Kani ummella – vai onko?

Moikka! Jos eläinlääkäriltä kysyy kanin ummetuksesta, hän voi todennäköisesti luetella monta eri sairautta, jotka ovat paljastuneet sen jälkeen, kun ”ummetuksesta” kärsivä kani on tuotu vastaanotolle.

Se, että kanilta ei tule papanaa, ei automaattisesti tarkoita, että ongelman on aiheuttanut hidastunut suolistontoiminta. Oireita voi tulla esimerkiksi sisäelinvaurioista, virtsavaivoista, paiseista, hammaspiikeistä, silmävaivoista, syövästä tai leikkaamattomien naaraiden kohdusta.

Koska sekä oikeat vatsavaivat että vatsaoireita aiheuttavat muut sairaudet ovat yleisiä kaneilla, tein viime vuonna yhteistyössä eläinlääkäri Jenni Rankin kanssa kanien ummetustiedotteen. Tiedote on luettavissa tämän postauksen lopussa.

Case Poppana

Jouduimme vanhimman kanini kanssa muutama viikko sitten tekemään äkkilähdön eläinlääkäriin, koska Poppana huohotteli erittäin kivuliaan näköisenä. Poppiksella on taipumusta vatsavaivoihin, siis sekä ummetukseen että löysään ulosteeseen.

Poppanalla on monen monta kertaa ollut ummetusta ja kipukohtauksia. Olen yhdistänyt nämä toisiinsa, sillä jos on kipukohtaus, ei tule papanaakaan. Välillä on myös käynyt niin, että yhtenä hetkenä Poppana on normaali ja syö esimerkiksi heinää, mutta kohta makaa pitkää pituuttaan ja näyttää kivuliaalta eikä ruoka kelpaa. Nämä ovat yleensä menneet ohi itsekseen muutamassa tunnissa.

Joskus on ollut kipulääkettä ja esimerkiksi Primperania (suolistontoimintaa edistävä lääke) valmiina ja olenkin antanut niitä. Muutama vuosi sitten käytössä olivat myös ananas ja papaija, joiden sanotaan auttavan kanin ummetukseen. Nyt tiedän, että se on urbaanilegendaa.

Poppana on kuulunut perheeseeni noin 8 vuoden ajan, joten ajattelin, että kyllähän minä kanini tunnen. Siispä nostin huohottelevan kanin sohvalle ja annoin varovasti ruutalla millin-pari vettä.

Ei auttanut ja Poppana näytti todella kivuliaalta. Aloin soitella eläinlääkäreitä läpi. Onneksi löytyi yksi kaneista tietävä eläinlääkäri, jonne saimme lähteä heti ajamaan.

Kun nostin Poppanan kopasta tutkimuspöydälle, eläinlääkäri kysyi, tuleeko siltä normaalisti eritettä nenästä. Herranjestas, ei! Sanoin, että annoin ruutalla vettä suuhun vähän ennen kuin lähdimme vastaanotolle.

Vuosien aikana olen monesti antanut ruutalla lääkkeitä, vettä, ruokaa ja muuta nestemäistä kaneille. Nyt olin kuitenkin tehnyt virhearvion, sillä Poppana oli aspiroinut eli vetänyt vettä henkeensä.

Itselleni ja myös sulle muistutuksena, että huohottelevalle kanille ei saa antaa mitään suun kautta väkisin. Ja huohotteleva kani tuskin syö tai juokaan mitään itse.

Vaikka Poppana meni minua karkuun eikä ollut yhtään veltto, hengitys oli niin kiivasta, että ruutalla vettä suuhun -idea pahensi tilannetta. Jos olisin sen lisäksi yrittänyt pakkoruokintaa, laajentunut vatsalaukku (kyllä, tämä oli yksi diagnooseista) olisi melko varmasti revennyt ja kani olisi kuollut siihen.

Röntgenkuvien tärkeys

Kun kani on ummella eikä syö tai juo, eläinlääkäri haluaa usein ottaa röntgenkuvat. Sieltä sitten nähdään, onko esimerkiksi suolitukosta. Ongelmana tässä on vain se, että monesti eläinlääkärireissut tapahtuvat päivystysaikaan. Silloin on paitsi kallista, myös kaneista tietäviä eläinlääkäreitä vähän tarjolla.

Tästä syystä olen muutaman kerran kieltänyt ottamasta röntgeniä. Olisihan se hienoa, jos pystyisi tuhanteen euroonkin saakka maksamaan yhtäkkisiä summia, mutta omaan budjettiin tälläinen ei ole sopinut.

Kaneille ei ole sairaskuluja kattavaa vakuutusta tarjolla. Kuka vakuutusyhtiö ottaisi tästä kopin?

Hoidatan siis mieluummin oireita päivystysaikaan ja haen parempaa apua sitten, kun tilanne on jo vähän rauhoittunut ja saan kaneista tietävälle eläinlääkärille ajan.

Poppanan diagnoosi

Meillä oli onni onnettomuudessa, koska tällä kertaa ei ollut päivystysaika ja kuvat otettiin. Röntgenkuvat paljastivat, että Poppanalla on jokin vierasesine paksusuolessa, ja virtsakivi. Näiden lisäksi Poppanan vatsalaukku oli laajentunut.

Vastaanotolta päästiin vihdoin kotiin, mutta ennen sitä Poppana sai ihon alle kipulääkettä, nesteytystä, B-vitamiinia sekä suolistontoimintaa edistävää lääkettä. Kotimatkalla haettiin vielä apteekista nestemäistä Cuplaton-valmistetta.

Reseptivapaa Cuplaton on tarkoitettu ilmavaivaisille ihmislapsille, mutta se sopii myös kaneille. Poppanan annostus oli suuhun 3-4 tippaa 4-8 tunnin välein, kunnes vatsa toimii.

Löytyi niistä röntgenistä muutakin, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa. Toivottavasti näistä tiedoista on jollekulle apua, jotta kanit saadaan aiempaa nopeammin osaavaan hoitoon!

Lopuksi tiedote:

Kanin hidastunut suolistontoiminta – mitä tehdä?

Kani makoilee ja näyttää kipuilevalta? Ei syö eikä papanoi? Saattaa virtsata alleen?

Kani ei syö, jos sattuu ja jos kani ei syö, ei tule papanaakaan. Hidastunut suolistontoiminta on vakava tila eläinlajeilla, jotka eivät osaa oksentaa. Se on yleensä oire, joka voi johtua monista, kiireellistäkin hoitoa vaativista sairauksista. Tämän vuoksi eläinlääkärintarkastus on paikallaan.

Milloin eläinlääkäriin?

– jos kani ei syö mitään itse
– jos kani muuttuu apaattiseksi
– jos kani on selkeästi ylipainoinen (hengenvaarallinen rasvamaksa kehittyy nopeammin ylipainoisilla syömättömillä kaneilla)
– jos kani on alilämpöinen (tuntuu viileältä, etenkin varpaista ja korvista)
– eläinlääkärillä kani tutkitaan, se saa nesteytystä, kipulääkettä ja suolistontoimintaa edistävää lääkettä

Kotihoitona (kun kani on melko pirteä tai kani on jo saanut eläinlääkärin hoitoa):

– persiljaa tai muita kanin lempiyrttejä (houkuttele syömään viemällä lehtiä kanin huulille)
– lämpöhoitoa (infrapunalamppu tai vastaava, mutta pidä huoli ettei lämpötila nouse liikaa)
– kevyttä vatsahierontaa
– mahdollisesti tukiruokintaa (kasvinsyöjien Recovery/Critical care -jauhetta veteen sekoitettuna pakkauksen
ohjeen mukaan. Jos ei jauhetta ole, turvota pellettejä vedessä tai käytä sokeroimatonta kurpitsasosetta 50 ml/kg jaettuna kolmeen tai viiteen ruokintakertaan päivässä. Soseeseen lisätään tilkka vettä tai 1 tl rypsiöljyä.)
– kaikilla ei ole eläinlääkärin palveluita lähellä, joten on hyvä aloittaa kotihoito eläinlääkäriin pääsyä odotellessa. Älä kuitenkaan kokeile tukiruokintaa, jos kani on jo apaattinen.

Aiemmin on ollut vallalla käsitys, jonka mukaan kanin hidastuneeseen suolistontoimintaan on hyvä antaa ananasta tai papaijaa. Niissä on kuitenkin korkea sokeripitoisuus, mikä monesti aiheuttaa löysää vatsaa eikä papaiinin tai bromelaiinin tehosta ole tieteellisiä todisteita.

Ananassäilykemehun antaminen voi näennäisesti parantaa kanin oloa, mutta siinä on kyse nimenomaan nesteen antamisesta eikä niinkään siitä, mitä nestettä annetaan. Anna siis mieluummin ruutalla pelkkää vettä.

Aikuisen kanin mahalaukun pH on yleensä 1-2, joten mahalaukun happamuuden takia vaikutus ei ulotu suolistoon saakka. Happamuus heikentää ananaksen tehon eikä papaija toimi sen paremmin.

Ennaltaehkäisyyn:

– vapaa liikunta
– oikea ravinto (heinä, pelletti siemenseoksen sijaan, yrttejä yms.)
– ei äkillisiä muutoksia ruokavalioon tai muihin oloihin
– suotuisa elinympäristö (piiloutumis- ja kaivamismahdollisuuksia, lajitovereita yms.)

HUOM! Jos päivystyksessä ei ole saatavilla kaneihin perehtynyttä eläinlääkäriä, Yliopistollisessa Eläinsairaalassa on koko maan eläinlääkäreitä palveleva konsultaatiopuhelin 24/7.

Yhteistyössä:
Kanikirjailija Sari Mäyränpää & Yliopistollisen Eläinsairaalan Eksoottisten eläinten klinikka

Lisätiedot www.sarinarkki.fi & http://elainsairaala.helsinki.fi/fi/eksoottisten-elainten-klinikka

 

Mainokset

Kodin suojaaminen kanin hampailta – osa 2

Heissulivei! Facebookissa törmäsin hauskaan meemiin, jossa Johnny Depp on kapteeni Jack Sparrowna tuijottamassa eteensä hölmistyneenä. Yhtäkkiä hän säntää juoksuun. Tekstinä oli: ”Kun kuulen ääntä ja tajuan että koirani pureksii jotain”. Jotta tätä ei tarvitse omien kanien kanssa soveltaa, kannattaa koti suojata 😀

Aiemmassa kodin suojauspostauksessa kerroin, miten kasvit, tavarat ja listat suojataan. Tällä kertaa jaan parhaat vinkit esimerkiksi pattereiden ja seinien suojaamiseen. Niitä on vuosien saatossa kokeiltu monia ja osa erittäin toimiviksi havaittuja.

Kaiken a ja o ovat sellaisten materiaalien käyttäminen, mitä kani voi huoletta pureksia. Esimerkiksi listoja ei voi suojata teipillä tai muovilla, koska kanin hampaat läpäisevät ne melko nopeasti.

Pissaa seinällä?

Jos sulla on häkki käytössä kaneilla, olet ehkä tuskaillut, mitä voi tehdä roiskuvan pissan kanssa. Tai ehkä olen vain ainoa, jonka kanit ovat keksineet tämän 😀 Ruusa ja Tuhto pissailivat häkin päällä niin, että pissaa sai pestä myös seinästä.

On kaksi vaihtoehtoa, mitä voit kokeilla. Yksi ratkaisu on kiinnittää teipillä tai nippusiteillä vettä läpäisemätön suihkuverho häkin taakse ja alle.

Jos joku loikkaa häkin päälle ja yrittää sieltä lirauttaa pissat, ne tippuvat verhoa pitkin alas. Häkin alla pitää tällöin olla myös helposti pestävää kangasta. Siihen käy esimerkiksi pyyhe tai vanhasta päiväpeitosta leikattu sopivankokoinen pala.

Vanhat eriparisukatkin käyvät, kunhan ne ovat tarpeeksi paksut. Reikäiset sukat voi uusiokäyttää häkin takana, sillä pissa imeytyy niihin eikä leviä lattialle.

Suihkuverhon sijaan voi käyttää myös pleksiä tai vaikka isoja keraamisia laattoja. Viimeksi mainittuja saa suht edullisesti rautakaupoista, pleksi voi olla kalliimpaa. Laattoja voi myös kesällä käyttää kanien viilentämiseen.

Tämä ratkaisu vaatii siis muutamia hankintoja ja paljon pesemistä. Mikä voisi olla edullisempi ja muutenkin helpompi vaihtoehto? Lue eteenpäin 🙂

Vessalaatikon tai häkin oikea paikka

Seinien suojaamisen sijaan voi pohtia, miksi kanit pissaavat seinälle. Auttaisiko häkin tai vessalaatikon siirtäminen eri paikkaan?

Muuttaessani väliaikaisasuntoon remontin vuoksi huomasin, että Ruusa ja Tuhto eivät enää kiivenneet häkin katolle pissailemaan, kun häkki ei ollut seinässä kiinni. Tähän siis oikeasti vaadittiin muutto toiseen asuntoon 😀 Onneksi evakkotalossa oli vino katto juuri siinä huoneessa, minkä vuoksi en saanut häkkiä seinään kiinni.

Ruusa tykkää syödä heinää häkin ulkopuolelta ja vetelee korsia milloin miltäkin puolelta. Tuhtokin ilmeisesti arvosti pääsyä häkin taakse niin, ettei pissoja ole enää löytynyt häkin katolta tai sen läheisyydestä. On vissiin turvallisempi olo näin.

Kokeilin järjestyksen muuttamista, kun palasimme takaisin kotiin. Herranen aika, sehän toimi! Aikaisemmin häkki oli aukeavan oven edessä ja nyt se on ikkunan alla, kauempana ovesta. Ei siis seinässä kiinni enää. Kaneilla on oma feng shui!

Pattereiden suojaaminen

Asunnossani lämmitys tulee lattiasta, jossa kiertää vesiputket. Ei siis ole tarvinnut miettiä, miten suojaisi seinällä olevia pattereita. Tai lähinnä niiden johtoja.

johtojen_suojaaminen_kani
Patteri johtoineen saa olla barrikadien takana rauhassa kanin hampailta.

Jos pattereita kotoa löytyy, niitä voi suojata verkkojen, ritilöiden, laattojen sekä painavien tiiliskivien avulla. Tiiliskivet käyvät kääpiökaneille, mutta jos kotona loikkii jättirotuja, hankkisin ehkä barrikadiksi painavat betoniharkot.

Kani syö seiniä?

Yleensä maalattu seinä ei kiehdo kaneja, mutta auta armias, jos kotoa löytyy tapettia. Siitä voi tulla kanille sellainen tuholaisvimma, että oksat pois! Ja kohta ei ole tapettia seinissä lainkaan, ainakaan kanin korkeudelta…

kaniverkko
Jyrsijäverkko pitää kaninkin hampaat loitolla.

Vaikka kani ei ole jyrsijä, kannattaa hankkia rautakaupasta jyrsijäverkkoa, sillä se pitää kaninkin loitolla. Jos oma kaniperheesi on Demolition Manille sukua, suosittelen ostamaan pari rullaa (riippuen suojattavan tilan koosta) verkkoa. Niitä sitten pyöritellään ja kiinnitetään seiniin sekä listoihin niittipyssyn avulla.

Yksi rulla on tarpeeksi korkea ainakin kääpiökania varten, joten ei tarvitse vetää uutta kierrosta seiniin edellisen yläpuolelle. Kannattaa laittaa hanskat käteen ja kääntää terävät kulmat seinään päin, ettei ole kaneilla kohta kuonot ruvella 🙂

Jos niittipyssy kauhistuttaa, ajattele, että se on pienempi paha kuin revityt tapetit. Etenkin jos kyseessä ei ole oma talo tai asunto. Niittejä ei tarvitse olla kovin tiheässä, joten reikiä ei tule liikaa.

Miten suojaan oven ja kynnyksen?

Listojen ja johtojen lisäksi ovet ja kynnykset kiehtovat monia kaneja. Aina sellaiset paikat, minne ei pääse, ovat kiinnostavia. Toki niitä yritetään myös nakerrella, jos vaikka sitä kautta ulosmeno järjestyisi.

kodin_suojaaminen_kanin_hampailta
Kynnyksen suojaaminen verkolla.

Helpoimmalla pääset, jos vedät samaa jyrsijäverkkorullaa myös oven ja kynnyksen eteen. Niittejä tulee tällöin vain kynnykseen, jotta oven saa auki. Kannattaa käyttää rullaa sellaisenaan eikä leikata sitä pienemmiksi paloiksi.

Jos tuntuu, että verkon yli on hankala hyppiä, sitä voi vähän leikata lyhyemmäksi. Muista pyöristää kulmat, ettet revi sääriäsi niihin!

Jos verkon yli hyppiminen ei yhtään innosta, kynnyksen voi yrittää päällystää verkolla kanien puoleiselta sivulta. Sama juttu oven alareunan kanssa. Verkko pitää kuitenkin asettaa niin, että oven saa normaalisti kiinni.

Mistä saa ritilöitä?

Omaan sisustukseen eivät sovi vihreät kompostikehikot, joten hain valkoisia ritilöitä Tammer-Tukusta. Jos tuttavapiirissä on yrittäjiä, heiltä voi kysyä, mistä saa ostettua metalliristikoita. Rautakaupoissa saattaisi myös olla vastaavia.

P.S. Kannattaa uskoa, kun sanon, että bukleematot soveltuvat kaneille parhaiten 😀 Meillä käy nimittäin räsymatoille näin.

paras matto kanille
Räsymatto ja kanit eivät sovi yhteen.

Räsymatto on myös tosi raskas pestävä, jos sille merkkaillaan. Bukleematto kuivuu nopeasti ja siitä lähtee tahrat hyvin veden, mäntysuovan ja juuriharjan avulla. Bukleen reunaa näkyykin kuvassa yllä.

Kani saa poikasia – mitä tehdä?

Heippa! Jos et ole ihan varma kanien sukupuolesta, saattaa olla, että perheenlisäystä on tulossa. Etenkin jos osa kaneista on leikkaamattomia.

Kokosin alle lisääntymistietoa kanin tiineyden, synnytyksen ja orpopoikasten hoitovinkkien lisäksi 🙂

Nämä ohjeet on suunnattu ensisijaisesti vahinko- ja orpopoikasten hoitoa ajatellen, sillä vastuullisessa kasvatustyössä on monia muitakin seikkoja, mitä pitää ottaa huomioon. Esimerkiksi tietynvärisiä kaneja ei voi astuttaa keskenään ilman poikasten megakoolonriskiä.

Mistä tietää, onko kani tiineenä?

Kaneilla ei ole juoksuja, kuten koirilla, mutta on ajanjaksoja, jolloin naaraat ovat hyvinkin vastaanottavaisia. Merkkinä tästä ovat normaalia punaisemmat ja turvonneet sukupuolielimet.

Kevät ja kesä ovat lisääntymisaikaa, mutta myös ravinto, valonmäärä, lämpötila ja muiden kanien läsnäolo vaikuttavat lisääntymisvalmiuteen.

Jos esimerkiksi toinen kani astuu naarasta (olkoon astuva kani naaras tai uros) tai se haistaa leikkaamattoman uroksen, se alkaa tuottaa hormonia, minkä vuoksi munarakkuloita alkaa kehittyä. Munarakkulat tuottavat estrogeenia noin 12-14 päivän ajan. Tänä aikana naaras voi tulla tiineeksi.

Jos 14 päivän aikana naaras ei tule tiineeksi, uusia munarakkuloita alkaa muodostua taas neljän päivän päästä.

Ultralla näkee tiineyden 8 vuorokauden jälkeen, röntgenkuvilla 11 päivän jälkeen. Palpoimalla eli varovasti käsin painelemalla eläinlääkäri voi todeta tiineyden 10-12 päivän jälkeen. Maitorauhaset kehittyvät tiineyden loppupuolella.

Valeraskaus kestää yleensä reilut kaksi viikkoa, kun taas tiineys yleensä pisimmillään 32 vuorokautta. Valeraskaudesta voi tosin tulla pitkäänkin kestävä kierre. Muun muassa siksi suositellaan myös naaraiden leikkauttamista.

Kaniemo synnyttää yleensä yöaikaan ja synnytystä edeltää karvan nyhtäminen sekä pesän tekeminen. Jos pesä on tehty, tarkkaile sitä harhailevien poikasten varalta. Jos pesä on tehty, mutta poikasia ei kuulu ja naaras voi muuten hyvin, kyse on todennäköisesti valeraskaudesta.

Keskenmenot

Jos olot eivät ole suotuisat, kaninaaras voi aiheuttaa itselleen keskenmenon, jolloin sikiö imeytyy takaisin elimistöön. Millaiset sitten ovat suotuisat olot? Ravintoa pitää olla tarpeeksi ja ympäristön mahdollisimman rauhallinen.

Etenkin ensisynnyttäjillä voi tulla ongelmia tiineyden kanssa. Sikiöt eivät välttämättä kehity normaalisti ja ne voivat syntyä etuajassa. Tiedän naaraskanin, joka oli tiineenä omistajan tietämättä ja synnytti epämuodostuneen poikasen.

Poikanen ei muistuttanut kania vaan oli kananpalan näköinen. Lisäksi naaras yritti syödä sen. Toinen poikanen abortoitiin steriloinnin yhteydessä. Sekään ei ollut normaalisti kehittynyt.

Jos kaniemo stressaa, se voi tosiaan syödä poikasensa tai ainakin vahingoittaa niitä.

Ongelmia synnytyksessä

Synnytyksessä voi tulla ongelmia, jolloin tarvitaan eläinlääkärin apua. Jos poikasista vaikka yksi on epämuodostunut, se voi jäädä kiinni synnytysteihin, jolloin juuttuneen poikasen lisäksi sekä emo että muut poikaset ovat vaarassa.

Olen ollut mukana tällaisessa synnytyksessä. Yksi poikasista oli liian suuri ja oli jäänyt jumiin niin, että poikasesta osa roikkui ulkona. Naarasta lääkittiin ja lopulta poikaset saatiin ulos. Yksikään poikasista ei selvinnyt hengissä.

Yleensä synnytys kestää puolisen tuntia, mutta joskus poikasten välillä voi olla tunteja ja harvoin jopa päiviä.

Luonnossa kani synnyttää onkaloissa, joissa poikaset pysyvät lämpiminä pesässä. Kaniemojen ei ole tarvinnut kanniskella poikasia takaisin pesään. Siksi kotikanikaan ei kanniskele itse poikasia takaisin pesään.

Jos poikasia löytyy pesän ulkopuolelta, palauta ne kiireesti takaisin pesään.

Mistä tietää onko kaikki hyvin?

Parasta, mitä voi nyt tehdä kanien eteen, on antaa niiden olla mahdollisimman rauhallisessa ympäristössä.

Esimerkiksi olohuone, jossa ramppaa oman perheen lisäksi vieraita, ei ole rauhallinen ympäristö. Stressaantunut kaniemo voi syödä tai vahingoittaa muuten poikasiaan, joten kannattaa antaa kanien olla rauhassa.

Poikasia ei ole tarpeen käsitellä, mutta pesän voi tarkistaa kerran päivässä, jos epäilee, että emo ei hoida poikuetta. Jos poikaset tuntuvat lämpöisiltä, ne nukkuvat eivätkä ole ryppyisiä, niillä on todennäköisesti kaikki hyvin.

Ryppyiset poikaset tarkoittavat nälkiintyneitä ja kuivuneita poikasia. Jostain syystä ne eivät saa tarpeeksi ravintoa. Mikäli muita potentiaalisia kaniemoja ei ole lähettyvillä, pitää yrittää ruokkia poikasia itse.

Orpopoikaset ja käsiruokinta

Jos lähistöllä asuu muita kaniemoja, orpopoikaset kannattaa viedä sinne. Paras onnistumisprosentti tulee yleensä yhdistämällä vanhempia poikasia nuorempaan poikueeseen. Orpopoikaset kannattaa asettaa pesän alimmaisiksi ja nostaa emon omat poikaset pinon päälle.

Jos kaniemo hoitaa poikasiaan, ei ole mitään syytä ruokkia niitä käsin. Jos poikaset ovat jääneet orvoiksi tai jos ne ovat ryppyisiä, niitä voi ruokkia itse.

Kaninpoikasten ruokinta on haasteellista, sillä kaneille ei ole olemassa maidonkorviketta. Yleensä käytetään kissojen maidonkorviketta, mutta siinä on liikaa hiilihydraatteja ja liian vähän kaloreita. Kaninmaidossa on noin 14 % proteiinia, 11 % rasvaa ja 2 % hiilihydraattia.

Poikasia ruokitaan, kun ne ovat rauhattomia, tai kahdesta kolmeen kertaan päivässä. Tätä useammin ei kaniemokaan poikasia ruokkisi.

Terve poikanen imee itse maitoa pipetistä. Jos joudut ruuttaamaan maitoa poikasen suuhun, siinä on vaarana aspiroiminen eli sitä voi joutua keuhkoihin. Poikanen voi tukehtua tai sille voi tulla keuhkokuume.

Poikaset juovat 2-30 ml maitoa kerrallaan. Valmista jokainen maitosatsi erikseen ja vain vähän ennen ruokintaa. Neulottomien ruiskujen, pipettien ja muiden ruokintavälineiden tulee olla steriilejä.

Emon maidossa on rasvaa, jota kehittyvien poikasten suolisto kipeästi tarvitsee. Maidonkorvikkeilla syötetyt poikaset eivät saa tätä mikrobisuojaa ja ovat siksi alttiimpia tulehduksille.

Poikasten pitää pysyä koko ajan lämpiminä. Ruokintaa varten ne voi laittaa selälleen. Kaniemo ei pese poikastensa peppua ja alavatsaa ruokinnan jälkeen, joten sitä ei ole tarpeen tehdä ihmisenkään.

Jos olet ehtinyt tehdä näin aiemmin, ei hätää! Se ei ole haitallista. Muut eläinlajit tekevät näin, jotta poikasilta tulisi virtsaa ja ulostetta.

Parin viikon jälkeen poikasille voi tarjota terveiden aikuisten kanien umpisuolipapanoita, jos niitä on saatavilla. Noin 17 vuorokauden jälkeen aletaan syödä myös kiinteää ruokaa.

Lisääntymiseen liittyvää nippelitietoa:

  • poikueen koko on yleensä 2-8
  • syntymäpaino 40-100g
  • emo ruokkii poikasia vain pari kertaa päivässä (noin 2-5 min ajan)
  • silmät aukeavat 7 vrk iässä
  • vieroitus 4-6 viikkoa
  • luovutusikä noin 12 viikkoa
  • sukukypsyys joko 4-5 kk iässä (kääpiörodut), 5-8 kk iässä (suuremmat rodut) tai kun kani on saavuttanut 70-75 % aikuisen kanin koosta
  • kivekset laskeutuvat 10-12 viikon iässä
  • urokset voi kastroida heti kivesten laskeuduttua (vaikutus alkaa vasta 4-6 viikon jälkeen kastroinnista eli sitä ennen uros voi vielä saattaa leikkaamattomia naaraita tiineeksi)
  • naaraat voi steriloida 6 kk eteenpäin
  • poikueita ei ole hyvä teettää alle 5 kk tai yli 3 vuoden ikäisillä naarailla
  • naaras voi tulla uudestaan tiineeksi heti synnytyksen jälkeen, joten kannattaa erottaa uroskani tiineyden aikana naaraasta

P.S. Lähteenä käytin Molly Vargan toimittamaa kakkospainosta teoksesta Textbook of rabbit medicine 🙂 Lisätietoa on myös Kanikirjassa (sivuilla 27-33).

P.P.S. Poikasajan positiivisia kokemuksia ja laadukasta ravintoa ei voi kylliksi painottaa. Ne voivat vaikuttaa kaniin koko sen elämän ajan. Että ei mitään paineita 😉

Pähkinänkuoressa: Pidä kaneja vapaana, tarjoa niille virikkeitä ja anna niiden olla sisarusten ja emon kanssa mahdollisimman kauan. Toki sukupuolet pitää erottaa toisistaan ennen kuin urosten kivekset laskeutuvat. Hyvälaatuinen heinä on pääruokaa. Pidä siemenseokset ja jyvät pannassa, suosi laadukkaita pellettejä. Hedelmien ja esimerkiksi porkkanan sijaan tarjoile erilaisia yrttejä ja vihanneksia. Leikkauta kanit ajoissa.