Puputädin joulu

Moikka! Miten meni teidän joulunne? No sehän vielä jatkuu parilla vapaapäivällä, mutta ajattelin esitellä muutaman lahjan, jotka pukki toi minulle 🙂

Koska olen Puputäti, sain muutaman kaneihin liittyvän lahjan. Tyyny ja muki sopivat hyvin sisustukseen ja Lauras Vintagen rusakko-kaulakoru on aivan ihana! Viikkopäivyri on yrittäjälle tärkeä, sille tulee paljon käyttöä. Rentouttaviin jalkakylpyihin sain Tmi Luonnollisesti Päivinsäteen valmistamaa jalkakylpysuolaa. Tuoksu on ihanan havuinen 🙂

Edellä mainittujen lisäksi sain Laveran vegaanista kosmetiikkaa, ihanan pehmoisia sukkia sekä housuja, koska minulla on taipumus kuluttaa ne puhki..

Käytännölliset lahjat ovat parhaita, niitä yritän suosia itsekin. Isäni sai mm. itse tekemäni kosteudenpoistajan autoon, jotta ei menisi ikkunat huuruun. Hän sai myös Sarin Arkin logolla varustetun T-paidan. Siskolleni annoin mm. samaisella logolla varustetun college-takin ja äitinikin joutuu mainostamaan yritystäni eväskassin muodossa 😀

Itselläni ei ole Netflixiä, mutta olisi kiva nähdä vielä joulupyhien aikana uusi Bright-leffa. Pääosassa Will Smith. Ihmispolisii työskentelee örkin kanssa, mikäs sen parempi kuvaus! 😀 Sopii minulle, kun olen kaikki Buffyt, Angelit, Grimmit sun muut tykännyt katsoa. Uusimpia Gilmoren tytöt -jaksojakaan en ole vielä nähnyt. Se on kaikkien aikojen lempparisarja! Harmi, että loppui, mutta eipä kai samaa vitsiä voi loputtomiin vääntää laadun kärsimättä.

Ruokavaliooni ei valkoinen sokeri tai vehnäjauho kuulu, mutta näin jouluaikaan olen antanut itselleni luvan vähän poiketa kaavasta. Pari sahramipullaa, vähän suklaata ja riisipuuroa sekametelisopan kera. Namskis! Hyviä pyhiä kaikille!

Mainokset

24. luukku: Sanelma Mykerönenä

Hyvää joulua kaikille! Viimeisestä luukusta paljastuu satu Sanelmasta, olkaa hyvät!

Sanelma Mykerönenä on siili. Sanelma tuhisee, puhisee, joskus jopa sähisee ja sitten tulee hikka. Sanelmassa on myös monta vaihdetta. Hän kipittää, lyllertää, maastoutuu ja heittäytyy kerälle. Saatat miettiä, miksi juuri Mykerönenä. No, Nykeröneniä oli jo niin monta, että on mukavampi kantaa eri nimeä. Eiköstä olekin?

Pimenevässä illassa Sanelman koko voi tehdä tepposet. Ensin näet ison varjon, joka sitten kyllä pienenee, kun Sanelma lyllertää lähemmäs. Siis tosi hurja siili! Itseään Sanelma ei pidä ollenkaan hurjana, paitsi kun sattuu kaikenlaisia vahinkoja…

Siilit heräilevät yleensä illansuussa ja tykkäävät muutenkin lyllertää rauhassa silloin, kun on jo hämärää. Eräänä iltana Sanelma lähti tapansa mukaan pienelle kävelyretkelle. Yhtäkkiä Sanelman mykerönenään tuli niin hyvä tuoksu, että oli lähdettävä sen perään. Sanelma nuuskutteli ilmaa nenä niin ylhäällä kuin vain pystyi: ”Oi että, mikä on tämä ihana tuoksu? Onko se pullaa? Hyi, ei se voi olla, koska enhän minä pullaa syö.” Sanelma mietti pienen päänsä puhki lyllertäessään samalla eteenpäin. Vaikka siili usein lyllertääkin, on Sanelmakin melko nopea kipittämään. Jos tuijotat siiliä, se lyllertää. Kun käännät pääsi pois hetkeksi, siili onkin jo hävinnyt. Hassua, eikö?

Sanelma jatkoi nuuskuttamista: ”Minäpä luulen, että se voisi olla jokin ihana hedelmä, joka tuoksuu noin mehevältä.” Siinä mutkaista ja sammaleista pientä siilintietä kipittäessään Sanelma ei ollenkaan huomannut, että hän meinaa eksyä kauemmas ja kauemmas kotilaaksostaan. Koska Sanelma on siili, pitää hänen varoa monenmoista ulkona. On nurmikonleikkureita ja autoja.

”Ooh, kylläpä tuoksu on mykerönenääni huumaava!” Hetken aikaa matkattuaan Sanelma tuli vihdoin lähemmäksi hyvää tuoksua. ”Tuolta se tulee! Minun täytyy päästä lähemmäs.” Sanelma lyllersi eteenpäin, vaikka oli sitä mieltä, että ”täällä kyllä tuoksuu myös ihmisiltä.” Siileillä on kovin huono näkö, joten ne luottavat enimmäkseen nenäänsä ja kaikenlaisia pieniäkin ääniä kuuleviin korviinsa. Pahaksi onneksi Sanelma ei nähnyt, että hyvä tuoksu tuli juuri kypsyneistä mehevistä marjoista. Marjoja kasvoi erään Niken pihalla.

Nikke on ihminen ja hänen mielestään marjat eivät kuulu linnuille tai siileille vaan hänelle itselleen. Sanelma lähestyi marjapensaita. Siinä vaiheessa Sanelman touhuja jo vähän aikaa seuraillut harakka Kristoffer alkoi kraakkua. ”Varo, siili, varo!” Sanelma ei kuitenkaan kuullut, kun marjoista lähtevä tuoksu oli niin nenäähuumaava. Sanelma ei myöskään huomannut, että Nikke oli laittanut pensaisiin verkkoja, jotta eläimet eivät pääsisi syömään hänen marjojaan.

”Voi voi! Kohta siilille käy yhtä huonosti kuin minullekin,” puuskahti männyn oksalla istuva harakka Kristoffer. ”Minä haistoin marjat myös ja yritin mennä niitä syömään. Sitten sotkeennuin verkkoon enkä meinannut päästä ollenkaan pois.” Kamala kokemus, vai mitä?

Niinhän siinä sitten kävi, että Sanelma sotkeentui siihen samaan marjaverkkoon kuin harakka Kristoffer aikanaan. ”Oi voi,” puhisi Sanelma. ”Mitäs minä nyt teen? Apua, auttakaa minua!” Harakka Kristoffer raakkui niin kovaa, että Nikke kuuli sen ja tuli pihalle. ”Mitäs täällä tapahtuu?” Nikke kysyi. Sanelma alkoi kertoa: ”Yritin vain kurkotella vähän marjoja, kuka kumma tekee näin?”

Nikke oli niin pahoillaan, että lupasi Sanelmalle ja Kristofferille, ettei enää ikinä verkota marjapuskiaan. Nikke antoi marjojakin kummankin matkaan ja toivotti heidät tervetulleeksi koska tahansa. Maitoakin Nikke yritti tarjota, mutta Sanelma vain tuhahti sille. ”Eivätkö ihmiset tiedä, että meidän masut menevät maidosta aivan sekaisin? Vettähän me juomme.”

Sanelma yrittää kovasti olla kasvissyöjä, mutta aina välillä käy sellainen ”hupsista!” että mato lurpsahtaa suuhun. Verkkoseikkailun jäljiltä Sanelmalla on paljon marjoja, joita voi napostella, mutta niin vain taas kävi, että kotimatkalla eteen sattui kärpänen. Kärpänen oli ilmeisesti aika vanha, koska ei lentänyt enää kovin vikkelästi. Sanelman kieli kävi ennen kuin hän tajusi sitä itsekään. Slurps! ”Oho!”

Kun vatsa oli täynnä, Sanelma saattoi mennä vihdoin unten maille. Harakka Kristoffer jäi lähelle, pitihän hänen pitää hassua siiliä vähän silmällä. Arvaatkos, mistä tämä siili unelmoi? Annan pienen vinkin, se rahisee ja kahisee. Niitä tippuu puista. Joko arvaat? No, Sanelman unelma on tietenkin iso lehtikasa! Siitä hän näki seuraavaksi unta.

22. luukku: kosteudenpoistaja

Jouluaatto sen kuin lähestyy! Jos on joku, kenelle et vieläkään ole keksinyt lahjaa, tässä viime hetken tee-se-itse-projekti 🙂 Käy myös hyvin erilaisiin käsityömyyjäisiin ja varainhankintaan!

Kaveri kertoi itse tehdyistä kosteudenpoistajista, kun kyselin pieniä silica geeli -pusseja. Halusin laittaa kirjojeni (Kanikirja: opas kanien maailmaan) sekaan kosteudenpoistajia varmuuden vuoksi. Kosteudenpoistajia saa ostettua eri kokoja netistä ja tuleehan niitä pikkupussejakin ainakin uusien kenkien mukana. Ei vain ole koskaan tullut säästettyä niitä. Enkä kyllä kovin usein osta uusia kenkiäkään.. 😀

Jos saat pikkupusseissa silica-raetta, ota ihmeessä talteen! Jos sattuu esimerkiksi käymään niin hassusti, että dippaat puhelimen jossain nesteessä, on kiva kun voi imeyttää sen heti pois pikkupussukoiden avulla. Jos siis ei satu kuivaa riisiä olemaan kaapissa.

Kosteudenpoistajille on monta käyttökohdetta, kuten nuo edellä mainitut säilöminen ja puhelimen kuivatus. Niitä voi laittaa kastuneisiin kenkiin tai autoon. Jos kosteudenpoistajalla on tarpeeksi kokoa, sen pitäisi estää tuulilasien huurtumista. Pussukkaa ei sitten kyllä kannata säilyttää auton lattialla vaan penkillä tai heti siinä tuulilasin vieressä. Helppoa tehdä itselle tai lahjaksi toiselle!

Tarvitset kankaan, lusikan, silica-kissanhiekkaa, narua ja sakset. Ompelua varten neulan ja lankaa tai peräti ompelukoneen. Käytä hengittävää kangasta, ei muovitettua. Kosteudenpoistaja saa olla ainakin aikuisen kämmenen kokoinen. Vähintään yhden litran verran kannattaa lusikoida hiekkaa kankaan sisään, jos on tarkoitus sijoittaa kosteudenpoistaja autoon.

Kosteudenpoistajasta voi tehdä minkä muotoisen tahansa (auton, eläimen, pyöreän, kulmikkaan), etenkin jos on se ompelukone käytössä. Minulla ei ole, joten ompelin käsin ja sidoin pään tiukasti nauhalla. Tai jos leikkaa tarpeeksi ison palan kankaasta, voi sitoa sen narulla nyytiksi ilman ompelua.

Kaikki joukolla kissanhiekkaostoksille!

20. luukku: piparkakkutaikinan resepti

Mukavaa joulukuista keskiviikkoa! En yleensä ole tehnyt piparkakkutaikinaa itse vaan ostanut sen kaupasta. Köksäntunnilla väännettiin se itse, taisi olla ensimmäinen kerta. Sen jälkeen olen vain kerran tehnyt taikinaa ja se meni kuulkaa ihan mönkään. Muistaakseni kokeilin jotain Leila Lindholmin sitrusmaista reseptiä eikä se ollut yhtään hyvää. Päädyin heittämään valmiita piparkakkuja biojätteeseen..

Tänä vuonna oli sitten kolmas kerta kun tein piparkakkutaikinan itse. Etsiskelin netistä ohjeita hakusanoilla ”vegaaninen piparkakkutaikina” ja yhden löydettyäni muokkasin sitä vielä. Gastro Pahalapsen ohjeessa oli kardemummaa, mutta sen käyttö oli virhe. En ole yhtään kardemumman ystävä, en laita sitä pulliinkaan ikinä. Niinpä jätän sen tästä reseptistä pois, mutta jos joku haluaa sitä käyttää, sitä tulee noin 1 tl. Kaikki alla luetellut mausteet ovat jauhettuja versioita.

  • 1,5 dl tummaa siirappia
  • 1 dl intiaanisokeria
  • 0,5 tl neilikkaa
  • 2 tl kanelia
  • 1 tl pomeranssinkuorta
  • 1 tl inkivääriä
  • 2 tl ruokasoodaa
  • 120 g vegaanista margariinia
  • vajaat 0,5 dl kaurakermaa
  • 6 dl jauhoja (käytin kaura-, hirssi- ja spelttijauhoja)

Kattilassa kiehautetaan siirappi, sokeri ja mausteet. Sekoita ja ota kattila liedeltä. Kaada mukaan ruokasooda ja anna turvota rauhassa. Kun seos on vähän jäähtynyt (sen verran lämmin että margariini sulaa), heitä sekaan paloiteltu margariini. Sen jälkeen sekoitetaan joukkoon myös kaurakerma ja jauhot. Kun taikina on valmis, kelmuta se ja laita noin vuorokaudeksi jääkaappiin.

Omaa taikinaa piti vähän mikrossa lämmitellä ennen kuin se suostui kulhosta pois. Meinasi nimittäin metallilusikka vääntyä.. 😀 Kun taikina on saatu jauhotetulle leivonta-alustalle, kaulitse se ja käytä muotteja. Sitten vaan varovasti kakkuset leivinpaperille peltien päälle. Tein melko paksuja pipareita, mutta tuntui, että taikina tykkäsi silti murentua helpommin kuin vehnäjauhon kanssa. Kannattaa siis valita muotteja, joissa ei ole ohuita osia.

Paistoin piparit noin 200 asteessa korkeintaa viiden minuutin ajan. Tykkään vähän raaoista pipareista, mutta jos sinä et, anna olla pidempään. Tarkkaile kuitenkin, etteivät piparit pala 🙂

19. luukku: sahramipullien resepti

Heissan! Lucian päivä meni jo, mutta teenkin sahramipullia yleensä vasta jouluksi. Tänä vuonna halusin kokeilla terveellisempiä pullia, kun kerran se vehnäjauho nyt ei ruokavalioon kuuluisi. Kyllähän se vaikutti suuresti makuun, ulkonäköön ja koostumukseen.. 😀 Pulliin siis kuuluu vehnäjauhoa, mutta minä korvasin ne kaura-, hirssi- ja spelttijauhoilla. Lopputuloksena oli kullansävyisten pullien sijasta vihreänruskeat terveyspullat 😀

Tässä resepti:

  • 7,5 dl jauhoja
  • vajaa 1 dl intiaanisokeria (huhmaroi mahdolliset kokkareet ensin)
  • 0,5 dl puhdistamatonta suolaa
  • 0,5 dl leivinjauhetta
  • 100 g vegaanista margariinia tai vastaava määrä esim. pellavansiemenöljyä (sekasyöjä käyttää luomuvoita)
  • 1,5 dl vettä
  • 1,5 dl soija- tai kauramaitoa
  • 50g tuorehiivaa tai vastaava määrä kuivahiivaa
  • 1-2 pussia sahramia

Margariini sulatetaan kattilassa ja lisätään siihen maito sekä vesi. Lämpimään nesteeseen sekoitetaan hiiva (laitoin hiivan isoon Tupperwaren taikinakulhoon ja kaadoin nesteen päälle). Tässä vaiheessa mukaan sekoitetaan sahrami. Yksi pussi riittää, mutta jos haluaa makua kunnolla, laita kaksi. Tähän satsiin laitoin itse kaksi pussia.

Sekoita kuivat aineet keskenään puuhaarukalla ja kaada ne vähän kerrallaan taikinakulhossa olevaan nesteeseen. Sekoitin puuhaarukalla ja sen jälkeen otin avuksi vielä taikinakaapimen. Kun taikina on valmis, kansi päälle. Suhauta ilmat pois ennen kuin suljet sen kokonaan. Laske lavuaariin lämmintä vettä ja laita kulho siihen.

Vehnäjauhon kanssa kansi poksahtaa voin vartin päästä, mutta näillä jauhoilla ei ollut kuulunut mitään edes tunnin päästä, joten varmaankin reilu 30 min riittää ”nostatukseen”.

Jauhota alusta ja ota taikinasta pieniä mönttejä. Niistä pyöritellään matoja, jotka sitten veivataan kummastakin päästä kerälle niin että pullista tulee s-kirjaimen muotoisia. Joku laittaisi pulliin vielä rusinoita, mutta Puputädin pulliin niillä ei ole mitään asiaa. Tosi sokeripitoisia. Joku voisi myös voidella pullat kananmunalla tai vedellä, mutta en ikinä voitele pullia. Turhaa, sanon minä 🙂

Pullat paistetaan pienen nostatuksen jälkeen 225-250 asteessa uunin keskitasossa. Noin 10 minuuttia, tosin nämä eri jauhoja sisältävät (ja huomattavasti tiiviimmät pullat) palavat herkästi. Noin kahdeksan minuuttia pienemmässä lämmössä riitti. Jos käytät vehnäjauhoja, varmaankin tuo lähemmäs 250 astetta on parempi. Uuneissa on niin paljon eroja, että ensimmäistä kertaa pullia tehdessä kannattaa ottaa varman päälle, ettei tule palaneita lussekatteja 🙂

18. luukku: taatelikakun resepti

Moikka! Tässä sulle aivan mahtava vegaanisen ja tarvittaessa myös gluteenittoman taatelikakun ohje!

Sain työkaverilta Kokki Kolmosen reseptin, jota vähän muokkasin omaan ruokavalioon sopivaksi. Vanha, mutta hyvä resepti. En ollut aiemmin maistanut taatelikakkua, mutta tätä on tehty jo monta kertaa. Sen verran hyvää on 🙂

Itse resepti:

  • 3 dl vettä
  • vajaat 1,5 dl intiaanisokeria
  • 1 paketti kivettömiä taateleita
  • noin 1,5 dl pellavansiemenöljyä
  • 3,5 dl jauhoja (itse käytin sekaisin kaura-, hirssi- ja spelttijauhoja)
  • 2 tl leivinjauhetta
  • 2 tl vaniljasokeria

Ensin keitetään vesi, sokeri ja taatelit soseeksi. Siihen menee muutama tovi, joten kannattaa olla kärsivällinen. Kun sose on pikkiriikkisen jäähtynyt, lisätään öljy. Sekoitetaan hyvin. Kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja käännellään varovasti soseeseen. Vuoka öljytään ja sose kaadetaan sinne kaapimen avulla. Paistetaan 175 asteessa keskitasolla noin tunnin verran. Kello kannattaa laittaa soittamaan 50 minuutin jälkeen, jos haluaa taikinaisempaa kakkua. Itse tykkään enemmän tällaisesta raaemmasta versiosta 🙂

Kypsyyttä en ikinä kokeile, sillä kakusta jää valmiinakin kakkuveitseen taikinaa. Ainakin luulen, että se kuuluu asiaan, sillä taatelit ovat melko tahmaisia 😀

Sitten vain antaa kakun jäähtyä ennen kuin kumoaa sen lautaselle. Ainakin oma kakku irtosi vuuasta helposti. Luulisin, että kakkua voi pakastaa ja loppuja voi sitten säilyttää muutaman päivän huoneenlämmössä, kunnes kaikki on syöty.

P.S. Intiaanisokerin käyttämisessä on haasteensa, sillä ainakin minun kaapissani se tuppaa kökköilemään.

17. luukku: muista rentoutua

Kaiken joulukiireen ja ylipäätään hektisen elämän keskellä pitää muistaa rentoutua välillä. Lue jotain hyvää kirjaa, katso hyvänmielen elokuva, syö hyvää ruokaa ja vietä aikaa perheen tai ystävien kanssa.

Jos lahjojen paketointi tai vaikka työ on saanut niskan ja hartiaseudun jumiin, varaa kalevalainen jäsenkorjaus, hieronta tai muu hemmotteluhetki. Olen itse tykästynyt kalevalaiseen jäsenkorjaukseen, sillä siitä tuntuu tulevan paremmin helpotusta kuin hieronnasta. Jos kipeytyneissä lihaksissa on yhtään tulehdusta, hieronta voi pahentaa oireita.

Miten kipeytyviä lihaksia ja kropan jumeja voi ennaltaehkäistä? Jos avantouinti kiinnostaa, sitä ja saunomista kannattaa kokeilla. Kylmä-kuuma-suihku voi helpottaa, siitä saa hivenen samaa apua kuin avantouinnista. Ensin kuumaa suihkua, sitten jääkylmää, sitten taas kuumaa jne. Se vilkastaa verenkiertoa, mutta kylmä suihku ei välttämättä kannata, jos päätä särkee. Kylmä supistaa verisuonia.

Puputäti suosittelee magnesium-suihketta ja Carmolis-tippoja. Apteekissa myytävät magnesium-suihkeet ovat usein kalliita, joten kannattaa hankkia suihke muualta. Omassa käytössä on Purelifen vahva magnesiumsuihke, jota siis suihkutetaan iholle. Se on kotimainen tuote. Aluksi magnesium voi joillekin aiheuttaa löysää vatsaa, joten ei kannata liioitella sen kanssa. Suihke voi myös kirvellä hiukan. Tuo on vain ulkoiseen käyttöön, sekin kannattaa muistaa. Käytän suihketta melkein päivittäin pohkeisiin, selkään ja niskaan. Levitän sen aamulla.

Jos tuntuu, että magnesium ei riitä lihaksia rentouttamaan, sen päälle voi levittää Carmolis-tippoja. Ne ovat yrttitippoja, joita saa luontaistuotekaupoista tai vaikka isommasta ruokakaupasta. Juuri nyt on käytössä Karmoliitta munkin yrttitipat -niminen puteli. Kun kävin nuorempana talleilla, tipoilla höyryhengitettiin flunssaisia hevosia. Ne kyllä auttoivat. Tippoja voi käyttää juurikin höyryhengityksessä, sisäisesti veteen sekoitettuna (lue annostus pullon kyljestä) tai ulkoisesti ihoon hieromalla. Hartiaseutu ja alaselkä on minulla se yleisin kohde, mutta teen tipoista myös jalkakylpyjä, jonne laitan kuuman veden lisäksi merisuolaa pari ruokalusikallista.

Kaupoissa on myynnissä monia kylmägeelivalmisteita, mutta niiden tehoon en oikein usko. Muistan joskus nähneeni tutkimuksen, jossa todettiin, että ne vaikuttavat hetkellisesti pintaverenkiertoon. Eivät siis rentouta lihaksia. Jos lihaksissa on tulehdusta, kylmägeeli voi helpottaa oloa samoin kuin mikä tahansa kylmäkääre.

Relax!