Poppana vs brakykefalia

Heipä hei! Edellisessä postauksessa kerroin, mitä muutoksia on tapahtunut kanien aivoissa kesyttämisen myötä, mutta on tosiasia, että kotieläinten ulkonäkö on muuttunut kaikista eniten. Villikanin kuono on pitkä, kääpiökanin surullisen usein liian lyhyt.

Mitä lyhytkalloisuus eli brakykefalia aiheuttaa kaneissa? Valitettavasti niitä, joiden mielestä tätä ei esiinny kaneilla ollenkaan, on maailma pullollaan. Miksi muuten tällaisia lättänäkuonoisia kaneja koko ajan tulisi lisää? Vai eikö niiden vaikutuksista tiedetä? Oli miten oli, näiden 12 vuoden aikana, jolloin minulla on omia ja hoitokaneja ollut, olen joutunut silmäkkäin tiettyjen sairauksien kanssa.

hermeliini

Kuvissa poseeraavalla hermeliinikanillani, Poppanalla, on ulkonevat silmät ja lättänä kuono. Sivuprofiilia kun katsoo, kuono loppuu kesken melkein kuin mopsilla. Joillakin hermeliineillä, leijonanharjaksilla ja kääpiölupilla kuono on jo niin lättänä, että nenä on melkein lommolla. Henki ei kulje kunnolla, hampailla ei ole tarpeeksi tilaa, silmätulehdukset voivat kroonistua ja kaikenlaisia roskia on yhtä mittaa silmissä.

Aiemmin meillä oli kuivikkeena kutterinpuru. Myös hamppua, turvetta ja puupellettiä on kokeiltu. Kutteri piti vaihtaa tyyriiksi haapahakkeeksi, sillä Poppanalla meni aina lastuja silmään. Niistä tuli haava, mikä puolestaan tiesi eläinlääkärireissua ja antibioottisia silmätippoja.

Vaikka meillä on nyt kuivike mörttiä, se ei tarkoita, etteikö Poppiksen silmiin edelleen joutuisi roskia. Etenkin karvanlähdön aikaan kumpaankin silmään eksyy karvamöllöjä. Kun niitä irtokarvoja lentelee ympäriinsä, vaikka kuinka harjaisi ja puunaisi, osa niistä päätyy keskelle Poppanan silmää. Kas näin.

karvasilma

Näyttääkö kivalta? Meidän mielestä ei. Ylimääräiset kiinniotot ja jatkuva silmätippojen käyttö ei ole mieluisaa puuhaa kummallekaan meistä. Tietysti vielä vähemmän Poppanalle. Lääkekaapissa on jatkuvasti oltava pieniä pipettejä fysiologista suolaliuosta ja kosteuttavia silmätippoja (ihmisten, sillä harvat lääkkeet ovat kaneille tarkoitettuja). Niitä ruuttaan varovasti silmään ja sitten poistan karvamöntin tai muun roskan vessapaperin tai korvatopsin avulla. Kurpitsansiementä palkkioksi Poppana-ressukalle. Noin iso roska silmässä ei ole ainoastaan ärsyttävää vaan myös kamalan kivuliasta. Jos mulla on ripsi silmässä, pelkästään se sattuu niin että se on saatava heti pois.

Jaoin Facebook-sivullani videon kuorsaavasta Tupuna-kanista. Sitä oli kamalaa kuunnella, kun tiesi mistä se johtuu. Kuorsaus paheni, kun Tupunan kyynelkanavia yritettiin huuhdella eläinlääkärin vastaanotolla. Toimenpide ei auttanut krooniseen silmävaivaan ja kuorsauskin jatkui entistä kovempana. Leijonanharjakset ovat ehkä söpöjä, mutta söpöydellä on hintansa. Tupuna saavutti ainakin 10 vuoden iän, mikä on kanirouvalle erittäin hieno saavutus, mutta senkin olisi mieluiten suonut hänelle ilman hengitys- ja silmävaivoja.

P.S. Jos kaninhankinta on ajankohtaista ja haluat kaninpoikasia, suosi sellaisia kaneja, jotka näyttävät jäniksiltä. Pitkä kuono, pystyt korvat. Näillä vältyt ylimääräisiltä kuluilta ja kani on todennäköisesti terveempi kuin lyhytkalloinen lajitoverinsa. Lyhytkalloisuus on ihmisen, ei sen kanin vika, joten esimerkiksi koditon hermeliinikin ansaitsee uuden mahdollisuuden. Kuten tämä Poppana aikoinaan ❤ Unohda sotet ja kikyt, paina mieleen brakyt!

Mainokset

Kanitutkimuksia

Heissulivei! Koska mua kiinnostaa lähes kaikki kaneihin liittyvä, etsin netistä erilaisia kanitutkimuksia. Tällä kertaa törmäsin pariinkin erilaiseen, joita voisin sullekin esitellä 🙂 Tykkään kaikenlaisista nippelitiedoista ja niitäkin näistä löytyi.

Lemmikkikanit vs villikanit

Törmäsin toukokuussa julkaistuun artikkeliin (Irene Brusini et al.), jossa kerrotaan, että lemmikkikaneilla on erilaiset aivot kuin villikaneilla. Ihan loogisen kuuloinen juttu, eikö? Uuden tutkimuksen mukaan kesyttäminen on saattanut muuttaa kanien, ja muiden eläinten, aivoja niin että ne pelkäävät ihmistä vähemmän kuin villit sukulaisensa. Tutkijat kuvasivat kahdeksan villikanin ja kahdeksan lemmikkikanin aivoja magneettilaitteella. Kuvista näkyi, että mantelitumake on lemmikkikaneilla keskimäärin 9% pienempi kuin villikaneilla. Se on siis aivojen osa, joka havaitsee vaaran. Mediaalinen etuotsalohko määrittelee, oliko vaara todellinen, ja se on puolestaan melkein 12% suurempi.

Valkeaa aivoainetta on lemmikkikanilla vähemmän kuin villikaneilla. Se tarkoittaa hitaampia refleksejä esimerkiksi vaaran uhatessa. Tätä ei kyllä uskoisi kotonani asuvasta Tuhto-kääpiöjäniksestä.. Löytyykö teiltä tällaisia villimpiä tapauksia? 🙂

Hieman järkyttävää oli lukea, että refleksien hidastuminen ja ylipäätään se, etteivät viestit kulje aivolohkojen välillä ja sisällä yhtä nopeasti kuin ennen, aiheuttaa esimerkiksi ihmisillä kehitysvammaisuutta.

Kun lemmikkikaneja kasvatetaan, vanhemmiksi valitaan yleensä mahdollisimman kesyjä yksilöitä. Näiden geenit puolestaan muokkaavat aivojen rakennetta. Lemmikkikanilla on pienemmät aivot muuhun vartaloon nähden kuin villikanilla.

Sitten se ikävämpi puoli: Tutkimukseen käytettiin Espanjassa kasvatettuja koe-eläimiä. Ilmeisesti kaikki kanit olivat naaraita. Käytän mennyttä muotoa, koska eläimet lopetettiin tutkimusta varten. Kesykaneja pidettiin 65cm x 35cm kokoisissa häkeissä, vai pitäisikö sanoa pikkukopeissa. Nämä häkit täyttävät Espanjan ja varmasti monen muunkin maan vähimmäisvaatimukset. Eläinsuojelulaki tarvitsee kipeästi uudistusta, ei voi muuta sanoa… Rotuina oli kalifornialaista, uudenseelanninvalkoista ja ranskanluppaa. Villikanit asuivat 2m x 3m kokoisissa aitauksissa.

Juomakuppi vs juomapullo

Nyt se on sitten todistettu! Aluksi itselläni oli käytössä juomapullo kaneilla. Kun kaksi pulloa lakkasivat toimimasta samaan aikaan, aloin pitää kaneilla vesikuppeja. Nyt meillä ei ole ollenkaan pulloja käytössä. Pulloja on hankala saada puhtaaksi eikä niistä ole kiva kanin juoda. Ne onkin kehitelty labraeläimiä varten, joten on erittäin suositeltavaa vaihtaa pullot esimerkiksi keraamisiin kuppeihin. Ne on helppo tiskata ja pysyvät melko puhtaina, kun niitä pitää häkin ulkopuolella. Tämä tietysti vaatii sen, että kani on vapaana huoneistossa 24/7 🙂

Faktat pöytään: Vähän vanhemman tutkimuksen mukaan kanit pystyvät juomaan vesikupista jopa kolme tai neljä kertaa nopeammin kuin vesipullosta. Jos kani ei saa vettä muutamaan tuntiin, myös syöminen vähenee. Nämäkin syyt puoltavat kupin hankkimista pullon sijaan.

P.S. Alkuperäiset linkit ovat englanniksi, mutta niinhän niin moni muukin kanijuttu on. Sen vuoksi kirjoitin suomenkielisen kanien hoito-oppaan, jossa kerrotaan viimeisimmät uutiset ja tutkimukset maailmalta muiden elämää kanien kanssa helpottavien hoitovinkkien ohella 🙂

P.P.S. Facebookista löytyy sellainen sivusto kuin Lemmikkikanitutkimus, käy ihmeessä liittymässä!

Puputäti testaa – lahjavinkki kaneille

Heissan! Eläinperheellä oli viime viikolla synttärit, joten tuli testattua uusi tuote. Peipot saivat lahjaksi siementankoja ja trooppisia hedelmiä. Kaneille annoin ruohomattoalustat. Kyseessä on tämä Nibble `n´dig meadow. Siihen mahtuu kääpiökokoinen kani istumaan päälle. Kolmelle kanille riitti kaksi alustaa.

Plussat ja miinukset? Mukavaa tuotteessa on se, että siinä ei periaatteessa ole mitään kaneille epäterveellistä ja haitallista, kuten siemeniä tai eläinperäisiä ainesosia. Kaneille markkinoiduista herkuista moni sisältää esimerkiksi hunajaa tai jopa nilviäisiä. Syöttäisitkö osteria kanille tai marsulle? Minä olen vuosia sitten vahingossa syöttänyt. Luepa tarkkaan pakkausseloste, jos lemmikkisi saa siemensekoitteita…

Nilviäisiä parempaa on tosiaan ruoho ja kukinnot. Tämä kuivatettu ruohomätäs on istutettu jonkinnäköiseen pahvilaatikkoon. Mättäässä on juuret ja multa jäljellä, joten ei kannata jättää sitä lattialle sellaisenaan. Voin sanoa, että ylimääräinen imurointikerta ei hirveästi houkutellut 😀 Pakko se oli kuitenkin tehdä, kun Ruusa ja Tuhto olivat riepottaneet ruohoplänttiä pitkin mattoja ja multaa oli joka puolella.. Jos hommaat tämän omille kaneille tai jyrsijöille, kannattaa asettaa se vaikka häkin tai vessalaatikon pohjalle. Ehkä sitä ei sieltä niin helposti kanneta pitkin mäkiä kuin lattialta.

virike

Kun avasin pakkauksia ja esittelin kaneille lahjansa, kaikki olivat kiinnostuneita. Ruoho ei niinkään vaan mättään reunat. Ne koostunevat kasvitärkkelyksestä ja selluloosakuidusta. Niihin isketään hampaat ekana ja se rouskutus kuuluukin pitkälle. Niin pitkälle, että suosittelen ottamaan kaneilta kaivelualustat pois yön ajaksi tai ylipäätään siihen aikaan, kun haluat nukkua. Ainakin kaksiossa tuohon pahvin nakerteluun on herännyt muutaman kerran. Siitä itse asiassa muistinkin, että voisin kirjoittaa tästä aiheesta 😀 Mikäs sen parempaa kuin herätä kanien ääniin, vaikka se nyt ei varsinaisesti mikään lempeä herätys olekaan..

Etenkin Ruusa ja Tuhto pitävät kaivamisesta, Poppana lähinnä kaivelee välillä peittojaan. Vaikka ruohoalustan nimessä mainitaan kaivaminen, tämä mätäs ei ainakaan omaa eläinperhettä siihen aktiviteettiin innostanut. Parhaat palat näyttivät olevan nuo reunat ja itse ruohomatto meni melkein sellaisenaan biojätteeseen. Pakkohan se oli sinne heittää, kun alusta oli syöty ja mullat pitkin mattoja 😀

Poppana on hitaampi tuhoamaan kuin kaverinsa, joten neidin alusta on vielä melko ehjä. Pieni varoituksen sana herkkävatsaisten kanien omistajille, koska kaikki eivät siedä pahvia. Vuosia sitten ostin vielä pahvitunneleita kaneille. Sen jälkeen, kun niistä alkoi tulla ummetusta, lakkasin ostamasta ja siirryin pajutunneleihin. Vaikka puhutaan luonnonmateriaaleista ja kanit nakertelevat oksiakin ongelmitta, jotain siinä pahvissa on, mikä ei esimerkiksi Poppanalle aina sovi. Sen vuoksi on pakko antaa Poppiksen alusta Tuhtolle ja Ruusalle, jos sitä kovasti aletaan nakerrella.

Omat kanit ovat kautta aikain olleet sen verran hienohelmoja, että juuret eivät kelpaa ravinnoksi. Jos puhutaan esimerkiksi näistä alustassa olevista juurista tai vehnänoraan juurista, ne jätetään syömättä. Kyllä ne tietysti omaankin nenään tuoksuvat erilaisilta ja voimakkaammilta kuin muu kasvi. Ravinteita niissä varmasti olisi paljon, mutta ehkä sekin on vain tottumiskysymys. Mikään yltiöterveellinen ei yleensä maistu kovin hyvältä.

Yhteenvetona, Puputädin eläinperheen käyttöön nämä ruohomatot eivät kovin hyvin soveltuneet. Niitä kuitenkin kannattaa kokeilla, koska ne ovat erilaisia ja terveellisempi vaihtoehto kaneille ja jyrsijöille kuin monet muut herkut. Voin kuvitella, että esimerkiksi hamsteri olisi aika innoissaan tällaisesta 🙂 Virikkeenä matot toimivatkin melko hyvin. Kaivamista eivät ole saaneet aikaan, mutta kani saa tuntea ruohon varpaissaan, jos siihen ei ole esimerkiksi omalla pihalla mahdollisuutta. Ensimmäisinä päivinä matto ei välttämättä innosta, mutta sitä kuitenkin käydään välillä maistelemassa ja pökkimässä nenällä. En kadu, että ostin, mutta ensi vuonna ehdottomasti jotain muuta kaneille lahjaksi 🙂

Mitä sinä annat omille lemmikeille lahjaksi?

 

 

Kanin pedikyyri- ja turkinhoitovälineet

Heissan! Koska omalla kaniperheellä on hirveä karvanlähtö päällä, ajattelin vähän esitellä turkinhoitovälineitä, mitä meillä käytetään. Furminaattori on vielä kokeilematta, mutta erilaisia harjoja, kampoja ja jopa trimmeriä on tullut kokeiltua.

Kokeilujen jälkeen olen päätynyt siihen lopputulokseen, että tiheäpiikkinen teräskampa on paras sekä pitkään että lyhyeen karvaan. Artikkelikuvassa näkyvä teräskampa on jo vanha, se taisi olla ennen koirallani käytössä. Siihen jää sekä pohjavilla että päällyskarva. Tässä hieman kääpiöjänis Tuhton satoa 😉

karvanlähtö

Kun kaneja on ollut vuosia, olen kokeillut vauvanharjaa, karstoja, erilaisia metallikampoja ja kahta erilaista muovisukaa. Talliajoista muistan sen, että suka toimi erittäin hyvin, mutta kanin karvaa niillä ei kovin hyvin saanut irti. Suka ei varmaankaan ollut tarpeeksi pieni kääpiökania ajatellen, ja voi olla, että kaneillani oli liian pitkä karva. Jos sulla on lyhytkarvainen jättikani, ehkä muovisukaa kannattaa kuitenkin kokeilla. Sellaista pehmeää, jossa ei ole piikkejä vaan ympyränmallisia nyplyjä. Instagramissa pyörii video, missä joku teki koirille muovihanskasta vastaavan. Muovihanskaan laitettiin liimapyssyllä pieniä palloja ja annettiin kuivua. Täytyykin joskus kokeilla, toimisiko se sukaa paremmin.

Vauvanharjalla irtoaa korkeintaan muutama päällikarva. Siis sama määrä kuin mitä pelkällä kädellä saisi kania silittäessään. Karstat heitin romukoppaan oikeastaan jo koiran kanssa, kun ne vain rikkoivat päällyskarvan eivätkä ylettyneet pohjavillaan. Kanin iho on myös paljon ohuempaa kuin esimerkiksi koiran, joten ei tee mieli työntää turkkiin mitään, mikä voi raapaista sitä.

Metallikampoja on monia erilaisia, mutta kannattaa valita niistä ne tiheäpiikkisimmät. Kamman pitää olla oikeankokoinen. Liian pienellä harjaa vain päätä, kun taas liian isolla ei saa kammattua kuin selkää. Olettaisin, että myös piikkien koolla on merkitystä. Piikit eivät saa olla kovin paksuja, mutta kuitenkin karstaa paksummat.

Jos kanisi antaa harjailla lattialla loikkimisen ohessa, kiva. Jos ei, join the club 😀 Kun nyt kerran harjaillaan, leikataan samalla kynnet. Tietysti harjailla pitää useammin kuin kynsiä leikata, mutta samalla voi katsastaa onko tarvetta nipsiä kynsiä. Kynnet lyhennän omilta noin kerran kuussa.

Poppana on hermeliini, joka on jalostettu vähän liian pitkälle. Ulkomuoto edellä, ei terveys. Sen kyllä huomaa, sillä Poppiksella on vähän väliä jokin mollo silmässä. Karvanlähtöaikaan saan harva se päivä napata neidin sohvalle silmätippoja varten. Meillä kanien lääkekaappiin kuuluvat kahdenlaiset silmätipat. Ihan ihmisten tuotteista kyse kylläkin, mutta mitäpä lääkkeitä täällä Suomessa olisikaan kaneille alun perin tarkoitettu.. Ostan pienissä pipeteissä fysiologista suolaliuosta (käyttöalueena taitaa pakkauksessa lukea korva/nenä) ja Bepanthenin voitelevia silmätippoja. Jompaa kumpaa tippaa silmään sen verran, että karvamöntin saa vessapaperinpalalla pyyhkäistyä silmäkulmasta pois. Taas on helpompi räpyttää!

Uskokaa tai älkää, meillä on käytössä myös teippirulla. Ei kovin ekologinen vaihtoehto, mutta kun kaneja ei aina saa heti kiinni ja niillä on hirveä karvanlähtö, on helppo rullata päästä ja selästä teippirullaan pahimmat karvatupot. Ennen kuin ne päätyy vatsaan tai Poppiksen silmiin.. Veteen kasteltu käsi voi myös toimia, mutta ei niin tehokkaasti kuin rulla.

Sitten niistä kynsistä: tuollaiset kuvassa näkyvät isohkot kynsileikkurit on hyväksi havaitut. Niitä saisi tosin kehittää, kun aina jokin osa menee eteen. Varoluiskan ja kiinnikkeen voisi poistaa kokonaan. Ne heiluvat tiellä juuri kun olet saanut pienen kynnen sopivasti esiin. Jyrsijöille tarkoitettuja pikkuleikkureita ei kannata ostaa aikuisille kaneille, niillä ei saa kuin nirhaistua kynttä. Ja nirhaistu kynsi voi haljeta, mikä tietää eläinlääkärireissua. Lue nostoasennoista aiemmasta postauksesta.

Kun hoitotoimenpiteitä on pakko tehdä tietyin väliajoin, millä saa lepyteltyä kania? Meillä on käytössä kurpitsansiemenet 🙂 Niitä on helpompi antaa harjauksen lomassa kuin kesken kynsienleikkuun, ellei ole toista auttamassa. Joka tapauksessa ajavat hyvin asiansa.

Aiheesta lisää täällä.

Hittituote kanin aktivoimiseen

Helou! Kaneja voi aktivoida monin keinoin. Virikkeistä olen kirjoittanut aiemminkin ja niistä voi lukea täällä. Monenlaista saa tehtyä itse, mutta tällä kertaa esittelyssä on namipiilo 🙂 Olen jo pitkään miettinyt namipiilon hankkimista, mutta aina näkee muovisia vaihtoehtoja. Sellaista en ole kaneille halunnut hommata, koska niitä kuitenkin nakerrellaan eikä ylimääräiset eläinlääkärireissut houkuttele. Nyt löytyi vihdoin puinen vaihtoehto ja sehän oli hitti!

namipiilo

Poppana sai ensin kokeilla namipiiloa ja alkoi heti pökkiä sitä nenällään. Laitoin sisälle kahta erilaista pellettiä ja hyvin tulivat kummatkin ulos, vaikka toinen pelletti onkin aika isoa ja pitkulaista. Kovin kauaa namipiilo ei jaksanut Poppanaa kiinnostaa vaan se jäi lattialle, kun muutamat pelletit oli saatu ulos. Mutta näin Poppis käyttäytyisi pellettikiponkin kanssa. Ensin otetaan parit maistiaiset, sitten levätään hetki ja taas syödään 🙂

Ostin ensin vain yhden namipiilon kokeillakseni sen menestystä kaniperheellä. Kokeilin samaa piiloa Ruusan ja Tuhton kanssa. Ruusa oli ensimmäisenä paikalla, pökkimässä ja heittelemässä namipiiloa. Pian tuli Tuhtokin katsomaan, mistä on kyse. Kun kanit huomasivat, että sieltähän myös tulee ruokaa ulos, meinasi tulla vähän riitaa siitä, kuka saa syödä pelletit. Ruusa oli jo mutustanut muutaman, kun Tuhto pökkäsi namipiilon sijaan Ruusaa kylkeen. Sen jälkeen Tuhto saikin hetken aikaa syödä pellettejä ihan omassa rauhassaan..

TuhtoRuusanamipiilo

Nyt on kaikilla omat namipiilot ja voin laittaa osan iltaruuasta sinne 🙂 Hyvistä ja huonoista puolista sen verran, että plussaa ovat kestävyys ja luonnollisuus (tehty puusta ja metallista). Nämä uskaltaa jättää valvomattakin kanien saataville. Sisustukseenkaan ei sopisi räikeänväriset muovipallot 😀 Miinuksena, että pakkauksessa ei lue mistä puusta namipiilo on tehty. Sitä ei löydy netistäkään, joten odottelen Karlien vastausta 🙂 Päivitän tiedon tänne, kun saan vastauksen.

P.S. Tämä namipiilo sopii myös muille pienlemmikeille 🙂

 

Kanien annoskoot ja pari ruokintavinkkiä

Moikka moi! Kani on pieni eläin verrattuna moneen muuhun lemmikkiin. Voi olla välillä vaikea määritellä oikeaa ruuan määrää. Etenkin kun heinää pitäisi syödä niin paljon kuin napa vetää. Mikä on sitten oikea määrä?

Hyvä nyrkkisääntö on, että heinää laitetaan tarjolle joka päivä kanin kokoinen keko. Olen kyllä törmännyt sellaisiin kaninpoikasiin, joille tämä ei missään nimessä riitä, mutta yleensä se pitää melko hyvin aikuisella kanilla kutinsa. Kun heinää laittaa ainakin sen kanin kokoisen keon, näkee päivän mittaan, paljonko sitä menee ja osaa seuraavalla kerralla antaa tarvittaessa enemmän. Eniten kani syö hämärän aikaan. Aamulla kun heräät, suuri osa heinistä on toivottavasti kadonnut ja muuntunut papanoiksi.

Monen lähteen mukaan 80% kanin ruokavaliosta pitäisi olla heinää, tuoreruokaa 15% ja 5% pellettiä. Monesti ruokaympyrä heittää häränpyllyä, sillä heinänsyönti vähenee, mitä enemmän muuta ruokaa on tarjolla. Jos antaa monta lautasellista tai kipollista muuta ruokaa päivän aikana, on melko varmaa, ettei heinää syödä tarpeeksi. Ravinto on yksi tärkeimmistä asioista, sillä oikealla ruokinnalla ennaltaehkäistään sairauksia ja pidennetään kanin elinikää. Myös sun lompakko säästyy, kun ei tarvitse rampata niin usein eläinlääkärillä 🙂

Kaikki eivät anna pellettiä ollenkaan, mutta en ole huomannut, että ne lihottaisivat kaneja, kun annoskoko on oikea. Lisäksi voi olla vaikea etenkin talviaikaan välttyä puutostiloilta, kun ei pysty luonnosta keräämään ravintoa. Jotkut kanit eivät siedä kasvihuoneissa kasvatettuja vihanneksia yms. niin paljon kuin niitä pitäisi syödä. Siksikin pelletti on ollut hyvä vaihtoehto, kaurahiutaleiden kera. Jos antaisin esimerkiksi Poppanalle 80% heinää ja 20% tuoretta, saataisiin melko äkkiä marssia ripulin vuoksi eläinlääkäriin.

Vuosien pellettikokeilujen jälkeen olen päätynyt sekoittelemaan kolmea merkkiä keskenään. Ensin ruokakupista katoavat Science Selective Rabbit adult, toisena Burgess Excel Rabbit Mature Cranberry & Ginseng ja viimeisenä Genesiksen Timotei. Kaikki kolme kaniani ovat kääpiökaneja ja annan iltaisin noin 1tl kaurahiutaleita ja 1 rkl pellettiä per kani. Poppana saa vähiten, Ruusalle ja Tuhtolle annan kukkuralliset mitat. Tällä määrällä kupit ovat tyhjiä aamulla, heinää syödään tarpeeksi eikä Poppanan vatsa mene sekaisin. Kaurahiutaleista olen valinnut saman mitä itse syön eli gluteenittomia isoja kaurahiutaleita.

Tuhtolle ja Ruusalle voin antaa parikin kourallista tuoretta aamuisin eivätkä heidän vatsansa mene siitä yhtään sekaisin. Se on heille sopiva määrä. Poppanalle ei voi antaa kuin tiettyjä tuoreruokia ja paljon vähemmän, muuten tulee heti löysä vatsa. Esimerkiksi tänään annoin yhden pienen omenan (pienen vauvan nyrkin kokoisen) Ruusalle ja Tuhtolle sekä pari vadelmanlehteä. Poppana sai vadelmanlehden ja pari ohutta oksaa fenkolia. Omenaa annan todella harvoin kaneille, vain muutaman kerran vuodessa.

Eksoottiset hedelmät ja marjat voivat kuulua kanin ruokavalioon, mutta hyvin hyvin pieninä määrinä ja harvoin annettuina. En antaisi kourallista mustikkaa tai viittä viinirypälettä kerrallaan. En myöskään kokonaista vesimeloninpalaa. Ota siemenet pois ja anna yleensäkin vain hedelmälihaa.

Suurin ongelma kanien tuoreruokinnassa lienee porkkanan, omenan ja lehtisalaatin muodostama kolmikko. Joskus siihen sotkeentuu myös kurkku. Aina kun kuulen kaneille annettavan joka päivä porkkanaa, ja etenkin kun kuulen paljonko sitä annetaan, näen sieluni silmin vatsavaivoista kärsivän kanin ja ehkä myös vähän liikalihavan, jolla kenties on sokeritaudin poikasta. Näen omistajien jynssäävän pahanhajuista, liiskaantunutta kakkaa matoista ja kanin pehvasta. Kuiva papana on kuitenkin se, mitä pitäisi kanin pepusta tulla ulos. Tietynlaiset pehmeät papanat kuuluvat asiaan myös, mutta ne kani syö suoraan peräaukolta eikä niitä siis ehdi yleensä lattialle asti siivottavaksi.

Kääpiökani ei tarvitse kokonaista tai edes puolikasta porkkanaa, saati että sitä annettaisiin joka päivä. ”Mutta kun se niin tykkää siitä”, olen kuulevinani 😀 Niin, minäkin tykkäisin hirveästi suklaasta ja munkeista, mutta en voi syödä niitä joka päivä. Kurkku, omena ja lehtisalaatti aiheuttavat myös löysää vatsaa. Kaneilla on 17 000 makunystyrää, ihmisillä noin 10 000. Annetaanhan kanienkin nauttia eri mauista, sillä ne eivät yleensä pääse kaupan hevi-hyllyiltä tai ulkoa valkkaamaan itse ruokaansa 🙂

Jos kurkku, lehtisalaatti, porkkana ja omena eivät ole hyviä, mitä sitten kannattaa antaa? Yrttejä, yrttejä ja yrttejä. Fenkolia, lehtikaalia ja selleriä esimerkiksi. Ihan heti en keksi, mitä yrttiä kani ei saisi syödä, kun kiertelee kaupan hevi-osastolla. Suurta herkkua ovat yleensä tilli, basilika, minttu ja sitruunamelissa. Kokeile erilaisia yrttejä, ja kannattaa muutenkin tuoreruuan kanssa pitää se muistisääntö, että vähän ja erilaisia ruokia kerrallaan. Ei koko ajan samaa ja paljon kerralla. Jos kani ei ole tottunut eri makuihin, ei kannata lannistua heti jos kani ei syö. Kun muutaman kerran antaa, ruoka alkaa yleensä kelvata 🙂

”Vähän” tarkoittaa jollakin kanilla alle kourallista, vain muutamaa lehteä yrteistä tai pientä 2cm palaa vihanneksesta. Toisilla ”vähän” tarkoittaa yhteensä kukkurallista kourallista erilaisia tuoreruokia. Kun aloittaa varovasti ja lisää määrää vähitellen, ei pitäisi tulla vatsaongelmia. Poikasten vatsa ei kestä tuoreruokaa samalla tavalla kuin aikuisen kanin, joten niiden tuoreruuan syömistä pitää rajoittaa.

P.S. Siemenseosta en tarkoituksella maininnut, sillä se ei kuulu ollenkaan kanin ruokavalioon 🙂

Aamukanit ja heinäpussin sisältö

Heissulivei! Monesti kysytään, mikä kaneissa viehättää ja miksi olen valinnut juuri kanit. Tänäkin aamuna tapahtui sellaisia, mitkä hyvin selittävät tätä, joten kerrotaanpa niistä 🙂 Siivoan eläinperheen vessalaatikot, vaihdan vedet, annan kaneille uutta heinää ja peipoille päivän tuoreruuat sekä lakaisen lattioita. Eläinperheessä lattialle kertyy mukavasti heinää, kuiviketta, peippojen siemenseosta ja välillä papanaa. Melkein joka aamu kanit tulevat syömään kuormasta eli tunkevat heinäpussille. Niin tänäkin aamuna. No, Poppanaa ei tänä aamuna näkynyt pussilla, mutta Ruusa ja Tuhto viihtyivät siinä tovin heinää mutustamassa.

Ensin tuli Ruusa, tietysti. Näin se yleensäkin menee 😀 Missä ruokaa, siellä Ruusa. Tuhto on paljon varovaisempi ja ujompi kuin kumppaninsa, niinpä Ruusa saa aina ensimmäiseksi ruokaa. Se käy välillä Tuhton hermoille ja sen sijaan, että Tuhto tulisi ottamaan oman makupalansa, hän saattaa mennä suoraan varastamaan Ruusan makupalan. Sitten Ruusa tulee hakemaan minulta uuden, siis sen Tuhtolle tarkoitetun. Onhan se nyt turvallisempi ottaa kaverilta ruokaa kuin ihmiskädestä, ties mitä sinnekin on laitettu..

Tuhto oli näkösällä aamulla, mutta kun laitoin heidän huoneensa (jota myös makkarikseni olen kutsunut..) ikkunan raolleen, tyyppi säikähti sen verran, että oli parempi piiloutua kantokoppaan. Kantokoppa on häkin (oikeastaan se on vain vessalaatikko, sillä oviluukku puuttuu) vieressä. Siinä sitten ollaan Ruusan ja heinäpussin kanssa. Katselen, että siellä se Tuhto lymyää kantokopassa. Kun siinä oli vähän aikaa istuttu, tuli Tuhtokin itseään venytellen pois kantokopasta. Ruusa syö heiniä pussista aina melko leveästi, että siinä saa Tuhto tunkea itsensä viereen, jos meinaa heinää saada. Näin nytkin. Ruusan ohi pääsee hyppäämällä yli tai pökkimällä itsensä mahan ali. Se on kätevää, koska Tuhto on Ruusaa pienempi.

Heinäpussin heinä on ihan samaa kuin mitä kaneilla on koko ajan saatavilla, mutta jotenkin se varmaan tuoksuu ja maistuu vähän paremmalta suoraan pussista. Siinä pitää sitten korsia valkkailla ja kaikilla kaneilla on omat mieltymyksensä. Ruusa ja Poppana taitavat kummatkin tykätä paksuista korsista, niistä kaikista sokeripitoisimmista. Kortinen ja paksu heinänkorsi on siis makeampaa kuin muu heinälaatu. Kortisen lisäksi Ruusa rakastaa niitä eri kasvien sattumapaloja, mitä luomuheinäpussista löytyy. Poppanalle kelpaavat niistä lähinnä voikukanlehdet. Tuhto sen sijaan valkkaa vähän ruskeampia ja ohuempia korsia niiden sattumapalojen lisäksi. En ole tunnistanut, minkä kasvin varsi on kyseessä, mutta tänäänkin sellainen pussista löytyi. Tuhto nappasi sen suuhunsa ja täytyy sanoa, että korsi katosi sinne hämmästyttävää vauhtia! Ei ihme, sillä kani pureksii noin 200 kertaa minuutissa.

Kun Tuhto oli syönyt varresta noin puolet, Ruusa huomasi saman palan ja yritti napata sitä itselleen. Tämä toistuu monesti heinäpussilla 😀 Onhan kaikki ruoho vihreämpää aidan toisella puolella. Tuhto ei tätä suvainnut vaan läppäsi kummallakin etutassulla Ruusaa kylkeen. ”Selvä, annetaan olla”, Ruusa ajatteli ja alkoi kaivella heinäpussista muita korsia. Yleensä parivaljakko vain tekee Kaunottaret ja Kulkurit tai sitten nahistelevat samasta korresta niin, että se päätyy toisen suuhun. Siis eri suuhun kuin missä se oli alun perin ollut.

Tuhton komentelu tuntuu välillä oudolta, sillä Tuhto oli kaksikosta se, joka meni karkuun aluksi. Tuhto oli myös Hiljan kanssa se alistuvampi. Kun Ruusa tuli taloon, Tuhtoa pöllyytettiin niin, että karvatupot lentelivät. Tutustuminen oli rajua ja kaniralli kesti monta päivää. Viime aikoina olen huomannut, että valtasuhteet ovat kenties vähän muuttuneet siihen suuntaan, että Ruusa ei ole enää mikään pomo. Ruusa pesee Tuhtoa paljon enemmän kuin Tuhto Ruusaa. Tosin, näin se oli myös Hiljan kanssa, vaikka Hilja oli pomo. Ruuan saa Ruusa ensin, mutta varmasti vain siksi, että Tuhto on ujompi. Tuhto määrää, ollaanko vieretysten vai ei. Tuhto nukkuu (tai piilottelee) suuren osan päivästä, kun taas Ruusa tykkää välillä olla näkösällä ja puuhastella omiaan. Tänäänkin neiti on käynyt hyllyllä istumassa ja kaivuureissulla 😀 Heinänkorret otsatukkana ja pulisonkeina.

Poppana on 9-vuotias, mutta sitä ei ollenkaan arvaisi, kun toinen juoksee innoissaan aamuista makupalaa ottamaan. Joskus riemukierros alkaa liian aikaisin, kun on siivous vielä Tuhton ja Ruusan huoneessa kesken ja joudun hakemaan jotain keittiöstä. Voi sitä pettymystä, kun ei makupalaa vielä tullutkaan!

Kanit ja muutkin eläimet pitävät rutiineista, sillä se luo turvallisuutta. Siksi Poppanakin on oppinut, että kun tietyt asiat on tehty tietyssä järjestyksessä, hän saa aamulla pienen leivänkannikan ja vähän tuoretta kyytipojaksi. Kyllä siitä kelpaa heittää riemukierrosta olkkarin, keittiön ja vähän eteisenkin kautta 😀 Yleensä en ehdi tuoda leipää keittiöstä, sillä Poppis juoksee vastaan ja ottaa leivän suuhunsa. Leipää ei yleensä voi jäädä siihen syömään vaan sen kanssa juostaan takaisin joko sohvapöydän tai sohvan alle.

Kun Poppis on saanut herkkunsa, on Tuhton ja Ruusan vuoro. ”Täältä tulee, täältä tulee”, sanon. Peipot ovat saaneet omansa ihan ensimmäiseksi, mutta koska eivät ole kesyjä, eivät tietenkään tule hakemaan mitään kädestä. Kun kaikki syövät herkkujaan, pesen vielä vesiastiat ja vaihdan vedet.

Hilja ja Tupuna

Olen ollut kanien kanssa tekemisissä noin 12 vuoden ajan enkä ole kyllä koskaan tavannut kahta samanlaista kania. Olen tarjonnut kodin sellaisille tapauksille, joiden olisi ollut vaikeaa löytää muualta kotia. Sen vuoksi monen mielestä meikäläisen eläinperhe saattaa tuntua tylsältä, kun kukaan ei anna silittää eikä Ruusaa lukuunottamatta välttämättä lähesty vierasta itse. Ellei oteta hyökkäävää Poppanaa lukuun..

Koska olen joutunut viettämään sairaalassa muutamia päiviä jo kolmesti tänä vuonna, vanhempani ja siskoni ovat olleet hoitamassa eläinperhettäni. Ovat myös joutuneet auttamaan silloinkin, kun olen jo kotiutunut, mutta kädet eivät ole toimineet vielä kunnolla. Eläimet ovat alkaneet vähän jo tottua heihin. Toki Poppis saattaa yrittää hyökkiä välillä, mutta niin vaan on neiti iloisesti tullut hakemaan leivänkannikkansa isältäni kädestä tai mennyt kahdeksikkoa jonkun toisen jalkojen välissä. Ruusakin on tullut syömään suoraan heinäpussista, vaikka se heinäpussi on ollut äitin tai isän sylissä. Tuhto on edelleen piilotellut vierailta, mutta on uskaltanut tulla esiin vieraiden lähdettyä paljon nopeammin kuin ennen.

Kaneja on tosiaan moneen junaan, mutta jos niillä on ollut poikasaikana tai missä tahansa elämänvaiheessa huonoja kokemuksia ihmisistä, niiden on tietysti hankalampi luottaa ihmisiin tulevaisuudessa. Eikä se ole kanin vika. Olen enemmän tottunut näihin rescuetapauksiin, joiden kanssa usein menee aikaa ennen kuin luottamusta syntyy puolin ja toisin. Toki näissäkin on eroja eivätkä kaikki koteja kiertämään joutuneet ole arkoja tai mahdollisia pelkopurijoita. Ja sitten taas normaalit eväät elämäänsä saaneet kanit voivat olla silti arkoja. Se on vähän arpapeliä aina, you never know whatcha gonna get.

Jotkut kanit saattavat kiipeillä sun päällä heti kättelyssä ja nuolla vähän kättäkin. Toiset lymyävät piilossa eivätkä näyttäydy ollenkaan vieraille. Kolmannet päättävät hyökätä varmuuden vuoksi, ettei vaan jää kenellekään epäselväksi, kenen pesäalueella ollaan. Neljännet ovat näkösällä, mutta eivät anna silittää. Näin se menee. Sen takia kannattaa antaa aikaa eläimille eikä odottaa liikoja. Näin ei tule pettymyksiä ja on todennäköisempää, että eläimestä tulee perheenjäsen eikä se joudu enää kiertoon. Kaikissa kaneissa asuu joku ihana persoona, jonka ne haluavat sulle näyttää. Mutta eivät ihan heti. Ole valmis antamaan aikaa ja työstämään luottamusta, niin saat lopulta arvoisesi palkinnon 🙂

Artikkelikuvissa seikkailevat leijonanharjas Tupuna, sininen leijonanharjas Hilja sekä hermeliinikani Poppis.