Kanit ja nukkuminen

Heissulivei! Otsikon perusteella voisin kertoa kahdesta eri asiasta. Tänään ei kuitenkaan aiheena ole, miten saa itse nukuttua kun kani rymistelee aamuyöllä, vaan se, miten kani nukkuu 🙂 Ootko ikinä miettinyt, miksi kani nukkuu istualteen tai pitää vähintään toista korvaa höröllä? Se on sitä saaliseläimen elämää, kun pitää olla koko ajan vartiossa. Kovaa elämää, vai mitä? Onhan se, mutta kaikkien elämää helpottaa kun kanilla on lajitoveri.

tworabbitsarebetterthanone

Kanin leposyke on 150-300 lyöntiä minuutissa, joten siitä on helppo loikkia tarvittaessa karkuun eikä ole ihme, että epävarma kani pitää koipensa mieluummin vartalon alla kuin rennosti näkyvillä. Vertailun vuoksi, Suomalaisen Lääkäriseuran lehden mukaan aikuisen ihmisen leposyke on 60-80.

Asennon lisäksi kani kommunikoi korvillaan ja hännällään. Häntä pystyssä kani ei yleensä ole rento. Vaikka kani näyttäisi nukkuvan eli pitää silmiä ummessa, korvat voivat sojottaa eri suuntiin. Ehkä toinen korva lepää päätä myöden, mutta toinen toimii edelleen satelliittina mahdollisille rasahduksille ja muille äänille. Se kertoo, että ympäristössä on vielä jotain, miksi kani ei uskalla rentoutua.

kaniloikoilee

Monissa lähteissä kehotetaan juttelemaan kanille rauhallisesti ja tätä ei voi kyllä liikaa korostaa, etenkään uusien kanien kohdalla. Kaneilla on nimittäin semmoinenkin ominaisuus, että ne voivat olla ihan täydessä unessa vaikka silmät olisivat auki. Jos oot koskaan miettinyt, miksi kani saa hirveät slaagit yhtäkkiä kun tuut huoneeseen ja lähestyt kania, se johtuu tästä. Kani on ollut unten mailla ja olet pelästyttänyt sen. Jos taas kani kuulee äänestäsi, että olet tulossa, se voi jatkaa uniaan 🙂

Apua! Kani kellahti kyljelleen! Nytkö se kuoli?

Jos olet ollut onnekas, olet päässyt todistamaan onnellisen kanin käyttäytymistä ja nähnyt kuinka kani yhtäkkiä kaatuu kyljelleen ja jää siihen, ainakin vähäksi aikaa, makaamaan ketarat ojollaan. Kaikki on sillä hetkellä niin hyvin, että kani tyytyväisenä heittää maate 🙂 Kellahtamista edeltää usein pieni lattian/maan kaivelu. Pitäähän se makuupaikka ensin pedata..

kanikellahti

Kuten moni muukin kaninomistaja, itsekin olen tätä kellahtamista aikoinaan pelästynyt ja käynyt tökkäisemässä, että ootko vielä hengissä. Huh, on se 😀 Nyt kun tietää, miksi kanit tekevät näin ja ettei se tarkoita mitään ikävää, on tosi surullista muistella ensimmäistä kaniani, joka ei varmaan koskaan kellahtanut. Tietysti Iineksen olotkin olivat silloin 90-luvun alussa niin puutteelliset, ettei mikään ihme. Iineksellä ei ollut lajitoveria, sillä oli pieni häkki, se ei saanut olla koko ajan vapaana enkä muista oliko Iineksellä sen paremmin piilopaikkaa kuin jatkuvasti heinääkään.

Uusien kanien kanssa voi mennä kauan, ennen kuin kellahtamista näkee ja toiset taas heittäytyvät heti ja tämän tästä makuulle. Se ei välttämättä johdu sinusta vaan kanin aiemmista huonoista kokemuksista. Ole kärsivällinen, kyllä se siitä ajan kanssa 🙂 ”Aika” voi tarkoittaa mitä tahansa päivien ja jopa kahden vuoden välillä.

P.S. Jos sua kuitenkin jäi kiinnostamaan ihmisten nukkumisvinkit, kokeile korvatulppia ja jos se on mahdollista, sijoita kanin vessalaatikko/asumus jonnekin muualle kuin makuuhuoneeseen. Jos kani heittelee painavaa keraamista ruokakippoaan yöllä, ripottele pelletit puhtaalle lattialle tai laita ne puiseen namipiiloon. Jos kani rymistelee häkissä, jätä luukku auki 24/7 🙂 Pahvisia virikkeitä ei välttämättä kannata jättää kanille yöksi, jos olet herkkäuninen. Niiden kalvamisesta kantautuu melkoista ääntä..

P.P.S. Kanit on hämäräeläimiä eli puuhastelevat eniten auringonlaskun ja -nousun aikaan. On siis ihan normaalia, että kanisi koisaa päiväsaikaan 🙂

Mainokset

Kanitutkimuksia

Heissulivei! Koska mua kiinnostaa lähes kaikki kaneihin liittyvä, etsin netistä erilaisia kanitutkimuksia. Tällä kertaa törmäsin pariinkin erilaiseen, joita voisin sullekin esitellä 🙂 Tykkään kaikenlaisista nippelitiedoista ja niitäkin näistä löytyi.

Lemmikkikanit vs villikanit

Törmäsin toukokuussa julkaistuun artikkeliin (Irene Brusini et al.), jossa kerrotaan, että lemmikkikaneilla on erilaiset aivot kuin villikaneilla. Ihan loogisen kuuloinen juttu, eikö? Uuden tutkimuksen mukaan kesyttäminen on saattanut muuttaa kanien, ja muiden eläinten, aivoja niin että ne pelkäävät ihmistä vähemmän kuin villit sukulaisensa. Tutkijat kuvasivat kahdeksan villikanin ja kahdeksan lemmikkikanin aivoja magneettilaitteella. Kuvista näkyi, että mantelitumake on lemmikkikaneilla keskimäärin 9% pienempi kuin villikaneilla. Se on siis aivojen osa, joka havaitsee vaaran. Mediaalinen etuotsalohko määrittelee, oliko vaara todellinen, ja se on puolestaan melkein 12% suurempi.

Valkeaa aivoainetta on lemmikkikanilla vähemmän kuin villikaneilla. Se tarkoittaa hitaampia refleksejä esimerkiksi vaaran uhatessa. Tätä ei kyllä uskoisi kotonani asuvasta Tuhto-kääpiöjäniksestä.. Löytyykö teiltä tällaisia villimpiä tapauksia? 🙂

Hieman järkyttävää oli lukea, että refleksien hidastuminen ja ylipäätään se, etteivät viestit kulje aivolohkojen välillä ja sisällä yhtä nopeasti kuin ennen, aiheuttaa esimerkiksi ihmisillä kehitysvammaisuutta.

Kun lemmikkikaneja kasvatetaan, vanhemmiksi valitaan yleensä mahdollisimman kesyjä yksilöitä. Näiden geenit puolestaan muokkaavat aivojen rakennetta. Lemmikkikanilla on pienemmät aivot muuhun vartaloon nähden kuin villikanilla.

Sitten se ikävämpi puoli: Tutkimukseen käytettiin Espanjassa kasvatettuja koe-eläimiä. Ilmeisesti kaikki kanit olivat naaraita. Käytän mennyttä muotoa, koska eläimet lopetettiin tutkimusta varten. Kesykaneja pidettiin 65cm x 35cm kokoisissa häkeissä, vai pitäisikö sanoa pikkukopeissa. Nämä häkit täyttävät Espanjan ja varmasti monen muunkin maan vähimmäisvaatimukset. Eläinsuojelulaki tarvitsee kipeästi uudistusta, ei voi muuta sanoa… Rotuina oli kalifornialaista, uudenseelanninvalkoista ja ranskanluppaa. Villikanit asuivat 2m x 3m kokoisissa aitauksissa.

Juomakuppi vs juomapullo

Nyt se on sitten todistettu! Aluksi itselläni oli käytössä juomapullo kaneilla. Kun kaksi pulloa lakkasivat toimimasta samaan aikaan, aloin pitää kaneilla vesikuppeja. Nyt meillä ei ole ollenkaan pulloja käytössä. Pulloja on hankala saada puhtaaksi eikä niistä ole kiva kanin juoda. Ne onkin kehitelty labraeläimiä varten, joten on erittäin suositeltavaa vaihtaa pullot esimerkiksi keraamisiin kuppeihin. Ne on helppo tiskata ja pysyvät melko puhtaina, kun niitä pitää häkin ulkopuolella. Tämä tietysti vaatii sen, että kani on vapaana huoneistossa 24/7 🙂

Faktat pöytään: Vähän vanhemman tutkimuksen mukaan kanit pystyvät juomaan vesikupista jopa kolme tai neljä kertaa nopeammin kuin vesipullosta. Jos kani ei saa vettä muutamaan tuntiin, myös syöminen vähenee. Nämäkin syyt puoltavat kupin hankkimista pullon sijaan.

P.S. Alkuperäiset linkit ovat englanniksi, mutta niinhän niin moni muukin kanijuttu on. Sen vuoksi kirjoitin suomenkielisen kanien hoito-oppaan, jossa kerrotaan viimeisimmät uutiset ja tutkimukset maailmalta muiden elämää kanien kanssa helpottavien hoitovinkkien ohella 🙂

P.P.S. Facebookista löytyy sellainen sivusto kuin Lemmikkikanitutkimus, käy ihmeessä liittymässä!

Mielenkiintoinen kirjalöytö ja kanien sosiaaliset suhteet

Moikka moi! Kävin kirjastossa ja siellä oli kierrätyshylly, josta löysin pari kirjaa. Charlotte Uhlenbroekin Talking with animals (2002) kertoo nimensä mukaisesti eläinten käyttämistä kommunikointitavoista. Niitä ovat mm. ääniaallot, visuaaliset ja kemialliset signaalit sekä sähköinen värähtely. Signaaleilla välitetään toisille yksilöille jotakin tietoa, muun muassa varoitetaan vaarasta tai yritetään kosiskella.

Koska kanit ovat hämäräeläimiä ja liikkuvat pääosin yöaikaan, ei niiden näköaisti ole riittävän hyvä, jotta ne luottaisivat siihen. Kani kylläkin näkee monta kertaa ihmistä paremmin pimeässä, mutta hajuaisti on niille myös kuuloaistia tärkeämpi.

Kirjan sivulta 151 löytyy ilmeisesti ainoa viittaus kaneihin, mikäli hakemistoa on uskominen. Harmillista, sillä olisi ollut kiva lukea aiheesta enemmänkin. Uhlenbroekin mukaan tietyillä lajeilla on käytössä ryhmähaju (kemiallinen signaali). Niillä hoidetaan ystävyyssuhteita ja varmistetaan laumaan kuulumattomien tunkeilijoiden tunnistaminen. Jos tämä haju muuttuu, eivät lauman jäsenet enää välttämättä tunnista kaveriaan.

Kävitkö lomamatkalla eikä lemmikki näytä yhtä iloiselta jälleennäkemisen yhteydessä? Se johtuu siitä, että tuoksut erilaiselta eikä esimerkiksi se kani ole varma, kuka olet. Sama toistuu, jos alat käyttää erilaista ihovoidetta tai vaikkapa pesuainetta. Vieraita ihmisiä karsastetaan yms. Lisääntynyt merkkailu voi johtua myös tästä. Pitäähän sitä omaa asemaa nyt pönkittää tunkeilijoita vastaan, eikö vain? 🙂

Näiden tietojen valossa ei enää olekaan niin ihmeellistä, että eläinlääkärissä käynyttä lajitoveria kierrellään ja kaarrellaan ennen kuin hyväksytään taas kaveriksi. Siksi kaneillakin suositellaan lajitoverin ottamista mukaan eläinlääkärireissulle. Tosin en jättäisi lajitoveria klinikalle odottamaan kaverin heräilyä, eli nukutusta vaativa toimenpide on eri juttu.

Hajut vaikuttavat myös uusien kanien tutustuttamiseen. Se voi käydä helpommin, jos tuoksuja vaihdetaan ennen kuin kanit laitetaan nenäkkäin. Kanien hajurauhaset sijaitsevat leuan alla ja nivusissa. Jos pyyhkäiset varovasti esimerkiksi kankaanpalaa kanin leukaan, hajuterveiset voi viedä tulevalle kumppanille sniffailtavaksi etukäteen. Yleensä tämä merkattu tilkku herättää paljon kiinnostusta.

Kanienväliset sosiaaliset suhteet ovat melko monimutkaisia eikä niitä ole helppo toteuttaa kotioloissa. Siinä missä luonnossa kanit elävät lukuisia kaneja käsittävissä yhdyskunnissa, ei kotona yleensä ole kuin kaksi kania. Kaneja siis pitäisi aina olla vähintään se kaksi. Safety in numbers, you know 🙂

Yhdyskunnat ovat jakautuneet perhekuntiin. Yhteen perheeseen voi kuulua kahdesta kahdeksaan aikuista kania. Uhlenbroekin mukaan jokaisella yksilöllä on selkeä paikkansa perheen hierarkiassa, jonka mukaan esimerkiksi parhaat ruokailu- ja pesäpaikat on jaettu. Kaikki urokset osallistuvat reviirin puolustamiseen, mutta dominoivan uroksen hajua on käytetty eniten reviiriä merkkaamaan. Merkkauksella tarkoitetaan nimenomaan pissailua. Uros myös hieroo leukaansa muihin ryhmän jäseniin. Mielenkiintoista. Kirjassa ei mainita naaraiden pesänpuolustamista ollenkaan.

Luonnossa uroksia voi olla yhdyskunnassa monia, mutta urosten yhteiselo kotioloissa onnistuu harvoin. Se johtuu lähinnä tilanpuutteesta. Kanin reviiri on luonnossa niin suuri, ettei sitä pysty edes Presidentinlinnassa matkimaan. Siksi urosten ei ole mahdollista väistää muita uroksia tarpeeksi kauas ja tappeluita väistämättä tulee. Toki kaikki kanit ovat yksilöitä eivätkä urokset aina tappele. Varminta on kuitenkin yhdistää uros ja naaras tai syntymästä saakka yhdessä olleet äiti ja tytär tai siskokset. Sekä urokset että naaraat kannattaa leikkauttaa. Näin myös pissalla merkkailu ja muu reviirinpuolustaminen voi vähentyä.

Kanikappale oli vain pieni osa kirjaa, joten mainittakoon myös, että ryhmähaju on tärkeä saaliseläinten lisäksi joillekin saalistajille. Ensin haistellaan, mutta jos kissa kiehnää jaloissa, etenkin häntä ylhäällä, se on hyvä merkki. Kissa on hyväksynyt sinut laumaansa ja yrittää levittää omaa hajuaan sinuun, jotta tunnistaa sinut jatkossakin.

Mielenkiintoista oli myös peippojen laulu, jota ne voivat luritella yhden lisääntymiskauden aikana jopa 500 000 kertaa. Laulu ei ole pelkästään kosiomeno vaan sillä myös ilmoitetaan muille linnuille oman reviirin rajat. Ilmankos Topi ja Tossavainenkin lurittelevat tämän tästä 😀 Poikaset opettelevat lurittelua jo heti kuoriuduttuaan, vaikka laulamaan aletaan vasta paljon myöhemmin. Kuunteluoppilaana oleminen on tärkeää, sillä monimutkainen lurittelutaito ei synny itsestään.

Jos englanti sujuu, kannattaa lukaista kirja. Jos ei suju, samoja teemoja löytyy Helena Telkänrannan uusimmista teoksista, joita myös lämpimästi suosittelen 🙂