Montako kania eläinlääkäriin?

Helou! Jos sulla on monta kania ja yhdellä olisi eläinlääkärireissu tiedossa, montako kania otat käynnille? Vuosia sitten olisin vastannut tähän, että yhden. Enää en ole yhtä varma.

Aiemmin olen vienyt kaneja yksittäin eläinlääkärin vastaanotolle. Reissun jälkeen kanit ovat silti tulleet toimeen keskenään. On kuitenkin mahdollista, että eläinlääkärireissu (etenkin pidempi sellainen) voi vaikuttaa kanienvälisiin suhteisiin. Tiedän muutaman tapauksen, jossa kanit ovat alkaneet hyökkiä toistensa päälle eläinlääkärikäynnin jälkeen.

Miksi kanit eivät hyväksy toisiaan eläinlääkärikäynnin jälkeen?

Jos eläinlääkäriin menee uroskani ja naaraskani jää kotiin, on suurempi riski sille, että kanit eivät enää tule toimeen käynnin jälkeen. Naaraat puolustavat reviiriä uroksia hanakammin. Eläinlääkärissä käynyt kani tuoksuu erilaiselta eikä kotiin jäävä kani välttämättä enää tunnista kaveria.

Kani voi suhtautua eläinlääkäristä palaavaan kaniin täysin vieraana kanina ja koska kanit ovat kuitenkin melko reviiritietoisia, hyökkiminen voi alkaa. Kotiin palaava kani taasen ihmettelee kaverin käytöstä ja puolustautuu kenties myös hyökkäämällä.

Pattitilanteessa ollaan etenkin silloin, kun kotiin jäänyt kani on ollut se alistuvampi eikä enää suostu antamaan kaverilleen periksi. Asunnossa ei ole tarpeeksi tilaa toisen kanin väistämiseen, vaikka neliöitä olisi reilustikin.

Riita poikki ja omistaja väliin?

Jos kanit alkavat tapella, on tärkeää tarkkailla menoa siten, että jahtaaminen on ok, naamakkain hyökkiminen ei välttämättä ole ok. Jos jommasta kummasta tulee verta, on aika erottaa kanit.

boxing rabbits
Nyrkkeilevät kanit näyttävät tältä…

Jahtaamista auttaa se, että lattialla on kanintassujen pitäviä mattoja, jotka eivät liu’u alta kun niiden päältä pinkaistaan karkuun. Piilopaikkojen lisääminen ja uusien virikkeiden tarjoaminen saattavat auttaa, kun kaneilla on mahdollisuus paeta ja tutkiskella uutta ympäristöä. Jos uusia virikkeitä ei ole, kokeile vaihtaa vanhojen tavaroiden paikkaa.

Tuoksuvien yrttien tarjoaminen kannattaa aina, joten siitä saattaa olla tässäkin apua. Kanit voivat siinä syödessään pällistellä toisiaan ja muistella, mahtavatko jo tuntea vaiko eivät. Yrttejä kannattaa ripotella sinne tänne.

Jos menet tappelevien kanien väliin, saatat saada vähän hammasta tai raapaisuja itsekin. Suosittelen siis pitkähihaista paitaa ja paksukankaisia housunpuntteja.

Tappelevat kanit voivat rauhoittua ajan myötä, jos tutustuttaminen aloitetaan kokonaan alusta. Aiemmassa postauksesta löytyy vinkkejä kanien tutustuttamiseen 🙂

Kaikkia kaneja ei toki ole pakko ottaa eläinlääkärikäynnille mukaan, mutta yleensä on jokin ydinporukka, jotka hengailevat eniten yhdessä. Näille voi siis tulla kränää, jos joku kaneista häippäsee kantokopassa pois ja tulee takaisin kummalliselta tuoksuen.

Ai miten niin kani on helppo lemmikki? 😉

Yhden iso stressi vs kahden pieni stressi

Ajattelin aiemmin, että ei kannata viedä kuin sairas kani eläinlääkäriin, koska kantokoppamatka on stressaava. Ei ollut järkeä stressata kaikkia matkalla. Mutta olisiko sittenkin niin, että kaiken kaikkiaan tulee helpommaksi viedä useampi kani?

Näin ainakin nykyään suositellaan.

Koska kani on yhdyskuntaeläin ja tarvitsee lajitoverin seuraa, se koskee myös kantokoppamatkoja. Vaikka kaneja pelottaisi, ne saavat kuitenkin toisistaan turvaa. Kenties voivat sitten kotona keskustella, kuinka kamala reissu tuli tehtyä 😀

Kamaluutta voi kirjaimellisesti pehmittää laittamalla heinää ja vähän jotain herkkua kantokoppaan sekä tietysti vällyjä, joihin pissat imeytyvät. Jos kantokoppa on ylhäältä avonainen, peitä katto kankaalla, jotta kaneilla on mahdollisimman turvallinen olo.

Turvallisia eläinlääkärireissuja kanien kanssa toivottelee Puputäti! 🙂

P.S. Minut löytää myös Instagramista nimellä @pupu.tati

(Kuvat Pixabay.com)

 

 

 

Kaneja tarkkailemassa – mitä kanit puuhaavat öisin?

Moikka moi! Sain lainaksi riistakameran ja viritin sen yhdeksi yöksi Ruusaa ja Tuhtoa kuvaamaan. Pahaksi onneksi suuntasin kuitenkin kameran vähän liian ylös, joten usein kaneista näkyi vain korvanpäät tai kuvassa oli heiluvia oksia, joita Ruusa ja Tuhto söivät – siis siellä kuvan ulkopuolella 😀

Kuvapätkien läpikäymisessä oli melkoinen savotta, mutta kyllä sieltä jotain paljastui. Riistakamera kuvasi aina 20 sekuntia videokuvaa kerrallaan, jos havaitsi liikettä. Se räpsi myös tavallisia kuvia.

Jos sulta löytyy riistakamera ja haluat tarkkailla sen avulla kanien puuhia, kannattaa ensin testata oikeaa asentoa. Itse en tätä tehnyt ja kuvat olivat sen mukaisia, hieman vinossa ja niin edelleen. Riistakameraa parempi vaihtoehto saattaisi olla tallentava valvontakamera.

Pesupuuhissa

Ylivoimaisesti eniten aikaa kanit käyttivät itsensä ja toistensa pesemiseen. Jopa puoli tuntia kerrallaan. Kani saa itse pestyä naaman etutassuillaan, korvien sisältä takajaloillaan ja korvien päältä etutassuilla. Tosin esimerkiksi hermeliineillä voi olla liian lyhyet korvat, jotta korvat saisi taipumaan alaspäin ja vedettyä niitä etutassujen väliin.

BURREL BY SPROMISE
Tuhto-kani pesee itseään.

Häntää ja peräpäätä kani saa pestyä itse vain jos sillä ei ole ylipainoa, liian pitkiä karvoja tai selkävaivoja. Etuhampaiden puuttuminen ja ylipäätään hammasongelmat voivat myös estää normaaleja pesutoimituksia.

Kyljet, rintamuksen sekä vatsan kani pesee itse. Tassuja kanin lienee kaikista helpoin pestä ja niitä voi pestä myös samalla kuin loikoilee, joten lipominen voi keskittyä niihin. Jos näyttää siltä, että kanin on vaikea pestä itseään, kannattaa olla yhteydessä kaneista tietävään eläinlääkäriin.

Mitä jos kanilla ei ole lajitoveria? Mihin se purkaa tämän tarpeen pestä kaveria? Jos itseään pesee liikaa, saa vatsanpuruja ja kenties suoliston toiminta hidastuu. Samoin voi käydä, jos lipittelee liiaksi tekstiilejä tai muita lajitoverin korvikkeita. Jos tuntuu, että kani lutkuttaa epätavallisen paljon jotain esinettä tai vaikka sinua, ehkä se johtuu lajitoverin puutteesta ja tylsistymisestä. Joskus kipu jossain tietyssä paikassa ilmenee sen kohdan lisääntyneenä pesemisenä.

Itseään pestessä kanit tarkkailevat samalla ympäristöään, mutta toisiaan pestessä keskittyvät todennäköisesti vain toisiinsa. Siksi mietin, pitikö kamera kuvatessaan jotain ääntä, jonka vain eläimet kuulevat, mutta minä en. Mahdollisimman paikkansapitävän materiaalin saisi, kun jättäisi kameran päälle useaksi vuorokaudeksi. Näin kanit ehtisivät tottua kameraan ja elelisivät normaalisti.

Pesäalueiden sijainti

Kuvamateriaalin perusteella näkee hyvin, mitä paikkoja kumpikin kani suosii. Ne alueet, joilla kani usein makoilee tai istuu, ovat yleensä pesäalueita. Pesäaluettaan kani voi puolustaa hanakammin kuin muita reviirinsä osa-alueita.

Jos olet epävarma pesäalueiden sijainnista, tällä tavoin ne voi ainakin selvittää 🙂 Ei muuta kuin kameraa virittelemään! Toki yksi tapa varmistua pesäalueesta on myös se, että menet vahingossa lähestymään kania väärässä paikassa ja joudut pupun ninjahyökkäyksen kohteeksi…

Lepäilyä, loikkimista ja nakertelua

Yön aikana kaiveltiin peittoja, nakerreltiin oksia (ja peittoja myös, eivät nuo reiät itsestään ole muodostuneet), petailtiin ja loikittiin ympäriinsä. Petailu on vähän kuin kaivamista, paitsi että kani työntää etutassuillaan maata eteenpäin.

Ruusa ja Tuhto hengailivat välillä itsekseen, mutta myös kylki kyljessä. Parivaljakkoa alkoi selvästi väsyttää puolenyön maissa. Välillä kökötettiin paikallaan, välillä loikittiin pois. Kenties heinää syömään, vettä juomaan ja käymään vessassa.

Kello kahdelta yöllä nakerreltiin oksia ja kuunneltiin välillä korvat höröllä. Itsensä ja kaverin pesemisen ohella nakertelu tuntuikin olevan toiseksi suosituin ajanviettotapa. Se käy järkeen, sillä kaneilla on avojuuriset eli jatkuvasti kasvavat hampaat. Heinä kuluttaa parhaiten hampaita, mutta sen lisäksi kaneille on hyvä tarjota oksia ja muuta sopivaa nakerreltavaa.

BURREL BY SPROMISE
Ruusa-kani venyttelee.

Jos kanilla ei ole oksia, varpuja tai esimerkiksi kangasmyttyjä, joita sen on sallittua nakerrella, kani saattaa kohdistaa jyrsimisvimman johonkin ikävämpään. Tapetit, johdot sekä puiset lattialistat ja huonekalut kelpaavat monelle. Tosin ne saattavat tulla syödyiksi oksista ja varvuista huolimatta. Tuhtolta on helpompi suojata asuntoa kuin Ruusalta, joka tykkää maistella melkein mitä vain.

Aamuyöstä kello kolmen maissa meno vilkastui huomattavasti, mutta kummatkin kanit lepäilivät jo kellon lähestyessä neljää.

Korvat höröllä myös yöllä

Kanien korvat ovat kovassa käytössä läpi yön. Niitä höristellään joka suuntaan, vaikka on kaksi vahdinpitäjää. Yksin elävä kani voi siis stressaantua, kun pitää pitää vahtia koko ajan itse.

BURREL BY SPROMISE
Kanit höristävät korviaan.

On se kanin elämä vain kovaa, kun ei voi hetkeksikään keskittymiskyky herpaantua. Juuri kun alat päästä unen päästä kiinni, kuulet jotain epäilyttävää. ”Mikä se oli?” Äkkiä korvat hörölle ja äänen suuntaan osoittamaan! Oliko tuo rasahdus tai narahdus puhtaasti pahaenteinen, melko vaarallinen vai suhteellisen ok?

Jos Tuhto kuulee jotain, hän tuijottaa äänen suuntaan vähintään 30 sekuntia. Ilmeisesti vasta siinä ajassa tavallista arempi kani voi varmistua siitä, että äänestä ei ole haittaa, jos sitä ei kuulu enempää tai ääni tuntuu loittonevan.

Jos kani yhtäkkiä jähmettyy, se on kuullut, nähnyt tai haistanut jotain omituista. Pakoon säntäilyä ei seurantayönä näkynyt, mutta etenkin Tuhtolla sattuu näitä melko usein. Ruusalla lähinnä pedikyyri- ja kampaajapäivinä 😀

Mitäs sun kanit puuhaa öisin? Muuta kuin saavat hepuleita, papanoivat vessalaatikon täyteen (ja vähän sen ohi) ja nakertelevat?

 

Kanin elekieli – mitä eri asennot tarkoittavat?

Koska kani ei päästele kovin paljon ääniä, se viestii lähinnä eleillä. Jotta osaat puhua sujuvasti kania, sinun täytyy ymmärtää, mitä kulloisetkin eleet tarkoittavat. Muiden eläinten tavoin kanikin reagoi ympäristöönsä. Jos ympäristö ei ole kanille suotuisa, on turha odottaa säyseää käytöstä.

Siltä varalta, että et ole aiempia artikkeleitani lukenut, todettakoon, että kani on saaliseläin ja sen vuoksi täysin erilainen lemmikki kuin esimerkiksi koira. Piiloutuminen, pakeneminen ja arkuus ovat normisettiä kaneille. Aitoja sylipupuja on harvassa.

Jos luit ekan lauseen ja ajattelit, että jes, kanihan on sitten hiljainen lemmikki, niin ikäväkseni joudun kertomaan, ettei näin ole 😀 Vaikka kani ei juuri ääntele, se saa kyllä ääntä aikaiseksi kolistelemalla ja nakertamalla. Hämäräaktiivisena vipeltäjänä kani saattaa raastaa herkkäunisimpien ihmisten hermoja. Etenkin jos kanin tukikohta on lähellä makuuhuonetta.

Takajalkojen tömistäminen vaaran uhatessa on varmasti kaikille tuttu, mutta mitä muita eleitä kaneilla on?

Stranger danger!

Kani pelkää luonnostaan kaikkea uutta, koska se on ollut kanin luonnonvaraisille sukulaisille elinehto kautta aikain. Jotkut yksilöt ovat paljon arempia kuin toiset etkä välttämättä aina tiedä, mitä olet saamassa, kun tarjoat kotia uudelle kanille.

Varminta on tutustua ensin kanien sielunelämään (esimerkiksi lukemalla Kanikirjan) ja vasta sitten miettiä, sopisiko kaksi tai useampi kani sun perheeseen. Esimerkiksi kääpiöjänis Tuhto on niin arka, että hänen täytyy varmistua, kuka olen ennen kuin uskaltaa tulla esiin.

En tiedä, mitä ikävyyksiä Tuhto on ennen adoptointia kokenut, mutta puuttuvista varpaista ja kynsistä sekä repaleisista korvista voi jotain päätellä. Meillä on Päiväni murmelina -hetkiä aina työpäivän jälkeen, kun tuttavuus Tuhton kanssa ehtii melkein nollaantua.

Kun kodissa on ollut hiljaista muutaman tunnin ajan ja ulko-ovi käy, Tuhto ei todellakaan ole ottamassa mua avosylin vastaan vaan kyhjöttää todennäköisesti papan tekemässä nukensängyssä piilossa. Se on ihan ok, hän saa rauhassa olla piilossa niin kauan, että uskaltaa itse tulla esiin. Viimeistään iltapellettiaikaan (eli meillä noin klo 19-20 välissä) Tuhto kömpii ihmisten ilmoille.

Tämä toistuu lähes joka päivä, koska ikinä ei tiedä, kuka ulko-ovesta tulee. Vaikkakin se lähes aina olen minä 😉

Hiiviskely

Aran kanin tunnistaa hiiviskelystä. Saattavat selkävaivaisetkin kanit hiiviskellä, jos heihin sattuu, mutta arka kani oikein kurkottelee, jotta ei tarvitsisi loikkia lähemmäs. Askel on epävarmaa ja häntä melko alhaalla. Kani pitää vartaloa matalalla, painautuen vähän maahan.

Hiiviskelevä kani saattaa myös pälyillä niin että silmänvalkuaiset näkyvät. Korvat ovat ylhäällä ja voivat sojottaa eri suuntiin, koska on samalla tarkkailtava eri suunnista tulevia ääniä. Vaikka valkuaiset saattavat vilkkua, kani ei ole hullu tai vihainen vaan arka ja epävarma. Tällaista kania ei kannata lähestyä, koska se johtaa kanin pelästymiseen ja pakenemiseen.

Hiipivää kania voi rohkaista tassulle hyvää pitoa tarjoavilla matoilla, runsailla piilopaikoilla, lajitoverilla sekä piilottelemalla herkkuja tai esimerkiksi pellettiä pitkin asuntoa. Tärkeää on myös antaa kanille rauha tutkia ympäristöä itsekseen. Kani hakeutuu itse sun luokse, kun on siihen valmis. Tähän voi mennä mitä tahansa päivistä viikkoihin ja viikoista jopa kuukausiin.

Aran kanin selviytymiskeinot?

Mainitsin aiemmin ne sylipuput, joita on harvassa. Koska kanin eleet ovat niin hienovaraisia, on helppo lukea sylissä istuvaa tai makaavaa kania väärin. Niin hassulta kuin se kuulostaakin, yksi kanin selviytymiskeinoista – ja nyt siis puhutaan ihan henkiinjäämiskeinoista – on jähmettyminen.

Kun kani ei lähde karkuun sylistä, sehän tykkää olla siinä, eikö niin? Jos kani painautuu maahan, pitää korvat selkää myöden ja hengittää kiivaasti, se on stressaantunut.

Silmänvalkuaiset välkkyvät oikein kovassa jännitystilassa ja samoin nenästä näkyy pinkit limakalvot. Nenä voi olla v:n muotoinen, mitä ei tietenkään kania sylissä pitävä näe. Tämä on myös Newcastlen yliopiston tutkimuksen mukaan yksi kanin kipuilmeistä.

Jos tällaisia sylittelytuokioita on jatkuvasti huolimatta näistä stressaantuneen kanin eleistä, se syö melko isoja haukkuja ihmisen ja kanin välisestä luottamuksesta. Huomattavasti parempi keino on antaa kanin lähestyä sinua. Ei muuta kuin herkkuja kouraan ja lattialle istumaan!

Takajaloilla seisominen

Tällainen tähystävä mangustikani on utelias ja usein kuullut juuri jotain kummallista ääntä, mistä pitää ottaa selvyys. Pitäähän sitä tietää, onko vaara edessä vai voiko jatkaa normaalia elämää 🙂

kanin eleet seisova kani
Utelias kani tähystää.

Jos kani on tähystysasennossa, älä lähesty kania tai tyyppi voi juosta karkuun. Anna kanin varmistua ensin siitä, että kaikki on kunnossa, ja kävele vasta sitten lähemmäs.

Korvien eri asennot

Luppakorvat eivät pysty elehtimään yhtä hyvin kuin pystykorvaiset kanit, joten heitä voi olla vaikeampi lukea. Jos kuitenkin pystykorvainen kani laittaa korvat selkää myöden ja pitää samalla silmiä auki, kani on todennäköisesti vihainen. Tästä on myös poikkeuksia, koska kanit saattavat nukkua silmät auki. Silloinkaan ei tosin kannata kania lähestyä, sillä säikähdys on taattu.

Jos kanin korvat ovat ylhäällä, se on tarkkaavainen ja kiinnostunut ympäristöstään. Jos korvat osoittavat eri suuntiin, kani pitää vahtia kuuntelemalla kaikkia outoja ääniä.

Toinen korva ylhäällä, toinen alhaalla tarkoittaa, että kani on suhteellisen rauhallinen, mutta ympäristössä on jotain tavallisesta poikkeavaa, mikä vaatii lisäselvitystä.

Hännän eri asennot

Jos ei oteta lukuun virtsaamista, jolloin häntä nousee automaattisesti ylös, häntä ylhäällä tarkoittaa yleensä asennetta. Tilanteesta riippuen asenne voi olla vihamielinen tai esimerkiksi hormonihuuruisen innostunut.

Häntä alhaalla viestii sitä, että kanilla on ihan ok olo.

Leuan hierominen

Kun kanin ympäristössä on jotain uutta ja ihmeellistä (hajujen, esineiden tms. muodossa), alkaa innokas leuan hierominen esineisiin ja tekstiileihin. Tämä on tietysti ihmistenkin mielestä huomattavasti kivempi tapa kuin virtsalla, papanoilla tai nakertelemalla merkkailu.

Leukaa hierova kani haluaa pönkittää itsetuntoaan hieromalla rauhasista omaa hajua ympäristöön. Kani kertoo muille, että täällä asun ja määrään minä. Se on täysin normaalia käytöstä ja kanin täytyy saada toteuttaa sitä. Leuan hierominen ei jätä jälkiä eikä ihmisnenän aistittavissa olevia hajuja.

Leikatut kanit merkkailevat vähemmän kuin leikkaamattomat. Jos tuntuu, että kani merkkailee kiusallaan, kyse on kanin epävarmuudesta. Jos vaikka kani pissaa johonkin tuijottamalla samalla sinua, se ei tee sitä kiusallaan vaan siksi, että olet epäilyttävä. Niin epäilyttävä, että pelkkä pissa ei riitä vaan on samalla pidettävä silmällä, ettet vaan yhtäkkiä käy päälle.

kani kellahti kyljelleen
Kääpiölupan bunny flop.

Nyt se kuoli! – Huh, ei sittenkään

Bunny flop eli kyljelleen kellahtaminen on ihan taatusti säikäyttänyt joskus kaikki uudet kanilliset. Käsi ylös, kuka on käynyt tarkastamassa, hengittääkö se vielä… Minä ainakin 😀 Ei ole kuitenkaan mitään hätää, koska kani on tyytyväinen, kun se kellahtaa kyljelleen. Siitä on erittäin huono lähteä pakoon, joten se osoittaa, että kani luottaa sinuun ja ympäristöönsä.

Jos kyljelleen kellahtanut kani on tosi rento, siitä astetta hienovaraisempi ja yleisempi muoto on maata takajalat ojennettuina. Tässäkin tapauksessa kanin luottamus on saavutettu. Ainakin sen verran, että toinen uskaltaa vähän pötköttää. Kun takajalat ovat esillä, siitä on myös hankalahko lähteä karkuun.

rento kani
Rento kani makoilee.

Takajalkojen ojentelua edeltää makoilu raajat vartalon alla. Silloin kanista tuntuu, että saattaa olla ok käydä koisimaan, mutta ei ole tästä ihan satavarma. Siksi täytyy valmistautua pakenemaan jättämällä ne käpälät lähtökuoppiin.

Ole tyytyväinen, jos kani käy maate sun nähden, koska se tarkoittaa sovinnon tarjoamista ja on siis positiivinen ele 🙂 Parasta on, jos pysyt paikoillasi tai liikut kanista pois päin. Näin palkitset hyvää käytöstä.

Jos istut kanin lähellä ja kani käy maate, ei kannata lähestyä, koska silloin kani voi pelästyä ja luottamus ottaa takapakkia.

Miten kysytään lupaa silitykseen?

Kun tutustuminen on kanin kanssa edennyt siihen vaiheeseen, että kani lähestyy itse sinua, voit kokeilla jatkossa kysyä lupaa silitykseen. Moni kani saattaa tarjota itsekin otsaansa silitettäväksi.

Jos lähestyt kania samalla rauhallisesti jutellen ja istahdat lähelle eikä kani mene karkuun, kokeile laittaa käsi löyhään nyrkkiin lattialle, kämmen alaspäin. Ei ihan kanin nenän eteen, koska siihen se ei näe vaan muutaman sentin päähän kanista. Jos kani laittaa leuan maahan, olet saanut luvan silittää otsaa 🙂

Vieraiden kanien kanssa tätä ei kannata kokeilla, koska ensin on luotava jonkinlainen yhteisymmärrys siitä, voiko suhun luottaa. Kun olet tarjonnut kanille tarpeeksi positiivisia kokemuksia, näin lopulta käy. Pitää vain olla kärsivällinen 🙂 Mitä enemmän kanilla on aiempia huonoja kokemuksia ihmisistä ja elämästä yleensä, sitä kauemmin aikaa tässä menee.

Lähestymisyritykset kannattaa yleensäkin pitää lyhyinä, ettei kani stressaa. Ajoitus on hämäräpainotteinen (aikainen aamu tai myöhäinen ilta), koska silloin kanit ovat aktiivisimmillaan.

Otsa on paras paikka silittää kania, kun taas kylkiin, tassuihin, vatsaan ja leukaan kajoaminen ovat monelle niin iso kynnyskysymys, että sitten ei ”puhuta” vähään aikaan. Tuntokarvoja on myös hyvä varoa ja selän silittäminen voi provosoida etenkin leikkaamattomia kaneja.

Lisää elekuvia mun, Anniinan ja Nukan laatimassa kanien eleet -esitteessä.