Lemmikin viilennysvinkit

Heissulivei! Tänään on sen verran kuuma, että nyt on muutama viilennysvinkki paikallaan. Ihminen voi mennä uimaan tai ottaa kylmän suihkun, mutta esimerkiksi kanille se ei ole mahdollista. Kanin ei kuulu olla vedessä, joten sitä ei kannata edes yrittää vilustumisriskin vuoksi. Sama koskee mm. marsuja ja sitä pienempiä jyrsijöitä. Jäisten ruokien syöttäminenkään ei tule kysymykseen vatsavaivojen vuoksi (sekasyöjillä kuten kesyrotilla ok, kasvinsyöjillä ei). Miten sitten voi lemmikin oloa viilentää kuumilla keleillä?

Lemmikillä kuuluu olla aina pääsy varjoon eli jos pidät esimerkiksi kaneja ulkona, pidä huoli, että aitauksessa on pitkin päivää aina varjoisiakin nurkkauksia. Pelkkä piilopaikka ei riitä vaan pitää olla suojaa auringonvalolta. Etenkin, jos kani ei pääse kaivamaan koloja maahan.

Sisällä voi käyttää pimennysverhoja tai laittaa muut verhot kiinni. Sähköllä toimivat tuulettimet käyvät myös, jos niitä pidetään sen verran silmällä, ettei kani pääse johtoja nakertelemaan ja saamaan sähköiskua. Tuuleta yöllä ja laita säpet kiinni päiväksi, jotta viileä ilma säilyy mahdollisimman kauan.

Raikasta vettä pitää olla koko ajan saatavilla. Kani on pieni eläin, mutta tarvitsee paljon vettä kokoonsa nähden. Vettä menee yleensä noin 50–100 ml/kg. Kuppi on juomapulloa parempi ratkaisu, sillä silloin kani on luonnollisessa asennossa vettä juodessaan. Moni kani valitseekin pullon sijasta kupin, jos saa siihen mahdollisuuden. Kuppeja on myös helpompi pestä kuin pulloja. Jos esimerkiksi ulkotarhassa on kumpuilevaa maastoa, vesikipon voi asettaa betoniharkon tai muun järeän laatan päälle.

Jos on pakko matkustaa, muista että kania ei saa laittaa takakonttiin vaan kantokopassa penkille. Muovisissa juomapulloissa voi jäädyttää vettä, ja asettaa sitten pullon esimerkiksi pyyhkeen sisään kantokoppaan kania viilentämään. Samaa konstia voi käyttää muutenkin kotioloissa.

Mistä tietää, että on liian kuuma? Monelle karvaiselle pienlemmikille ihanteellisin lämpötila on noin 18 astetta. Kaneilla lämpöhalvausvaara on jo 24 asteessa. Niillä lämpö haihtuu huulten hikirauhasten sekä korvalehtien kautta. Ei siis kovin tehokasta, vai mitä? Eniten vaikeuksia kuumuus aiheuttaa lyhytkuonoisille, liikalihaville ja sydänvikaisille kaneille. Lyhytkuonoisia kaneja ovat mm. hermeliinit ja leijonanharjakset.

Kun kanilla on liian kuuma, se voi hakeutua paljaalle lattialle tai vesikuppinsa viereen makoilemaan. Monissa eläintarvikeliikkeissä myydään nykyään viilentäviä alustoja, jotka käyvät myös kaneille. Itse en ole sellaista vielä kokeillut omalle kaniperheelle, mutta ainakin Bunny Mad! -lehden mukaan ne toimivat hyvin. Kuulen mielelläni kokemuksia erilaisista viilennysmatoista!

Viilennysratkaisua tarjoavat edellä mainittujen lisäksi marmori- ja graniittilevyt, joiden päällä voi maata. Jos on ihan mahdottoman kuuma, kanin korvia voi varovasti sumuttaa suihkupullolla niin, että korvakäytäviin tai silmiin ei mene vettä. Tarjoile myös nestepitoisia vihanneksia, jos kanin vatsa kestää niitä. Annoskoon kanssa pitää aina olla varovainen, sillä kääpiökanin ei kuulu saada saavillista tuoreruokaa eteensä. Pieni määrä riittää. Joillekin kourallinen on liikaa, toiset voivat syödä kaksikin saamatta siitä mitään vatsanväänteitä.

HUOM! Jos epäilet lämpöhalvausta, ota aina yhteys eläinlääkäriin! Kaneja hoitavia eläinlääkäreitä ja klinikoita on lueteltu Kanikirjan sivuilla 89-90.

P.S. Älä jätä eläintä kuumaan autoon!

Mainokset

Mitä pitää tietää ennen kanin ottamista?

Heissan! Tässä tulee blogin 100. postaus, jee! Aiheena tietysti kanit 🙂

Moni ottaa kanin hetken mielijohteesta, toiset harkitsevat vuosia. Kummallekin yhteistä on se, että kaneista ei välttämättä tiedetä tarpeeksi. Vaikka olin lukenut paljon kaneista, en silti tiennyt montaakaan tärkeää asiaa, joka olisi tehnyt elämästä kummallekin osapuolelle paljon helpompaa. Jotta sun ei tarvi toistaa samoja virheitä, tässä satunnaisessa järjestyksessä muutama seikka, jonka itse olisin halunnut tietää ennen kanien hankkimista:

  1. Kanin ei kuulu syödä siemenseosta. Hanki pellettiä tuon ”myslin” sijaan ja pidä huoli, että heinää on aina saatavilla.
  2. Kani tarvitsee lajitoverin.
  3. Kääpiökanit voivat elää yli 10-vuotiaiksi.
  4. Kani pitää leikkauttaa. Etsi kaneista tietävä eläinlääkäri jo etukäteen ja varaudu rahanmenoon..
  5. Kani ei kuulu häkkiin vaan sen kuuluu saada loikkia vapaana asunnossa. Asunnosta saa tehtyä pienellä tuunauksella kaninpitävän.
  6. Kani ei tarvitse suola- ja kalkkikiviä. Suola ja kalsium tulevat monipuolisesta ravinnosta.
  7. Kanien tuoreruoka on paljon muutakin kuin lehtisalaattia, porkkanaa ja omenaa (näitä kaikkia kannattaa antaa harvoin ja vähän kerrallaan). Kokeile erilaisia yrttejä ja kaneille sopivia villikasveja.
  8. Hanki juomapullon sijaan vesikuppi. Lähes jokainen kani juo mieluummin kupista kuin pullosta.
  9. Kanin kuuluu heittäytyä kyljelleen, kun se on onnellinen. Se ei siis ole kuollut.
  10. Vatsantoiminta on tosi tärkeä juttu! Jos papanaa ei tule tai se on erilaista kuin ennen, toimi nopeasti ja ota yhteys eläinlääkäriin. Ananaksesta ja papaijasta ei ole ummetuspotilaalle apua, vaikka niin monissa lähteissä väitetäänkin.
  11. Kutteri ei ole kuivikkeeksi se paras vaihtoehto. Se voi aiheuttaa hengitysongelmia ja muita oireita. Haapahake on tyyris, mutta hyvä valinta.

Toivottavasti näistä oli apua! Lisää kanitietoa löydät blogipostausten lisäksi Kanikirjasta, jota on saatavilla verkkokaupoissa, kirjakaupoissa ja kirjastoissa. Sitä voi tilata myös suoraan allekirjoittaneelta 🙂

 

Päivitetyt kanien hoito-ohjeet

Heipä hei! Kun Kanikirja on julkaistu, päätin päivittää myös kanien hoito-ohjeet. Laadin ne aikoinaan Pesu ry:n tilapäiskodeille sekä uusille kanikodeille jaettavaksi. Jos kantta ei lasketa, tarjolla olisi kuuden sivun tietopaketti kaneista. Sillä pääsee hyvin alkuun ja sitä on helppo jakaa sekä tiedostona että paperisena.

Opin Kanikirjaa kirjoittaessa itsekin paljon uutta, joten oli aiheellista päivittää myös hoito-ohjeet. Muutoksia tuli ummetus-kohtaan, listaan kaneja hoitavista eläinlääkäreistä ja klinikoista, lähdeluetteloon sekä esimerkiksi ruokintaan. Jos haluat syventää tietämystä, tilaa ihmeessä Kanikirja! Se onnistuu mm. meilaamalla sarin.arkki@gmail.com. Jos olet Facebookissa, nyt sattuu siellä olemaan myös arvonta, josta voit voittaa kirjan itsellesi tai vaikka ystävälle. Käy kommentoimassa arvonta-julkaisua 23.4.2018 klo 16 mennessä. Good luck! 🙂

Uusi versio on ladattavissa täällä. Kiitos graafikko Nukka Repo! Uudet ohjeet ilmestyvät pian myös omille sivuilleni.

Mitäs muuta? No, tekeillä on seeprapeippojen hoito-ohjeet sekä eräs kaneihin liittyvä tiedote. En myöskään malta odottaa, että ”Petunia Pesukarhun tempputarina” näkee päivänvalon 🙂 Pysykää siis kuulolla!

Mikä kaneissa viehättää?

Moikka moi! Multa aina välillä kysytään, miksi tykkään kaneista ja mikä niissä niin viehättää, että ottaa kaneja lemmikeiksi. No kun ne on niin ihania 😀 Mutta jos kaipaa tarkempaa perustelua, niin kaneissa on yhtä paljon persoonia kuin on yksilöitäkin. En vielä ole tavannut kahta samanlaista kania ja olen sentään tavannut monta sataa kania. Tietynlaisia kanityyppejä on kyllä olemassa, esimerkiksi rauhalliset kanit, duracell-puput, ärtsyt kanit ja arat kanit.

Todella moni kääpiöluppa lukeutuu rauhallisiin kaneihin, kun taas leijonanharjakset ja hermeliinit (etenkin naaraat) ovat yleensä ärtsympiä tapauksia. Duracell-pupuiksi voisi kutsua vaikkapa kääpiöjäniksiä, mutta oman eläinperheen Tuhtossa yhdistyy tämä sekä aran kanin piirre. Hän on kova poika puuhastelemaan ja loikkii joka paikkaan, mutta toisaalta on tosi arka eikä vahingossakaan näyttäydy vieraille. Varmuuden vuoksi menee minuakin karkuun välillä.

Ruusa on leijonanharjasristeytys, mutta omanarvontunnon lisäksi neidissä on vähän sitä duracelliä. Esimerkkinä sellainen tilanne, kun Tuhto nukkui matolla. Ketarat ojollaan siinä ihan rauhassa. Kunnes Ruusa loikkii viereen ja tuumaa, että kyllä tämä matto joutaa pois tieltä ja alkaa kaivaa sitä. No, ei siinä kauaa mennyt kun matto oli rytätty ja Tuhton oli pakko nousta. ”Kiitti vaan kaveri!” 😀 Kaivelu on muuten yksi kanin mielipuuhista, joten tähän kannattaa tottua.

Toista mattoa Ruusa katselee välillä sillä silmällä, että kyllä sitä pitää ehdottomasti tuunata. Neliskanttinen matto ei ole kivan näköinen, pitää pyöristää sitä vähän päistä. Sitten yhdestä reunasta tulee vähän epätasainen niin tokihan sitä pitää lisää nakerrella! Meikäläinen pääsee monesti siivouspuuhiin, sillä matonpalaset kannattaa kyllä noukkia samantein pois kun niitä löytyy. Ettei vain mene kukaan nielemään niitä.

Kaikilla kaneilla on nyt hirveä karvanlähtö, vaikkakin Tuhtolla se on melko maltillista. Yksi sieltä, toinen täältä, mutta kyllä Ruusalla ja Poppanalla lähtee hänenkin edestään karvaa. Oikein tukkoina. Se onkin kiva yhdistelmä karkulaisuuden kanssa, sillä Ruusa ei vahingossakaan anna kiinni. Kerran neidillä oli suolistontoiminta hidastunut ja minun piti antaa ruutalla nestettä suuhun. Eihän siitä mitään tullut, kun toinen pötki niin kovasti pakoon, että alkoi se suolikin sitten toimia. No, ehkä parempi niin. Kynsienleikkuuta varten Ruusa on saatava kiikkiin esimerkiksi kantokoppaan, sillä tavoin nostaminen on helpompaa. Neiti nimittäin puolustautuu potkimalla ja samalla tulee raapineeksi poloisen emännän haavoille. Pitkähihaiset vaatteet on pop!

Kukaan nykyisistä kaniperheen jäsenistä ei ole tykännyt kiinniottotilanteesta, mutta vuosien saatossa ovat oppineet sietämään sitä. Esimerkiksi Tuhto on nykyisin helppo tapaus, mutta Ruusan kanssa ei olla vielä niin pitkällä. Jos sulla on rescuekani tai muuten vain lemmikki, jota ei ole kohdeltu hyvin, anna ihmeessä aikaa eläimelle, sillä kaikki tällainen vie kauemmin kuin hyviä kokemuksia ihmisistä saaneilla eläimillä. Se on täysin normaalia.

Nämä karvanlähdöt ja vaikea käsiteltävyys eivät ehkä ole sitä ihanaa kaninomistamista, mitä yleisesti ajatellaan. Ne kuitenkin voivat kuulua asiaan ilman, että kanissa olisi mitään ”vikaa”. Vika on aina ihmisessä ja jos tuntuu, ettei jaksa odotella toisen kesyyntymistä tai tehdä työtä sen eteen, kani ei välttämättä oo sun juttu. Kanit ovat vähän kuin kissoja. Niitä palvellaan eikä paijaus aina kiinnosta, ellei sitten eläin itse tee aloitetta. Niiden edesottamuksia seurataan. Ja seurattavaahan löytyy, mikäli olot ovat suotuisat. Katsokaa esimerkiksi tämä oivallinen brittiläisen kaniyhdistyksen RWAFin video. Heiltä löytyy YouTubesta muitakin videoita, joita suosittelen katsomaan.

Mitkä ovat suotuisat olot kanille? Ensinnä tulee mieleen vapaa liikunta, piiloutumismahdollisuudet ja lajitoveri. Toiseksi oikea ravinto eli heinää kanin kokoinen köntti joka päivä, 24/7 saatavilla. Siemenseokset kompostiin ja hyvälaatuista pellettiä tilalle. Unohtakaa porkkana ja lehtisalaatti, antakaa sen sijaan erilaisia yrttejä ja vaikkapa lehtikaalia. Jotta olo olisi mahdollisimman stressitön, kannattaa sekä naaraat että urokset leikkauttaa. Ylimääräisen pissalla merkkailun lisäksi hormonihuuruinen kani voi sairastua syöpään ja muihin leikkaamattomuudesta johtuviin sairauksiin (naarailla esim. kohtutulehdus). Jatkuvasti nylkyttelevä kani ei ole kenenkään mielestä hauska, ei kanin itsensä eikä omistajien. Tarkennuksena tähän, että ajoittainen lajitoverin selkään nouseminen ja karvannyhtäminen toiselta kuuluvat asiaan ja sitä tekevät myös leikatut kanit.

Kissojen lisäksi kaneja voi verrata myös koiriin. Ainakin siinä mielessä, että toisia yksilöitä on helppo kouluttaa makupalojen avulla. Temppujen opettaminen aralle tai nirsolle kanille on vaikeampaa. Ei kuitenkaan mahdotonta. Kanit järsivät myös keppejä. Tuhto kanniskelee niitä suussaan, samoin kenkiä, jos pääsee niiden lähelle. Voi kyllä olla, että yleistän liikaa, sillä löysin kenkäni vain kerran eri paikasta. Sitä ei ollut nakerreltu ollenkaan, oli vain siirretty paikasta a paikkaan b. Vissiin oli ollut Tuhton tiellä..

Ruuansulatuksen puolesta kani muistuttaa hevosta. Kummatkin lajit ovat saaliseläimiä eli käyttäytymisestäkin löytyy yhtäläisyyksiä. Vaikka hevonen tai kanit eivät osaa oksentaa ja syövät samanmoista ruokaa, ovat ravinnontarpeet kuitenkin ihan erilaisia eli älä syötä kanille hevosille tarkoitettua rehua tai muuta ruokaa.

Jostain kumman syystä Poppana villiintyy, kun kuorin peipoille keitettyä kananmunaa. En ole vielä keksinyt, mistä se johtuu, mutta Poppis juoksee kahdeksikkoa jalkojeni välissä ja umputtaa. Kertaakaan ei ole kananmunaa saanut tietenkään, sillä kanin ei kuulu syödä mitään eläinperäistä. Tähän liittyen: kannattaa käydä hyvin tarkkaan läpi kaneille tarkoitettujen, kaupassa myytävien, herkkujen sisällysluettelot..

Vielä yksi hauska tarina Poppanasta, jos ei tässä vielä vastattu kysymykseen ”miksi kanit ovat ihania”. Poppis loikkii luokse ja minä kumarrun alas. Laitan naamani ilmeisesti vähän liian lähellä Poppanaa, koska ensin tyyppi haistelee mun naamaa ja sitten ravistelee itseään. Ravistelee niin, että joudun pyyhkimään silmälasini ja naamani sen jälkeen 😀 En ollut huomannut, että Poppana oli juuri käynyt vesikupilla..

Kun olot ovat suotuisat, kani iloloikkii ja heittää itsensä kyljelleen. Tuo ”pökrääminen” on pelästyttänyt niin monia uusia kaninomistajia (myös minut), että siitäkin on syytä puhua. Kani ei ole kuollut, vaan niin onnellinen, että päättää heittää itsensä kyljelleen. Miksi se on euforian osoitus? No, saaliseläimelle on erittäin epäedullista maata niin ettei siitä asennosta pääse nopeasti pyrähtämään karkuun. Eli jos pitää olla varuillaan, maataan käpälät vartalon alla. Yksikään tassu ei sojota vartalon alta. Kun siis näet kanin pökräävän ensimmäisen kerran, kyynel silmänurkassa on oikea reaktio 🙂 Lisää kanien eleistä täällä ja Kanikirjassa (Kanikirja: opas kanien maailmaan, 2017) sivulta 65 alkaen.

Kaikki, joilla on kaneja, ovat varmasti tietoisia siitä, että kani ei olekaan mikään helppo lemmikki. Tämä haastavuuskin tekee kanista mielenkiintoisen lemmikin. Kun kaniin jaksaa panostaa, se antaa ihmisperheelleen paljon.

Valtavirrasta poikkeava Kanikirja

Moikka! Oletko lukenut hyviä kirjoja viime aikoina? Minulla on vinkki kirjasta, joka on oikeasti hyödyllinen. Lyhykäisyydessään siksi kannattaa hankkia tämä, että siihen on koottu uusin tietotaito, mitä kaneista on saatavilla tällä hetkellä. Hinta on edullinen, ja sisältö voi ratkoa monta kanipulmaa, joita niin kokeneilla kuin uusillakin kaniperheillä on. En hirveästi liioittele, kun kerron, että jos noudatat Kanikirjan oppeja, voit kenties säästyä ylimääräisiltä eläinlääkärikuluilta tulevaisuudessa ja samalla pidentää kanin ikää. Kanikirjan luettua tietää myös, sopiiko kani juuri itselle lemmikiksi.

Monta kymmentä vuotta sitten kirjoitetut ja suomeksi käännetyt kanien hoito-oppaat eivät pidä enää paikkaansa. Voi olla melko vaarallista ajatella, että ”näin tehdään kun on ennenkin tehty”. Internet on pullollaan erilaisia vinkkejä ja hoito-ohjeita, mutta voiko niihin luottaa? Kanikirjaan voi, sen on kaneja hoitava eläinlääkäri tarkistanut.

Vuosikymmeniä kaneja harrastaneet ovat sanoneet löytäneensä uutta tietoa kirjasta ja siitä ovat tykänneet myös kaneja työkseen hoitavat. Eläinsuojeluteema on vahvasti mukana, mikä tekee kirjasta täysin erilaisen kuin muut markkinoilla olevat suomenkieliset hoito-oppaat. Kirjan kohderyhmä on aikuisempaa kuin aiemmin ilmestyneet teokset. Teksti on kuitenkin jaoteltu niin, että sitä pystyy hyvin nuorempikin kanifani lukemaan.

Kanikirjassa annetaan vinkkejä, joita voi meidänkin oloissamme toteuttaa, esimerkiksi kasvienkeruuvinkkejä. Jos nyt näin voi sanoa, saat paljon enemmän irti kaneistasi luettuasi Kanikirjan. Jos tuntuu, että haluat miettiä ja kenties tutustua kirjaan ennen ostopäätöstä, kipin kapin lainaamaan se lähimmästä kirjastosta! Olet myös lämpimästi tervetullut lukemaan blogiani 🙂 Jaan mm. kaneihin liittyviä vinkkejä ja otan kantaa mieltä askarruttaviin kaniasioihin.

Kanit ovat kasvava potilasryhmä klinikoilla. Eläinlääkäri- ja klinikkaeläinhoitajan opintoihin sisällytetään kovin vähän eksoottisia eläimiä (jollainen kanikin siis on). Siksi kannattaa myös kanien kanssa työskentelevien tarttua Kanikirjaan. Se voi helpottaa hoitotyötä ja itse potilaan oloa vastaanotolla.

Jos nyt heräsi kiinnostus kirjaa kohtaan, lisätietoja löytyy sivuiltani. Kirja on tarjouksessa vielä huomiseen 27.3.2018 saakka 15e plus postitus 3,30e. Sen voi myös hakea Tampereen Olkahisista. Tukkuhinta on 12,10e plus postitus (sis. alv), jos jotakuta kiinnostaa jälleenmyynti 🙂 Se sopii varainhankintaan esimerkiksi eläinsuojeluyhdistyksille ja se näyttää yhtä hyvältä kirjakaupan kuin minkä tahansa muun myymälän oikealla tai virtuaalisella hyllyllä 😉

 

Pääsiäisvinkki, josta kanikin tykkää

Koska pääsiäinen lähestyy, tässä helppo vinkki lemmikkejäkin ajatellen 🙂

Unohda rairuoho! Tänä vuonna istutetaan kauran, ohran tai vehnän siemeniä. Niitä huuhdellaan ja liotetaan haaleassa vedessä 12h. Siemeniä tulee astiaan 1/3, vettä loput. Ei kannata tehdä liian isoa satsia kerralla, joten noin 2,5 dl vetoinen muki riittää.

Kun siemenet on liotettu, huuhtele ja laita ne pestyyn astiaan. Tähän voi käyttää esimerkiksi viinirypälerasiaa, jossa on jo reiät pohjassa valmiiksi.

Suihkuttele siemeniä ja pidä ne kosteana. Siemeniä voi pitää vaikkapa kylpyhuoneessa kunnes ne itävät. Itämisen jälkeen astia kannattaa nostaa mahdollisimman aurinkoiselle ikkunalle.

Noin 5-10cm versot voi antaa kaneille tai muille lemmikeille (esim. marsu tai lintu) syötäväksi. Siemenet eivät välttämättä tarvitse multaa tai paperia, jolloin voit antaa versot juuripaakun kera (kunhan se ei ole tummunut tai tuoksu happamalta).

Etenkin pienemmät lemmikkilinnut saattavat pelätä isoja tarjoiluja, joten leikkaa tarjolle vain pieniä palasia tuoretta kerrallaan.

Huom! Jos ei jaksa idättää siemeniä, osta ruokakaupan hevi-osastolta valmiita vehnänorasruukkuja. Helppoa kuin mikä!

Kuten kuvasta näkyy, Poppanalle ainakin vehnänoras maistui… 😀

Väärinymmärretty eläin – 10 yllättävää faktaa kaneista

Mitä sinulle tulee ekana mieleen kaneista? Porkkanaa mussuttava, lupsakka jänöjussi, jota on kiva halia ja pitää sylissä? Täydellinen ensimmäinen lemmikki pienille lapsille? Valitettavasti tämä ei vastaa kovin hyvin todellisuutta, sillä porkkanasta voi mennä vatsa sekaisin eivätkä monetkaan puput pidä sylittelystä. Kani on luonnostaan arka eläin eikä näin ollen välttämättä ihastu korkeita ääniä päästeleviin ja äkkinäisiä liikkeitä tekeviin lapsiin.

Kanit kärsivät monesti väärästä hoidosta. Eläinsuojelutyön ja omien lemmikkikanien kautta tutustuin kaneihin paremmin. Aiemmin luulin itsekin, että kani asuu häkissä ja syö siemenseosta. Nuokaan harhaluulot eivät pitäneet paikkaansa, kuten hyvin äkkiä huomasin…
Tiesitkö nämä 10 faktaa kaneista?
1. Kanin lempiruoka ei ole porkkana vaan heinä. Elimistö voi mennä tukkoon ja kani kuolla väärän ruokavalion seurauksena. Porkkanan sijaan voit antaa pieniä määriä tuoreita yrttejä.
2. Kani ei ole söpö sylilemmikki. Etenkin reviiritietoiset naaraat voivat olla hyvinkin aggressiivisia väärin käsiteltyinä. Kani puree, raapii ja rimpuilee, jos kokee siihen tarvetta.
3. Kani ei kuulu häkkiin. Kani tarvitsee paljon tilaa ja sen liikunnantarve on verrannollinen esimerkiksi kissan kanssa. Suojaa huoneisto kanin hampailta, niin voit huoletta pitää kania vapaana. Suojana toimivat mm. tiiliskivet ja tiheät metalliverkot.
4. Kani ei ole lyhytikäinen lemmikki. Terve kani voi elää yli 10-vuotiaaksi.
5. Kani vilustuu herkästi. Sisäkania ei kannata viedä talvella ulkoilemaan eikä kania saa viedä uimaan.
6. Kani kuuluu lemmikkien top vitoseen suomalaiskodeissa. Myös muissa maissa kanien suosio jatkuu.
7. Kani ei ole yksineläjä. Lajitoveri on tutkitusti kanille yksi tärkeimmistä asioista.
8. Kani ei ole tylsä lemmikki. Kun kanille tarjotaan virikkeellinen ympäristö, se saa olla vapaana lajitoverien kanssa ja sitä hoidetaan muutenkin oikein, kani on mitä ihanin lemmikki! Aiemmin arasta pitkäkorvasta tulee ajan mittaan kesy lemmikki, joka hakee sinulta silityksiä, pötköttelee pitkää pituuttaan, pesee kumppaneitaan ja kirmailee hauskoja iloloikkia ympäriinsä.
9. Kani kannattaa leikkauttaa. Mm. kohtusyöpäriski kohoaa yli 5-vuotiailla naarailla 80 prosenttiin.
10. Siemenseos ei ole kanin ruokaa! Jätä erilaiset myslit ostamatta ja valitse eläintarvikeliikkeestä kuitupitoinen pelletti, jota annat päivittäin pienen määrän.
Summa summarum: Kani on väärinymmärretty, koska sen eleet ovat tyypillisen saaliseläimen tavoin hyvin hienovaraisia. Kani ei juuri ääntele, ellei kyseessä ole äärimmäinen hätä, jolloin kani kirkuu. Opettelemalla esimerkiksi hännän ja korvien asentojen eri merkitykset, voit ymmärtää kaniasi paremmin. Käy vaikka lattialle makuulle ja aseta itsesi kanin käpäliin. Miksi ylhäältä tuleva käsi voi olla pelottava? Luonnossa ylhäältä yrittää ottaa kiinni petolintu. Pakoreaktio lienee normaalia siinä tapauksessa. Kanin hampaat kasvavat jatkuvasti, joten nakertelu kuuluu asiaan. Huonekaluja maistellaan joskus myös siksi, että kani merkkaa sen omakseen. Tarjoa paljon erilaisia oksia virikkeeksi ja vaikkapa peittomyttyjä, joihin on piilotettu pelletin palasia. Kanit nimittäin pitävät myös kaivamisesta 🙂

”Juuri ajoittaisen haastavuuden vuoksi kani on myös palkitseva lemmikki. Kun pohjatyön tekee kunnolla, kani on suhteellisen helppohoitoinen ja esimerkiksi koiriin verrattuna kulujen osalta edullisempi lemmikki.” (Kanikirja: opas kanien maailmaan, 2017)

Lisätietoja täällä.