Söpö vai terve? Asiaa luppakorvakaneista

Söpö vai terve – miksei molempia? Tällä kertaa aiheena on luppakorvakaneista julkaistu uusi brittiläinen tutkimus. Brittiläisten omistamista kaneista yli puolet on luppakorvaisia rotuja. Aihe on varmasti tunteitaherättävä, koska luppakorvakaneja pomppii paljon myös suomalaiskodeissa.

Ihmisiä viehättää pulleasilmäiset ja lyhytkuonoiset eläimet, koska ne muistuttavat vauvoja. Niitä pidetään söpöinä ja ne ovat siksi suosittuja. Luppakorvaisia kaneja voidaan myös tästä syystä pitää söpömpinä kuin esimerkiksi jäniksiä muistuttavia suipponenäisiä ja pystykorvaisia kaneja. Söpöys ei ikävä kyllä useinkaan kulje käsi kädessä terveyden kanssa.

The Telegraphissa julkaistun artikkelin mukaan jo Charles Darwin huomasi, miten luppakorvaisten kanien suosiminen muutti kanien kallon muotoa. Eläinlääkäritkin ovat vuosia varoitelleet vastaanotolla tapaamiensa tapausten perusteella luppakorvaisten kanien terveysongelmista, mutta nyt se on uudella tutkimuksella tieteellisesti todistettu.

Luppakorvatutkimus

Luppakorvaisuus on perinnöllistä. Luppakorvaisilla kaneilla on ylimääräistä pehmytkudosta rustojen välissä, minkä vuoksi korva on tavallaan epämuodostunut ja taittunut alaspäin. Korvakäytävät voivat olla kaventuneet, minkä vuoksi korvat eivät saa tarpeeksi ilmaa.

Tutkimuksessa tarkasteltiin 30 kania, joista 15 oli luppakorvaisia ja toiset 15 pystykorvaisia. Rodulla (luppakorvaisia rotuja on useampia kuin yksi), iällä tai sukupuolella ei ollut merkitystä. Kanien korvia ja suuta tutkittiin otoskoopin avulla ja korvista otettiin näytteitä. Myös kanien mahdollisia aiempia potilaskertomuksia tarkasteltiin.

Tutkijoiden mukaan luppakorvaisten kanien korvakäytävät tosiaan olivat ahtaammaat kuin pystykorvaisten kanien. Lupilla oli myös huomattavasti enemmän vaikkua, ja normaali korvatutkimus tuotti niille enemmän kipua kuin pystykorvaisille kaneille.

Vaikka luppakorvaisilta kaneilta löytyi enemmän vaikkua ja hiivaa korvista, yksikään kaneista ei ollut ravistellut päätään, rapsutellut ihoa rikki tai pitänyt päätä vinossa. Lupilta löytyi lisäksi enemmän ongelmia etuhampaiden ja poskihampaiden kanssa. Vaikka hampaista löytyi terävyyttä eli hammaspiikkejä, kanien suun limakalvo näytti samalta kuin pystykorvaisten, joilla ei ollut ongelmia, ne eivät kuolanneet enemmän eikä niillä ollut huonokuntoisempi turkki kuin pystykorvaisilla lajitovereilla.

Sivuhuomautuksena, että turkin huono kunto voi siis johtua hampaista, kun kani ei pysty pesemään itseään kunnolla tai syömään normaalisti. Nämä tulokset paljastavat hyvin, miten kani osaa kätkeä kaikki vaivansa ja elellä silti normaalinnäköistä elämää.

Tutkijoiden mukaan luppakorvaisilla kaneilla saattaa olla kohonnut riski korvatulehduksille, kuten luppakorvaisilla koirilla on jo aiemmin todettu. Luppakorvaisuus vaikuttaa myös kuulemiseen. Kanien kuuloa tutkitaan kenties tulevaisuudessa TEOAE-testin avulla.

Mitä vikaa on luppakorvissa?

Luppakorvaiset rodut ovat yleensä lunkimpia kuin esimerkiksi hermeliinit tai kääpiöjänikset. Ne ovat myös alttiimpia lihomaan kuin pystykorvaiset lajitoverinsa. Jos ihmettelet miksi, käy tsekkaamassa kuvahakua apuna käyttäen ”englanninluppa” tai ”English lop”. Toki kyseisellä rodulla on kaikista pisimmät korvat, mutta periaate on sama.

Liikkuminen vaikeutuu, kun pään molemmin puolin on valtoimenaan hölskyvät luppakorvat. Toki englanninlupan tapauksessa korvat ovat erityisen alttiita vahingoille.

Korvatulehdukset, hammasongelmat ja kuulovauriot yhdistetään luppakorvaisiin kaneihin. Korvatulehdukset ja hammasongelmat aiheuttavat kipua, ja koska hammasongelmat vaikuttavat myös syömiseen ja sitä kautta ruuansulatukseen sekä koko kanin terveyteen, ongelma on suuri.

Tutkijoiden päätelmät olivat vapaasti suomennettuna muun muassa seuraavat: Luppakorvaisten kanien kasvattaminen ja hankkiminen on kyseenalaistettu, koska nämä kanit kärsivät kivuliaista ja kroonisista sairauksista pystykorvaisia kaneja herkemmin.

Pitäisikö eläinlääkäreitä ja tutkijoita alkaa uskoa?

P.S. Jos sulla on luppakorvakaneja, kannattaa kiinnittää erityistä huomiota hampaisiin ja korviin. Jos tuntuu, että heinänsyönti on huonoa tai kani esimerkiksi pitää toista korvaa alempana kuin toista, tai se tuntuu lämpöisemmältä käteen kuin toinen korva, vie kani eläinlääkäriin. Pitkään muhinut korvatulehdus voi aiheuttaa esimerkiksi kasvohalvauksen.

 

Mainokset

Miten voin ennaltaehkäistä sairauksien tarttumista kaniini?

Heissan! Moni kanin sairauksien ennaltaehkäisy tapahtuu jo emon vatsassa ja esimerkiksi ruokavalion sekä oikeanlaisen elinympäristön kautta. On silti olemassa tauteja, joiden tarttumista voidaan ennaltaehkäistä.

Eläinten sairauksien ennaltaehkäisy tuli tutuksi jo ollessani eläinkoordinaattorina Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistyksessä, koska sijaiskotikanit piti aina eristää omista eläimistä.

Osa sairauksista tarttuu ilmateitse, mutta vaatii kuitenkin melko pientä etäisyyttä. Moni sairaus tarttuu suorassa kontaktissa ja vähintään yhtä moni esimerkiksi ihmisten vaatteiden tai likaisten kenkien välityksellä.

Tästä syystä sisäkanikaan ei ole turvassa, ja vain vuosittaisilla rokotuksilla voi suojata kania verenvuotokuumetaudilta (RHD2).

Bioturvallisuus ja Virkon

Käytän lemmikkihoitolassani yleisimmin Virkonia ja käsidesiä desinfiointiin. Ensin pesen pesuaineella, ja vessalaatikolle annan tarvittaessa etikkakäsittelyn. En koskaan silittele omia lemmikkejä ja tule sitten käsiä pesemättä silittelemään hoitolaisia.

Vaihdan vaatteet ennen kuin astun aitaukseen. Pesen vaatteet 60 asteessa sen jälkeen, kun hoitolaiset on haettu kotiin. Jokaiselle eläimelle on oma pesusieni eli en jynssää käytetyllä sienellä toisilleen vieraiden eläinten vessalaatikoita.

Saattaa kuulostaa työläältä, mutta ilman näitä toimenpiteitä ei voisi kuin toivoa parasta (ja pelätä pahinta) 🙂 Huolellisuus kannattaa, vaikka kanit näyttäisivätkin terveiltä.

sarin arkki bioturvallisuus desinfiointi
Vaihtovaatteet, käsidesi, Virkon ja pesuvälineet.

Virkon S on laajakirjoinen desinfiointiaine ja olen käyttänyt sitä jo muutamia vuosia. Ensin yhdistysaikana, sitten harjoittelijana eläinlääkäriasemalla ja nyttemmin omassa hoitolassa. Valmistaja luonnehtii Virkonia näin: se on ”biologisesti hajoava desinfiointiaine, joka vaikuttaa tehokkaasti viruksiin, mykoplasmoihin, bakteereihin, sieniin ja itiöihin.”

Virkonia saa myös jauheena, mutta käytän itse tabletteja. Niitä on kätevä tiputtaa suihkupulloon, jonka sitten täyttää vedellä. Kovin montaa päivää liuos ei pysy desinfioivana.

Virkonin tehosta kertoo väri eli mitä haaleampaa punaista väriä liuos on, sitä huonompi teho sillä on. Viikkoa kauempaa yhtä satsia ei kannata käyttää.

Jos suuressa kanilassa sattuisi tarttuvan taudin epidemia, lähimmältä eläinlääkäriasemalta voi kysyä kertakäyttövaatteita sekä kenkäsuojia. Näiden hävittämisestä voi kysyä oman alueen jätteenkäsittelylaitokselta.

Desinfiointitapoja

Näkyvä lika pestään ensin pinnoilta pois ja vasta sen jälkeen käytetään desinfiointiainetta. Esimerkiksi hoitoloissa ei kannata käyttää yleisiä puisia virikkeitä, joita kanit nakertelevat, koska niitä on hankala desinfioida.

Jos on käytössä yhteisiä juoma-astioita tai muita kuppeja, nekin pitää ensin pestä ja sitten desinfioida. Monet pinnat pitää myös huuhdella desinfioinnin jälkeen vedellä, joten lue aina valmistajan käyttöohjeet pakkausselosteesta huolellisesti.

  • E. cuniculi: kloori (1 osaa klooria, 10 osaa vettä, anna vaikuttaa 10 minuuttia ennen kuin huuhtelet kloorin pois vedellä)
  • loiset: vaihda likaantuneet kuivikkeet ja ruuat, imuroi sisäkanien ympäristö, ja desinfioi pinnat (ainakin kanin vessalaatikko, vessalapio ja juoma/ruoka-astiat) loistyypistä riippuen esimerkiksi Virkonilla tai höyrypesurilla. Pese peitot ja muut kankaat vähintään 60 asteessa tai saunota niitä noin 2-3 tunnin ajan yli 80 asteessa. Varmista turvaetäisyys kiukaaseen ja huomioi, että saunotus on aina tulipaloriski.
  • kanien verenvuotokuumetauti RHD2: Virkon (1-2 tablettia 500 ml suihkupullolliseen vettä)

Ennaltaehkäisy pähkinänkuoressa:

  • vältä näyttelyitä ja muita tilaisuuksia missä on monia eläimiä
  • eristä uudet eläimet tarvittaessa
  • vie oireilevat eläimet heti eläinlääkäriin
  • hyvä hygienia (päivittäinen siivous, ei liikaa kaneja pienissä tiloissa)
  • hyvä ilmanvaihto (bakteerit ja sienet eivät kasva kuivassa), mutta ei kuitenkaan vetoa
  • rokottaminen

Huom! Ihminen voi tartuttaa kaniin myös omia viruksiaan. Kipeänä ei kannata työntää naamaa kanin lähelle ollenkaan. Kädet on hyvä pestä ennen kuin menet paijaamaan kania. Esimerkiksi ihmisen tavallinen huuliherpes voi tappaa kanin, kuten vuonna 2016 kävi.

Lähteinä käytin mm. Rabbiting On syksyn 2017 -numeroa, Molly Vargan Textbook of Rabbit Medicinen kakkospainosta ja Frances Harcourt-Brownin kotisivuja.

 

Kanin autoimmuunisairaudet

Moi ja kiva kun tulit lukemaan Puputädin blogia! Tällä kertaa aiheena on kanien autoimmuunisairaudet. Autoimmuunisairaudet ovat sairauksia, joissa oma keho puolustautuu itseään (=auto) tai jotain tuikitavallista ja harmitonta vastaan. Esimerkiksi pitkittynyt stressi voi ajan myötä laukaista autoimmuunisairauden.

Immuuni-sana viittaa puolustusjärjestelmään. Autoimmuunisairaan elimistö yrittää torjua tunkeilijoita kehittämällä vasta-aineita. Jos torjunta kohdistuu johonkin elimeen, sen toiminta alkaa ajan myötä häiriintyä.

Autoimmuunisairaudet eivät ole tarttuvia tauteja. Kuten ihmisilläkin, hoitona voi olla esimerkiksi kortisonikuuri, joka hillitsee tulehdusreaktiota, tai antihistamiini. Hoitoa ei milloinkaan saisi itse aloittaa vaan kani pitää aina viedä kaneista tietävälle eläinlääkärille tarkempiin tutkimuksiin.

Ulkoloiset ja hiiva

Esimerkiksi iho-oireiden kanssa on hyvä ensin poissulkea ulkoloiset. Hilsepunkki ja sieni ovat paljon tavallisempia löydöksiä kuin autoimmuunisairaudet. Hilsepunkki poissuljetaan ihosta ja turkista otettujen näytteiden perusteella. Näitä otetaan teippiin ja myös raaputetaan suoraan iholta. Eläinlääkäri tutkii näytteet yleensä vastaanoton aikana.

Sieninäytteet lähetetään laboratorioon tutkittaviksi, joten tuloksissa voi mennä kolmekin viikkoa. Kanin turkkia harjataan hammasharjalla ja suljetaan näytteet sitten kirjekuoreen.

Hiivaakin voi kanin iholta löytyä, mutta hiivatulehdus on yleensä sekundäärinen oireiden aiheuttaja. Hiiva siis iskee, kun kanin vastustuskyky on muutenkin matalalla ja taustalla on jo toinen tai useampia sairauksia. Hiivatulehduksen voi todeta eläinlääkärikäynnin aikana. Luppakorvaisilla kaneilla hiiva iskee usein korviin.

Kaikkiin edellä mainittuihin on olemassa lääkkeitä. Hilsepunkkia häädetään mm. ulkoisesti valeluliuosten avulla. Sienitulehdusta ja hiivaa hoidetaan lääkekylpyjen ja/tai suun kautta otettavien lääkkeiden avulla. Näistä muuten tulossa omat blogikirjoitukset myöhemmin 🙂

Mihin autoimmuunisairaus voi kanilla iskeä?

Iho-oireiden lisäksi kanille voi tulla hengitysoireita. Myös sydän voi sairastua. Keskityn tässä artikkelissa kanien SA-tautiin ja astmaan. Käytän esimerkkitapauksina kolmea kania. Poppana oli oma perheenjäsen, mutta Mangosta ja Hertasta sain heidän ihmisperheiltään kuvia sekä sairaskertomuksen. Iso kiitos teille! ❤

Kanien autoimmuunisairauksista ei löydy juuri ollenkaan tietoa, ja kaneilla tavataan harvemmin esimerkiksi allergiaa. Vai eivätkö oireilevat kanit vain pääse hoitoon? Lemmikkien allergiat kuitenkin lisääntyvät siinä missä ihmistenkin.

Case Poppana

Näiden kanillisten vuosien aikana yksi tärkeimmistä opeista lienee se, että kanilla voi olla mitä tahansa. On vaarallista olettaa. Esimerkiksi Poppanalla oli herkkä vatsa. Siitä johtuen käytiin välillä päivystyksessä, kun papanaa ei tullut. Usein ummetuskohtauksen jälkeen uloste oli löysää.

Aiemmin ajattelin, että Poppanalla on taipumusta ummetukseen. Näin varmasti olikin, mutta se taipumushan yleensä johtuu jostain tietystä syystä. Yhdistin sen esimerkiksi stressiin (muutto, vieraat ihmiset tai äänet) tai karvanlähtöön, vaikka välillä oli vaikea löytää syy-seuraamussuhdetta.

Poppanalle ei löytynyt lajitoveria, jonka kanssa arjen olisi voinut jakaa ilman aitaa. Siitä syystä Poppis stressasi enemmän kuin lajitoverien kanssa elelevät kanit. Alkuvuodesta jouduimme muuttamaan remonttia pakoon pariksi kuukaudeksi. Niiden aikana Poppanan vointi heikkeni vähitellen.

Remontti valmistui ja muutettiin takaisin kotiin. Poppana tuntui rentoutuneelta, mutta alkoi saada kipukohtauksia. Ne poikkesivat aiemmista ummetusepisodeista siinä, että papanaa saattoi tulla, vaikka Poppana huohotteli vesikuppinsa äärellä. Eläinlääkärin vastaanotolla löytyi epämuodostunut selkä, jonka oireita hoidettiin kipulääkityksellä.

Poppanan ihoon tuli karvattomia kohtia ja iho näytti rutikuivalta. Ensimmäinen karvaton kohta oli alaselässä. Alla kuvassa alkuvaiheen lisääntynyttä karvanlähtöä.

kanin sa-tauti
Poppanalta lähti karvaa ja iho oli kuiva.

Kun Poppanaa tutkittiin lisää pahenevien iho-oireiden vuoksi, löytyi sydänvika. Kipukohtaukset olivat siis mitä todennäköisimmin johtuneet rintakivuista eivätkä suolistosta tai selästä.

Nämä selvisivät vasta Poppanan ollessa 10-vuotias. Iho-oireita ei ollut Poppanalla koskaan aiemmin ollut. Niitä tuli pahan kipukohtauksen toisen eläinlääkärikäynnin jälkeen. Olin virtsakiven löytymisen vuoksi muuttanut Poppanan pellettiannosta ja vähitellen poistanut kaurahiutaleet ruokavaliosta.

Jälkiviisastelu ei enää auta, mutta olisiko kaurahiutaleiden poistamisella ja pelletin vaihtamisella voinut olla osuutta asiaan? Stressin ohella siis. Näistä ruuista Poppana sai tärkeitä iholle ja turkillekin tärkeitä aminohappoja.

Koska Poppiksella oli sydänlääkitys, ei iho-oireille lopulta voitu tehdä mitään. Diagnoosin varmistamiseksi olisi pitänyt ottaa ihosta koepala, mikä tehtäisiin nukutuksessa. Ja kun muut aiheuttajat oli poissuljettu, hoitona olisi voinut olla kortisoni. Poppanaa ei kuitenkaan voitu nukuttaa, koska neidin sydän ei olisi kestänyt sitä. Kortisonia ei voinut myöskään antaa, koska se kerää nestettä elimistöön ja Poppanalla oli muutenkin nesteenpoistolääkitys käytössä.

kanin talirauhasen tulehdus
Tältä voi näyttää kanin SA-tauti.

Poppanan iho ei näyttänyt kutisevan, mutta neiti saattoi pestä itseään aiempaa enemmän. Turkissa oli kauttaaltaan paljaita länttejä, jossa iho oli paksuuntunut. Hilse oli joko melko suuria ihonpaloja tai pientä kuivaa hilsettä. Yllä olevassa kuvassa karvaa oli jo alkanut kasvaa takaisin. Sen jälkeen turkki oli vain ohuempi ja karvaa lähti paljon. Myös karstaa eli ylimääräistä ihonkasvua tuli lisää.

kanin autoimmuunisairaus
Poppanan korviinkin tuli kuivaa karstaa.

Kun Poppanan sydänlääkitys ei tehonnut ja jouduin tekemään raskaan päätöksen, pyysin eläinlääkäriä ottamaan ihosta koepalan.

Patologian lausunto kertoo seuraavaa: ”Tutkituissa näytepaloissa todettiin talirauhasiin keskittyvä krooninen tulehdusmuutos. Talirauhaset joko puuttuvat kokonaan, tai niiden alueella todetaan tulehdusreaktio, joka on johtanut talirauhaskudoksen atrofiaan. Ihoa kattava epidermis on lievästi paksuuntunut ja ortokeratoottisesti hyperkeratoottinen. Karvatupet edustavat karvankasvusyklin kaikkia vaiheita.

Löydös on tyypillinen SA-taudille (sebaceous adenitis, atrofioiva talirauhastulehdus). SA-taudin syntymekanismit tunnetaan huonosti. Yleensä se on primaari idiopaattinen ihon tulehdussairaus. Mahdollisiksi SA-taudille altistaviksi tekijöiksi on esitetty 1) geneettistä ja perinnöllistä kehityshäiriötä talirauhasissa 2) häiriötilaa rasva-aineenvaihdunnassa, joka vaikuttaa talin tuotantoon ja rakenteeseen 3) ihon keratinisaatiohäiriötä, joka
johtaa talirauhasten tiehyeiden tukkeutumiseen 4) immuunivälitteistä tai autoimmuunisairautta, joka kohdistuu talirauhasiin. SA-tautia on kuvattu myös harvinaisena sekundaarisena komplikaationa esimerkiksi demodikoosin, ruoka-aineallergian ja leishmanioosin yhteydessä.

SA-taudissa ihon talirauhasten talineritys heikkenee tai pysähtyy kokonaan. Talin tehtävänä on muodostaa ihon pintaan pintaosaa kosteuttava ja mikrobeilta suojaava öljymäinen kerros. Häiriö talinerityksessä johtaa ihon kuivumiseen ja hilseilyyn sekä alttiuteen sekundaariselle pyodermalle. Tilanteeseen liittyy usein myös karvanlähtöä, jonka taustalla oletetaan olevan SA-tautiiin liittyvän perifollikulaarisen sidekudoslisän aiheuttamat toimintahäiriöt karvatuppiepiteelin kantasoluissa.”

Koepalan ottaneen pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri Eeva-Liisa Lindqvistin mukaan kortisoni olisi tosiaan voinut toimia paikallisten hoitojen lisäksi, mutta tauti ei ole parannettavissa.

Koirilla käytetään esimerkiksi kylpyjä, mutta niitä on kanin kanssa erittäin hankala toteuttaa. Kokeilin kylpyä Poppanan oman eläinlääkärin suosituksesta aiemmin ja Poppana oli erittäin stressaantunut sen vuoksi. Lisäksi turkin kuivuminen vei muutaman tunnin, jonka aikana pidin Poppanaa kantokopassa lämpöisessä, ettei neiti vilustu. Kanin turkki kasvaa paljon tiheämmässä kuin koiran, joten hoitokeinoja pitäisi todellakin miettiä uudelleen.

Kaikesta huolimatta ihotaudin kanssa voi kuitenkin elää, kuten seuraava esimerkkitapaus osoittaa.

Case Mango

Kääpiökani Mango oli noin 2-vuotias kun alkoi saada iho-oireita. Oireet tulivat ja menivät, mutta Mango ei rapsutellut itseään. Oireet ovat vain kosmeettinen haitta eivätkä näy ulospäin, ellei avaa turkkia. Hilsettä on koko kropassa, iho on valkoinen ja hilseilevä. Mangosta ei lähde karvaa, kuten Poppanasta lähti.

kanin hilseilevä iho
Kanin SA-tauti aiheuttaa ihon hilseilyä.

Mangon ihosta otettiin koepaloja, joissa todettiin merkittävää hyperkeratoosia eli ihon paksuuntumista. Yleensä kanien hyperkeratoosi liittyy ulkoloistartuntaan, mutta Mangosta poissuljettiin iholoiset, kuten myös Poppanasta. Oireiden taustalla ei ollut traumoja eli iho ei ollut mennyt rikki esimerkiksi toisen kanin pureman vuoksi.

Mangon hilseilevä iho ei vaadi hoitoa.

Tutkineen patologin ja hänen kollegoidensa keskuudessa ei ollut tietoa kyseisen vaivan syntysyistä kaneilla. Alla on tiivistettynä Mangon koepalojen tulokset englanniksi:

”2 x Skin biopsies each approximately 5 x 3 x 2 mm.

CLINICAL HISTORY: Lesions in this rabbit are present every fall and winter on the neck and back leg.
HISTOPATHOLOGICAL DESCRIPTION: Haired skin: light
microscopy reveals minimal to mild locally-extensive epidermal thickening due to acanthosis and focal mild cellular crust formation. A small number of keratinocytes in the epidermis reveal mild cytoplasmic vacuolation. There is also marked diffuse hyperkeratosis and follicular keratosis at the follicular ostia. In the dermis there is mild fibrosis, minimal multifocal lymphocytic inflammation, both perivascular and interstitial, while hair follicles and sebaceous glands appear morphologically normal.
DIAGNOSIS:
Haired skin: marked
hyperkeratosis and follicular keratosis, and mild dermal fibrosis.”

Tulokset ovat samansuuntaisia kuin Poppanan lausunnossa, paitsi tässä ei mainita SA-tautia, koska talirauhasten kerrotaan näyttävän normaaleilta. On kuitenkin mahdollista, että kyse on samasta taudista – paljon lievempänä kuin Poppanalla. Onhan kroonista nokkosrokkoa sairastavilla ihmisilläkin erilaisia oireita. Toisilla tulee turvotuksia esimerkiksi kasvojen alueelle, ja toisilla ei.

Ruokavalion merkitys SA-taudissa

Vaikka umpisuolessa tapahtuu aminohapposynteesiä, kanin pitäisi saada ravinnostaan rikkiä sisältäviä aminohappoja. Esimerkiksi metioniinia ja lysiinia tarvitaan keratiinin muodostamiseen ja turkin kasvattamiseen. Magnesiumin puute on myös yhdistetty alopeciaan eli kaljuuntumiseen.

Lysiiniä on persiljassa, pinaatissa, vesikrassissa, saksanpähkinöissä, manteleissa, palkokasveissa ja kurpitsansiemenissä. Kurpitsansiemenissä on myös magnesiumia. Metioniinia on myös siemenissä ja jonkin verran kaurassa. Jos tuntuu, että kanin turkki on ohut, voi kokeilla pientä lorausta rapsiöljyä (alle 1 tl) paristi viikossa tai harvemmin kanin ruuan päälle.

Yleensä kurpitsansiemeniä ja muitakin siemeniä tai pähkinöitä kannattaa antaa vain harvoin herkkupaloina, kuten esimerkiksi kynsienleikkuun yhteydessä muutaman. Saksanpähkinöitä vain yksi ja sekin pilkottuna. Kaurahiutaleita olen antanut omille kaneille noin 1 tl päivässä, mutta kaikille kaneille ne eivät sovi.

Palkokasvit voivat aiheuttaa löysää vatsaa tai piereskelyä (kuten niitä runsaasti sisältävät pelletit Ruusa-kanille), joten niitä on annettava varoen. Persiljassa ja pinaatissa on puolestaan paljon oksalaattia, mikä vääristää kalsiumin ja fosforin välistä suhdetta eikä ole hyväksi esimerkiksi virtsakivipotilaille.

Summa summarum – kaikkea kohtuudella, ja monipuolisesti erilaisia kaneille soveltuvia ruokia. Jos olet epävarma, sopiiko jokin ruoka kaneille, minulta saa aina kysyä 🙂

Case Hertta

Vuonna 2015 syntynyt teddyluppa Hertta on tuontikani Ruotsista. Hertta saapui ihmisperheeseensä neljän kuukauden ikäisenä. Hertan piti olla terve, mutta oli kuitenkin ”parantunut” vilustumisesta kaksi viikkoa aiemmin.

kanin astma
Hertta on Hurmaava, mutta hänellä on myös astma.

Terminaalissa luovutushetkellä tulevalle emännälle kerrottiin, että Hertta on aivastellut matkalla Göteborgista Tukholmaan (469 km), ja on matkustanut melkein kaksi päivää. Kyseinen kesä oli todella helteinen.

Hertan kuljetuskopassa oli pissainen viltti, joka haisi vahvalle pesuaineelle. Kani kuulosti astmaiselta. Kasvattajaperheen muita kaneja oli kuollut ”mystisesti”. Näin siis Hertalle kehittyi krooninen ylähengitysteiden vaiva, minkä vuoksi Hertan kanssa suunnattiin eläinlääkärille heti, kun laiva saapui Suomeen.

Hertasta otettiin muiden muassa pasteurellatesti. Hertta sai antibioottia ja muita lääkkeitä. Sen jälkeen Hertta on käynyt eläinlääkärillä seitsemän kertaa. Lääkityksenä on ollut Metacam (kipulääke), Baytril (antibiootti), Zithromax (antibiootti), Doxybactin (antibiootti), Atarax (antihistamiini), Medrol Vet (kortisoni), Prednison (kortisoni) sekä Furosoral (nesteenpoistolääke).

Antibiootit ovat olleet tehottomia ja parhaiten oireisiin on auttanut kalliimpi Medrol vet -kortisoni, mutta siitä Hertta tulee omistajan mukaan äkäiseksi.

Hertta syö jatkuvasti kortisonia, antihistaminia ja Maxim-monivitamiinia. Hertta on myös kuvattu keuhkoista ja nenän eritteestä on otettu näyte. Diagnoosina Hertalla on astman, allergian tai yliherkkyyden yhdistelmä.

Vuonna 2018 keuhkokuvissa näkyi keuhkoputkien ympärillä tiiviyttä, jota eläinlääkäri epäili krooniseksi tulehdusmuutokseksi, mutta myös neste on todennäköinen vaihtoehto. Sen vuoksi Hertta on saanut nesteenpoistolääkettä.

Vuonna 2019 keuhkokuvissa ei ollut muutosta pahempaan ja nenänäytteen erite oli kirkasta, bakteeritonta ja veretöntä. Monen muun lyhytkalloisen kanin tavoin Hertalla rähmii myös silmät. Kuivunutta eritettä saa kammata pois ahkerasti. Voisiko kyynelkanavien huuhtelu auttaa? Ainakin Poppanan krooniseen silmävuotoon siitä oli suuri apu.

Höyryhengitystä on suositeltu ja annettu Hertalle. Kutterit ja muut mäntyä sisältävät kuivikkeet kannattaa pitää kaukana ja käyttää esimerkiksi haapahaketta. Astmaan auttavat mahdollisimman pölyttömät heinät ja kuivikkeet. Yrteistä erityisesti salviaa ja minttuja voi kokeilla, mutta pelkästä oikeasta ruokavaliosta ei ole apua vaan kani tarvitsee lääkityksen.

Hertta on kunnoltaan pirteä ja utelias. Syö ja juo hyvin. Hertta kuitenkin yskii ja aivastelee jatkuvasti. Joskus ilmojen vaihtelu vaikuttaa oireisiin. Jos Hertta innostuu riehumaan ja iloloikkimaan, se voi aiheuttaa aivastelupuuskan. Ruokailu tuntuu pahentavan oireita myös. Nenästä vuotaa jatkuvasti eritettä, mikä on tietysti vain nenän avulla hengittäville kaneille paha juttu.

Kaiken kaikkiaan Hertan eläinlääkärikäynteihin on mennyt lähemmäs tuhat euroa.

Omistaja kertoo Hertan jatkuvasta lääkityksestä seuraavaa (hinnat vuodelta 2019): Medrol Vet 3 x 10 tabl. annoksella 1/4 tabl/vrk 7 e tai Prednison 5 mg 1 x 100 tabl. annoksella 1/4 tabl 1-2 krt/vrk 4,93 e sekä Atarax 25 mg 1 x 100 tabl. annoksella 1/4 tabl 1-2 krt/vrk 15,25 e.

Outona yksityiskohtana Hertan omistaja kertoo, että Hertta ei oireillut pariin päivään steriloinnin (ja nukutuksen) jälkeen. Mistä tämä voisi johtua?

Kaneille on käytössä kissojen inhalaattorit ja astmalääkkeet. Kenties sellaista voisi kokeilla Hertallakin.

Inhalaattoreiden hinta on noin muutamasta kympistä yli sataan euroon ja lääkkeet maksavat alta 20 euroa. Yhdestä erästä saa noin 100 painallusta, joten lopullinen summa riippuu kanille määrätystä annostuksesta. Inhalaattoria ja lääkkeitä kannattaa kysyä omalta eläinlääkäriklinikalta.

Yhteenvetona

Autoimmuunijutut selviävät yleensä vasta muiden aiheuttajien poissuljennan jälkeen. Ja kun sanon ”selviävät”, tarkoitan, että oireiden aiheuttajaksi ilmenee jokin mystinen autoimmuunisairaus, jota ei ole kaneilla tutkittu. En siis tarkoita, että oireiden perimmäinen syy selviäisi, sillä se voi löytyä niin perimästä kuin ulkoisista ärsykkeistä.

Kukka-Maaria Helkiön (SA-tauti, ks. linkki) mukaan: ”Tyypillisesti sairastuva koira on nuori aikuinen tai keski-ikäinen.” Poppana oli 10-vuotias sairastuessaan ja Mango noin 2-vuotias. Hertta on puolestaan ollut hengitysvaivainen poikasesta saakka.

Yleisesti ottaen stressi lienee yksi suurimmista syyllisistä, joten sitä kannattaa aina välttää. Stressiä voivat luoda lajitoverien puuttuminen, leikkaamattomuus (hormonit jylläävät), virikkeetön tai muuten epäsopiva ympäristö ja vääränlainen käsittely. Kanista ei yhdellä vilkaisulla näe, onko sillä stressiä vai ei vaan se näkyy ajan myötä käyttäytymisessä ja vielä pitkänkin ajan päästä esimerkiksi terveydentilassa.

Suolisto on tärkeä terveyden ylläpitäjä. Jos sen floora ei ole kunnossa, ei kanikaan ole kunnossa. Voisiko herkkävatsaisuus olla yhdistävä tekijä? Virheellinen ravinto poikasena ja/tai myöhemmällä iällä voisi olla yksi aiheuttaja.

Koska näistä(kään) kanien sairauksista ei vielä tiedetä tarpeeksi, ei sairastuneilla kaneilla tai niiden lähisukulaisilla tulisi koskaan teettää poikasia. Liikajalostus ja pieni geenipooli eivät myöskään ole hyväksi.

P.S. Lähteinä käytin eläinlääkäreiden ja patologisten lausuntojen lisäksi mm. Molly Vargan Textbook of Rabbit Medicineä ja Lucile Mooren Rabbit Nutrition and Nutritional Healingin kakkospainoksia.

P.P.S. Jos sun kaneilla on diagnosoitu aiheeseen liittyen sairauksia, kuulen niistä mielelläni 🙂 Esimerkiksi sähköposti tavoittaa hyvin.