Esittelyssä kanien hoito-oppaat

Heissulivei! Kanien hoito-oppaita on moneen junaan ja tässä postauksessa esittelen muutamat teokset, joita itse olen lukenut.

Kanit ovat monilta osin väärinymmärrettyjä, mikä voi johtaa moneen ongelmaan ja lopulta jopa kodinvaihtamiseen tai lopettamiseen. Siksi oppaisiin kannattaa tutustua, vaikka tuntuisi, että tietää jo tarpeeksi 🙂

Molly Varga: Textbook of Rabbit Medicine

Aloitetaan kaniraamatusta. ”Textbook of Rabbit Medicine” on Molly Vargan päivittämä kakkospainos. Ensimmäinen painos on kaniguru Frances Harcourt-Brownin käsialaa, mutta se on loppuunmyyty.

Miinuspuolia ovat korkea hinta ja vaikealukuisuus. Sairauksista esimerkiksi spondyloosista olisin kaivannut enemmän tietoa muutaman maininnan sijaan.

Kirja on tarkoitettu eläinlääkäreille ja hoitohenkilökunnalle, mutta soveltuu mainiosti myös omistajille ja muille kaniharrastajille. Se on todella kattava opus, sivuja on melkein 500. Sivuista 3-103 (rabbit basic science -osio) on varmaankin eniten hyötyä omistajille.

Pilvi Lassila (toim.): Poskipusseja, suomuja ja siipisulkia: Pienten ja eksoottisten seuraeläinten hoitotyö

Toinen opas, mitä odotin todella paljon, on Pilvi Lassilan toimittama ”Poskipusseja, suomuja ja siipisulkia: Pienten ja eksoottisten seuraeläinten hoitotyö”. Se julkaistiin vuonna 2017.

Kritiikkiä kirja saa korkeahkosta hinnasta ja siitä, että kaneista saisi olla laajempi osio. Kaneista puhutaan sivuilla 17-49, lukuun ottamatta muutamia sairauksia, joista kerrotaan jyrsijöiden osioissa.

Opas on hoitohenkilökunnalle suunnattu, kuten jo nimestä voi päätellä, mutta soveltuu myös kaikille kanien kanssa tekemisissä oleville. Hienoa saada painettua tietoa suomalaisiltakin eläinlääkäreiltä! Sitä saisi vain olla enemmänkin saatavilla.

Monesti kaikki uudet julkaisut tehdään eläinlääkärilehdissä, joita on tavallisen tallaajan vaikea päästä lukemaan. Ainakaan omalle budjetille se ei ole ollut mahdollista. Silloin tieto jää omistajien ja monen muun ulottumattomiin.

Lucile Moore: Rabbit Nutrition and Nutritional Healing

Kolmas opas, jonka tilasin Kanikirjaani kirjoittaessa, oli Lucile Mooren ”Rabbit Nutrition and Nutritional Healing”. Tämä kakkospainos on julkaistu vuonna 2013. Siinä on erilaisia kaavioita ja kuvia. Sisällys on mustavalkoinen.

Alkusanoissa Moore ihmettelee, miksi kanin ruokavalion pitäisi muistuttaa mahdollisimman paljon villikanien ruokavaliota, kun on olemassa erilaisia kanipopulaatiota eikä niiden kaikkien terveydentilaa ole tutkittu. Hänen mukaansa villikanit syövät yleensä nuorta ruohoa, mikä taas on ihan eri asia kuin se kuiva heinä, jota kotikanit saavat.

Totta, sillä nuorta ruohoa ei ole mahdollista Suomessa tarjota ympäri vuoden, kun maata peittää tätä kirjoittaessakin paksu lumikerros.

Saccharomyces cerevisiae on kirjoitettu väärin yhdellä sivulla ja pakko tunnustaa, että siitä se meinasi jäädä väärin myös omaan kirjaani. Tietysti muistiinpanot oli tehty juuri siitä sivusta 😀 Se on samalla myös kirjan huono puoli: kannattaa aina lukea loppuun saakka, ettei tule vääriä ohjeita. Teos ei ole kovin helppolukuinen muutenkaan.

Kirjassa on paljon tietoa erilaisten ruokien ravintosisällöistä. Sivulla 64 on resepti, jonka mukaan tuunasin oman kanikeksiohjeeni. Löysin tätä kautta myös kurpitsansiemenet.

Kirjan parasta antia ovat ehkä eri ruokasuositukset eli mitä antaa esimerkiksi ylipainoiselle tai liian laihalle kanille ja mitä kannattaa tarjota senioreille tai nuorille kaneille.

kanin hoito-ohjeet
Kanien hoito-oppaita moneen lähtöön.

Monika Wegler: Kääpiörotuiset kanit

Tämä on selkeästi nuoremmalle väelle suunnattu. Paljon kuvia ja vähän tekstiä. Sen käy pupuista kiinnostunut aikuinen läpi alle tunnissa. Sisältää paljon vinkkejä sekä on erittäin helppolukuinen.

Huonoja puolia? Monissa kuvissa kanit ovat poikasia, mikä voi olla uusille kaninomistajille harhaanjohtavaa. Poikasvaihe kestää vain hetken, kun taas kääpiökani yleensä elää sen päälle 10 vuotta.

Hoito ja terveys -osio kaipaisi päivitystä. Melko pintapuolinen raapaisu, vaikkakin käypä teos 🙂

Anne McBride: Kääpiökanit

Perusteos, jonka lapsikin voi nopeasti käydä läpi. Kirjan koko on tästä opasvalikoimasta pienin. Valkoinen hermeliinivauva kannessa voi vedota ostajiin.

Kirjassa annetaan muutamia omituisia ohjeita, mm. kannustetaan laittamaan kani muovilaatikkoon häkin siivouksen ajaksi. Kun siivoan oman eläinperheen vessalaatikoita, en laita tilalle mitään vaan kanit pystyvät odottamaan sen aikaa ja tekevät asiansa, kun lootissa on taas puhtaat pahnat 🙂

Kritiikkinä myös häkittäminen ja se, että siemenseos oli mainittu yhtenä sopivista ruuista.

Suomen Lemmikkikanit ry: Kaninomistajan opas

Vuonna 2015 julkaistu kirja on napakka tietopaketti. Siinä on paljon kuvia, vaikkakin ne ovat melko pieniä. Opas on hyvä alku kaikille kaninomistajille, ja näkökulma tuleekin jo kirjan nimestä esiin.

Miinusta kirja saa sisuksen taitosta ja parista trancing-kuvasta. Kania ei pitäisi pitää selällään. Olisi mielenkiintoista myös tietää, keitä kirjan kirjoittajat ovat, sillä nimiä ei ole oppaassa mainittu.

Houkuttelevat kannet.

Arja Linnavuori: Lemmikkikanin ravinto ja terveys

Kirjan lukee nopeasti, mutta se ei ole yhtä helppolukuinen kuin aiemmin mainitut lyhyet kanioppaat. Linnavuori kirjoittaa häkeistä ja juomapulloista, joten kirjassa on osittain vanhentunutta tietoa.

”Turhautunut kani jyrsii huonekaluja.” Tämä voi olla totta, mutta kaneilla on henkilökohtaisia mieltymyksiä ja niiden kuuluukin nakertaa. Joidenkin mielestä huonekalut vaan maistuvat paremmilta kuin ulkoa tuodut oksat…

Paras lainaus lienee tämä: ”Kaikkiin ihmisen touhuihin kani osallistuu omistajansa ehdoilla ja joskus omaksi rasituksekseen.” Siinä on käypä ohjenuora, mitä voi soveltaa kotioloissa. Kania kannattaa aktivoida muulloin kuin keskellä päivää, koska silloin se normaalisti nukkuisi.

kanin käyttäytyminen
Kanikirja: opas kanien maailmaan

Kanikirja: opas kanien maailmaan

Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä esittelen omani 🙂

Kanikirjassa ei ole yhtä paljon tekstiä kuin Vargan opuksessa, mutta se on kattavampi kuin aiemmin julkaistut suomenkieliset kanien hoito-oppaat, noin 130 sivua. Valotan kanien käyttäytymistä käytännön esimerkein ja esittelen myös sellaisia sairauksia, joita ei muissa oppaissa ole käsitelty lainkaan.

Yhdistin eläinlääke- ja käyttäytymistieteeseen tietotaidon, mitä olen kaneista vuosien varrella oppinut. Mulle oli tärkeää saada opas myös kirjastoihin kautta maan, jotta sinä voit halutessasi perehtyä siihen myös ilmaiseksi.

Kohdeyleisö on aikuisempaa, mutta teksti on jaoteltu niin että sitä pystyy hyvin nuorempikin pupufani lukemaan.

Kritiikkiä olen saanut kuvista, joita saisi olla enemmän. Niitä toki itsekin mielelläni olisin käyttänyt, mutta otin pankista lainaa kattaakseni kirjasta syntyvät kulut, joten kuvien määrä oli pidettävä kohtuullisena. Toivottavasti saan paikata tämän pienen puutteen toista painosta varten 🙂

Kirjoitin sellaisen oppaan, jonka olisin itse halunnut lukea, kun hankin ensimmäiset kanini. Lukuisia asioita olisin voinut tehdä paljon paremmin, jos vain olisin tiennyt, mistä mikin johtuu ja millaista hoitoa kani oikeasti tarvitsee.

Sun ei tarvi toistaa samoja virheitä vaan voit vaikka lainata kirjan kirjastosta. Tilaaminenkin on helppoa eikä tarvi heti maksaa. Vastailen myös mielelläni kysymyksiin ja otan vastaan kommentteja 🙂

P.S. Jotta postauksesta ei tule liian pitkä, piti jättää yksi opas ensi viikolle. Sitä ehdottomasti suosittelen pitkäkorvalukemistoksi eli kannattaa pysyä kuulolla!

 

Mainokset

Matka tai muutto edessä – miten toimin eläinten kanssa?

Moikka! Aina silloin tällöin pitää matkustaa lemmikin kanssa. Joillekin lomareissuille lemmikin voi ottaa mukaan, mutta esimerkiksi kanien tai lintujen kanssa reissaaminen voi olla vaikeaa. Siksi niille kannattaa etsiä vastuullinen hoitopaikka.

Jos kuitenkin pitää matkustaa eläinten kanssa, etenkin arempien tapausten kanssa joutuu pohtimaan kaiken mahdollisimman hyvin etukäteen. Olipa kyseessä sitten eläinlääkärireissu tai muutto, lemmikit on pakattava mukaan.

Kanien kanssa matkustaminen

Jos sulla sattuu olemaan herkästi stressaavia kaneja, kannattaa käyttäytyä mahdollisimman normaalisti. Ilmeisesti olin tässä onnistunut jossain määrin, koska ennen muuttoa olin itse stressannut jo päiviä, mutta vielä muuttoaamuna Poppana kellahti tyytyväisenä kyljelleen 🙂 Hän on se mun perheen stressiherkin kani.

Pidin pakkailut minimissä etukäteen, vaikka se tarkoitti sitä, että muuttopäivänä oli hirveästi tekemistä. Ei siinä voinut mattoja alkaa rullailla etukäteen, kun toinen vielä loikkii niillä.

kanin_kanssa_matkustaminen
Kanin kanssa matkustaminen onnistuu helpoiten kantokopan avulla.

Kantokoppaan aluset (vauvojen makuupussit tai -peitot) ja viltit kantokoppien päälle, jotta ei tule vetoa kaneille. Sisäkanit ja talvi eivät ole yhteensopivia, joten kannattaa olla tarkka lämpötilaerojen kanssa.

Häkit/vessalaatikot, tarvikkeet, ruuat ja kuivikkeet ensin autoon, sitten kanit ja minä perässä. Kun oltiin perillä, kanit nostin ensin sisälle, sitten vasta kaikki tavarat. Sama juttu lintujen kanssa.

Pidin kanit kantokopassa, kunnes sain järjesteltyä suurin piirtein kanien tavarat oikeille paikoille. Ensin oli vuorossa Poppana ja sitten vasta Tuhto ja Ruusa, koska tyypit ovat paljon nuorempia eikä ainakaan Ruusaa niin paljon hätkäytä maisemanvaihdos.

Lintujen kanssa matkustaminen

Talviaikaan Australiasta kotoisin olevien peippojen kanssa ulos lähteminen ei ole kovin helppo juttu. Tilannetta ei helpota lemmikkien arkuus ihmistä kohtaan. Peipponi eivät ole käsikesyjä, joten matkaa varten heidät pitää ensiksi saada kiinni.

Kun lintu ei ole kesy, sen saa parhaiten kiinni sammuttamalla valot. Ensin pitää painaa mieleensä, missä lintu on ja ennakoida, mihin suuntaan se mahdollisesti menee karkuun.

Tavalliset lemmikkilinnut eivät näe pimeässä, joten siksi valojen sammuttaminen auttaa. Linnun ei kuulu lentää, jos se ei näe mitään. Takaa lintuja on huono ajaa, koska ne lentävät paljon nopeammin kuin sinä pääset liikkumaan, ja takaa-ajotilanne saattaa myös pahimmassa tapauksessa aiheuttaa linnulle sydänkohtauksen.

Ensiksi linnut kannattaa sulkea häkkiin. Se on vaikeampaa, mitä enemmän lintuja on, koska kaikkien pitää olla häkissä samaan aikaan. Minulla lintuja on kaksi, joten odotin, että kummatkin ovat häkissä ja sitten varovasti suljin luukun. Normaalisti siis linnut saavat lennellä asunnossa vapaana.

Matkustusta varten minulla on linnuille pieni duna, joka mahtuu kylmälaukkuun. Jos laukku on tarpeeksi iso dunaa ja lämpöpulloa varten, kummatkin voivat olla siellä samaan aikaan. Minulla näin ei ole, joten täytin lämpöpullon kuumalla vedellä etukäteen ja laitoin sen laukkua lämmittämään, kunnes olisi aika pakata linnut sinne.

Dunan pohjalle laitoin oksan, johon peipot voivat tarrata jaloillaan ja talouspaperin palan, jotta uloste imeytyy siihen eikä sotke peippoja.

Pyydystin käsin kummatkin peipot häkistä ja laitoin heidät dunaan. Joskus olen käyttänyt kalahaavia, mutta se ei käänny hyvin orsien välissä ja voi aiheuttaa vammoja linnuille.

Kun peipot olivat dunassa, äkkiä duna laukkuun ja kansi kiinni. Pihalla odotti valmiiksi lämmitetty auto, johon suorastaan juoksin. Häkki oli viety autoon ensin.

Lämmöt saavat todellakin olla melkolailla täysillä vähän aikaa. Tästä syystä et voi talvella lähteä julkisilla liikenteeseen eksoottisten lintujen kanssa etkä oikeastaan muulloinkaan, jos linnut ovat kovin arkoja.

Kannattaa miettiä etukäteen lyhin reitti kohteeseen. Matkaa ennen ja sen jälkeen kannattaa linnuille tarjota ylimääräinen vitamiinikuuri, sillä muutto stressaa aina.

lemmikin_muutto
Paras kantokoppa kaneille

Matkustaminen on rankkaa puuhaa

On se vaan aina kova paikka sekä ihmiselle että eläimille tuo muuttaminen. Ruusa ja Tuhto sopeutuivat nopeasti, mutta Poppana-parkaa jännitti niin, että silmistä vuoti vettä eivätkä peipotkaan oikein muuttoa arvostaneet. Heille kun ei voi vaan sanoa, että nyt on pakko lähteä vähäksi aikaa pois remontin alta.

Piikkaus- ja muu meteli, pöly ja vieraiden ramppaaminen omassa kodissa ei sekään olisi suotavaa. Muuttaminen on siihen verrattuna pienempi paha, mutta kerropa se eläinperheellesi…

 

 

Kanin pedikyyri- ja turkinhoitovälineet

Heissan! Koska omalla kaniperheellä on hirveä karvanlähtö päällä, ajattelin vähän esitellä turkinhoitovälineitä, mitä meillä käytetään. Furminaattori on vielä kokeilematta, mutta erilaisia harjoja, kampoja ja jopa trimmeriä on tullut kokeiltua.

Kokeilujen jälkeen olen päätynyt siihen lopputulokseen, että tiheäpiikkinen teräskampa on paras sekä pitkään että lyhyeen karvaan. Artikkelikuvassa näkyvä teräskampa on jo vanha, se taisi olla ennen koirallani käytössä. Siihen jää sekä pohjavilla että päällyskarva. Tässä hieman kääpiöjänis Tuhton satoa 😉

karvanlähtö

Kun kaneja on ollut vuosia, olen kokeillut vauvanharjaa, karstoja, erilaisia metallikampoja ja kahta erilaista muovisukaa. Talliajoista muistan sen, että suka toimi erittäin hyvin, mutta kanin karvaa niillä ei kovin hyvin saanut irti. Suka ei varmaankaan ollut tarpeeksi pieni kääpiökania ajatellen, ja voi olla, että kaneillani oli liian pitkä karva. Jos sulla on lyhytkarvainen jättikani, ehkä muovisukaa kannattaa kuitenkin kokeilla. Sellaista pehmeää, jossa ei ole piikkejä vaan ympyränmallisia nyplyjä. Instagramissa pyörii video, missä joku teki koirille muovihanskasta vastaavan. Muovihanskaan laitettiin liimapyssyllä pieniä palloja ja annettiin kuivua. Täytyykin joskus kokeilla, toimisiko se sukaa paremmin.

Vauvanharjalla irtoaa korkeintaan muutama päällikarva. Siis sama määrä kuin mitä pelkällä kädellä saisi kania silittäessään. Karstat heitin romukoppaan oikeastaan jo koiran kanssa, kun ne vain rikkoivat päällyskarvan eivätkä ylettyneet pohjavillaan. Kanin iho on myös paljon ohuempaa kuin esimerkiksi koiran, joten ei tee mieli työntää turkkiin mitään, mikä voi raapaista sitä.

Metallikampoja on monia erilaisia, mutta kannattaa valita niistä ne tiheäpiikkisimmät. Kamman pitää olla oikeankokoinen. Liian pienellä harjaa vain päätä, kun taas liian isolla ei saa kammattua kuin selkää. Olettaisin, että myös piikkien koolla on merkitystä. Piikit eivät saa olla kovin paksuja, mutta kuitenkin karstaa paksummat.

Jos kanisi antaa harjailla lattialla loikkimisen ohessa, kiva. Jos ei, join the club 😀 Kun nyt kerran harjaillaan, leikataan samalla kynnet. Tietysti harjailla pitää useammin kuin kynsiä leikata, mutta samalla voi katsastaa onko tarvetta nipsiä kynsiä. Kynnet lyhennän omilta noin kerran kuussa.

Poppana on hermeliini, joka on jalostettu vähän liian pitkälle. Ulkomuoto edellä, ei terveys. Sen kyllä huomaa, sillä Poppiksella on vähän väliä jokin mollo silmässä. Karvanlähtöaikaan saan harva se päivä napata neidin sohvalle silmätippoja varten. Meillä kanien lääkekaappiin kuuluvat kahdenlaiset silmätipat. Ihan ihmisten tuotteista kyse kylläkin, mutta mitäpä lääkkeitä täällä Suomessa olisikaan kaneille alun perin tarkoitettu.. Ostan pienissä pipeteissä fysiologista suolaliuosta (käyttöalueena taitaa pakkauksessa lukea korva/nenä) ja Bepanthenin voitelevia silmätippoja. Jompaa kumpaa tippaa silmään sen verran, että karvamöntin saa vessapaperinpalalla pyyhkäistyä silmäkulmasta pois. Taas on helpompi räpyttää!

Uskokaa tai älkää, meillä on käytössä myös teippirulla. Ei kovin ekologinen vaihtoehto, mutta kun kaneja ei aina saa heti kiinni ja niillä on hirveä karvanlähtö, on helppo rullata päästä ja selästä teippirullaan pahimmat karvatupot. Ennen kuin ne päätyy vatsaan tai Poppiksen silmiin.. Veteen kasteltu käsi voi myös toimia, mutta ei niin tehokkaasti kuin rulla.

Sitten niistä kynsistä: tuollaiset kuvassa näkyvät isohkot kynsileikkurit on hyväksi havaitut. Niitä saisi tosin kehittää, kun aina jokin osa menee eteen. Varoluiskan ja kiinnikkeen voisi poistaa kokonaan. Ne heiluvat tiellä juuri kun olet saanut pienen kynnen sopivasti esiin. Jyrsijöille tarkoitettuja pikkuleikkureita ei kannata ostaa aikuisille kaneille, niillä ei saa kuin nirhaistua kynttä. Ja nirhaistu kynsi voi haljeta, mikä tietää eläinlääkärireissua. Lue nostoasennoista aiemmasta postauksesta.

Kun hoitotoimenpiteitä on pakko tehdä tietyin väliajoin, millä saa lepyteltyä kania? Meillä on käytössä kurpitsansiemenet 🙂 Niitä on helpompi antaa harjauksen lomassa kuin kesken kynsienleikkuun, ellei ole toista auttamassa. Joka tapauksessa ajavat hyvin asiansa.

Aiheesta lisää täällä.