Mielenkiintoinen kirjalöytö ja kanien sosiaaliset suhteet

Moikka moi! Kävin kirjastossa ja siellä oli kierrätyshylly, josta löysin pari kirjaa. Charlotte Uhlenbroekin Talking with animals (2002) kertoo nimensä mukaisesti eläinten käyttämistä kommunikointitavoista. Niitä ovat mm. ääniaallot, visuaaliset ja kemialliset signaalit sekä sähköinen värähtely. Signaaleilla välitetään toisille yksilöille jotakin tietoa, muun muassa varoitetaan vaarasta tai yritetään kosiskella.

Koska kanit ovat hämäräeläimiä ja liikkuvat pääosin yöaikaan, ei niiden näköaisti ole riittävän hyvä, jotta ne luottaisivat siihen. Kani kylläkin näkee monta kertaa ihmistä paremmin pimeässä, mutta hajuaisti on niille myös kuuloaistia tärkeämpi.

Kirjan sivulta 151 löytyy ilmeisesti ainoa viittaus kaneihin, mikäli hakemistoa on uskominen. Harmillista, sillä olisi ollut kiva lukea aiheesta enemmänkin. Uhlenbroekin mukaan tietyillä lajeilla on käytössä ryhmähaju (kemiallinen signaali). Niillä hoidetaan ystävyyssuhteita ja varmistetaan laumaan kuulumattomien tunkeilijoiden tunnistaminen. Jos tämä haju muuttuu, eivät lauman jäsenet enää välttämättä tunnista kaveriaan.

Kävitkö lomamatkalla eikä lemmikki näytä yhtä iloiselta jälleennäkemisen yhteydessä? Se johtuu siitä, että tuoksut erilaiselta eikä esimerkiksi se kani ole varma, kuka olet. Sama toistuu, jos alat käyttää erilaista ihovoidetta tai vaikkapa pesuainetta. Vieraita ihmisiä karsastetaan yms. Lisääntynyt merkkailu voi johtua myös tästä. Pitäähän sitä omaa asemaa nyt pönkittää tunkeilijoita vastaan, eikö vain? 🙂

Näiden tietojen valossa ei enää olekaan niin ihmeellistä, että eläinlääkärissä käynyttä lajitoveria kierrellään ja kaarrellaan ennen kuin hyväksytään taas kaveriksi. Siksi kaneillakin suositellaan lajitoverin ottamista mukaan eläinlääkärireissulle. Tosin en jättäisi lajitoveria klinikalle odottamaan kaverin heräilyä, eli nukutusta vaativa toimenpide on eri juttu.

Hajut vaikuttavat myös uusien kanien tutustuttamiseen. Se voi käydä helpommin, jos tuoksuja vaihdetaan ennen kuin kanit laitetaan nenäkkäin. Kanien hajurauhaset sijaitsevat leuan alla ja nivusissa. Jos pyyhkäiset varovasti esimerkiksi kankaanpalaa kanin leukaan, hajuterveiset voi viedä tulevalle kumppanille sniffailtavaksi etukäteen. Yleensä tämä merkattu tilkku herättää paljon kiinnostusta.

Kanienväliset sosiaaliset suhteet ovat melko monimutkaisia eikä niitä ole helppo toteuttaa kotioloissa. Siinä missä luonnossa kanit elävät lukuisia kaneja käsittävissä yhdyskunnissa, ei kotona yleensä ole kuin kaksi kania. Kaneja siis pitäisi aina olla vähintään se kaksi. Safety in numbers, you know 🙂

Yhdyskunnat ovat jakautuneet perhekuntiin. Yhteen perheeseen voi kuulua kahdesta kahdeksaan aikuista kania. Uhlenbroekin mukaan jokaisella yksilöllä on selkeä paikkansa perheen hierarkiassa, jonka mukaan esimerkiksi parhaat ruokailu- ja pesäpaikat on jaettu. Kaikki urokset osallistuvat reviirin puolustamiseen, mutta dominoivan uroksen hajua on käytetty eniten reviiriä merkkaamaan. Merkkauksella tarkoitetaan nimenomaan pissailua. Uros myös hieroo leukaansa muihin ryhmän jäseniin. Mielenkiintoista. Kirjassa ei mainita naaraiden pesänpuolustamista ollenkaan.

Luonnossa uroksia voi olla yhdyskunnassa monia, mutta urosten yhteiselo kotioloissa onnistuu harvoin. Se johtuu lähinnä tilanpuutteesta. Kanin reviiri on luonnossa niin suuri, ettei sitä pysty edes Presidentinlinnassa matkimaan. Siksi urosten ei ole mahdollista väistää muita uroksia tarpeeksi kauas ja tappeluita väistämättä tulee. Toki kaikki kanit ovat yksilöitä eivätkä urokset aina tappele. Varminta on kuitenkin yhdistää uros ja naaras tai syntymästä saakka yhdessä olleet äiti ja tytär tai siskokset. Sekä urokset että naaraat kannattaa leikkauttaa. Näin myös pissalla merkkailu ja muu reviirinpuolustaminen voi vähentyä.

Kanikappale oli vain pieni osa kirjaa, joten mainittakoon myös, että ryhmähaju on tärkeä saaliseläinten lisäksi joillekin saalistajille. Ensin haistellaan, mutta jos kissa kiehnää jaloissa, etenkin häntä ylhäällä, se on hyvä merkki. Kissa on hyväksynyt sinut laumaansa ja yrittää levittää omaa hajuaan sinuun, jotta tunnistaa sinut jatkossakin.

Mielenkiintoista oli myös peippojen laulu, jota ne voivat luritella yhden lisääntymiskauden aikana jopa 500 000 kertaa. Laulu ei ole pelkästään kosiomeno vaan sillä myös ilmoitetaan muille linnuille oman reviirin rajat. Ilmankos Topi ja Tossavainenkin lurittelevat tämän tästä 😀 Poikaset opettelevat lurittelua jo heti kuoriuduttuaan, vaikka laulamaan aletaan vasta paljon myöhemmin. Kuunteluoppilaana oleminen on tärkeää, sillä monimutkainen lurittelutaito ei synny itsestään.

Jos englanti sujuu, kannattaa lukaista kirja. Jos ei suju, samoja teemoja löytyy Helena Telkänrannan uusimmista teoksista, joita myös lämpimästi suosittelen 🙂

Mainokset

Lemmikin viilennysvinkit

Heissulivei! Tänään on sen verran kuuma, että nyt on muutama viilennysvinkki paikallaan. Ihminen voi mennä uimaan tai ottaa kylmän suihkun, mutta esimerkiksi kanille se ei ole mahdollista. Kanin ei kuulu olla vedessä, joten sitä ei kannata edes yrittää vilustumisriskin vuoksi. Sama koskee mm. marsuja ja sitä pienempiä jyrsijöitä. Jäisten ruokien syöttäminenkään ei tule kysymykseen vatsavaivojen vuoksi (sekasyöjillä kuten kesyrotilla ok, kasvinsyöjillä ei). Miten sitten voi lemmikin oloa viilentää kuumilla keleillä?

Lemmikillä kuuluu olla aina pääsy varjoon eli jos pidät esimerkiksi kaneja ulkona, pidä huoli, että aitauksessa on pitkin päivää aina varjoisiakin nurkkauksia. Pelkkä piilopaikka ei riitä vaan pitää olla suojaa auringonvalolta. Etenkin, jos kani ei pääse kaivamaan koloja maahan.

Sisällä voi käyttää pimennysverhoja tai laittaa muut verhot kiinni. Sähköllä toimivat tuulettimet käyvät myös, jos niitä pidetään sen verran silmällä, ettei kani pääse johtoja nakertelemaan ja saamaan sähköiskua. Tuuleta yöllä ja laita säpet kiinni päiväksi, jotta viileä ilma säilyy mahdollisimman kauan.

Raikasta vettä pitää olla koko ajan saatavilla. Kani on pieni eläin, mutta tarvitsee paljon vettä kokoonsa nähden. Vettä menee yleensä noin 50–100 ml/kg. Kuppi on juomapulloa parempi ratkaisu, sillä silloin kani on luonnollisessa asennossa vettä juodessaan. Moni kani valitseekin pullon sijasta kupin, jos saa siihen mahdollisuuden. Kuppeja on myös helpompi pestä kuin pulloja. Jos esimerkiksi ulkotarhassa on kumpuilevaa maastoa, vesikipon voi asettaa betoniharkon tai muun järeän laatan päälle.

Jos on pakko matkustaa, muista että kania ei saa laittaa takakonttiin vaan kantokopassa penkille. Muovisissa juomapulloissa voi jäädyttää vettä, ja asettaa sitten pullon esimerkiksi pyyhkeen sisään kantokoppaan kania viilentämään. Samaa konstia voi käyttää muutenkin kotioloissa.

Mistä tietää, että on liian kuuma? Monelle karvaiselle pienlemmikille ihanteellisin lämpötila on noin 18 astetta. Kaneilla lämpöhalvausvaara on jo 24 asteessa. Niillä lämpö haihtuu huulten hikirauhasten sekä korvalehtien kautta. Ei siis kovin tehokasta, vai mitä? Eniten vaikeuksia kuumuus aiheuttaa lyhytkuonoisille, liikalihaville ja sydänvikaisille kaneille. Lyhytkuonoisia kaneja ovat mm. hermeliinit ja leijonanharjakset.

Kun kanilla on liian kuuma, se voi hakeutua paljaalle lattialle tai vesikuppinsa viereen makoilemaan. Monissa eläintarvikeliikkeissä myydään nykyään viilentäviä alustoja, jotka käyvät myös kaneille. Itse en ole sellaista vielä kokeillut omalle kaniperheelle, mutta ainakin Bunny Mad! -lehden mukaan ne toimivat hyvin. Kuulen mielelläni kokemuksia erilaisista viilennysmatoista!

Viilennysratkaisua tarjoavat edellä mainittujen lisäksi marmori- ja graniittilevyt, joiden päällä voi maata. Jos on ihan mahdottoman kuuma, kanin korvia voi varovasti sumuttaa suihkupullolla niin, että korvakäytäviin tai silmiin ei mene vettä. Tarjoile myös nestepitoisia vihanneksia, jos kanin vatsa kestää niitä. Annoskoon kanssa pitää aina olla varovainen, sillä kääpiökanin ei kuulu saada saavillista tuoreruokaa eteensä. Pieni määrä riittää. Joillekin kourallinen on liikaa, toiset voivat syödä kaksikin saamatta siitä mitään vatsanväänteitä.

HUOM! Jos epäilet lämpöhalvausta, ota aina yhteys eläinlääkäriin! Kaneja hoitavia eläinlääkäreitä ja klinikoita on lueteltu Kanikirjan sivuilla 89-90.

P.S. Älä jätä eläintä kuumaan autoon!

Lomalle kanien kanssa?

Moikka moi! Kesäkuu vaihtuu kohta heinäkuuksi ja juhannus on täällä. Keräsin tähän listauksen muistettavista asioista, jos meinaat matkustaa kanin kanssa 🙂

  • rauhallisin vaihtoehto kanin kanssa matkustamiseen on henkilöauto, mutta joukkoliikennekin onnistuu kantokopassa
  • kantokopassa pitää olla pehmeitä ja imukykyisiä alusia (suosin vauvan peittoja ja makuupusseja) sekä tietysti heinää ja jonkinmoinen vesiastia
  • kantokoppa kannattaa valita huolella: sen pitää olla turvallinen ja sopivan kokoinen. Parhaita kantokoppia lienevät kissoille ja pienille koirille tarkoitetut umpinaiset kantokopat, joissa on kovaa muovia muut osat ja metallinen oviluukku. Umpinaisella tarkoitan sellaista kantokoppaa, jossa kuitenkin on ilmanvaihtoreikiä seinissä, mutta ei esimerkiksi toista metalliluukkua katolla. Kanilla on turvallisempi olo, kun katto ei ole avonainen. Ovenkin voi peittää harsolla tai peitolla, jos tuulee kovasti.
  • kania ei saa laittaa takaluukkuun vaan niiden täytyy saada matkustaa ihmisten kanssa penkillä. Kantokopan saa köytettyä turvavöihin.
  • huolehdi matkan aikana hyvästä ilmastoinnista, sillä lämpöhalvausriski piilee jo 25 asteessa. Liian kylmä ilmakaan ei tee hyvää eli jos reissaat kylmällä ilmalla, pidä vastaavasti huoli, ettei lämpötila putoa radikaalisti siitä, mihin kani on tottunut.
  • torju veto eli tuulisella ja kylmällä säällä kannattaa käyttää peittoa myös kantokopan päällä, mutta kuitenkin niin että ilma vaihtuu kantokopan sisälläkin

Mitä on hyvä olla reissussa mukana?

  • vesiastia
  • ruuat (heinä, pelletti ym.) ja mahdolliset ruoka-astiat
  • kynsisakset ja kampa
  • vessalaatikko
  • kuivikkeet
  • aitaus tai valjaat ulkona oleskelua varten (älä kuitenkaan jätä kaneja ulos ilman valvontaa)

Hätätapauksia varten myös lääkekaappi kuntoon:

  • lähimmän kaneista tietävän eläinlääkärin yhteystiedot
  • neulattomia lääkeruiskuja
  • fysiologista suolaliuosta sisältäviä pipettejä
  • pinsetit

Jos kaneja ei voi ottaa reissuun mukaan, pyydä hoitaja kotiin tai varaa hyvissä ajoin hoitola-aika kaneille. Kaneja tai muitakaan lemmikkejä ei saa jättää kotiin oman onnensa nojaan. Jo laki velvoittaa tarkastamaan eläimen olot vähintään kerran päivässä.

Paras hoitola lienee sellainen, jossa ei ole kissoja tai koiria, mikäli kani ei ole niihin tottunut. Hoitolaa valitessa kannattaa käydä paikan päällä katsomassa ennen kuin tekee varauksen. Jos asut Pirkanmaalla, pidä Puputäti mielessä, sillä Sarin Arkki hoitaa kaneja ja muita eksoottisia lemmikkejä lomareissusi ajan 🙂

P.S. Oli reissu minne tahansa, kanilla on hyvä olla se oma, tuttu ja turvallinen kantokoppa. Siihen kannattaa tutustuttaa jo hyvissä ajoin eikä vasta matkan alettua. Kantokopan voi laittaa lattialle ilman metalliluukkua ja pistää sinne muutama herkkupala houkuttimeksi. Alunen myös, jotta siellä on kiva ottaa vaikka pienet kauneusunet 🙂

Mitä pitää tietää ennen kanin ottamista?

Heissan! Tässä tulee blogin 100. postaus, jee! Aiheena tietysti kanit 🙂

Moni ottaa kanin hetken mielijohteesta, toiset harkitsevat vuosia. Kummallekin yhteistä on se, että kaneista ei välttämättä tiedetä tarpeeksi. Vaikka olin lukenut paljon kaneista, en silti tiennyt montaakaan tärkeää asiaa, joka olisi tehnyt elämästä kummallekin osapuolelle paljon helpompaa. Jotta sun ei tarvi toistaa samoja virheitä, tässä satunnaisessa järjestyksessä muutama seikka, jonka itse olisin halunnut tietää ennen kanien hankkimista:

  1. Kanin ei kuulu syödä siemenseosta. Hanki pellettiä tuon ”myslin” sijaan ja pidä huoli, että heinää on aina saatavilla.
  2. Kani tarvitsee lajitoverin.
  3. Kääpiökanit voivat elää yli 10-vuotiaiksi.
  4. Kani pitää leikkauttaa. Etsi kaneista tietävä eläinlääkäri jo etukäteen ja varaudu rahanmenoon..
  5. Kani ei kuulu häkkiin vaan sen kuuluu saada loikkia vapaana asunnossa. Asunnosta saa tehtyä pienellä tuunauksella kaninpitävän.
  6. Kani ei tarvitse suola- ja kalkkikiviä. Suola ja kalsium tulevat monipuolisesta ravinnosta.
  7. Kanien tuoreruoka on paljon muutakin kuin lehtisalaattia, porkkanaa ja omenaa (näitä kaikkia kannattaa antaa harvoin ja vähän kerrallaan). Kokeile erilaisia yrttejä ja kaneille sopivia villikasveja.
  8. Hanki juomapullon sijaan vesikuppi. Lähes jokainen kani juo mieluummin kupista kuin pullosta.
  9. Kanin kuuluu heittäytyä kyljelleen, kun se on onnellinen. Se ei siis ole kuollut.
  10. Vatsantoiminta on tosi tärkeä juttu! Jos papanaa ei tule tai se on erilaista kuin ennen, toimi nopeasti ja ota yhteys eläinlääkäriin. Ananaksesta ja papaijasta ei ole ummetuspotilaalle apua, vaikka niin monissa lähteissä väitetäänkin.
  11. Kutteri ei ole kuivikkeeksi se paras vaihtoehto. Se voi aiheuttaa hengitysongelmia ja muita oireita. Haapahake on tyyris, mutta hyvä valinta.

Toivottavasti näistä oli apua! Lisää kanitietoa löydät blogipostausten lisäksi Kanikirjasta, jota on saatavilla verkkokaupoissa, kirjakaupoissa ja kirjastoissa. Sitä voi tilata myös suoraan allekirjoittaneelta 🙂

 

Kaniviikko ja sen teema: eroon myslistä

Moikka! Nyt on käynnissä brittiläisen kaniensuojeluyhdistyksen RWAFin lanseeraama Rabbit Awareness Week eli kaniviikko. Tämän vuoden teemana on siemenseokset tai myslit, jotka sopivat paremmin biojätteeseen kuin kanin ruokakuppiin. Siemenseokset ovat tosi ongelmallisia siitäkin syystä, että niitä myydään lähes kaikissa marketeissa ja pussien kyljessä on kanin kuva. Oikeastihan tuo on kanin karkkipussi, josta saa hirveät sokeriöverit ja kamalia vatsanväänteitä. Vatsanväänteet eivät olekaan mikään pikkujuttu eläimelle, joka ei osaa oksentaa ja jonka ruuansulatus toimii täysin eri tavalla kuin vaikkapa ihmisen. Sanonta ”pieni eläin – suuri vastuu” pitää erittäin hyvin paikkansa, sillä kaninomistajalla on valtava vastuu tehdä oikeita valintoja ihan joka päivä. Väärät valinnat voivat koitua kanin kohtaloksi joko hyvinkin pian tai vasta muutaman vuoden päästä.

”Niin mutta kun se niin tykkää tuosta.” Tätä kuulee usein omistajien suusta. Samoin moni pitää kaninsa likaista peppua normaalina olotilana. Tai sitä, että löysiä jätöksiä siivotaan lattialta ja kanin tassuista lähes päivittäin. Tällainen olin itsekin hankittuani toisen ja kolmannen kanini. Sen jälkeen olen lähemmin tutustunut asiaan ja ymmärtänyt, kuinka iso ongelma aihe on. Tupunan vatsa oli kuralla ja koska olin juuri menettänyt koirani (Roopella oli ollut vatsaongelmia ja syyksi paljastui vatsakasvain ja leukemia), ajattelin että nyt on kiire eläinlääkäriin. Otin mukaan pienen näytepussin siemenseosta, jotta voin kertoa mitä annan kanille. Eläinlääkäri osoitti pussukkaa ja sanoi siinä olevan syy Tupunan vatsaongelmiin. Eivätkä siemenseokset aiheuta pelkästään ylipainoa ja vatsaongelmia vaan myös hammasongelmia, sokeritautia sekä hiivatulehdusta. Korvissa oleva hoitamaton hiivatulehdus voi jopa kuurouttaa kanin. Hammasongelmat voivat ilmetä vuotavina silminä, joten on tärkeää käydä eläinlääkärin vastaanotolla tarkistuttamassa asia.

Klovni ja siemenseos
Meet Klovni, mun eka tilapäiskotikani ❤

Kanilta kuuluu tulla kovaa papanaa ja vain pieniä määriä pehmeitä jätöksiä. Näitä pehmeitä jätöksiä ei pitäisi löytyä vessalaatikosta tai lattialta kovin usein, sillä ne kuuluu syödä suoraan peräaukolta. Tämä on täysin normaalia käytöstä. Epänormaalia ovat löysät kakkakasat lattialla. Jos niitä löytyy, voi pohtia onko kanin ruokavalio kunnossa tai jos on, onko sillä mahdollisesti sairauksia, minkä vuoksi kani ei yllä pesemään itseään kunnolla tai syömään pehmeitä papanoitaan.

Kanin ruokavalio on monimutkainen asia. Se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Tästä hyvänä esimerkkinä vaikkapa se paljon annettu porkkana. Yhden kanin vatsa ei kestä sitä edes pientä palaa kun taas toinen voi vedellä puolet porkkanasta saamatta siitä mitään vatsanväänteitä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että porkkanaa kannattaisi jatkuvasti antaa. Siinä on niin paljon sokeria, että se kannattaa pitää hyvin harvinaisena herkkuna.

Jos sulla on vaikeuksia herkkujen antamisen kanssa ja tuntuu, että kani on ylipainoinen, ajattele heinää tavallisena ruokana, mitä ilman kani ei voi elää. Hyvälaatuinen heinäkin tarjoaa kanille ihanan makuelämyksen, ei sen tarvitse olla tylsää ja tasapaksua höttöä joka päivä. Luomuheinässä on paljon erilaisia korsia eikä vain lyhyttä heinää tai paksua, kortista heinää. Se kaikista paksuin kortinen heinä on sokeripitoisinta eli siksikin kannattaa valita sellainen heinäpussi tai -paali, missä on erilaisia korsia. Omat kanit tulevat usein syömään heinää suoraan pussista, niin innoissaan ne uudesta heinästä ovat 😀 Vaikka siis siivoan vessalaatikot joka päivä ja laitan uutta heinää aamuisin, silti se suoraan pussista syöty on ihan parasta!

Kun nyt heinä on se ravinnon kulmakivi, pelletti tuo siihen pientä vaihtelua. Pellettiä syödään vain pieni määrä kanin kokoon nähden päivässä. Kääpiökanille riittää noin ruokalusikallinen päivässä. Herkkuja ovat sitten kaikki yrtit, joita voi myös antaa joka päivä. Mutta vain vaihdellen ja pieniä määriä kerrallaan. Synttäreinä ja juhlapäivinä eli harvinaisina herkkuina voi sitten antaa esimerkiksi kaneille tarkoitettua keksiä (kasvinsyöjille eivät kuulu kananmunaa tai hunajaa sisältävät herkut). Niitäkin vain yksi kerrallaan. Kynsienleikkuun lepyttelyksi käyvät muutama (esim. 5 kpl tai vähemmän) kurpitsansiemen. Omille annan kanikeksireseptin mukaan tehtyä tai kaupasta ostettua keksiä. Pitkään on ollut käytössä Brit Immune Sticksit ja se tuntuu maistuvan kaneille eikä aiheuta herkkävatsaiselle Poppanallekaan löysiä ulosteita.

Yhteenvetona: vain heinää annetaan kanille mielin määrin. Tai no, ainakin kanin kokoinen kasa päivässä. Heinä ei lihota kania ja sitä kuuluu syödä paljon. Mitä parempi heinänsyöjä, sen terveemmät hampaat! Kukin kani on yksilö ja siksi ei voi antaa täysin universaalia ravintosuositusta. Älä kuitenkaan tee äkillisiä muutoksia ruokavalioon. Viskaa siemenseokset biojätteeseen ja etsi hyvä pelletti tilalle. Unohda porkkana, omena ja lehtisalaatti! Anna niiden sijaan esimerkiksi yrttejä, fenkolia tai ulkoa kerättyjä kasveja.

Aiheesta enemmän Kanikirjassa, ravintoa käsitellään sivuilla 50-64 🙂

Hortoilu on kivaa!

Heipä hei! Viimeksi lupasin kirjoitella hortoilusta enemmän ja tässä sitä nyt tulee 🙂 Hortoilu tarkoittaa siis luonnonkasvien keräämistä ravinnoksi. Luettelen myös viljeltäviä kasveja samaan syssyyn, koska niitäkin voi ulkoa kerätä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että oksat ja varvut (eikä kasvien repiminen juurineen) eivät kuulu jokamiehenoikeuksiin.

Nokkonenhan on ihan ykkönen. Sitä kerätään vaikkapa kumihanskat kädessä, kun kasvi on vielä nuori. Jos ne ehtivät jo venähtää isommiksi kasveiksi ennen kuin muistat mennä niitä keräämään (kuten mulle käy joka vuosi), ei hätää! Sen kun katkaiset varren poikki, niin uutta alkaa kohta jo puskea. Sitten nokkoset voi laittaa esimerkiksi uunipellin päälle kuivumaan. Pelti on helppo kaapin päälle, niin ettei kukaan vahingossa koske siihen. Kuivatuksen jälkeen nokkoset voi laittaa vaikkapa paperipussiin odottelemaan syöjiä. Paperiset kompostipussit käyvät tähän tarkoitukseen.

Listausta syötävistä luonnonkasveista löytyy Kanikirjasta, sivulta 61 eteenpäin. Artikkelikuvassa paistattelee poimulehti. Varmaankin tunnetuin ulkoa kerättävä tuoreruoka on voikukka ja sen lehdet. Niitä ja mitä tahansa muuta kerätessä on syytä muistaa, että erilaisia tuoreruokia pitää antaa vähän kerrallaan ja mieluiten montaa erilaista eikä koko ajan yhtä ja samaa. Voikukkahan sitten myös aiheuttaa punertavaa virtsaa, älkää pelästykö 🙂

Meillä yksi suosikki on ahomansikanlehdet, ne tuntuvat olevan hyviä myös herkkävatsaiselle Poppana-hermeliinikanille. Myös mustikanvarvut, vuohenputki, pihatähtimö- ja ratamo sekä siankärsämö kelpaavat hyvällä ruokahalulla. Jos et oo varma, onko kasvi juuri se oikea, älä kerää! Myrkyllisiäkin kasveja nimittäin on ja osa niistä saattaa muistuttaa jotain syötävää kasvia. Tienpenkat, golfkenttien läheisyys tai muut vastaavat alueet kannattaa kiertää kaukaa. Kerää vain myrkyttömiltä alueilta.

Brittiläinen kaniensuojeluyhdistys Action for Rabbits jakaa sivuillaan listaa syötävistä kasveista. Tässä on kuva listasta ja kasvien nimet suomeksi lueteltuina:

Mitä kasveja saa syödä

Ylin rivi: katinjuustomalva, haisukurjenpolvi, soikkoratamo, samettikukat, kierumatara, pihatähtimö, peltovillakko. Huom! Villakoissa on pyrrolitsidiinialkaloideja, joiden vuoksi jotkut lähteet kertovat niiden olevan myrkyllisiä. Tässäkin luotettavassa lähteessä kuitenkin todetaan, että pieninä määrinä peltovillakko käy kanien ravinnoksi.

Toka rivi: leskenlehti (sopii pieninä määrinä kaneille, ks. tämä linkki), pikkuluppio, idänkellukka, linnunkaali, valkoinen apila, voikukka, keltano.

Kolmas rivi: keltamaite, kyläkurjenpolvi, kamomillasaunio, pihasaunio, siankärsämö, lutukka, piharatamo.

Neljäs rivi: peltotaskuruoho, keltamatara, heinäratamo, valkopeippi, myskimalva, uudelleen siankärsämö, kaalivalvatti.

Alin rivi: maarianverijuuri, kaunokki, orapihlaja, vadelman tai karhunvatukan lehdet, koivu, omenapuun oksat ja lehdet, koiranruusu.

P.S. Näähän käy myös marsuille ja sitä pienemmille jyrsijöille, suuri osa myös lemmikkilinnuille 🙂

Syötäviä istutuksia

Moikka! Löysin Pinsiön taimitarhalta niin ihanan uuden tuttavuuden, että pakko esitellä se teillekin 🙂 Nyt kun mulla on parveke, olen jo muutamana vuonna istuttanut yrttejä ja salaatteja ruukkuihin ja kukkalaatikkoihin. Osan olen kasvattanut siemenestä, mutta yhä enenevässä määrin käytän valmiita yrttiruukkuja. Näin tänäkin vuonna.

Aiemmin yritin ties kuinka monta kertaa istuttaa auringonkukkia, mutta aina joku vei siemenet. Loput homehtuivat ja yhdelle muuten onnistuneelle tapaukselle kävi huonosti yöhallan tultua liian äkkiä. Se olisi yksi mun lempikukista, oikein sieluni silmin näen itseni sellaisena naisversiona Pesosesta 😀 Viiru & Pesonen on kyllä edelleen mun mieleen. Heillähän kasvaa suuria auringonkukkia pihalla. Olisi mullakin vanha peltisaavi tätä tarkoitusta varten, mutta kun ei niin ei.

Jotta siis kukaan ei varasta siemeniä ja pilaa satoa, olen siirtynyt markettitavaraan eli ostan hevi-osastolta kasan yrttiruukkuja ja istutan ne sellaisinaan multaan. Siis ruukkuineen päivineen, jotta hennot juuret eivät vahingoitu. Siitä ne on myös helppo nyppäistä pois seuraavana vuonna tai kasvukauden jälkeen. Moni yrtti kasvaa vielä yöpakkastenkin tultua. Minttu ja persilja nyt ainakin.

Tänä vuonna olen istuttanut jo kahta erilaista salviaa ja ainakin kolmea erilaista minttua. Sitruunamelissaa, tilliä, persiljaa ja lehtikaalia. Punakukkaista siankärsämöä ja punahattua. Näitä kaikkia voi käyttää myös ravinnoksi (yleensä ei juuria, osasta sekä varret että lehdet). Lähinnä napsin niitä kaneille ja linnuille enkä niinkään itselleni. Mutta kyllä esimerkiksi minttu virkistää juomia, kun ottaa muutaman lehden makua antamaan. Kamomillaakin saattaa nousta, sitä kylvin toissavuonna.

Nyt siihen ihanaan uutuuteen. En ole tainnut ikinä haistaa mitään niin herkullisen tuoksuista yrttiä. Ananassalvia (alla oikealla). Ootko koskaan kuullut? Minä en ollut ja kun hieroin vähän taimen lehtiä ja haistoin niitä, ah mikä tuoksu! Edes mansikkaminttu (alla vasemmalla) ei pärjännyt tälle kasville.

salvia

Muut kasvit pärjäsivät heti istutuksen jälkeen hyvin, mutta tilli ja lehtikaali ottivat vähän itseensä. Rupsahtivat, suoraan sanottuna. Kannattaa siis leikata tilliä ja ainakin osa pisimmistä varsista myös lehtikaalista. Ne kyllä parin päivän päästä tekevät comebackin ja piristyvät kasvamaan.

En ole saanut kasvatettua yrttejä sisätiloissa, joten ainoa vaihtoehto on parveke. Jos on viherpeukalot ja sopivat tilat, kannattaa yrttejä ehdottomasti kasvattaa ympäri vuoden. Maata omistavilla on kissanpäivät, sillä kokonaiset yrttipenkit tuottavat paljon enemmän satoa kuin ruukulliset vastineet.

Kokeile uusia yrttejä rohkeasti! Kanit, marsut, linnut ja monet muut eksoottiset eläimet syövät niitä mieluusti – huom! vain pieniä määriä kerrallaan 🙂 Ensiksi voi olla nyrpistelyä uusien makujen ja tuoksujen suhteen, mutta kun jaksat yrittää, niitä aletaan lopulta hyvällä ruokahalulla maistella.

Jos löydät ananassalviaa, kannattaa ehdottomasti kokeilla! Yrttien ja salaattien istuttelu myös säästää pitkän pennin, kun voit napsia aina uutta kasvustoa sen sijaan, että ostaisit ruukkuja kaupasta. Myös hortoilu eli luonnonkasvien kerääminen kannattaa, toukokuuhan on siihen parasta aikaa. Siitä ehkäpä lisää tulevissa postauksissa…