Kaniaiheinen askartelu

Moikka moi! Välillä haluan tehdä jotain omilla käsilläni ja keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan. Näin Suomen Lemmikkikanit ry:n joulukalenterissa kanipurnukat, joita halusin kokeilla itse.

Postaukseen oli linkattu myös Vanessa Beatyn tekemät lasipurkit. Kärpässienet ovat kivannäköisiä ja ajattelin, että niihin voisi yhdistää pääsiäismunaleluja. Kuten käyttämäni Zootropolis-hahmo Judy Hopps (ks. alin kuva).

Kanipurnukat

  • liimapyssy
  • lasipurkkeja kansineen
  • kanihahmoja
  • maalia
  • pensseli
  • alusta
  • kivaa narua purkkien ympärille
  • sakset

Etsin kirppareilta pieniä kanihahmoja ja löysinkin Väiskin ja Nalle Puhista tutun Kanin. Suolakurkku- tai muu säilykepurnukka käy hyvin tähän tarkoitukseen, mutta halusin myös korkeamman lasipurkin. Sellainen löytyi onneksi halvalla kirpputorilta.

kaniaskartelu

Kun purkit on pesty ja kuivattu, on aika ottaa hahmot esiin ja liimata keskelle kantta. Kun liima on kuivunut, kannet voi maalata. Tässä vaiheessa otin alustan esiin ja irrotin kannet purkeista. Käytin valkoista kalkkimaalia, koska se sopii sisustukseen ja on ainakin etiketin mukaan myrkytöntä.

bugsbunny

Maalasin ensin yhden kerroksen ja annoin kuivua. Hahmoissa oli paljon eri värejä, joten maalasin kannet vielä toiseen kertaan, että tuli peittävämpi lopputulos. Maalasin kannet vain ulkopuolelta, jotta sisälle purkkiin ei joudu ylimääräistä.

Kannattaa valita mahdollisimman myrkytön vaihtoehto maaleista, jos aiot säilöä ruokaa purkkiin. Pienemmässä purkissa on puuroriisiä ja korkeammassa spagettia. Lopuksi leikkasin ja sidoin sopivat narut purkkien ympärille.

Huom! Kansia ei voi pestä, koska maali lähtee pois.

Kanitalot/pupulyhdyt

  • pilttipurkkeja tai muita pieniä lasipurkkeja (kansia ei tarvita)
  • foliota
  • liimapyssy
  • itsestään kuivuvaa askartelusavea
  • maaleja
  • pensseleitä
  • puikkoja ja veitsi, jolla leikkaat savea ja teet ikkunat
  • alusta
  • led-tuikkuja

Aluksi pesin purkit ja irroitin niistä kannet. Rypistelin foliosta sopivat hatut purkkien päälle. Kun hatut olivat valmiit, liimasin ne purkkien pohjaan kiinni. Kaikki lasi ei välttämättä kestä suurta lämpötilaeroa, joten ole varovainen kuuman liiman kanssa.

sienitalo
Pupulyhdyn tykötarpeita

Ostamani askartelusavi oli melko pehmeää, joten en tarvinnut kaulinta. Leikkasin veitsellä savesta sopivia paloja ja muotoilin niistä ensin hatun folion päälle ja sitten seinät purkin ympärille.

Kastoin pumpulipuikkoja veteen ja liimasin sillä tavalla reunat yhteen. Tähän on varmasti saatavilla omia työvälineitä, mutta paremman puutteessa käytin topsipuikkoja. Kaavin yhdestä puikosta veitsellä pumpulin pois ja kaiversin pumpulittomalla päällä ikkunat ja oven purkkeihin.

Lopuksi muovailin pienet savupiiput katoille ja tein rappuset. Hinkutin pumpulipuikolla ja vedellä ikkunoista loputkin savet. Sitten ei muuta kuin kuivumaan. Savipakkauksessa lukee, että jos haluaa nopeuttaa kuivumista, askartelut voi laittaa esimerkiksi patterin viereen. Itse en näin tehnyt vaan annoin kuivua reilun vuorokauden.

smurffitalo askartelu
Sain näköjään vaikutteita Smurffeista…

Seuraavana aamuna huomasin, että savi oli lasin päältä halkeillut aika iloisesti. Folion päällä savi näyttää hyvältä, mutta lasin päällä oli paljon halkeamia. Ohut ja paksu kerros savea olivat halkeilleet ihan yhtä paljon.

Ei muuta kuin liimapyssy taas esiin ja liimaa halkeamiin. Sen jälkeen savi pysyi purkeissa kiinni ja aloitin maalauksen.

pupu_diy
Vähän punaista, valkoista ja harmaata maalia.

Ensin maalasin alaosat harmaiksi, sitten hatut punaisiksi. Kun maalit olivat kuivuneet, maalasin valkoisella ikkunoiden ja ovien karmit. Sen jälkeen töpöttelin hattuihin pilkut, jotka vaativat vielä toisen kerroksen.

sienituikut
Kaksi erikokoista pensseliä ja yksi katkennut suti…

Maalauksen valmistuttua liimasin Judy Hoppsin kynnykselle seisomaan ja toiseen kärpässienen, kun ei toista kanihahmoa ollut. Hinkuttelin myös ikkunat veteenkastetulla topsipuikolla puhtaaksi ylimenneistä maaleista. Sitten enää led-tuikut sisään ja valmista tuli! Näyttää kivalta omassa tai vaikka lahjansaajan hyllyssä 🙂

kaniaiheinen_askartelu

Mainokset

Kanifanille lisää lukemista

Moikka moi! Kun nyt on listattu kiinnostavia kanien hoito-oppaita, täytyy käydä läpi myös lehtitarjonta 🙂 Kaikista eniten tykkään RWAFin Rabbiting On -lehdestä, jossa on erityisen paljon eläinlääkärien kirjoittamia artikkeleita.

RWAF on brittiläinen kaniensuojeluyhdistys, Rabbit Welfare Association & Fund. Yhdistyksen kautta saa paljon ajantasaista tietoa kaneista. Bunny Madiä lukuun ottamatta kaikki alla luetellut lehdet ovat yhdistysten jäsenlehtiä. Vanhoja numeroita voi toki ostaa liittymättä jäseneksi.

Hyvänä kakkosena tulee Bunny Mad! ja sen jälkeen suomenkielinen Papanaattori. Bunny Mad! on kanifanin unelmalehti, jossa on paljon virikevinkkejä ja lukijoiden tarinoita. Sisältö ei ole yhtä mieleinen kuin Rabbiting Onissa, josta saan aina paljon materiaalia omiin teksteihin.

Bunny Madiä toimittaa brittiläinen Lisa Hodgson. Hänellä on myös kiva verkkokauppa, mistä saa tilattua kaikkea kanitavaraa näiden lehtien lisäksi. Tämä Bunny Creations toimittaa myös Suomeen.

parhaat_kanilehdet
Lajitelma kaniaiheisia lehtiä.

Eläinten ystävä on SEY:n jäsenlehti, minkä lisäksi saa myös paikallisyhdistyksen jäsenlehden (mikäli omalla paikkakunnalla siis toimii SEY:n alainen eläinsuojeluyhdistys). Niissä on harvoin kaneista mitään, mutta tässä yhdessä kannessa sattui olemaan kaneja, joten otin sen kuvaan mukaan 🙂

Papanaattori on Suomen Lemmikkikanit ry:n jäsenlehti. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa ja sisältää mm. aktivointivinkkejä, kaikenlaista kanitietoa ja kirjanurkan. Lehteen on onneksi saatu eläinlääkäri vastaa -osio, jossa kaneihin perehtynyt eläinlääkäri Johanna Mäkitaipale vastaa lukijoiden kysymyksiin.

Jos haluat lähettää kysymyksen lehteen, se onnistuu meilaamalla osoitteeseen papanaattoriposti(at)gmail.com. Mäkitaipale ylläpitää myös Facebookin Lemmikkikanitutkimus-ryhmää, johon kannattaa liittyä.

Suomen Kaniyhdistys ry:llä on jäsenlehti, Kanimakaziini, joka ilmestyy neljästi vuodessa. Tästä minulla ei vielä ole kokemusta, mutta olisi mielenkiintoista tutustua siihenkin!

Jotta saadaan postaukseen muitakin kuin brittiläisiä ja suomalaisia julkaisuja, myös amerikkalainen House Rabbit Society julkaisee omaa lehteä. Tämä House Rabbit Journal ilmestyy kahdesti vuodessa. Jo ilmeistyneitä numeroita saa tilattua halvemmalla, joten täytyy kenties hankkia niitäkin tulevaisuudessa 🙂

Bonus

Guen Bradbury: Behavioural problems in rabbits – a clinical approach

236-sivuinen teos on englanniksi ja se on julkaistu vuonna 2018. Sitä on saatavilla verkkokaupoissa ja hinta vaihtelee 40-60 euron paikkeilla.

Bradburyyn tutustuin Rabbiting On -lehden kautta, sillä hän toimii RWAFin neuvonantajana. Hän ohjeistaa omistajia sekä hoitohenkilökuntaa kanien käyttäytymiseen liittyvissä ongelmissa.

Bradbury on eläinlääkäri ja sitä kuvastaa myös kirjan nimi ”clinical approach”. Tämä on lukijan kannalta sekä hyvä että huono asia.

Alkusanoissa Bradbury toteaa, että eläinlääkärinä hän osallistui kaneihin liittyvien artikkeleiden ja muiden tekstien kirjoittamiseen, mutta tämä tieto ei ikinä tavoittanut omistajia. Siitä syystä hän halusi kirjoittaa tämän kirjan. Olen täysin samaa mieltä ja hyvä kun kirjoitti! Omistajat ja muut kaniharrastajat täytyy ehdottomasti ottaa keskusteluun mukaan.

kanin käyttäytyminen
Bradbury pureutuu kanien käyttäytymiseen

Kirjan sanoma on kiteytetty hyvin seuraavassa lauseessa: ”–often improving their welfare will improve their behaviour.” Moni kaniongelma syntyy puutteellisesta hoidosta. Kun oloja korjataan, kani voi paremmin ja siten myös käyttäytymisongelmat voivat ratketa.

Kritiikkiä kirja saa vaikeaselkoisuudesta. Eri näkökantoja voi toki esittää, mutta toivoisin, että eläinlääkäri selventäisi kaikissa yhteyksissä, mitä niistä suosittelee.

Bradbury esimerkiksi kertoo miksi kummatkin sukupuolet kannattaa leikkauttaa, mutta toteaa toisaalla, että naaraita ei välttämättä tarvitse leikata. Kirjassa ei tästä syystä kannata hyppiä osioiden yli ja lukea vain tiettyjä kappaleita, jotta ei tule väärinymmärryksiä.

Kirjan parhaimmat puolet? Luovuin ruokakupeista kokonaan ja se on ollut hyvä ratkaisu sekä minulle että kaneille 🙂 Säästyn kuppien tiskaamiselta ja kanit saavat käyttää enemmän aikaa etsien pellettejä kuin mitä suoraan kupista syöminen veisi. Kirjassa on myös hyviä perusteluita tietyille käyttäytymismalleille.

 

100% samaa mieltä en tämänkään kirjan kanssa ole, mutta ehdottomasti suosittelen sitä kaikille kanien kanssa tekemisissä oleville!

P.S. Artikkelikuvassa näkyvä Ruusa-kani tykkäsi eniten Papanaattorista. Maistui kuulemma oikein hyvältä 😀

Esittelyssä kanien hoito-oppaat

Heissulivei! Kanien hoito-oppaita on moneen junaan ja tässä postauksessa esittelen muutamat teokset, joita itse olen lukenut.

Kanit ovat monilta osin väärinymmärrettyjä, mikä voi johtaa moneen ongelmaan ja lopulta jopa kodinvaihtamiseen tai lopettamiseen. Siksi oppaisiin kannattaa tutustua, vaikka tuntuisi, että tietää jo tarpeeksi 🙂

Molly Varga: Textbook of Rabbit Medicine

Aloitetaan kaniraamatusta. ”Textbook of Rabbit Medicine” on Molly Vargan päivittämä kakkospainos. Ensimmäinen painos on kaniguru Frances Harcourt-Brownin käsialaa, mutta se on loppuunmyyty.

Miinuspuolia ovat korkea hinta ja vaikealukuisuus. Sairauksista esimerkiksi spondyloosista olisin kaivannut enemmän tietoa muutaman maininnan sijaan.

Kirja on tarkoitettu eläinlääkäreille ja hoitohenkilökunnalle, mutta soveltuu mainiosti myös omistajille ja muille kaniharrastajille. Se on todella kattava opus, sivuja on melkein 500. Sivuista 3-103 (rabbit basic science -osio) on varmaankin eniten hyötyä omistajille.

Pilvi Lassila (toim.): Poskipusseja, suomuja ja siipisulkia: Pienten ja eksoottisten seuraeläinten hoitotyö

Toinen opas, mitä odotin todella paljon, on Pilvi Lassilan toimittama ”Poskipusseja, suomuja ja siipisulkia: Pienten ja eksoottisten seuraeläinten hoitotyö”. Se julkaistiin vuonna 2017.

Kritiikkiä kirja saa korkeahkosta hinnasta ja siitä, että kaneista saisi olla laajempi osio. Kaneista puhutaan sivuilla 17-49, lukuun ottamatta muutamia sairauksia, joista kerrotaan jyrsijöiden osioissa.

Opas on hoitohenkilökunnalle suunnattu, kuten jo nimestä voi päätellä, mutta soveltuu myös kaikille kanien kanssa tekemisissä oleville. Hienoa saada painettua tietoa suomalaisiltakin eläinlääkäreiltä! Sitä saisi vain olla enemmänkin saatavilla.

Monesti kaikki uudet julkaisut tehdään eläinlääkärilehdissä, joita on tavallisen tallaajan vaikea päästä lukemaan. Ainakaan omalle budjetille se ei ole ollut mahdollista. Silloin tieto jää omistajien ja monen muun ulottumattomiin.

Lucile Moore: Rabbit Nutrition and Nutritional Healing

Kolmas opas, jonka tilasin Kanikirjaani kirjoittaessa, oli Lucile Mooren ”Rabbit Nutrition and Nutritional Healing”. Tämä kakkospainos on julkaistu vuonna 2013. Siinä on erilaisia kaavioita ja kuvia. Sisällys on mustavalkoinen.

Alkusanoissa Moore ihmettelee, miksi kanin ruokavalion pitäisi muistuttaa mahdollisimman paljon villikanien ruokavaliota, kun on olemassa erilaisia kanipopulaatiota eikä niiden kaikkien terveydentilaa ole tutkittu. Hänen mukaansa villikanit syövät yleensä nuorta ruohoa, mikä taas on ihan eri asia kuin se kuiva heinä, jota kotikanit saavat.

Totta, sillä nuorta ruohoa ei ole mahdollista Suomessa tarjota ympäri vuoden, kun maata peittää tätä kirjoittaessakin paksu lumikerros.

Saccharomyces cerevisiae on kirjoitettu väärin yhdellä sivulla ja pakko tunnustaa, että siitä se meinasi jäädä väärin myös omaan kirjaani. Tietysti muistiinpanot oli tehty juuri siitä sivusta 😀 Se on samalla myös kirjan huono puoli: kannattaa aina lukea loppuun saakka, ettei tule vääriä ohjeita. Teos ei ole kovin helppolukuinen muutenkaan.

Kirjassa on paljon tietoa erilaisten ruokien ravintosisällöistä. Sivulla 64 on resepti, jonka mukaan tuunasin oman kanikeksiohjeeni. Löysin tätä kautta myös kurpitsansiemenet.

Kirjan parasta antia ovat ehkä eri ruokasuositukset eli mitä antaa esimerkiksi ylipainoiselle tai liian laihalle kanille ja mitä kannattaa tarjota senioreille tai nuorille kaneille.

kanin hoito-ohjeet
Kanien hoito-oppaita moneen lähtöön.

Monika Wegler: Kääpiörotuiset kanit

Tämä on selkeästi nuoremmalle väelle suunnattu. Paljon kuvia ja vähän tekstiä. Sen käy pupuista kiinnostunut aikuinen läpi alle tunnissa. Sisältää paljon vinkkejä sekä on erittäin helppolukuinen.

Huonoja puolia? Monissa kuvissa kanit ovat poikasia, mikä voi olla uusille kaninomistajille harhaanjohtavaa. Poikasvaihe kestää vain hetken, kun taas kääpiökani yleensä elää sen päälle 10 vuotta.

Hoito ja terveys -osio kaipaisi päivitystä. Melko pintapuolinen raapaisu, vaikkakin käypä teos 🙂

Anne McBride: Kääpiökanit

Perusteos, jonka lapsikin voi nopeasti käydä läpi. Kirjan koko on tästä opasvalikoimasta pienin. Valkoinen hermeliinivauva kannessa voi vedota ostajiin.

Kirjassa annetaan muutamia omituisia ohjeita, mm. kannustetaan laittamaan kani muovilaatikkoon häkin siivouksen ajaksi. Kun siivoan oman eläinperheen vessalaatikoita, en laita tilalle mitään vaan kanit pystyvät odottamaan sen aikaa ja tekevät asiansa, kun lootissa on taas puhtaat pahnat 🙂

Kritiikkinä myös häkittäminen ja se, että siemenseos oli mainittu yhtenä sopivista ruuista.

Suomen Lemmikkikanit ry: Kaninomistajan opas

Vuonna 2015 julkaistu kirja on napakka tietopaketti. Siinä on paljon kuvia, vaikkakin ne ovat melko pieniä. Opas on hyvä alku kaikille kaninomistajille, ja näkökulma tuleekin jo kirjan nimestä esiin.

Miinusta kirja saa sisuksen taitosta ja parista trancing-kuvasta. Kania ei pitäisi pitää selällään. Olisi mielenkiintoista myös tietää, keitä kirjan kirjoittajat ovat, sillä nimiä ei ole oppaassa mainittu.

Houkuttelevat kannet.

Arja Linnavuori: Lemmikkikanin ravinto ja terveys

Kirjan lukee nopeasti, mutta se ei ole yhtä helppolukuinen kuin aiemmin mainitut lyhyet kanioppaat. Linnavuori kirjoittaa häkeistä ja juomapulloista, joten kirjassa on osittain vanhentunutta tietoa.

”Turhautunut kani jyrsii huonekaluja.” Tämä voi olla totta, mutta kaneilla on henkilökohtaisia mieltymyksiä ja niiden kuuluukin nakertaa. Joidenkin mielestä huonekalut vaan maistuvat paremmilta kuin ulkoa tuodut oksat…

Paras lainaus lienee tämä: ”Kaikkiin ihmisen touhuihin kani osallistuu omistajansa ehdoilla ja joskus omaksi rasituksekseen.” Siinä on käypä ohjenuora, mitä voi soveltaa kotioloissa. Kania kannattaa aktivoida muulloin kuin keskellä päivää, koska silloin se normaalisti nukkuisi.

kanin käyttäytyminen
Kanikirja: opas kanien maailmaan

Kanikirja: opas kanien maailmaan

Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä esittelen omani 🙂

Kanikirjassa ei ole yhtä paljon tekstiä kuin Vargan opuksessa, mutta se on kattavampi kuin aiemmin julkaistut suomenkieliset kanien hoito-oppaat, noin 130 sivua. Valotan kanien käyttäytymistä käytännön esimerkein ja esittelen myös sellaisia sairauksia, joita ei muissa oppaissa ole käsitelty lainkaan.

Yhdistin eläinlääke- ja käyttäytymistieteeseen tietotaidon, mitä olen kaneista vuosien varrella oppinut. Mulle oli tärkeää saada opas myös kirjastoihin kautta maan, jotta sinä voit halutessasi perehtyä siihen myös ilmaiseksi.

Kohdeyleisö on aikuisempaa, mutta teksti on jaoteltu niin että sitä pystyy hyvin nuorempikin pupufani lukemaan.

Kritiikkiä olen saanut kuvista, joita saisi olla enemmän. Niitä toki itsekin mielelläni olisin käyttänyt, mutta otin pankista lainaa kattaakseni kirjasta syntyvät kulut, joten kuvien määrä oli pidettävä kohtuullisena. Toivottavasti saan paikata tämän pienen puutteen toista painosta varten 🙂

Kirjoitin sellaisen oppaan, jonka olisin itse halunnut lukea, kun hankin ensimmäiset kanini. Lukuisia asioita olisin voinut tehdä paljon paremmin, jos vain olisin tiennyt, mistä mikin johtuu ja millaista hoitoa kani oikeasti tarvitsee.

Sun ei tarvi toistaa samoja virheitä vaan voit vaikka lainata kirjan kirjastosta. Tilaaminenkin on helppoa eikä tarvi heti maksaa. Vastailen myös mielelläni kysymyksiin ja otan vastaan kommentteja 🙂

P.S. Jotta postauksesta ei tule liian pitkä, piti jättää yksi opas ensi viikolle. Sitä ehdottomasti suosittelen pitkäkorvalukemistoksi eli kannattaa pysyä kuulolla!