Kanin elekieli – mitä eri asennot tarkoittavat?

Koska kani ei päästele kovin paljon ääniä, se viestii lähinnä eleillä. Jotta osaat puhua sujuvasti kania, sinun täytyy ymmärtää, mitä kulloisetkin eleet tarkoittavat. Muiden eläinten tavoin kanikin reagoi ympäristöönsä. Jos ympäristö ei ole kanille suotuisa, on turha odottaa säyseää käytöstä.

Siltä varalta, että et ole aiempia artikkeleitani lukenut, todettakoon, että kani on saaliseläin ja sen vuoksi täysin erilainen lemmikki kuin esimerkiksi koira. Piiloutuminen, pakeneminen ja arkuus ovat normisettiä kaneille. Aitoja sylipupuja on harvassa.

Jos luit ekan lauseen ja ajattelit, että jes, kanihan on sitten hiljainen lemmikki, niin ikäväkseni joudun kertomaan, ettei näin ole 😀 Vaikka kani ei juuri ääntele, se saa kyllä ääntä aikaiseksi kolistelemalla ja nakertamalla. Hämäräaktiivisena vipeltäjänä kani saattaa raastaa herkkäunisimpien ihmisten hermoja. Etenkin jos kanin tukikohta on lähellä makuuhuonetta.

Takajalkojen tömistäminen vaaran uhatessa on varmasti kaikille tuttu, mutta mitä muita eleitä kaneilla on?

Stranger danger!

Kani pelkää luonnostaan kaikkea uutta, koska se on ollut kanin luonnonvaraisille sukulaisille elinehto kautta aikain. Jotkut yksilöt ovat paljon arempia kuin toiset etkä välttämättä aina tiedä, mitä olet saamassa, kun tarjoat kotia uudelle kanille.

Varminta on tutustua ensin kanien sielunelämään (esimerkiksi lukemalla Kanikirjan) ja vasta sitten miettiä, sopisiko kaksi tai useampi kani sun perheeseen. Esimerkiksi kääpiöjänis Tuhto on niin arka, että hänen täytyy varmistua, kuka olen ennen kuin uskaltaa tulla esiin.

En tiedä, mitä ikävyyksiä Tuhto on ennen adoptointia kokenut, mutta puuttuvista varpaista ja kynsistä sekä repaleisista korvista voi jotain päätellä. Meillä on Päiväni murmelina -hetkiä aina työpäivän jälkeen, kun tuttavuus Tuhton kanssa ehtii melkein nollaantua.

Kun kodissa on ollut hiljaista muutaman tunnin ajan ja ulko-ovi käy, Tuhto ei todellakaan ole ottamassa mua avosylin vastaan vaan kyhjöttää todennäköisesti papan tekemässä nukensängyssä piilossa. Se on ihan ok, hän saa rauhassa olla piilossa niin kauan, että uskaltaa itse tulla esiin. Viimeistään iltapellettiaikaan (eli meillä noin klo 19-20 välissä) Tuhto kömpii ihmisten ilmoille.

Tämä toistuu lähes joka päivä, koska ikinä ei tiedä, kuka ulko-ovesta tulee. Vaikkakin se lähes aina olen minä 😉

Hiiviskely

Aran kanin tunnistaa hiiviskelystä. Saattavat selkävaivaisetkin kanit hiiviskellä, jos heihin sattuu, mutta arka kani oikein kurkottelee, jotta ei tarvitsisi loikkia lähemmäs. Askel on epävarmaa ja häntä melko alhaalla. Kani pitää vartaloa matalalla, painautuen vähän maahan.

Hiiviskelevä kani saattaa myös pälyillä niin että silmänvalkuaiset näkyvät. Korvat ovat ylhäällä ja voivat sojottaa eri suuntiin, koska on samalla tarkkailtava eri suunnista tulevia ääniä. Vaikka valkuaiset saattavat vilkkua, kani ei ole hullu tai vihainen vaan arka ja epävarma. Tällaista kania ei kannata lähestyä, koska se johtaa kanin pelästymiseen ja pakenemiseen.

Hiipivää kania voi rohkaista tassulle hyvää pitoa tarjoavilla matoilla, runsailla piilopaikoilla, lajitoverilla sekä piilottelemalla herkkuja tai esimerkiksi pellettiä pitkin asuntoa. Tärkeää on myös antaa kanille rauha tutkia ympäristöä itsekseen. Kani hakeutuu itse sun luokse, kun on siihen valmis. Tähän voi mennä mitä tahansa päivistä viikkoihin ja viikoista jopa kuukausiin.

Aran kanin selviytymiskeinot?

Mainitsin aiemmin ne sylipuput, joita on harvassa. Koska kanin eleet ovat niin hienovaraisia, on helppo lukea sylissä istuvaa tai makaavaa kania väärin. Niin hassulta kuin se kuulostaakin, yksi kanin selviytymiskeinoista – ja nyt siis puhutaan ihan henkiinjäämiskeinoista – on jähmettyminen.

Kun kani ei lähde karkuun sylistä, sehän tykkää olla siinä, eikö niin? Jos kani painautuu maahan, pitää korvat selkää myöden ja hengittää kiivaasti, se on stressaantunut.

Silmänvalkuaiset välkkyvät oikein kovassa jännitystilassa ja samoin nenästä näkyy pinkit limakalvot. Nenä voi olla v:n muotoinen, mitä ei tietenkään kania sylissä pitävä näe. Tämä on myös Newcastlen yliopiston tutkimuksen mukaan yksi kanin kipuilmeistä.

Jos tällaisia sylittelytuokioita on jatkuvasti huolimatta näistä stressaantuneen kanin eleistä, se syö melko isoja haukkuja ihmisen ja kanin välisestä luottamuksesta. Huomattavasti parempi keino on antaa kanin lähestyä sinua. Ei muuta kuin herkkuja kouraan ja lattialle istumaan!

Takajaloilla seisominen

Tällainen tähystävä mangustikani on utelias ja usein kuullut juuri jotain kummallista ääntä, mistä pitää ottaa selvyys. Pitäähän sitä tietää, onko vaara edessä vai voiko jatkaa normaalia elämää 🙂

kanin eleet seisova kani
Utelias kani tähystää.

Jos kani on tähystysasennossa, älä lähesty kania tai tyyppi voi juosta karkuun. Anna kanin varmistua ensin siitä, että kaikki on kunnossa, ja kävele vasta sitten lähemmäs.

Korvien eri asennot

Luppakorvat eivät pysty elehtimään yhtä hyvin kuin pystykorvaiset kanit, joten heitä voi olla vaikeampi lukea. Jos kuitenkin pystykorvainen kani laittaa korvat selkää myöden ja pitää samalla silmiä auki, kani on todennäköisesti vihainen. Tästä on myös poikkeuksia, koska kanit saattavat nukkua silmät auki. Silloinkaan ei tosin kannata kania lähestyä, sillä säikähdys on taattu.

Jos kanin korvat ovat ylhäällä, se on tarkkaavainen ja kiinnostunut ympäristöstään. Jos korvat osoittavat eri suuntiin, kani pitää vahtia kuuntelemalla kaikkia outoja ääniä.

Toinen korva ylhäällä, toinen alhaalla tarkoittaa, että kani on suhteellisen rauhallinen, mutta ympäristössä on jotain tavallisesta poikkeavaa, mikä vaatii lisäselvitystä.

Hännän eri asennot

Jos ei oteta lukuun virtsaamista, jolloin häntä nousee automaattisesti ylös, häntä ylhäällä tarkoittaa yleensä asennetta. Tilanteesta riippuen asenne voi olla vihamielinen tai esimerkiksi hormonihuuruisen innostunut.

Häntä alhaalla viestii sitä, että kanilla on ihan ok olo.

Leuan hierominen

Kun kanin ympäristössä on jotain uutta ja ihmeellistä (hajujen, esineiden tms. muodossa), alkaa innokas leuan hierominen esineisiin ja tekstiileihin. Tämä on tietysti ihmistenkin mielestä huomattavasti kivempi tapa kuin virtsalla, papanoilla tai nakertelemalla merkkailu.

Leukaa hierova kani haluaa pönkittää itsetuntoaan hieromalla rauhasista omaa hajua ympäristöön. Kani kertoo muille, että täällä asun ja määrään minä. Se on täysin normaalia käytöstä ja kanin täytyy saada toteuttaa sitä. Leuan hierominen ei jätä jälkiä eikä ihmisnenän aistittavissa olevia hajuja.

Leikatut kanit merkkailevat vähemmän kuin leikkaamattomat. Jos tuntuu, että kani merkkailee kiusallaan, kyse on kanin epävarmuudesta. Jos vaikka kani pissaa johonkin tuijottamalla samalla sinua, se ei tee sitä kiusallaan vaan siksi, että olet epäilyttävä. Niin epäilyttävä, että pelkkä pissa ei riitä vaan on samalla pidettävä silmällä, ettet vaan yhtäkkiä käy päälle.

kani kellahti kyljelleen
Kääpiölupan bunny flop.

Nyt se kuoli! – Huh, ei sittenkään

Bunny flop eli kyljelleen kellahtaminen on ihan taatusti säikäyttänyt joskus kaikki uudet kanilliset. Käsi ylös, kuka on käynyt tarkastamassa, hengittääkö se vielä… Minä ainakin 😀 Ei ole kuitenkaan mitään hätää, koska kani on tyytyväinen, kun se kellahtaa kyljelleen. Siitä on erittäin huono lähteä pakoon, joten se osoittaa, että kani luottaa sinuun ja ympäristöönsä.

Jos kyljelleen kellahtanut kani on tosi rento, siitä astetta hienovaraisempi ja yleisempi muoto on maata takajalat ojennettuina. Tässäkin tapauksessa kanin luottamus on saavutettu. Ainakin sen verran, että toinen uskaltaa vähän pötköttää. Kun takajalat ovat esillä, siitä on myös hankalahko lähteä karkuun.

rento kani
Rento kani makoilee.

Takajalkojen ojentelua edeltää makoilu raajat vartalon alla. Silloin kanista tuntuu, että saattaa olla ok käydä koisimaan, mutta ei ole tästä ihan satavarma. Siksi täytyy valmistautua pakenemaan jättämällä ne käpälät lähtökuoppiin.

Ole tyytyväinen, jos kani käy maate sun nähden, koska se tarkoittaa sovinnon tarjoamista ja on siis positiivinen ele 🙂 Parasta on, jos pysyt paikoillasi tai liikut kanista pois päin. Näin palkitset hyvää käytöstä.

Jos istut kanin lähellä ja kani käy maate, ei kannata lähestyä, koska silloin kani voi pelästyä ja luottamus ottaa takapakkia.

Miten kysytään lupaa silitykseen?

Kun tutustuminen on kanin kanssa edennyt siihen vaiheeseen, että kani lähestyy itse sinua, voit kokeilla jatkossa kysyä lupaa silitykseen. Moni kani saattaa tarjota itsekin otsaansa silitettäväksi.

Jos lähestyt kania samalla rauhallisesti jutellen ja istahdat lähelle eikä kani mene karkuun, kokeile laittaa käsi löyhään nyrkkiin lattialle, kämmen alaspäin. Ei ihan kanin nenän eteen, koska siihen se ei näe vaan muutaman sentin päähän kanista. Jos kani laittaa leuan maahan, olet saanut luvan silittää otsaa 🙂

Vieraiden kanien kanssa tätä ei kannata kokeilla, koska ensin on luotava jonkinlainen yhteisymmärrys siitä, voiko suhun luottaa. Kun olet tarjonnut kanille tarpeeksi positiivisia kokemuksia, näin lopulta käy. Pitää vain olla kärsivällinen 🙂 Mitä enemmän kanilla on aiempia huonoja kokemuksia ihmisistä ja elämästä yleensä, sitä kauemmin aikaa tässä menee.

Lähestymisyritykset kannattaa yleensäkin pitää lyhyinä, ettei kani stressaa. Ajoitus on hämäräpainotteinen (aikainen aamu tai myöhäinen ilta), koska silloin kanit ovat aktiivisimmillaan.

Otsa on paras paikka silittää kania, kun taas kylkiin, tassuihin, vatsaan ja leukaan kajoaminen ovat monelle niin iso kynnyskysymys, että sitten ei ”puhuta” vähään aikaan. Tuntokarvoja on myös hyvä varoa ja selän silittäminen voi provosoida etenkin leikkaamattomia kaneja.

Lisää elekuvia mun, Anniinan ja Nukan laatimassa kanien eleet -esitteessä.

Mainokset

Suuri kanikupla

Koska olen Puputäti, saatan elää suuressa kanikuplassa. Törmäsin kuitenkin mielenkiintoiseen artikkeliin aiheeseen liittyen. Kanadalainen eläinlääkäri Veronica Gventsadze kirjoittaa aiheesta ”kanitkin tarvitsevat eläinlääkäreitä”.

Hän on valmistunut 11 vuotta sitten eläinlääkäriksi. Sekä minua, tätä eläinlääkäriä että varmasti myös sinua, kummastuttaa ja harmittaa kanien huonohko asema. Kaneja on paljon, mutta valmiudet niiden ansaitsemaan hyvään hoitoon ovat puutteelliset.

Kyselyiden perusteella kanit ovat usein kolmanneksi suosituin lemmikki koirien ja kissojen jälkeen, mutta niistä ei vain tiedetä tarpeeksi. RWAFin tunnuslause kuuluu ”Britannian kaltoinkohdelluin lemmikki”.

Väärinymmärretty kani kyllä onkin. Semmoinen söpö, hellyyttävä karvapallo, jolla on kuitenkin terävät hampaat ja reviiritietoiset ajatukset. Kani rinnastetaan lyhytikäisiin jyrsijöihin, vaikka kääpiökani voi elää yli 10 vuotta.

Iik – kani vastaanotolla!

Gventsadze ei aiemmin halunnut hoitaa kaneja, koska pelkäsi, että ne heittävät veivinsä pelkästä katsekontaktista. Onkohan tosiaan näin? Eivätkö jotkut eläinlääkärit tämän vuoksi hoida kaneja? Lääkärinvalan mukaan: ”Päämääränäni on terveyden ylläpitäminen ja edistäminen, sairauksien ehkäiseminen sekä sairaiden parantaminen ja heidän kärsimystensä lievittäminen.”

Tällä kokeneella eläinlääkärillä oli vyönsä alla vain tunnin luento kaneista eläinlääketieteellisissä opinnoissa, ja luentoa seurannut lyhyt käsittelysessio säyseän (tai kauhistuneen?!) laboratoriokanin kanssa. Ei tällaisilla eväillä kaneja kannatakaan hoitaa.

Kani sairastuu – mihin sen voi viedä?

Artikkelin kirjoittanut eläinlääkäri kysyi 16 amerikkalaiskollegaltaan, tuleeko heidän vastaanotolleen kaneja. Kuulemma tulee. Yleensä kyse on steriloinneista ja kastroinneista, jotka he opettelivat tekemään kirjojen, internetin lähteiden ja kaneista tietävien eläinlääkäreiden neuvojen perusteella. Tämä on suuri epäkohta sekä kaneja, heidän ihmisperheitään että ihan itse eläinlääkäreitä kohtaan.

Uskaltaisitko viedä kanin lääkärille, joka tietää vähemmän kaneista kuin sinä itse? Anatomia ja yleinen lääkintä tietysti poislukien. Kuten Gventsadze kirjoittaa: jos olet aiemmin soittanut eläinlääkärille ja saanut vastaukseksi ”emme hoida kaneja” tai kanisi on saanut puutteellista hoitoa, et enää välttämättä uskalla viedä kania eläinlääkärille ollenkaan.

Puutteelliset opinnot

Miksi perusopinnot eivät keskity enempää kaneihin ja muihin eksoottisiin eläimiin? Yksi eksoottisten eläinten kurssikaan ei anna tarvittavia valmiuksia. Jos vastaus on, että niitä ei kuitenkaan tule vastaanotolle, niin ehkäpä se johtuu juuri tästä kokemuksen puutteesta.

Gventsadze lisää, että hänen kollegansa kertoivat, etteivät osaa antaa omistajille ohjeita kaninhoitoon liittyen. He tekevät siis pelkästään leikkauksia. Entä leikkauksen jälkeinen kotihoito? Kenties tästä syystä moni kani ei vieläkään saa kipulääkettä.

Kun kani nököttää hiljaa paikallaan, eihän siihen satu, eikö niin? Jos sulle tehdään esimerkiksi umpilisäkkeen poisto, selviätkö ilman kipulääkettä? Tuskin. Tai siis nimenomaan tuskallista se varmasti olisi.

Yhteenvetona, suuret väärinymmärrykset lienevät syynä kanien korkeaan kuolleisuuteen vastaanotoilla ja eläinlääkärikäyntien jälkeen. Rauhallinen käsittely on tärkeää, samoin kuin riittävä kivunlievitys ja ravinnon tarjoaminen heti kun kani on nukutuksen jälkeen hereillä.

”Hoidamme kaneja” vs kaniosaava eläinlääkäri

Kun soitat klinikalle ja sieltä kerrotaan, että ”hoidamme kyllä kaneja”, tarkoittaako se oikeasti kaneihin perehtynyttä eläinlääkäriä? Ei välttämättä.

Gventsadzen (siis eläinlääkärinä vuosia toimineen ammattilaisen) oli yhden kanin adoptoituaan pakko liittyä internetin kaniryhmiin, koska omistajien ja kaneja hoitavien eläinlääkäreiden välillä oli niin suuri aukko. Tähän samaan törmää jatkuvasti Suomessa. Siitä syystä kirjoitin Kanikirjan ja pidän tätä kaniaiheista blogia.

Kaneihin kannattaisi ehdottomasti panostaa, sillä itsekin olen kuluneen vuoden aikana kuluttanut eläinlääkärin palveluihin satoja euroja. Varmaankin yli tuhat euroa. Eikä olla edes rokotuksilla vielä käyty, tehosteet pitää käydä uusimassa vielä loppuvuodesta.

Miksi kani on eksoottinen lemmikki?

Kanin luonne on yhtä ainutlaatuinen ja vaativa kuin sen fysiikka. Eksoottinen tarkoittaa yleensä omituista. Onko kani omituinen lemmikki, jolla on omituiset tarpeet? Onhan se, verrattuna lihaa syöviin kissoihin ja koiriin.

Kani ei sovi kaikille. Koska kani ei niin välitä ihmisten paijauksista, se on lemmikki, jonka puuhia on kiva seurata. Siksi kani sopii yleensä paremmin aikuisille kuin lapsille lemmikiksi.

Eksoottisuus tarkoittaa ainakin näitä asioita:

  • laadukas ruokinta on aina hienosäätöä herkän suolistoflooran hyvinvointia ajatellen (ja papanoita jatkuvasti tarkkaillen)
  • kaneille tarkoitettuja lääkkeitä on vähänlaisesti saatavilla (siksi oikea ruokinta on niin tärkeää)
  • sopivia virikkeitä on vaikea löytää (kiipeilypuiden jalat ovat pahvia, tunneleissa riippuu leluja, monissa tuotteissa on muovia)
  • kaniosaavia eläinlääkäreitä ei ole jokaisella klinikalla
  • eläinlääkärikäynti maksaa yleensä enemmän kuin koirien ja kissojen vastaava
  • sekoitetaan muihin eläinlajeihin
  • vaatii ylipäätään paljon perehtymistä. Kanin hienovaraiset eleet saavat hermoilemaan ylimääräistä, kun et tiedä, miksi se nyt yhtäkkiä narskutteli hampaitaan ja ummistiko se silmänsä nukkuakseen vai sattuuko johonkin. Jne. jne.
kanivirike
Tiesitkö, että kiipeilypuissa on pahviset jalat? En minäkään..

Kanikupla tulevaisuudessa

Koska kani on niin yleinen lemmikki, kaneihin kannattaa panostaa. Kanit tarvitsevat eläinlääkärihoidon lisäksi (ja siihen liittyen) ainakin vakuutuksia. Valtamedia puhuu kaneista vain pääsiäisenä, tai kun söpöistä porkkanapurijoista on tullut pääkaupunkiseudulla tuholaisriesa.

Markkinoilla olevista tuotteista moni käy myös kaneille, mutta virikkeissä kanit on unohdettu tyystin. Esimerkiksi kesähelteillä viilennysalusta on tarpeellinen, ellei sitten kotoa löydy toimivaa ilmalämpöpumppua. Moni omistaja ei uskalla tai huomaa ostaa tuotetta kanille, jos siinä on kissan ja/tai koiran kuva.

Brittiläisen Lagolearnin ja suomalaisen Lemmikkikanitutkimuksen perustamiset ovat loikkauksia oikeaan suuntaan, mutta parannuksia kaivataan yhä. Kani-opintojen ei ylipäätään pitäisi olla vapaavalintainen parin tunnin luento vaan perusopintoihin kuuluva pidempi kurssi.

Vaikka kaniroduista löytyy esimerkiksi leijonanharjasta ja leijonaluppaa, termin ”eksoottinen” voisi kenties jo unohtaa 🙂

P.S. Jos kanikuplassa eläminen kiinnostaa, olet tervetullut seuraamaan Puputätiä myös instassa 🙂

Leikkauksesta toipuvan kanin kotihoito

Moikka! Kesäkuumilla voi olla haastavaa pitää leikkaushaavoja puhtaina. Etenkin mätäkuun aikaan eli heinäkuun loppupuolelta elokuun lopulle on yleensä lämmintä säätä ja ilman kosteusprosentti voi olla korkea.

Jos mahdollista, kanin sterilointia tai kastrointia ei kannata varata 23.7.-23.8. väliselle ajalle. Suosittelen sekä naaraiden että urosten leikkauttamista.

Nukutuksesta herääminen

Kania ei yleensä kotiuteta ennen kuin se on täysin hereillä nukutuksen jäljiltä. ”Täysin hereillä” tarkoittaa sitä, että kani pystyy seisomaan omin voimin eikä sitä tarvitse enää käännellä vartin välein.

Heti kun kani on herännyt, laita puputtimen lempiyrttejä ja -ruokia nenän eteen tarjolle. On tärkeää saada kani heti syömään ja juomaan leikkauksen jälkeen. Jos kani on ollut 10-12 h syömättä, on syytä lähteä uudelleen eläinlääkärille. Vielä aiemmin sinne kannattaa ottaa yhteys, jos kani on kovin flegmaattinen.

Nukutuksesta herääminen on yksilöllistä, joten on tärkeää, että kania ei kotiuteta liian varhain. Kotonakin kani tulee pitää lämpimässä ja rauhallisessa paikassa. Talviaikaan esimerkiksi kantokoppa sähköpatterin tai infrapunalampun lähettyvillä voi olla tarpeen. Huolehdi kuitenkin, ettei kanille tule liian kuuma.

Lääkkeistä

Älä lähde kotiin ennen kuin olette saaneet kipulääkettä mukaan. Jos hoitohenkilökunta väittää, että kanit eivät tarvitse kipulääkettä, he ovat väärässä. Kani kokee kipua siinä missä muutkin eläimet, ja tehokas kivunlievitys on avainasemassa nopean paranemisen kannalta.

Leikkauksen kulusta ja kivunlievityksestä kannattaa keskustella hoitohenkilökunnan kanssa jo etukäteen. Näin voit ehkä jättää laskuista pois epäsopivat klinikat ja löytää tilalle enemmän eksoottisista lemmikeistä tietävät paikat.

Meloksikaami on yleisin tulehduskipulääke, mitä kanille määrätään. Metacam maistuu hunajalta, kun taas esimerkiksi Meloxoral anikselta. Jos kanisi pitää fenkolista, kuten meidän Poppana, Meloxoral voi olla parempi vaihtoehto. Parasta olisi jos kani lipittäisi lääkkeen itse ruutasta, mutta monesti näin ei käy.

Jos kanilla on taipumusta ummetukseen, voi olla tarpeen pyytää kotiin mukaan myös suolistontoimintaa edistävää lääkettä. Eläinlääkäri tai hoitaja yleensä ohjeistaa ruiskuruokinnan, mutta siis neulattomaan ruiskuun otetaan pullosta oikea määrä nestemäistä lääkettä ja ruutataan se varovasti (ei kerralla!) ja hitaasti kanin suuhun.

Kanin etuhampaiden vieressä on pieni kolonen, jonne ruutta sopii. Ole varovainen, jotta kanin suupieleen tai esimerkiksi kieleen ei tule haavoja. Kani voi olla lattialla tai esimerkiksi sohvalla lääkkeenantoa varten. Varaa muutama makupala, jotka annetaan heti lääkkeen jälkeen. Näin lääkitsemisestä ei tule pelkästään ikävä kokemus.

Aluset

Oli kuivikkeena mitä tahansa puuta, se kannattaa vaihtaa haavan paranemisen ajaksi pehmeisiin kankaisiin. Haavan paranemista voi seurailla, mutta ehkä noin viikon verran kannattaa vaihdella vessalaatikossa kankaisia alusia. Aluset vaihdetaan kuiviin ja puhtaisiin kaksi kertaa päivässä.

Alusia voi pestä 40 tai 60 asteessa eikä niihin tarvitse välttämättä lisätä pesuainetta tai varsinkaan huuhteluainetta. Olen havainnut hyviksi kirppareilta usein löytyvät vauvoille tarkoitetut peitot ja muut makuualustat. Ne mahtuvat hyvin pesukoneeseen ja ovat yleensä valmiiksi sopivan kokoisia kaksinkerroin viikattuina.

Jos häkin tai vessalaatikon reunat ovat korkeat, voit suojata ne pienellä pyyhkeellä, jos kani sattuu hyppäämään sen yli liian laiskasti. Muutkin terävät kulmat kannattaa suojata ja laittaa mahdollisimman pehmeitä makuupaikkoja tarjolle.

Tikeistä

Sulavia tikkejä ei tarvitse poistaa. Kannattaa varmistaa eläinlääkäriltä, kumpia on käytetty. Monesti tikit ovat sulavia ja niiden päällä on vielä käytetty iholiimaa.

Yleensä kanit antavat leikkaushaavojen olla, mutta osa porukasta alkaa nyppiä niitä, tai haava ei jostain syystä pysy kunnolla kiinni. Haavaa ei ole hyvä hauduttaa, mutta tällaisessa tapauksessa kannattaa pyytää apua ompelutaitoiselta ystävältä, ellei kanivaatteiden valmistus onnistu itseltä.

Kanista otetaan mitat ja niiden perusteella tehdään esimerkiksi puhtaasta vanhasta t-paidasta suojapuku leikkaushaavaa peittämään. Ei puristavaa, mutta ei liian löysääkään. Niitä kannattaa tehdä ainakin kaksi, jotta on vaihtokappaleita mikäli yksi likaantuu tai sitä nakerrellaan.

Suojapuvun sijaan tai sen lisäksi kannattaa huomioida riittävät virikkeet. Kani voi jättää haavan rauhaan helpommin, jos sille on tarpeeksi aivotyöskentelyä tarjolla.

Jos eläinlääkäri meinaa antaa kanin mukaan kaulurin, älä käytä sitä! Kauluri estää mm. kanin terveydelle välttämättömän umpparipapanoiden syömisen. Kannattaa ehkä myös harkita kaneista enemmän tietävää eläinlääkäriä jatkossa.

Haavan puhdistaminen

Yleensä leikkaushaavaa ei tarvitse puhdistaa, koska sieltä ei kuulu tiputella mitään. Laimean teen väristä Betadinea voi kuitenkin käyttää haavan puhdistamiseen, jos on tarvetta. Ulkoiseen käyttöön tarkoitettua Betadinea saa apteekista, se käy ihmistenkin haavojen desinfioimiseen.

Muutama tippa Betadinea esimerkiksi kuppiin ja siihen vettä. Käytä puhtaita materiaaleja puhdistamiseen ja mieluusti sellaisia, joista ei jää mitään haavaan. Tee aina yksi Betadine-satsi kerrallaan, koska vesi pilaantuu herkästi.

Betadine värjää melko tehokkaasti kaikki pinnat, joten sitä ei kannata vahingossa matolle tai sohvalle tiputtaa. Jos kanin nostaa sohvalle haavan puhdistamista varten, laita peitto alle ja käytä esimerkiksi mustia vaatteita.

Huom! Jos haava punoittaa, on turvonnut, tuntuu käteen kuumalta tai sieltä tihkuu jotain, ota heti yhteys eläinlääkäriin!

Kerran jouduttiin menemään yhden kodittoman kanin kanssa uudestaan vastaanotolle, kun herran kivespussit turposivat kastroinnin jälkeen. Kävi ilmi, että siellä oli vain kudosnestettä, joka laski itsekseen.

Vaihtoehtona olisi yhtä hyvin voinut olla tyrä, joka taasen olisi vaatinut leikkauksen. Kannattaa siis aina tarkistuttaa kaikki epänormaalit jutut eläinlääkärillä!

Lopuksi

Ahkera vessalaatikon ja likaisten heinien siivoaminen, pehmeiden alustojen käyttäminen, oikea leikkausajankohta ja hyvä kivunlievitys pienentävät kaikki leikkaushaavan tulehdusriskiä ja nopeuttavat paranemisprosessia.

Paraneminen on aina yksilöllistä, mutta yleensä naaraat ovat kipeämpiä kuin urokset leikkauksen jälkeen. Onhan naaraiden sterkka paljon suurempi operaatiokin! Uroksilla poistetaan kivekset, mutta naaraiden leikkauksessa mennään vatsaonteloon saakka.

Haavoja silmällä pitäen kannattaa kuivike pitää poissa noin viikon ajan. Jos alusten vaihtaminen tuntuu hankalalta, muutama päiväkin riittää. Pääasia on, ettei haavaan jää puruja tai muita kuivikkeenpalasia, ja että aluset ovat puhtaat.

Tärkeää!

Pienenä sivuhuomautuksena leikkauksiin liittyen on sanottava, että olin pöyristynyt, kun kuulin, että joillakin eläinklinikoilla on tapana lähettää omistajille automaattiviesti ennen leikkausta.

Viestissä kehotetaan paastottamaan eläintä ennen leikkausta, mikä ei missään tapauksessa päde kaneihin. Kaneja ei koskaan paastoteta. Kanin vatsalaukun ei kuulu olla koskaan tyhjä, ja suoliston kuuluu olla koko ajan käytössä.

Koiria ja kissoja paastotetaan, jotta ne eivät oksentaisi leikkauksen aikana. Oksennusta voisi joutua keuhkoihin. Kani taas ei pysty oksentamaan, joten siitäkin syystä paastotus on turhaa.

Jos törmäät tällaiseen automaattiviestiin tai muihin virheellisiin ohjeistuksiin, anna ihmeessä niitä jakavalle taholle palautetta! Kanin paastotus on paitsi turhaa, myös erittäin haitallista.