Esittelyssä kanien hoito-oppaat

Heissulivei! Kanien hoito-oppaita on moneen junaan ja tässä postauksessa esittelen muutamat teokset, joita itse olen lukenut.

Kanit ovat monilta osin väärinymmärrettyjä, mikä voi johtaa moneen ongelmaan ja lopulta jopa kodinvaihtamiseen tai lopettamiseen. Siksi oppaisiin kannattaa tutustua, vaikka tuntuisi, että tietää jo tarpeeksi 🙂

Molly Varga: Textbook of Rabbit Medicine

Aloitetaan kaniraamatusta. ”Textbook of Rabbit Medicine” on Molly Vargan päivittämä kakkospainos. Ensimmäinen painos on kaniguru Frances Harcourt-Brownin käsialaa, mutta se on loppuunmyyty.

Miinuspuolia ovat korkea hinta ja vaikealukuisuus. Sairauksista esimerkiksi spondyloosista olisin kaivannut enemmän tietoa muutaman maininnan sijaan.

Kirja on tarkoitettu eläinlääkäreille ja hoitohenkilökunnalle, mutta soveltuu mainiosti myös omistajille ja muille kaniharrastajille. Se on todella kattava opus, sivuja on melkein 500. Sivuista 3-103 (rabbit basic science -osio) on varmaankin eniten hyötyä omistajille.

Pilvi Lassila (toim.): Poskipusseja, suomuja ja siipisulkia: Pienten ja eksoottisten seuraeläinten hoitotyö

Toinen opas, mitä odotin todella paljon, on Pilvi Lassilan toimittama ”Poskipusseja, suomuja ja siipisulkia: Pienten ja eksoottisten seuraeläinten hoitotyö”. Se julkaistiin vuonna 2017.

Kritiikkiä kirja saa korkeahkosta hinnasta ja siitä, että kaneista saisi olla laajempi osio. Kaneista puhutaan sivuilla 17-49, lukuun ottamatta muutamia sairauksia, joista kerrotaan jyrsijöiden osioissa.

Opas on hoitohenkilökunnalle suunnattu, kuten jo nimestä voi päätellä, mutta soveltuu myös kaikille kanien kanssa tekemisissä oleville. Hienoa saada painettua tietoa suomalaisiltakin eläinlääkäreiltä! Sitä saisi vain olla enemmänkin saatavilla.

Monesti kaikki uudet julkaisut tehdään eläinlääkärilehdissä, joita on tavallisen tallaajan vaikea päästä lukemaan. Ainakaan omalle budjetille se ei ole ollut mahdollista. Silloin tieto jää omistajien ja monen muun ulottumattomiin.

Lucile Moore: Rabbit Nutrition and Nutritional Healing

Kolmas opas, jonka tilasin Kanikirjaani kirjoittaessa, oli Lucile Mooren ”Rabbit Nutrition and Nutritional Healing”. Tämä kakkospainos on julkaistu vuonna 2013. Siinä on erilaisia kaavioita ja kuvia. Sisällys on mustavalkoinen.

Alkusanoissa Moore ihmettelee, miksi kanin ruokavalion pitäisi muistuttaa mahdollisimman paljon villikanien ruokavaliota, kun on olemassa erilaisia kanipopulaatiota eikä niiden kaikkien terveydentilaa ole tutkittu. Hänen mukaansa villikanit syövät yleensä nuorta ruohoa, mikä taas on ihan eri asia kuin se kuiva heinä, jota kotikanit saavat.

Totta, sillä nuorta ruohoa ei ole mahdollista Suomessa tarjota ympäri vuoden, kun maata peittää tätä kirjoittaessakin paksu lumikerros.

Saccharomyces cerevisiae on kirjoitettu väärin yhdellä sivulla ja pakko tunnustaa, että siitä se meinasi jäädä väärin myös omaan kirjaani. Tietysti muistiinpanot oli tehty juuri siitä sivusta 😀 Se on samalla myös kirjan huono puoli: kannattaa aina lukea loppuun saakka, ettei tule vääriä ohjeita. Teos ei ole kovin helppolukuinen muutenkaan.

Kirjassa on paljon tietoa erilaisten ruokien ravintosisällöistä. Sivulla 64 on resepti, jonka mukaan tuunasin oman kanikeksiohjeeni. Löysin tätä kautta myös kurpitsansiemenet.

Kirjan parasta antia ovat ehkä eri ruokasuositukset eli mitä antaa esimerkiksi ylipainoiselle tai liian laihalle kanille ja mitä kannattaa tarjota senioreille tai nuorille kaneille.

kanin hoito-ohjeet
Kanien hoito-oppaita moneen lähtöön.

Monika Wegler: Kääpiörotuiset kanit

Tämä on selkeästi nuoremmalle väelle suunnattu. Paljon kuvia ja vähän tekstiä. Sen käy pupuista kiinnostunut aikuinen läpi alle tunnissa. Sisältää paljon vinkkejä sekä on erittäin helppolukuinen.

Huonoja puolia? Monissa kuvissa kanit ovat poikasia, mikä voi olla uusille kaninomistajille harhaanjohtavaa. Poikasvaihe kestää vain hetken, kun taas kääpiökani yleensä elää sen päälle 10 vuotta.

Hoito ja terveys -osio kaipaisi päivitystä. Melko pintapuolinen raapaisu, vaikkakin käypä teos 🙂

Anne McBride: Kääpiökanit

Perusteos, jonka lapsikin voi nopeasti käydä läpi. Kirjan koko on tästä opasvalikoimasta pienin. Valkoinen hermeliinivauva kannessa voi vedota ostajiin.

Kirjassa annetaan muutamia omituisia ohjeita, mm. kannustetaan laittamaan kani muovilaatikkoon häkin siivouksen ajaksi. Kun siivoan oman eläinperheen vessalaatikoita, en laita tilalle mitään vaan kanit pystyvät odottamaan sen aikaa ja tekevät asiansa, kun lootissa on taas puhtaat pahnat 🙂

Kritiikkinä myös häkittäminen ja se, että siemenseos oli mainittu yhtenä sopivista ruuista.

Suomen Lemmikkikanit ry: Kaninomistajan opas

Vuonna 2015 julkaistu kirja on napakka tietopaketti. Siinä on paljon kuvia, vaikkakin ne ovat melko pieniä. Opas on hyvä alku kaikille kaninomistajille, ja näkökulma tuleekin jo kirjan nimestä esiin.

Miinusta kirja saa sisuksen taitosta ja parista trancing-kuvasta. Kania ei pitäisi pitää selällään. Olisi mielenkiintoista myös tietää, keitä kirjan kirjoittajat ovat, sillä nimiä ei ole oppaassa mainittu.

Houkuttelevat kannet.

Arja Linnavuori: Lemmikkikanin ravinto ja terveys

Kirjan lukee nopeasti, mutta se ei ole yhtä helppolukuinen kuin aiemmin mainitut lyhyet kanioppaat. Linnavuori kirjoittaa häkeistä ja juomapulloista, joten kirjassa on osittain vanhentunutta tietoa.

”Turhautunut kani jyrsii huonekaluja.” Tämä voi olla totta, mutta kaneilla on henkilökohtaisia mieltymyksiä ja niiden kuuluukin nakertaa. Joidenkin mielestä huonekalut vaan maistuvat paremmilta kuin ulkoa tuodut oksat…

Paras lainaus lienee tämä: ”Kaikkiin ihmisen touhuihin kani osallistuu omistajansa ehdoilla ja joskus omaksi rasituksekseen.” Siinä on käypä ohjenuora, mitä voi soveltaa kotioloissa. Kania kannattaa aktivoida muulloin kuin keskellä päivää, koska silloin se normaalisti nukkuisi.

kanin käyttäytyminen
Kanikirja: opas kanien maailmaan

Kanikirja: opas kanien maailmaan

Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä esittelen omani 🙂

Kanikirjassa ei ole yhtä paljon tekstiä kuin Vargan opuksessa, mutta se on kattavampi kuin aiemmin julkaistut suomenkieliset kanien hoito-oppaat, noin 130 sivua. Valotan kanien käyttäytymistä käytännön esimerkein ja esittelen myös sellaisia sairauksia, joita ei muissa oppaissa ole käsitelty lainkaan.

Yhdistin eläinlääke- ja käyttäytymistieteeseen tietotaidon, mitä olen kaneista vuosien varrella oppinut. Mulle oli tärkeää saada opas myös kirjastoihin kautta maan, jotta sinä voit halutessasi perehtyä siihen myös ilmaiseksi.

Kohdeyleisö on aikuisempaa, mutta teksti on jaoteltu niin että sitä pystyy hyvin nuorempikin pupufani lukemaan.

Kritiikkiä olen saanut kuvista, joita saisi olla enemmän. Niitä toki itsekin mielelläni olisin käyttänyt, mutta otin pankista lainaa kattaakseni kirjasta syntyvät kulut, joten kuvien määrä oli pidettävä kohtuullisena. Toivottavasti saan paikata tämän pienen puutteen toista painosta varten 🙂

Kirjoitin sellaisen oppaan, jonka olisin itse halunnut lukea, kun hankin ensimmäiset kanini. Lukuisia asioita olisin voinut tehdä paljon paremmin, jos vain olisin tiennyt, mistä mikin johtuu ja millaista hoitoa kani oikeasti tarvitsee.

Sun ei tarvi toistaa samoja virheitä vaan voit vaikka lainata kirjan kirjastosta. Tilaaminenkin on helppoa eikä tarvi heti maksaa. Vastailen myös mielelläni kysymyksiin ja otan vastaan kommentteja 🙂

P.S. Jotta postauksesta ei tule liian pitkä, piti jättää yksi opas ensi viikolle. Sitä ehdottomasti suosittelen pitkäkorvalukemistoksi eli kannattaa pysyä kuulolla!

 

Mainokset

Heinä – se kanin tärkein ruoka

Moikka moi! Tänään puhutaan heinästä ja siitä, miksi se on kanille niin tärkeä juttu. Yhtä tärkeää voi olla valita se omille kaneille parhaiten sopiva heinälaatu. Vuosi 2018 oli melko katastrofaalinen heinätuotannon kannalta, koska pitkään jatkuneet helteet haittasivat kasvua. Se valitettavasti näkyy heti laadussa, mutta täytyy olla tyytyväisiä niin kauan kuin heinää kuitenkin riittää. Isompien eläinten omistajilla ei ole ollut kovin helppoa, kun uutisissa on kerrottu tarinoita, kuinka lehmiä tai hevosia voidaan joutua lopettamaan heinäpulan vuoksi.

Heinä on tärkeä ruuansulatuksen lisäksi myös hampaiden kannalta. Heinää syödessä kanin hampaat liikkuvat ylhäältä alas mutta myös sivuttain. Vertailun vuoksi, pellettiä syödessä leuka jyystää vain ylhäältä alas. On siis melkoista humpuukia, että esimerkiksi kovan leivän syöttäminen kanille kuluttaisi hampaita eniten.

Miten kanin saa syömään heinää?

Kanilla ei kuulu olla ruokakippoa 24/7 edessä, tai jos on, siellä ei kuulu olla ruokaa koko ajan. Heinä on ainoa ravinto, mitä pitää olla kanin saatavilla aina. Raikasta vettäkään ei saa unohtaa, sillä ilman nestettä kuitu on pelkkä möntti mahassa eikä se halua liikkua.

Kani syö eniten yleensä kello 15 jälkeen puoleen yöhön asti ja uudestaan klo 2-6 aamuyöllä. Muut ruuat kuin heinä kannattaa antaa aamulla ja illalla. Jos annat pellettiä illalla, ota syömättömät aamulla pois ja anna seuraavalla kerralla vähän vähemmän. Ohjenuorana on, että muun ruuan saantia voi säännöstellä, heinän ei koskaan. Edes nukutusta vaativia toimenpiteitä ennen kania ei paastoteta. Heinän on oltava siellä missä kanikin. Hay is where the rabbit is, siinä teille uusi sananlasku 😀

Kaneille on myynnissä erilaisia heinätelineitä, joiden sanotaan vähentävän sotkua. Joskus ne voivat näin tehdä, mutta moni kani tykkää maata ja mutustella samalla. Toiset käyttävät heinää myös virikkeenä ja kaivelevat sitä. Siksi heinän kiinnittäminen kanin ulottumattomiin voi vähentää sen syömistä. Kaltereiden takaa sitä on vaikea kiskoa ja tällöin syömisasentokin voi olla sellainen, että heinänpalasia tippuu silmiin helposti. Jos likaiset kuivikkeet ja heinät vaihtaa kerran päivässä, heinien likaantuminen ei ole ongelma. Heinätelineet, joiden päälle kani pystyy hyppäämään, voivat myös aiheuttaa ylimääräisiä eläinlääkärireissuja. Tassu voi jäädä väliin, nimimerkillä ”Kokemusta on”…

Jos kani ei halua syödä heinää, on syytä varata aika eläinlääkäriin ja tarkistuttaa erityisesti hampaiden tilanne. Jos kani on juuri tullut taloon, voi olla että ruokavalio on ollut aiemmassa kodissa väärä eikä kani heti totu uusiin hajuihin ja makuihin. Kun vain heinää on tarjolla, kanin pitäisi alkaa mutustaa sitä muutaman tunnin kuluessa. Muista antaa kanillekin ruokarauha eli sijoita heinät kanin mielestä turvalliseen paikkaan.

Ruusalla ja muilla kaneillani heinät ovat yleensä vessalaatikon yhteydessä, mutta tässä päätin tehdä testin, kumpi kasa maistuu paremmalta 🙂

luomuheinä

Syysheinä, luomuheinä, timotei jne. Mikä heinä sopii parhaiten?

Heinälaaduissa on eroja ja yleensä kaneille sopii parhaiten timoteiheinä. Villikani syö ruohoja ja heiniä muun ravinnon ohella, joten pientä osviittaa saa siitä. Villikanin ruokavalio vaihtelee ympäristön ja vuodenajan mukaan, joten ei kannata tyytyä vain yhteen laatuun lemmikkikanienkaan kanssa.

Säilöntätapa, niittoajankohta ja lannoitteet vaikuttavat heinän laatuun. Syysheinän nimellä myytävä heinä on korjattu ennen kukintaa. Paksukortinen heinä on yleensä nuorta heinää sokeripitoisempaa. Jos heinä on saanut kuivua pitkään auringossa, siinä on paljon D-vitamiinia. Nopeasti kuivatettu sisältää puolestaan paljon A-vitamiinia. Alfalfa- eli sinimailasta sisältävässä heinässä on korkea oksalaattipitoisuus, mikä sitoo kalsiumia.

Vuosien kokeilujen jälkeen olen päätynyt tarjoamaan omille kaneille luomuheinää. Se maistuu kaneille todella hyvin. Sitä yritetään syödä jo pussista 😀 Kahden kilon pakkaus riittää kolmella aikuisella kääpiökanilla noin viikon. Tässäkin on toki eroja, mutta yleispätevänä ohjeena voi todeta, että anna kanille vähintään sen kokoinen keko heinää päivässä. Mieluummin liikaa kuin liian vähän. Jos vaikka tulee yllättäviä menoja (sairaalareissu tms.), kanilta ei lopu ruoka kesken. Yllättäviä tilanteita varten kannattaa muuten lompakossa pitää lemmikki yksin kotona -korttia. Sellaisia saa mm. Kanikirjan vikalta sivulta 🙂 Lisätietoja täällä.

Luomuheinä on tavallista heinää kalliimpaa, mutta siinä on enemmän erilaisia kasveja. Apilan ja voikukan sattumat innostavat kaneja syömään lisää.

heinät

 

Puputäti testaa – lahjavinkki kaneille

Heissan! Eläinperheellä oli viime viikolla synttärit, joten tuli testattua uusi tuote. Peipot saivat lahjaksi siementankoja ja trooppisia hedelmiä. Kaneille annoin ruohomattoalustat. Kyseessä on tämä Nibble `n´dig meadow. Siihen mahtuu kääpiökokoinen kani istumaan päälle. Kolmelle kanille riitti kaksi alustaa.

Plussat ja miinukset? Mukavaa tuotteessa on se, että siinä ei periaatteessa ole mitään kaneille epäterveellistä ja haitallista, kuten siemeniä tai eläinperäisiä ainesosia. Kaneille markkinoiduista herkuista moni sisältää esimerkiksi hunajaa tai jopa nilviäisiä. Syöttäisitkö osteria kanille tai marsulle? Minä olen vuosia sitten vahingossa syöttänyt. Luepa tarkkaan pakkausseloste, jos lemmikkisi saa siemensekoitteita…

Nilviäisiä parempaa on tosiaan ruoho ja kukinnot. Tämä kuivatettu ruohomätäs on istutettu jonkinnäköiseen pahvilaatikkoon. Mättäässä on juuret ja multa jäljellä, joten ei kannata jättää sitä lattialle sellaisenaan. Voin sanoa, että ylimääräinen imurointikerta ei hirveästi houkutellut 😀 Pakko se oli kuitenkin tehdä, kun Ruusa ja Tuhto olivat riepottaneet ruohoplänttiä pitkin mattoja ja multaa oli joka puolella.. Jos hommaat tämän omille kaneille tai jyrsijöille, kannattaa asettaa se vaikka häkin tai vessalaatikon pohjalle. Ehkä sitä ei sieltä niin helposti kanneta pitkin mäkiä kuin lattialta.

virike

Kun avasin pakkauksia ja esittelin kaneille lahjansa, kaikki olivat kiinnostuneita. Ruoho ei niinkään vaan mättään reunat. Ne koostunevat kasvitärkkelyksestä ja selluloosakuidusta. Niihin isketään hampaat ekana ja se rouskutus kuuluukin pitkälle. Niin pitkälle, että suosittelen ottamaan kaneilta kaivelualustat pois yön ajaksi tai ylipäätään siihen aikaan, kun haluat nukkua. Ainakin kaksiossa tuohon pahvin nakerteluun on herännyt muutaman kerran. Siitä itse asiassa muistinkin, että voisin kirjoittaa tästä aiheesta 😀 Mikäs sen parempaa kuin herätä kanien ääniin, vaikka se nyt ei varsinaisesti mikään lempeä herätys olekaan..

Etenkin Ruusa ja Tuhto pitävät kaivamisesta, Poppana lähinnä kaivelee välillä peittojaan. Vaikka ruohoalustan nimessä mainitaan kaivaminen, tämä mätäs ei ainakaan omaa eläinperhettä siihen aktiviteettiin innostanut. Parhaat palat näyttivät olevan nuo reunat ja itse ruohomatto meni melkein sellaisenaan biojätteeseen. Pakkohan se oli sinne heittää, kun alusta oli syöty ja mullat pitkin mattoja 😀

Poppana on hitaampi tuhoamaan kuin kaverinsa, joten neidin alusta on vielä melko ehjä. Pieni varoituksen sana herkkävatsaisten kanien omistajille, koska kaikki eivät siedä pahvia. Vuosia sitten ostin vielä pahvitunneleita kaneille. Sen jälkeen, kun niistä alkoi tulla ummetusta, lakkasin ostamasta ja siirryin pajutunneleihin. Vaikka puhutaan luonnonmateriaaleista ja kanit nakertelevat oksiakin ongelmitta, jotain siinä pahvissa on, mikä ei esimerkiksi Poppanalle aina sovi. Sen vuoksi on pakko antaa Poppiksen alusta Tuhtolle ja Ruusalle, jos sitä kovasti aletaan nakerrella.

Omat kanit ovat kautta aikain olleet sen verran hienohelmoja, että juuret eivät kelpaa ravinnoksi. Jos puhutaan esimerkiksi näistä alustassa olevista juurista tai vehnänoraan juurista, ne jätetään syömättä. Kyllä ne tietysti omaankin nenään tuoksuvat erilaisilta ja voimakkaammilta kuin muu kasvi. Ravinteita niissä varmasti olisi paljon, mutta ehkä sekin on vain tottumiskysymys. Mikään yltiöterveellinen ei yleensä maistu kovin hyvältä.

Yhteenvetona, Puputädin eläinperheen käyttöön nämä ruohomatot eivät kovin hyvin soveltuneet. Niitä kuitenkin kannattaa kokeilla, koska ne ovat erilaisia ja terveellisempi vaihtoehto kaneille ja jyrsijöille kuin monet muut herkut. Voin kuvitella, että esimerkiksi hamsteri olisi aika innoissaan tällaisesta 🙂 Virikkeenä matot toimivatkin melko hyvin. Kaivamista eivät ole saaneet aikaan, mutta kani saa tuntea ruohon varpaissaan, jos siihen ei ole esimerkiksi omalla pihalla mahdollisuutta. Ensimmäisinä päivinä matto ei välttämättä innosta, mutta sitä kuitenkin käydään välillä maistelemassa ja pökkimässä nenällä. En kadu, että ostin, mutta ensi vuonna ehdottomasti jotain muuta kaneille lahjaksi 🙂

Mitä sinä annat omille lemmikeille lahjaksi?