Entä kanien ruokakupin sisältö? – vastine Tamperelaisen artikkeliin

Lokakuun viimeisen viikonvaihteen Tamperelaisessa (26.-27.10.2019) oli Minna Muurosen kirjoitus koirien ja kissojen ruokakupin sisällöstä. Ruokaviraston ylitarkastaja Tarja Root kertoi, että ”on valmistajan vastuulla, että rehu soveltuu kyseisen eläinlajin ruokintaan.”

Miten on kanien ruokakuppien sisällön laita? 

Kanit ovat kasvinsyöjiä eikä niiden kuulu syödä mitään eläinperäistä. Silti kanien ja jyrsijöiden kuvia näkyy kaikenlaisissa siemensekoitteissa ja herkkutangoissa, jotka sisältävät esimerkiksi kananmunaa, äyriäisiä tai hunajaa.

Jyrsijöissäkin on suurta hajontaa, sillä marsu on kasvinsyöjä, kun taas hamsteri tai hiiri syö myös eläinperäistä ravintoa. Lisäksi marsujen ruokaan on usein lisätty C-vitamiinia, mikä voi esimerkiksi kaneille aiheuttaa liikasaantia. Näille eläinlajeille ei pitäisi myydä samoja ruokia. Silti näin tapahtuu joka päivä ja mukana on myös suomalaisia valmistajia.

Lääkkeet vs oikea ruokavalio

Koirille ja kissoille on saatavilla paljon lääkkeitä, mutta kaneille ei. Joskus ainoa hoitokeino voi olla kanin ruokavalion korjaaminen. Jos kani ei kuluta koko ajan kasvavia hampaitaan syömällä heinää oman kokonsa verran päivittäin, ja kuppi on täynnä muuta ruokaa, hampaat voivat kasvaa niin pitkiksi, että syöminen ei onnistu. Virheellinen ravinto aiheuttaa ylimääräistä eläinlääkärikulua omistajalle ja kärsimystä kanille.

Vetoan ruuanvalmistajiin, että eläinperäisiä ainesosia sisältävistä ruuista poistettaisiin kanien ja marsujen (sekä mahdollisten muiden eläinten, joille ruoka ei sovellu) kuvat. Siemenseosten syöttämisen on todettu aiheuttavan kaneille monia terveydellisiä ongelmia, joten niitä ei tulisi kaneille markkinoida. Siemenet ovat pikemmin lintujen ruokaa, mutta linnutkaan eivät pysy terveinä pelkästään siemeniä syömällä.

Lemmikkikanille sopivassa pelletissä on kalsium-fosforisuhde 2:1. Se sisältää 1-4 % rasvaa, 12-16 % proteiinia sekä noin 20 % kuitua. Väriaineet ovat turhia, sillä kani ei valikoi ruokaansa ulkonäön perusteella eikä se näe suoraan nenänsä alle. Annoskooksi riittää ruokalusikallinen päivässä kääpiökanille.

Kaninruuaksi tarkoitetun pelletin pakkauksissa tulisi lukea suositus tarjota kanille vähintään sen oman kokoinen heinäkasa päivittäin. Heinän lisäksi kanilla tulee olla raikasta vettä koko ajan saatavilla.

Jos huomaat, että tutussa marketissa tai eläintarvikeliikkeessä on myynnissä kaneille suunnattuja siemensekoitteita tai esimerkiksi herkkutankoja, joissa on eläinperäisiä ainesosia, anna palautetta! Mieluiten sekä myyjälle että valmistajalle.

Kanikirjailija Sari Mäyränpää Tampereelta

Pellolta kanin pöytään – heinästä asiaa

Moikka! Heinä on suuri osa kanien ja kanillisten elämää, joten se ansaitsee ehdottomasti postauksen. Kun menet kauppaan tai tilalle valkkaamaan heinäsatsia, mietitkö koskaan mitä kaikkea on pitänyt tapahtua ennen kuin heinä päätyy kanisi eteen? Tai mitä se oikeastaan sisältää?

Olen syöttänyt kaneilleni erilaisia heiniä vuosien saatossa. Timoteipohjainen heinä lienee kaneille parasta, mutta mitä muuta pitää ottaa huomioon? Mikä erottaa luomun heinän tavanomaisesti tuotetusta heinästä?

En tiedä heinänviljelystä kovin paljoa, joten onneksi sain kahdelta viljelijältä vastauksia kysymyksiini 🙂 Niiden perusteella valotan heinäntuotannon eri vaiheita aina siihen saakka kun se päätyy asiakkaille.

Luomuheinä-kappaleen tiedot perustuvat kyseisen viljelijän vastauksiin ja samoin tavanomaisesti tuotetun heinän tiedot perustuvat kyseisen viljelijän vastauksiin. Yhteenvetokappaleessa on omia ajatuksiani aiheesta.

Luomuheinän ja tavanomaisen heinän tuotannossa on sekä samankaltaisuuksia että eroavaisuuksia. Yksi yhdistävä tekijä on ainakin pakkausmateriaali, sillä kummatkin tässä esitellyt viljelijät käyttävät paperisäkkejä, mitkä ovat muovia ekologisempi vaihtoehto.

Luomuheinä

Vertailussa oleva luomuheinä on kuivurissa kuivattua heinää, joka tulee jalasjärveläiseltä luomutilalta Etelä-Pohjanmaalta. Viljelijä on K & E Leppälä ja he siirtyivät luomutuotantoon vuonna 2001.

Luomuheinä on pääsääntöisesti timoteiheinää. Joukkoon viljellään myös muita lajikkeita, kuten kamomillaa, apilaa, voikukkaa, suolaheinää, sinimailasta sekä saraheinää.

Kirsi Leppälä kertoo, että luomupellolla ei käytetä kemiallisia lannoitteita eikä torjunta-aineita vaan viljely perustuu monipuoliseen viljelykiertoon. Luomuviljelyn viljelykierrossa viljellään heinää noin 2-3 vuotta, jonka jälkeen pellot muokataan ja kylvetään viljalle 1-2 vuodeksi. Ravinteet tuotetaan luonnon omin toiminnoin, sillä esimerkiksi apilat ja palkokasvit keräävät typpeä. Lisäksi käytetään luomuun soveltuvia lannoitteita ja kalkitusta.

Heinä niitetään peltoon ja noin kahden vuorokauden sisällä heinät paalataan pienpaaleihin. Sen jälkeen ne siirretään heinille tarkoitettuihin latokuivureihin, jossa lopullinen kuivaus tapahtuu.

Rehuanalyysien näytteiden tulokset vaihtelevat johtuen esimerkiksi heinänkorjuun ajankohdasta, ja mistä heinäerästä näytteet on otettu.

Luomuheinän rehuanalyysi vuoden 2018 heinästä:

  • raakavalkuainen 84-92 g/kg ka
  • sokeri 142-179 g/kg ka
  • kuitu (NDF) 543-633 g/kg ka
  • kuiva-aine, rehusta 865-876 g/kg
  • D-arvo 611-673 g/kg ka
  • ME (muuntokelpoinen energia) 9,3-10,3 MJ/kg ka
  • imeytyvä valkuainen 76-80 g/kg ka
  • sulava raakavalkuainen 47-54 g/kg ka

heinää kanille

Tavanomaisesti tuotettu heinä

Vertailukohteen tavanomainen heinä tulee myös Pohjanmaalta, Vaismaan tilalta Isostakyröstä. He ovat viljelleet heinää vuodesta 2006.

Agronomi/agrologi Päivi Vaismaan mukaan nurmen elinkaari on noin viisi vuotta. Lohkoa uudistettaessa käytetään sertifioitua paalinurmisiemenseosta, joka sisältää Iki-timoteitä 75 %, Fure-nurminataa 19 % ja Sigmund-nurminataa 6 %. Timotei ja nadat on todettu parhaiksi kasveiksi kuivaheinäntuotantoon.

Apilaa ei kylvetä, koska se varisisi paalausvaiheessa takaisin peltoon. Putkivartisia, kuten esimerkiksi voikukkaa ja valvattia ei kylvetä, koska ne kuivavat heinäkasvien kanssa eri tahtiin ja voivat homehduttaa paalin.

Rikkakasvit valtaavat herkästi kasvutilaa heinäkasveilta. Siksi esimerkiksi voikukkaa ja valvattia torjutaan tarpeen vaatiessa keväällä. Kallista kasvinsuojeluainetta käytetään siis tarpeen vaatiessa, ei automaattisesti.

Jos lohkolle tulee voikukkaa tai valvattia heinän sekaan, se luokitellaan kakkoslaaduksi. Luomutuotanto ei ole mahdollista, jos ei ole omaa karjaa. Luomuheinä tarvitsee lannoitteeksi karjanlantaa, joka ei käy monivuotiselle nurmelle muussa muodossa kuin lietteenä. Nurmea on kuitenkin pakko lannoittaa, kun siitä otetaan ravinteita sadon muodossa pois.

EU:n lainsäädäntö velvoittaa viljelijöitä teettämään pellon viljavuusanalyysin eli otattamaan maanäytteet. Analyysit tehdään jokaiselta lohkolta viiden vuoden välein. Erityisen tärkeää nurmenviljelyssä on maan kalsium/magnesium-suhde. Nurmi tarvitsee kalkkia, jota poistuu nurmen kasvun myötä maasta jopa 500-1000 kg/ha/vuosi.

Viljelykierrossa yksi peltolohkoista uudistetaan joka vuosi. Nurmi vanhenee noin viidessä vuodessa, jonka jälkeen sadon määrä ja laatu heikentyisi.

Nurmen 1. vuosi

Edellisenä kesänä, pari viikkoa kuivaheinäsadonkorjuun jälkeen, vanha nurmi on päätetty kemiallisesti ja syksyllä maa on kynnetty. Kestorikkakasvit pitää saada torjuttua ja tehtyä uudelle nurmelle hyvä kasvualusta. Torjunta-aine vaikuttaa lehtivihreän kautta eläviin kasveihin. Maassa on rikkakasvien siemenpankki seuraavaksi tuhanneksi vuodeksi, joten niistä ei päästä kerralla eroon.

Keväällä ilmojen lämmettyä lohko äestetään, pinnanmuodot tasataan ja kylvetään heinänsiemenseos. Kylvös jyrätään, jotta saataisiin mahdollisimman tasainen pinta pellolle. Tällä estetään esimerkiksi mullan joutuminen heinän joukkoon niittovaiheessa.

Pienten heinänsiementen kasvatus on pitkä prosessi ja vaatii sopivat sääolosuhteet. Heinänsiemenen itämiseen kuluu aikaa vähintään 21 vrk, jos ilma on noin 20 asteista ja sadetta saadaan optimaalisesti. Vertailun vuoksi, viljansiemenet itävät noin 10 päivässä.

Uudistettuja lohkoja voidaan joutua paikkakylvämään kuivina kesinä juhannuksen jälkeenkin, jos kylvetyt siemenet ovat kuivuneet. Uusi nurmi lähtee kasvuun vasta sateiden saavuttua.

Ensimmäisenä vuonna nurmesta ei saada kuivaheinäsatoa. Kylvövuonna nurmea hoidetaan niittämällä, joka on mekaanista rikkakasvien torjuntaa. Niitto tehdään useita kertoja loppusyksyn aikana, jotta nurmi vahvistuisi ja että rikkakasvit eivät pääsisi siementämään, ja sitä kautta valtaamaan alaa heinäkasveilta.

Nurmen 2.-5. vuosi

Keväällä, kun ilmat lämpenevät ja heinä lähtee kasvuun (yleensä toukokuun alussa), kasvusto lannoitetaan. Nurmille käytetään yleensä Suomensalpietaria, joka on magnesiumia, booria sekä seleeniä sisältävä moniravinteinen typpi-rikkilannoite. Tarvittaessa käytetään myös muita hivenravinteita.

Suomensalpietarin sisältö on NPKS 27-0-1-4, Mg, B, Se, mikä tarkoittaa, että typpeä on 27 %, fosforia 0 %, kaliumia 1 %, rikkiä 4 %, magnesiumia 1 %, booria 0,02 % ja seleeniä 0,0015 %. Seleeni on välttämätön kaikkien eläinten kasvulle ja lisääntymiselle. Ilman seleenilannoitusta kasvit eivät saa riittävästi seleeniä suomalaisesta maaperästä.

Kasvit jäävät pienikokoisiksi, jos ne käyttävät voimansa kukkiakseen mahdollisimman nopeasti. Sadon mukana maasta otetaan ravinteita pois ja ne annetaan maalle takaisin lannoituksen muodossa. Siksi ei kannata ostaa heinää, jota ei ole lannoitettu. Lannoitteet ovat kalliita, mutta välttämättömiä ravinteikkaan sadon muodostumiselle.

Kuivaheinää päästään Pohjanmaalla korjaamaan yleensä kesäkuun viimeisellä viikolla tai heinäkuun ensimmäisellä, kun timotei on tullut tähkälle, on vihreä ja nurminadassa on röyhyt. Kasvusto on tässä vaiheessa nuorta ja lehtevää.

Niitto pyritään tekemään aamulla noin klo 5 tietämillä, jolloin kasvin sokeritasot ovat mahdollisimman matalat. Päivän mittaan kasvin sokeritaso nousee yhteyttämisen seurauksena. Mitä vanhempi kasvi, sitä enemmän sokeria. Jos Pohjanmaalla tehtäisiin kuivaheinää vanhan kansan oppien mukaan vasta elokuussa, ei heinässä olisi käytännössä ravinteita jäljellä vaan pelkkää sokeripitoista korsiintunutta vartta.

Kun heinä kaadetaan, pitäisi tiedossa olla varmaa poutaa 3-4 vrk. Sääennusteet vaihtelevat paljon, joten tämä vaihe aiheuttaa heinänviljelijälle paljon stressiä.

Kun heinä on niitetty, vaihdetaan kelapöyhin traktorin perään ja lähdetään pöyhimään. Juuri kaadettu heinämassa pitää saada irti maasta, jotta aurinko ja tuuli pääsevät sitä kuivattamaan. Mitä kosteampaa massa on, sitä useammin alkuvaiheessa sitä joutuu pöyhimään eli kääntelemään.

Yleensä niittopäivänä pöyhitään kolmesti, seuraavana päivänä kahdesti ja kolmantena päivänä myös kahdesti. Jos ilma on kuivattanut heinää hyvin, paalausta saatetaan kokeilla kolmannen päivän iltana.

Pöyhin laitetaan karhotusasentoon, jolloin se ei enää levitä heiniä vaan kerää heinän jonoihin, karhoihin, joihin sitten paalaimen kanssa rynnistetään. Jos keskittyy pelkästään kuivaheinäntuotantoon, heinä paalataan pienpaalaimella.

Monilla tiloilla on helppouden takia siirrytty pyöröpaalaimen käyttöön. Jos paalit vielä muovitetaan, heinä voi olla kosteaa ja säilyä silti. Pienpaaleissa heinän on oltava kuivaa.

Heinän kuivaus

Paalauksen jälkeen paalit pinotaan latokuivuriin. Latokuivuri on kylmäilmakuivain, jossa paalien läpi puhalletaan sähköpuhaltimen avulla ilmaa. Latokuivurissa on lattiavaluun rakennettu kahdeksan koko varaston pituista ilmakanavaa, joiden kautta ilma kulkee tiiviin paalipinon läpi.

Yleensä koneellista kuivausta tehdään viikon verran, sen jälkeen puhallinta käytetään aurinkoisilla ilmoilla päiväsaikaan, eli ei puhalleta öisin tai sateella kosteaa ilmaa paaleihin. Yleensä kuivauksessa päästään yli 90 % kuiva-ainepitoisuuteen (raja-arvo kuivaheinälle on 85 %).

Suomen ilmastossa latokuivuri on välttämätön laadukkaan kuivaheinän tuottamiseen, vain tällä saadaan sato säilymään pölyttömänä talven yli. Jos heinä pölyää, se tarkoittaa aina sitä, että heinä on homeessa. Vaikka hometta ei silmämääräisesti näe, se on korren sisällä.

Kun paalit ovat varastossa, puhaltimella kuivattu ja latokuivuri sammutettu, otetaan näytteet analyysejä varten. Sitten peitellään heinäpino pressuilla. Tämä sen vuoksi, että heinä on kuivempaa kuin suhteellinen ilmankosteus ja heinä imisi itseensä kosteutta ilmasta. Vaarana on pintapaalien homehtuminen varsinkin syyssateilla, kun ilmankosteus on 100 %.

Pellosta saadaan vuodessa vain yksi kuivaheinäsato. Odelmaa eli pääsadon jälkeen kasvavaa syysheinää on vaikea saada syksyn kosteilla keleillä kuivaksi pellolla, joten sitä ei hyödynnetä. Odelma niitetään syksyllä ja jätetään pellon ravinnoksi.

Viidennen vuoden syyskesällä nurmikasvusto päätetään kemiallisesti ja aloitetaan jälleen alusta.

Analyysituloksiin vaikuttaa moni asia: maan senhetkinen kunto (esimerkiksi kalkitsemisen tarve), lannoituksen onnistuminen, niittoajankohta (jopa vuorokaudenaika), onko kyse kuivaheinästä vai säilöheinästä, pääsadosta vai syyssadosta, ja analyysinäyteotoksen edustavuus. Tulokset vaihtelevat lohkokohtaisesti ja myös samankin lohkon sisällä.

Rehuanalyysi kesältä 2019:

  • raakavalkuainen 53 g/kg ka
  • sokeri 138 g/kg ka
  • kuitu (NDF) 642 g/kg ka
  • kuiva-aine, rehusta 903 g/kg
  • D-arvo 581 g/kg ka
  • ME (muuntokelpoinen energia) 8,8 MJ/kg ka
  • sulava raakavalkuainen 17 g/kg ka

Lisäksi heinästä on tutkittu kaliumin, kalsiumin sekä fosforin arvot. Kaliumia on 16,6 g/kg ka, kalsiumia 1,3 g/kg ka ja fosforia 1,9 g/kg ka.

Nippelitietona heinäntuotannosta Vaismaa kertoo, että EU on antanut kaudelle 2015-2020 erityisen suuren painoarvon kestävälle maankäytölle eli viherryttämiselle (maisema vihreäksi = nurmelle). Nurmi sitoo hiiltä ja suojelee luonnon monimuotoisuutta ja on sellaisenaan suotuisaa ympäristölle. Nurmenviljely on ekoteko, koska kasvusto on monivuotinen eikä maata kynnetä vuosittain kuten viljanviljelyssä. Aina kun maata muokataan, siitä vapautuu hiiltä ilmaan.

Yhteenvetona

Pelkkien rehuanalyysien avulla heinää ei kannata kaneille valita vaan kiinnittää huomiota siihen, että heinä on timoteipohjaista, koska se tosiaan sopii kaneille parhaiten. Hyvä heinä on vihreää, ei pölise tai tuoksu tunkkaiselta. Markettiheinä voi olla melkoista höttöä, mutta niissäkin on eroja. Yleensä heinä kannattaa ostaa erikoisliikkeistä (eläintarvikeliikkeet jne.) tai suoraan viljelijältä.

Lisäksi voi miettiä, sopiiko kortinen heinä paremmin vai olisiko sen hyvä sisältää myös muita lajikkeita. Toki heinän sekaan voi itsekin sekoittaa erilaisia kasveja. Runsas valikoima vähän erilaisia korsia saattaa houkutella paremmin syömään kuin tasapaksu kasa. 

Miksi tavanomaisesti tuotetussa heinässä ei ole luonnonkasveja? Siihen vaikuttavat ainakin käytetty siemenseos ja torjunta. Suurin este tälle lienee kuitenkin rikkakasvi vs luonnonkasvi -ajattelu. Rikkakasvi on roska, joka pitää kitkeä pois, mutta luonnonkasvit taas rikkaus, joiden annetaan kasvaa. Viljelijä voi pitää ”rikkaruohoja” sisältävää heinää kakkoslaatuna, mutta ainakin meidän kaniperheelle se on mieluisaa. Siinä siis hyvä markkinarako tavanomaisen heinän viljelijöille 🙂

Kanien ravintosuosituksia on tutkittu kovin vähän lemmikkikanien näkökulmasta, koska tuotantokanien villantuotanto ja optimaalinen lihasmassan kasvu on vienyt voiton. Moni kaneihin perehtynyt eläinlääkäri kuitenkin suosittaa antamaan erilaisia kasveja yhden ja saman sijasta.

P.S. Luomuheinä ei tarkoita, että heinä on lannoittamatonta. ”Luonnonheinä” ei välttämättä ole viljellyltä nurmelta niitettyä heinää vaan se voi olla peräisin esimerkiksi luonnontilaiselta niityltä tai vesistöihin rajoittuvien viljapeltojen suojakaistoilta. Ravintosisältö voi olla niukempi kuin lannoitetun heinän. Kannattaa aina pyytää rehuanalyysi, sillä heinän nimikkeissä ja sisällöissä voi olla eroja.

P.P.S. Kani ei voi elää ilman heinää ja sitä on oltava koko ajan vapaasti saatavilla. Syysheinän sanotaan aiheuttavan vähemmän allergisia oireita, mutta heinäallergisen on hyvä varautua kanin elinkaaren mittaiseen antihistamiinilääkitykseen tai kokeiltava esimerkiksi ilmankostuttajaa 🙂

Jos et ole varma oletko heinälle allerginen, hommaa esimerkiksi näiltä viljelijöiltä heinää ja nuku pienen heinäkasan vieressä pari viikkoa. Sen jälkeen olet viisaampi 😉

Kuvat Pixabaysta.

Kanin autoimmuunisairaudet

Moi ja kiva kun tulit lukemaan Puputädin blogia! Tällä kertaa aiheena on kanien autoimmuunisairaudet. Autoimmuunisairaudet ovat sairauksia, joissa oma keho puolustautuu itseään (=auto) tai jotain tuikitavallista ja harmitonta vastaan. Esimerkiksi pitkittynyt stressi voi ajan myötä laukaista autoimmuunisairauden.

Immuuni-sana viittaa puolustusjärjestelmään. Autoimmuunisairaan elimistö yrittää torjua tunkeilijoita kehittämällä vasta-aineita. Jos torjunta kohdistuu johonkin elimeen, sen toiminta alkaa ajan myötä häiriintyä.

Autoimmuunisairaudet eivät ole tarttuvia tauteja. Kuten ihmisilläkin, hoitona voi olla esimerkiksi kortisonikuuri, joka hillitsee tulehdusreaktiota, tai antihistamiini. Hoitoa ei milloinkaan saisi itse aloittaa vaan kani pitää aina viedä kaneista tietävälle eläinlääkärille tarkempiin tutkimuksiin.

Ulkoloiset ja hiiva

Esimerkiksi iho-oireiden kanssa on hyvä ensin poissulkea ulkoloiset. Hilsepunkki ja sieni ovat paljon tavallisempia löydöksiä kuin autoimmuunisairaudet. Hilsepunkki poissuljetaan ihosta ja turkista otettujen näytteiden perusteella. Näitä otetaan teippiin ja myös raaputetaan suoraan iholta. Eläinlääkäri tutkii näytteet yleensä vastaanoton aikana.

Sieninäytteet lähetetään laboratorioon tutkittaviksi, joten tuloksissa voi mennä kolmekin viikkoa. Kanin turkkia harjataan hammasharjalla ja suljetaan näytteet sitten kirjekuoreen.

Hiivaakin voi kanin iholta löytyä, mutta hiivatulehdus on yleensä sekundäärinen oireiden aiheuttaja. Hiiva siis iskee, kun kanin vastustuskyky on muutenkin matalalla ja taustalla on jo toinen tai useampia sairauksia. Hiivatulehduksen voi todeta eläinlääkärikäynnin aikana. Luppakorvaisilla kaneilla hiiva iskee usein korviin.

Kaikkiin edellä mainittuihin on olemassa lääkkeitä. Hilsepunkkia häädetään mm. ulkoisesti valeluliuosten avulla. Sienitulehdusta ja hiivaa hoidetaan lääkekylpyjen ja/tai suun kautta otettavien lääkkeiden avulla. Näistä muuten tulossa omat blogikirjoitukset myöhemmin 🙂

Mihin autoimmuunisairaus voi kanilla iskeä?

Iho-oireiden lisäksi kanille voi tulla hengitysoireita. Myös sydän voi sairastua. Keskityn tässä artikkelissa kanien SA-tautiin ja astmaan. Käytän esimerkkitapauksina kolmea kania. Poppana oli oma perheenjäsen, mutta Mangosta ja Hertasta sain heidän ihmisperheiltään kuvia sekä sairaskertomuksen. Iso kiitos teille! ❤

Kanien autoimmuunisairauksista ei löydy juuri ollenkaan tietoa, ja kaneilla tavataan harvemmin esimerkiksi allergiaa. Vai eivätkö oireilevat kanit vain pääse hoitoon? Lemmikkien allergiat kuitenkin lisääntyvät siinä missä ihmistenkin.

Case Poppana

Näiden kanillisten vuosien aikana yksi tärkeimmistä opeista lienee se, että kanilla voi olla mitä tahansa. On vaarallista olettaa. Esimerkiksi Poppanalla oli herkkä vatsa. Siitä johtuen käytiin välillä päivystyksessä, kun papanaa ei tullut. Usein ummetuskohtauksen jälkeen uloste oli löysää.

Aiemmin ajattelin, että Poppanalla on taipumusta ummetukseen. Näin varmasti olikin, mutta se taipumushan yleensä johtuu jostain tietystä syystä. Yhdistin sen esimerkiksi stressiin (muutto, vieraat ihmiset tai äänet) tai karvanlähtöön, vaikka välillä oli vaikea löytää syy-seuraamussuhdetta.

Poppanalle ei löytynyt lajitoveria, jonka kanssa arjen olisi voinut jakaa ilman aitaa. Siitä syystä Poppis stressasi enemmän kuin lajitoverien kanssa elelevät kanit. Alkuvuodesta jouduimme muuttamaan remonttia pakoon pariksi kuukaudeksi. Niiden aikana Poppanan vointi heikkeni vähitellen.

Remontti valmistui ja muutettiin takaisin kotiin. Poppana tuntui rentoutuneelta, mutta alkoi saada kipukohtauksia. Ne poikkesivat aiemmista ummetusepisodeista siinä, että papanaa saattoi tulla, vaikka Poppana huohotteli vesikuppinsa äärellä. Eläinlääkärin vastaanotolla löytyi epämuodostunut selkä, jonka oireita hoidettiin kipulääkityksellä.

Poppanan ihoon tuli karvattomia kohtia ja iho näytti rutikuivalta. Ensimmäinen karvaton kohta oli alaselässä. Alla kuvassa alkuvaiheen lisääntynyttä karvanlähtöä.

kanin sa-tauti
Poppanalta lähti karvaa ja iho oli kuiva.

Kun Poppanaa tutkittiin lisää pahenevien iho-oireiden vuoksi, löytyi sydänvika. Kipukohtaukset olivat siis mitä todennäköisimmin johtuneet rintakivuista eivätkä suolistosta tai selästä.

Nämä selvisivät vasta Poppanan ollessa 10-vuotias. Iho-oireita ei ollut Poppanalla koskaan aiemmin ollut. Niitä tuli pahan kipukohtauksen toisen eläinlääkärikäynnin jälkeen. Olin virtsakiven löytymisen vuoksi muuttanut Poppanan pellettiannosta ja vähitellen poistanut kaurahiutaleet ruokavaliosta.

Jälkiviisastelu ei enää auta, mutta olisiko kaurahiutaleiden poistamisella ja pelletin vaihtamisella voinut olla osuutta asiaan? Stressin ohella siis. Näistä ruuista Poppana sai tärkeitä iholle ja turkillekin tärkeitä aminohappoja.

Koska Poppiksella oli sydänlääkitys, ei iho-oireille lopulta voitu tehdä mitään. Diagnoosin varmistamiseksi olisi pitänyt ottaa ihosta koepala, mikä tehtäisiin nukutuksessa. Ja kun muut aiheuttajat oli poissuljettu, hoitona olisi voinut olla kortisoni. Poppanaa ei kuitenkaan voitu nukuttaa, koska neidin sydän ei olisi kestänyt sitä. Kortisonia ei voinut myöskään antaa, koska se kerää nestettä elimistöön ja Poppanalla oli muutenkin nesteenpoistolääkitys käytössä.

kanin talirauhasen tulehdus
Tältä voi näyttää kanin SA-tauti.

Poppanan iho ei näyttänyt kutisevan, mutta neiti saattoi pestä itseään aiempaa enemmän. Turkissa oli kauttaaltaan paljaita länttejä, jossa iho oli paksuuntunut. Hilse oli joko melko suuria ihonpaloja tai pientä kuivaa hilsettä. Yllä olevassa kuvassa karvaa oli jo alkanut kasvaa takaisin. Sen jälkeen turkki oli vain ohuempi ja karvaa lähti paljon. Myös karstaa eli ylimääräistä ihonkasvua tuli lisää.

kanin autoimmuunisairaus
Poppanan korviinkin tuli kuivaa karstaa.

Kun Poppanan sydänlääkitys ei tehonnut ja jouduin tekemään raskaan päätöksen, pyysin eläinlääkäriä ottamaan ihosta koepalan.

Patologian lausunto kertoo seuraavaa: ”Tutkituissa näytepaloissa todettiin talirauhasiin keskittyvä krooninen tulehdusmuutos. Talirauhaset joko puuttuvat kokonaan, tai niiden alueella todetaan tulehdusreaktio, joka on johtanut talirauhaskudoksen atrofiaan. Ihoa kattava epidermis on lievästi paksuuntunut ja ortokeratoottisesti hyperkeratoottinen. Karvatupet edustavat karvankasvusyklin kaikkia vaiheita.

Löydös on tyypillinen SA-taudille (sebaceous adenitis, atrofioiva talirauhastulehdus). SA-taudin syntymekanismit tunnetaan huonosti. Yleensä se on primaari idiopaattinen ihon tulehdussairaus. Mahdollisiksi SA-taudille altistaviksi tekijöiksi on esitetty 1) geneettistä ja perinnöllistä kehityshäiriötä talirauhasissa 2) häiriötilaa rasva-aineenvaihdunnassa, joka vaikuttaa talin tuotantoon ja rakenteeseen 3) ihon keratinisaatiohäiriötä, joka
johtaa talirauhasten tiehyeiden tukkeutumiseen 4) immuunivälitteistä tai autoimmuunisairautta, joka kohdistuu talirauhasiin. SA-tautia on kuvattu myös harvinaisena sekundaarisena komplikaationa esimerkiksi demodikoosin, ruoka-aineallergian ja leishmanioosin yhteydessä.

SA-taudissa ihon talirauhasten talineritys heikkenee tai pysähtyy kokonaan. Talin tehtävänä on muodostaa ihon pintaan pintaosaa kosteuttava ja mikrobeilta suojaava öljymäinen kerros. Häiriö talinerityksessä johtaa ihon kuivumiseen ja hilseilyyn sekä alttiuteen sekundaariselle pyodermalle. Tilanteeseen liittyy usein myös karvanlähtöä, jonka taustalla oletetaan olevan SA-tautiiin liittyvän perifollikulaarisen sidekudoslisän aiheuttamat toimintahäiriöt karvatuppiepiteelin kantasoluissa.”

Koepalan ottaneen pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri Eeva-Liisa Lindqvistin mukaan kortisoni olisi tosiaan voinut toimia paikallisten hoitojen lisäksi, mutta tauti ei ole parannettavissa.

Koirilla käytetään esimerkiksi kylpyjä, mutta niitä on kanin kanssa erittäin hankala toteuttaa. Kokeilin kylpyä Poppanan oman eläinlääkärin suosituksesta aiemmin ja Poppana oli erittäin stressaantunut sen vuoksi. Lisäksi turkin kuivuminen vei muutaman tunnin, jonka aikana pidin Poppanaa kantokopassa lämpöisessä, ettei neiti vilustu. Kanin turkki kasvaa paljon tiheämmässä kuin koiran, joten hoitokeinoja pitäisi todellakin miettiä uudelleen.

Kaikesta huolimatta ihotaudin kanssa voi kuitenkin elää, kuten seuraava esimerkkitapaus osoittaa.

Case Mango

Kääpiökani Mango oli noin 2-vuotias kun alkoi saada iho-oireita. Oireet tulivat ja menivät, mutta Mango ei rapsutellut itseään. Oireet ovat vain kosmeettinen haitta eivätkä näy ulospäin, ellei avaa turkkia. Hilsettä on koko kropassa, iho on valkoinen ja hilseilevä. Mangosta ei lähde karvaa, kuten Poppanasta lähti.

kanin hilseilevä iho
Kanin SA-tauti aiheuttaa ihon hilseilyä.

Mangon ihosta otettiin koepaloja, joissa todettiin merkittävää hyperkeratoosia eli ihon paksuuntumista. Yleensä kanien hyperkeratoosi liittyy ulkoloistartuntaan, mutta Mangosta poissuljettiin iholoiset, kuten myös Poppanasta. Oireiden taustalla ei ollut traumoja eli iho ei ollut mennyt rikki esimerkiksi toisen kanin pureman vuoksi.

Mangon hilseilevä iho ei vaadi hoitoa.

Tutkineen patologin ja hänen kollegoidensa keskuudessa ei ollut tietoa kyseisen vaivan syntysyistä kaneilla. Alla on tiivistettynä Mangon koepalojen tulokset englanniksi:

”2 x Skin biopsies each approximately 5 x 3 x 2 mm.

CLINICAL HISTORY: Lesions in this rabbit are present every fall and winter on the neck and back leg.
HISTOPATHOLOGICAL DESCRIPTION: Haired skin: light
microscopy reveals minimal to mild locally-extensive epidermal thickening due to acanthosis and focal mild cellular crust formation. A small number of keratinocytes in the epidermis reveal mild cytoplasmic vacuolation. There is also marked diffuse hyperkeratosis and follicular keratosis at the follicular ostia. In the dermis there is mild fibrosis, minimal multifocal lymphocytic inflammation, both perivascular and interstitial, while hair follicles and sebaceous glands appear morphologically normal.
DIAGNOSIS:
Haired skin: marked
hyperkeratosis and follicular keratosis, and mild dermal fibrosis.”

Tulokset ovat samansuuntaisia kuin Poppanan lausunnossa, paitsi tässä ei mainita SA-tautia, koska talirauhasten kerrotaan näyttävän normaaleilta. On kuitenkin mahdollista, että kyse on samasta taudista – paljon lievempänä kuin Poppanalla. Onhan kroonista nokkosrokkoa sairastavilla ihmisilläkin erilaisia oireita. Toisilla tulee turvotuksia esimerkiksi kasvojen alueelle, ja toisilla ei.

Ruokavalion merkitys SA-taudissa

Vaikka umpisuolessa tapahtuu aminohapposynteesiä, kanin pitäisi saada ravinnostaan rikkiä sisältäviä aminohappoja. Esimerkiksi metioniinia ja lysiinia tarvitaan keratiinin muodostamiseen ja turkin kasvattamiseen. Magnesiumin puute on myös yhdistetty alopeciaan eli kaljuuntumiseen.

Lysiiniä on persiljassa, pinaatissa, vesikrassissa, saksanpähkinöissä, manteleissa, palkokasveissa ja kurpitsansiemenissä. Kurpitsansiemenissä on myös magnesiumia. Metioniinia on myös siemenissä ja jonkin verran kaurassa. Jos tuntuu, että kanin turkki on ohut, voi kokeilla pientä lorausta rapsiöljyä (alle 1 tl) paristi viikossa tai harvemmin kanin ruuan päälle.

Yleensä kurpitsansiemeniä ja muitakin siemeniä tai pähkinöitä kannattaa antaa vain harvoin herkkupaloina, kuten esimerkiksi kynsienleikkuun yhteydessä muutaman. Saksanpähkinöitä vain yksi ja sekin pilkottuna. Kaurahiutaleita olen antanut omille kaneille noin 1 tl päivässä, mutta kaikille kaneille ne eivät sovi.

Palkokasvit voivat aiheuttaa löysää vatsaa tai piereskelyä (kuten niitä runsaasti sisältävät pelletit Ruusa-kanille), joten niitä on annettava varoen. Persiljassa ja pinaatissa on puolestaan paljon oksalaattia, mikä vääristää kalsiumin ja fosforin välistä suhdetta eikä ole hyväksi esimerkiksi virtsakivipotilaille.

Summa summarum – kaikkea kohtuudella, ja monipuolisesti erilaisia kaneille soveltuvia ruokia. Jos olet epävarma, sopiiko jokin ruoka kaneille, minulta saa aina kysyä 🙂

Case Hertta

Vuonna 2015 syntynyt teddyluppa Hertta on tuontikani Ruotsista. Hertta saapui ihmisperheeseensä neljän kuukauden ikäisenä. Hertan piti olla terve, mutta oli kuitenkin ”parantunut” vilustumisesta kaksi viikkoa aiemmin.

kanin astma
Hertta on Hurmaava, mutta hänellä on myös astma.

Terminaalissa luovutushetkellä tulevalle emännälle kerrottiin, että Hertta on aivastellut matkalla Göteborgista Tukholmaan (469 km), ja on matkustanut melkein kaksi päivää. Kyseinen kesä oli todella helteinen.

Hertan kuljetuskopassa oli pissainen viltti, joka haisi vahvalle pesuaineelle. Kani kuulosti astmaiselta. Kasvattajaperheen muita kaneja oli kuollut ”mystisesti”. Näin siis Hertalle kehittyi krooninen ylähengitysteiden vaiva, minkä vuoksi Hertan kanssa suunnattiin eläinlääkärille heti, kun laiva saapui Suomeen.

Hertasta otettiin muiden muassa pasteurellatesti. Hertta sai antibioottia ja muita lääkkeitä. Sen jälkeen Hertta on käynyt eläinlääkärillä seitsemän kertaa. Lääkityksenä on ollut Metacam (kipulääke), Baytril (antibiootti), Zithromax (antibiootti), Doxybactin (antibiootti), Atarax (antihistamiini), Medrol Vet (kortisoni), Prednison (kortisoni) sekä Furosoral (nesteenpoistolääke).

Antibiootit ovat olleet tehottomia ja parhaiten oireisiin on auttanut kalliimpi Medrol vet -kortisoni, mutta siitä Hertta tulee omistajan mukaan äkäiseksi.

Hertta syö jatkuvasti kortisonia, antihistaminia ja Maxim-monivitamiinia. Hertta on myös kuvattu keuhkoista ja nenän eritteestä on otettu näyte. Diagnoosina Hertalla on astman, allergian tai yliherkkyyden yhdistelmä.

Vuonna 2018 keuhkokuvissa näkyi keuhkoputkien ympärillä tiiviyttä, jota eläinlääkäri epäili krooniseksi tulehdusmuutokseksi, mutta myös neste on todennäköinen vaihtoehto. Sen vuoksi Hertta on saanut nesteenpoistolääkettä.

Vuonna 2019 keuhkokuvissa ei ollut muutosta pahempaan ja nenänäytteen erite oli kirkasta, bakteeritonta ja veretöntä. Monen muun lyhytkalloisen kanin tavoin Hertalla rähmii myös silmät. Kuivunutta eritettä saa kammata pois ahkerasti. Voisiko kyynelkanavien huuhtelu auttaa? Ainakin Poppanan krooniseen silmävuotoon siitä oli suuri apu.

Höyryhengitystä on suositeltu ja annettu Hertalle. Kutterit ja muut mäntyä sisältävät kuivikkeet kannattaa pitää kaukana ja käyttää esimerkiksi haapahaketta. Astmaan auttavat mahdollisimman pölyttömät heinät ja kuivikkeet. Yrteistä erityisesti salviaa ja minttuja voi kokeilla, mutta pelkästä oikeasta ruokavaliosta ei ole apua vaan kani tarvitsee lääkityksen.

Hertta on kunnoltaan pirteä ja utelias. Syö ja juo hyvin. Hertta kuitenkin yskii ja aivastelee jatkuvasti. Joskus ilmojen vaihtelu vaikuttaa oireisiin. Jos Hertta innostuu riehumaan ja iloloikkimaan, se voi aiheuttaa aivastelupuuskan. Ruokailu tuntuu pahentavan oireita myös. Nenästä vuotaa jatkuvasti eritettä, mikä on tietysti vain nenän avulla hengittäville kaneille paha juttu.

Kaiken kaikkiaan Hertan eläinlääkärikäynteihin on mennyt lähemmäs tuhat euroa.

Omistaja kertoo Hertan jatkuvasta lääkityksestä seuraavaa (hinnat vuodelta 2019): Medrol Vet 3 x 10 tabl. annoksella 1/4 tabl/vrk 7 e tai Prednison 5 mg 1 x 100 tabl. annoksella 1/4 tabl 1-2 krt/vrk 4,93 e sekä Atarax 25 mg 1 x 100 tabl. annoksella 1/4 tabl 1-2 krt/vrk 15,25 e.

Outona yksityiskohtana Hertan omistaja kertoo, että Hertta ei oireillut pariin päivään steriloinnin (ja nukutuksen) jälkeen. Mistä tämä voisi johtua?

Kaneille on käytössä kissojen inhalaattorit ja astmalääkkeet. Kenties sellaista voisi kokeilla Hertallakin.

Inhalaattoreiden hinta on noin muutamasta kympistä yli sataan euroon ja lääkkeet maksavat alta 20 euroa. Yhdestä erästä saa noin 100 painallusta, joten lopullinen summa riippuu kanille määrätystä annostuksesta. Inhalaattoria ja lääkkeitä kannattaa kysyä omalta eläinlääkäriklinikalta.

Yhteenvetona

Autoimmuunijutut selviävät yleensä vasta muiden aiheuttajien poissuljennan jälkeen. Ja kun sanon ”selviävät”, tarkoitan, että oireiden aiheuttajaksi ilmenee jokin mystinen autoimmuunisairaus, jota ei ole kaneilla tutkittu. En siis tarkoita, että oireiden perimmäinen syy selviäisi, sillä se voi löytyä niin perimästä kuin ulkoisista ärsykkeistä.

Kukka-Maaria Helkiön (SA-tauti, ks. linkki) mukaan: ”Tyypillisesti sairastuva koira on nuori aikuinen tai keski-ikäinen.” Poppana oli 10-vuotias sairastuessaan ja Mango noin 2-vuotias. Hertta on puolestaan ollut hengitysvaivainen poikasesta saakka.

Yleisesti ottaen stressi lienee yksi suurimmista syyllisistä, joten sitä kannattaa aina välttää. Stressiä voivat luoda lajitoverien puuttuminen, leikkaamattomuus (hormonit jylläävät), virikkeetön tai muuten epäsopiva ympäristö ja vääränlainen käsittely. Kanista ei yhdellä vilkaisulla näe, onko sillä stressiä vai ei vaan se näkyy ajan myötä käyttäytymisessä ja vielä pitkänkin ajan päästä esimerkiksi terveydentilassa.

Suolisto on tärkeä terveyden ylläpitäjä. Jos sen floora ei ole kunnossa, ei kanikaan ole kunnossa. Voisiko herkkävatsaisuus olla yhdistävä tekijä? Virheellinen ravinto poikasena ja/tai myöhemmällä iällä voisi olla yksi aiheuttaja.

Koska näistä(kään) kanien sairauksista ei vielä tiedetä tarpeeksi, ei sairastuneilla kaneilla tai niiden lähisukulaisilla tulisi koskaan teettää poikasia. Liikajalostus ja pieni geenipooli eivät myöskään ole hyväksi.

P.S. Lähteinä käytin eläinlääkäreiden ja patologisten lausuntojen lisäksi mm. Molly Vargan Textbook of Rabbit Medicineä ja Lucile Mooren Rabbit Nutrition and Nutritional Healingin kakkospainoksia.

P.P.S. Jos sun kaneilla on diagnosoitu aiheeseen liittyen sairauksia, kuulen niistä mielelläni 🙂 Esimerkiksi sähköposti tavoittaa hyvin.