Kanien luontaishoidot – kanin hieronta-opas

Kaneja voidaan hoitaa länsimaisen lääketieteen lisäksi myös akupunktiolla, hieronnalla ja esimerkiksi reikillä. Tänään aiheena on hieronta. Tilasin aiheeseen sopivan Chandra Moira Bealin kirjoittaman kirjan The relaxed rabbit: massage for your pet bunny.

Kirjassa on 45 sivua ja se on pehmeäkantinen. Kirjoittaja on koulutettu hieroja. Hänellä oli Maia-niminen kani, jonka ansiosta kanien hieronta alkoi kiinnostaa.

Hieronnalla on monia käyttökohteita ja siitä voi olla apua kipeytyneiden lihasten lisäksi esimerkiksi nivelrikkoiselle kanille tai leikkauksen jälkeiselle parantumiselle. Hieronta rentouttaa myös kania.

Pelkällä hieronnalla kania ei voida hoitaa vaan se toimii ennaltaehkäisevästi ja tukee muuta hoitoa. Liikkuvuus paranee, verenkierto vilkastuu ja vastustuskyky kasvaa. Hieronnasta ei yleensä ole haittaa ja se vie vain aikaa, ei rahaa. Paitsi tietysti tämän kirjahankinnan myötä 😉

Poppana-kania sekä muutamia hoitokaneja olen hieronut purentalihaksista, mutta esimerkiksi Tuhto on melko arka kosketukselle.

Haasteena etenkin rescue-kanien kohdalla on varmasti se, että luottamus pitää ensin ansaita. Hieronnalla voi vahvistaa ihmisen ja kanin suhdetta, mutta ensin on ansaittava jonkinlainen luottamus. Muuten kani juoksee karkuun ja ihminen turhaantuu. Beal kertoo, että ihmisen kämmenissä virtaa paljon energiaa ja se saattaa pelottaa arkoja eläimiä.

Milloin ei saa hieroa?

  • kani on juuri syönyt (odota 30 min ja hiero vasta sitten)
  • kani on sairas
  • kani on tiine
  • kani spurttaili juuri ympäri kotia (anna sykkeen hidastua ensin)
  • kanilla on kasvaimia
  • kanilla on kipulääkitys
  • kanilla on diabetes
  • kanilla on korkea verenpaine

Mitä ei saa hieroa?

  • silmiä
  • valtimoiden aluetta (korvat, leuka, kaula, sisäreisi)
  • selkärangan päältä
  • munuaisten kohdalta
  • polvista
  • vatsasta (vain kevyttä hierontaa)

Beal ohjeistaa aloittamaan aina kevyellä hieronnalla. Näin kudokset saavat pehmetä rauhassa, jonka jälkeen voi painaa hieman enemmän. Yleensä hierotaan sydämeen päin, mutta koska karva kasvaa toiseen suuntaan, kani ei normaalisti tykkää vastakarvaan silittelystä.

Myötäpäiväiset liikkeet lisäävät energiaa, vastapäiväiset rauhoittavat. Jos vaikka kani on aggressiivinen ja sillä tuntuu lapaluissa solmut, käytä vastapäiväistä liikettä. Yritä erottaa iho ja sen alla oleva lihaksisto toisistaan.

Käytä molempia käsiä. Koske kaniin koko hieronnan ajan, silloin kanilla on luottavaisempi olo. Tarkkaile kanin eleitä. Hyviä eleitä ovat hidas ja tasainen hengitys, venyttely, silmien ummistaminen ja hampaiden hiljainen narskuttelu.

Anna kanin tulla sun luo hierontaan ja tee se aina lattialla. Älä tee hierontaa väkisin. Jos kani loikkii pois, se on ok. Pese kädet ennen hierontaa ja jätä ranne- tai muut korut pois, sillä niihin voi jäädä karvoja väliin ja se tuntuu epämiellyttävältä kanista.

bunny flop sarin arkki kani
Tätä ihanaa hoitokania sai hieroa purentalihaksista.

Kanin luusto

Kirjassa on paljon havainnollisia mustavalkokuvia, joissa esitellään sekä hieronnan rentouttamaa Maia-kääpiöluppaa että oikeita otteita. Niitä en kuitenkaan tekijänoikeussyistä voi tähän liittää. Yritän siis selittää parhaani mukaan 🙂

Jotta tunnistaa oikeat lihakset, pitää ensin opetella luuston rakennetta. Kun kädet laittaa kanin nenälle ja silittää otsaa sekä korvia kohti, kallosta pitäisi löytyä kaksi uurretta nenän vierestä. Sieltä löytyy poskiontelot ja etuhampaiden juuret. Monille kaneille tämä on mieluisa kohta silittää.

Kaneilla on seitsemän kaulanikamaa, kaksitoista rintanikamaa ja seitsemän lannenikamaa. Näistä nikamista johtaa selkärankaan kohoumia ja suoraan näiden päältä ei saisi hieroa, ainakaan kovaa. Sen sijaan pitkiä selkärankalihaksia, jotka ulottuvat aina ristiluuhun saakka, saa hieroa ja moni kani tykkää tästä. Ristiluun ympärillä on kolmio (kärki alaspäin) ja sen päissä on paljon hermoja.

Kaneilla on samanmuotoiset lapaluut kuin ihmisillä. Niiden päissä pitäisi tuntua kolmiomainen muoto.

Tekniikan hiontaa

Beal suosittaa, että aina hieronnan aluksi pidetään kädet kanin päällä noin 15 sekunnin ajan, jotta molemmat tottuvat kosketukseen. Heiluttelussa laitetaan kädet kanin sivuille ja hellästi keinutetaan vuoron perään kummallekin sivulle, jotta tulee pientä liikettä.

Sivelyotteella hierotaan pitkin ja liukuvin ottein. Sively lämmittää lihaksia ja niiden avulla saa hyvän käsityksen kanin lihaksistosta. Hidas ja kevyt sively rauhoittaa kania.

Pusertelu (kyllä, tämä on oikea termi) vähentää lihasjännitystä ja parantaa verenkiertoa. Kuona-aineetkin lähtevät liikkeelle. Pusertelussa kädet laitetaan C:n muotoon ja otetaan kiinni lihaksesta, nostaen sitä luusta pois päin. Pyöritä ja purista lihasta kämmenillä, vapauta. Pusertelu muistuttaa taikinan vaivaamista.

Painelu sopii kaneille, jotka kutiavat helposti tai joilla on pitkä turkki.

Rullausote muistuttaa pusertelua, paitsi rullauksessa ainoastaan ihoa nostetaan.

Väristysote herättelee hermoja ja auttaa lihaskramppeihin. Paina kania sormienpäillä ja värisytä poikittain.

Kitkaote muistuttaa väristysotetta, mutta ulottuu syvemmälle lihaskudoksiin.

Taputusotteella tarkoitetaan nopeita ”karateiskumaisia” otteita. Kaneilla ei voi käyttää koko kämmentä (eikä juurikaan voimaa) vaan pelkästään sormenpäitä. Luiden tai elinten päältä ei saa taputella.

Yhteenvetona

Kirjassa on paljon hyödyllisiä vinkkejä ja aion kyllä kokeilla hierontaa omille kaneille. Pienen totuttelun jälkeen etenkin Ruusa voisi tykätä hieronnasta. Kirjasta löytyy hierontavinkkejä myös erityiskaneille eli head tilt -potilaille, seniorikaneille ja esimerkiksi hammaspiikeistä kärsiville kaneille.

Kirja ei sovi arimpien kanien omistajille, koska hieronnassa kosketaan näille ns. punaisille alueille eli vaikkapa kylkiin ja tassuihin. Ja kuinka moni kani antaa koskea leuan alle tai vaivata selkäänsä?

Kuvat saisivat olla hieman parempia, kun nyt osaa tekstistä ei voi lukea. Kallon tunnistamiseen tarvittavista osista ei saa selvää.

Kaiken kaikkiaan lyhyt sekä ytimekäs kirjanen ja olen tyytyväinen, että hommasin sen itselleni 🙂 Suosittelen siis sullekin!

P.S. Jos haluat hieroa kania purentalihaksista, pyörittele leukaperien/poskien kohdalta ja lopuksi sivele sormenpäällä kania leuasta korviin (näyttää siltä kuin kani irvistäisi).

 

 

 

Eri kuvantamiskeinot

Moikka moi! Tällä kertaa aiheena eri kuvantamiskeinot eli mitä eroa on röntgenkuvilla, ultralla ja muilla kuvantamiskeinoilla. Omia kaneja on kuvattu sekä röntgenlaitteilla että ultralla. Magneetti- ja CT-kuvausta on saatavilla ainakin Evidensiassa.

Röntgen

Röntgenkuvauksella kartoitetaan parhaiten kovien kudosten kuten luiden tilannetta. Pehmeistä kudoksista voi röntgenkuvata esimerkiksi sydäntä, keuhkoja ja suolistoa.

Röntgenkuvilla on diagnosoitu omilta kaneilta spondyloosia ja muita luuston epämuodostumia sekä yksi virtsakivi.

Röntgenlaitteita löytyy hyvin eri eläinklinikoilta.

Huonoja puolia ovat säteily ja mahdollinen rauhoitus. Röntgenkuva on pysähtynyt kuva, joten eläimenkin pitää olla paikoillaan sen ottamisen aikana.

Ultra

Ultraäänen avulla nähdään parhaiten pehmeitä kudoksia, kuten kohtua, virtsarakkoa, sydäntä ja maksaa. Anturissa on kristalleja, joiden värähtely tuottaa ultraääntä ja vastaanottaa kaikuja.

Suolistokaasujen läpi ääniaallot eivät pääse. Nesteestä ei heijastu kaikua, joten se näkyy mustana ja kovasta kudoksesta heijastuu valkoinen kuva. Kuvaa ei saada aikaan ilman kosteutta (geeliä).

Ultraamalla diagnosoitiin Puputti-kanin kohtusyöpä ja tutkittiin, ettei Poppanalla ole virtsarakossa ongelmia. Poppanan sydänultrasta löytyy aiempi postaus.

Ultrauslaitteita löytyy melko hyvin eri eläinlääkäriklinikoilta eikä ultraus vaadi nukutusta. Ultraäänestä saadaan liikkuvaa kuvaa.

Huonoja puolia ovat ultraamisen pitkä kesto esimerkiksi sydänultrassa ja se, että toimenpidettä varten pitää ajella karvoja ja käyttää geeliä. Lisäksi kanin iho on melko paperimaista ja siihen tulee helposti haavoja.

Magneetti

Magneettikuvaus eli MRI on aiemmin mainittujen yhdistelmä, ja sen avulla voidaan kuvantaa sekä pehmeitä että kovia kudoksia tarkasti. Kuvat ovat pysäytyskuvia, joten magneettiakin varten eläimen pitää olla paikoillaan. Se tarkoittaa eläimen nukuttamista toimenpidettä varten.

Magneettikuvantaminen on kalliimpaa kuin röntgen ja ultra eikä sitä ole välttämättä saatavilla kaneille. Magneettikuvauksesta ei tule ionisoivaa säteilyä.

CT-kuvaus eli tietokonetomografiatutkimus

CT-kuvauksessa käytetään röntgensäteitä ja sillä voidaan kuvantaa esimerkiksi luita, niveliä ja vatsaonteloa. Yleisimpiä tutkimuskohteita lienee kaneilla pään alueella korvat sekä hampaat.

Kanin pään alueen tulehdukset ovat usein kuin jäävuoria, koska vain pieni osa on näkyvissä. Esimerkiksi hammasongelmat voivat ulottua leukaluuhun tai kyynelkanaviin saakka.

Päätään ravistelevalla kanilla ei ole välttämättä muita oireita, vaikka korvatulehdus olisi vakava. Kanilla on moniin muihin eläimiin verrattuna paksua mätää, joka ei lähde paiseita puhkaisemalla ja valuttamalla vaan usein vaaditaan mätäpaiseen kirurgista poistoa. Sitä ennen pitää toki varmistua, onko mätäpaisetta ja missä tarkalleen.

Harmittomalta vaikuttanut korvien ravistelu voikin päätyä esimerkiksi kasvohalvaukseen tai head tiltiin (kani pitää päätä vinossa).

CT-kuvaus on hintavampaa kuin röntgen ja ultra eikä laitteistoa löydy kovin monelta eläinlääkäriklinikalta. Kuvaus vaatii joko rauhoituksen tai nukutuksen.

Diagnostinen lämpökuvantaminen

Infrapunakuvantamisella eli diagnostisella lämpökuvantamisella voidaan tutkia esimerkiksi lihaksia, verenkiertoelimiä, niveliä ja hermostoa.

IR-lämpökuvantamisjärjestelmää kehittelevän TherMidaksen mukaan sen avulla voidaan havaita tulehdukset ennen kuin tulee kliinisiä oireita. Hyviä uutisia sairauksiaan peitteleville kaneille 🙂

Terve eläin säteilee samanmoista ja symmetristä lämpöä kun taas sairaalla eläimellä on nähtävissä puolieroja.

Eläintä ei tarvitse rauhoittaa tai nukuttaa tutkimusta varten. Lämpökuvantaminen ei vaadi karvojen ajelua eikä tule säteilyaltistusta.

Entäs ne huonot puolet? Lämpökuvantaminen on melko uusi juttu, joten sitä tuskin on vielä saatavilla eläinlääkäriklinikoilla. Hinta on myös suuri kysymysmerkki. Tämä vaikuttaa kuitenkin hyvin mielenkiintoiselta kuvantamiskeinolta, josta voivat hyötyä erityisesti käsittelyä kammoavat ja oireitaan piilottelevat eläimet. Juurikin siis ne pitkäkorvat, joita kenties sinunkin kotonasi loikkii 🙂

Yhteenvetona

Mitä uudempaa teknologiaa käytetään, sitä kalliimmaksi tutkimukset yleensä tulevat. Lisäksi saatavuuden kanssa voi olla ongelmia. Tekniikka kehittyy kuitenkin syystä ja uusissa kuvantamiskeinoissa ainakin näin kani-ihmisenä minua kiinnostaa eniten juuri se, ettei eläimeen tarvitsisi kajota.

Ei tarvitse nukuttaa, rauhoittaa tai ajella karvoja eikä olla paikoillaan. Nämä edellä mainitut voivat tuntua kanista epämiellyttävältä ja aiheuttaa esimerkiksi suolistovaivoja.

Monilla eläinlääkäriklinikoilla on käytössä rahoitusvaihtoehto, jolloin maksun voi pilkkoa osiin. Siihen kun yhdistäisi vielä sen kaneillekin saatavan vakuutuksen (katso linkin takaa aiempi postaus), uskon, että yhä useammalla olisi mahdollista tutkituttaa kanejaan entistä paremmin.

Jos kanilla on oireita tai se toisin sanoen käyttäytyy omituisesti, kannattaa olla mahdollisimman pian yhteydessä kaneista tietävään eläinlääkäriin. Mitä varhaisemman diagnoosin kani saa, sitä helpompi vaivaa on todennäköisesti hoitaa.

P.S. Käytin lähteinä mm. näitä: Sirkkola, Heikki ja Susanna Tauriainen (toim. 2010): Eläinten lääkintä ja hoito – käsikirja eläintenhoitajille sekä Lassila, Pilvi (toim. 2017): Poskipusseja, suomuja ja siipisulkia: pienten ja eksoottisten seuraeläinten hoitotyö ja Evidensian sekä TherMidaksen kotisivuja.

P.P.S. Rauhoittaminen = tajunnan taso laskee, kevyempi kuin nukutus. Nukutus = narkoosi, anestesia, eläin on tajuton eikä tunne kipua.

Montako kania eläinlääkäriin?

Helou! Jos sulla on monta kania ja yhdellä olisi eläinlääkärireissu tiedossa, montako kania otat käynnille? Vuosia sitten olisin vastannut tähän, että yhden. Enää en ole yhtä varma.

Aiemmin olen vienyt kaneja yksittäin eläinlääkärin vastaanotolle. Reissun jälkeen kanit ovat silti tulleet toimeen keskenään. On kuitenkin mahdollista, että eläinlääkärireissu (etenkin pidempi sellainen) voi vaikuttaa kanienvälisiin suhteisiin. Tiedän muutaman tapauksen, jossa kanit ovat alkaneet hyökkiä toistensa päälle eläinlääkärikäynnin jälkeen.

Miksi kanit eivät hyväksy toisiaan eläinlääkärikäynnin jälkeen?

Jos eläinlääkäriin menee uroskani ja naaraskani jää kotiin, on suurempi riski sille, että kanit eivät enää tule toimeen käynnin jälkeen. Naaraat puolustavat reviiriä uroksia hanakammin. Eläinlääkärissä käynyt kani tuoksuu erilaiselta eikä kotiin jäävä kani välttämättä enää tunnista kaveria.

Kani voi suhtautua eläinlääkäristä palaavaan kaniin täysin vieraana kanina ja koska kanit ovat kuitenkin melko reviiritietoisia, hyökkiminen voi alkaa. Kotiin palaava kani taasen ihmettelee kaverin käytöstä ja puolustautuu kenties myös hyökkäämällä.

Pattitilanteessa ollaan etenkin silloin, kun kotiin jäänyt kani on ollut se alistuvampi eikä enää suostu antamaan kaverilleen periksi. Asunnossa ei ole tarpeeksi tilaa toisen kanin väistämiseen, vaikka neliöitä olisi reilustikin.

Riita poikki ja omistaja väliin?

Jos kanit alkavat tapella, on tärkeää tarkkailla menoa siten, että jahtaaminen on ok, naamakkain hyökkiminen ei välttämättä ole ok. Jos jommasta kummasta tulee verta, on aika erottaa kanit.

boxing rabbits
Nyrkkeilevät kanit näyttävät tältä…

Jahtaamista auttaa se, että lattialla on kanintassujen pitäviä mattoja, jotka eivät liu’u alta kun niiden päältä pinkaistaan karkuun. Piilopaikkojen lisääminen ja uusien virikkeiden tarjoaminen saattavat auttaa, kun kaneilla on mahdollisuus paeta ja tutkiskella uutta ympäristöä. Jos uusia virikkeitä ei ole, kokeile vaihtaa vanhojen tavaroiden paikkaa.

Tuoksuvien yrttien tarjoaminen kannattaa aina, joten siitä saattaa olla tässäkin apua. Kanit voivat siinä syödessään pällistellä toisiaan ja muistella, mahtavatko jo tuntea vaiko eivät. Yrttejä kannattaa ripotella sinne tänne.

Jos menet tappelevien kanien väliin, saatat saada vähän hammasta tai raapaisuja itsekin. Suosittelen siis pitkähihaista paitaa ja paksukankaisia housunpuntteja.

Tappelevat kanit voivat rauhoittua ajan myötä, jos tutustuttaminen aloitetaan kokonaan alusta. Aiemmassa postauksesta löytyy vinkkejä kanien tutustuttamiseen 🙂

Kaikkia kaneja ei toki ole pakko ottaa eläinlääkärikäynnille mukaan, mutta yleensä on jokin ydinporukka, jotka hengailevat eniten yhdessä. Näille voi siis tulla kränää, jos joku kaneista häippäsee kantokopassa pois ja tulee takaisin kummalliselta tuoksuen.

Ai miten niin kani on helppo lemmikki? 😉

Yhden iso stressi vs kahden pieni stressi

Ajattelin aiemmin, että ei kannata viedä kuin sairas kani eläinlääkäriin, koska kantokoppamatka on stressaava. Ei ollut järkeä stressata kaikkia matkalla. Mutta olisiko sittenkin niin, että kaiken kaikkiaan tulee helpommaksi viedä useampi kani?

Näin ainakin nykyään suositellaan.

Koska kani on yhdyskuntaeläin ja tarvitsee lajitoverin seuraa, se koskee myös kantokoppamatkoja. Vaikka kaneja pelottaisi, ne saavat kuitenkin toisistaan turvaa. Kenties voivat sitten kotona keskustella, kuinka kamala reissu tuli tehtyä 😀

Kamaluutta voi kirjaimellisesti pehmittää laittamalla heinää ja vähän jotain herkkua kantokoppaan sekä tietysti vällyjä, joihin pissat imeytyvät. Jos kantokoppa on ylhäältä avonainen, peitä katto kankaalla, jotta kaneilla on mahdollisimman turvallinen olo.

Turvallisia eläinlääkärireissuja kanien kanssa toivottelee Puputäti! 🙂

P.S. Minut löytää myös Instagramista nimellä @pupu.tati

(Kuvat Pixabay.com)