Kanin pedikyyri- ja turkinhoitovälineet

Heissan! Koska omalla kaniperheellä on hirveä karvanlähtö päällä, ajattelin vähän esitellä turkinhoitovälineitä, mitä meillä käytetään. Furminaattori on vielä kokeilematta, mutta erilaisia harjoja, kampoja ja jopa trimmeriä on tullut kokeiltua.

Kokeilujen jälkeen olen päätynyt siihen lopputulokseen, että tiheäpiikkinen teräskampa on paras sekä pitkään että lyhyeen karvaan. Artikkelikuvassa näkyvä teräskampa on jo vanha, se taisi olla ennen koirallani käytössä. Siihen jää sekä pohjavilla että päällyskarva. Tässä hieman kääpiöjänis Tuhton satoa 😉

karvanlähtö

Kun kaneja on ollut vuosia, olen kokeillut vauvanharjaa, karstoja, erilaisia metallikampoja ja kahta erilaista muovisukaa. Talliajoista muistan sen, että suka toimi erittäin hyvin, mutta kanin karvaa niillä ei kovin hyvin saanut irti. Suka ei varmaankaan ollut tarpeeksi pieni kääpiökania ajatellen, ja voi olla, että kaneillani oli liian pitkä karva. Jos sulla on lyhytkarvainen jättikani, ehkä muovisukaa kannattaa kuitenkin kokeilla. Sellaista pehmeää, jossa ei ole piikkejä vaan ympyränmallisia nyplyjä. Instagramissa pyörii video, missä joku teki koirille muovihanskasta vastaavan. Muovihanskaan laitettiin liimapyssyllä pieniä palloja ja annettiin kuivua. Täytyykin joskus kokeilla, toimisiko se sukaa paremmin.

Vauvanharjalla irtoaa korkeintaan muutama päällikarva. Siis sama määrä kuin mitä pelkällä kädellä saisi kania silittäessään. Karstat heitin romukoppaan oikeastaan jo koiran kanssa, kun ne vain rikkoivat päällyskarvan eivätkä ylettyneet pohjavillaan. Kanin iho on myös paljon ohuempaa kuin esimerkiksi koiran, joten ei tee mieli työntää turkkiin mitään, mikä voi raapaista sitä.

Metallikampoja on monia erilaisia, mutta kannattaa valita niistä ne tiheäpiikkisimmät. Kamman pitää olla oikeankokoinen. Liian pienellä harjaa vain päätä, kun taas liian isolla ei saa kammattua kuin selkää. Olettaisin, että myös piikkien koolla on merkitystä. Piikit eivät saa olla kovin paksuja, mutta kuitenkin karstaa paksummat.

Jos kanisi antaa harjailla lattialla loikkimisen ohessa, kiva. Jos ei, join the club 😀 Kun nyt kerran harjaillaan, leikataan samalla kynnet. Tietysti harjailla pitää useammin kuin kynsiä leikata, mutta samalla voi katsastaa onko tarvetta nipsiä kynsiä. Kynnet lyhennän omilta noin kerran kuussa.

Poppana on hermeliini, joka on jalostettu vähän liian pitkälle. Ulkomuoto edellä, ei terveys. Sen kyllä huomaa, sillä Poppiksella on vähän väliä jokin mollo silmässä. Karvanlähtöaikaan saan harva se päivä napata neidin sohvalle silmätippoja varten. Meillä kanien lääkekaappiin kuuluvat kahdenlaiset silmätipat. Ihan ihmisten tuotteista kyse kylläkin, mutta mitäpä lääkkeitä täällä Suomessa olisikaan kaneille alun perin tarkoitettu.. Ostan pienissä pipeteissä fysiologista suolaliuosta (käyttöalueena taitaa pakkauksessa lukea korva/nenä) ja Bepanthenin voitelevia silmätippoja. Jompaa kumpaa tippaa silmään sen verran, että karvamöntin saa vessapaperinpalalla pyyhkäistyä silmäkulmasta pois. Taas on helpompi räpyttää!

Uskokaa tai älkää, meillä on käytössä myös teippirulla. Ei kovin ekologinen vaihtoehto, mutta kun kaneja ei aina saa heti kiinni ja niillä on hirveä karvanlähtö, on helppo rullata päästä ja selästä teippirullaan pahimmat karvatupot. Ennen kuin ne päätyy vatsaan tai Poppiksen silmiin.. Veteen kasteltu käsi voi myös toimia, mutta ei niin tehokkaasti kuin rulla.

Sitten niistä kynsistä: tuollaiset kuvassa näkyvät isohkot kynsileikkurit on hyväksi havaitut. Niitä saisi tosin kehittää, kun aina jokin osa menee eteen. Varoluiskan ja kiinnikkeen voisi poistaa kokonaan. Ne heiluvat tiellä juuri kun olet saanut pienen kynnen sopivasti esiin. Jyrsijöille tarkoitettuja pikkuleikkureita ei kannata ostaa aikuisille kaneille, niillä ei saa kuin nirhaistua kynttä. Ja nirhaistu kynsi voi haljeta, mikä tietää eläinlääkärireissua. Lue nostoasennoista aiemmasta postauksesta.

Kun hoitotoimenpiteitä on pakko tehdä tietyin väliajoin, millä saa lepyteltyä kania? Meillä on käytössä kurpitsansiemenet 🙂 Niitä on helpompi antaa harjauksen lomassa kuin kesken kynsienleikkuun, ellei ole toista auttamassa. Joka tapauksessa ajavat hyvin asiansa.

Aiheesta lisää täällä.

Mainokset

Kani joka tykkää olla sylissä

Vähän aikaa sitten näin kuvan kanista ja omistajasta, joka väitti kaninsa tykkäävän istua hänen olkapäällään kuin papukaija konsanaan. Kuva oli ulkona otettu. Rohkenen epäillä tätä väittämää…

Kesän aikaan moni perhe luopuu kanistaan. Ilmoituksessa saattaa lukea, että kani tykkää olla sylissä tai on helposti käsiteltävä. Tämä ei usein pidä paikkaansa, mistä yhtenä osoituksena ovat lukuisat kodittomat kanit eläinsuojeluyhdistyksissä. Tällainen kani on vaarassa joutua kiertoon, kun omistaja toisensa jälkeen pettyy tyhjiin ja virheellisiin lupauksiin.

Jos olet hankkimassa uutta kania eikä siitä ole tarkoitus tulla pienten lasten perheeseen lemmikkiä, älä turhaan kavahda sellaista ilmoitusta, jossa kerrotaan, että tämä kani ei ole mikään sylilemmikki. Ei juuri kukaan ole. On kyse vain siitä, millaisia positiivisia kokemuksia aiot kanille tarjota ja kuinka kärsivällinen jaksat kesyyntymisen suhteen olla. Jos nimittäin kanilta kysytään, haluaako se tulla syliin, sehän loikkisi huutonaurun säestämänä sinusta poispäin, papanat viuhuen. Ellet sitten satu just syömään banaania tai jotain muuta kanille kelpaavaa herkkua… Mutta siinäkin tapauksessa kani haluaa itse päättää, loikkaako syliin ja kuinka pitkäksi aikaa. Artikkelikuvan Tupuna-rouvakaan ei ollut mikään sylikani, mutta silti maailman ihanin Tupuna ja melkoisen valloittava tapaus.

Miksi kani ei tykkää sylistä? Onhan se työlästä aina pestä itsensä sen jälkeen, kun ihminen on koskenut ja jättänyt sun huolella hoitamaan turkkiin omaa (sun mielestä hirveää) ihmishajuaan. Kani ei tykkää sylistä, jos sinne viedään väkipakolla ja pidetään liian kauan. Usein myös nostotapa voi olla sellainen, että kania sattuu (ks. aiempi postaus aiheesta). Moni kani ei tykkää korkeuksista eli pelottavaa on myös se itse nostaminen. Kania ei saa pitää selällään, siitäkin liikkuu paljon väärää tietoa.

Mistä tietää, että kani ei tykkää? Tarkkailkaa niitä nöpöneniä. Jos kanin pää nyökyttää tiuhaan tahtiin, korvat ovat selkää myöden ja nenän limakalvot näkyvät, ei kani tosiaan tykkää olla sylissä ja voi kokea melko voimakastakin stressiä. Suomeksi sanottuna se on niin kauhuissaan, ettei uskalla liikkua. Täältä löydät muutamia esimerkkejä kanin eleistä, lisää niistä voi lukea Kanikirjasta, sivulta 65 alkaen.

Nyt kun meillä on helleaaltoa, mieleeni tulevat hiekkakylvyt. Monellakaan kanilla ei ole mahdollisuutta ulkotarhaan, jossa voisivat ottaa hiekkakylpyjä ja kaivella maata. Hiekkakylvyn voi tuoda sisällekin, mutta kannattaa varautua sotkuun. Olen kokeillut vauvoille tarkoitettua kylpyammetta, mutta se ei omille kaneille kelvannut. Se on varmaankin liian kapea ja syvä. Etsi siis laakeampaa astiaa, ehkä jotain lapsille tarkoitettua pientä hiekkalaatikkoa ja täytä se hienolla hiekalla. Kani kiittää (selkäsi ei sen jälkeen kun olet siivonnut jäljet..) 🙂 Mutta hei, katsokaa nyt tätäkin jussikkaaTässä taasen näkyy enemmän tuo kaivelunäkökulma, koska onhan se hiekka niin kivaa, ettei malta kylpeä laisinkaan 😀

P.S. Älä kylvetä kania vedessä.

Kesyyntymisen vaiheet

Moikka! Tänään olen pohdiskellut kanien kesyyntymisen vaiheita. Pätee myös muihin eläimiin, vaikkakin enemmän arkuuteen taipuvaisiin kuin sosiaalisiin koiranpentuihin. Se tunne, kun arka tai aiemmin aggressiivisesti käyttäynyt lemmikki onkin rauhoittunut ja antaa lähestyä ♥

Onko teillä käyty läpi näitä vaiheita?

  • uskaltaa tulla ulos häkistä/pesästä (huom! omia aikojaan, ei pakotettuna)
  • lähestyy ihmistä itse
  • ottaa kädestä makupaloja
  • saat silittää, mutta vain tietyistä paikoista
  • ei piiloudu kun tulet kotiin tai samaan huoneeseen (piiloutumiseen pitää kuitenkin olla mahdollisuus)
  • uskaltaa maata tassut ojennettuina
  • ei piiloudu kun tulee vieraita
  • saat kävellä ohi ilman, että lemmikki nousee tai juoksee karkuun
  • vieraat saavat silittää, mutta vain tietyistä paikoista
  • antaa ottaa kiinni (muista päästää pois sylistä ennen kuin lemmikki alkaa tulla rauhattomaksi)
  • saat silittää vapaammin

Poppana-kani oli minulle tullessaan melkoinen hirmusisko. Ensin opeteltiin sitä, että minua ei tarvitse purra vaan jos jänskättää, kanin kuuluu piiloutua. Jos piilopaikkoja ei ole ollut, ei voi heti hiffata, miten kuuluisi tehdä. Kun raajani eivät enää olleet uhka Poppanalle, sain silittää ja antaa makupaloja. Nyt siitä alkututustumisesta on kuutisen vuotta ja luottamus on kasvanut niin, että neiti heittäytyy tämän tästä kyljelleen. Tämähän on siis kanien euforian ilmentymä 🙂 Saan myös hieroa leukalihaksia ja silitellä vapaasti, kunhan katson tälle sopivan ajankohdan. Pitää osata lukea kania, jotta ei mene koskemaan väärässä paikassa. Kanien eleistä voi lukea lisää Kanikirjastani tai vaikkapa täältä.

Vaiheet eivät välttämättä tule yllä luetellussa järjestyksessä, ja kesyyntyminen on yksilöllistä. Joillakin siihen menee päiviä, kun taas toisilla jopa kuukausia. Pääasia on, että osaat olla kärsivällinen ja tarjota lemmikille positiivisia kokemuksia. Näin se luottamus alkaa hiljalleen syntyä, puolin ja toisin 🙂

Ei kannata lannistua, jos jokin vaihe jää täyttämättä. Esimerkiksi Tuhto-kani piiloutuu edelleen sekä minulta että vierailta. Toki hän tulee esiin vähän ajan päästä katsomaan minua ja on muutoin kesy, mutta minua ei haittaa, että vieraille ei näyttäydy. Tyyppi vaan on arka kani ja se hänelle suotakoon 🙂