Kanin elekieli – mitä eri asennot tarkoittavat?

Koska kani ei päästele kovin paljon ääniä, se viestii lähinnä eleillä. Jotta osaat puhua sujuvasti kania, sinun täytyy ymmärtää, mitä kulloisetkin eleet tarkoittavat. Muiden eläinten tavoin kanikin reagoi ympäristöönsä. Jos ympäristö ei ole kanille suotuisa, on turha odottaa säyseää käytöstä.

Siltä varalta, että et ole aiempia artikkeleitani lukenut, todettakoon, että kani on saaliseläin ja sen vuoksi täysin erilainen lemmikki kuin esimerkiksi koira. Piiloutuminen, pakeneminen ja arkuus ovat normisettiä kaneille. Aitoja sylipupuja on harvassa.

Jos luit ekan lauseen ja ajattelit, että jes, kanihan on sitten hiljainen lemmikki, niin ikäväkseni joudun kertomaan, ettei näin ole 😀 Vaikka kani ei juuri ääntele, se saa kyllä ääntä aikaiseksi kolistelemalla ja nakertamalla. Hämäräaktiivisena vipeltäjänä kani saattaa raastaa herkkäunisimpien ihmisten hermoja. Etenkin jos kanin tukikohta on lähellä makuuhuonetta.

Takajalkojen tömistäminen vaaran uhatessa on varmasti kaikille tuttu, mutta mitä muita eleitä kaneilla on?

Stranger danger!

Kani pelkää luonnostaan kaikkea uutta, koska se on ollut kanin luonnonvaraisille sukulaisille elinehto kautta aikain. Jotkut yksilöt ovat paljon arempia kuin toiset etkä välttämättä aina tiedä, mitä olet saamassa, kun tarjoat kotia uudelle kanille.

Varminta on tutustua ensin kanien sielunelämään (esimerkiksi lukemalla Kanikirjan) ja vasta sitten miettiä, sopisiko kaksi tai useampi kani sun perheeseen. Esimerkiksi kääpiöjänis Tuhto on niin arka, että hänen täytyy varmistua, kuka olen ennen kuin uskaltaa tulla esiin.

En tiedä, mitä ikävyyksiä Tuhto on ennen adoptointia kokenut, mutta puuttuvista varpaista ja kynsistä sekä repaleisista korvista voi jotain päätellä. Meillä on Päiväni murmelina -hetkiä aina työpäivän jälkeen, kun tuttavuus Tuhton kanssa ehtii melkein nollaantua.

Kun kodissa on ollut hiljaista muutaman tunnin ajan ja ulko-ovi käy, Tuhto ei todellakaan ole ottamassa mua avosylin vastaan vaan kyhjöttää todennäköisesti papan tekemässä nukensängyssä piilossa. Se on ihan ok, hän saa rauhassa olla piilossa niin kauan, että uskaltaa itse tulla esiin. Viimeistään iltapellettiaikaan (eli meillä noin klo 19-20 välissä) Tuhto kömpii ihmisten ilmoille.

Tämä toistuu lähes joka päivä, koska ikinä ei tiedä, kuka ulko-ovesta tulee. Vaikkakin se lähes aina olen minä 😉

Hiiviskely

Aran kanin tunnistaa hiiviskelystä. Saattavat selkävaivaisetkin kanit hiiviskellä, jos heihin sattuu, mutta arka kani oikein kurkottelee, jotta ei tarvitsisi loikkia lähemmäs. Askel on epävarmaa ja häntä melko alhaalla. Kani pitää vartaloa matalalla, painautuen vähän maahan.

Hiiviskelevä kani saattaa myös pälyillä niin että silmänvalkuaiset näkyvät. Korvat ovat ylhäällä ja voivat sojottaa eri suuntiin, koska on samalla tarkkailtava eri suunnista tulevia ääniä. Vaikka valkuaiset saattavat vilkkua, kani ei ole hullu tai vihainen vaan arka ja epävarma. Tällaista kania ei kannata lähestyä, koska se johtaa kanin pelästymiseen ja pakenemiseen.

Hiipivää kania voi rohkaista tassulle hyvää pitoa tarjoavilla matoilla, runsailla piilopaikoilla, lajitoverilla sekä piilottelemalla herkkuja tai esimerkiksi pellettiä pitkin asuntoa. Tärkeää on myös antaa kanille rauha tutkia ympäristöä itsekseen. Kani hakeutuu itse sun luokse, kun on siihen valmis. Tähän voi mennä mitä tahansa päivistä viikkoihin ja viikoista jopa kuukausiin.

Aran kanin selviytymiskeinot?

Mainitsin aiemmin ne sylipuput, joita on harvassa. Koska kanin eleet ovat niin hienovaraisia, on helppo lukea sylissä istuvaa tai makaavaa kania väärin. Niin hassulta kuin se kuulostaakin, yksi kanin selviytymiskeinoista – ja nyt siis puhutaan ihan henkiinjäämiskeinoista – on jähmettyminen.

Kun kani ei lähde karkuun sylistä, sehän tykkää olla siinä, eikö niin? Jos kani painautuu maahan, pitää korvat selkää myöden ja hengittää kiivaasti, se on stressaantunut.

Silmänvalkuaiset välkkyvät oikein kovassa jännitystilassa ja samoin nenästä näkyy pinkit limakalvot. Nenä voi olla v:n muotoinen, mitä ei tietenkään kania sylissä pitävä näe. Tämä on myös Newcastlen yliopiston tutkimuksen mukaan yksi kanin kipuilmeistä.

Jos tällaisia sylittelytuokioita on jatkuvasti huolimatta näistä stressaantuneen kanin eleistä, se syö melko isoja haukkuja ihmisen ja kanin välisestä luottamuksesta. Huomattavasti parempi keino on antaa kanin lähestyä sinua. Ei muuta kuin herkkuja kouraan ja lattialle istumaan!

Takajaloilla seisominen

Tällainen tähystävä mangustikani on utelias ja usein kuullut juuri jotain kummallista ääntä, mistä pitää ottaa selvyys. Pitäähän sitä tietää, onko vaara edessä vai voiko jatkaa normaalia elämää 🙂

kanin eleet seisova kani
Utelias kani tähystää.

Jos kani on tähystysasennossa, älä lähesty kania tai tyyppi voi juosta karkuun. Anna kanin varmistua ensin siitä, että kaikki on kunnossa, ja kävele vasta sitten lähemmäs.

Korvien eri asennot

Luppakorvat eivät pysty elehtimään yhtä hyvin kuin pystykorvaiset kanit, joten heitä voi olla vaikeampi lukea. Jos kuitenkin pystykorvainen kani laittaa korvat selkää myöden ja pitää samalla silmiä auki, kani on todennäköisesti vihainen. Tästä on myös poikkeuksia, koska kanit saattavat nukkua silmät auki. Silloinkaan ei tosin kannata kania lähestyä, sillä säikähdys on taattu.

Jos kanin korvat ovat ylhäällä, se on tarkkaavainen ja kiinnostunut ympäristöstään. Jos korvat osoittavat eri suuntiin, kani pitää vahtia kuuntelemalla kaikkia outoja ääniä.

Toinen korva ylhäällä, toinen alhaalla tarkoittaa, että kani on suhteellisen rauhallinen, mutta ympäristössä on jotain tavallisesta poikkeavaa, mikä vaatii lisäselvitystä.

Hännän eri asennot

Jos ei oteta lukuun virtsaamista, jolloin häntä nousee automaattisesti ylös, häntä ylhäällä tarkoittaa yleensä asennetta. Tilanteesta riippuen asenne voi olla vihamielinen tai esimerkiksi hormonihuuruisen innostunut.

Häntä alhaalla viestii sitä, että kanilla on ihan ok olo.

Leuan hierominen

Kun kanin ympäristössä on jotain uutta ja ihmeellistä (hajujen, esineiden tms. muodossa), alkaa innokas leuan hierominen esineisiin ja tekstiileihin. Tämä on tietysti ihmistenkin mielestä huomattavasti kivempi tapa kuin virtsalla, papanoilla tai nakertelemalla merkkailu.

Leukaa hierova kani haluaa pönkittää itsetuntoaan hieromalla rauhasista omaa hajua ympäristöön. Kani kertoo muille, että täällä asun ja määrään minä. Se on täysin normaalia käytöstä ja kanin täytyy saada toteuttaa sitä. Leuan hierominen ei jätä jälkiä eikä ihmisnenän aistittavissa olevia hajuja.

Leikatut kanit merkkailevat vähemmän kuin leikkaamattomat. Jos tuntuu, että kani merkkailee kiusallaan, kyse on kanin epävarmuudesta. Jos vaikka kani pissaa johonkin tuijottamalla samalla sinua, se ei tee sitä kiusallaan vaan siksi, että olet epäilyttävä. Niin epäilyttävä, että pelkkä pissa ei riitä vaan on samalla pidettävä silmällä, ettet vaan yhtäkkiä käy päälle.

kani kellahti kyljelleen
Kääpiölupan bunny flop.

Nyt se kuoli! – Huh, ei sittenkään

Bunny flop eli kyljelleen kellahtaminen on ihan taatusti säikäyttänyt joskus kaikki uudet kanilliset. Käsi ylös, kuka on käynyt tarkastamassa, hengittääkö se vielä… Minä ainakin 😀 Ei ole kuitenkaan mitään hätää, koska kani on tyytyväinen, kun se kellahtaa kyljelleen. Siitä on erittäin huono lähteä pakoon, joten se osoittaa, että kani luottaa sinuun ja ympäristöönsä.

Jos kyljelleen kellahtanut kani on tosi rento, siitä astetta hienovaraisempi ja yleisempi muoto on maata takajalat ojennettuina. Tässäkin tapauksessa kanin luottamus on saavutettu. Ainakin sen verran, että toinen uskaltaa vähän pötköttää. Kun takajalat ovat esillä, siitä on myös hankalahko lähteä karkuun.

rento kani
Rento kani makoilee.

Takajalkojen ojentelua edeltää makoilu raajat vartalon alla. Silloin kanista tuntuu, että saattaa olla ok käydä koisimaan, mutta ei ole tästä ihan satavarma. Siksi täytyy valmistautua pakenemaan jättämällä ne käpälät lähtökuoppiin.

Ole tyytyväinen, jos kani käy maate sun nähden, koska se tarkoittaa sovinnon tarjoamista ja on siis positiivinen ele 🙂 Parasta on, jos pysyt paikoillasi tai liikut kanista pois päin. Näin palkitset hyvää käytöstä.

Jos istut kanin lähellä ja kani käy maate, ei kannata lähestyä, koska silloin kani voi pelästyä ja luottamus ottaa takapakkia.

Miten kysytään lupaa silitykseen?

Kun tutustuminen on kanin kanssa edennyt siihen vaiheeseen, että kani lähestyy itse sinua, voit kokeilla jatkossa kysyä lupaa silitykseen. Moni kani saattaa tarjota itsekin otsaansa silitettäväksi.

Jos lähestyt kania samalla rauhallisesti jutellen ja istahdat lähelle eikä kani mene karkuun, kokeile laittaa käsi löyhään nyrkkiin lattialle, kämmen alaspäin. Ei ihan kanin nenän eteen, koska siihen se ei näe vaan muutaman sentin päähän kanista. Jos kani laittaa leuan maahan, olet saanut luvan silittää otsaa 🙂

Vieraiden kanien kanssa tätä ei kannata kokeilla, koska ensin on luotava jonkinlainen yhteisymmärrys siitä, voiko suhun luottaa. Kun olet tarjonnut kanille tarpeeksi positiivisia kokemuksia, näin lopulta käy. Pitää vain olla kärsivällinen 🙂 Mitä enemmän kanilla on aiempia huonoja kokemuksia ihmisistä ja elämästä yleensä, sitä kauemmin aikaa tässä menee.

Lähestymisyritykset kannattaa yleensäkin pitää lyhyinä, ettei kani stressaa. Ajoitus on hämäräpainotteinen (aikainen aamu tai myöhäinen ilta), koska silloin kanit ovat aktiivisimmillaan.

Otsa on paras paikka silittää kania, kun taas kylkiin, tassuihin, vatsaan ja leukaan kajoaminen ovat monelle niin iso kynnyskysymys, että sitten ei ”puhuta” vähään aikaan. Tuntokarvoja on myös hyvä varoa ja selän silittäminen voi provosoida etenkin leikkaamattomia kaneja.

Lisää elekuvia mun, Anniinan ja Nukan laatimassa kanien eleet -esitteessä.

Mainokset

Huonosti käyttäytyvät kanit – katsaus kanien mielenterveyteen

Ihmisten mielenterveysongelmat ovat kasvussa. Mutta entäs eläinten ongelmat? Väittäisin, että niihin aletaan kiinnittää huomiota vasta, kun häiriökäyttäytymistä on esiintynyt jo jonkin aikaa. Terve mieli on yhtä tärkeä juttu kuin fyysinen terveys. Kanien ahdistukseen ei ole olemassa lääkitystä vaan hoitona on kanin olojen muuttaminen.

Pitkittynyt stressi aiheuttaa kaneille ahdistusta, mikä puolestaan oireilee eri tavoin. Siinä missä yksi kani lamaantuu ja passivoituu täysin, toisesta voi tulla aggressiivinen tai väkkäränä riehuva nakerruskone, jota ei millään haluaisi päästää vapaaksi, koska se tuhoaa kaiken. Mutta jos et päästä, tilanne pahenee. Hampaiden lisäksi käytössä voi olla virtsalla merkkailu, mikä ei sekään saa ihmisperhettä tuulettamaan innosta.

On kuitenkin tärkeää erottaa toisistaan kaneille tyypillinen käytös ja mahdollisista mielenterveysongelmista johtuva häiriökäyttäytyminen. Kani tykkää nakerrella, koska sen hampaat ovat avojuuriset ja kasvavat koko ajan. Niitä pitää kuluttaa. Kani tykkää kaivaa, koska luolastoissa se on turvassa petoeläimiltä. Ja kanihan yrittää kaivaa, vaikka vastassa olisi kova lattia tai pehmeä sohva. Kani tykkää piiloutua ja juoksennella, koska luonnossa se on ainoa keino selviytyä hengissä. Kaninkin täytyy tyhjentää virtsarakkoa ja papanoida, mutta teillä ei välttämättä ole käymälän sijainnista täyttä yksimielisyyttä.

Mitä sitten on häiriökäyttäytyminen? Jos kanin poikasaika on virikkeetön ja muutenkin stressaava, kanin voi olla vaikea suhtautua ympäristöönsä normaalisti aikuisena. Myös kaninpoikasia odottavan emon stressi on tärkeää minimoida, koska sekin voi vaikuttaa poikasten mielenterveyteen ja sitä kautta koko myöhempään terveydentilaan.

Kaltereiden pureskelu, jatkuva hyökkiminen, jatkuva nylkyttely tai esimerkiksi paikallaan kyhjöttäminen voivat kertoa mielenterveyden ongelmista. Jatkuvan ahdistuneisuuden lisäksi kaneille aiheutuu hetkittäistä stressiä esimerkiksi kuljettamisesta tai muutoksista elämässä. Hetkittäinen stressi laukeaa poistumalla tilanteesta, mutta pitkäkestoinen ahdistuneisuus ei korjaannu itsestään tai tekemättä mitään hyvinvointia parantavia muutoksia kanin elämään.

Iloloikka – hyvä vai huono juttu?

Saako kanisi hepuleita? Jos niitä ilmenee vain kanin päästessä pois häkistä, kania ei ehkä kuitenkaan voi sanoa onnelliseksi. Eläinten käyttäytymistä tutkiva evoluutiobiologi ja tiedekirjailija Helena Telkänranta selventää kirjassaan ”Millaista on olla eläin?” miksi näin on: ”leikkisyyden purkauksia nähdään silloin, kun eläin vapautuu pitkään jatkuneesta turhauttavasta tai muuten huonosta tilanteesta.”

Telkänrannan mukaan leikkimisen määrää on yleensä pidetty yhtenä onnellisuuden mittareista. Mitä jos jokakeväinen lehmien laitumillelasku onkin ymmärretty väärin? Telkänrannan mukaan lehmien ”leikinpurkaukset kuitenkin kertovat talvikuukausien aikana kertyneistä patoutumista, kun mahdollisuudet luontaiseen käyttäytymiseen ovat olleet vähäiset”.

Kanin iloloikkia ei siis voi yksinään pitää onnellisuuden mittarina. Nyt saatat ehkä ajatella, että ”pitkään jatkunut” ei voi koskea päivänsä häkissä viettänyttä kania. Jos kani on yöt ja esimerkiksi työpäivän häkissä ja näiden ulkopuolella vapaana, montako tuntia siitä tulee päivässä?

Jos ottaa huomioon sen, että aamulla ei välttämättä ole aikaa päästää kania vapaaksi (koska sitä ei kuitenkaan saa kiinni helposti) tai voi olla harrastuksia ja muita menoja, yleensä häkissä vietetty aika on noin 19-21 tuntia päivässä. Kani on vapaana keskimäärin 0,5-5 tuntia päivässä. Ellei kani ole kovin masentunut, se saattaa tehdä melko näyttäviäkin rallitteluja illalla häkistä vapauduttuaan.

Tyhmä kani

Yksi yleisimmistä harhaluuloista kaneihin liittyen on se, että kani olisi tyhmä eläin. ”Tyhmyyttä” voidaan osoittaa kahdellakin eri tavalla. Kani on passiivinen, se vain kököttää paikallaan eikä tee mitään. Tai sitten kani säntäilee pitkin seiniä ja käyttäytyy ”aivottomasti”.

Kyse ei kuitenkaan ole kanin älynlahjoista vaan siitä, että ihminen ymmärtää yhdyskunnissa viihtyvän saaliseläimen väärin. Vaikka tutkimuksissa on osoitettu, mitä kaikkea ikävää häkittäminen eläimissä aiheuttaa, moni kani istuu häkissä tälläkin hetkellä.

Luonnossa kanin liikunnantarve on niin suuri, että Presidentinlinnakaan ei riittäisi sille reviiriksi. Standardimallinen lemmikkikanin häkki on noin 120 cm x 60 cm x 50 cm kokoinen. Valitettavasti viimeksi mainituissa mitoissa on vaarassa passivoitua.

Entäs se säntäily? Koska kani tosiaan on saalistettava eläin, se yrittää paeta, jos sitä pelottaa. Paitsi jos ikäviä tilanteita joista ei selviä pakenemalla on ollut tarpeeksi kauan, kani on todennäköisesti alkanut hyökkiä. Tästä aiemmassa postauksessa lisää.

Jos kaneja käsitellään kovakouraisesti tai muuten virheellisesti, ne alkavat paeta jo lähestyvät kädet nähtyään. Siksi esimerkiksi kynsienleikkuussa makupalojen tarjoaminen kannattaa. Pakottaminen ei koskaan ole kovin hedelmällinen keino. Sylittelystäkään ei moni kani tykkää, vaikka sietävätkin sitä.

Usein esimerkiksi kotia etsivien kanien ilmoituksissa näkyy teksti ”tykkää olla sylissä”. Mutta tykkääkö kani aidosti olla siinä sylissä siliteltävänä? Entä miksi kanista luovutaan, jos sitä on kiva käsitellä ja elämä on ihanaa sen kanssa? Heinäallergia on tietysti yksi syy, mutta usein taustalla on häiriökäyttäymistä.

Niin ikävää kuin se onkin, kanin mielenterveysongelmat ja häiriökäyttäyminen johtuvat ihmisestä. Ei ehkä just susta vaan aiemmista ihmisistä, jotka ovat vaikuttaneet kanin elämään esimerkiksi poikasajalla. Mitä enemmän kanilla on huonoja kokemuksia, sitä kauemmin menee saada kanin elämä raiteilleen. Tähän kuitenkin ehdottomasti kannattaa panostaa, sillä ongelmat ovat ratkaistavissa kanin ympäristöä parantamalla.

Kanillakin on tunteet

Eläinten tunnemaailmaa on tutkittu kovin vähän, mutta kuitenkin on jo saatu selville, että eläimillä on tunteet. Onhan ihminenkin yksi eläinlajeista.

Kaneista tulee ehkä ensimmäisenä mieleen pelon tunne. Kani on luonnostaan säikky, koska se on ollut sille elinehto kautta aikojen. Vaara pitää havaita ajoissa ja varoittaa siitä vielä muita. Siksi kani voi tuntea pelkoa syvemmin kuin arvaammekaan.

Miten pelko näkyy kanissa? Tosi moni poseerauskuva, missä kani on ihmisen sylissä, kuvastaa tätä pelkoa. Korvat ovat luimussa päätä myöten, kani on painautunut alas mahdollisimman matalaksi koko kropallaan, silmistä näkyy vähän valkuaista ja vielä kermana kakun päällä nenästä vilkkuvat limakalvot.

Stressi voi aiheuttaa ylilämpöä, joten kanin korvat voivat tuntua kuumilta. Ellei kani makaa sylissä niin, että tunnet hurjan nopean sykkeen, et välttämättä ihan heti huomaa, että tilanne ei olekaan kanille mieluisa. Tätä saattaa vahvistaa se, että kani on sylissä liikkumatta. Kyllähän se pääsisi siitä halutessaan pois. Vai pääsisikö?

Jos on tarpeeksi kauhuissaan, ei uskalla liikkua. Etenkään jos mailla halmeilla ei ole piilopaikkoja (olet maantason yläpuolella esimerkiksi sohvalla) tai lajitovereita, joista saisi vertaistukea. Toinen ääripää rimpuilee niin, että näkyy ja tuntuu. Ainakin, jos sulla on lyhythihainen tai avara kaula-aukkoinen paita päällä…

Negatiivisista tuntemuksista puheen ollen, kani tuntee myös kipua. Siksi leikkauksessa ollutta kania ei saisi viedä eläinlääkäristä kotiin ilman kipulääkettä. Jos eläinlääkäri väittää, että kani ei tarvitse kipulääkettä, vaihda eläinlääkäriä.

Miltä kipuileva kani näyttää? Kyhjöttävä, huohotteleva, ruuasta kieltäytyvä tai alleen virtsaava kani voi kokea voimakastakin kipua. Kivusta kielivät ilmeet ovat kanilla hyvin hienovaraisia. Kanin kuuluu käyttäytyä normaalisti, vaikka siihen sattuisi kuinka. Muutenhan se paljastuisi ja pedot hyökkäisivät sen kimppuun.

Lajitoverin menetys aiheuttaa ikäviä tunteita ja kani voi vaikuttaa masentuneelta. Tällöin kannattaa melko pian alkaa etsiä uutta kanikumppania, tai jos tämä ei syystä tai toisesta ole mahdollista, kokonaan uutta kotia kanille. Sellaista, josta löytyy vähintään yksi lajitoveri.

Stereotypiat – kani puree kaltereita

Stereotypia on Telkänrannan mukaan saman toiminnan jatkuvaa toistamista, joka aiheutuu turhautumisesta tai vaikkapa pelosta.

Kenties yleisin stereotypia kaneilla liittyy kaltereiden puremiseen. Jos stressiä on koettu jo pitkään, eläin voi tulla riippuvaiseksi stereotypiasta, koska se antaa hetkellisesti paremman olon. Tästä syystä vapaaksi päästetty kani voi edelleen jatkaa kaltereiden pureskelua. Kanit toki tykkäävät ylipäätään nakertelusta, mutta metalli ei yleensä ole ensimmäisenä listalla.

Jos tuntuu, että kani hakeutuu nakertelemaan kaltereita, vaikka se saa olla vapaana 24/7, kannattaa kokeilla erilaisia virikkeitä. Uusimmassa Papanaattorissa (Suomen Lemmikkikanit ry:n jäsenlehti, numero 3/2019) oli tee-se-itse-virikkeenä pyyhelasagne. Jos kani tykkää penkoa ja nakerrella tekstiileitä, laita vanhoja pyyhkeitä päällekkäin ja ripottele väleihin esimerkiksi pellettiä. Lisää virikeideoita Kanikirjan sivuilla 44-49.

Millainen on onnellinen kani?

Elämäänsä tyytyväisen kanin voisi odottaa olevan utelias, ympäristöään tutkiskeleva, välillä hepuleita saava ja välillä bunny floppeja (heittäytyy kyljelleen) tekevä. Onnellisella kanilla on tarpeeksi puuhaa, ettei se pitkästy. Lajitoverin seuraa, jotta on joku kehen turvata. Tarpeeksi tilaa, missä toteuttaa itseään. Tarpeeksi piilopaikkoja, jotta voi rentoutua. Sopiva ympäristö, jossa voi levätä päiväsaikaan, ja riehua hämärän tullen.

Passiivisuutta voi ennaltaehkäistä tarjoamalla kanille paljon tilaisuuksia positiivisten ja palkitsevien tilanteiden tavoitteluun. On paljon mielekkäämpää etsiskellä esimerkiksi ruokapellettejä kuin saada ne kerralla eteensä valmiissa annoskupissa. Jos kani tuntuu olevan motivoitavissa ruualla, naksutinkoulutus voisi toimia.

Telkänrannan mukaan useat eläimet tuntevat mielihyvää, kun niillä on ruokaa, sopiva lämpötila ja ne saavat toteuttaa käyttäytymistarpeitaan. Kaneilla tällaisia tarpeita ovat esimerkiksi kaivelu, nakertelu ja lajitoverista huolehtiminen.

Kaneilla on hoivatunteita (yksi mielihyvän eri muodoista), minkä vuoksi lajitovereita pitäisi ehdottomasti olla. Kun kani pesee kaverin naamaa, se todennäköisesti aiheuttaa mielihyvää sekä hoivatulle kanille että naamapesua tarjoavalle kanille. Tällä mielihyvällä, tai onnellisuushormonilla, on nimikin: oksitosiini. Se saa kanikaverukset pötköttämään kylki kyljessä ja pitämään toisistaan huolta. Älä kysy, mikä saa varastamaan ruuan toisen suusta, koska siihen mulla ei ole vastausta 😀

Oireilevan kanin avuksi:

  • vältä stressaavia tilanteita tai minimoi niiden kesto
  • leikkauta kani
  • muokkaa ympäristöä eli
  • lisää piilopaikkoja
  • lisää tilaa
  • lisää virikkeitä
  • tarjoa lajitoverin seuraa

Mikäli kani tuntuu tylsistyneen, virikkeitä voi lisätä tai tavaroiden paikkaa kokeilla muuttaa. Jos kanin olot ovat kunnossa, muutoksia ympäristöön kannattaa tehdä varoen. Joitakin yksilöitä saattavat ylimääräiset muutokset nimittäin stressata.

Stressaavia tilanteita voi helpottaa tarjoamalla makupaloja tai jos kyse on esimerkiksi kynsienleikkuusta, kanin voi päästää loikkimaan välillä. Eläinlääkärikäynnille voi ottaa kanikaverin mukaan, ja kanin silmät voi peittää eläinlääkärin tutkiessa kania.

Jos tulee kysyttävää kanien käyttäytymiseen tai yleisesti kaneihin liittyen, multa saa aina kysyä 🙂

 

 

 

Kanin maksalohkon kiertymät

Heippa! Aiemmassa postauksessa kerroin kolmesta ilmaisesta kaniwebinaarista. Kolmannessa kerrottiin, että äkkikuolemia voivat aiheuttaa ”liver lobe torsions”. Googlasin, mikä niiden vastine on suomeksi ja törmäsin erittäin mielenkiintoiseen artikkeliin.

Artikkelin ovat kirjoittaneet Jenni Ranki ja Maria Wiberg. Kirjoittajien mukaan ”Kanilääketiede on kehittynyt ja kaninomistajat ovat halukkaita lemmikkiensä tutkimuksiin ja hoitoihin.” Näin juuri. Aiemmin ajattelin, että suoliston hidastunut toiminta on suurin kanien tappaja, mutta nyt tiedän, että se on vasta puoli totuutta.

Hidastunut suolistontoiminta, ummetus, suolitukos, ähky. Nämä kaikki viittaavaat samaan oireiluun, jonka taustalla voi kuitenkin olla lähes mitä vain. Hidastunut suolistontoiminta voi olla oire jostain muusta sairaudesta eikä niinkään itsessään syypää kanin kipuiluun.

Molly Vargan mukaan (Textbook of Rabbit Medicine, 2. painos) maksalohkon kiertymät ovat harvinaisia, mutta Ranki ja Wiberg toteavat artikkelissaan, että todennäköisesti kyse on ollut puutteellisista diagnooseista. Reilun vuoden sisään heille oli nimittäin tullut kolme tapausta.

Maksalohkon kiertymäpotilas tv:ssä

Jos et ole vielä tutustunut National Geographicin sarjaan ”Tri K:n eksoottiset eläimet”, kannattaa ainakin vilkaista sitä, sillä välillä ohjelmassa hoidetaan myös kaneja. 2.8.2019 esitetyssä jaksossa, ”Kukko-ei-saa-kiekua”, seurattiin mm. eläinlääkäri Lauren Thielenin oman kanin leikkausta.

Thielen huolestui, kun Benjamin-kani ei tullutkaan hakemaan herkkuja. Benjaminilla oli alilämpöä *(36,8) ja se oli vaisu. Vastaanotolla vatsaa palpoitiin eli tunnusteltiin ja huomattiin, että se tuntuu oudolta. Röntgenkuvat paljastivat, että maksassa on jotain vialla.

Verikoetta ei saatu heti otettua, koska Benjaminin verenpaine oli liian matala. Nesteytyksen jälkeen verestä saatiin kuitenkin näyte. Tulosten mukaan Benjamin oli aneeminen ja ALAT-arvo oli pahasti koholla. ALAT on yksi yleisimmistä maksa-arvojen mittareista ja todennäköisesti tuttu omista verikokeista.

Tri K eli eläinlääkäri Susan Kelleher aloitti leikkauksen pian diagnoosin jälkeen, koska tilanne oli kriittinen. Hoitamattomana maksalohkon kiertymä aiheuttaa kanin kuoleman.

Onneksi Thielen huomasi heti, että nyt on jotain vialla ja toi kaninsa töihin kollegan tutkittavaksi. Benjaminin leikkaus meni hyvin ja kiertynyt maksalohko saatiin poistettua.

Benjamin oli kuvaushetkellä noin 6-vuotias eli ei mikään seniorikani. Se oli vain vähän vaisumpi kuin ennen eikä huolinut herkkuja. Saattaa kuulostaa pieniltä muutoksilta, mutta kaninomistajalle nämä ovat äänekkäitä hälytyskelloja. Jos ne soivat, ei auta muu kuin ottaa äkkilähtö lähimmälle kaneihin perehtyneelle eläinlääkärille.

Millainen on kanin maksa?

Vargan mukaan kanin maksa jakautuu kuuteen lohkoon. Kaksi lohkoa vasemmalla (anterior, posterior) ja neljä oikealla puolella (anterior, posterior, caudate, quadrate). Thielenin ja monen muun lähteen mukaan kanin maksassa on viisi lohkoa.

Vuonna 2017 julkaistun tutkimuksen (herkimpien ei kannata klikata tutkimusta auki, sisältää kuvia) mukaan lohkoja ovat ”Left Lateral, Left Medial, Right, Caudate and Quadrate”.

Tuulikki Laalon tutkielmassa kerrotaan, että maksalla ”on keskeinen osa proteiinien, rasvojen ja hiilihydraattien metaboliassa sekä vierasainemetaboliassa. — Maksa jakautuu kuuteen lohkoon, jotka ovat vasen lateraalilohko, vasen mediaalilohko, oikea lateraalilohko, oikea mediaalilohko, neliölohko (lobus quadratus) ja häntälohko (lobus caudatus) (Dyce ym. 2010)”.

Laalon tutkielma käsittelee hevosia, mutta jaottelu täsmää Vargan vastaavaan.

Mikä maksalohko aiheuttaa eniten ongelmia?

Lobus caudatus eli häntälohko mainitaan eri lähteissä yleisimmäksi ongelmanaiheuttajaksi. Se saattaa kiertyä itsestään ja ilman hoitoa kani vuotaa kuiviin.

Syyt eivät ole selvillä, kuten ei monissa muissakaan kanien sairauksissa. Aiheuttajiksi on arveltu mm. lihavuutta, traumoja, runsasta vatsallaan makoilua (liikunnan puutteesta johtuen), kehityshäiriötä tai muiden elinten laajenemista. Jos muut elimet laajenevat, toisille jää vähemmän tilaa.

Muita maksasairauksia

Maksalohkon kiertymän lisäksi kaneilla voi olla muitakin maksasairauksia. Bakteerit (tarttuvat yleensä kissan ulosteesta) voivat aiheuttaa toksoplasmoosia, virukset verenvuotokuumetautia, e. cuniculi voi hyökätä maksaan ja esimerkiksi lyijy voi aiheuttaa myrkytyksiä.

Liikalihavuus pistää maksan koville ja samoin tekevät myös vääränlaiset kuivikkeet. Lähes kaikissa kaneille markkinoiduissa kuivikkeissa on mäntyä. Se on maksan kannalta huono juttu. Hengitysoireet ja iho-oireet ilmenevät todennäköisesti ensin, mutta päältä päin ei mitenkään voi nähdä, ovatko männyn eteeriset öljyt jo vahingoittaneet kanin maksaa.

Eläinlääkäri Jennifer Grahamin mukaan: ”The rabbit owner may decrease the risk of liver disease in their rabbit by avoiding feeding moldy food and avoiding the use of shavings such as cedar and pine for bedding. In addition, spaying rabbits at a young age eliminates the risk of uterine tumors that can spread to the liver.”

Lainaus on otettu House Rabbit Societyn kotisivuilta ja suomeksi kiteytettynä Graham toteaa, että kanin maksasairauksia voi ennaltaehkäistä leikkauttamalla nuoret kanit (esim. kohtusyöpä voi levitä maksaan), käyttämällä kuivikkeita, jotka eivät sisällä mäntyä tai seetriä, ja antamalla vain homeetonta ruokaa.

Kuivikkeista enemmän tietoa aiemmassa postauksessa, mutta siis kaikki kuivikkeet, joihin on lisätty jotain tuoksua, kannattaa jättää ostamatta. Mitä enemmän kani hengaa häkissä/vessalaatikossa, sitä lähempänä se on haitallisia tuoksuja. Haapahake ja paperipelletti lienevät turvallisimpia käyttää 🙂

Yhteenvetona

Jos kani on apaattinen, ruoka ei maistu ja korvat sekä tassut tuntuvat viileiltä, pidä kani lämpimässä ja vie se eläinlääkäriin. Vältä vatsahierontaa ja ylimääräistä nostelua.

Kanit voivat reagoida äkilliseen kipuun eri tavalla. Osa kyhjöttää paikallaan ja virtsaa alleen, toiset narskuttelevat hampaita ja ummistavat silmiä, kun taas jotkut piiloutuvat ja vaikuttavat pelästyneiltä.

Yhdistävänä tekijänä oireissa on kuitenkin se, että kani käyttäytyy jollakin poikkeavalla tavalla. Siksi on tärkeää seurata kanien vointia. Jos kani asuu esimerkiksi ulkoaitauksessa, nopea kerran päivässä ruokkiminen ei välttämättä riitä voinnin arvioimiseksi.

Rankin ja Wibergin mukaan ikäjakauma on reilun vuoden ikäisestä kanista 9-vuotiaaseen kaniin. Naaraat ja urokset voivat yhtälailla sairastua maksalohkon kiertymään eikä yleispätevää rotualttiutta ole todettu, mutta **luppakorvaiset kanit ovat yliedustettuja. Samoin värikuvioista valko-ruskeakirjava perhonen on kiertymille altis.

Kohonnut ALAT-arvo on Rankin ja Wibergin mukaan 144−1053 (viite
14−80 IU/l), mutta Thielenin Benjamin-kanin arvot huitelivat neljässätuhannessa.

Anemia yhdistettynä vaisuun käytökseen ja alilämpöön voivat olla maksalohkon kiertymän oireita, joten päivystyskäynnilläkin olisi hyvä otattaa ainakin verikokeet, ellei kuvantamista voida syystä tai toisesta tehdä.

Ennaltaehkäisy on aina hyvä keino, joten:

  • ruoki kania oikein (eniten eli 80% heinää/ruohoja , erilaista ja vaihtelevaa tuoreruokaa 15%, hyvälaatuista pellettiä vain 5%)
  • käytä kuivikkeena tuoksuttomia ja männyttömiä vaihtoehtoja (haapahake, paperipelletti)
  • anna kanille mahdollisuus vapaaseen liikuntaan
  • rokota ja leikkauta kanisi

*Kanin normaali ruuminlämpö on 38,5-40 celsiusastetta. Kuumemittaria ei kuitenkaan kannata itse käyttää vaan kokeile mieluummin kanin tassuja ja korvia. Jos ne tuntuvat kylmiltä ja kani muutenkin viileältä, alilämpöä todennäköisesti on.

**Artikkelia muokattu 11.8.2019: poistettu sana ”Suomessa”. Luppakorvat ovat yleisiä Suomessakin, mutta Suomen julkaistussa tapauksessa ei ollut luppakorvia, ja vain yksi kaneista oli valko-ruskeakirjava.