Kanin autoimmuunisairaudet

Moi ja kiva kun tulit lukemaan Puputädin blogia! Tällä kertaa aiheena on kanien autoimmuunisairaudet. Autoimmuunisairaudet ovat sairauksia, joissa oma keho puolustautuu itseään (=auto) tai jotain tuikitavallista ja harmitonta vastaan. Esimerkiksi pitkittynyt stressi voi ajan myötä laukaista autoimmuunisairauden.

Immuuni-sana viittaa puolustusjärjestelmään. Autoimmuunisairaan elimistö yrittää torjua tunkeilijoita kehittämällä vasta-aineita. Jos torjunta kohdistuu johonkin elimeen, sen toiminta alkaa ajan myötä häiriintyä.

Autoimmuunisairaudet eivät ole tarttuvia tauteja. Kuten ihmisilläkin, hoitona voi olla esimerkiksi kortisonikuuri, joka hillitsee tulehdusreaktiota, tai antihistamiini. Hoitoa ei milloinkaan saisi itse aloittaa vaan kani pitää aina viedä kaneista tietävälle eläinlääkärille tarkempiin tutkimuksiin.

Ulkoloiset ja hiiva

Esimerkiksi iho-oireiden kanssa on hyvä ensin poissulkea ulkoloiset. Hilsepunkki ja sieni ovat paljon tavallisempia löydöksiä kuin autoimmuunisairaudet. Hilsepunkki poissuljetaan ihosta ja turkista otettujen näytteiden perusteella. Näitä otetaan teippiin ja myös raaputetaan suoraan iholta. Eläinlääkäri tutkii näytteet yleensä vastaanoton aikana.

Sieninäytteet lähetetään laboratorioon tutkittaviksi, joten tuloksissa voi mennä kolmekin viikkoa. Kanin turkkia harjataan hammasharjalla ja suljetaan näytteet sitten kirjekuoreen.

Hiivaakin voi kanin iholta löytyä, mutta hiivatulehdus on yleensä sekundäärinen oireiden aiheuttaja. Hiiva siis iskee, kun kanin vastustuskyky on muutenkin matalalla ja taustalla on jo toinen tai useampia sairauksia. Hiivatulehduksen voi todeta eläinlääkärikäynnin aikana. Luppakorvaisilla kaneilla hiiva iskee usein korviin.

Kaikkiin edellä mainittuihin on olemassa lääkkeitä. Hilsepunkkia häädetään mm. ulkoisesti valeluliuosten avulla. Sienitulehdusta ja hiivaa hoidetaan lääkekylpyjen ja/tai suun kautta otettavien lääkkeiden avulla. Näistä muuten tulossa omat blogikirjoitukset myöhemmin 🙂

Mihin autoimmuunisairaus voi kanilla iskeä?

Iho-oireiden lisäksi kanille voi tulla hengitysoireita. Myös sydän voi sairastua. Keskityn tässä artikkelissa kanien SA-tautiin ja astmaan. Käytän esimerkkitapauksina kolmea kania. Poppana oli oma perheenjäsen, mutta Mangosta ja Hertasta sain heidän ihmisperheiltään kuvia sekä sairaskertomuksen. Iso kiitos teille! ❤

Kanien autoimmuunisairauksista ei löydy juuri ollenkaan tietoa, ja kaneilla tavataan harvemmin esimerkiksi allergiaa. Vai eivätkö oireilevat kanit vain pääse hoitoon? Lemmikkien allergiat kuitenkin lisääntyvät siinä missä ihmistenkin.

Case Poppana

Näiden kanillisten vuosien aikana yksi tärkeimmistä opeista lienee se, että kanilla voi olla mitä tahansa. On vaarallista olettaa. Esimerkiksi Poppanalla oli herkkä vatsa. Siitä johtuen käytiin välillä päivystyksessä, kun papanaa ei tullut. Usein ummetuskohtauksen jälkeen uloste oli löysää.

Aiemmin ajattelin, että Poppanalla on taipumusta ummetukseen. Näin varmasti olikin, mutta se taipumushan yleensä johtuu jostain tietystä syystä. Yhdistin sen esimerkiksi stressiin (muutto, vieraat ihmiset tai äänet) tai karvanlähtöön, vaikka välillä oli vaikea löytää syy-seuraamussuhdetta.

Poppanalle ei löytynyt lajitoveria, jonka kanssa arjen olisi voinut jakaa ilman aitaa. Siitä syystä Poppis stressasi enemmän kuin lajitoverien kanssa elelevät kanit. Alkuvuodesta jouduimme muuttamaan remonttia pakoon pariksi kuukaudeksi. Niiden aikana Poppanan vointi heikkeni vähitellen.

Remontti valmistui ja muutettiin takaisin kotiin. Poppana tuntui rentoutuneelta, mutta alkoi saada kipukohtauksia. Ne poikkesivat aiemmista ummetusepisodeista siinä, että papanaa saattoi tulla, vaikka Poppana huohotteli vesikuppinsa äärellä. Eläinlääkärin vastaanotolla löytyi epämuodostunut selkä, jonka oireita hoidettiin kipulääkityksellä.

Poppanan ihoon tuli karvattomia kohtia ja iho näytti rutikuivalta. Ensimmäinen karvaton kohta oli alaselässä. Alla kuvassa alkuvaiheen lisääntynyttä karvanlähtöä.

kanin sa-tauti
Poppanalta lähti karvaa ja iho oli kuiva.

Kun Poppanaa tutkittiin lisää pahenevien iho-oireiden vuoksi, löytyi sydänvika. Kipukohtaukset olivat siis mitä todennäköisimmin johtuneet rintakivuista eivätkä suolistosta tai selästä.

Nämä selvisivät vasta Poppanan ollessa 10-vuotias. Iho-oireita ei ollut Poppanalla koskaan aiemmin ollut. Niitä tuli pahan kipukohtauksen toisen eläinlääkärikäynnin jälkeen. Olin virtsakiven löytymisen vuoksi muuttanut Poppanan pellettiannosta ja vähitellen poistanut kaurahiutaleet ruokavaliosta.

Jälkiviisastelu ei enää auta, mutta olisiko kaurahiutaleiden poistamisella ja pelletin vaihtamisella voinut olla osuutta asiaan? Stressin ohella siis. Näistä ruuista Poppana sai tärkeitä iholle ja turkillekin tärkeitä aminohappoja.

Koska Poppiksella oli sydänlääkitys, ei iho-oireille lopulta voitu tehdä mitään. Diagnoosin varmistamiseksi olisi pitänyt ottaa ihosta koepala, mikä tehtäisiin nukutuksessa. Ja kun muut aiheuttajat oli poissuljettu, hoitona olisi voinut olla kortisoni. Poppanaa ei kuitenkaan voitu nukuttaa, koska neidin sydän ei olisi kestänyt sitä. Kortisonia ei voinut myöskään antaa, koska se kerää nestettä elimistöön ja Poppanalla oli muutenkin nesteenpoistolääkitys käytössä.

kanin talirauhasen tulehdus
Tältä voi näyttää kanin SA-tauti.

Poppanan iho ei näyttänyt kutisevan, mutta neiti saattoi pestä itseään aiempaa enemmän. Turkissa oli kauttaaltaan paljaita länttejä, jossa iho oli paksuuntunut. Hilse oli joko melko suuria ihonpaloja tai pientä kuivaa hilsettä. Yllä olevassa kuvassa karvaa oli jo alkanut kasvaa takaisin. Sen jälkeen turkki oli vain ohuempi ja karvaa lähti paljon. Myös karstaa eli ylimääräistä ihonkasvua tuli lisää.

kanin autoimmuunisairaus
Poppanan korviinkin tuli kuivaa karstaa.

Kun Poppanan sydänlääkitys ei tehonnut ja jouduin tekemään raskaan päätöksen, pyysin eläinlääkäriä ottamaan ihosta koepalan.

Patologian lausunto kertoo seuraavaa: ”Tutkituissa näytepaloissa todettiin talirauhasiin keskittyvä krooninen tulehdusmuutos. Talirauhaset joko puuttuvat kokonaan, tai niiden alueella todetaan tulehdusreaktio, joka on johtanut talirauhaskudoksen atrofiaan. Ihoa kattava epidermis on lievästi paksuuntunut ja ortokeratoottisesti hyperkeratoottinen. Karvatupet edustavat karvankasvusyklin kaikkia vaiheita.

Löydös on tyypillinen SA-taudille (sebaceous adenitis, atrofioiva talirauhastulehdus). SA-taudin syntymekanismit tunnetaan huonosti. Yleensä se on primaari idiopaattinen ihon tulehdussairaus. Mahdollisiksi SA-taudille altistaviksi tekijöiksi on esitetty 1) geneettistä ja perinnöllistä kehityshäiriötä talirauhasissa 2) häiriötilaa rasva-aineenvaihdunnassa, joka vaikuttaa talin tuotantoon ja rakenteeseen 3) ihon keratinisaatiohäiriötä, joka
johtaa talirauhasten tiehyeiden tukkeutumiseen 4) immuunivälitteistä tai autoimmuunisairautta, joka kohdistuu talirauhasiin. SA-tautia on kuvattu myös harvinaisena sekundaarisena komplikaationa esimerkiksi demodikoosin, ruoka-aineallergian ja leishmanioosin yhteydessä.

SA-taudissa ihon talirauhasten talineritys heikkenee tai pysähtyy kokonaan. Talin tehtävänä on muodostaa ihon pintaan pintaosaa kosteuttava ja mikrobeilta suojaava öljymäinen kerros. Häiriö talinerityksessä johtaa ihon kuivumiseen ja hilseilyyn sekä alttiuteen sekundaariselle pyodermalle. Tilanteeseen liittyy usein myös karvanlähtöä, jonka taustalla oletetaan olevan SA-tautiiin liittyvän perifollikulaarisen sidekudoslisän aiheuttamat toimintahäiriöt karvatuppiepiteelin kantasoluissa.”

Koepalan ottaneen pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri Eeva-Liisa Lindqvistin mukaan kortisoni olisi tosiaan voinut toimia paikallisten hoitojen lisäksi, mutta tauti ei ole parannettavissa.

Koirilla käytetään esimerkiksi kylpyjä, mutta niitä on kanin kanssa erittäin hankala toteuttaa. Kokeilin kylpyä Poppanan oman eläinlääkärin suosituksesta aiemmin ja Poppana oli erittäin stressaantunut sen vuoksi. Lisäksi turkin kuivuminen vei muutaman tunnin, jonka aikana pidin Poppanaa kantokopassa lämpöisessä, ettei neiti vilustu. Kanin turkki kasvaa paljon tiheämmässä kuin koiran, joten hoitokeinoja pitäisi todellakin miettiä uudelleen.

Kaikesta huolimatta ihotaudin kanssa voi kuitenkin elää, kuten seuraava esimerkkitapaus osoittaa.

Case Mango

Kääpiökani Mango oli noin 2-vuotias kun alkoi saada iho-oireita. Oireet tulivat ja menivät, mutta Mango ei rapsutellut itseään. Oireet ovat vain kosmeettinen haitta eivätkä näy ulospäin, ellei avaa turkkia. Hilsettä on koko kropassa, iho on valkoinen ja hilseilevä. Mangosta ei lähde karvaa, kuten Poppanasta lähti.

kanin hilseilevä iho
Kanin SA-tauti aiheuttaa ihon hilseilyä.

Mangon ihosta otettiin koepaloja, joissa todettiin merkittävää hyperkeratoosia eli ihon paksuuntumista. Yleensä kanien hyperkeratoosi liittyy ulkoloistartuntaan, mutta Mangosta poissuljettiin iholoiset, kuten myös Poppanasta. Oireiden taustalla ei ollut traumoja eli iho ei ollut mennyt rikki esimerkiksi toisen kanin pureman vuoksi.

Mangon hilseilevä iho ei vaadi hoitoa.

Tutkineen patologin ja hänen kollegoidensa keskuudessa ei ollut tietoa kyseisen vaivan syntysyistä kaneilla. Alla on tiivistettynä Mangon koepalojen tulokset englanniksi:

”2 x Skin biopsies each approximately 5 x 3 x 2 mm.

CLINICAL HISTORY: Lesions in this rabbit are present every fall and winter on the neck and back leg.
HISTOPATHOLOGICAL DESCRIPTION: Haired skin: light
microscopy reveals minimal to mild locally-extensive epidermal thickening due to acanthosis and focal mild cellular crust formation. A small number of keratinocytes in the epidermis reveal mild cytoplasmic vacuolation. There is also marked diffuse hyperkeratosis and follicular keratosis at the follicular ostia. In the dermis there is mild fibrosis, minimal multifocal lymphocytic inflammation, both perivascular and interstitial, while hair follicles and sebaceous glands appear morphologically normal.
DIAGNOSIS:
Haired skin: marked
hyperkeratosis and follicular keratosis, and mild dermal fibrosis.”

Tulokset ovat samansuuntaisia kuin Poppanan lausunnossa, paitsi tässä ei mainita SA-tautia, koska talirauhasten kerrotaan näyttävän normaaleilta. On kuitenkin mahdollista, että kyse on samasta taudista – paljon lievempänä kuin Poppanalla. Onhan kroonista nokkosrokkoa sairastavilla ihmisilläkin erilaisia oireita. Toisilla tulee turvotuksia esimerkiksi kasvojen alueelle, ja toisilla ei.

Ruokavalion merkitys SA-taudissa

Vaikka umpisuolessa tapahtuu aminohapposynteesiä, kanin pitäisi saada ravinnostaan rikkiä sisältäviä aminohappoja. Esimerkiksi metioniinia ja lysiinia tarvitaan keratiinin muodostamiseen ja turkin kasvattamiseen. Magnesiumin puute on myös yhdistetty alopeciaan eli kaljuuntumiseen.

Lysiiniä on persiljassa, pinaatissa, vesikrassissa, saksanpähkinöissä, manteleissa, palkokasveissa ja kurpitsansiemenissä. Kurpitsansiemenissä on myös magnesiumia. Metioniinia on myös siemenissä ja jonkin verran kaurassa. Jos tuntuu, että kanin turkki on ohut, voi kokeilla pientä lorausta rapsiöljyä (alle 1 tl) paristi viikossa tai harvemmin kanin ruuan päälle.

Yleensä kurpitsansiemeniä ja muitakin siemeniä tai pähkinöitä kannattaa antaa vain harvoin herkkupaloina, kuten esimerkiksi kynsienleikkuun yhteydessä muutaman. Saksanpähkinöitä vain yksi ja sekin pilkottuna. Kaurahiutaleita olen antanut omille kaneille noin 1 tl päivässä, mutta kaikille kaneille ne eivät sovi.

Palkokasvit voivat aiheuttaa löysää vatsaa tai piereskelyä (kuten niitä runsaasti sisältävät pelletit Ruusa-kanille), joten niitä on annettava varoen. Persiljassa ja pinaatissa on puolestaan paljon oksalaattia, mikä vääristää kalsiumin ja fosforin välistä suhdetta eikä ole hyväksi esimerkiksi virtsakivipotilaille.

Summa summarum – kaikkea kohtuudella, ja monipuolisesti erilaisia kaneille soveltuvia ruokia. Jos olet epävarma, sopiiko jokin ruoka kaneille, minulta saa aina kysyä 🙂

Case Hertta

Vuonna 2015 syntynyt teddyluppa Hertta on tuontikani Ruotsista. Hertta saapui ihmisperheeseensä neljän kuukauden ikäisenä. Hertan piti olla terve, mutta oli kuitenkin ”parantunut” vilustumisesta kaksi viikkoa aiemmin.

kanin astma
Hertta on Hurmaava, mutta hänellä on myös astma.

Terminaalissa luovutushetkellä tulevalle emännälle kerrottiin, että Hertta on aivastellut matkalla Göteborgista Tukholmaan (469 km), ja on matkustanut melkein kaksi päivää. Kyseinen kesä oli todella helteinen.

Hertan kuljetuskopassa oli pissainen viltti, joka haisi vahvalle pesuaineelle. Kani kuulosti astmaiselta. Kasvattajaperheen muita kaneja oli kuollut ”mystisesti”. Näin siis Hertalle kehittyi krooninen ylähengitysteiden vaiva, minkä vuoksi Hertan kanssa suunnattiin eläinlääkärille heti, kun laiva saapui Suomeen.

Hertasta otettiin muiden muassa pasteurellatesti. Hertta sai antibioottia ja muita lääkkeitä. Sen jälkeen Hertta on käynyt eläinlääkärillä seitsemän kertaa. Lääkityksenä on ollut Metacam (kipulääke), Baytril (antibiootti), Zithromax (antibiootti), Doxybactin (antibiootti), Atarax (antihistamiini), Medrol Vet (kortisoni), Prednison (kortisoni) sekä Furosoral (nesteenpoistolääke).

Antibiootit ovat olleet tehottomia ja parhaiten oireisiin on auttanut kalliimpi Medrol vet -kortisoni, mutta siitä Hertta tulee omistajan mukaan äkäiseksi.

Hertta syö jatkuvasti kortisonia, antihistaminia ja Maxim-monivitamiinia. Hertta on myös kuvattu keuhkoista ja nenän eritteestä on otettu näyte. Diagnoosina Hertalla on astman, allergian tai yliherkkyyden yhdistelmä.

Vuonna 2018 keuhkokuvissa näkyi keuhkoputkien ympärillä tiiviyttä, jota eläinlääkäri epäili krooniseksi tulehdusmuutokseksi, mutta myös neste on todennäköinen vaihtoehto. Sen vuoksi Hertta on saanut nesteenpoistolääkettä.

Vuonna 2019 keuhkokuvissa ei ollut muutosta pahempaan ja nenänäytteen erite oli kirkasta, bakteeritonta ja veretöntä. Monen muun lyhytkalloisen kanin tavoin Hertalla rähmii myös silmät. Kuivunutta eritettä saa kammata pois ahkerasti. Voisiko kyynelkanavien huuhtelu auttaa? Ainakin Poppanan krooniseen silmävuotoon siitä oli suuri apu.

Höyryhengitystä on suositeltu ja annettu Hertalle. Kutterit ja muut mäntyä sisältävät kuivikkeet kannattaa pitää kaukana ja käyttää esimerkiksi haapahaketta. Astmaan auttavat mahdollisimman pölyttömät heinät ja kuivikkeet. Yrteistä erityisesti salviaa ja minttuja voi kokeilla, mutta pelkästä oikeasta ruokavaliosta ei ole apua vaan kani tarvitsee lääkityksen.

Hertta on kunnoltaan pirteä ja utelias. Syö ja juo hyvin. Hertta kuitenkin yskii ja aivastelee jatkuvasti. Joskus ilmojen vaihtelu vaikuttaa oireisiin. Jos Hertta innostuu riehumaan ja iloloikkimaan, se voi aiheuttaa aivastelupuuskan. Ruokailu tuntuu pahentavan oireita myös. Nenästä vuotaa jatkuvasti eritettä, mikä on tietysti vain nenän avulla hengittäville kaneille paha juttu.

Kaiken kaikkiaan Hertan eläinlääkärikäynteihin on mennyt lähemmäs tuhat euroa.

Omistaja kertoo Hertan jatkuvasta lääkityksestä seuraavaa (hinnat vuodelta 2019): Medrol Vet 3 x 10 tabl. annoksella 1/4 tabl/vrk 7 e tai Prednison 5 mg 1 x 100 tabl. annoksella 1/4 tabl 1-2 krt/vrk 4,93 e sekä Atarax 25 mg 1 x 100 tabl. annoksella 1/4 tabl 1-2 krt/vrk 15,25 e.

Outona yksityiskohtana Hertan omistaja kertoo, että Hertta ei oireillut pariin päivään steriloinnin (ja nukutuksen) jälkeen. Mistä tämä voisi johtua?

Kaneille on käytössä kissojen inhalaattorit ja astmalääkkeet. Kenties sellaista voisi kokeilla Hertallakin.

Inhalaattoreiden hinta on noin muutamasta kympistä yli sataan euroon ja lääkkeet maksavat alta 20 euroa. Yhdestä erästä saa noin 100 painallusta, joten lopullinen summa riippuu kanille määrätystä annostuksesta. Inhalaattoria ja lääkkeitä kannattaa kysyä omalta eläinlääkäriklinikalta.

Yhteenvetona

Autoimmuunijutut selviävät yleensä vasta muiden aiheuttajien poissuljennan jälkeen. Ja kun sanon ”selviävät”, tarkoitan, että oireiden aiheuttajaksi ilmenee jokin mystinen autoimmuunisairaus, jota ei ole kaneilla tutkittu. En siis tarkoita, että oireiden perimmäinen syy selviäisi, sillä se voi löytyä niin perimästä kuin ulkoisista ärsykkeistä.

Kukka-Maaria Helkiön (SA-tauti, ks. linkki) mukaan: ”Tyypillisesti sairastuva koira on nuori aikuinen tai keski-ikäinen.” Poppana oli 10-vuotias sairastuessaan ja Mango noin 2-vuotias. Hertta on puolestaan ollut hengitysvaivainen poikasesta saakka.

Yleisesti ottaen stressi lienee yksi suurimmista syyllisistä, joten sitä kannattaa aina välttää. Stressiä voivat luoda lajitoverien puuttuminen, leikkaamattomuus (hormonit jylläävät), virikkeetön tai muuten epäsopiva ympäristö ja vääränlainen käsittely. Kanista ei yhdellä vilkaisulla näe, onko sillä stressiä vai ei vaan se näkyy ajan myötä käyttäytymisessä ja vielä pitkänkin ajan päästä esimerkiksi terveydentilassa.

Suolisto on tärkeä terveyden ylläpitäjä. Jos sen floora ei ole kunnossa, ei kanikaan ole kunnossa. Voisiko herkkävatsaisuus olla yhdistävä tekijä? Virheellinen ravinto poikasena ja/tai myöhemmällä iällä voisi olla yksi aiheuttaja.

Koska näistä(kään) kanien sairauksista ei vielä tiedetä tarpeeksi, ei sairastuneilla kaneilla tai niiden lähisukulaisilla tulisi koskaan teettää poikasia. Liikajalostus ja pieni geenipooli eivät myöskään ole hyväksi.

P.S. Lähteinä käytin eläinlääkäreiden ja patologisten lausuntojen lisäksi mm. Molly Vargan Textbook of Rabbit Medicineä ja Lucile Mooren Rabbit Nutrition and Nutritional Healingin kakkospainoksia.

P.P.S. Jos sun kaneilla on diagnosoitu aiheeseen liittyen sairauksia, kuulen niistä mielelläni 🙂 Esimerkiksi sähköposti tavoittaa hyvin.

 

Mainokset

Tiesitkö tätä? – 10 faktaa kanin hampaista

Moikka! Kanin kuuluu syödä suurin piirtein itsensä kokoinen keko päivässä heinää. Sitä ei pysty tekemään heiluvilla tai muutoin huonossa jamassa olevilla hampailla. Jos hampaat eivät ole kunnossa, ei vatsakaan voi toimia kunnolla. Ja jos vatsa ei toimi kunnolla, on koko kanin terveys vaakalaudalla. Siksi tänään aiheena kanin hampaat 🙂

Kanilla on terävät ja talttamaiset hampaat, koska ne on luotu hienontamaan heiniä ja ruohoa. Kanin suu on myös niin kapea, että kattavaa hammastutkimusta ei voi tehdä ilman nukutusta. Ensiksi piikkejä muodostuu yleensä poskihampaisiin eikä etuhampaisiin.

Hampaita voi yrittää tiirailla, kun kani haukottelee. Muuten suuhun ei pääse katsomaan ilman otoskooppia. Haukottelu tosin kestää vain hetken eikä yleensä tapahdu suoraan nenäsi edessä, joten sitä ei kannata pitää ainoana tutkimiskeinona 🙂

Kun piikkejä on nähtävissä, on limakalvovaurioita todennäköisesti ehtinyt jo muodostua. Alaposkihampaat hankaavat kieltä, kun taas yläposkihampaat poskia rikki. Jos kani lakkaa syömästä heinää, hammaspiikit ovat siihen yleensä syynä. Kukapa sitä haluaisikaan syödä, jos joka puraisu sattuu.

Tässä muutama hammasfakta, ole hyvä:

  1. Kani ei ole jyrsijä: lue aiemmasta postauksesta, miten kani eroaa jyrsijöistä
  2. Kanin hampaat kasvavat jatkuvasti: hampaat ovat avojuuriset, etuhampaat kasvavat 2-3 mm viikossa, poskihampaat noin 3 mm kuukaudessa.
  3. Etuhampaiden vieressä on pieni lovi, mistä on kätevä ruutata varovaisesti nestemäistä lääkettä tarpeen vaatiessa. Ellei siis kani suostu lipittämään sitä itse.
  4. Kanin hampaiden kuuluu olla valkoiset. Koska etuhampaiden etupuolella on kova kiillekerros, ne kuluvat siitä hitaammin ja pysyvät näin terävinä.
  5. Aikuisella kanilla on 28 hammasta. Maitohampaita on 16 ja ne lähtevät joko juuri ennen syntymää tai heti sen jälkeen.
  6. Kova leipä ja oksat eivät kuluta tarpeeksi hampaita vaan sen tekee parhaiten tuikitavallinen heinä.
  7. Jos et osaa vielä lukea kania kovin hyvin, pääset varmasti läheiseen kontaktiin näiden talttahampaiden kanssa. Jotta ei tarvitse ihailla kanin purentaa omasta kädestä, lue käsittelyvinkkejä aiemmasta postauksesta 🙂
  8. Lyttykuonoisilla roduilla (leijonanharjas, kääpiöluppa, hermeliini) on muita rotuja enemmän hammasvaivoja. Ai miksi? Koska hammasjuurilla ei ole tarpeeksi tilaa kasvaa. Synnynnäinen alapurenta aiheuttaa myös ikävyyksiä.
  9. Kanin hampaat ovat kuin jäävuori. Ikenistä ulos työntyvät osat ovat vain jäävuoren huippu. Juuret voivat yltää aina kyynelkanaviin saakka tai jopa leukaluun läpi. Silmävuoto voi kanilla tarkoittaa silmätulehdusten lisäksi hammasongelmia.
  10. Hammaspiikit ovat yleinen ongelma kaneilla. Ne kertovat huonosta heinänsyönnistä tai ovat mahdollisesti perinnöllisiä.

Viimeinen kohta kaipaa vähän avausta. Hammaspiikkejä voi siis tulla, jos kanin suvussa on hammasongelmia tai tyyppi saa vääränlaista ravintoa. Vääränlainen ravinto on kaikkea muuta kuin heinää. Kanin pitäisi saada ruokavaliostaan 80 % heinää.

Heinä ei ymmärrettävästi maistu, jos kani on ensin täyttänyt vatsansa energiapitoisilla herkuilla. Tästä syystä kupissa ei pidetä ruokaa 24/7. Oikeastaan kanilla ei kannata pitää ruokakuppia ollenkaan vaan ruuan ripotteleminen pitkin lattiaa ja piilottaminen esimerkiksi peittomyttyjen väliin toimii samalla virikkeenä.

15% kanin ravinnosta pitäisi olla erilaisia tuoreruokia ja vain 5 % pellettiä (ei siis siemenseosta). Näillä eväillä hampaiden pitäisi pysyä kunnossa eikä suolistokaan piiputa. Jos eivät pysy eli kani ei silti syö heinää ja on jo kokeiltu eri heinälaatuja, silloin suositan marssimaan eläinlääkärin vastaanotolle.

Kuten totesin aiemmin, kanin hampaista ei yleensä päällepäin näe, että niissä olisi mitään vikaa. Kuolaaminen mainitaan monissa oppaissa yhtenä hammasongelmien oireena, mutta en ole siihen hammasvaivaisilla kaneilla kertaakaan törmännyt. Oppikirjan mukaisten oireiden puuttuminen ei siis automaattisesti tarkoita, etteikö kanillasi olisi hammasvaivoja.

Vain kaneista tietävä eläinlääkäri voi varmaksi sanoa, onko kanillasi hammasvikaa. Hampaita lyhennetään tarvittaessa hammasporalla, hammasleikkureilla ja -viiloilla. Hampaat hiotaan lyhyemmiksi ja kani on toimenpiteen ajan nukutettuna. Todennäköisesti saatte myös kipulääkettä mukaan.

Etuhampaiden poistoleikkaus

Joskus etuhampaat päätetään poistaa kokonaan. Silloin on tärkeää käydä hammasspesialistilla, jotta saadaan kaikki juurenpalaset pois. Muuten hampaat kasvavat takaisin. Parhaita tuloksia saavutetaan nuorilla kaneilla.

Etuhampaaton kani pystyy kyllä syömään heinää, pellettiä ja tiettyjä tuoreruokia. Oksia ja kokonaisia kovia tuoreruokia (juurekset, omenat, parsakaali jne.) sen sijaan ei.

Osa kaneista syö mielellään raasteita, mutta niitä voi olla hankala poimia huulten ja kielen avulla. Pieniksi paloiksi leikatut tuoreherkut saattavat mennä paremmin alas.

Koska kani käyttää etuhampaita turkkinsa puhdistamiseen, etuhampaiden poisto vaikuttaa myös turkin kuntoon. Kampaile ahkerasti kanin turkkia, mutta parhaan avun se saa varmasti lajitoverilta 🙂

Huom! Kanin hampaita ei saisi lyhentää itse, koska leikkaaminen voi pahentaa purentavikaa ja tulehduttaa hammasjuuren. Lisäksi muita hampaita kuin etuhampaita ei ole mahdollista käsitellä ilman nukutusta.

P.S. Käytin lähteinäni Pilvi Lassilan toimittamaa Poskipusseja, suomuja ja siipisulkia: Pienten ja eksoottisten seuraeläinten hoitotyö -opasta sekä Molly Vargan uudistamaa kakkospainosta teoksesta Textbook of Rabbit Medicine. Artikkelikuva croisy/Pixabay.

 

Ilmaiset kaniwebinaarit

Moikka moi! Brittiläinen kaniyhdistys RWAF tarjoaa tämän vuoden kaniviikkoon (1.-9.6.) liittyen kolme ilmaista kaniwebinaaria. Ne ovat kestoltaan 18-37 minuuttia ja katsottavissa YouTubessa. Webinaarit ovat englanniksi eikä niissä ole suomenkielistä tekstitystä.

Puhujana on RWAFin luottoeläinlääkäri, Richard Saunders, jolta löytyy useita tutkintoja. Hän on erikoistunut eksoottisiin eläimiin, jollaiseksi siis kanikin luetaan.

Vuoden 2019 teemana on suojaaminen ja ennaltaehkäisy kanien verenvuotokuumetaudin kakkoskantaan (RHD2) liittyen. Osa materiaalista on omistajille tarkoitettua ja osa eläinlääkäreille. Webinaaritkin on suunnattu eläinlääkäreille, mutta suosittelen niitä ehdottomasti myös omistajille ja kaikille kanien kanssa tekemisissä oleville, jos vain englanti sujuu.

Jos englanti ei suju, ei hätää, lue vain eteenpäin 🙂 Katsoin webinaarit sun puolesta ja tein muistiinpanoja.

Kaniwebinaari

Ensimmäinen webinaari on nimeltään ”Preventative Health: Diet (Rabbit webinar)” ja se käsittelee kanien ruokavaliota. Kesto on noin 18 minuuttia.

Saundersin mukaan häkitetyt kanit ovat usein liikalihavia. Siihen kun lisää vääränlaisen ruokavalion, kani melko varmasti sairastuu.

Luonnonvaraiset kanit syövät erilaisia ruohoja, eivät vain yhtä laatua. Ne etsivät ja valikoivat ruokaa. Koska kanit liikkuvat aamu- ja iltahämärissä, ruohossa on usein kastetta. Korkea vesipitoisuus pitää virtsatiet kunnossa.

Kotioloissa kaneille saatetaan syöttää siemensekoituksia, joissa on huono kalsium-fosforisuhde ja korkea sokeripitoisuus. Jos ravinnossa on paljon tärkkelystä ja alhainen kuitupitoisuus, väärät bakteerit pääsevät valtaan suolistossa eikä sulatettu ruokamassa liikehdi suolistossa tarpeeksi.

Suoliston lisäksi vääränlainen ravinto vaikuttaa epäedullisesti myös kanin hampaisiin. Yleensä ensimmäisenä ongelmia tulee poskihampaiden kanssa, sitten vasta etuhampaiden kanssa.

UV-valon merkitys D-vitamiinin saantiin kaipaa lisätutkimusta, mutta liikasaannin vuoksi ei kannata antaa ravintolisiä. Auringossa kuivatusta heinästä kani saa hyvin D-vitamiinia.

Heinätelineet ovat yleensä liian korkealla ja niiden sijaan kanin tulisi syödä heinää mieluummin lattialta. Ruokapyramidi kannattaa kääntää ylösalaisin eli ylimpänä on 80% heinää/ruohoa, keskellä 15% tuoreruokaa ja pyramidin entisellä huipulla 5% pellettiä.

Pyramidin kääntäminen toisinpäin voi auttaa, koska silloin huomio kiinnittyy ensimmäisenä heinään. Aiemmissa versioissa vähiten tärkeä oli ylimpänä.

Yhteenvetona, väärä ruokavalio vaikuttaa suolistoon ja hampaisiin. Suolistoon vaikutus tulee sekä suorasti että epäsuorasti. Suoraan puutteellisesta ravinnosta, ja epäsuorasti hampaiden kautta, kun kani ei enää pysty syömään kunnolla.

Preventative Health: Infectious Disease (Rabbit webinar)

Toisen webinaarin aiheena on tarttuvat taudit. Se on kestoltaan noin 37 minuuttia. Ensin Saunders kertoo myksomatoosista, jota levittävät verta imevät hyönteiset. Myksomatoosia vastaan on olemassa rokote.

Tätä virusta on käytetty biologisena aseena tuholaiskaneja vastaan mm. Iso-Britanniassa ja Australiassa. Saunders suosittelee ennaltaehkäisyyn rokotteen lisäksi hyönteisten karkottamiskeinoja. Verkkoja, ei seisovaa vettä.

Mielenkiintoista oli, että karkotteista Saundersin mukaan käyvät citronella-kynttilät, pyretroidit sekä bacillus thurigensis (viimeksi mainittu tehoaa hyttysten toukkiin). Pyretroidit käyvät kaneille, mutta ovat kissoille myrkyllisiä.

RHD1 eli verenvuotokuumetaudin ykköskanta on tullut Kiinasta. Se leviää esimerkiksi lähetyskonttien välityksellä. Ilmastakin se voi tarttua, mutta vain lyhyen välimatkan päähän. Jäniksillä on immuniteettia ykköskannalle, mutta ei kalikiviruksen kakkoskannalle.

Ykkös- ja kakkoskannan rokotetta ei saisi antaa samalla kerralla vaan pitäisi olla kaksi viikkoa välissä. Jos kuitenkin kyseessä on eläinsuojeluyhdistyksen kodittomat kanit, tai kania ei muusta syystä voi tuoda uudelle käynnille, rokotteet voi antaa samaan aikaan.

Silloin on käytettävä eri ruiskuja ja rokotteet on annettava eri puolille eikä samaan kohtaan. Rokotteita ei ole testattu yhdessä, joten siitä syystä niitä ei virallisesti saa antaa samaan aikaan.

Tämän webinaarin sanoma on kiteytettynä seuraava: ”Vaccinate all the rabbits you want to live.” Suomeksi ”Rokota kaikki kanit, joiden haluat jäävän henkiin.”

Sekä RHD1 että 2 voivat elää 120 päivää 22 asteessa ja jopa 225 päivää 4 asteessa. Viileä ilmasto on siis otollinen ympäristö kalikivirukselle.

Saunders puhuu myös hilsepunkista, kokkidioosista sekä e. cuniculista.

Tarttuvia tauteja voi torjua kastamalla kengät desinfiointiaineessa, vaihtamalla vaatteet ja pitämällä uudet eläimet karanteenissa.

Preventative Health: Neutering and Sudden Death (Rabbit webinar)

Kolmas webinaari käsittelee kanien leikkauttamista ja äkkikuolemia. Se kestää noin 22 minuuttia.

Miksi leikkauttaa kani?

  • jotta sosiaaliset eläimet saavat lajitovereita
  • vähentää tappeluita, estää parittelun
  • terveyshyötyjä

Saundersin mukaan naaraat on helpompi leikata 5-7 kuukauden ikäisinä, koska silloin niillä ei ole vielä paljon vatsarasvaa. Rasva peittää esimerkiksi yhtä isoa verisuonta. Liian nuorena leikkaaminenkaan ei ole hyvästä, koska kohtu voi mennä rikki.

Urokset on paras leikata 10-16 viikon ikäisinä. Omana huomiona tähän väliin, että toki näitä yllämainittuja vanhempia kanejakin voi leikkauttaa.

Äkkikuolemia voivat aiheuttaa mm. sähköiskut, vierasesineet suolistossa ja maksalohkon kiertymät. Jos johtoja ei suojaa, kani saattaa näitä syötävien kasvien näköisiä pitkuloita nakertaa ja saada sähköiskun.

Oireita voi tulla kaksikin vuorokautta sähköiskun jälkeen, joten kannattaa pitää kania silmällä, jos se on iskenyt johtoihin kiinni.

Omat huomiot

Rabbit Welfare Association & Fund tekee ihailtavaa työtä kanien eteen. Myös heidän jäsenlehtensä, Rabbiting On, on vertaansa vailla. Siitä löytyy aina paljon mielenkiintoista luettavaa ja parasta siinä onkin se, että kirjoittajina on erityisen paljon eläinlääkäreitä.

Richard Saunders puhuu kanien puolesta, ja meidän onneksemme tarjoaa myös paljon ilmaista materiaalia. Toki eläinlääketieteelliset tutkimukset ja julkaisutkin ovat tärkeitä, mutta niiden varjopuolena on tavallisen yleisön poissulkeminen lukijakunnasta.

Webinaareista jäi tärkeimpänä mieleen Saundersin rokotuslainaus. Kaneihin perehtynyt eläinlääkäri Johanna Raulio tiedotti juuri omalla Facebook-sivullaan, että heille tuotu sisäkani oli menehtynyt RHD2-virukseen. Tällä sisällä asuvalla kanilla ei ollut rokotusta voimassa eikä se ollut saanut ulkoa tuoreruokaa.

Tätä artikkelia kirjoittaessa Ruokavirasto ei ole vielä vahvistanut Raulion uutista, mutta linkistä pääset viimeisimpään RHD2-uutiseen Ruokaviraston sivuille. Ruokavirastolla ei ole listaa todennetuista tartunnoista lemmikkikaneissa vaan jokainen tapaus uutisoidaan erikseen.

Verenvuotokuumetaudin kakkoskantaa on jo koko Suomessa (vahvistettuja tapauksia Helsingistä Ouluun), joten listaus ei sinänsä ole tarpeen.

Joukkorokotustapahtumia järjestetään ympäri Suomea, joten kannattaa kysyä esimerkiksi oman alueen eläinlääkäreiltä ja kaniyhdistyksiltä seuraavia rokotustilaisuuksia. Joukkorokotus hilaa rokotteen hintaa alaspäin, mutta joillakin klinikoilla rokotetta on saatavilla ympäri vuoden, pieniä toimituskatkoja lukuun ottamatta.