Väärinymmärretty eläin – 10 yllättävää faktaa kaneista

Mitä sinulle tulee ekana mieleen kaneista? Porkkanaa mussuttava, lupsakka jänöjussi, jota on kiva halia ja pitää sylissä? Täydellinen ensimmäinen lemmikki pienille lapsille? Valitettavasti tämä ei vastaa kovin hyvin todellisuutta, sillä porkkanasta voi mennä vatsa sekaisin eivätkä monetkaan puput pidä sylittelystä. Kani on luonnostaan arka eläin eikä näin ollen välttämättä ihastu korkeita ääniä päästeleviin ja äkkinäisiä liikkeitä tekeviin lapsiin.

Kanit kärsivät monesti väärästä hoidosta. Eläinsuojelutyön ja omien lemmikkikanien kautta tutustuin kaneihin paremmin. Aiemmin luulin itsekin, että kani asuu häkissä ja syö siemenseosta. Nuokaan harhaluulot eivät pitäneet paikkaansa, kuten hyvin äkkiä huomasin…
Tiesitkö nämä 10 faktaa kaneista?
1. Kanin lempiruoka ei ole porkkana vaan heinä. Elimistö voi mennä tukkoon ja kani kuolla väärän ruokavalion seurauksena. Porkkanan sijaan voit antaa pieniä määriä tuoreita yrttejä.
2. Kani ei ole söpö sylilemmikki. Etenkin reviiritietoiset naaraat voivat olla hyvinkin aggressiivisia väärin käsiteltyinä. Kani puree, raapii ja rimpuilee, jos kokee siihen tarvetta.
3. Kani ei kuulu häkkiin. Kani tarvitsee paljon tilaa ja sen liikunnantarve on verrannollinen esimerkiksi kissan kanssa. Suojaa huoneisto kanin hampailta, niin voit huoletta pitää kania vapaana. Suojana toimivat mm. tiiliskivet ja tiheät metalliverkot.
4. Kani ei ole lyhytikäinen lemmikki. Terve kani voi elää yli 10-vuotiaaksi.
5. Kani vilustuu herkästi. Sisäkania ei kannata viedä talvella ulkoilemaan eikä kania saa viedä uimaan.
6. Kani kuuluu lemmikkien top vitoseen suomalaiskodeissa. Myös muissa maissa kanien suosio jatkuu.
7. Kani ei ole yksineläjä. Lajitoveri on tutkitusti kanille yksi tärkeimmistä asioista.
8. Kani ei ole tylsä lemmikki. Kun kanille tarjotaan virikkeellinen ympäristö, se saa olla vapaana lajitoverien kanssa ja sitä hoidetaan muutenkin oikein, kani on mitä ihanin lemmikki! Aiemmin arasta pitkäkorvasta tulee ajan mittaan kesy lemmikki, joka hakee sinulta silityksiä, pötköttelee pitkää pituuttaan, pesee kumppaneitaan ja kirmailee hauskoja iloloikkia ympäriinsä.
9. Kani kannattaa leikkauttaa. Mm. kohtusyöpäriski kohoaa yli 5-vuotiailla naarailla 80 prosenttiin.
10. Siemenseos ei ole kanin ruokaa! Jätä erilaiset myslit ostamatta ja valitse eläintarvikeliikkeestä kuitupitoinen pelletti, jota annat päivittäin pienen määrän.
Summa summarum: Kani on väärinymmärretty, koska sen eleet ovat tyypillisen saaliseläimen tavoin hyvin hienovaraisia. Kani ei juuri ääntele, ellei kyseessä ole äärimmäinen hätä, jolloin kani kirkuu. Opettelemalla esimerkiksi hännän ja korvien asentojen eri merkitykset, voit ymmärtää kaniasi paremmin. Käy vaikka lattialle makuulle ja aseta itsesi kanin käpäliin. Miksi ylhäältä tuleva käsi voi olla pelottava? Luonnossa ylhäältä yrittää ottaa kiinni petolintu. Pakoreaktio lienee normaalia siinä tapauksessa. Kanin hampaat kasvavat jatkuvasti, joten nakertelu kuuluu asiaan. Huonekaluja maistellaan joskus myös siksi, että kani merkkaa sen omakseen. Tarjoa paljon erilaisia oksia virikkeeksi ja vaikkapa peittomyttyjä, joihin on piilotettu pelletin palasia. Kanit nimittäin pitävät myös kaivamisesta 🙂

”Juuri ajoittaisen haastavuuden vuoksi kani on myös palkitseva lemmikki. Kun pohjatyön tekee kunnolla, kani on suhteellisen helppohoitoinen ja esimerkiksi koiriin verrattuna kulujen osalta edullisempi lemmikki.” (Kanikirja: opas kanien maailmaan, 2017)

Lisätietoja täällä.
Mainokset

Pasteurella – se punainen vaate

Moikka! Painavaa asiaa, sillä kirjoitan tällä kertaa pasteurellasta. Se on tuttu kanien omistajille, mutta voi myös sairastuttaa muita eläimiä. Ainakin kanoissa, sioissa, lehmissä, lampaissa ja hiirissä sitä on tavattu. Ihmiseenkin se voi tarttua, mutta yleensä kissan tai koiran puremahaavasta eikä siis suoraan kanista. Pasteurellaa kuuluu olla esimerkiksi kissan suussa ja iholla, se on täysin normaalia. Pasteurella on zoonoosi eli se tarttuu eläimistä ihmiseen, eri eläinlajit voivat sairastuttaa toisiaan.

Jos nyt käytetään hienoja sanoja, pasteurella multocida on gramnegatiivinen bakteeri. Pasteurella-bakteerista on useita kantoja ja ne aiheuttavat erilaisia tulehduksia. Pasteurella sai nimensä ranskalaisen kemistin Lois Pasteurin mukaan.

Esimerkiksi kanilla voi olla pasteurelloosi, vaikka sillä ei itsellään ole oireita. Puutteelliset olot altistavat aina erilaisille sairauksille ja niistä sekä stressistä johtuen voi pasteurelloosikin puhjeta. Tämä bakteeri voi levitä kaikkiin kudoksiin, mutta yleensä niitä löytyy nenäontelosta ja nielusta kanilla. Se tarttuu ainakin imetyksen ja parittelun aikana, pisaratartuntana ja myös vaatteiden tai tarvikkeiden kautta.

Vuonna 2015 tapahtunut saiga-antilooppien joukkokuolema aiheutui tutkijoiden mukaan pasteurellasta. Ei ikävä kyllä tiedetä, miten bakteerista kehittyi niin tappava. Pasteurella on todella ristiriitainen bakteeri, kun se toisaalta kuuluu joidenkin eläinten normaaliflooraan mutta sitten taas voi toisille aiheuttaa erilaisia sairauksia, myös hengenvaarallisia sellaisia.

Jos vaikka kanin silmä- tai nenävuodosta (jos nenä vuotaa, kiireesti eläinlääkäriin!) otetaan näyte, josta löytyy pasteurellaa, se ei välttämättä tarkoita, että kani on juuri tämän bakteerin vuoksi sairas. Jos taas näytteestä ei löydy pasteurellaa, sen läsnäoloa ei voi silti poissulkea varmasti. Oireita ovat yleensä hengitysoireet, paiseet sekä nenä- ja silmävuoto.

Ei kannata vaipua epätoivoon, jos kani saa pasteurella-diagnoosin. Ensinnäkin, moni kaneihin perehtymätön eläinlääkäri voi puhua pasteurellasta jo ennen kuin kani on otettu edes kantokopasta ulos. Siis heti omistajan kättelyssä. Itsekin olen tähän valitettavasti törmännyt, kun olen vienyt ummetuksesta kärsivää kania päivystykseen. Tämä onkin tosi tärkeä juttu eli jos kani ei syö ja papanoi, siihen sattuu. Jos tähän määrätään antibioottia pasteurellan varalta, jää kipu kokonaan hoitamatta eikä suolisto ala itsestään toipua, jos kani ei saa mitään nestettä. Nestetasapaino olisi tärkeä hoitaa kuntoon ja sen jälkeen antaa kipulääkettä. Jos siis ummetuksesta kärsivälle kanille antaa antibioottia, suolisto voi tehdä sen viimeisen stopin, kun ne vähätkin hyvät bakteerit, mitä siellä on jäljellä, tuhoutuvat. Kaneja hoitavia eläinlääkäreitä on lueteltu Kanikirjani sivuilla 89-90.

Summa summarum, nykyeläinlääketieteen keinoin ei vielä pystytä pasteurellaa parantamaan, mutta sen aiheuttamia oireita voidaan lievittää. Kaikista paras keino on tietenkin ennaltaehkäisy eli siisti sekä eläimen tarpeet hyvin huomioon ottava elinympäristö. Uusien kanien eristys muista on tärkeää, sillä elinympäristön vaihdos aiheuttaa stressiä, jolloin kaikki muutkin taudit puhkeavat ja tarttuvat helpommin.

Lähteet:

 

Mainio Ruusa ja keksiresepti

Moikka! Olen aiemminkin jakanut tämän keksireseptin ja jaan vielä uudestaan, koska se on ollut kaneille niin mieleinen 🙂

Koska itselläni on perjantaipitsa valkosipulilla, annan kaneille pienet keksit perjantaisin. Aiemmin ostin sellaisia vihreitä pötköjä Mustista ja Mirristä, Immune sticks nimeltään. Ei ole tarvinnut ostaa keksejä sen jälkeen kun tein ison satsin keksejä itse. Taikinaa oli vaikka kuinka, koska tein monta satsia kerralla. Paistamisen ja jäähtymisen jälkeen pakastin osan ja otan aina sulamaan kolme keksiä (kullekin yksi). Keksit sulavat muutamassa tunnissa, joten riittää kun ne ottaa pakastimesta iltapäivällä, jos meinaa antaa ne vaikka ennen kuin menee nukkumaan.

Eläinten aikakäsitys on erilainen kuin ihmisillä, ne eivät katso kelloa tai kalenteria vaan päättelevät erilaisista tapahtumasarjoista, mitä on tulossa seuraavaksi. Esimerkiksi Ruusa-kani oli niin innoissaan eilen, että loikki ympäriinsä ja päästi jopa äänen! Neiti oli päätellyt, että koska nyt on ilta-aika ja pakastimen ovi on käynyt, tietty purnukka on avattu, uuni on ollut päällä ja munakello soinut, hän ehkä saa kohta keksiä. Ja kyllähän hän saikin! 😀 Kuten myös Tuhto ja Poppana. Poppanan ehdollistuminen siihen, koska herkkuja saa, ei ole mennyt yhtä putkeen, koska hän on lähempänä keittiötä. Siksi Poppis saattaa innoissaan juosta vastaan, jos käyn keittiössä. Ruusa ei näe, kun menen keittiöön. Siksi sitä ei yhdistetä herkkujen saantiin. Jänniä nämä jutut ja jos kiinnostaa lukea niistä enemmän, suosittelen Helena Telkänrannan kirjoja ”Millaista on olla eläin?” sekä ”Eläin ja ihminen – mikä meitä yhdistää?” Viimeksi mainitussa on enemmän tuosta eläinten aikakäsityksestä.

Tässä itse resepti (sopii myös marsuille):

  • 2 rkl täysjyväkaurahiutaleita
  • 1 dl pellettiä (esimerkiksi Genesiksen timoteitä)
  • 1 tl kasvinsyöjien kuitujauhetta (recovery tai critical care)
  • 1 tl kurpitsansiemeniä
  • ruukkupersiljan päät (muukin yrtti tai lehtikaali käy)
  • 1/5 banaania
  • vajaa 1 tl pellavansiemenöljyä
  • 3 rkl vettä

Nämä sekaisin sauvasekoittimella ja pyyhe päälle, ettei lentele. Taikina pellavansiemenöljyllä tai muulla kasviöljyllä voideltuihin pikkuvuokiin tai sellaisenaan pellille. Irtoaa hyvin leivinpaperista. Päälle voi pilkkoa pieniä palasia kuivattua karpaloa tai muita marjoja. Uuniin 150 asteeseen noin 30 min ja sen jälkeen jälkilämmöissä. Anna jäähtyä ja kovettua esimerkiksi ritilän päällä. Ohuet keksit voi kuivattaa koviksi, jolloin ne säilyvät pitempään, mutta kovin mehevät keksit eivät säily kuin pari päivää. Jos kaneille tekee suuren määrän kerralla, osan kekseistä voi pakastaa.

Resepti löytyy myös Kanikirjan sivulta 57. Muokattuna sitä voi käyttää vaikkapa kissoille ja koirille. Pellettien tilalle kuivanappuloita yms.

Kesyyntymisen vaiheet

Moikka! Tänään olen pohdiskellut kanien kesyyntymisen vaiheita. Pätee myös muihin eläimiin, vaikkakin enemmän arkuuteen taipuvaisiin kuin sosiaalisiin koiranpentuihin. Se tunne, kun arka tai aiemmin aggressiivisesti käyttäynyt lemmikki onkin rauhoittunut ja antaa lähestyä ♥

Onko teillä käyty läpi näitä vaiheita?

  • uskaltaa tulla ulos häkistä/pesästä (huom! omia aikojaan, ei pakotettuna)
  • lähestyy ihmistä itse
  • ottaa kädestä makupaloja
  • saat silittää, mutta vain tietyistä paikoista
  • ei piiloudu kun tulet kotiin tai samaan huoneeseen (piiloutumiseen pitää kuitenkin olla mahdollisuus)
  • uskaltaa maata tassut ojennettuina
  • ei piiloudu kun tulee vieraita
  • saat kävellä ohi ilman, että lemmikki nousee tai juoksee karkuun
  • vieraat saavat silittää, mutta vain tietyistä paikoista
  • antaa ottaa kiinni (muista päästää pois sylistä ennen kuin lemmikki alkaa tulla rauhattomaksi)
  • saat silittää vapaammin

Poppana-kani oli minulle tullessaan melkoinen hirmusisko. Ensin opeteltiin sitä, että minua ei tarvitse purra vaan jos jänskättää, kanin kuuluu piiloutua. Jos piilopaikkoja ei ole ollut, ei voi heti hiffata, miten kuuluisi tehdä. Kun raajani eivät enää olleet uhka Poppanalle, sain silittää ja antaa makupaloja. Nyt siitä alkututustumisesta on kuutisen vuotta ja luottamus on kasvanut niin, että neiti heittäytyy tämän tästä kyljelleen. Tämähän on siis kanien euforian ilmentymä 🙂 Saan myös hieroa leukalihaksia ja silitellä vapaasti, kunhan katson tälle sopivan ajankohdan. Pitää osata lukea kania, jotta ei mene koskemaan väärässä paikassa. Kanien eleistä voi lukea lisää Kanikirjastani tai vaikkapa täältä.

Vaiheet eivät välttämättä tule yllä luetellussa järjestyksessä, ja kesyyntyminen on yksilöllistä. Joillakin siihen menee päiviä, kun taas toisilla jopa kuukausia. Pääasia on, että osaat olla kärsivällinen ja tarjota lemmikille positiivisia kokemuksia. Näin se luottamus alkaa hiljalleen syntyä, puolin ja toisin 🙂

Ei kannata lannistua, jos jokin vaihe jää täyttämättä. Esimerkiksi Tuhto-kani piiloutuu edelleen sekä minulta että vierailta. Toki hän tulee esiin vähän ajan päästä katsomaan minua ja on muutoin kesy, mutta minua ei haittaa, että vieraille ei näyttäydy. Tyyppi vaan on arka kani ja se hänelle suotakoon 🙂

 

Puputiipii

Oikein hyvää maanantaita! Kun on Instagramissa nähty niin monella kanitelttoja, halusin tehdä omillekin pitkäkorville jonkinmoisen tiipiin. Eihän siitä taaskaan tullut mikään kovin hieno, mutta ajaa silti hyvin asiansa virikkeenä 🙂

DSC_0641

Telttoja tehdään bambukepeistä ja kankaasta, mutta minulla ei ollut sopivia keppejä juuri nyt, joten ostin alennusmyynnistä kolme kehikkoa, jotka sidoin yhteen. Niiden päälle taittelin taloyhtiön kierrätyshuoneesta löytynyttä kangasta.

Halusin tehdä myös jonkinlaisen unisiepparin, mutta epäonnistuin vielä surkeammin sen kanssa kuin tiipiin kanssa 😀 Minulla oli valkoinen metallirinkula, johon yritin ensin raffianarua pyörittää. Sehän ei pysynyt paikoillaan ollenkaan, joten piti kokeilla paksumpaa materiaalia. Tuo valkoinen on trikookudetta, jota oli kaapissa vielä pari kerää.

DSC_0668

Olen noin kymmenen vuotta sitten tehnyt pari unisiepparia, mutta niiden rinkuloissa taisi olla reiät, joihin lanka solmittiin kiinni. Unisiepparin voisi tehdä vaikka pajusta ja syötävästä raffiasta, mutta näin talviaikaan jätin pajunmetsästyksen tekemättä. Jos saa raffian pysymään paikoillaan, siitä voi punoa verkkoa. Nyt laitoin raffiat vain roikkumaan tuosta rinkulasta, niin on edes jotain syötävää. Ruusalle ainakin maistui 🙂

Tuhto ja Poppanakin näkivät tekeleen, mutta Poppana vähän vierasti tiipiitä. Sen sijaan Tuhto kyllä nakerteli raffiaa ja käyttää telttaa. Välillä se on kaadettu päivän aikana, mutta siitäkin näkee, että se on käytössä. Raffiat on syöty, mutta niitähän saa solmittua lisää unisieppariin.

Jos onnistuu tekemään tukevamman ja kookkaamman kaniteltan, sen sisään voi laittaa tyynyn tai muun pehmeän alusen. Siellä on kiva lemmikin ottaa vaikka nokoset 🙂

Kuivikkeet vertailussa

Moikka! Tänään päätin kirjoittaa erilaisista kuivikkeista, mitä esimerkiksi kaneilla ja jyrsijöillä käytetään.

Omilla kaneilla on käytössä haapahake eli Mörttiröpö. Aiemmin oli kutterinpuru ja välissä kokeilin myös hamppua. Turvetta erehdyin ostamaan vahingossa, kun kutteri oli loppu. Sitä en suosittele kuivikkeena, sillä se sotkee enkä ollut kovin vakuuttunut imutehostakaan.

kutteri

Kutteria on montaa eri merkkiä ja silloin kun se oli käytössä, hankin sitä isoissa 15-20 kg paaleissa maatalouskaupasta. Laadussa ja saatavuudessa oli välillä suurta vaihtelua. Joskus paaleja oli myös säilytetty väärin, joten saattoi olla vaikeaa löytää homeetonta ja kokonaan kuivaa paalia. Kanikirjaa varten taustatyötä tehdessäni törmäsin kuitenkin sellaiseen tietoon, että mänty on pahaksi kaneille. Se voi aiheuttaa hengitystieongelmia ja jopa syöpää. Ilmeisesti männystä haihtuu haitallisia yhdisteitä, joita eläin ei saisi hengitellä. Kyselin muutamalta kutterin valmistajalta, sisältääkö heidän kuivikkeensa mäntyä. Kyllä sisältää, vaikka sisällysluetteloa ei olekaan eritelty juuri missään pakkauksessa. Tästä, ja siitä syystä, että kutteri pölisee melko paljon, en suosittele sitä kuivikkeeksi. Se on kyllä edullista ja imukykyistä, mutta esimerkiksi poikasille tai jatkuvaan käyttöön sitä ei kannata hankkia.

Pellavakuiviketta on kehuttu, mutta en ole löytänyt sitä mistään. Se on myös melko kallista. Sen sijaan kutterin jälkeen siirryin hamppukuivikkeeseen. Sitä on sekä pellettinä että hakkeena. Hamppukuiviketta saa isoissa paaleissa maatalouskaupoista ja se on edullista. Pelletistä ei ole kokemusta, mutta tätä haketta käytin muutaman paalillisen. Sen sanotaan pöllyävän vähemmän kuin tavallisen kutterin. Minusta siinä oli omituinen tuoksu enkä sitten jatkanut sen käyttöä. Yksi kaneistani tuhahteli, ei nyt mitään isoja aivastuksia, mutta kuitenkin tarpeeksi, että jotain pölyä siitä tulee.

Sain joskus vinkin, että rautakaupoista saa lämmityspellettiä, jota voi käyttää kaneilla (ja vaikka kissoilla) kuivikkeena. Näistäkin otin selvää ja niissä on mäntyä. Säkit ovat edullisia, mutta ainakaan omat kanit eivät ikinä pellettikuivikkeeseen tykästyneet. Tassut luistivat ja se oli kovaa. Niin ikävän tuntuista, että Tupuna-rouva tömisteli takajalkojaan. Sitä oli vaikea lapioida niin, ettei mene paljon puhdasta kuiviketta hukkaan. Papanoita olisi pitänyt poimia käsin. Pissatut kohdat sai kyllä hyvin pois, koska pelletti murenee kastuessaan. Pelletit jäävät siis meillä kauppaan 🙂

Joku saattaa käyttää olkea kuivikkeena, mutta sen alle voi tarvita imukykyisemmän kuivikkeen. Olkea on myös hankalaa poistaa vessalaatikosta lapiolla.

Paperipellettiä suositellaan kovasti. Sitä myydään kissanhiekkana. Meille se on väärässä muodossa, mutta se voisi olla erittäin hyvä vaihtoehto mäntyä sisältäville pelleteille.

Kun yksi kani oireili tuhahtelemalla ja toisella oli jo haapahake ulkonevien silmien takia käytössä, päätin siirtyä kokonaan Mörttiin. Tai vastaavaan haapahakkeeseen. Se ei pöllyä. Jostain syystä kyllä uuden röpösäkin avaaminen saa pientä yskänpuuskaa minussa aikaiseksi, mutta kaneille se sopii. Ei jää keskelle silmää roskaksi, kuten kutterit tai jauhoksi kastuessaan murenevat pellettikuivikkeet. Monilla lyhytkuonoisilla kaneilla, kuten hermeliinit ja leijonanharjakset, on ulkonevat silmät. Niihin tulee helposti haavoja, jotka puolestaan tietävät rahanmenoa eläinlääkärireissujen muodossa.

wood chips

Omassa vertailussa on Mörttiröpö ylitse muiden. Imukyvyssä se häviää ja myös hinnassa, mutta mitäpä sitä ei eläintensä hyväksi tekisi 🙂 Kun vessalaatikon siivoaa joka päivä, ei huonohko imukyky ole ongelma. Jos muutakin parannusehdotusta tälle haapahakkeelle voisi antaa, suunnittelisin paremman materiaalin sen säkille. Nykyinen muovi rispaantuu pussia leikatessa niin, että valkoisia ja erittäin sähköisiä muovinliruja on joka puolella.

Jos lemmikillä on vaikkapa tuore leikkaushaava, ottaisin kuivikkeen kokonaan pois ja käyttäisin vauvoille tarkoitettuja peittoja ja makuupusseja alusina. Niitä pitää hankkia sen verran, että ehtii pestä vähintään 60 asteessa likaiset aluset, ennen kuin pitää taas vaihtaa ne. Vaihto kannattaa tehdä pari kertaa päivässä. Näin haavaan ei jää mitään ylimääräistä kiinni eikä se tulehdu helposti.

Mitä ei saisi käyttää kuivikkeena? Sanomalehti ja sahanpuru ovat pannassa. Toisesta irtoaa myrkyllistä mustetta ja toinen pöllyää ihan liikaa. Niitä mäntyä sisältäviäkin kuivikkeita kannattaa välttää. Samoin paakkuuntuva kissanhiekka ja hajustetut kuivikkeet ovat vältettävien listalla. Paakkuuntuvassa kissanhiekassa piilee suolitukosriski ja hajustettu (esim. omenan tuoksu) on yhtä huono kuin mäntyä sisältävä kuivike.

Mikä on sun mielestä paras kuivike ja miksi? 🙂

Halpa mutta hyvä pesuaine

Mukavaa lauantaita! Tänään olen saanut ihmeen paljon aikaiseksi, vaikka onkin vapaapäivä 🙂 Minun on jo pitkään pitänyt kokeilla etikan tehoa kanien vessalaatikoiden kanssa. En löytänyt marketista pulloa, jossa olisi lukenut pelkkä ”etikka”, joten valkkasin väkiviinaetikan. Otin isoimman koon eli 1,5 litraa.

Tyhjensin häkin alusen kuivikkeista ja heinästä ja pyyhin sienellä. Aiemmin olen käyttänyt muita pesuaineita ja ihan vain vedellä pyyhkinyt päivittäin pissatahroja. Käytän kuivikkeena haapahaketta, joka ei ole kovin imukykyistä. Se kuitenkin pöllyää vähiten, joten siksikin se on kaniperheen valinta.

Puolentoista litran puteli etikkaa maksoi alle kaksi euroa. Sillä sai puhdistettua melkein kaksi vessalaatikkoa (häkin alaosaa).  Valuttelin aika reippaasti raakaa etikkaa laatikkoon ja annoin vaikuttaa. Kuului pientä sihinää. Noin vartti on hyvä, mutta voi myös antaa vaikuttaa vähän kauemmin. Pidin kylppärin ikkunaa auki, koska etikkahöyryt olivat melkoiset. Pidin kylppärin oven myös kiinni, jotta eläimet eivät pyörry.

Tämä oli alkutilanne, älkää pelästykö..

DSC_0513

Jynssäsin pinttymiä juuriharjalla ja huuhtelin välissä vedellä. Sitten laitoin uutta etikkaa päälle ja annoin taas vaikuttaa tovin. Muutama pikkupläntti jäi, mutta tässä lopputulos:

DSC_0514

Melko hämmästyttävää, eikö?

Vaihdan likaiset kuivikkeet puhtaisiin joka aamu ja pyyhin sienellä pissaisia kohtia. Silti vessalaatikkoon jää pinttymiä. Nyt on itsekin todistettu, että etikka toimii. Ostin aiemmin eläintarvikeliikkeestä koirille ja kissoille tarkoitetun entsyymipesuaineen, millä pitäisi saada juuri pissatahroja hyvin pestyä. Puteli maksoi muistaakseni lähemmäs parikymppiä ja siinä on tosi pitkä vaikutusaika. Pullon kyljessä myös varoitellaan, ettei lemmikki saa haistella aineen höyryjä. Sen tuoksu onkin melko pistävä. Vaikeampi käyttää, huonompi teho ja kalliimpaa kuin etikka. Taitaa Puputäti vastedes valkata etikan ja jättää muut putelit kauppaan..

Lemmikin ei ole hyvä haistella etikan höyryjä, joten kannattaa tosiaan käyttää sitä hyvin tuuletetussa tilassa ja huuhdella etikka pois huolellisesti. Sen jälkeen vielä kuivaus ja valmista tuli!

Nyt kun siivouksessa olen päässyt etikan ”makuun”, voisi seuraavaksi ottaa kokeiluun pyykkietikan. Sitä on ainakin kehuttu hyväksi ja on lisäksi vegaaninen tuote. Ainakin ne vaihtoehdot, joita itse olen silmäillyt 🙂

Leivonnassa ja ruuanlaitossa käytettäviä tuotteita on muutama, jotka käyvät myös siivoukseen tai vaikka lääkkeeksi. Etikka ja ruokasooda on monille tuttu, mutta nyt olen pari päivää sekoittanut jauhettua inkivääriä puoli teelusikallista kuumaan veteen. Vettä on mukillisen verran. Veden annetaan jäähtyä ennen kuin hörpätään ja purskutellaan sillä. Arvaatko mihin vaivaan sitä käytetään? No, reilu viikko sitten yksi hammas paikattiin ja sitä on alkanut särkeä. Seuraavaa hammaslääkärikäyntiä odotellessa olen särkylääkkeen lisäksi ottanut tuon purskuttelun käyttöön. Sen pitäisi lievittää tulehdusta ja turruttaa kipeää hammasta. Kiitos Saana Monthanille vinkistä! 🙂