Hortoilu on kivaa!

Heipä hei! Viimeksi lupasin kirjoitella hortoilusta enemmän ja tässä sitä nyt tulee 🙂 Hortoilu tarkoittaa siis luonnonkasvien keräämistä ravinnoksi. Luettelen myös viljeltäviä kasveja samaan syssyyn, koska niitäkin voi ulkoa kerätä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että oksat ja varvut (eikä kasvien repiminen juurineen) eivät kuulu jokamiehenoikeuksiin.

Nokkonenhan on ihan ykkönen. Sitä kerätään vaikkapa kumihanskat kädessä, kun kasvi on vielä nuori. Jos ne ehtivät jo venähtää isommiksi kasveiksi ennen kuin muistat mennä niitä keräämään (kuten mulle käy joka vuosi), ei hätää! Sen kun katkaiset varren poikki, niin uutta alkaa kohta jo puskea. Sitten nokkoset voi laittaa esimerkiksi uunipellin päälle kuivumaan. Pelti on helppo kaapin päälle, niin ettei kukaan vahingossa koske siihen. Kuivatuksen jälkeen nokkoset voi laittaa vaikkapa paperipussiin odottelemaan syöjiä. Paperiset kompostipussit käyvät tähän tarkoitukseen.

Listausta syötävistä luonnonkasveista löytyy Kanikirjasta, sivulta 61 eteenpäin. Artikkelikuvassa paistattelee poimulehti. Varmaankin tunnetuin ulkoa kerättävä tuoreruoka on voikukka ja sen lehdet. Niitä ja mitä tahansa muuta kerätessä on syytä muistaa, että erilaisia tuoreruokia pitää antaa vähän kerrallaan ja mieluiten montaa erilaista eikä koko ajan yhtä ja samaa. Voikukkahan sitten myös aiheuttaa punertavaa virtsaa, älkää pelästykö 🙂

Meillä yksi suosikki on ahomansikanlehdet, ne tuntuvat olevan hyviä myös herkkävatsaiselle Poppana-hermeliinikanille. Myös mustikanvarvut, vuohenputki, pihatähtimö- ja ratamo sekä siankärsämö kelpaavat hyvällä ruokahalulla. Jos et oo varma, onko kasvi juuri se oikea, älä kerää! Myrkyllisiäkin kasveja nimittäin on ja osa niistä saattaa muistuttaa jotain syötävää kasvia. Tienpenkat, golfkenttien läheisyys tai muut vastaavat alueet kannattaa kiertää kaukaa. Kerää vain myrkyttömiltä alueilta.

Brittiläinen kaniensuojeluyhdistys Action for Rabbits jakaa sivuillaan listaa syötävistä kasveista. Tässä on kuva listasta ja kasvien nimet suomeksi lueteltuina:

Mitä kasveja saa syödä

Ylin rivi: katinjuustomalva, haisukurjenpolvi, soikkoratamo, samettikukat, kierumatara, pihatähtimö, peltovillakko. Huom! Villakoissa on pyrrolitsidiinialkaloideja, joiden vuoksi jotkut lähteet kertovat niiden olevan myrkyllisiä. Tässäkin luotettavassa lähteessä kuitenkin todetaan, että pieninä määrinä peltovillakko käy kanien ravinnoksi.

Toka rivi: leskenlehti (sopii pieninä määrinä kaneille, ks. tämä linkki), pikkuluppio, idänkellukka, linnunkaali, valkoinen apila, voikukka, keltano.

Kolmas rivi: keltamaite, kyläkurjenpolvi, kamomillasaunio, pihasaunio, siankärsämö, lutukka, piharatamo.

Neljäs rivi: peltotaskuruoho, keltamatara, heinäratamo, valkopeippi, myskimalva, uudelleen siankärsämö, kaalivalvatti.

Alin rivi: maarianverijuuri, kaunokki, orapihlaja, vadelman tai karhunvatukan lehdet, koivu, omenapuun oksat ja lehdet, koiranruusu.

P.S. Näähän käy myös marsuille ja sitä pienemmille jyrsijöille, suuri osa myös lemmikkilinnuille 🙂

Mainokset

Syötäviä istutuksia

Moikka! Löysin Pinsiön taimitarhalta niin ihanan uuden tuttavuuden, että pakko esitellä se teillekin 🙂 Nyt kun mulla on parveke, olen jo muutamana vuonna istuttanut yrttejä ja salaatteja ruukkuihin ja kukkalaatikkoihin. Osan olen kasvattanut siemenestä, mutta yhä enenevässä määrin käytän valmiita yrttiruukkuja. Näin tänäkin vuonna.

Aiemmin yritin ties kuinka monta kertaa istuttaa auringonkukkia, mutta aina joku vei siemenet. Loput homehtuivat ja yhdelle muuten onnistuneelle tapaukselle kävi huonosti yöhallan tultua liian äkkiä. Se olisi yksi mun lempikukista, oikein sieluni silmin näen itseni sellaisena naisversiona Pesosesta 😀 Viiru & Pesonen on kyllä edelleen mun mieleen. Heillähän kasvaa suuria auringonkukkia pihalla. Olisi mullakin vanha peltisaavi tätä tarkoitusta varten, mutta kun ei niin ei.

Jotta siis kukaan ei varasta siemeniä ja pilaa satoa, olen siirtynyt markettitavaraan eli ostan hevi-osastolta kasan yrttiruukkuja ja istutan ne sellaisinaan multaan. Siis ruukkuineen päivineen, jotta hennot juuret eivät vahingoitu. Siitä ne on myös helppo nyppäistä pois seuraavana vuonna tai kasvukauden jälkeen. Moni yrtti kasvaa vielä yöpakkastenkin tultua. Minttu ja persilja nyt ainakin.

Tänä vuonna olen istuttanut jo kahta erilaista salviaa ja ainakin kolmea erilaista minttua. Sitruunamelissaa, tilliä, persiljaa ja lehtikaalia. Punakukkaista siankärsämöä ja punahattua. Näitä kaikkia voi käyttää myös ravinnoksi (yleensä ei juuria, osasta sekä varret että lehdet). Lähinnä napsin niitä kaneille ja linnuille enkä niinkään itselleni. Mutta kyllä esimerkiksi minttu virkistää juomia, kun ottaa muutaman lehden makua antamaan. Kamomillaakin saattaa nousta, sitä kylvin toissavuonna.

Nyt siihen ihanaan uutuuteen. En ole tainnut ikinä haistaa mitään niin herkullisen tuoksuista yrttiä. Ananassalvia (alla oikealla). Ootko koskaan kuullut? Minä en ollut ja kun hieroin vähän taimen lehtiä ja haistoin niitä, ah mikä tuoksu! Edes mansikkaminttu (alla vasemmalla) ei pärjännyt tälle kasville.

salvia

Muut kasvit pärjäsivät heti istutuksen jälkeen hyvin, mutta tilli ja lehtikaali ottivat vähän itseensä. Rupsahtivat, suoraan sanottuna. Kannattaa siis leikata tilliä ja ainakin osa pisimmistä varsista myös lehtikaalista. Ne kyllä parin päivän päästä tekevät comebackin ja piristyvät kasvamaan.

En ole saanut kasvatettua yrttejä sisätiloissa, joten ainoa vaihtoehto on parveke. Jos on viherpeukalot ja sopivat tilat, kannattaa yrttejä ehdottomasti kasvattaa ympäri vuoden. Maata omistavilla on kissanpäivät, sillä kokonaiset yrttipenkit tuottavat paljon enemmän satoa kuin ruukulliset vastineet.

Kokeile uusia yrttejä rohkeasti! Kanit, marsut, linnut ja monet muut eksoottiset eläimet syövät niitä mieluusti – huom! vain pieniä määriä kerrallaan 🙂 Ensiksi voi olla nyrpistelyä uusien makujen ja tuoksujen suhteen, mutta kun jaksat yrittää, niitä aletaan lopulta hyvällä ruokahalulla maistella.

Jos löydät ananassalviaa, kannattaa ehdottomasti kokeilla! Yrttien ja salaattien istuttelu myös säästää pitkän pennin, kun voit napsia aina uutta kasvustoa sen sijaan, että ostaisit ruukkuja kaupasta. Myös hortoilu eli luonnonkasvien kerääminen kannattaa, toukokuuhan on siihen parasta aikaa. Siitä ehkäpä lisää tulevissa postauksissa…

Kani joka tykkää olla sylissä

Vähän aikaa sitten näin kuvan kanista ja omistajasta, joka väitti kaninsa tykkäävän istua hänen olkapäällään kuin papukaija konsanaan. Kuva oli ulkona otettu. Rohkenen epäillä tätä väittämää…

Kesän aikaan moni perhe luopuu kanistaan. Ilmoituksessa saattaa lukea, että kani tykkää olla sylissä tai on helposti käsiteltävä. Tämä ei usein pidä paikkaansa, mistä yhtenä osoituksena ovat lukuisat kodittomat kanit eläinsuojeluyhdistyksissä. Tällainen kani on vaarassa joutua kiertoon, kun omistaja toisensa jälkeen pettyy tyhjiin ja virheellisiin lupauksiin.

Jos olet hankkimassa uutta kania eikä siitä ole tarkoitus tulla pienten lasten perheeseen lemmikkiä, älä turhaan kavahda sellaista ilmoitusta, jossa kerrotaan, että tämä kani ei ole mikään sylilemmikki. Ei juuri kukaan ole. On kyse vain siitä, millaisia positiivisia kokemuksia aiot kanille tarjota ja kuinka kärsivällinen jaksat kesyyntymisen suhteen olla. Jos nimittäin kanilta kysytään, haluaako se tulla syliin, sehän loikkisi huutonaurun säestämänä sinusta poispäin, papanat viuhuen. Ellet sitten satu just syömään banaania tai jotain muuta kanille kelpaavaa herkkua… Mutta siinäkin tapauksessa kani haluaa itse päättää, loikkaako syliin ja kuinka pitkäksi aikaa. Artikkelikuvan Tupuna-rouvakaan ei ollut mikään sylikani, mutta silti maailman ihanin Tupuna ja melkoisen valloittava tapaus.

Miksi kani ei tykkää sylistä? Onhan se työlästä aina pestä itsensä sen jälkeen, kun ihminen on koskenut ja jättänyt sun huolella hoitamaan turkkiin omaa (sun mielestä hirveää) ihmishajuaan. Kani ei tykkää sylistä, jos sinne viedään väkipakolla ja pidetään liian kauan. Usein myös nostotapa voi olla sellainen, että kania sattuu (ks. aiempi postaus aiheesta). Moni kani ei tykkää korkeuksista eli pelottavaa on myös se itse nostaminen. Kania ei saa pitää selällään, siitäkin liikkuu paljon väärää tietoa.

Mistä tietää, että kani ei tykkää? Tarkkailkaa niitä nöpöneniä. Jos kanin pää nyökyttää tiuhaan tahtiin, korvat ovat selkää myöden ja nenän limakalvot näkyvät, ei kani tosiaan tykkää olla sylissä ja voi kokea melko voimakastakin stressiä. Suomeksi sanottuna se on niin kauhuissaan, ettei uskalla liikkua. Täältä löydät muutamia esimerkkejä kanin eleistä, lisää niistä voi lukea Kanikirjasta, sivulta 65 alkaen.

Nyt kun meillä on helleaaltoa, mieleeni tulevat hiekkakylvyt. Monellakaan kanilla ei ole mahdollisuutta ulkotarhaan, jossa voisivat ottaa hiekkakylpyjä ja kaivella maata. Hiekkakylvyn voi tuoda sisällekin, mutta kannattaa varautua sotkuun. Olen kokeillut vauvoille tarkoitettua kylpyammetta, mutta se ei omille kaneille kelvannut. Se on varmaankin liian kapea ja syvä. Etsi siis laakeampaa astiaa, ehkä jotain lapsille tarkoitettua pientä hiekkalaatikkoa ja täytä se hienolla hiekalla. Kani kiittää (selkäsi ei sen jälkeen kun olet siivonnut jäljet..) 🙂 Mutta hei, katsokaa nyt tätäkin jussikkaaTässä taasen näkyy enemmän tuo kaivelunäkökulma, koska onhan se hiekka niin kivaa, ettei malta kylpeä laisinkaan 😀

P.S. Älä kylvetä kania vedessä.

Kananlentoa ja hyväskää

Heippa! Nyt kun tuo vasen käsi on epäkunnossa, ei blogikirjoituksia tule kovin tiuhaa tahtia. Pientä kärsivällisyyttä siis pyydän, kyllä niitä alkaa taas tukoksen hoidon jälkeen ilmestyä 🙂

Minun oli jo pitkän aikaa pitänyt käydä Sipoossa sijaitsevassa maalaisputiikissa, Kananlennossa. Viime sunnuntaina siellä vietettiin tavallaan läksiäisiä, kun fyysinen putiikki lopetti toimintansa ja siirtyi samalla kokonaan verkkoon. Eli Kananlennon verkkokaupasta saa edelleen samoja, eläimellisiä tuotteita 🙂

Sipoon keskustassa oli tällaisia liikenneympyröitä, mistä jo tiesin, että tämä on Puputädille sopiva paikka 😀

korvat

Toisessa liikenneympyrässä oli yhdet korvat ja porkkanoita. Tämä oli ehkä kuitenkin hienompi, ja muutenkin on parempi kun ei pidä yllä sitä kanin ja porkkanan stereotypiaa. Se kun ei ole kovin terveellinen juttu kaneille kuitenkaan ja johtaa harmittavan usein siihen, että ainoa tuoreruoka, mitä kani saa, on porkkana. Sitten ei tarvitse ihmetellä, mistä se kaulapussi ja löysä vatsa johtuvat.. Mieluummin siis erilaisia yrttejä kuin yhtä ja samaa juuresta koko ajan.

Kananlennosta löytyi ihania aaseja, kukko, kanoja ja kaneja. Pallohullu koirakin oli pihalla, mutta hän keskittyi palloonsa eikä ehtinyt morjenstaa meikäläistä.

aasitkananlento

Kananlento myy Kanikirjaani muiden kivojen tuotteiden lisäksi. Tällä kertaa mukaan tarttui pupusukat ja lentävä porsas. Ilma oli ihanan kesäinen ja lämmin 🙂

Sipoon reissun lomassa pääsin käymään Riihimäen Femmatorilla, josta löytyi kauan etsitty Pentikin lasipurnukka. Vanha sifonikin olisi ollut tarjolla, mutta tällä kertaa jäi ostamatta. Suosittelen käymään, jos satut sinnepäin. Myös sukulaisten haudoilla käytiin kukkia viemässä.

Kaiken kaikkiaan onnistunut reissu 🙂 Sellainen, mitä voi tehdä vaikka ei toinen käsi ole kunnossa. Kun ei siis tarvitse itse ajaa, sen kun istuu kyydissä muiden mukana. Ja katsokaa, mitä hyväskää löysin kaupasta! Nuo vegaaniset jäätelöt olivat vain 1e! Siis yhteensä. Ja Sorttiinan muffinsit olivat -30%, nekin vegaanisia 🙂

mä  hyväskä

Auringonvalon tärkeydestä (ja vähän myös kalsiumista)

Moikka! Tänään voisi puhua auringonvalosta ja kuinka tärkeä juttu se on myös lemmikeille. Ikkunoihin saa uv-suojauksen, joten voi olla, että sisäkani ei saa tarpeeksi auringonvaloa. Jos aurinkoa ei ole tarpeeksi, D-vitamiinin saanti voi olla liian vähäistä. Ennen kuin riennät hankkimaan kanille ultraviolettilamppua, konsultoi eläinlääkäriä sen tarpeellisuudesta. Sama koskee muitakin eläinlajeja, jotka elävät sisätiloissa.

Vaikka kani onkin jokseenkin hämärässä viihtyvä eläin, sekin tarvitsee aurinkoa. D-vitamiinia saa esimerkiksi auringossa pitkään kuivuneesta heinästä, mutta auringonvalo olisi kanillekin tärkeää. Lämpötila ei kuitenkaan saa kohota liian ylös, sillä ihannelämpötila on noin 15-20 celsiusastetta.

Miksi D-vitamiini on tärkeää? D-vitamiini, jota auringostakin saa, on kalsiumin ohella luuston rakennusaine. Kalsium on melkoisen tärkeä kivennäisaine eläimelle, jonka hampaat kasvavat jatkuvasti. Muutama hyödyllinen fakta, olkaa hyvät: Kanien maitohampaat lähtevät pois jo kohdussa ja rautahampaat kasvavat koko ajan. Etuhampaat kasvavat noin 2-3 mm viikkovauhtia ja poskihampaat 3 mm kuukaudessa.

Mistä kalsiumia saa? Kania voi verrata vegaaniin, sillä sen ruokavalioon ei kuulu mitään eläinperäistä. Jos nyt mieleen tulee ensimmäisenä kananmuna ja kalkkikivet, niin ne ovat menneen talven lumia. Kanitietous lisääntyy jatkuvasti ja nyt on hiffattu, että kalkkikivi on tarpeeton. Jos on sellaisen jo hankkinut, ei siitä vaaraakaan ole, jos kani saa liikkua vapaasti asunnossa. Jos kani on teljetty häkkiin kalkkikiven kera, siitä voi muodostua ongelma, kun kani alkaa järsiä sitä ylenpalttisesti tylsyyksissään.

Vihreistä lehtivihanneksista kalsiumia saa paljon. Laita tarjolle pieniä määriä esimerkiksi lehtikaalia silloin tällöin ja anna kanin viettää hetki auringossa, niin D-vitamiinit hoituvat samalla. Pinaatissa on paljon oksalaattia, mikä sitoo kalsiumia. Siksi sitä pitää antaa vain harvoin ja pieniä määriä.

Kanilla on muista eläimistä poikkeava kalsiumaineenvaihdunta. Ravinnosta saatu kalsium imeytyy suolistosta munuaisiin ja tulee virtsan mukana ulos. On siis normaalia, että kanin virtsassa on sakkaa. Imettävä naaras ja kasvavat poikaset tarvitsevat normaalia enemmän kalsiumia. Lisätietoa mm. täällä kanieläinlääkäri Frances Harcourt-Brownin kirjoittamana.

Auringonvalon ja kalsiumin puute altistaa erilaisille sairauksille. Hammasongelmaisten kanien leukaluu voi olla niin ohutta, että hampaat löystyvät ja kasvavat väärään suuntaan. Tähän kun yhdistää häkittämisen, tulee mieleeni eräs eläinsuojelutapaus vuosien takaa. Monta kymmentä jyrsijää ja kania oli pidetty pimeissä, ikkunattomissa ulkorakennuksissa. Eläimet olivat pienissä häkeissä. Tuo ”pieni” on kylläkin tarpeeton lisäys, sillä häkki on häkki. Ei ole olemassa tarpeeksi suurta häkkiä. Häkistä tulee eläimelle vankila, kun sieltä ei pääse halutessaan pois.

Eläinsuojelutapauksen muodosti kasvattaja, joka lopetti toimintansa. Tämä kasvattaja myi eläimiään mm. paikallisiin eläinkauppoihin. Eläimillä oli erilaisia oireita ja sairauksia, joiden lista oli pitkä. Monta rottaa jouduttiin lopettamaan mycoplasman vuoksi ja muutamalla hamsterilla oli purentavika, niin että niiden hampaita piti lyhentää tietyin väliajoin. Yksi kani mursi uudessa kodissa jalkansa loikittuaan lattialla. Spondyloosi on myös yllättävän yleinen vaiva kaneilla. Se huomataan vasta, kun kani alkaa oireilla ja selkäranka kuvataan. Toistuva lisääntyminen, liikkumattomuus ja epäsopivan ravinnon muodostamat puutostilat altistavat eläimen monille täysin vältettävissä oleville sairauksille.

Jos mahdollista, tee kanille ulkotarha, jossa se on valvotusti, tai vie kania valjaissa ulos. Sisäkania voi viedä ulos vasta kun sää on sopiva eli ei tuulisella tai sateisella säällä. Kanin kanssa ulkoillessa saat itsekin D-vitamiinia 🙂

Päivitetyt kanien hoito-ohjeet

Heipä hei! Kun Kanikirja on julkaistu, päätin päivittää myös kanien hoito-ohjeet. Laadin ne aikoinaan Pesu ry:n tilapäiskodeille sekä uusille kanikodeille jaettavaksi. Jos kantta ei lasketa, tarjolla olisi kuuden sivun tietopaketti kaneista. Sillä pääsee hyvin alkuun ja sitä on helppo jakaa sekä tiedostona että paperisena.

Opin Kanikirjaa kirjoittaessa itsekin paljon uutta, joten oli aiheellista päivittää myös hoito-ohjeet. Muutoksia tuli ummetus-kohtaan, listaan kaneja hoitavista eläinlääkäreistä ja klinikoista, lähdeluetteloon sekä esimerkiksi ruokintaan. Jos haluat syventää tietämystä, tilaa ihmeessä Kanikirja! Se onnistuu mm. meilaamalla sarin.arkki@gmail.com. Jos olet Facebookissa, nyt sattuu siellä olemaan myös arvonta, josta voit voittaa kirjan itsellesi tai vaikka ystävälle. Käy kommentoimassa arvonta-julkaisua 23.4.2018 klo 16 mennessä. Good luck! 🙂

Uusi versio on ladattavissa täällä. Kiitos graafikko Nukka Repo! Uudet ohjeet ilmestyvät pian myös omille sivuilleni.

Mitäs muuta? No, tekeillä on seeprapeippojen hoito-ohjeet sekä eräs kaneihin liittyvä tiedote. En myöskään malta odottaa, että ”Petunia Pesukarhun tempputarina” näkee päivänvalon 🙂 Pysykää siis kuulolla!

Rusinoita lattialla – papanat parrasvaloissa

Nyt onkin sellainen aihe, että ei kannata lukaista ennen ateriaa, jos oot herkkä 🙂 Papanakuvia nimittäin näkyvissä, kun lukee eteenpäin.

Omilla kaneilla on kova karvanlähtö meneillään ja onhan tämä muutenkin tärkeä aihe. Ruuansulatuksesta ei voi kanien kanssa puhua liikaa. Papanoita kannattaa tarkkailla, jotta tietää, missä mennään.

Oletko nähnyt tällaisia papanoita? Niitä kutsutaan helminauhaksi.

papana3

Karvanlähdön aikaan tämä on tavallinen näky. Karvaa joutuu väkisinkin suolistoon, kun kani pesee itseään. Mitä enemmän irtokarvaa, sitä enemmän sitä joutuu suolistoon. Harjaile siis ahkerasti kaneja! Etenkin se yksilö, joka pesee lajitoveriaan enemmän kuin häntä itseään pestään, on vaarassa. Kahden kanin irtokarvat voivat aiheuttaa ongelmia ruuansulatukselle, jos kani ei esimerkiksi saa tarpeeksi liikuntaa, sillä on stressiä tai väärä ruokavalio.

Aina välillä löytyy normaalia pienempiä papanoita. Ne voivat olla merkki alkavasta suoliston hidastuneesta toiminnasta. Alla mustapippurin kokoisia papanoita normaalin papanan vieressä. Ero on huomattava. Jos tuollaisia papanoita löytyy eikä normaaleja näy, laita meheviä yrttejä tarjolle (esim. basilika, persilja, tilli, salvia).

papana2

Kanilla tulee kovien papanoiden lisäksi pehmeitä papanoita. Niitä kutsutaan yleensä umpisuolipapanoiksi tai yöpapanoiksi. Yöpapana on vähän harhaanjohtava nimike näille, sillä pehmeitä papanoita muodostuu muulloinkin kuin yöllä. Ne ovat normaaleja ja ne yleensä syödään suoraan peräaukolta. Joskus niitä jää vessalaatikkoon tai lattialle, mutta yleensä kanin kuuluu syödä ne. Niistä saa arvokkaita ravintoaineita ja kani syö tällä tavoin saman aterian kahdesti.

umpparipapana

Umpparipapana on rypälemäinen ja vähän limainen papanamöntti. Jos kanilla on tukirangassa ongelmia tai kani on ylipainoinen, se ei välttämättä yllä syömään umpparipapanaa. Tällöin papana voi jäädä esimerkiksi kanin tassuihin tai sotkea peräpäätä. Kannattaa viedä kani eläinlääkäriin, jos ravintopuoli on kunnossa, mutta kanilta jää paljon syömättömiä umpparipapanoita.

Ripulista minulla ei ole kuvaa, mutta sen tunnistaa siitä, että uloste on vetistä. Jos kanilta tulee löysän ulosteen lisäksi tavallisia papanoita, sillä ei ole ripulia. Jos epäilet ripulia, ota heti yhteys eläinlääkäriin. Pieni eläin kuivuu nopeasti ja ripulin syy pitää saada nopeasti selville, jotta kania pystytään hoitamaan.

Esimerkiksi paju ja voikukanlehdet värjäävät kanin virtsan punertavaksi. Ei siis kannata pelästyä, että kanilla on ripuli tai verta virtsassa. Veri näkyy virtsassa yleensä veritippoina virtsan mukana, ei kokonaan punaisena.

Lopuksi, tältä näyttävät normaalit papanat 🙂 Niitä pitäisi tulla iso kasa yhdeltä kanilta pelkästään yhden vuorokauden aikana. Jopa sata tai muutama sata päivässä eli ole tyytyväinen, kun kanille maistuu heinä. Se tulee papanana ulos. Papanoissa kuuluu olla kuidunpalasia ja ne ovat yleensä tummanruskeita.

papana1

P.S. Jos olet viherpeukalo ja kokeilunhaluinen, ala lannoittaa kasveja papanoilla!