Leikkauksesta toipuvan kanin kotihoito

Moikka! Kesäkuumilla voi olla haastavaa pitää leikkaushaavoja puhtaina. Etenkin mätäkuun aikaan eli heinäkuun loppupuolelta elokuun lopulle on yleensä lämmintä säätä ja ilman kosteusprosentti voi olla korkea.

Jos mahdollista, kanin sterilointia tai kastrointia ei kannata varata 23.7.-23.8. väliselle ajalle. Suosittelen sekä naaraiden että urosten leikkauttamista.

Nukutuksesta herääminen

Kania ei yleensä kotiuteta ennen kuin se on täysin hereillä nukutuksen jäljiltä. ”Täysin hereillä” tarkoittaa sitä, että kani pystyy seisomaan omin voimin eikä sitä tarvitse enää käännellä vartin välein.

Heti kun kani on herännyt, laita puputtimen lempiyrttejä ja -ruokia nenän eteen tarjolle. On tärkeää saada kani heti syömään ja juomaan leikkauksen jälkeen. Jos kani on ollut 10-12 h syömättä, on syytä lähteä uudelleen eläinlääkärille. Vielä aiemmin sinne kannattaa ottaa yhteys, jos kani on kovin flegmaattinen.

Nukutuksesta herääminen on yksilöllistä, joten on tärkeää, että kania ei kotiuteta liian varhain. Kotonakin kani tulee pitää lämpimässä ja rauhallisessa paikassa. Talviaikaan esimerkiksi kantokoppa sähköpatterin tai infrapunalampun lähettyvillä voi olla tarpeen. Huolehdi kuitenkin, ettei kanille tule liian kuuma.

Lääkkeistä

Älä lähde kotiin ennen kuin olette saaneet kipulääkettä mukaan. Jos hoitohenkilökunta väittää, että kanit eivät tarvitse kipulääkettä, he ovat väärässä. Kani kokee kipua siinä missä muutkin eläimet, ja tehokas kivunlievitys on avainasemassa nopean paranemisen kannalta.

Leikkauksen kulusta ja kivunlievityksestä kannattaa keskustella hoitohenkilökunnan kanssa jo etukäteen. Näin voit ehkä jättää laskuista pois epäsopivat klinikat ja löytää tilalle enemmän eksoottisista lemmikeistä tietävät paikat.

Meloksikaami on yleisin tulehduskipulääke, mitä kanille määrätään. Metacam maistuu hunajalta, kun taas esimerkiksi Meloxoral anikselta. Jos kanisi pitää fenkolista, kuten meidän Poppana, Meloxoral voi olla parempi vaihtoehto. Parasta olisi jos kani lipittäisi lääkkeen itse ruutasta, mutta monesti näin ei käy.

Jos kanilla on taipumusta ummetukseen, voi olla tarpeen pyytää kotiin mukaan myös suolistontoimintaa edistävää lääkettä. Eläinlääkäri tai hoitaja yleensä ohjeistaa ruiskuruokinnan, mutta siis neulattomaan ruiskuun otetaan pullosta oikea määrä nestemäistä lääkettä ja ruutataan se varovasti (ei kerralla!) ja hitaasti kanin suuhun.

Kanin etuhampaiden vieressä on pieni kolonen, jonne ruutta sopii. Ole varovainen, jotta kanin suupieleen tai esimerkiksi kieleen ei tule haavoja. Kani voi olla lattialla tai esimerkiksi sohvalla lääkkeenantoa varten. Varaa muutama makupala, jotka annetaan heti lääkkeen jälkeen. Näin lääkitsemisestä ei tule pelkästään ikävä kokemus.

Aluset

Oli kuivikkeena mitä tahansa puuta, se kannattaa vaihtaa haavan paranemisen ajaksi pehmeisiin kankaisiin. Haavan paranemista voi seurailla, mutta ehkä noin viikon verran kannattaa vaihdella vessalaatikossa kankaisia alusia. Aluset vaihdetaan kuiviin ja puhtaisiin kaksi kertaa päivässä.

Alusia voi pestä 40 tai 60 asteessa eikä niihin tarvitse välttämättä lisätä pesuainetta tai varsinkaan huuhteluainetta. Olen havainnut hyviksi kirppareilta usein löytyvät vauvoille tarkoitetut peitot ja muut makuualustat. Ne mahtuvat hyvin pesukoneeseen ja ovat yleensä valmiiksi sopivan kokoisia kaksinkerroin viikattuina.

Jos häkin tai vessalaatikon reunat ovat korkeat, voit suojata ne pienellä pyyhkeellä, jos kani sattuu hyppäämään sen yli liian laiskasti. Muutkin terävät kulmat kannattaa suojata ja laittaa mahdollisimman pehmeitä makuupaikkoja tarjolle.

Tikeistä

Sulavia tikkejä ei tarvitse poistaa. Kannattaa varmistaa eläinlääkäriltä, kumpia on käytetty. Monesti tikit ovat sulavia ja niiden päällä on vielä käytetty iholiimaa.

Yleensä kanit antavat leikkaushaavojen olla, mutta osa porukasta alkaa nyppiä niitä, tai haava ei jostain syystä pysy kunnolla kiinni. Haavaa ei ole hyvä hauduttaa, mutta tällaisessa tapauksessa kannattaa pyytää apua ompelutaitoiselta ystävältä, ellei kanivaatteiden valmistus onnistu itseltä.

Kanista otetaan mitat ja niiden perusteella tehdään esimerkiksi puhtaasta vanhasta t-paidasta suojapuku leikkaushaavaa peittämään. Ei puristavaa, mutta ei liian löysääkään. Niitä kannattaa tehdä ainakin kaksi, jotta on vaihtokappaleita mikäli yksi likaantuu tai sitä nakerrellaan.

Suojapuvun sijaan tai sen lisäksi kannattaa huomioida riittävät virikkeet. Kani voi jättää haavan rauhaan helpommin, jos sille on tarpeeksi aivotyöskentelyä tarjolla.

Jos eläinlääkäri meinaa antaa kanin mukaan kaulurin, älä käytä sitä! Kauluri estää mm. kanin terveydelle välttämättömän umpparipapanoiden syömisen. Kannattaa ehkä myös harkita kaneista enemmän tietävää eläinlääkäriä jatkossa.

Haavan puhdistaminen

Yleensä leikkaushaavaa ei tarvitse puhdistaa, koska sieltä ei kuulu tiputella mitään. Laimean teen väristä Betadinea voi kuitenkin käyttää haavan puhdistamiseen, jos on tarvetta. Ulkoiseen käyttöön tarkoitettua Betadinea saa apteekista, se käy ihmistenkin haavojen desinfioimiseen.

Muutama tippa Betadinea esimerkiksi kuppiin ja siihen vettä. Käytä puhtaita materiaaleja puhdistamiseen ja mieluusti sellaisia, joista ei jää mitään haavaan. Tee aina yksi Betadine-satsi kerrallaan, koska vesi pilaantuu herkästi.

Betadine värjää melko tehokkaasti kaikki pinnat, joten sitä ei kannata vahingossa matolle tai sohvalle tiputtaa. Jos kanin nostaa sohvalle haavan puhdistamista varten, laita peitto alle ja käytä esimerkiksi mustia vaatteita.

Huom! Jos haava punoittaa, on turvonnut, tuntuu käteen kuumalta tai sieltä tihkuu jotain, ota heti yhteys eläinlääkäriin!

Kerran jouduttiin menemään yhden kodittoman kanin kanssa uudestaan vastaanotolle, kun herran kivespussit turposivat kastroinnin jälkeen. Kävi ilmi, että siellä oli vain kudosnestettä, joka laski itsekseen.

Vaihtoehtona olisi yhtä hyvin voinut olla tyrä, joka taasen olisi vaatinut leikkauksen. Kannattaa siis aina tarkistuttaa kaikki epänormaalit jutut eläinlääkärillä!

Lopuksi

Ahkera vessalaatikon ja likaisten heinien siivoaminen, pehmeiden alustojen käyttäminen, oikea leikkausajankohta ja hyvä kivunlievitys pienentävät kaikki leikkaushaavan tulehdusriskiä ja nopeuttavat paranemisprosessia.

Paraneminen on aina yksilöllistä, mutta yleensä naaraat ovat kipeämpiä kuin urokset leikkauksen jälkeen. Onhan naaraiden sterkka paljon suurempi operaatiokin! Uroksilla poistetaan kivekset, mutta naaraiden leikkauksessa mennään vatsaonteloon saakka.

Haavoja silmällä pitäen kannattaa kuivike pitää poissa noin viikon ajan. Jos alusten vaihtaminen tuntuu hankalalta, muutama päiväkin riittää. Pääasia on, ettei haavaan jää puruja tai muita kuivikkeenpalasia, ja että aluset ovat puhtaat.

Tärkeää!

Pienenä sivuhuomautuksena leikkauksiin liittyen on sanottava, että olin pöyristynyt, kun kuulin, että joillakin eläinklinikoilla on tapana lähettää omistajille automaattiviesti ennen leikkausta.

Viestissä kehotetaan paastottamaan eläintä ennen leikkausta, mikä ei missään tapauksessa päde kaneihin. Kaneja ei koskaan paastoteta. Kanin vatsalaukun ei kuulu olla koskaan tyhjä, ja suoliston kuuluu olla koko ajan käytössä.

Koiria ja kissoja paastotetaan, jotta ne eivät oksentaisi leikkauksen aikana. Oksennusta voisi joutua keuhkoihin. Kani taas ei pysty oksentamaan, joten siitäkin syystä paastotus on turhaa.

Jos törmäät tällaiseen automaattiviestiin tai muihin virheellisiin ohjeistuksiin, anna ihmeessä niitä jakavalle taholle palautetta! Kanin paastotus on paitsi turhaa, myös erittäin haitallista.

 

Mainokset

Näin käsittelen kaniani rauhallisesti – 10 vinkkiä stressin vähentämiseksi

Moikka! Tällä kertaa aiheena on kanien rauhallinen käsitteleminen. Ei äkkiseltään tule montaakaan kania mieleen, jotka olisivat antaneet käsitellä itseään täysin ongelmitta. Toki minulla on eniten kokemusta eläinsuojelutapauksista, joten tämä vastaan tappeleva (tai kuollutta teeskentelevä) joukko saattaa olla yliedustettuna.

Voisi kuitenkin yleistää, että suuri osa kaneista ei pidä käsittelystä. Joko ollenkaan tai se aiheuttaa ainakin jonkinlaista stressiä. Sitä ei välttämättä päälle päin heti kanista näe. Ihminen saattaa käsittää väärin esimerkiksi kanin liikkumattomuuden.

Helposti käsiteltävä – vai onko?

”Se viihtyy hyvin sylissä” ja ”tykkää silityksistä” ei välttämättä pidä paikkaansa. Saaliseläin ei pidä nostelusta, koska sitä tekevät luonnossa vain petoeläimet. Edes kaniemo ei kanniskele poikasiaan. Poikaset syntyvät pesäluoliin, joista ne eivät pääse ryömimällä kovin pitkälle.

Kanin eleet ovat tosi hienovaraisia eikä pelkkä liikkumattomuus todista mitään. Tai no sen ehkä, että kani ei uskalla liikkua. Jähmettyminen on yksi selviytymiskeino, jota käytetään uhkaavissa tilanteissa.

Mistä tiedät, että kani jähmettyy kauhusta? Kani ei liiku, hengittää tiheään niin että nenän limakalvot näkyvät ja usein korvat ovat päätä myöden. Jos kani on todella kauhuissaan, se leikkii kokonaan kuollutta eikä reagoi. Äkkiseltään kun katsoo, kani siis näyttäisi ”viihtyvän” sylissä.

Case Hilja

Hilja-leijonanharjas oli tallikani, joka pelastettiin eläinsuojeluyhdistyksen hoiviin ja sitä kautta uuteen kotiin (minulle). Käsittely oli aluksi haastavaa, koska Hilja panikoi eikä huolinut makupaloja. Kynsiä oli kuitenkin pakko lyhentää ja turkkia harjata.

Alussa Hilja meni niin lukkoon, että nostaessa kaatui kyljelleen eikä liikuttanut edes takatassuja. Sen verran Hiljan taustatiedoista olin selvillä, että tiesin panikoinnin johtuvan ihmiskosketuksen puutteesta.

Ihminen oli suunnilleen yhtä paha kuin kettu ja Hilja katsoi selviävänsä todennäköisimmin hengissä leikkimällä kuollutta. Kuukausien totuttelun jälkeen edistystä alkoi tulla ja Hilja huomasi, että kynsienleikkuustakin selviää paitsi hengissä, saa myös makupaloja 🙂

disgruntled bunny kanin harjaaminen
Tältä näyttävät aidot disgruntled bunnyt. Hilja etualalla. Ettäs kehtasitkin harjata ja vielä ottaa kuvan..

Kun kani tappelee vastaan

Jähmettyminen, pakeneminen ja viimeisimpinä hyökkääminen. Siinä kanin arsenaali taistelussa uhkaavia tilanteita vastaan. Jos pakeneminen ei auta ja kania toistuvasti jahdataan, aggressiivisuus alkaa melko varmasti nostaa päätään. Sitä on aikaavievää kitkeä, koska luottamusta ei saavuteta helposti uudelleen.

Ruusa tuli minulle nuorempana kuin Hilja, mutta myös Ruusalla on eläinsuojelutausta. Siitä en tosin tiedä juuri mitään. Ruusan keino selviytyä ihmisen käsistä on tarmokas sätkiminen. Ruusa ei pure (kuten Poppana), mutta raapii sitäkin enemmän.

Silti joka kuukausi on ne kynnet lyhennettävä. Ja irtokarvoja tarvittaessa harjailtava. Pahimman stressin aiheuttaa Ruusan saaminen kiinni. Neiti ei tod ole mikään sylikani… Vaikka tilaisuuden tullen hän saattaa kyllä itse pyörähtää sylissä – huomaamattaan 😀

Tuhto on sinänsä helppo tapaus, että hän loikkii kantokoppaan piiloon ja sitten voin nostaa tyypin koppineen päivineen vessaan. Vessassa teen siis Tuhton ja Ruusan mani-pedit.

Ruusaa ei niin vain yllätetä. Ruusa juoksee karkuun, minkä jaloistaa pääsee. Sitähän täällä on iloloikkien muodossa harjoiteltu monet kerrat 😀 Aina kun luulet saavasi Ruusan kiinni, hän onkin jo pujahtanut muualle. Helppo stressaantua sekä Ruusan että minun, kun ei myöskään makupaloilla houkuttelu auta.

Jos on lyhythihainen paita päällä, kun lyhentää Ruusan kynsiä, käsivarret näyttävät välillä siltä kuin asuttaisiin tiikeritaloudessa. No, ainakin vauvatiikeritaloudessa 🙂

Vaikka Ruusa pistää kovasti hanttiin, kyse on lähinnä pakenemisreaktiosta. Poppana menee nopeasti hyökkäämismodelle, johtuen aiemmasta elämästä. Ruusa taas sätkii, minkä kerkeää. Kanin takajaloissa on hirveästi voimaa, joka voi vahingoittaa myös kania itseään. On pakko päästää tarkoituksellisestikin irti välillä, jotta Ruusa ei loukkaa esimerkiksi selkäänsä.

Kani kerää jokaisesta kiinniottotilanteesta dataa, jonka perusteella käyttäytyy tietyllä tavalla myöhemmin. Siitä pidetään kiinni, mikä toimii. Ruusa on oppinut, että raivokkaalla potkimisella uhkaava hahmo päästää irti. Poppana on oppinut, että jos hän puree, saa olla vähän aikaa rauhassa. Tuhto taas on oppinut, että todennäköisimmin pääsee vähemmällä, kun pujahtaa vain äkkiä piiloon.

Ei kannata säikähtää näitä esimerkkejä, sillä kyse on rescuekaneista, joilla ei ollut elämän alkutaipaleella monia hyviä kokemuksia ihmisistä. Oikeastaan haluan rohkaista sinua adoptoimaan kaneja, koska näille ihanille tyypeille on erityisen tärkeää tarjota hyviä kokemuksia, jotka lopulta ajan myötä voittavat ne huonot kokemukset. Siihen vain menee vähän kauemmin aikaa 🙂

10 tapaa vähentää käsittelystä aiheutuvaa stressiä:

  1. Opeta kanille temppuja. Naksutinkoulutus voi olla kivaa puuhaa. Siitä on myös oikeasti hyötyä, jos kani pitää saada johonkin tiettyyn paikkaan. Kania voi opettaa menemään vaa’alle tai kantokoppaan.
  2. Jos vatsanalunen pitää tarkastaa, houkuttele kania seisomaan takajaloillaan pitämällä herkkua ylhäällä.
  3. Jos olet kasvattaja, teetä poikasia vain hyväluonteisilla vanhemmilla.
  4. Totuta kaninpoikaset käsittelyyn.
  5. Kani ei pidä halailusta tai nostelusta. Anna mieluummin kanin lähestyä sinua.
  6. Jos mahdollista, anna kanin päättää edes jostain. Esimerkiksi kynsiä leikatessa kani saa käydä välillä loikkimassa.
  7. Ole mahdollisimman rauhallinen. Kani aistii ihmisen hermostuneisuuden ja hermostuu itsekin.
  8. Kanikaveri eläinlääkärille mukaan.
  9. Tee kaikki mahdolliset toimenpiteet (kynsienleikkuu, eläinlääkärin tutkimus) lattialla. Pöydälle nostaminen aiheuttaa enemmän stressiä kuin lattiataso.
  10. Kiinnitä huomiota siihen, mitä silität ja milloin silität. Hyvä alue on kanin otsa. Myös korvien päältä voi silittää. Kyljet, tassut, tuntokarvat ja mahanalunen ovat ehdotonta danger zonea. Selkää koskee yleensä vain toinen kani alistamistarkoituksessa, joten sitäkään ei voi suositella. Jos kani tulee sua vastaan ja painaa päänsä maahan, hän kaipaa otsasilitystä 🙂

P.S. Bonarina vielä yhdestoista vinkki: kun kanilla on oikeanlainen ympäristö ja ruokavalio, todennäköisyys sairastumiselle on pienempi. Se jo itsessään vähentää stressiä, mutta myös mahdollisesta käsittelystä johtuvaa stressiä. Sairasta kania pitää lääkitä useammin, mikä tarkoittaa tiheämpää käsittelyä.

P.P.S. Jos olet ihmetellyt, kuka on Puputäti, klikkaa linkkiä 🙂

 

Kani saa poikasia – mitä tehdä?

Heippa! Jos et ole ihan varma kanien sukupuolesta, saattaa olla, että perheenlisäystä on tulossa. Etenkin jos osa kaneista on leikkaamattomia.

Kokosin alle lisääntymistietoa kanin tiineyden, synnytyksen ja orpopoikasten hoitovinkkien lisäksi 🙂

Nämä ohjeet on suunnattu ensisijaisesti vahinko- ja orpopoikasten hoitoa ajatellen, sillä vastuullisessa kasvatustyössä on monia muitakin seikkoja, mitä pitää ottaa huomioon. Esimerkiksi tietynvärisiä kaneja ei voi astuttaa keskenään ilman poikasten megakoolonriskiä.

Mistä tietää, onko kani tiineenä?

Kaneilla ei ole juoksuja, kuten koirilla, mutta on ajanjaksoja, jolloin naaraat ovat hyvinkin vastaanottavaisia. Merkkinä tästä ovat normaalia punaisemmat ja turvonneet sukupuolielimet.

Kevät ja kesä ovat lisääntymisaikaa, mutta myös ravinto, valonmäärä, lämpötila ja muiden kanien läsnäolo vaikuttavat lisääntymisvalmiuteen.

Jos esimerkiksi toinen kani astuu naarasta (olkoon astuva kani naaras tai uros) tai se haistaa leikkaamattoman uroksen, se alkaa tuottaa hormonia, minkä vuoksi munarakkuloita alkaa kehittyä. Munarakkulat tuottavat estrogeenia noin 12-14 päivän ajan. Tänä aikana naaras voi tulla tiineeksi.

Jos 14 päivän aikana naaras ei tule tiineeksi, uusia munarakkuloita alkaa muodostua taas neljän päivän päästä.

Ultralla näkee tiineyden 8 vuorokauden jälkeen, röntgenkuvilla 11 päivän jälkeen. Palpoimalla eli varovasti käsin painelemalla eläinlääkäri voi todeta tiineyden 10-12 päivän jälkeen. Maitorauhaset kehittyvät tiineyden loppupuolella.

Valeraskaus kestää yleensä reilut kaksi viikkoa, kun taas tiineys yleensä pisimmillään 32 vuorokautta. Valeraskaudesta voi tosin tulla pitkäänkin kestävä kierre. Muun muassa siksi suositellaan myös naaraiden leikkauttamista.

Kaniemo synnyttää yleensä yöaikaan ja synnytystä edeltää karvan nyhtäminen sekä pesän tekeminen. Jos pesä on tehty, tarkkaile sitä harhailevien poikasten varalta. Jos pesä on tehty, mutta poikasia ei kuulu ja naaras voi muuten hyvin, kyse on todennäköisesti valeraskaudesta.

Keskenmenot

Jos olot eivät ole suotuisat, kaninaaras voi aiheuttaa itselleen keskenmenon, jolloin sikiö imeytyy takaisin elimistöön. Millaiset sitten ovat suotuisat olot? Ravintoa pitää olla tarpeeksi ja ympäristön mahdollisimman rauhallinen.

Etenkin ensisynnyttäjillä voi tulla ongelmia tiineyden kanssa. Sikiöt eivät välttämättä kehity normaalisti ja ne voivat syntyä etuajassa. Tiedän naaraskanin, joka oli tiineenä omistajan tietämättä ja synnytti epämuodostuneen poikasen.

Poikanen ei muistuttanut kania vaan oli kananpalan näköinen. Lisäksi naaras yritti syödä sen. Toinen poikanen abortoitiin steriloinnin yhteydessä. Sekään ei ollut normaalisti kehittynyt.

Jos kaniemo stressaa, se voi tosiaan syödä poikasensa tai ainakin vahingoittaa niitä.

Ongelmia synnytyksessä

Synnytyksessä voi tulla ongelmia, jolloin tarvitaan eläinlääkärin apua. Jos poikasista vaikka yksi on epämuodostunut, se voi jäädä kiinni synnytysteihin, jolloin juuttuneen poikasen lisäksi sekä emo että muut poikaset ovat vaarassa.

Olen ollut mukana tällaisessa synnytyksessä. Yksi poikasista oli liian suuri ja oli jäänyt jumiin niin, että poikasesta osa roikkui ulkona. Naarasta lääkittiin ja lopulta poikaset saatiin ulos. Yksikään poikasista ei selvinnyt hengissä.

Yleensä synnytys kestää puolisen tuntia, mutta joskus poikasten välillä voi olla tunteja ja harvoin jopa päiviä.

Luonnossa kani synnyttää onkaloissa, joissa poikaset pysyvät lämpiminä pesässä. Kaniemojen ei ole tarvinnut kanniskella poikasia takaisin pesään. Siksi kotikanikaan ei kanniskele itse poikasia takaisin pesään.

Jos poikasia löytyy pesän ulkopuolelta, palauta ne kiireesti takaisin pesään.

Mistä tietää onko kaikki hyvin?

Parasta, mitä voi nyt tehdä kanien eteen, on antaa niiden olla mahdollisimman rauhallisessa ympäristössä.

Esimerkiksi olohuone, jossa ramppaa oman perheen lisäksi vieraita, ei ole rauhallinen ympäristö. Stressaantunut kaniemo voi syödä tai vahingoittaa muuten poikasiaan, joten kannattaa antaa kanien olla rauhassa.

Poikasia ei ole tarpeen käsitellä, mutta pesän voi tarkistaa kerran päivässä, jos epäilee, että emo ei hoida poikuetta. Jos poikaset tuntuvat lämpöisiltä, ne nukkuvat eivätkä ole ryppyisiä, niillä on todennäköisesti kaikki hyvin.

Ryppyiset poikaset tarkoittavat nälkiintyneitä ja kuivuneita poikasia. Jostain syystä ne eivät saa tarpeeksi ravintoa. Mikäli muita potentiaalisia kaniemoja ei ole lähettyvillä, pitää yrittää ruokkia poikasia itse.

Orpopoikaset ja käsiruokinta

Jos lähistöllä asuu muita kaniemoja, orpopoikaset kannattaa viedä sinne. Paras onnistumisprosentti tulee yleensä yhdistämällä vanhempia poikasia nuorempaan poikueeseen. Orpopoikaset kannattaa asettaa pesän alimmaisiksi ja nostaa emon omat poikaset pinon päälle.

Jos kaniemo hoitaa poikasiaan, ei ole mitään syytä ruokkia niitä käsin. Jos poikaset ovat jääneet orvoiksi tai jos ne ovat ryppyisiä, niitä voi ruokkia itse.

Kaninpoikasten ruokinta on haasteellista, sillä kaneille ei ole olemassa maidonkorviketta. Yleensä käytetään kissojen maidonkorviketta, mutta siinä on liikaa hiilihydraatteja ja liian vähän kaloreita. Kaninmaidossa on noin 14 % proteiinia, 11 % rasvaa ja 2 % hiilihydraattia.

Poikasia ruokitaan, kun ne ovat rauhattomia, tai kahdesta kolmeen kertaan päivässä. Tätä useammin ei kaniemokaan poikasia ruokkisi.

Terve poikanen imee itse maitoa pipetistä. Jos joudut ruuttaamaan maitoa poikasen suuhun, siinä on vaarana aspiroiminen eli sitä voi joutua keuhkoihin. Poikanen voi tukehtua tai sille voi tulla keuhkokuume.

Poikaset juovat 2-30 ml maitoa kerrallaan. Valmista jokainen maitosatsi erikseen ja vain vähän ennen ruokintaa. Neulottomien ruiskujen, pipettien ja muiden ruokintavälineiden tulee olla steriilejä.

Emon maidossa on rasvaa, jota kehittyvien poikasten suolisto kipeästi tarvitsee. Maidonkorvikkeilla syötetyt poikaset eivät saa tätä mikrobisuojaa ja ovat siksi alttiimpia tulehduksille.

Poikasten pitää pysyä koko ajan lämpiminä. Ruokintaa varten ne voi laittaa selälleen. Kaniemo ei pese poikastensa peppua ja alavatsaa ruokinnan jälkeen, joten sitä ei ole tarpeen tehdä ihmisenkään.

Jos olet ehtinyt tehdä näin aiemmin, ei hätää! Se ei ole haitallista. Muut eläinlajit tekevät näin, jotta poikasilta tulisi virtsaa ja ulostetta.

Parin viikon jälkeen poikasille voi tarjota terveiden aikuisten kanien umpisuolipapanoita, jos niitä on saatavilla. Noin 17 vuorokauden jälkeen aletaan syödä myös kiinteää ruokaa.

Lisääntymiseen liittyvää nippelitietoa:

  • poikueen koko on yleensä 2-8
  • syntymäpaino 40-100g
  • emo ruokkii poikasia vain pari kertaa päivässä (noin 2-5 min ajan)
  • silmät aukeavat 7 vrk iässä
  • vieroitus 4-6 viikkoa
  • luovutusikä noin 12 viikkoa
  • sukukypsyys joko 4-5 kk iässä (kääpiörodut), 5-8 kk iässä (suuremmat rodut) tai kun kani on saavuttanut 70-75 % aikuisen kanin koosta
  • kivekset laskeutuvat 10-12 viikon iässä
  • urokset voi kastroida heti kivesten laskeuduttua (vaikutus alkaa vasta 4-6 viikon jälkeen kastroinnista eli sitä ennen uros voi vielä saattaa leikkaamattomia naaraita tiineeksi)
  • naaraat voi steriloida 6 kk eteenpäin
  • poikueita ei ole hyvä teettää alle 5 kk tai yli 3 vuoden ikäisillä naarailla
  • naaras voi tulla uudestaan tiineeksi heti synnytyksen jälkeen, joten kannattaa erottaa uroskani tiineyden aikana naaraasta

P.S. Lähteenä käytin Molly Vargan toimittamaa kakkospainosta teoksesta Textbook of rabbit medicine 🙂 Lisätietoa on myös Kanikirjassa (sivuilla 27-33).

P.P.S. Poikasajan positiivisia kokemuksia ja laadukasta ravintoa ei voi kylliksi painottaa. Ne voivat vaikuttaa kaniin koko sen elämän ajan. Että ei mitään paineita 😉

Pähkinänkuoressa: Pidä kaneja vapaana, tarjoa niille virikkeitä ja anna niiden olla sisarusten ja emon kanssa mahdollisimman kauan. Toki sukupuolet pitää erottaa toisistaan ennen kuin urosten kivekset laskeutuvat. Hyvälaatuinen heinä on pääruokaa. Pidä siemenseokset ja jyvät pannassa, suosi laadukkaita pellettejä. Hedelmien ja esimerkiksi porkkanan sijaan tarjoile erilaisia yrttejä ja vihanneksia. Leikkauta kanit ajoissa.