Kanimaista uutta vuotta 2020!

Hyvää uutta vuotta 2020! Viime aikoina olen keskittynyt kanien sairauksia, ravintoa tai käyttäytymistä koskeviin artikkeleihin. Niitä on tulossa runsaasti jatkossakin, mutta nyt ajattelin kirjoitella hieman henkilökohtaisemman postauksen ja kertoa, mitä Puputädin poppoolle kuuluu 🙂

Vuoden vaihtuessa alkaa väistämättä miettiä, mitä kaikkea on kuluneen vuoden aikana tapahtunut. Vuosi 2019 oli välillä melko raskaskin, koska Poppana sairasteli ja neiti jouduttiin päästämään vehreämmille niityille ❤   Oli myös hoitolatilan remontti, jonka vuoksi en voinut ottaa hoitolaisia ja piti muuttaa remontin ääniä ja pölyä evakkoon.

Evakkotalosta tykkäsin paljon, koska se oli vanha omakotitalo. Samalla kuitenkin stressasin muuttoa keskellä talvea, koska eläinperheeseeni kuuluu yli 10-vuotiaita eksoottisia lemmikkejä. Kaikki meni kuitenkin hyvin. Selviytymiskeinona on olla ajattelematta ikäviä asioita ennen kuin on ihan pakko. Joskus siinä onnistuu vähän paremmin, joskus huonommin. Oletko säkin samanlainen jännääjä?

Kaikki uusi hirvittää yleensä, koska ei tiedä mitä tapahtuu. Näitä muutoksia on viime aikoina ollut paljon, kun työpaikka vaihtui. Yritystoimintaa eli Sarin Arkkia sain onneksi pitää pystyssä, vaikka olinkin muutaman kuukauden työtön. Nyt mulla on kaksi palkkatyötä, joista toinen sattuu olemaan eläinlääkäriasemalla (jee!) 🙂 Sarin Arkkikin porskuttaa hyvin – myyn Kanikirjoja ja hoitolassa on riittänyt asiakkaita eksoottisten lemmikkien muodossa (myöskin iso jee!) 🙂

Hoitolakuviot alkavat olla siinä mallissa, että kiikarissa on isompi koti. Mullahan ei ole muuta toimitilaa kuin oma kotini. Se käy äkkiä pieneksi, kun hoitolaisia tulisi enemmän kuin mitä pystyn kerralla ottamaan. Tietysti haluaisin ottaa kaikki tarjotut lemmikit hoitoon, mutta en voi. Nykyisessä osoitteessa voin hoitaa vain yhden omistajan eläimiä kerrallaan (eläimiä, jotka eivät tappele samassa tilassa), koska haluan pitää eläimiä vapaana. Rajatulla ja talttahammasturvallisella alueella toki 🙂

Oma eläinperhe

Jos seuraat mua Instagramissa, et ole voinut välttyä näkemästä, mitä Ruusalle tai Tuhtolle kuuluu. Peipoista postailen harvemmin, koska Puputädin tili on kanipainotteinen. Peipot kuitenkin voivat hyvin ❤  Pappapeippo Topi on kohta 12-vuotias ja poikansa Tossavainen on 5-vuotias. Topi on sen verran seniori, että korkealle lentäminen ei enää onnistu. Hän pystyy kyllä siirtymään orrelta toiselle tai tarvittaessa lentämään pieniä matkoja suoraan (tai hieman alaviistoon).

Peipot ovat kovia pesijöitä. Naaraat munivat vaikka ei pesää olisi ja koiraat lurittelevat vieressä niin kauan, että naaraat voipuvat. Topi on leskeytynyt kahdesti ja nyt Tossis koittaa välillä kosiskella isäänsä. On siis vähän varottava, ettei Topi rasitu liikaa, kun ei kuitenkaan pääse karkuun tarpeeksi nopeasti.

seeprapeippo pesä
Ylhäällä Tossavaisen pesä. Jaan tuoreruuat häkin pohjalle sekä tähän hyllylle.

Linnuille on todella vaikea luoda lajityypilliset olot. Ilmankosteuden pitäisi olla korkeahko, noin 65 prosenttia. Etenkin lämmityskaudella se on harvoin edes ihmisille ja kaneille sopivalla tasolla eli 45 prosentissa. Linnut ovat herkkiä tuoksuille ja valaistuksenkin pitäisi olla sopiva. Pitää saada tarpeeksi unta ja ruuan on oltava monipuolista. Pelkillä siemenillä ei pitkälle pötkitä. Talviaikaan on huolehdittava riittävästä vitamiinien saannista, kun ei voi kerätä ulkoa syötävää.

Tarjolle laitan erilaisia paprikoita, yrttejä ja hedelmiä joka aamu. Toki suoranokkaisten papukaijojen kokoa eli todella pieniä paloja 😀 Siivottavaa riittää, koska ruokaa roiskuu joka puolelle ja peipot myös kakkivat ihan just siellä, missä sattuvat vessahädän iskiessä istumaan. Olisi ihanaa pystyä tarjoamaan peipoille viidakko (kasvitieteellinen puutarha tai vastaava), mutta näillä mennään, mitä on. Saavat kuitenkin olla vapaana koko ajan, Topin vanhuudenpäiviä lukuun ottamatta.

Ruusalla (tunnetaan nykyään myös nimellä Tuusannuuska) tuli just kolme vuotta täyteen meidän perheessä 🙂 Tuhtokin täyttää tänä vuonna 6 vuotta. Poppana asusteli olohuoneessa ja neidin valtakuntaa oli myös eteinen ja keittiö. Poppiksen poismentyä olen päästänyt Ruusan ja Tuhton koko asuntoon (hoitolaa lukuun ottamatta) aina muutamaksi tunniksi joka ilta.

Ruusannuuskan tuhoamisvimman vuoksi en ole jättänyt parivaljakkoa keskenään vapaaksi koko asuntoon. Makkari on kaniturvallinen alue. Luulin siis, että koko asunto on, mutta herranjestas kuinka olinkaan väärässä! Tuhto on onnistuneesti asunut Hiljan kanssa muualla asunnossa, mutta Tuusannuuskan jäljiltä pitäisi häkittää telkka, kaikki kirjat ja alimmat hyllyt, tyynyt, puukalusteet, matot sun muut peitot. Siis oikeastaan kaikki. Ja koska tyypit ovat yhteen patjaan tiensä jo vuosien saatossa syöneet, ei ihan hirveästi nappaa jättää sohvaa heitin armoilleen…

Isommassa kodissa saavat sitten pysyvästi enemmän tilaa 🙂 Tässä kaksiossa mennään nyt toistaiseksi näin. Ruusa tuossa itse asiassa kävikin vähän iloloikalla, kun istun tässä olohuoneen sohvalla läppäri sylissä tätä kirjoittamassa. Aww ❤  Puolta tuntia myöhemmin hän kävi kaatamassa hyllystä ruukun nurin ja yritti kaivautua seinän ja kaapin väliin. Että näin 😀

Mikä on ”nyt sitten!” -ennätys sun eläinperheessä? Multa se on saattanut muutaman kerran jo tänään kuulua 😀 Mutta siis juuri tän takia adoptoin Ruusan. Etsiskelin Tuhtolle morsmaikkua ja Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistyksen sivuilla oli monta leikattua naaraskania koteja vailla. Kuvauksen perusteella ajattelin, että tälle vintiölle on melko vaikea löytää kotia. Tuolta Pesun sivuilta löytyy muuten nytkin kodittomia kaneja 😉

Tästä onkin tullut hieman pidempi sepustus kuin mitä oli tarkoitus, mutta tiivistettynä totean, että eläinperheelle menee hyvin 🙂 Vaikka meitä on yksi vähemmän, ryhmädynamiikka alkaa olla kohdillaan. Vielä kun saisi sen isomman talon, ettei tarvitsisi nostella Tuusannuuskan tieltä kaikkea pois joka ilta vaan kanit saisivat isomman tilan, minkä voisi sisustaa kokonaan kanien valtakunnaksi.

Samaten peipoilla saisi olla oma tila ja mulla hiljaisempi työskentelysoppi, jossa voin esimerkiksi just kirjoittaa. Olen tykännyt keksiä eläinsatuja ja tehdä jotain pieniä käsityöprojekteja, mutta mihinkään luovaan ei ole ollut viime aikoina jaksamista.

kanikirja opas kanien maailmaan arvonta
Osallistu Kanikirja-arvontaan!

Kanikirja-arvonta

Kanikirjallakin menee hyvin, sitä on loikkinut uusiin koteihin yli 700 kappaletta. Jos et halua ostaa kanitietoa omaan hyllyyn, voit käydä lainaamassa hoito-oppaan lähimmästä kirjastosta.

Tästä käynnistyy arvonta, joten voit voittaa yhden kirjan toimituksineen omaksi 🙂 Arvonta-aika on 3.1.-17.1.2020 ja osallistua voit kommentoimalla tämän postauksen alle ketä sun eläinperheeseen kuuluu suoraan blogiin, Sarin Arkin Facebook-sivuille ja/tai omaan LinkedIn-profiiliini. Kommentteja voi jättää useamman ja vaikka kaikkiin kolmeen some-kanavaan 🙂 Arvon voittajan 18.1. (ilmoitetaan Facessa, Linkkarissa ja myös täällä blogissa).

HUOM! Myyn 20 kpl Kanikirjoja (minimaalisen pieniä kolhuja kansissa, muuten täysin priimaa) hintaan 15e/kpl. Hinta sisältää alvin ja toimituksen (normihinta 23,30e). Tilaus onnistuu viestillä tai sähköpostitse sarin.arkki (at) gmail.com. Saat maksutiedot tilisiirtoa varten ja toimitan kirjan, kun maksu näkyy tilillä (tai kuittia vastaan).

P.S. Seuraava blogikirjoitus tulee kahden viikon päästä perjantaina. Julkaisutahti on siis jatkossakin joka toinen perjantai.

Vakuutus kanille?

Helou! Kyselin heinäkuussa Sarin Arkin Facebook-sivulla, ottaisitko kaneille vakuutusta. Sain kyselyyn päälle 200 vastausta ja 62% äänestäjistä ottaisi kaneilleen vakuutuksen, 38% ei.

Kanihan kuuluu Suomessa lemmikkien top vitoseen eli niitä on todella monessa perheessä. Kääpiökanit, joita suurimmalla osalla on, voivat elää yli 10-vuotiaiksi. Sikäli on erittäin outoa, ettei kaneille ole juuri vakuutuksia tarjolla. Sama tilanne on tosin muillakin eksoottisilla lemmikeillä. 

kanivakuutus
Kanille vakuutus, kyllä vai ei?

En jättänyt asiaa yhteen kyselyyn vaan tiedustelin kanien vakuutuksista myös suoraan vakuutusyhtiöiltä. Kerroin äänestyksen tulokset ja että vastaajat kommentoivat aihetta seuraavasti:

  • ”Ehdottomasti ottaisin koska eläinlääkärikulut ovat kalliita.”
  • ”Muutaman tonnin kanien eläinlääkärikuluihin laittaneena kyllä ottaisin, jos hinnat olisi järkevät. Kaikki paha kuitenkin sattuu aina päivystysaikaan ja joutuu ottamaan röntgenit yms.”
  • ”saisikohan vakuutukseen myös kanin tekemät vahingot, esimerkiksi pesukoneen tiivisteen jyrsimisen”
  • ”Jos hinta ja omavastuut oöisi kohdallaan. Kanin hoito on kallista.”
  • ”Jos hinta ja ehdot olisivat kohtuulliset, eli todella ajateltu juuri kania, en näe syytä olla ottamatta.”
  • ”Hinnan yms ollessa hyvät niin ainakin vakavasti harkitsisin ottavani”

Vakuutusyhtiöiden vertailua

Otin yhteyttä kuuteen eri vakuutusyhtiöön. Seitsemännen nettisivuilla luki, että heiltä on saatavilla kaneille vakuutus. Tämä Fennia vaatii kuitenkin kotivakuutuksen ottamisen heiltä ja että eläin on terve sekä tietyn ikäinen. Viittä vuotta vanhemmalle kanille ei saa otettua vakuutusta ja vakuutus raukeaa kanin täyttäessä seitsemän. Plussaa Fennialle siitä, että seuraeläinvakuutuksen nimellä olevan vakuutuksen tiedot löytyvät valmiiksi heidän kotisivuiltaan. 

Pohjantähden Seuraeläinturva on ryhmävakuutus, jolla vakuutetaan muut seuraeläimet kuin kissat ja koirat. Vakuutusta ei löydy suoraan heidän kotisivuiltaan vaan asia selvisi chatin kautta.

Eläimiltä ei vaadita eläinlääkärin todistusta terveydentilasta. Seuraeläinturva kattaa ainoastaan tapaturmaisen kuoleman ja sitä varten pitäisi myös ottaa kotivakuutus samasta yhtiöstä. Tämä kyseinen vakuutus ei siis toisi apua niihin yllättäviin eläinlääkärikuluihin.

Agria Eläinvakuutuksen asiakaspalvelusta vastattiin, ettei kanien vakuuttamisen ajankohtaa ole vielä tiedossa, mutta sellaista on kenties luvassa. Ruotsissa kanivakuutusta on ollut tarjolla jo pitkään. Agriasta vinkattiin, että kannattaa seurata heidän Facebook- ja Instagram-tilejään, sillä sitä kautta uutiset saavuttavat kanilliset nopeimmin.

If ei tarjoa vakuutusta kaneille, mutta laittoivat toiveeni eteenpäin. Sama tilanne oli POP Vakuutuksessa, LähiTapiolassa sekä Pohjola Vakuutuksessa. Ifiin sai yhteyden chatin kautta, tosin ensin piti jutella botin kanssa. POP Vakuutukseen ja Pohjolaan sain yhteyden Facebookin kautta ja LähiTapiolaan jätin yhteydenottopyynnön heidän kotisivujensa kautta.

Pohjola ja Agria vastasivat viimeisimpinä. Agrialle plussaa siitä, että sivuilla oli sähköpostiosoite näkyvillä. Sähköpostiin mahtuu usein enemmän tekstiä, kun taas yhteydenottolomakkeessa saattaa olla rajattu merkkimäärä.

Pelkkä puhelinnumero, yhteydenottolomake tai chat eivät ole parhaita yhteydenottotapoja. Helpommalta tuntuu sähköposti tai Facebookin yksityisviesti, koska viestin voi kirjoittaa silloin kun on itsellä aikaa ja vastaus tulee silloin kun yrityksen asiakaspalvelulla on aikaa. Toki vastauksen saaminen voi kestää kauemmin kuin esimerkiksi puhelinpalveluun soittaminen.

Fennia vai Pohjantähti?

Koska tällä hetkellä Fennia ja Pohjantähti ovat ainoita, jotka tarjoavat kaneille vakuutusta, valinta ei ole vaikea. Omistajat, itseni mukaan lukien, toivovat kanivakuutukselta erityisesti äkillisten eläinlääkärikulujen korvaamista. Pohjantähti korvaa vain kanin tapaturmaisen kuoleman, mistä tulee vähän sellainen ”eläin on esine” -fiilis.

Näistä kahdesta en kuitenkaan taida valita kumpaakaan vaan jään odottelemaan Agrian tulevaa tarjontaa 🙂 Jos sinäkin laitat toiveesi eteenpäin, vakuutusyhtiöissä kenties kuunnellaan mahdollisia asiakkaita suuremmalla todennäköisyydellä. Toivoa sopii, että ehdot ja hinnat ovat kunnossa ja että kanivakuutus ei ole sidottu kotivakuutukseen.

Parhaat ehdot kanivakuutukselle?

Koska kääpiökanien ja jättirotuisten kanien eliniänodotukset eroavat toisistaan paljonkin, kannattaa tämä ottaa huomioon vakuutuksissa. Kaneille tyypillisiä eläinlääkärikäyntejä ovat äkilliset päivystysreissut, jolloin usein tarvittaisi kuvantamista. Siihen ei tuplahinnalla monella ole mahdollisuutta.

Nyt kun kanien verenvuotokuumetauti on rantautunut Suomeenkin, kaneja saa viedä vuosittain rokotuksille, jonka yhteydessä tehdään terveystarkastus. Tämäkin voi tuoda omistajille lisäkustannuksia.

Suosituimpia rotuja lienevät kääpiöluppa, leijonanharjas ja hermeliini. Näillä on paljon hammas- ja silmävaivoja. Toki hammasvaivoja on kaneilla muutenkin, kun hampaat ovat avojuuriset eli kasvavat koko ajan. Luppakorvaisilla kaneilla korvavaivat ovat myös yleisiä.

Jos mitään ei ole tehtävissä tai kani menehtyy omia aikojaan, niin kamalalta kuin se kuulostaakin, olisi hyödyllistä lähettää kani ruumiinavaukseen. Esimerkiksi pasteurellasta on tuntunut muodostuvan sairaus, jonka piikkiin laitetaan kaikkea maan ja taivaan väliltä. Vaikka siihen ei olisi aihetta. Hidastunut suolistontoimintakin voi olla oire jostain vielä vakavammasta eikä sairaus itsessään. Kaikki lisätieto kanien sairauksista on hyödyksi, koska sen avulla seulontaa tai hoitomuotoja voidaan kenties kehittää.

Jos ajatellaan niitä hampaita jälleen kerran, kani voi aiheuttaa tuhoa kotona. Kaikki johdot ja muut mahdolliset vaaranpaikat kannattaa tietysti suojata, mutta ehkä sellainen jyrsimisvahinkoja kattava lisämauste vakuutukseen olisi toivottu.

Mitä sinä kaipaisit kanivakuutukselta, jos olisit sellaista ottamassa? 🙂

 

Kanin karvat – mitä niistä voi tehdä?

Aina kun kaneilla on kamala karvanlähtö (eli siis melkein aina), alan miettiä, mitä siitä voisi tehdä. Papanoita olen heitellyt välillä lannoitteeksi huonekasveille, suosittelen kokeilemaan! Ne kannattaa muuten painaa kunnolla multaan eikä jättää pinnalle.

Kun on papanoita tallessa, miksipä ei keräisi myös kaneista harjattua karvaa talteen? Näin aloin tänä vuonna tehdä. Keräsin myös Poppanan karvaa talteen Tuhton ja Ruusan karvan lisäksi, autuaan tietämättömänä siitä, että huovutusprosessin aikaan rakasta Poppista ei enää ole ❤

En ole kummoinen käsityöläinen, joten onneksi sain tätä postausta varten haastatella Taina Sinkkosta, joka on opiskellut muinaistekniikan artesaaniksi Mynämäellä, ja toimii myös yrittäjänä. Tainan voi löytää keskiaikamarkkinoilta ja hänen yrityksensä on CrystalHouse Kristallitalo.

Alla kysymyksiäni, joihin Taina vastasi sähköpostitse.

Miten villaa säilytetään ennen kuin sitä on tarpeeksi?

Säilytän kuidut paperipusseissa. Jokaisessa pussissa lukee, mitä se sisältää sekä päivämäärä. Kaikki tilaustyöt säilön samoin, mutta jokaisen asiakkaan pussin säilytän omassa muoviboksissaan, jonka pesen ja desinfioin.

Paperi on hengittävää ja olen todennut sen hyväksi säilytysmuodoksi, koska muovipussissa kuitu, varsinkin hieno kaninkarva, sähköistyy helposti ja tekee työskentelystä haasteellisen.

Pussit eivät maksa paljoa ja sen voi tehdä myös sanomalehdestä. Sanomalehden painomuste ei myöskään kutsu koiperhosia luokseen ja paperipussilla on hitusen sama taika. Raaka villa on koiperhosten unelmapaikka.

Luonnonmukaisia kointorjujia ovat esimerkiksi laventeli sekä pietaryrtti. Pakastan villan, jonka alkuperästä en ole varma. Näin kutsumattomat vieraat kuolevat. Pakastusaika on muutamasta päivästä viikkoon.

Pääsääntöisesti vain hyvä villa kannattaa kehrätä ja lajittelussa pitäisi huomata, jos joukossa on jotain, mitä siellä ei kuuluisi olla.

Kaninkarva on todella lämmintä, joten siitä voi kutoa ihan mitä vain. Kovaa kulutusta kannattaa kuitenkin välttää eli en ehkä sukkia tekisi.

Paljonko karvaa pitää olla kasassa?

Alle 50 grammaa ei kannata lähteä kehräämään. Karstaamisessa on kuitenkin oma työnsä. Suosittelen keräämään villaa vaikka 100-200 grammaa ja kehräämään pidempää lankaa.

Käykö lyhytkarvaisenkin kanin villa?

Minkä tahansa kanin villasta voi tehdä lankaa, kunhan karva on ”tervettä” ja riittävän pitkää. Ihan kaikessa langan valmistuksessa kuidun pituudella on merkitys. Pidempi kuitu on parempaa. Karkea peitinkarva ei ole kaikista parasta.

Kaninkarva on sähköistä eli sitä karstataan varoen eikä esimerkiksi ulkona tuulessa. Kuidun pituus käsin kehrättäessä saisi olla 2,5 cm tai pidempi. Mitä pidempi kuitu on, sitä paremmin se saa kierrettä itseensä kehrättäessä. Näin kuidut tarttuvat toisiinsa ja saadaan lankaa.

Aloittelijan kannattanee aloittaa pidemmästä kuidusta, ja kun tekniikka on hallussa, ottaa sitä lyhyempää mukaan. Huovutuksessa käy lyhytkuituisempikin villa. Huovuttamalla saa valmistettua vaikka mitä.

Langan valmistusvaiheet

Kun villa on keritty, se pitää lajitella. Pylly- ja vatsakarvat laitetaan huovutuskasaan. Paras villa tulee selästä ja osin kyljistä. Villa karstataan ennen kehräystä. Toki voi kehrätä suoraankin.

Karstaamisella avataan villatapulit, ja kuidut siirtyvät eri kohtiin, jottei leikkuukohtaa näe eikä tunne valmiissa langassa. Karstaaminen asettaa kuidut yhdensuuntaiseksi, jolloin kehrääminen on helppoa. Sileän langan tae on kaunis ilmava hahtuva.

Tämän jälkeen otetaan rukki tai värttinä ja aletaan kehräämään hahtuvasta lankaa. Kehräämisen jälkeen annan langan aina levätä vähintään vuorokauden, joskus menee viikkokin ennen kuin kertaan, ja kertaamisen jälkeen sitten vyyhditetään.

Laitan vyyhtiin noin neljä pasmalankaa, jolla langat pysyvät pesun jälkeen paikoillaan. Pesen lähes poikkeuksetta langan vasta kehräämisen jälkeen. Pesen langat aina viileällä vedellä. Villasta en halua sen luonnollista lanoliinia poistaa vaan ainoastaan lian langasta.

Ensimmäiseen pesuveteen laitan hieman hajustamatonta luontoystävällistä pesuainetta (ei mäntysuopaa), joka soveltuu villan pesuun. Ensimmäinen pesu on se, jolla lanka on tarkoitus kastaa läpikotaisin, ja siksi veden pintajännitettä poistamaan tarvitaan hitusen pesuainetta.

Annan lankojen olla noin 10 minuuttia vedessä. Vaihdan veden uuteen veteen ja jatkan näin niin kauan, että vesi on kirkasta. Noin 10 kertaa keskimäärin. Kaninvilla ei todennäköisesti tarvitse yhtä monta pesua.

Pesen yleensä useamman vyyhdin kerrallaan. Lanka kuivataan, kun se on puhdasta. Tämän jälkeen se vyyhditetään uudelleen tai keritään kerälle. Vyyhtien kannattaa antaa kuivua kunnolla sekä pöyhiä niitä välillä, jottei lankaan jää vettä, joka aloittaa homeprosessin. Kehräämisestä langaksi kuluu aikaa tällä menetelmällä noin viikosta puoleentoista.

kaninkarva neulahuovutus
Neulahuovutusta kaninkarvoista.

Huovutus

Tähän kappaleeseen loppuivat Tainan vastaukset ja koska en omista ruukkia, päätin langan kehräämisen sijaan tehdä pienen huovutustyön 🙂 Sydämenmuotoinen magneetti jääkaapinoveen, jossa on sekaisin Poppanan, Tuhton ja Ruusan karvoja.

Olen vegaani, joten välttelen villan ostamista, mutta tämä vakaumus ei ole este sille, että yrittäisin väkertää jotain omien eläinten pudottamista karvoista tai esimerkiksi sulista. Tosin peippojen sulista voisi tulla melko pieni unisieppari, jos sellaista lähtisi väsäämään 😉

Harjasin kaneja karvanlähdön aikaan ja laitoin villat pieneen paperipussiin. Kun en heti käyttänyt villaa, laitoin pussin pakkaseen. Kun karvaa oli kasassa tarpeeksi, yritin pariinkin otteeseen huovuttaa villaa lämpöisen veden ja mäntysuovan avulla. Hankasin ja rullasin kuplamuovin avulla, koska niin monet hakutuloksista käskivät tehdä. Tuloksetta. Tai no, sain klönttejä aikaiseksi (artikkelikuvassa). Että miten niin huovutus on helppoa..?

Kun märkähuovutus ei ottanut onnistuakseen, yritin vielä karstata villaa. Ei ollut siitäkään apua. Sen jälkeen ostin kolme eripaksuista huovutusneulaa. Ohuin meni katki, paksuin ei läpäissyt karvaklönttejä. Ostamastani mustasta alusesta irtoili pieniä palasia huovutustyöhön.

Monia tunteja myöhemmin mulla oli siis vähän sydäntä muistuttava huovutustyö, joka ei oikein pysy kasassa. Kastoin sen vielä lämpöiseen veteen ja muotoilin vähän. Huovutuksen kuivuttua laitoin kuumaliiman lämpenemään. Liimasin magneetin sydämen taakse. En osaa sanoa, kauanko liimaus pysyy…

Opin virheistäni sen, että märkähuovutus ei välttämättä onnistu eikä kaninkarvaa tarvitse karstata. Jos neulahuovutus kiinnostaa, älä yritä märkähuovutusta ensin. Fiksuna likkana käytin kaiken säästetyn kaninkarvan heti, ja koska Miss Poppanaa ei enää ole, en halunnut kerätä uuttakaan satsia.

Jos aiot neulahuovuttaa, hanki paksu huovutusneula ja alustaksi patjaa muistuttava palanen. Ehkä mahdollisimman samanvärinen kuin karvakin, jos siitä irtoaa huovutustyöhön palasia. Kokeile ensin pienellä määrällä kaninkarvaa, jos tuntuu siltä, että huovutus ei ole sunkaan juttu 😀

Parempaa onnea ensi kerralla, vai miten se nyt meni?

kaninkarvoista huovutettu magneetti
”Valmis” kaninkarvoista huovutettu magneetti jääkaapinovessa, muiden kanijuttujen joukossa.