Esittelyssä kanien hoito-oppaat

Heissulivei! Kanien hoito-oppaita on moneen junaan ja tässä postauksessa esittelen muutamat teokset, joita itse olen lukenut.

Kanit ovat monilta osin väärinymmärrettyjä, mikä voi johtaa moneen ongelmaan ja lopulta jopa kodinvaihtamiseen tai lopettamiseen. Siksi oppaisiin kannattaa tutustua, vaikka tuntuisi, että tietää jo tarpeeksi 🙂

Molly Varga: Textbook of Rabbit Medicine

Aloitetaan kaniraamatusta. ”Textbook of Rabbit Medicine” on Molly Vargan päivittämä kakkospainos. Ensimmäinen painos on kaniguru Frances Harcourt-Brownin käsialaa, mutta se on loppuunmyyty.

Miinuspuolia ovat korkea hinta ja vaikealukuisuus. Sairauksista esimerkiksi spondyloosista olisin kaivannut enemmän tietoa muutaman maininnan sijaan.

Kirja on tarkoitettu eläinlääkäreille ja hoitohenkilökunnalle, mutta soveltuu mainiosti myös omistajille ja muille kaniharrastajille. Se on todella kattava opus, sivuja on melkein 500. Sivuista 3-103 (rabbit basic science -osio) on varmaankin eniten hyötyä omistajille.

Pilvi Lassila (toim.): Poskipusseja, suomuja ja siipisulkia: Pienten ja eksoottisten seuraeläinten hoitotyö

Toinen opas, mitä odotin todella paljon, on Pilvi Lassilan toimittama ”Poskipusseja, suomuja ja siipisulkia: Pienten ja eksoottisten seuraeläinten hoitotyö”. Se julkaistiin vuonna 2017.

Kritiikkiä kirja saa korkeahkosta hinnasta ja siitä, että kaneista saisi olla laajempi osio. Kaneista puhutaan sivuilla 17-49, lukuun ottamatta muutamia sairauksia, joista kerrotaan jyrsijöiden osioissa.

Opas on hoitohenkilökunnalle suunnattu, kuten jo nimestä voi päätellä, mutta soveltuu myös kaikille kanien kanssa tekemisissä oleville. Hienoa saada painettua tietoa suomalaisiltakin eläinlääkäreiltä! Sitä saisi vain olla enemmänkin saatavilla.

Monesti kaikki uudet julkaisut tehdään eläinlääkärilehdissä, joita on tavallisen tallaajan vaikea päästä lukemaan. Ainakaan omalle budjetille se ei ole ollut mahdollista. Silloin tieto jää omistajien ja monen muun ulottumattomiin.

Lucile Moore: Rabbit Nutrition and Nutritional Healing

Kolmas opas, jonka tilasin Kanikirjaani kirjoittaessa, oli Lucile Mooren ”Rabbit Nutrition and Nutritional Healing”. Tämä kakkospainos on julkaistu vuonna 2013. Siinä on erilaisia kaavioita ja kuvia. Sisällys on mustavalkoinen.

Alkusanoissa Moore ihmettelee, miksi kanin ruokavalion pitäisi muistuttaa mahdollisimman paljon villikanien ruokavaliota, kun on olemassa erilaisia kanipopulaatiota eikä niiden kaikkien terveydentilaa ole tutkittu. Hänen mukaansa villikanit syövät yleensä nuorta ruohoa, mikä taas on ihan eri asia kuin se kuiva heinä, jota kotikanit saavat.

Totta, sillä nuorta ruohoa ei ole mahdollista Suomessa tarjota ympäri vuoden, kun maata peittää tätä kirjoittaessakin paksu lumikerros.

Saccharomyces cerevisiae on kirjoitettu väärin yhdellä sivulla ja pakko tunnustaa, että siitä se meinasi jäädä väärin myös omaan kirjaani. Tietysti muistiinpanot oli tehty juuri siitä sivusta 😀 Se on samalla myös kirjan huono puoli: kannattaa aina lukea loppuun saakka, ettei tule vääriä ohjeita. Teos ei ole kovin helppolukuinen muutenkaan.

Kirjassa on paljon tietoa erilaisten ruokien ravintosisällöistä. Sivulla 64 on resepti, jonka mukaan tuunasin oman kanikeksiohjeeni. Löysin tätä kautta myös kurpitsansiemenet.

Kirjan parasta antia ovat ehkä eri ruokasuositukset eli mitä antaa esimerkiksi ylipainoiselle tai liian laihalle kanille ja mitä kannattaa tarjota senioreille tai nuorille kaneille.

kanin hoito-ohjeet
Kanien hoito-oppaita moneen lähtöön.

Monika Wegler: Kääpiörotuiset kanit

Tämä on selkeästi nuoremmalle väelle suunnattu. Paljon kuvia ja vähän tekstiä. Sen käy pupuista kiinnostunut aikuinen läpi alle tunnissa. Sisältää paljon vinkkejä sekä on erittäin helppolukuinen.

Huonoja puolia? Monissa kuvissa kanit ovat poikasia, mikä voi olla uusille kaninomistajille harhaanjohtavaa. Poikasvaihe kestää vain hetken, kun taas kääpiökani yleensä elää sen päälle 10 vuotta.

Hoito ja terveys -osio kaipaisi päivitystä. Melko pintapuolinen raapaisu, vaikkakin käypä teos 🙂

Anne McBride: Kääpiökanit

Perusteos, jonka lapsikin voi nopeasti käydä läpi. Kirjan koko on tästä opasvalikoimasta pienin. Valkoinen hermeliinivauva kannessa voi vedota ostajiin.

Kirjassa annetaan muutamia omituisia ohjeita, mm. kannustetaan laittamaan kani muovilaatikkoon häkin siivouksen ajaksi. Kun siivoan oman eläinperheen vessalaatikoita, en laita tilalle mitään vaan kanit pystyvät odottamaan sen aikaa ja tekevät asiansa, kun lootissa on taas puhtaat pahnat 🙂

Kritiikkinä myös häkittäminen ja se, että siemenseos oli mainittu yhtenä sopivista ruuista.

Suomen Lemmikkikanit ry: Kaninomistajan opas

Vuonna 2015 julkaistu kirja on napakka tietopaketti. Siinä on paljon kuvia, vaikkakin ne ovat melko pieniä. Opas on hyvä alku kaikille kaninomistajille, ja näkökulma tuleekin jo kirjan nimestä esiin.

Miinusta kirja saa sisuksen taitosta ja parista trancing-kuvasta. Kania ei pitäisi pitää selällään. Olisi mielenkiintoista myös tietää, keitä kirjan kirjoittajat ovat, sillä nimiä ei ole oppaassa mainittu.

Houkuttelevat kannet.

Arja Linnavuori: Lemmikkikanin ravinto ja terveys

Kirjan lukee nopeasti, mutta se ei ole yhtä helppolukuinen kuin aiemmin mainitut lyhyet kanioppaat. Linnavuori kirjoittaa häkeistä ja juomapulloista, joten kirjassa on osittain vanhentunutta tietoa.

”Turhautunut kani jyrsii huonekaluja.” Tämä voi olla totta, mutta kaneilla on henkilökohtaisia mieltymyksiä ja niiden kuuluukin nakertaa. Joidenkin mielestä huonekalut vaan maistuvat paremmilta kuin ulkoa tuodut oksat…

Paras lainaus lienee tämä: ”Kaikkiin ihmisen touhuihin kani osallistuu omistajansa ehdoilla ja joskus omaksi rasituksekseen.” Siinä on käypä ohjenuora, mitä voi soveltaa kotioloissa. Kania kannattaa aktivoida muulloin kuin keskellä päivää, koska silloin se normaalisti nukkuisi.

kanin käyttäytyminen
Kanikirja: opas kanien maailmaan

Kanikirja: opas kanien maailmaan

Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä esittelen omani 🙂

Kanikirjassa ei ole yhtä paljon tekstiä kuin Vargan opuksessa, mutta se on kattavampi kuin aiemmin julkaistut suomenkieliset kanien hoito-oppaat, noin 130 sivua. Valotan kanien käyttäytymistä käytännön esimerkein ja esittelen myös sellaisia sairauksia, joita ei muissa oppaissa ole käsitelty lainkaan.

Yhdistin eläinlääke- ja käyttäytymistieteeseen tietotaidon, mitä olen kaneista vuosien varrella oppinut. Mulle oli tärkeää saada opas myös kirjastoihin kautta maan, jotta sinä voit halutessasi perehtyä siihen myös ilmaiseksi.

Kohdeyleisö on aikuisempaa, mutta teksti on jaoteltu niin että sitä pystyy hyvin nuorempikin pupufani lukemaan.

Kritiikkiä olen saanut kuvista, joita saisi olla enemmän. Niitä toki itsekin mielelläni olisin käyttänyt, mutta otin pankista lainaa kattaakseni kirjasta syntyvät kulut, joten kuvien määrä oli pidettävä kohtuullisena. Toivottavasti saan paikata tämän pienen puutteen toista painosta varten 🙂

Kirjoitin sellaisen oppaan, jonka olisin itse halunnut lukea, kun hankin ensimmäiset kanini. Lukuisia asioita olisin voinut tehdä paljon paremmin, jos vain olisin tiennyt, mistä mikin johtuu ja millaista hoitoa kani oikeasti tarvitsee.

Sun ei tarvi toistaa samoja virheitä vaan voit vaikka lainata kirjan kirjastosta. Tilaaminenkin on helppoa eikä tarvi heti maksaa. Vastailen myös mielelläni kysymyksiin ja otan vastaan kommentteja 🙂

P.S. Jotta postauksesta ei tule liian pitkä, piti jättää yksi opas ensi viikolle. Sitä ehdottomasti suosittelen pitkäkorvalukemistoksi eli kannattaa pysyä kuulolla!

 

Mainokset

Kanin spondyloosi – mikä se on?

Heissan! Kun pläräsin vanhoja eläinlääkärilappuja, törmäsin Hiljan eläinlääkärin todistukseen. Hiljan selkärangasta oli röntgenkuvissa löytynyt lieviä spondyloosiin viittaavia muutoksia. Myös Tupunalla oli spondyloosia. Se tuntuukin olevan melko yleinen löydös kaneilla, joista syystä tai toisesta otetaan röntgenkuvat.

Hiljalla oli kipukohtauksia, jolloin hän pissasi alleen eikä syönyt. Tupuna taas alkoi ähkiä virtsatessaan. Vaikka Tupunan ähkiminen paljastuikin lopulta nivustyrän aiheuttamaksi, löytyi rouvaltakin spondyloosia röntgenkuvien perusteella. Oireet voivat siis olla lieviä, jopa olemattomia, tai sitten kaniin sattuu niin paljon, että se jättää syömättä.

Mitä spondyloosi tarkoittaa?

Spondyloosi tarkoittaa selkärangan rappeumasairautta. Nikamien välille voi muodostua luupiikkejä tai siltoja. Sen syytä ei tiedetä, mutta se voi johtua esimerkiksi nikamien yliliikkuvuudesta tai kehityshäiriöstä, perimästä tai bakteeritulehduksesta.

Toistuvat tiineydet ja imettäminen altistavat naaraskaneja spondyloosille. Ei siis ole sattumaa, että nimenomaan Tupunalla ja Hiljalla todettiin tämä sairaus. Tupuna oli leikkaamaton löytökani ja Hilja eläintenpitokiellon saaneelta omistajalta pelastettu, myöskin leikkaamaton naaraskani.

kanin_spondyloosi
Bukleematto antoi Hiljan tassuille hyvän pidon.

Liikkumattomuus altistaa selkävaivoille. Jos kani joutuu istumaan häkissä, sille tulee todennäköisemmin kaikenlaisia sairauksia kuin vapaana loikkivalle lajitoverilleen.

Monipuolinen maasto (sisälläkin voi olla monipuolinen maasto kun tarjoaa kanille erilaisia tasoja ja kaivelumahdollisuuksia), oikea ruokavalio ja leikkuutus varhaisessa vaiheessa voivat ennaltaehkäistä spondyloosin lisäksi monia muita vaivoja.

Kasvattajalla on suuri vastuu poikasten myöhemmästä hyvinvoinnista, joten on todella tärkeää, että poikueita teetetään vastuullisesti eikä millä tahansa kanilla ja missä tahansa oloissa.

Mistä tietää, sairastaako kani spondyloosia?

Sairaus todetaan röntgenkuvilla, joten päälle päin et voi tietää varmaksi, vaivaako kania mikään. Saaliseläin on mestari piilottelemaan kipujaan, vaikkakin joskus pahaa oloa näytetään oikein selvästikin pissaamalla alle tai huohottelemalla juomakupin päällä.

Spondyloosi ei aiheuta kaikille oireita. Jos kuitenkin liikkuminen tuntuu jäykältä, kani ontuu tai ei loiki, on syytä viedä kani eläinlääkäriin. Selkäkipu ei ole kiva juttu, sen tietää jokainen kellä on selkä joskus mennyt.

Tarkkaile kania, kun se nousee ylös. Vaikuttaako nouseminen jäykältä? Alkaako kani heti loikkia vai käveleekö se? Toki venyttely kuuluu asiaan, mutta jos takajalat mieluummin kävelevät loikkimisen sijaan, kanilla voi olla jäykkä selkä.

Kun spondyloosista johtuvat luupiikit silloittuvat, se jäykistää selkärankaa ja liikkuvuus kärsii. Hermoa painava luupiikki tai katkennut luusilta voi aiheuttaa melkoisia kiputiloja ja jopa halvausoireita.

Spondyloosi diagnosoitu – mitä nyt?

Spondyloosiin ei ole parannuskeinoa. Sen oireita voidaan kuitenkin helpottaa esimerkiksi kipulääkityksellä. Todennäköisin vaihtoehto on kissojen meloksikaami oraalisuspensiona eli nestemäisenä, jota on helpompi annostella kuin koirien vastaavaa.

Eläinlääkäri haluaa yleensä ottaa verikokeet ennen kuin määrää kanille kipulääkekuureja.

Hommaa kotiin meloksikaamia ja pari neulatonta lääkeruiskua, joilla voi tarvittaessa antaa lääkettä tai tukiruokaa.

Huom! Jos tuntuu, että kani ei ole syönyt tai juonut kunnolla, anna nestettä ennen kipulääkkeen ruuttaamista suuhun. Kuivuneen kanin munuaiset voivat vaurioitua kipulääkkeestä.

Lääkearsenaali

Meloksikaamia ei saa ilman eläinlääkärin määräystä, joten samalla reissulla kannattaa hankkia kaneille sopivaa tukiruokajauheseosta. Ruiskuja kannattaa olla useampi, jotta voit pestä niitä käytön välissä, ja aina löytyy tarvittaessa puhdas ruutta.

Kun avaat meloksikaamipurkin (yleensä Loxicom tai Metacam kauppanimiltään), muista merkitä pakkaukseen avauspäivämäärä. Meloksikaami säilyy kuusi kuukautta avattuna. Kun lääkettä tarvitsee, on paljon helpompi tarkistaa päivämäärä purkista kuin alkaa etsiä kanin kotiutuspapereita tai viimeisintä lääkekuittia.

Infrapunalampusta voi olla kivunlievityksessä hyötyä, joten sellaista voi myös kokeilla. Se toimii myös lämmönlähteenä, jos kani on ollut nukutettuna.

Tulevaisuuden ennuste?

Omien kanieni spondyloosidiagnoosi ei aiheuttanut kovin vakavia oireita. On kuitenkin mahdotonta arvioida, millaisia kipuja Tupunalla ja Hiljalla oli. Ainakaan Tupunan käytös ei muuttunut mihinkään kipulääkityksen myötä eikä rouva reagoinut sen lopettamiseenkaan.

Hiljalla tuli selkeitä kipukohtauksia, joita eläinlääkäri selitti siltojen katkeamisella. Silloin Hilja pissasi alleen eikä suostunut syömään. Kipu tuntui olevan niin kovaa, ettei siihen välttämättä meloksikaami olisi auttanut. Sitten lähdettiinkin eläinlääkärin vastaanotolle.

kanilla_selkävaivoja
Tupuna tykkäsi pehmeistä alusista ja vessan matalaksi sahatusta kulkuaukosta.

Sinä tunnet kanisi parhaiten, joten todennäköisesti osaat kertoa, jos pupun käytös muuttuu tai se vaikuttaa kivuliaalta. Jos meno on vain vähän kankeampaa, mutta kani on muuten oma itsensä, spondyloosi lienee hallittavissa kipulääkkeen ja muiden järjestelyjen voimin.

Erikoisjärjestelyjä

Peitä liukkaat lattiat esimerkiksi bukleematoilla, joissa on hyvä pito. Mitä isompi matto, sen paremmin se pysyy paikallaan kanin loikkiessa sillä. Jos kanilla on kovin korkea vessalaatikko tai häkki, oviaukkoa voi olla tarpeen madaltaa sahaamalla siitä laitaa lyhyemmäksi.

Tarjoa paljon pehmeitä makuupaikkoja ja mieluiten myös sellaisia, joissa kani saa halutessaan nojata johonkin ja joista on helppo myös nousta ylös. Ranka pitää saada mahdollisimman rennoksi. Kissoille myytävät leikkitunnelit voivat käydä tähän tarkoitukseen.

Useimmat kaneille markkinoidut tunnelit ovat liian pieniä jopa kääpiöroduille, siksi käytän kissojen tunneleita. Leikkitunnelin voi sitten asettaa esimerkiksi tiiliskivien tai punnusten väliin, jotta se pysyisi paikallaan ja tarjoaisi nojan.

kanin_selkä_kipeä
Tupuna hengailemassa leikkitunnelissa.

Juttele kanille ennen kuin astut samaan huoneeseen, jotta kanin ei tarvitse pelästymisen vuoksi nousta yhtäkkiä ylös. Ole varovainen kaikessa käsittelyssä, jotta ranka ei pääse retkahtelemaan.

Ravinnon merkitys

Ruokavalio on kaiken a ja o monissa kanien sairauksissa, sillä näille meidän pitkäkorvillemme ei ole saatavilla kuin offlabel-lääkkeitä eli lääkeaineita, jotka eivät ole kaneille varta vasten tarkoitettuja. Joihinkin sairauksiin ei ole ollenkaan lääkkeitä saatavilla.

Ravinnon ihanteellinen kalsium-fosforisuhde (2:1) on tärkeä juttu. Vain tuotantokanien ravintosuosituksia on tutkittu paljon, kun taas lemmikkikanit tuntuvat jäävän kaikessa vähemmälle huomiolle. Haluaisin tietää, mikä pitää oman eläinperheeni mahdollisimman terveenä ja pitkäikäisenä enkä sitä, mikä ruokavalio lihottaa tuotantokanin kaikista tehokkaimmin.

Kalsiumia pitäisi aina olla ravinnossa enemmän kuin fosforia. Kalsiumia saa eniten tummanvihreistä kasviksista. Oksalaatti kuitenkin sitoo kalsiumia ja vääristää kalsiumin ja fosforin suhdetta. Siksi esimerkiksi pinaattia ja persiljaa kannattaa säännöstellä.

Huom! Kani on kasvinsyöjä, joten kananmunaa tai maitotuotteita ei saa antaa. Kalsiumia saa riittävästi kasveista.

Vanhenevalle kanille voi antaa pellavansiemenöljyä vajaan teelusikallisen paristi viikossa. Jos papanasta tulee löysää, vähennä annostusta. Se ei varsinaisesti liity spondyloosiin, mutta voi avittaa niveliä ja sitä kautta liikkumista.

 

Sairaaksi jalostetut – kanit jotka ramppaavat eläinlääkärillä

Moikka! Siivosin vanhoja kansioita ja löysin sieltä säilyttämiäni eläinlääkärikuitteja ja käyntikertomuksia. Ynnäilin niistä vähän summia ja haluan jakaa ne sun kanssa, koska konkreettiset esimerkit on paljon parempia kuin pelkkä mielipiteen ja tutkitun tiedon kertominen. Tänään siis vähän ikävämpää asiaa, mutta niistäkin on tarpeen puhua 🙂

Mulla on ollut kaneja monien vuosien ajan. Ihan ensimmäistä kania ei muistaakseni koskaan viety eläinlääkärille, mutta ei Iines kyllä ehtinyt meillä ollakaan kovin kauaa kun annoimme neidin pois. Olin silloin ala-asteikäinen. Vuonna 2007 adoptoin Tupunan ja Puputin. Puputti oli risteytyskani, Tupuna leijonanharjas (artikkelikuvassa). Puputin seurasta sain nauttia vain vuoteen 2011 saakka, kun neidin vei kohtusyöpä. Ennen eutanasiaa Puputti kävi vain paristi eläinlääkärillä. Tokalla käynnillä ultraääni vahvisti eläinlääkärin epäilyn. Kohtu oli todella iso, koska siellä oli adenokarsinooma. Valeraskauskierrettä lukuun ottamatta Puputti oli terve.

Tupunan seurasta sain nauttia vuosina 2007-2015. Rouvan eläinlääkärikäynnit näyttääkin pikkasen erilaisilta kuin kaverinsa Puputin. Lista on paljon pidempi. Käynnit alkoivat heti vuonna 2007. Ihan kaikkia kuitteja en ole säästänyt, mutta näiden säästämieni käyntien yhteissumma on 1064,87 euroa. Useimmiten syynä oli Tupunan krooninen silmävaiva. Diagnoosina siis conjunctivitis, krooninen sidekalvontulehdus, sarveiskalvohaava, kipuilu. Nivustyrä löytyi vuonna 2013, jolloin se myös leikattiin. Spondyloosia Tupunalla oli myös ja kyynelkanavia huuhdottiin kertaalleen, kun silmätipat eivät auttaneet. Leijonanharjaksilla on lyhyt kuono ja siksi paljon silmä-, hammas- ja hengitysongelmia. Kipulääkitys oli välillä käytössä.

Hilja kuului perheeseen vuosina 2011-2016 ja hänkin oli leijonanharjas. Eläinlääkärikäynneistä tuli 932,49 euroa. Tuossakaan ei ole kaikkia käyntejä mukana, vaan siis ne, joista säästin kuitit. Diagnooseina oli spondyloosin lisäksi monesti ummetus/anorexia. Onhan se pitkäpartainen kani ihan söpö, mutta valitettavasti karvat on pitkiä myös suolistoon joutuessaan ja siellä ne voi aiheuttaa ongelmia, vaikka kuinka harjaisi irtokarvoja. Jostain syystä Hilja alkoi lurpattaa toista korvaansa ja sen jälkeen tulikin korvatulehdus.

Ahtaat korvakäytävät ja korva lurpalle siihen päälle on melkein sama kuin korvatulehdus. Se huomattiin Hiljan kanssa. Mitä enemmän olen asiaan perehtynyt, sitä jänismäisempiä piirteitä lemmikkikaneissa olen alkanut arvostaa. Pitkä kuono, pystyt korvat, lyhyt karva (ei kuitenkaan rex, koska niilläkin on oma vitsauksensa, nimittäin tassunpohjatulehdus). Toki luppakorvaiset, lyhytkuonoiset ja poikkeavaturkkiset kanitkin ansaitsevat kodin, mutta näitä aiemmassa virkkeessä mainittuja ominaisuuksia suosisin itse, jos olisin esimerkiksi kasvattaja. Entä sitten Tupunan, Hiljan ja Poppanan kasvattajat? En tiedä heistä mitään eivätkä he tiedä, että vuosien saatossa nämä rotuominaisuudet ovat vieneet meitä jatkuvasti eläinlääkäriin.

Poppana on hermeliini ja kuulunut kaniperheeseen vuodesta 2011. Diagnoosilistalta löytyy mm. silmähaavoja, hampaiden raspausta ja ummetusta. Rahaa on kulunut eläinlääkärin vastaanotolla ainakin 1316,65e. Poppanalla on myös lyhyt kuono ja sen lisäksi vielä ulkonevat silmät, joihin menee tämän tästä roskia. Hammaspiikkiä on ollut alaposkihampaissa kieleen päin. Viime vuosina raspausväliä on voitu pidentää, koska Poppana syö niin hyvin heinää.

Lähestulkoon pelkästään omaa vikaa näistä käynneistä on ollut Tupunan ripulikäynti ja Puputin kohtusyöpä. Niitä ei voi jalostuksesta syyttää. Jälkiviisaana veisin kaikki kanit leikattaviksi eli urokset kastrointiin ja naaraat sterilointiin. Silloin en uskaltanut, koska en tiennyt Puputin ja Tupunan ikää. Nukutuksen sijaan kannattaa pelätä leikkaamattoman kanin kohonnutta riskiä sairastua syöpään. Myös Hiljan keuhkosyöpä olisi ehkä ollut vältettävissä. Etenkin naaraskanien kohdalla on tärkeää valita kaneihin tottunut eläinlääkäri. Jos vatsaonteloon jää munasarjan palasia, niistä voi ajan myötä kehittyä kuitenkin etäpesäkkeitä, kuten Hiljan kanssa luultavasti kävi. 1-2 kiloa painavan eksoottisen eläimen kanssa kirurgia on melkoista näpertelyä verrattuna kookkaiden koirien leikkauksiin.

Tuhto on kuulunut kaniperheeseen vuodesta 2015 ja Ruusa vuodesta 2016. Tuhto on kääpiöjänis ja Ruusa leijonanharjasristeytys. Ruusassa näyttäisi olevan jotain pitkäkuonoista ja lyhytkarvaista, koska neidiltä puuttuu harjakset eikä kuonokaan ole lättänä. Vuodesta 2016 lähtien olen rokotuttanut kanit RHD2-virusta vastaan, mutta niiden lisäksi Tuhtoa olen vienyt vain kerran eläinlääkäriin. Tuhtosta otettiin verikokeet ja tutkittiin, miksi se juo ja pissaa niin paljon. Mitään ei löytynyt. Tuhton ja Ruusan eläinlääkärisaldo on yht. 415,36e. Leijonanharjasten ja hermeliinin yhteissaldo 3314,01e. Esiintyisikö kaneilla sittenkin liikajalostusta?

P.S. Tiesitkö, että hoitamaton korvatulehdus voi oireilla kanilla mm. kasvohalvauksena? Toinen puoli kasvoista vetäytyy ylöspäin, vaikka tulehdus on yleensä vastakkaisella puolella eli sillä puolella, mikä näyttää normaalilta.