Väärinymmärretty eläin – 10 yllättävää faktaa kaneista

Mitä sinulle tulee ekana mieleen kaneista? Porkkanaa mussuttava, lupsakka jänöjussi, jota on kiva halia ja pitää sylissä? Täydellinen ensimmäinen lemmikki pienille lapsille? Valitettavasti tämä ei vastaa kovin hyvin todellisuutta, sillä porkkanasta voi mennä vatsa sekaisin eivätkä monetkaan puput pidä sylittelystä. Kani on luonnostaan arka eläin eikä näin ollen välttämättä ihastu korkeita ääniä päästeleviin ja äkkinäisiä liikkeitä tekeviin lapsiin.

Kanit kärsivät monesti väärästä hoidosta. Eläinsuojelutyön ja omien lemmikkikanien kautta tutustuin kaneihin paremmin. Aiemmin luulin itsekin, että kani asuu häkissä ja syö siemenseosta. Nuokaan harhaluulot eivät pitäneet paikkaansa, kuten hyvin äkkiä huomasin…
Tiesitkö nämä 10 faktaa kaneista?
1. Kanin lempiruoka ei ole porkkana vaan heinä. Elimistö voi mennä tukkoon ja kani kuolla väärän ruokavalion seurauksena. Porkkanan sijaan voit antaa pieniä määriä tuoreita yrttejä.
2. Kani ei ole söpö sylilemmikki. Etenkin reviiritietoiset naaraat voivat olla hyvinkin aggressiivisia väärin käsiteltyinä. Kani puree, raapii ja rimpuilee, jos kokee siihen tarvetta.
3. Kani ei kuulu häkkiin. Kani tarvitsee paljon tilaa ja sen liikunnantarve on verrannollinen esimerkiksi kissan kanssa. Suojaa huoneisto kanin hampailta, niin voit huoletta pitää kania vapaana. Suojana toimivat mm. tiiliskivet ja tiheät metalliverkot.
4. Kani ei ole lyhytikäinen lemmikki. Terve kani voi elää yli 10-vuotiaaksi.
5. Kani vilustuu herkästi. Sisäkania ei kannata viedä talvella ulkoilemaan eikä kania saa viedä uimaan.
6. Kani kuuluu lemmikkien top vitoseen suomalaiskodeissa. Myös muissa maissa kanien suosio jatkuu.
7. Kani ei ole yksineläjä. Lajitoveri on tutkitusti kanille yksi tärkeimmistä asioista.
8. Kani ei ole tylsä lemmikki. Kun kanille tarjotaan virikkeellinen ympäristö, se saa olla vapaana lajitoverien kanssa ja sitä hoidetaan muutenkin oikein, kani on mitä ihanin lemmikki! Aiemmin arasta pitkäkorvasta tulee ajan mittaan kesy lemmikki, joka hakee sinulta silityksiä, pötköttelee pitkää pituuttaan, pesee kumppaneitaan ja kirmailee hauskoja iloloikkia ympäriinsä.
9. Kani kannattaa leikkauttaa. Mm. kohtusyöpäriski kohoaa yli 5-vuotiailla naarailla 80 prosenttiin.
10. Siemenseos ei ole kanin ruokaa! Jätä erilaiset myslit ostamatta ja valitse eläintarvikeliikkeestä kuitupitoinen pelletti, jota annat päivittäin pienen määrän.
Summa summarum: Kani on väärinymmärretty, koska sen eleet ovat tyypillisen saaliseläimen tavoin hyvin hienovaraisia. Kani ei juuri ääntele, ellei kyseessä ole äärimmäinen hätä, jolloin kani kirkuu. Opettelemalla esimerkiksi hännän ja korvien asentojen eri merkitykset, voit ymmärtää kaniasi paremmin. Käy vaikka lattialle makuulle ja aseta itsesi kanin käpäliin. Miksi ylhäältä tuleva käsi voi olla pelottava? Luonnossa ylhäältä yrittää ottaa kiinni petolintu. Pakoreaktio lienee normaalia siinä tapauksessa. Kanin hampaat kasvavat jatkuvasti, joten nakertelu kuuluu asiaan. Huonekaluja maistellaan joskus myös siksi, että kani merkkaa sen omakseen. Tarjoa paljon erilaisia oksia virikkeeksi ja vaikkapa peittomyttyjä, joihin on piilotettu pelletin palasia. Kanit nimittäin pitävät myös kaivamisesta 🙂

”Juuri ajoittaisen haastavuuden vuoksi kani on myös palkitseva lemmikki. Kun pohjatyön tekee kunnolla, kani on suhteellisen helppohoitoinen ja esimerkiksi koiriin verrattuna kulujen osalta edullisempi lemmikki.” (Kanikirja: opas kanien maailmaan, 2017)

Lisätietoja täällä.
Mainokset

Mainio Ruusa ja keksiresepti

Moikka! Olen aiemminkin jakanut tämän keksireseptin ja jaan vielä uudestaan, koska se on ollut kaneille niin mieleinen 🙂

Koska itselläni on perjantaipitsa valkosipulilla, annan kaneille pienet keksit perjantaisin. Aiemmin ostin sellaisia vihreitä pötköjä Mustista ja Mirristä, Immune sticks nimeltään. Ei ole tarvinnut ostaa keksejä sen jälkeen kun tein ison satsin keksejä itse. Taikinaa oli vaikka kuinka, koska tein monta satsia kerralla. Paistamisen ja jäähtymisen jälkeen pakastin osan ja otan aina sulamaan kolme keksiä (kullekin yksi). Keksit sulavat muutamassa tunnissa, joten riittää kun ne ottaa pakastimesta iltapäivällä, jos meinaa antaa ne vaikka ennen kuin menee nukkumaan.

Eläinten aikakäsitys on erilainen kuin ihmisillä, ne eivät katso kelloa tai kalenteria vaan päättelevät erilaisista tapahtumasarjoista, mitä on tulossa seuraavaksi. Esimerkiksi Ruusa-kani oli niin innoissaan eilen, että loikki ympäriinsä ja päästi jopa äänen! Neiti oli päätellyt, että koska nyt on ilta-aika ja pakastimen ovi on käynyt, tietty purnukka on avattu, uuni on ollut päällä ja munakello soinut, hän ehkä saa kohta keksiä. Ja kyllähän hän saikin! 😀 Kuten myös Tuhto ja Poppana. Poppanan ehdollistuminen siihen, koska herkkuja saa, ei ole mennyt yhtä putkeen, koska hän on lähempänä keittiötä. Siksi Poppis saattaa innoissaan juosta vastaan, jos käyn keittiössä. Ruusa ei näe, kun menen keittiöön. Siksi sitä ei yhdistetä herkkujen saantiin. Jänniä nämä jutut ja jos kiinnostaa lukea niistä enemmän, suosittelen Helena Telkänrannan kirjoja ”Millaista on olla eläin?” sekä ”Eläin ja ihminen – mikä meitä yhdistää?” Viimeksi mainitussa on enemmän tuosta eläinten aikakäsityksestä.

Tässä itse resepti (sopii myös marsuille):

  • 2 rkl täysjyväkaurahiutaleita
  • 1 dl pellettiä (esimerkiksi Genesiksen timoteitä)
  • 1 tl kasvinsyöjien kuitujauhetta (recovery tai critical care)
  • 1 tl kurpitsansiemeniä
  • ruukkupersiljan päät (muukin yrtti tai lehtikaali käy)
  • 1/5 banaania
  • vajaa 1 tl pellavansiemenöljyä
  • 3 rkl vettä

Nämä sekaisin sauvasekoittimella ja pyyhe päälle, ettei lentele. Taikina pellavansiemenöljyllä tai muulla kasviöljyllä voideltuihin pikkuvuokiin tai sellaisenaan pellille. Irtoaa hyvin leivinpaperista. Päälle voi pilkkoa pieniä palasia kuivattua karpaloa tai muita marjoja. Uuniin 150 asteeseen noin 30 min ja sen jälkeen jälkilämmöissä. Anna jäähtyä ja kovettua esimerkiksi ritilän päällä. Ohuet keksit voi kuivattaa koviksi, jolloin ne säilyvät pitempään, mutta kovin mehevät keksit eivät säily kuin pari päivää. Jos kaneille tekee suuren määrän kerralla, osan kekseistä voi pakastaa.

Resepti löytyy myös Kanikirjan sivulta 57. Muokattuna sitä voi käyttää vaikkapa kissoille ja koirille. Pellettien tilalle kuivanappuloita yms.

Omakustanteen ABC

Nyt kun olen yhden kirjan pukannut ulos omakustanteena, voin kertoa aiheesta sanasen, jos kokemuksistani olisi muillekin hyötyä 🙂 ”Kanikirja: opas kanien maailmaan” julkaistiin vuoden 2017 lokakuun lopulla. Sitä ennen olin lähettänyt ahkerasti käsikirjoituksia eri kustantamoille. Kaksi osoitti kiinnostumisen merkkejä, mutta kun heistäkään ei alkanut kuulua, päätin ottaa ohjat omiin käsiini.

On kustannettuja kirjoja, puolikustanteita ja omakustanteita. Kustannetun kirjan julkaisee kustantamo eikä kirjailija maksa kirjasta aiheutuvia kuluja. Tulotkin ovat pienempiä, sillä kirjailija saa arvonlisäverottomista myyntituloista itselleen reilut 20%, riippuen tietysti kustannussopimuksesta.

Puolikustanteesta ei ole omakohtaista kokemusta, mutta mitä olen aiheesta lukenut ja kuullut, se on kirjailijan kannalta huonoin vaihtoehto. Joutuu maksamaan kuluja ja saa vähemmän tuloja. Joillekin se voi toki olla hyväkin diili, mutta itse sanoin sellaiselle tarjoukselle ”kiitos ei”.

Jos olet lähettänyt käsikirjoituksia kustantamoille, kannattaa pitää mielessä sieltä saadut mahdolliset kommentit. Omakustanteella ei tietenkään ole kustannustoimittajaa apuna, joten kannattaa hommata muutama kommentoija. Aiheesta riippuen myös asiantuntija tarkastamaan tekstiä. Kanikirjan käsikirjoitusta lukivat sekä kaneista tietävät että kaneista tietämättömät. Eläinlääkäri tarkasti osan tekstistä.

Kannet ovat tosi tärkeät. Jos et ole graafisesti lahjakas, pyydä ammattilaiselta apua ainakin kansien kanssa. Ne on hyvä tehdä ennen muuta taittoa, koska niillä myyt kirjaa ennakkoon.

Painatin Kanikirjaa 2000 kpl, jotta ei tarvitse heti myydä ”eioota”. Kirjastot ovat iso asiakaskunta, kun niitä on ympäri Suomen ja jo niihin voi mennä muutama sata kappaletta. Jos sinulla ei ole kymppitonnia taskussa, kannattaa tosiaan teettää ne kannet ensin, jolloin voit mahdollisesti kattaa osan taitto- ja painokustannuksista etkä tarvitse niin suurta lainaa.

Minulla ei ollut kymppitonnia taskussa enkä osaa taittaa itse. Kannet valmistuivat samaan aikaan kirjan sisällön kanssa, joten en voinut ennakkomyydä kirjaa ennen kuin se meni painoon. Tästä syystä neuvottelin pankin kanssa lainan näiden kulujen kattamiseksi. Jos ei halua lainaa, Mesenaatti voi olla yksi vaihtoehto, mahdollisen apurahan lisäksi. Apurahaa ei kylläkään myönnetä taitto- ja painokuluihin vaan kirjoittamisprosessia varten.

Paperilaatu ja kansien materiaali vaikuttavat paljon hintaan. Suuri määrä tulee lopulta halvemmaksi kuin pieni erä kirjoja. Valitsin pehmeät kannet, koska minulla ei olisi ollut varaa kovakantisiin. Myös kuvien määrä oli pidettävä kustannusten takia maltillisena. Jos sinulla tulee kirjaan kuvia, niiden pitää olla painokelpoisia. Säästin tässäkin, sillä en käyttänyt ammattivalokuvaajaa vaan ostin itselleni järjestelmäkameran. Isommalla budjetilla saa näyttävämpiä kuvia, mutta Kanikirjassa paino on asiasisällöllä eikä niinkään kuvilla, tietokirjasta kun on kyse.

Mieti, mikä on kirjasi aikataulu. Milloin sille on kaikista parhaat markkinat? Tähtäsin Kanikirjan kanssa joulumarkkinoille ja sinne se kyllä ehtikin.

Jos et osaa itse taittaa kirjaa, pyydä tarjouksia. Tee tarjouspyynnöt myös kirjapainoille. Mieti, mitkä kriteerit ovat tärkeitä. Esimerkiksi painopaikka ja paperilaatu (matta, onko sillä ympäristömerkki jne.). Kovakantinen maksaa aina pehmeäkantista enemmän. Jos vain suinkin on varaa, kovakantinen on hyvä vaihtoehto, sillä sitä voi lähettää tavallisessa kirjekuoressa, kun taas pehmeäkantinen tarvitsee pehmustetta.

ISBN-koodi on tärkeä osa kirjaa. ISBN-tunnus haetaan Kansalliskirjastosta. Sen saa melko nopeasti. Numerosarja annetaan painotalolle, joka tekee siitä viivakoodin. Viivakoodi annetaan taittajalle, joka laittaa sen yleensä takakanteen. Kirjastot ja kaupat hylkivät koodittomia kirjoja, joten se on elintärkeä kirjalle.

Kun taitto on valmis, hyväksyt sen ja sen jälkeen kirja menee painoon. Painosta tulee vielä vedos, joka pitää hyväksyä. Ellei vedoksessa ole mitään sanomista, painatus alkaa. Kohta (muutaman viikon päästä) saatkin jo hakea kirjalaatikot, joista sitten kannattaa selata vielä muutamasta laatikosta kirjoja, että onko niissä jotain sanomista. Jos on, pitää reklamoida tietyn ajan kuluessa.

Jos kirjapaino on Suomessa, sen velvollisuuksiin kuuluu lähettää Kansalliskirjastolle kuusi vapaakappaletta. Jos ei ole, sinun pitää lähettää ne itse.

Hinnan määritys on tärkeä juttu. Yritin pitää Kanikirjan hinnan alle 20 euron, sillä siinä menee monilla kipuraja. Pitää myös ajatella tukkuja ja Kirjavälitystä, joille pitää jäädä käteen jotain kirjasta. Muuten hinta voi olla kuluttajalle liian kallis ja kirja jää ostamatta. Alvillinen tukkuhinta Kanikirjalle on 12,10e ja alvillinen jälleenmyyntihinta (oma hintani siis, olen antanut jälleenmyyjien itse määritellä hintansa) 19,80e.

Jos et ole alv-rekisterissä, suosittelen liittymään sinne. En osaa sanoa, miten kirjamyynti menee, jos ei ole omaa yritystä. Kirjojen alv on tällä hetkellä (tammikuussa 2018) 10%. Myös postimaksu menee samalla alvilla kuin lähetyksen sisältö. Tämä siis huomiona, jos et leivo lähetyskuluja kirjan hintaan. Itse laskutan lähetyskulut erikseen.

Jos meinaa myydä kirjaa, sen tiedot pitää ilmoittaa mm. Kirjavälitykselle. Tarjoa kirjaa myös kaikille muille mahdollisille tahoille. Moni kirjakauppa tilaa vain välityksen kautta eikä suoramyyntinä. Ole tarkkana tukkujen ja muiden jälleenmyyjien laskutus- ja lähetysohjeiden kanssa, sillä niissä on suuria eroja. Kunnia-asia on myös lähettää juuri oikea määrä kirjoja. Jos tilaus on suuri, ei muuta kuin viiden tai kymmenen kirjan pinoihin lattialle ja vielä tarkistuslaskenta päälle 🙂

Kannattaa haalia erilaisia pahvilaatikoita sekä muita pakkausmateriaaleja, jotta ei joudu ostamaan niitä esimerkiksi Postista. Se tulee nimittäin kalliiksi.

Liity Sanastoon. Ellet liity, et saa kirjastolainauksista korvauksia. Vuonna 2018 korvaus on 0,25e yhdestä lainasta.

Onnea kirjailijanuralle! 🙂

Mitä kuuluu Kanikirjalle?

Oikein mukavaa torstai-iltaa! Tänään on Puputäti saanut ilahduttavan paljon käyttää ääntään 🙂 Ensin suorassa lähetyksessä Jasminen kanssa RadioFiiliksen aamussa (kiitos tästä mahdollisuudesta!) ja sitten kävin vielä äänestämässä ennakkoon. Lunta on tullut paljon, ainakin tämän talven mittapuulla.

Mitä sitten Kanikirjalle kuuluu? No, hoito-oppaalle kuuluu hyvää, tänäänkin on tullut tilausta. Viime vuoden menekki oli 428 kirjaa. Eli 23.10.2017 lähtien joulukuun loppuun. Pienoinen tuuletus tähän 🙂 Suuret kiitokset kaikille tilaajille ja lukijoille! Pääsin sadan pirkanmaalaisen joukkoon Yle Tampereen somekampanjassa ja minua haastateltiin myös Yle Suomi Tampereen radiossa. Tampereen Viikko -lehti teki juttua Kanikirjasta ja myös muutama kirja-arvostelu ilmestyi.

Teisko-Aitolahti-lehden toimittaja kävi tekemässä juttua ja kuten tuossa jo mainitsinkin, aamulla pääsin suoraan lähetykseen. Olen todella kiitollinen kaikista näistä mahtavista tilaisuuksista!

kanikirja_kannet_web

Mistä Kanikirjaa sitten voi ostaa? Suoraan minulta (meilaa sarin.arkki@gmail.com), kirjakaupoista, nettikaupoista ja vaikkapa Kananlennosta tai Onnen Lemmikeistä. Opas löytyy myös kirjastoista kautta maan, ei muuta kuin lainailemaan! 🙂

Kirjajulkkarit

Kotoilujulkkarit

Koska Kanikirjan tarkka julkaisupäivämäärä ei ollut tarpeeksi ajoissa tiedossa, päätin, etten pidä mitään suuria kirjajulkkareita. Olisihan siihen tarvinnut varata paikka, ruokaa ja juomaa sekä lähettää kutsut ja kehittää jotain ohjelmaakin. Sen sijaan, juhlistan tänään esikoiskirjaani näiden kera:

DSC_0513

Neilikat sain siskoltani (kiitos Jonna!) ja oikeastaan suklaakaurajäätelönkin sain samasta osoitteesta 🙂 Piirakat ovat vegaanisia ja lasissa kuplii ruotsalainen Julmust. Julmust on vähän kuin cokiksen ja kotikaljan sekoitus.

Tänään on ollut melko harmaa päivä, mutta sehän tarkoittaa vain mukavaa kotoilupäivää. Hauskaa viikonloppua!

Ensimmäinen blogikirjoitus

Kuka, mitä, häh?

Hei kaikki, täällä Puputäti ja ensimmäinen blogikirjoitus! Julkaisin juuri Kanikirjan (hoito-opas), mutta tuntuu, että kaniasiaa tulisi vieläkin. En edes tiedä, tuleeko Kanikirjasta toista tai muita painoksia, mutta jo nyt on ideoita, mistä voisi vielä kirjoittaa. Pasteurella-osiota voisi laajentaa ja kanien kuuroudesta olisi mielenkiintoista saada lisätietoa. Kuulovaivat ovat etenkin luppakorvaisten kanien vitsaus johtuen korvan poikkeavasta rakenteesta, ja sen on moni eläinlääkäri joutunut toteamaan vastaanotollaan. On diagnosoimattomia korvatulehduksia, jotka leviävät, ja sitä kautta kani saattaa tulla kuuroksi. Myös kaikenlaisia eläinaiheisia satuja on mielessä, joista ehkä kuullaan myöhemmin.. Niissäkin tietysti kanit seikkailevat.

Toissayönä satoi lumipeite maahan ja mieleni tekisi glögiä. Taas valkeata jouluaa.. Välttelen valkoista sokeria (ja myös vehnäjauhoa), joten valmisglögi ei ehkä ole se paras vaihtoehto. Hunajaa siis.. Oo, ja pipareita ja sahramipullia, mutta täytyy keksiä ensin joku terveysversio niistä.. Löysin alun perin Bunny Mad! -lehdessä olleen kanikeksiohjeen, jota vähän muokkasin. Ohje löytyy myös kirjastani, ”Kanikirja: opas kanien maailmaan”.

kanikirja_kannet_web

Tässä ohje, jos joku haluaa omille kaneille kokeilla J Kanikeksiresepti: 2 rkl täysjyväkaurahiutaleita, 1 dl pellettiä (esimerkiksi Genesiksen timoteitä), 1 tl kasvinsyöjien kuitujauhetta (recovery tai critical care), 1 tl kurpitsansiemeniä, ruukkupersiljan päät (muukin yrtti tai lehtikaali käy), 1/5 banaania, vajaa 1 tl pellavansiemenöljyä ja 3 rkl vettä. Nämä sekaisin sauvasekoittimella ja pyyhe päälle, ettei lentele. Taikina pellavansiemenöljyllä tai muulla kasviöljyllä voideltuihin pikkuvuokiin tai sellaisenaan pellille. Irtoaa hyvin leivinpaperista. Päälle voi pilkkoa pieniä palasia kuivattua karpaloa tai muita marjoja. Uuniin 150 asteeseen noin 30 min ja sen jälkeen jälkilämmöissä. Anna jäähtyä ja kovettua esimerkiksi ritilän päällä. Ohuet keksit voi kuivattaa koviksi, jolloin ne säilyvät pitempään, mutta kovin mehevät keksit eivät säily kuin pari päivää. Jos kaneille tekee suuren määrän kerralla, osan kekseistä voi pakastaa. (Jos jaat reseptiä, mainitsethan Sarin Arkin :))

kanikeksit

Tiedättekö muuten sen tunteen, kun olette kipeänä, yritätte nukkua ja kani rymistelee niin, että heräätte? No, Ruusahan herätti ainakin kahdesti viime yönä. Ensin hän kalusi puusiltaa vähän ennen kolmea niin, että se kolisi seinää vasten ja sitten pari tuntia myöhemmin renkutti vielä sermiä. Siis eihän kani tiedä, että olet kipeä, hän vain tekee mitä tekee. Ei tahallaan tai herättääkseen sinua. Toiset vaan ovat kovaäänisempiä kuin toiset. Voihan tietysti olla, että se oli Tuhtokin, mutta olen ainakin omasta mielestäni oppinut jo erottamaan parivaljakon rymyämistavat toisistaan. Tykätäänkö teillä rymistellä?

Silloin kun adoptoin toiset kanini (noin kymmenen vuotta sitten), ruokaseoksia kutsuttiin siemenseoksiksi. Siemenseokset ovat siis niitä, missä on erivärisiä nappuloita, maissia ja siemeniä. Moni taitaa kutsua seoksia mysliksi. Kumpia ne ovat mielestäsi, mysliä vai siemenseosta? Niissä voi olla pellettiä seassa, mutta pelkkä pelletti on erikseen. Ekojen kanieni kohdalla tarjosin ruuaksi siemenseosta. Sitten ihmettelin, kun yhdellä oli löysä vatsa. Mentiin eläinlääkäriin ja otin pussiin ruokaa mukaan. Näytin sen eläinlääkärille, joka kertoi, että siinä on syy kanin löysään vatsaan. Koska niitä seoksia myydään niin paljon kaupoissa ja kaikista löytyy kanin kuva, ihmiset luulevat, että se on ok kanille. Ei muuten ole. Seokset ovat vähän kuin karkkia ja leivoksia. Ei niitä ole hyvä joka päivä syödä. Terveellisempi ja paras vaihtoehto on hyvälaatuinen pelletti. Omille kaneille annan Genesiksen timoteitä, joskus Burgessin pellettejä. Genesis sopii parhaiten herkkävatsaiselle Poppanalle, vuosien varrella olemme kyllä kaikenlaisia eri merkkejä kokeilleet.

Tietysti tässä vaiheessa on hyvä mainita, että heinä on se kanin pääruoka, jota en koskaan säännöstele. Sitä on tarjolla luomuversiona niin paljon kuin kanien navat sitä vain vetävät. Suunnilleen kanin kokoiset kasat sitä jokaisen eteen aamulla laitan, samalla kun vaihdan eiliset ja likaantuneet heinät pois. Vain kahdella kanilla on tällä hetkellä heinäteline, mutta heillekin laitan myös häkin lattialle heinää. Poppiksella heinä on pelkästään häkin lattialla, koska hän tykkää piilotella heinän seassa ja syödä samalla. En muutenkaan ole mikään heinätelineiden puolestapuhuja, sillä yhden kanin kanssa tuli päivystysreissu, kun jalka jäi telineeseen jumiin. Onneksi kyseessä oli vain revähdys ja selvittiin pienellä pakkolevolla, kipulääkkeellä ja säikähdyksellä. Häkin ulkopuolelle asennettavista telineistä on vaikea vedellä korsia ja se voi jopa vähentää heinän syöntiä. Omista kaneista löytyy ainakin sellaisia, jotka tykkäävät lepäillä heinän päällä ja samalla mutustaa korsia.