lajitovereita pitäisi ehdottomasti olla. Kun kani pesee kaverin naamaa, se todennäköisesti aiheuttaa mielihyvää sekä hoivatulle kanille että naamapesua tarjoavalle kanille. Tällä mielihyvällä, tai onnellisuushormonilla, on nimikin: oksitosiini. Se saa kanikaverukset pötköttämään kylki kyljessä ja pitämään toisistaan huolta. Älä kysy, mikä saa varastamaan ruuan toisen suusta, koska siihen mulla ei ole vastausta 😀

Oireilevan kanin avuksi:

  • vältä stressaavia tilanteita tai minimoi niiden kesto
  • leikkauta kani
  • muokkaa ympäristöä eli
  • lisää piilopaikkoja
  • lisää tilaa
  • lisää virikkeitä
  • tarjoa lajitoverin seuraa

Mikäli kani tuntuu tylsistyneen, virikkeitä voi lisätä tai tavaroiden paikkaa kokeilla muuttaa. Jos kanin olot ovat kunnossa, muutoksia ympäristöön kannattaa tehdä varoen. Joitakin yksilöitä saattavat ylimääräiset muutokset nimittäin stressata.

Stressaavia tilanteita voi helpottaa tarjoamalla makupaloja tai jos kyse on esimerkiksi kynsienleikkuusta, kanin voi päästää loikkimaan välillä. Eläinlääkärikäynnille voi ottaa kanikaverin mukaan, ja kanin silmät voi peittää eläinlääkärin tutkiessa kania.

Jos tulee kysyttävää kanien käyttäytymiseen tai yleisesti kaneihin liittyen, multa saa aina kysyä 🙂

 

 

 

Miten voin ennaltaehkäistä sairauksien tarttumista kaniini?

Heissan! Moni kanin sairauksien ennaltaehkäisy tapahtuu jo emon vatsassa ja esimerkiksi ruokavalion sekä oikeanlaisen elinympäristön kautta. On silti olemassa tauteja, joiden tarttumista voidaan ennaltaehkäistä.

Eläinten sairauksien ennaltaehkäisy tuli tutuksi jo ollessani eläinkoordinaattorina Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistyksessä, koska sijaiskotikanit piti aina eristää omista eläimistä.

Osa sairauksista tarttuu ilmateitse, mutta vaatii kuitenkin melko pientä etäisyyttä. Moni sairaus tarttuu suorassa kontaktissa ja vähintään yhtä moni esimerkiksi ihmisten vaatteiden tai likaisten kenkien välityksellä.

Tästä syystä sisäkanikaan ei ole turvassa, ja vain vuosittaisilla rokotuksilla voi suojata kania verenvuotokuumetaudilta (RHD2).

Bioturvallisuus ja Virkon

Käytän lemmikkihoitolassani yleisimmin Virkonia ja käsidesiä desinfiointiin. Ensin pesen pesuaineella, ja vessalaatikolle annan tarvittaessa etikkakäsittelyn. En koskaan silittele omia lemmikkejä ja tule sitten käsiä pesemättä silittelemään hoitolaisia.

Vaihdan vaatteet ennen kuin astun aitaukseen. Pesen vaatteet 60 asteessa sen jälkeen, kun hoitolaiset on haettu kotiin. Jokaiselle eläimelle on oma pesusieni eli en jynssää käytetyllä sienellä toisilleen vieraiden eläinten vessalaatikoita.

Saattaa kuulostaa työläältä, mutta ilman näitä toimenpiteitä ei voisi kuin toivoa parasta (ja pelätä pahinta) 🙂 Huolellisuus kannattaa, vaikka kanit näyttäisivätkin terveiltä.

sarin arkki bioturvallisuus desinfiointi
Vaihtovaatteet, käsidesi, Virkon ja pesuvälineet.

Virkon S on laajakirjoinen desinfiointiaine ja olen käyttänyt sitä jo muutamia vuosia. Ensin yhdistysaikana, sitten harjoittelijana eläinlääkäriasemalla ja nyttemmin omassa hoitolassa. Valmistaja luonnehtii Virkonia näin: se on ”biologisesti hajoava desinfiointiaine, joka vaikuttaa tehokkaasti viruksiin, mykoplasmoihin, bakteereihin, sieniin ja itiöihin.”

Virkonia saa myös jauheena, mutta käytän itse tabletteja. Niitä on kätevä tiputtaa suihkupulloon, jonka sitten täyttää vedellä. Kovin montaa päivää liuos ei pysy desinfioivana.

Virkonin tehosta kertoo väri eli mitä haaleampaa punaista väriä liuos on, sitä huonompi teho sillä on. Viikkoa kauempaa yhtä satsia ei kannata käyttää.

Jos suuressa kanilassa sattuisi tarttuvan taudin epidemia, lähimmältä eläinlääkäriasemalta voi kysyä kertakäyttövaatteita sekä kenkäsuojia. Näiden hävittämisestä voi kysyä oman alueen jätteenkäsittelylaitokselta.

Desinfiointitapoja

Näkyvä lika pestään ensin pinnoilta pois ja vasta sen jälkeen käytetään desinfiointiainetta. Esimerkiksi hoitoloissa ei kannata käyttää yleisiä puisia virikkeitä, joita kanit nakertelevat, koska niitä on hankala desinfioida.

Jos on käytössä yhteisiä juoma-astioita tai muita kuppeja, nekin pitää ensin pestä ja sitten desinfioida. Monet pinnat pitää myös huuhdella desinfioinnin jälkeen vedellä, joten lue aina valmistajan käyttöohjeet pakkausselosteesta huolellisesti.

  • E. cuniculi: kloori (1 osaa klooria, 10 osaa vettä, anna vaikuttaa 10 minuuttia ennen kuin huuhtelet kloorin pois vedellä)
  • loiset: vaihda likaantuneet kuivikkeet ja ruuat, imuroi sisäkanien ympäristö, ja desinfioi pinnat (ainakin kanin vessalaatikko, vessalapio ja juoma/ruoka-astiat) loistyypistä riippuen esimerkiksi Virkonilla tai höyrypesurilla. Pese peitot ja muut kankaat vähintään 60 asteessa tai saunota niitä noin 2-3 tunnin ajan yli 80 asteessa. Varmista turvaetäisyys kiukaaseen ja huomioi, että saunotus on aina tulipaloriski.
  • kanien verenvuotokuumetauti RHD2: Virkon (1-2 tablettia 500 ml suihkupullolliseen vettä)

Ennaltaehkäisy pähkinänkuoressa:

  • vältä näyttelyitä ja muita tilaisuuksia missä on monia eläimiä
  • eristä uudet eläimet tarvittaessa
  • vie oireilevat eläimet heti eläinlääkäriin
  • hyvä hygienia (päivittäinen siivous, ei liikaa kaneja pienissä tiloissa)
  • hyvä ilmanvaihto (bakteerit ja sienet eivät kasva kuivassa), mutta ei kuitenkaan vetoa
  • rokottaminen

Huom! Ihminen voi tartuttaa kaniin myös omia viruksiaan. Kipeänä ei kannata työntää naamaa kanin lähelle ollenkaan. Kädet on hyvä pestä ennen kuin menet paijaamaan kania. Esimerkiksi ihmisen tavallinen huuliherpes voi tappaa kanin, kuten vuonna 2016 kävi.

Lähteinä käytin mm. Rabbiting On syksyn 2017 -numeroa, Molly Vargan Textbook of Rabbit Medicinen kakkospainosta ja Frances Harcourt-Brownin kotisivuja.