Kaneihin liittyvät jalostusongelmat

Hej på dig! Olen kirjoittanut kaneihin liittyvistä jalostusongelmista ennenkin, mutta tämä postaus tulee nyt vähän eri näkökulmasta. Kerron Poppanan tarinan esimerkkinä kaneihin kohdistuvista jalostusongelmista sekä vertailen kaneja koirien ja kissojen jalostustyöhön.

Kasvatimme tosiaan Poppanan eläinlääkärilaskuja reilun kuukauden aikana 443,42 euron edestä. Siinä eivät ole mukana kaikki lääkkeet. Poppanasta otettiin muun muassa kahdet röntgenkuvat ja verikokeita. Ensimmäinen diagnoosi oli vatsalaukun laajentuma, pieni virtsakivi virtsarakossa ja umpisuolessa/peräsuolessa koukkumainen tiivistymä (ehkä vierasesine).

Toinen diagnoosi oli epämuodostunut ristiselkä. Teki mieli itkeä, kun eläinlääkäri näytti röntgenkuvia ja sanoi, että jos koiralla olisi tälläiset kuvat, se ei kävelisi. Ja siinä noin 10-vuotias Poppana istui kantokopassaan – tuolla epämuodostuneella selkärangalla on loikittu syntymästä saakka.

Artikkelikuva on siis yksi Poppanan röntgenkuvista. Tästä alla olevasta kuvasta taas näkee, kuinka lantio on suora, mutta alaselkä on mutkalla ja nikamat vinksin vonksin. Poppanan ”ummetustaipumus” sai täysin uuden merkityksen. On silti todennäköistä, että poikasajan väärän ravinnon vuoksi Poppanan vatsa on herkkä.

kani jalostus selkävaiva hermeliini leijonanharjas
Poppana-kanin selkäröntgen, kuva Nokian Pieneläinklinikka.

Olivatko kaikki aiemmat kipukohtaukset kuitenkaan pelkkää ummetusta? Ehkä eivät, jos ristiselkä näyttää tuolta. Hoitoa tämä diagnoosi ei sinällään olisi muuttanut, sillä samaa meloksikaamia on saatu kipulääkkeksi myös ummetuskohtausten vuoksi.

Koirien testaus

Kun Poppanan synnynnäinen epämuodostuma paljastui, aloin kysellä koirien ja kissojen kasvattajilta, mitä kaikkia testejä vastuulliset kasvattajat otattavat emoista, isistä ja pennuista jalostustyön vuoksi. Lista oli etenkin koirilla pitkä: ”vähintään PEVISA-vaatimukset (perinnöllisten sairauksien vastustamisohjelma)”.

Omalta koiraltaan tämä kasvattaja on tutkinut seuraavat: ”selkä, kyynärnivelet, lonkat ja varpaiden nuljuluut, tarkistettu silmät ja polvet, kuunneltu sydän ja otettu rodulle kuuluvat geenitestit.” Hän jatkaa, että ”PEVISA vaatisi jalostuskoiralta vain että lonkat ja kyynärnivelet on kuvattu (tuloksesta viis) ja silmät peilattu.”

Toinen kasvattaja kertoo näin: ”Kuvautin ennen astutusta silmät ja lonkat muistaakseni, en polvia sekä otin jonkun laajan geenitutkimuksen jonka nimeä en muista. Kyse porokoirasta.”

Kolmas kasvattaja kasvattaa melko harvinaista rotua ja hän kertoo näin: ”Riippuu rodusta. Meillä ei ole PEVISAA, mutta tunnettuja ongelmia ovat etupäät — joten etuosan kuvaus ehdottomasti. Polvi- ja silmätutkimus ovat suositus, joten ne myös. Lonkissa meillä ei ole ongelmia ollut, joten en ainakaan erillisenä asiana tutkituttaisi (rauhoitettava kuvaukseen)”.

”Moni ultrauttaa munuaiset, mutta siitä on vähän kahta koulukuntaa. Parhaillaan toivomme että saataisiin kehitettyä DNA -testi koskien geeniä joka aiheuttaa skyenterrierihepatiittiä, se on Britanniassa kehitystyön alla. Viime pentueeni emältä tutkittiin silmät, polvet, kyynärät ja lonkat (samalla kuvauksella meni) Lisäksi selästä otettiin epäviralliset rtg:t”

Kuvantamista, geenitestejä ja vähintään PEVISA. Entäs kissoilla?

Kissojen testaus

Kissoilta vaaditaan vähemmän testejä kuin koirilta. Näitä testejä ovat esimerkiksi tarttuvat taudit, parasiitit ja sydämen sekä munuaisten ultra. Eräs kasvattaja kertoo näin: ”Riippuu rodusta. Rekisteröinnin perusvaatimukset on isäkissan laskeutuneet kivekset ja että kummallakaan vanhemmalla ei ole napatyrää.”

”Geenitestataan jos rodusta löytyy sairauksia jotka voi geenitestata. Tsekataan vanhempien veriryhmät jos rodussa esiintyy kahta veriryhmää, jos kaikki testatut on A:ta niin voi olla ettei rutiiniin kuulu testaaminen.”

Kissakasvattaja jatkaa vielä, että ”Osa rotukohtaisista geenitesteistä (ei tosin kaikissa organisaatioissa) samoin kuin valkoisten kissojen kuulotestaus on vaatimuksia rekisteröinnille. Nää on lähinnä aikuisia kasvatuskissoja koskevia testejä, pennuille ei yleensä ole tarvetta tehdä muuta kuin valkoisille kuulotesti. Pennut pitää toki olla vähintään kahdesti rokotettu, sirutettu ja ell-tarkastettu.”

”On perinnöllisiä sairauksia jota haluaisin testata mutta joihin ei oo olemassa testiä. Myöskään sydänultraus nuorella kissalla ei anna lopullista todellista vastausta että kehittyykö sille perinnöllinen sydänvika vai ei – mutta ainakin tulee anomaliat (jotka ei kyllä välttämättä perinnöllisiä, mutta ne kissat jää kuitenkin pois kasvatuksesta) ja pahiten sairaat tapaukset ilmi.”

”Luppakorvaisilla kissoilla on siihen luppaisuuteen liittyviä rusto-ongelmia, kaikki kattojärjestöt ei niitä sen takia hyväksy ikinä. — Kissoilla hammasongelmat on suht tavallisia mitä vanhemmaks kissa elää, muttei perinnöllisyyttä ole niissä juuri pystytty osoittamaan.”

Kissoilla maksaa etenkin tarttuvien tautien testaus. Hinnoissa on paljon vaihtelua ja eniten niissä maksaa se eläinlääkärikäynti. Kissan jalostustesteihin kuluu satoja euroja ja varmasti vähintään saman verran koirien testaukseen. Testien hintaa kasvattaja voi kuitenkin saada takaisin astutusmaksujen muodossa.

Verikokeita ja kuvantamista. Entäs kaneilla?

Kanien testaus

Kun kysyin kanien kasvattajilta, otetaanko kaneista mitään pakollisia testejä, vastaus oli ”ei”. Ei mitään testejä.

Eikö kaneja sitten voi tutkia? Ainakaan kuulotutkimusta ei ole kaneille Suomessa saatavilla. Uskon, että vastuullinen kasvattaja tutkituttaisi kaninsa, jos se olisi mahdollista ja siihen kannustettaisiin.

Yksi estekanien kasvattaja suunnitteli alkavansa kuvauttaa ”jalostuskanien selkiä ja lonkkia ainakin satunnaisesti” ja kuvauttaa myös ”osa kaneista useamman kerran elämänsä aikana”.

Toinen kaninkasvattaja kertoo epätoivotuista ominaisuuksista seuraavaa: ”Hammasviat, ja jalkojen asentovirheet tulee ensimmäisinä mieleen. — Jokaisella kasvattajalla hieman omanlaisensa vaatimukset jalostuseläimille jo ihan värillisesti kuin ulkomuodollisesti. luonteella on toivottavasti ihan jokaiselle kasvattajalle väliä.”

”kasvatus on niiiiin monialainen juttu, ja harmittaa kun syyt yhdistelmälle voi olla niinkin olemattomat, kuin samaa rotua edustavat uros ja naaras, eikä sukujen taustoista, omista tai rodun tavoitteista, vanhemmiksi valittujen kanien heikkouksista ja vahvuuksista (mitä parannettavaa ja kuinka ne täydentää toisiaan) tai vaikka nyt väreistä ja niiden yhteensopivuudesta ole hajuakaan.”

Kaneille ei siis ole olemassa mitään virallisia testejä. Tähän saisi tulla muutosta. Jos olet kasvattaja, eläinlääkäri, kaninomistaja tai sinua muuten vain kiinnostaa aihe, laita viestiä somessa tai lähetä sähköpostia minulle. Yritetään yhdessä viedä asiaa eteenpäin!

Haluaisin testauttaa kaneilta ainakin pasteurellan, e. cuniculin (näihin pitäisi tosin kehittää nykyistä paremmat testit), luuston, hampaat, korvat ja silmät. Sisäelinten toimintaa olisi myös hyvä tarkkailla.

Kanien jalostustyö

Jos olisin kasvattaja, pyrkisin valikoimaan kaneja, joilla on tavallinen turkki, pystyt korvat ja pitkä kuono. Suosisin varmaankin pieniä rotuja jättirotujen sijaan, koska kääpiökanit ovat pitkäikäisempiä.

Rex-turkkiset kanit ovat pehmeitä paijattavia (jos siis pysyvät paikallaan niin kauan että ehdit heitä silittää), mutta niillä on valitettavasti muita rotuja suurempi tassunpohjatulehdusriski.

Kissoilla ja koirilla on paksut anturat tassuissa, mutta kaneilla on vain tavallinen iho ja siinä karva päällä. Rex-turkkisella kanilla karvapeite on vielä ohuempaa, koska siltä löytyy pelkkää aluskarvaa.

Jokainen kanin tassunpohjatulehduksen kanssa kamppaillut tietää, kuinka kivulias ja hankala vaiva on kyseessä. Pahimmillaan tulehdus voi levitä luuhun asti ja vaikuttaa pysyvästi kanin liikkumiskykyyn. Jos tätä voi mitenkään ennaltaehkäistä vapaan liikunnan, oikean ravinnon ja puhtaiden sekä pehmeiden alusten lisäksi, se kannattaa ehdottomasti tehdä.

Luppakorvaisilla roduilla on paljon ongelmia tulehdusten kanssa. Sekä hiivat että bakteerit tykkäävät muhitella korvissa, jotka eivät saa tarpeeksi ilmaa. Lupat eivät  todennäköisesti kuule yhtä hyvin kuin pystykorvaiset kanit. Myös kommunikointi vaikeutuu, kun korvilla ei pysty ilmentämään yhtä monia eleitä kuin normaalirustoisilla korvilla.

Lyhytkuonoisilla kaneilla lienee aiemmin mainittuihin verrattuna eniten terveysongelmia. Niistä minulla onkin ikävä kyllä kokemusta. Hermeliinit, leijonanharjakset ja monet kääpiölupat ovat lyhytkuonoisia.

Sukusiittoisuus

Monilla eläinlajeilla on huono juttu, jos teettää sisaruksilla jälkikasvua. Kaneilla tämä kuitenkin on normaalia. Yksi kasvattaja kertoo, että ”pääasiallisesti pyritään käyttämään erisukuisia, mutta esim uusia värejä tuodessa, on se nopein tapa.”

”Emä-poika/isä-tytär parituksilla on mahdollista testipoikueella todeta esim piilevät hammasviat ja muut ongelmat kertaamalla geenit, tosin tälläisen yhdistelmän jälkeläisen yhdistäessä taas erisukuiseen on ’kantaisää’ jo vähemmän kuin sen omissa jälkeläisissä, eli kertautuminen laukeaa myös jo yhdellä sukupolvella. — sen avulla on mahdollista vahvistaa ominaisuuksia. Tietysti täytyy tietää mitä tekee koska voi mennä myös erittäin syvälle suohon”.

Vastuulliset eläinsuojeluyhdistykset leikkauttavat eläimet ennen uuteen kotiin luovutusta. Tälle on montakin syytä, joista osa on terveydellisiä. Ei voi tulla uusia kodittomia, mikä on hyvä senkin kannalta, että näiden kodittomiksi joutuneiden eläinten alkuperää ei välttämättä ole tiedossa.

On suuri riski teettää poikasia millään eläimellä, jonka taustoja ei tiedetä.

Kovia kokeneiden eläinten käyttäytymiseen on voinut jäädä ikäviä jälkiä, mitä ei haluta siirtää jälkipolville. Poikasajan ravinnolla on suuri merkitys kanin terveyteen ja jos se on ollut niukkaa tai vääränlaista, miten se vaikuttaa sekä kanivanhempiin että niiden poikasiin?

Jalostustyössä tulisi ottaa huomioon kaikki mahdolliset terveydelliset seikat luonteenpiirteiden lisäksi sen sijaan, että kehitetään vain tietynlaista ulkomuotoa. Lisätietoa kanien jalostuksesta löytyy Kaniininkasvattajat ry:n kotisivuilta.

Mitä sinä voit tehdä kanien hyväksi?

Olen pohtinut kanitutkimusta, jossa seurattaisiin samoja kaneja vuosien ajan. Testejä voisi olla verikokeista röntgeniin. Tutkimus voisi olla kansainvälinenkin, jos löytyisi yhteistyötahoja muista maista.

Tutkimuksen voisi toteuttaa rahoituskampanjan avulla ja omistajat/kasvattajat voisivat maksaa itsekin tutkimuksia. Vastineeksi tulokset olisivat julkisia ja ilmaiseksi kaikkien saatavilla. Tuloksista voisi olla paljon hyötyä niin kanien yleisessä terveydenhoidossa kuin jalostustyössä.

Löytyykö tällaiselle kanitutkimukselle kannatusta?

P.S. Onneksi Poppana jatkaa edelleen loikkimista, mutta meillä on pysyvä lääkitys neidin vaivoihin. Kipulääkettä menee niin usein kuin on tarvis.

 

Mainokset

Kani ummella – vai onko?

Moikka! Jos eläinlääkäriltä kysyy kanin ummetuksesta, hän voi todennäköisesti luetella monta eri sairautta, jotka ovat paljastuneet sen jälkeen, kun ”ummetuksesta” kärsivä kani on tuotu vastaanotolle.

Se, että kanilta ei tule papanaa, ei automaattisesti tarkoita, että ongelman on aiheuttanut hidastunut suolistontoiminta. Oireita voi tulla esimerkiksi sisäelinvaurioista, virtsavaivoista, paiseista, hammaspiikeistä, silmävaivoista, syövästä tai leikkaamattomien naaraiden kohdusta.

Koska sekä oikeat vatsavaivat että vatsaoireita aiheuttavat muut sairaudet ovat yleisiä kaneilla, tein viime vuonna yhteistyössä eläinlääkäri Jenni Rankin kanssa kanien ummetustiedotteen. Tiedote on luettavissa tämän postauksen lopussa.

Case Poppana

Jouduimme vanhimman kanini kanssa muutama viikko sitten tekemään äkkilähdön eläinlääkäriin, koska Poppana huohotteli erittäin kivuliaan näköisenä. Poppiksella on taipumusta vatsavaivoihin, siis sekä ummetukseen että löysään ulosteeseen.

Poppanalla on monen monta kertaa ollut ummetusta ja kipukohtauksia. Olen yhdistänyt nämä toisiinsa, sillä jos on kipukohtaus, ei tule papanaakaan. Välillä on myös käynyt niin, että yhtenä hetkenä Poppana on normaali ja syö esimerkiksi heinää, mutta kohta makaa pitkää pituuttaan ja näyttää kivuliaalta eikä ruoka kelpaa. Nämä ovat yleensä menneet ohi itsekseen muutamassa tunnissa.

Joskus on ollut kipulääkettä ja esimerkiksi Primperania (suolistontoimintaa edistävä lääke) valmiina ja olenkin antanut niitä. Muutama vuosi sitten käytössä olivat myös ananas ja papaija, joiden sanotaan auttavan kanin ummetukseen. Nyt tiedän, että se on urbaanilegendaa.

Poppana on kuulunut perheeseeni noin 8 vuoden ajan, joten ajattelin, että kyllähän minä kanini tunnen. Siispä nostin huohottelevan kanin sohvalle ja annoin varovasti ruutalla millin-pari vettä.

Ei auttanut ja Poppana näytti todella kivuliaalta. Aloin soitella eläinlääkäreitä läpi. Onneksi löytyi yksi kaneista tietävä eläinlääkäri, jonne saimme lähteä heti ajamaan.

Kun nostin Poppanan kopasta tutkimuspöydälle, eläinlääkäri kysyi, tuleeko siltä normaalisti eritettä nenästä. Herranjestas, ei! Sanoin, että annoin ruutalla vettä suuhun vähän ennen kuin lähdimme vastaanotolle.

Vuosien aikana olen monesti antanut ruutalla lääkkeitä, vettä, ruokaa ja muuta nestemäistä kaneille. Nyt olin kuitenkin tehnyt virhearvion, sillä Poppana oli aspiroinut eli vetänyt vettä henkeensä.

Itselleni ja myös sulle muistutuksena, että huohottelevalle kanille ei saa antaa mitään suun kautta väkisin. Ja huohotteleva kani tuskin syö tai juokaan mitään itse.

Vaikka Poppana meni minua karkuun eikä ollut yhtään veltto, hengitys oli niin kiivasta, että ruutalla vettä suuhun -idea pahensi tilannetta. Jos olisin sen lisäksi yrittänyt pakkoruokintaa, laajentunut vatsalaukku (kyllä, tämä oli yksi diagnooseista) olisi melko varmasti revennyt ja kani olisi kuollut siihen.

Röntgenkuvien tärkeys

Kun kani on ummella eikä syö tai juo, eläinlääkäri haluaa usein ottaa röntgenkuvat. Sieltä sitten nähdään, onko esimerkiksi suolitukosta. Ongelmana tässä on vain se, että monesti eläinlääkärireissut tapahtuvat päivystysaikaan. Silloin on paitsi kallista, myös kaneista tietäviä eläinlääkäreitä vähän tarjolla.

Tästä syystä olen muutaman kerran kieltänyt ottamasta röntgeniä. Olisihan se hienoa, jos pystyisi tuhanteen euroonkin saakka maksamaan yhtäkkisiä summia, mutta omaan budjettiin tälläinen ei ole sopinut.

Kaneille ei ole sairaskuluja kattavaa vakuutusta tarjolla. Kuka vakuutusyhtiö ottaisi tästä kopin?

Hoidatan siis mieluummin oireita päivystysaikaan ja haen parempaa apua sitten, kun tilanne on jo vähän rauhoittunut ja saan kaneista tietävälle eläinlääkärille ajan.

Poppanan diagnoosi

Meillä oli onni onnettomuudessa, koska tällä kertaa ei ollut päivystysaika ja kuvat otettiin. Röntgenkuvat paljastivat, että Poppanalla on jokin vierasesine paksusuolessa, ja virtsakivi. Näiden lisäksi Poppanan vatsalaukku oli laajentunut.

Vastaanotolta päästiin vihdoin kotiin, mutta ennen sitä Poppana sai ihon alle kipulääkettä, nesteytystä, B-vitamiinia sekä suolistontoimintaa edistävää lääkettä. Kotimatkalla haettiin vielä apteekista nestemäistä Cuplaton-valmistetta.

Reseptivapaa Cuplaton on tarkoitettu ilmavaivaisille ihmislapsille, mutta se sopii myös kaneille. Poppanan annostus oli suuhun 3-4 tippaa 4-8 tunnin välein, kunnes vatsa toimii.

Löytyi niistä röntgenistä muutakin, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa. Toivottavasti näistä tiedoista on jollekulle apua, jotta kanit saadaan aiempaa nopeammin osaavaan hoitoon!

Lopuksi tiedote:

Kanin hidastunut suolistontoiminta – mitä tehdä?

Kani makoilee ja näyttää kipuilevalta? Ei syö eikä papanoi? Saattaa virtsata alleen?

Kani ei syö, jos sattuu ja jos kani ei syö, ei tule papanaakaan. Hidastunut suolistontoiminta on vakava tila eläinlajeilla, jotka eivät osaa oksentaa. Se on yleensä oire, joka voi johtua monista, kiireellistäkin hoitoa vaativista sairauksista. Tämän vuoksi eläinlääkärintarkastus on paikallaan.

Milloin eläinlääkäriin?

– jos kani ei syö mitään itse
– jos kani muuttuu apaattiseksi
– jos kani on selkeästi ylipainoinen (hengenvaarallinen rasvamaksa kehittyy nopeammin ylipainoisilla syömättömillä kaneilla)
– jos kani on alilämpöinen (tuntuu viileältä, etenkin varpaista ja korvista)
– eläinlääkärillä kani tutkitaan, se saa nesteytystä, kipulääkettä ja suolistontoimintaa edistävää lääkettä

Kotihoitona (kun kani on melko pirteä tai kani on jo saanut eläinlääkärin hoitoa):

– persiljaa tai muita kanin lempiyrttejä (houkuttele syömään viemällä lehtiä kanin huulille)
– lämpöhoitoa (infrapunalamppu tai vastaava, mutta pidä huoli ettei lämpötila nouse liikaa)
– kevyttä vatsahierontaa
– mahdollisesti tukiruokintaa (kasvinsyöjien Recovery/Critical care -jauhetta veteen sekoitettuna pakkauksen
ohjeen mukaan. Jos ei jauhetta ole, turvota pellettejä vedessä tai käytä sokeroimatonta kurpitsasosetta 50 ml/kg jaettuna kolmeen tai viiteen ruokintakertaan päivässä. Soseeseen lisätään tilkka vettä tai 1 tl rypsiöljyä.)
– kaikilla ei ole eläinlääkärin palveluita lähellä, joten on hyvä aloittaa kotihoito eläinlääkäriin pääsyä odotellessa. Älä kuitenkaan kokeile tukiruokintaa, jos kani on jo apaattinen.

Aiemmin on ollut vallalla käsitys, jonka mukaan kanin hidastuneeseen suolistontoimintaan on hyvä antaa ananasta tai papaijaa. Niissä on kuitenkin korkea sokeripitoisuus, mikä monesti aiheuttaa löysää vatsaa eikä papaiinin tai bromelaiinin tehosta ole tieteellisiä todisteita.

Ananassäilykemehun antaminen voi näennäisesti parantaa kanin oloa, mutta siinä on kyse nimenomaan nesteen antamisesta eikä niinkään siitä, mitä nestettä annetaan. Anna siis mieluummin ruutalla pelkkää vettä.

Aikuisen kanin mahalaukun pH on yleensä 1-2, joten mahalaukun happamuuden takia vaikutus ei ulotu suolistoon saakka. Happamuus heikentää ananaksen tehon eikä papaija toimi sen paremmin.

Ennaltaehkäisyyn:

– vapaa liikunta
– oikea ravinto (heinä, pelletti siemenseoksen sijaan, yrttejä yms.)
– ei äkillisiä muutoksia ruokavalioon tai muihin oloihin
– suotuisa elinympäristö (piiloutumis- ja kaivamismahdollisuuksia, lajitovereita yms.)

HUOM! Jos päivystyksessä ei ole saatavilla kaneihin perehtynyttä eläinlääkäriä, Yliopistollisessa Eläinsairaalassa on koko maan eläinlääkäreitä palveleva konsultaatiopuhelin 24/7.

Yhteistyössä:
Kanikirjailija Sari Mäyränpää & Yliopistollisen Eläinsairaalan Eksoottisten eläinten klinikka

Lisätiedot www.sarinarkki.fi & http://elainsairaala.helsinki.fi/fi/eksoottisten-elainten-klinikka

 

Kani saa poikasia – mitä tehdä?

Heippa! Jos et ole ihan varma kanien sukupuolesta, saattaa olla, että perheenlisäystä on tulossa. Etenkin jos osa kaneista on leikkaamattomia.

Kokosin alle lisääntymistietoa kanin tiineyden, synnytyksen ja orpopoikasten hoitovinkkien lisäksi 🙂

Nämä ohjeet on suunnattu ensisijaisesti vahinko- ja orpopoikasten hoitoa ajatellen, sillä vastuullisessa kasvatustyössä on monia muitakin seikkoja, mitä pitää ottaa huomioon. Esimerkiksi tietynvärisiä kaneja ei voi astuttaa keskenään ilman poikasten megakoolonriskiä.

Mistä tietää, onko kani tiineenä?

Kaneilla ei ole juoksuja, kuten koirilla, mutta on ajanjaksoja, jolloin naaraat ovat hyvinkin vastaanottavaisia. Merkkinä tästä ovat normaalia punaisemmat ja turvonneet sukupuolielimet.

Kevät ja kesä ovat lisääntymisaikaa, mutta myös ravinto, valonmäärä, lämpötila ja muiden kanien läsnäolo vaikuttavat lisääntymisvalmiuteen.

Jos esimerkiksi toinen kani astuu naarasta (olkoon astuva kani naaras tai uros) tai se haistaa leikkaamattoman uroksen, se alkaa tuottaa hormonia, minkä vuoksi munarakkuloita alkaa kehittyä. Munarakkulat tuottavat estrogeenia noin 12-14 päivän ajan. Tänä aikana naaras voi tulla tiineeksi.

Jos 14 päivän aikana naaras ei tule tiineeksi, uusia munarakkuloita alkaa muodostua taas neljän päivän päästä.

Ultralla näkee tiineyden 8 vuorokauden jälkeen, röntgenkuvilla 11 päivän jälkeen. Palpoimalla eli varovasti käsin painelemalla eläinlääkäri voi todeta tiineyden 10-12 päivän jälkeen. Maitorauhaset kehittyvät tiineyden loppupuolella.

Valeraskaus kestää yleensä reilut kaksi viikkoa, kun taas tiineys yleensä pisimmillään 32 vuorokautta. Valeraskaudesta voi tosin tulla pitkäänkin kestävä kierre. Muun muassa siksi suositellaan myös naaraiden leikkauttamista.

Kaniemo synnyttää yleensä yöaikaan ja synnytystä edeltää karvan nyhtäminen sekä pesän tekeminen. Jos pesä on tehty, tarkkaile sitä harhailevien poikasten varalta. Jos pesä on tehty, mutta poikasia ei kuulu ja naaras voi muuten hyvin, kyse on todennäköisesti valeraskaudesta.

Keskenmenot

Jos olot eivät ole suotuisat, kaninaaras voi aiheuttaa itselleen keskenmenon, jolloin sikiö imeytyy takaisin elimistöön. Millaiset sitten ovat suotuisat olot? Ravintoa pitää olla tarpeeksi ja ympäristön mahdollisimman rauhallinen.

Etenkin ensisynnyttäjillä voi tulla ongelmia tiineyden kanssa. Sikiöt eivät välttämättä kehity normaalisti ja ne voivat syntyä etuajassa. Tiedän naaraskanin, joka oli tiineenä omistajan tietämättä ja synnytti epämuodostuneen poikasen.

Poikanen ei muistuttanut kania vaan oli kananpalan näköinen. Lisäksi naaras yritti syödä sen. Toinen poikanen abortoitiin steriloinnin yhteydessä. Sekään ei ollut normaalisti kehittynyt.

Jos kaniemo stressaa, se voi tosiaan syödä poikasensa tai ainakin vahingoittaa niitä.

Ongelmia synnytyksessä

Synnytyksessä voi tulla ongelmia, jolloin tarvitaan eläinlääkärin apua. Jos poikasista vaikka yksi on epämuodostunut, se voi jäädä kiinni synnytysteihin, jolloin juuttuneen poikasen lisäksi sekä emo että muut poikaset ovat vaarassa.

Olen ollut mukana tällaisessa synnytyksessä. Yksi poikasista oli liian suuri ja oli jäänyt jumiin niin, että poikasesta osa roikkui ulkona. Naarasta lääkittiin ja lopulta poikaset saatiin ulos. Yksikään poikasista ei selvinnyt hengissä.

Yleensä synnytys kestää puolisen tuntia, mutta joskus poikasten välillä voi olla tunteja ja harvoin jopa päiviä.

Luonnossa kani synnyttää onkaloissa, joissa poikaset pysyvät lämpiminä pesässä. Kaniemojen ei ole tarvinnut kanniskella poikasia takaisin pesään. Siksi kotikanikaan ei kanniskele itse poikasia takaisin pesään.

Jos poikasia löytyy pesän ulkopuolelta, palauta ne kiireesti takaisin pesään.

Mistä tietää onko kaikki hyvin?

Parasta, mitä voi nyt tehdä kanien eteen, on antaa niiden olla mahdollisimman rauhallisessa ympäristössä.

Esimerkiksi olohuone, jossa ramppaa oman perheen lisäksi vieraita, ei ole rauhallinen ympäristö. Stressaantunut kaniemo voi syödä tai vahingoittaa muuten poikasiaan, joten kannattaa antaa kanien olla rauhassa.

Poikasia ei ole tarpeen käsitellä, mutta pesän voi tarkistaa kerran päivässä, jos epäilee, että emo ei hoida poikuetta. Jos poikaset tuntuvat lämpöisiltä, ne nukkuvat eivätkä ole ryppyisiä, niillä on todennäköisesti kaikki hyvin.

Ryppyiset poikaset tarkoittavat nälkiintyneitä ja kuivuneita poikasia. Jostain syystä ne eivät saa tarpeeksi ravintoa. Mikäli muita potentiaalisia kaniemoja ei ole lähettyvillä, pitää yrittää ruokkia poikasia itse.

Orpopoikaset ja käsiruokinta

Jos lähistöllä asuu muita kaniemoja, orpopoikaset kannattaa viedä sinne. Paras onnistumisprosentti tulee yleensä yhdistämällä vanhempia poikasia nuorempaan poikueeseen. Orpopoikaset kannattaa asettaa pesän alimmaisiksi ja nostaa emon omat poikaset pinon päälle.

Jos kaniemo hoitaa poikasiaan, ei ole mitään syytä ruokkia niitä käsin. Jos poikaset ovat jääneet orvoiksi tai jos ne ovat ryppyisiä, niitä voi ruokkia itse.

Kaninpoikasten ruokinta on haasteellista, sillä kaneille ei ole olemassa maidonkorviketta. Yleensä käytetään kissojen maidonkorviketta, mutta siinä on liikaa hiilihydraatteja ja liian vähän kaloreita. Kaninmaidossa on noin 14 % proteiinia, 11 % rasvaa ja 2 % hiilihydraattia.

Poikasia ruokitaan, kun ne ovat rauhattomia, tai kahdesta kolmeen kertaan päivässä. Tätä useammin ei kaniemokaan poikasia ruokkisi.

Terve poikanen imee itse maitoa pipetistä. Jos joudut ruuttaamaan maitoa poikasen suuhun, siinä on vaarana aspiroiminen eli sitä voi joutua keuhkoihin. Poikanen voi tukehtua tai sille voi tulla keuhkokuume.

Poikaset juovat 2-30 ml maitoa kerrallaan. Valmista jokainen maitosatsi erikseen ja vain vähän ennen ruokintaa. Neulottomien ruiskujen, pipettien ja muiden ruokintavälineiden tulee olla steriilejä.

Emon maidossa on rasvaa, jota kehittyvien poikasten suolisto kipeästi tarvitsee. Maidonkorvikkeilla syötetyt poikaset eivät saa tätä mikrobisuojaa ja ovat siksi alttiimpia tulehduksille.

Poikasten pitää pysyä koko ajan lämpiminä. Ruokintaa varten ne voi laittaa selälleen. Kaniemo ei pese poikastensa peppua ja alavatsaa ruokinnan jälkeen, joten sitä ei ole tarpeen tehdä ihmisenkään.

Jos olet ehtinyt tehdä näin aiemmin, ei hätää! Se ei ole haitallista. Muut eläinlajit tekevät näin, jotta poikasilta tulisi virtsaa ja ulostetta.

Parin viikon jälkeen poikasille voi tarjota terveiden aikuisten kanien umpisuolipapanoita, jos niitä on saatavilla. Noin 17 vuorokauden jälkeen aletaan syödä myös kiinteää ruokaa.

Lisääntymiseen liittyvää nippelitietoa:

  • poikueen koko on yleensä 2-8
  • syntymäpaino 40-100g
  • emo ruokkii poikasia vain pari kertaa päivässä (noin 2-5 min ajan)
  • silmät aukeavat 7 vrk iässä
  • vieroitus 4-6 viikkoa
  • luovutusikä noin 12 viikkoa
  • sukukypsyys joko 4-5 kk iässä (kääpiörodut), 5-8 kk iässä (suuremmat rodut) tai kun kani on saavuttanut 70-75 % aikuisen kanin koosta
  • kivekset laskeutuvat 10-12 viikon iässä
  • urokset voi kastroida heti kivesten laskeuduttua (vaikutus alkaa vasta 4-6 viikon jälkeen kastroinnista eli sitä ennen uros voi vielä saattaa leikkaamattomia naaraita tiineeksi)
  • naaraat voi steriloida 6 kk eteenpäin
  • poikueita ei ole hyvä teettää alle 5 kk tai yli 3 vuoden ikäisillä naarailla
  • naaras voi tulla uudestaan tiineeksi heti synnytyksen jälkeen, joten kannattaa erottaa uroskani tiineyden aikana naaraasta

P.S. Lähteenä käytin Molly Vargan toimittamaa kakkospainosta teoksesta Textbook of rabbit medicine 🙂 Lisätietoa on myös Kanikirjassa (sivuilla 27-33).

P.P.S. Poikasajan positiivisia kokemuksia ja laadukasta ravintoa ei voi kylliksi painottaa. Ne voivat vaikuttaa kaniin koko sen elämän ajan. Että ei mitään paineita 😉

Pähkinänkuoressa: Pidä kaneja vapaana, tarjoa niille virikkeitä ja anna niiden olla sisarusten ja emon kanssa mahdollisimman kauan. Toki sukupuolet pitää erottaa toisistaan ennen kuin urosten kivekset laskeutuvat. Hyvälaatuinen heinä on pääruokaa. Pidä siemenseokset ja jyvät pannassa, suosi laadukkaita pellettejä. Hedelmien ja esimerkiksi porkkanan sijaan tarjoile erilaisia yrttejä ja vihanneksia. Leikkauta kanit ajoissa.