Lahjaidea: helpot diy-kuusenkoristeet

Moikka! Helposti rikkoontuva lasi ja muu hento materiaali aina vähän pelottaa minua, joten peltimuotti on oiva koriste esimerkiksi kuuseen. Jos tykkäät blingblingistä, voi hankkia uudenuutukaisia muotteja tai käyttää glitteriä, mutta hain nimenomaan vanhoja muotteja. Niitä löytyi halvalla kirpparilta ja kaupat tuli! Rustiikkisuus sopii mun sisustukseen 🙂 Kuusenkoristeet sopivat niin lahjaksi kuin omaan käyttöön. Niitä voi ripustaa kuusen lisäksi vaikkapa peikonpähkinäpuun käppyröihin oksiin.

Jos annat näitä lahjaksi, hauska idea voisi olla tulostaa paperille lahjansaajaan liittyviä kuvia ja käyttää niitä muoteissa. Tähän voi käyttää esimerkiksi lemmikin, lapsen tai lapsuusajan kuvia.

kanitarra

Mitä tarvitset?

  • kiiltokuvia, tarroja tai paperista leikattuja kuvia
  • sakset
  • narua
  • liimaa tai decoupage-lakkaa ja pensselin
  • leivosmuotteja
  • purasimen tai poran rei’ittämiseen
  • paksu puinen alusta reikien tekoa varten

Ensin leikkelin kiiltokuvia irti toisistaan ja sitten sommittelin niitä muotteihin. Mitä isompi ja laakeampi muotti, sen paremmalta kuva siinä näyttää. Nämä mun muotit olivat melko pieniä ja korkeita, joten jouduin pätkimään kuvia. Isommat kuvat liimasin liimapistoolilla, loput decoupage-lakalla. Jos käyttää pelkkiä tarroja, liimaa tai lakkaa ei tarvita ellei halua lisätä kuvaan tai muottiin glitteriä. Kaksipuolinen teippi käy myös kuvien kiinnitykseen.

Kuvan voi liimata joko sisäpuolelle tai muotin pohjaan. Sisäpuolella se näyttää ehkä paremmalta, ainakin siihen vaihtoehtoon lopulta päädyin 🙂

Muotit saa ripustettua narun avulla. Purasimella tai poraamalla saa reiän tehtyä muotin yläosaan. Kannattaa laittaa alle laudanpätkä tai muu paksu puinen alusta. Jos tälläisia työvälineitä ei löydy itseltä, narun voi myös liimata kuumaliimapistoolilla muotin taakse.

Rustiikkisiin koristeisiin sopii juutti- tai pellavanaru. Kun joulu on vietetty, koristeet voi kerätä lasipurnukkaan odottelemaan seuraavaa käyttöä. Muotit voi asetella niin, etteivät jouluiset kuvat näy ulospäin.

kiiltokuva

P.S. Jos löytyy isoja laakeita leivosmuotteja, niiden pohjan voi maalata liitutaulumaalilla ja kirjoittaa liidulla vaikka ”God Jul!” 🙂

P.P.S. Sellaisenaan muotit käyvät tuikkualustoiksi. Led-tuikut eivät kuumene, mutta jos käyttää oikeita kynttilöitä, kannattaa muottien alle laittaa palamaton alusta.

 

Mainokset

Petteri Kaniini ja Beatrix Potter

Moikka moi! Jokaisen pupuihmisen on tietysti nähtävä uusi Petteri Kaniini -elokuva, joten sain hankittua sen itselleni dvd-versiona, kun elokuvateatteriversio meni sivu suun.

Petteri kuvattiin jostain kumman syystä Australiassa ja siinä onkin hienoja maisemia. Vaikka ei ollakaan brittilässä, elokuvasta välittyy sellainen maalaismaisema, mikä Petterin luojalle, Beatrix Potterille, oli tärkeä juttu. Tykkään kyllä hänestä todella paljon. Monestakin syystä. Yksi syy on tietysti kaikki ihanat eläinhahmot, joita Potter keksi ja maalasi, mutta toinen on juuri tuo luonnonsuojeluaate. Hän halusi säilyttää paikallista luontoa niin että osti paljon maata ja lahjoitti sen kansalaisille luonnonsuojelualueena. Näin maata ei voitu myydä ja rakentaa pilalle vaan pala maaseutua säilytettiin.

Uusi Petteri yhdistelee animaatiota ja oikeita ihmisiä. Plussaa on maisemien lisäksi se, että eläimet ovat animoituja eivätkä oikeita. Olisikin ollut vaikea kuvata ilman kuolonuhreja tai vähintään vahingoittuneita eläimiä, sen verran ajojahtikohtauksia elokuvassa oli.

Juoni on pähkinänkuoressa se, että Petteri sisaruksineen ja muiden metsän eläinten kera yrittävät päästä herra Vänskän tontille. Vänskä ei tykkää eläimistä. Hän on mm. syönyt Petterin isän. Vanhoja vihamiehiä siis.. Nyt on äidistäkin aika jättänyt ja Petteri yrittää sinisen takkinsa kera pitää jöötä vanhassa pesäkolossa ison puun juurella. Herra Vänskä saa sydärin kesken kaiken ja Petteri uhoaa voittaneensa. Hän kuitenkin tuulettaa liian aikaisin, koska Vänskällä on sukulaispoika, joka muuttaa pian taloon. Sama taisto alkaa uudestaan.

Tykkäsin siitä, että leffaan oli piilotettu muutama totuudensiemen. Petteri ja tämän sisarukset ottavat kovasti itseensä, jos heitä puhutellaan jyrsijöinä 😀 Onhan siitä jo monta kymmentä vuotta, kun tiedemiehet ja -naiset tajusivat, etteivät kanit olekaan jyrsijöitä vaan jäniseläimet muodostavat ihan oman lahkonsa. Peuran lamaantuminen ajovaloista naurattaa ainakin aikuiskatsojia, ja jotain perää on myös kanien tavassa pyytää anteeksi. Elokuvassa kanit menevät otsa otsaa vasten. En usko, että kanit oikeasti tekevät tätä pyytääkseen anteeksi, mutta kyllä samanmoista käytöstä näkee. Yksi painaa päänsä alas, jotta toinen pesisi naamaa tai silittäisi otsasta.

Vaikka vähän liikutuin ja muutamaan otteeseen naurahdin ääneen, olisi Petterin juoni voinut olla parempikin. Sellainen ihan kiva, kerran katsottava elokuva. Lapsia varmasti innostaa kujeileva Petteri, mutta aikuisen näkökulmasta ”ei jatkoon”. Ainakaan tällaisen aikuisen, joka odotti kovasti näkevänsä uuden Petteri-leffan 😀

Mitä leffasta jäi käteen? Mieleenpainuvin oli Vänskän sukulaispojan kanisitaatti (käännös Elina Ahon): ”On paljon asioita, joihin he pystyvät ja joista et tiedä.”

 

 

Kananlentoa ja hyväskää

Heippa! Nyt kun tuo vasen käsi on epäkunnossa, ei blogikirjoituksia tule kovin tiuhaa tahtia. Pientä kärsivällisyyttä siis pyydän, kyllä niitä alkaa taas tukoksen hoidon jälkeen ilmestyä 🙂

Minun oli jo pitkän aikaa pitänyt käydä Sipoossa sijaitsevassa maalaisputiikissa, Kananlennossa. Viime sunnuntaina siellä vietettiin tavallaan läksiäisiä, kun fyysinen putiikki lopetti toimintansa ja siirtyi samalla kokonaan verkkoon. Eli Kananlennon verkkokaupasta saa edelleen samoja, eläimellisiä tuotteita 🙂

Sipoon keskustassa oli tällaisia liikenneympyröitä, mistä jo tiesin, että tämä on Puputädille sopiva paikka 😀

korvat

Toisessa liikenneympyrässä oli yhdet korvat ja porkkanoita. Tämä oli ehkä kuitenkin hienompi, ja muutenkin on parempi kun ei pidä yllä sitä kanin ja porkkanan stereotypiaa. Se kun ei ole kovin terveellinen juttu kaneille kuitenkaan ja johtaa harmittavan usein siihen, että ainoa tuoreruoka, mitä kani saa, on porkkana. Sitten ei tarvitse ihmetellä, mistä se kaulapussi ja löysä vatsa johtuvat.. Mieluummin siis erilaisia yrttejä kuin yhtä ja samaa juuresta koko ajan.

Kananlennosta löytyi ihania aaseja, kukko, kanoja ja kaneja. Pallohullu koirakin oli pihalla, mutta hän keskittyi palloonsa eikä ehtinyt morjenstaa meikäläistä.

aasitkananlento

Kananlento myy Kanikirjaani muiden kivojen tuotteiden lisäksi. Tällä kertaa mukaan tarttui pupusukat ja lentävä porsas. Ilma oli ihanan kesäinen ja lämmin 🙂

Sipoon reissun lomassa pääsin käymään Riihimäen Femmatorilla, josta löytyi kauan etsitty Pentikin lasipurnukka. Vanha sifonikin olisi ollut tarjolla, mutta tällä kertaa jäi ostamatta. Suosittelen käymään, jos satut sinnepäin. Myös sukulaisten haudoilla käytiin kukkia viemässä.

Kaiken kaikkiaan onnistunut reissu 🙂 Sellainen, mitä voi tehdä vaikka ei toinen käsi ole kunnossa. Kun ei siis tarvitse itse ajaa, sen kun istuu kyydissä muiden mukana. Ja katsokaa, mitä hyväskää löysin kaupasta! Nuo vegaaniset jäätelöt olivat vain 1e! Siis yhteensä. Ja Sorttiinan muffinsit olivat -30%, nekin vegaanisia 🙂

mä  hyväskä