Auringonvalon tärkeydestä (ja vähän myös kalsiumista)

Moikka! Tänään voisi puhua auringonvalosta ja kuinka tärkeä juttu se on myös lemmikeille. Ikkunoihin saa uv-suojauksen, joten voi olla, että sisäkani ei saa tarpeeksi auringonvaloa. Jos aurinkoa ei ole tarpeeksi, D-vitamiinin saanti voi olla liian vähäistä. Ennen kuin riennät hankkimaan kanille ultraviolettilamppua, konsultoi eläinlääkäriä sen tarpeellisuudesta. Sama koskee muitakin eläinlajeja, jotka elävät sisätiloissa.

Vaikka kani onkin jokseenkin hämärässä viihtyvä eläin, sekin tarvitsee aurinkoa. D-vitamiinia saa esimerkiksi auringossa pitkään kuivuneesta heinästä, mutta auringonvalo olisi kanillekin tärkeää. Lämpötila ei kuitenkaan saa kohota liian ylös, sillä ihannelämpötila on noin 15-20 celsiusastetta.

Miksi D-vitamiini on tärkeää? D-vitamiini, jota auringostakin saa, on kalsiumin ohella luuston rakennusaine. Kalsium on melkoisen tärkeä kivennäisaine eläimelle, jonka hampaat kasvavat jatkuvasti. Muutama hyödyllinen fakta, olkaa hyvät: Kanien maitohampaat lähtevät pois jo kohdussa ja rautahampaat kasvavat koko ajan. Etuhampaat kasvavat noin 2-3 mm viikkovauhtia ja poskihampaat 3 mm kuukaudessa.

Mistä kalsiumia saa? Kania voi verrata vegaaniin, sillä sen ruokavalioon ei kuulu mitään eläinperäistä. Jos nyt mieleen tulee ensimmäisenä kananmuna ja kalkkikivet, niin ne ovat menneen talven lumia. Kanitietous lisääntyy jatkuvasti ja nyt on hiffattu, että kalkkikivi on tarpeeton. Jos on sellaisen jo hankkinut, ei siitä vaaraakaan ole, jos kani saa liikkua vapaasti asunnossa. Jos kani on teljetty häkkiin kalkkikiven kera, siitä voi muodostua ongelma, kun kani alkaa järsiä sitä ylenpalttisesti tylsyyksissään.

Vihreistä lehtivihanneksista kalsiumia saa paljon. Laita tarjolle pieniä määriä esimerkiksi lehtikaalia silloin tällöin ja anna kanin viettää hetki auringossa, niin D-vitamiinit hoituvat samalla. Pinaatissa on paljon oksalaattia, mikä sitoo kalsiumia. Siksi sitä pitää antaa vain harvoin ja pieniä määriä.

Kanilla on muista eläimistä poikkeava kalsiumaineenvaihdunta. Ravinnosta saatu kalsium imeytyy suolistosta munuaisiin ja tulee virtsan mukana ulos. On siis normaalia, että kanin virtsassa on sakkaa. Imettävä naaras ja kasvavat poikaset tarvitsevat normaalia enemmän kalsiumia. Lisätietoa mm. täällä kanieläinlääkäri Frances Harcourt-Brownin kirjoittamana.

Auringonvalon ja kalsiumin puute altistaa erilaisille sairauksille. Hammasongelmaisten kanien leukaluu voi olla niin ohutta, että hampaat löystyvät ja kasvavat väärään suuntaan. Tähän kun yhdistää häkittämisen, tulee mieleeni eräs eläinsuojelutapaus vuosien takaa. Monta kymmentä jyrsijää ja kania oli pidetty pimeissä, ikkunattomissa ulkorakennuksissa. Eläimet olivat pienissä häkeissä. Tuo ”pieni” on kylläkin tarpeeton lisäys, sillä häkki on häkki. Ei ole olemassa tarpeeksi suurta häkkiä. Häkistä tulee eläimelle vankila, kun sieltä ei pääse halutessaan pois.

Eläinsuojelutapauksen muodosti kasvattaja, joka lopetti toimintansa. Tämä kasvattaja myi eläimiään mm. paikallisiin eläinkauppoihin. Eläimillä oli erilaisia oireita ja sairauksia, joiden lista oli pitkä. Monta rottaa jouduttiin lopettamaan mycoplasman vuoksi ja muutamalla hamsterilla oli purentavika, niin että niiden hampaita piti lyhentää tietyin väliajoin. Yksi kani mursi uudessa kodissa jalkansa loikittuaan lattialla. Spondyloosi on myös yllättävän yleinen vaiva kaneilla. Se huomataan vasta, kun kani alkaa oireilla ja selkäranka kuvataan. Toistuva lisääntyminen, liikkumattomuus ja epäsopivan ravinnon muodostamat puutostilat altistavat eläimen monille täysin vältettävissä oleville sairauksille.

Jos mahdollista, tee kanille ulkotarha, jossa se on valvotusti, tai vie kania valjaissa ulos. Sisäkania voi viedä ulos vasta kun sää on sopiva eli ei tuulisella tai sateisella säällä. Kanin kanssa ulkoillessa saat itsekin D-vitamiinia 🙂

Mainokset

Mikä kaneissa viehättää?

Moikka moi! Multa aina välillä kysytään, miksi tykkään kaneista ja mikä niissä niin viehättää, että ottaa kaneja lemmikeiksi. No kun ne on niin ihania 😀 Mutta jos kaipaa tarkempaa perustelua, niin kaneissa on yhtä paljon persoonia kuin on yksilöitäkin. En vielä ole tavannut kahta samanlaista kania ja olen sentään tavannut monta sataa kania. Tietynlaisia kanityyppejä on kyllä olemassa, esimerkiksi rauhalliset kanit, duracell-puput, ärtsyt kanit ja arat kanit.

Todella moni kääpiöluppa lukeutuu rauhallisiin kaneihin, kun taas leijonanharjakset ja hermeliinit (etenkin naaraat) ovat yleensä ärtsympiä tapauksia. Duracell-pupuiksi voisi kutsua vaikkapa kääpiöjäniksiä, mutta oman eläinperheen Tuhtossa yhdistyy tämä sekä aran kanin piirre. Hän on kova poika puuhastelemaan ja loikkii joka paikkaan, mutta toisaalta on tosi arka eikä vahingossakaan näyttäydy vieraille. Varmuuden vuoksi menee minuakin karkuun välillä.

Ruusa on leijonanharjasristeytys, mutta omanarvontunnon lisäksi neidissä on vähän sitä duracelliä. Esimerkkinä sellainen tilanne, kun Tuhto nukkui matolla. Ketarat ojollaan siinä ihan rauhassa. Kunnes Ruusa loikkii viereen ja tuumaa, että kyllä tämä matto joutaa pois tieltä ja alkaa kaivaa sitä. No, ei siinä kauaa mennyt kun matto oli rytätty ja Tuhton oli pakko nousta. ”Kiitti vaan kaveri!” 😀 Kaivelu on muuten yksi kanin mielipuuhista, joten tähän kannattaa tottua.

Toista mattoa Ruusa katselee välillä sillä silmällä, että kyllä sitä pitää ehdottomasti tuunata. Neliskanttinen matto ei ole kivan näköinen, pitää pyöristää sitä vähän päistä. Sitten yhdestä reunasta tulee vähän epätasainen niin tokihan sitä pitää lisää nakerrella! Meikäläinen pääsee monesti siivouspuuhiin, sillä matonpalaset kannattaa kyllä noukkia samantein pois kun niitä löytyy. Ettei vain mene kukaan nielemään niitä.

Kaikilla kaneilla on nyt hirveä karvanlähtö, vaikkakin Tuhtolla se on melko maltillista. Yksi sieltä, toinen täältä, mutta kyllä Ruusalla ja Poppanalla lähtee hänenkin edestään karvaa. Oikein tukkoina. Se onkin kiva yhdistelmä karkulaisuuden kanssa, sillä Ruusa ei vahingossakaan anna kiinni. Kerran neidillä oli suolistontoiminta hidastunut ja minun piti antaa ruutalla nestettä suuhun. Eihän siitä mitään tullut, kun toinen pötki niin kovasti pakoon, että alkoi se suolikin sitten toimia. No, ehkä parempi niin. Kynsienleikkuuta varten Ruusa on saatava kiikkiin esimerkiksi kantokoppaan, sillä tavoin nostaminen on helpompaa. Neiti nimittäin puolustautuu potkimalla ja samalla tulee raapineeksi poloisen emännän haavoille. Pitkähihaiset vaatteet on pop!

Kukaan nykyisistä kaniperheen jäsenistä ei ole tykännyt kiinniottotilanteesta, mutta vuosien saatossa ovat oppineet sietämään sitä. Esimerkiksi Tuhto on nykyisin helppo tapaus, mutta Ruusan kanssa ei olla vielä niin pitkällä. Jos sulla on rescuekani tai muuten vain lemmikki, jota ei ole kohdeltu hyvin, anna ihmeessä aikaa eläimelle, sillä kaikki tällainen vie kauemmin kuin hyviä kokemuksia ihmisistä saaneilla eläimillä. Se on täysin normaalia.

Nämä karvanlähdöt ja vaikea käsiteltävyys eivät ehkä ole sitä ihanaa kaninomistamista, mitä yleisesti ajatellaan. Ne kuitenkin voivat kuulua asiaan ilman, että kanissa olisi mitään ”vikaa”. Vika on aina ihmisessä ja jos tuntuu, ettei jaksa odotella toisen kesyyntymistä tai tehdä työtä sen eteen, kani ei välttämättä oo sun juttu. Kanit ovat vähän kuin kissoja. Niitä palvellaan eikä paijaus aina kiinnosta, ellei sitten eläin itse tee aloitetta. Niiden edesottamuksia seurataan. Ja seurattavaahan löytyy, mikäli olot ovat suotuisat. Katsokaa esimerkiksi tämä oivallinen brittiläisen kaniyhdistyksen RWAFin video. Heiltä löytyy YouTubesta muitakin videoita, joita suosittelen katsomaan.

Mitkä ovat suotuisat olot kanille? Ensinnä tulee mieleen vapaa liikunta, piiloutumismahdollisuudet ja lajitoveri. Toiseksi oikea ravinto eli heinää kanin kokoinen köntti joka päivä, 24/7 saatavilla. Siemenseokset kompostiin ja hyvälaatuista pellettiä tilalle. Unohtakaa porkkana ja lehtisalaatti, antakaa sen sijaan erilaisia yrttejä ja vaikkapa lehtikaalia. Jotta olo olisi mahdollisimman stressitön, kannattaa sekä naaraat että urokset leikkauttaa. Ylimääräisen pissalla merkkailun lisäksi hormonihuuruinen kani voi sairastua syöpään ja muihin leikkaamattomuudesta johtuviin sairauksiin (naarailla esim. kohtutulehdus). Jatkuvasti nylkyttelevä kani ei ole kenenkään mielestä hauska, ei kanin itsensä eikä omistajien. Tarkennuksena tähän, että ajoittainen lajitoverin selkään nouseminen ja karvannyhtäminen toiselta kuuluvat asiaan ja sitä tekevät myös leikatut kanit.

Kissojen lisäksi kaneja voi verrata myös koiriin. Ainakin siinä mielessä, että toisia yksilöitä on helppo kouluttaa makupalojen avulla. Temppujen opettaminen aralle tai nirsolle kanille on vaikeampaa. Ei kuitenkaan mahdotonta. Kanit järsivät myös keppejä. Tuhto kanniskelee niitä suussaan, samoin kenkiä, jos pääsee niiden lähelle. Voi kyllä olla, että yleistän liikaa, sillä löysin kenkäni vain kerran eri paikasta. Sitä ei ollut nakerreltu ollenkaan, oli vain siirretty paikasta a paikkaan b. Vissiin oli ollut Tuhton tiellä..

Ruuansulatuksen puolesta kani muistuttaa hevosta. Kummatkin lajit ovat saaliseläimiä eli käyttäytymisestäkin löytyy yhtäläisyyksiä. Vaikka hevonen tai kanit eivät osaa oksentaa ja syövät samanmoista ruokaa, ovat ravinnontarpeet kuitenkin ihan erilaisia eli älä syötä kanille hevosille tarkoitettua rehua tai muuta ruokaa.

Jostain kumman syystä Poppana villiintyy, kun kuorin peipoille keitettyä kananmunaa. En ole vielä keksinyt, mistä se johtuu, mutta Poppis juoksee kahdeksikkoa jalkojeni välissä ja umputtaa. Kertaakaan ei ole kananmunaa saanut tietenkään, sillä kanin ei kuulu syödä mitään eläinperäistä. Tähän liittyen: kannattaa käydä hyvin tarkkaan läpi kaneille tarkoitettujen, kaupassa myytävien, herkkujen sisällysluettelot..

Vielä yksi hauska tarina Poppanasta, jos ei tässä vielä vastattu kysymykseen ”miksi kanit ovat ihania”. Poppis loikkii luokse ja minä kumarrun alas. Laitan naamani ilmeisesti vähän liian lähellä Poppanaa, koska ensin tyyppi haistelee mun naamaa ja sitten ravistelee itseään. Ravistelee niin, että joudun pyyhkimään silmälasini ja naamani sen jälkeen 😀 En ollut huomannut, että Poppana oli juuri käynyt vesikupilla..

Kun olot ovat suotuisat, kani iloloikkii ja heittää itsensä kyljelleen. Tuo ”pökrääminen” on pelästyttänyt niin monia uusia kaninomistajia (myös minut), että siitäkin on syytä puhua. Kani ei ole kuollut, vaan niin onnellinen, että päättää heittää itsensä kyljelleen. Miksi se on euforian osoitus? No, saaliseläimelle on erittäin epäedullista maata niin ettei siitä asennosta pääse nopeasti pyrähtämään karkuun. Eli jos pitää olla varuillaan, maataan käpälät vartalon alla. Yksikään tassu ei sojota vartalon alta. Kun siis näet kanin pökräävän ensimmäisen kerran, kyynel silmänurkassa on oikea reaktio 🙂 Lisää kanien eleistä täällä ja Kanikirjassa (Kanikirja: opas kanien maailmaan, 2017) sivulta 65 alkaen.

Kaikki, joilla on kaneja, ovat varmasti tietoisia siitä, että kani ei olekaan mikään helppo lemmikki. Tämä haastavuuskin tekee kanista mielenkiintoisen lemmikin. Kun kaniin jaksaa panostaa, se antaa ihmisperheelleen paljon.

Lemmikinomistaja sisustaa

Moikka! Kun kotona tassuttelee, liihottelee tai matelee eläimiä, sisustusta voi joutua miettimään uudelleen. Itselläni on kaneja ja lintuja, joten sisustus on toteutettu sen mukaisesti. Tämä tarkoittaa mm. sitä, että mitä vähemmän johtoja, sen parempi, kukat amppeleihin, mahdollisimman paljon metallikalusteita ja maalattuja seiniä tapetin sijaan.

Jos olet vasta rakennuttamassa taloa, se on ihannetilanne ajatellen vaikkapa pistorasioiden sijaintia. Ne voi laittaa ylös eikä lattianrajaan. Ainakin kani- tai jyrsijätaloudessa se helpottaa elämää. Olenpa kyllä kuullut kissastakin, joka tykkäsi pureksia johtoja…

Tapetti on monelle kanille ja varmasti myös kissalle kiva nakertelu- ja raapimisalusta. Onneksi en ole asunut nykyisellä lemmikkikokoonpanolla kovin monessa talossa, jossa olisi ollut tapetoidut seinät. Maalatut seinät saavat olla rauhassa, mutta tietysti puiset listat voivat viehättää joitakin tapauksia. Niitä olen suojannut erilaisilla rautakaupoista löydetyillä metalliritilöillä. Valkoinen ja harmaa sopivat sisustukseen ja siihen kun laittaa viereen vanhoja punnuksia tai esimerkiksi vanhan rautaisen silitysraudan, ei näytä liian hirveältä. Jos talo on oma, ei puulistoilla ole niin väliä, mutta vuokra- tai muussa ratkaisussa niitä on hyvä suojata. Listojen päälle voisi ruuvata ritilät, mutta jos haluaa välttää ylimääräisiä reikiä seinissä, voi käyttää painoja, kuten esimerkiksi nuo vanhat punnukset. Riippuu lemmikin koosta, kuinka painavia pitää käyttää. Pienimmät punnukset Ruusa-kani kyllä saa liikkumaan, mutta vanha silitysrauta ei ole hievahtanutkaan…

Oma sisustustyylini on jotain maalaisromanttisen, rustiikin ja shabby chicin väliltä. Siksi teen usein löytöjä kirppareilta. Sieltä löytyy myös kivoja ja edullisia kankaita, mitä voi heittää esimerkiksi häkin katon päälle tai lemmikkien makuualustaksi. Jotta kaneilla olisi pehmeä ja helposti pestävä alusta, käytän äitiyspakkausten makuupusseja. Siinä Poppanakin tykkää köllötellä joka päivä. Samaten valkoiset vauvanpeitot tai patjat sopivat hyvin ainakin omaan käyttöön. Kanit tykkäävät olla piilossa, joten olen laittanut yhden peiton kaksinkerroin sohvapöydän alle.

Että pääsee huonekalujen alle, on lemmikkikodissa plussa. Ainakin niille, jotka mahtuvat sinne. Se lisää loikkimispinta-alaa ja luo turvallisuudentunnetta. Sohvan, pöydän tai tuolien alla on kiva oleskella. Sohvan allekin on helppo piilottaa vaikka oksaröykkiö ja muita virikkeitä. Kun sohvan päälle heittää kookkaan päiväpeiton, ei näy mitä alla on. Win-win!

Vaalea värimaailma on mieleeni sisustuksessa. Se ei ollenkaan haittaa kanien ja lintujen kanssa. Olen kokeillut erilaisia mattoratkaisuja ja tullut siihen lopputulokseen, että bukleematot ovat parhaita. Ne on helppo pestä ja kuivuvat nopeasti. Toki, jos esimerkiksi kanien olot ovat kunnossa, niillä on oikea ruokavalio, tarpeeksi piilopaikkoja, ne ovat leikattuja ja saavat olla vapaana asunnossa, ei pitäisi kovin paljon tulla vahinkoja matoille. Ympäristön vaihtuminen ja muut muutokset ovat eri asia, silloin voi merkkailua ilmetä. Papanat on helppo lakaista lattialta ja niitä kyllä kulkeutuu vessalaatikon ulkopuolellekin.

Vaalea sisustus onkin sitten eri juttu, jos olet itse mämmikouraisuuteen taipuvainen kuten minä 😀 Kanit eivät yleensä sotke mattoja jynssäyskuntoon, mutta jos itse tiputat huomaamattasi siihen mustikkaa tai muita marjoja, astut sen päälle ja vielä kävelet ympäriinsä, voi vähän aikaa joutua hengittelemään. True story! 😀 Olen kyllä astunut muutamaan otteeseen syömättömän umpparipapanan päälle ja kävellyt se jalassani. Silloin kyllä pääsee matonpesupuuhiin. Kani ei osaa oksentaa, joten siinä ne ovat koiria ja kissoja siistimpiä.

Kaikki lemmikit eivät hypi pöydille ja hyllyille, mutta jos sinulla tällaisia ihanuuksia on, huonekasvit voi joutua laittamaan amppeleihin. Paitsi jos sinulla on myös pesimäviettisiä lintuja, jotka voivat käydä nyppimässä niitä.. Silloin pitää vain valita mahdollisimman myrkyttömät vaihtoehdot.

Nykyään markkinoilla on johdottomiakin lamppuja, joten sellaisia kannattaa suosia. Oikeiden kynttilöiden sijaan led-kynttilät ovat hyvä vaihtoehto. Häkin katon päälle voi heittää mieleisen viltin tai kankaan. Monet häkin aluset ovat räikeän värisiä, mutta nekin voi ulkopuolelta päällystää d-c-fixillä. Ruoka- ja juomakuppeja myydään erivärisiä. Omat olen löytänyt kirppareilta. Juomakupin pitää olla painava ja mieluiten keraaminen, jotta se on helppo tiskata. Juomapulloja en käytä enää. Ruokakuppeina minulla on käytössä valkoiset crème brûlée -kipot.

Metallijalkaiset kalusteet ovat hyvä vaihtoehto. Sängynrunkona minulla on IKEAn Leirvik ja sohvana Torista löydetty metallirunkoinen sohvasänky. Näissäkin on kyllä heikkoutensa, sillä niiden patjojen pohjat ovat puisia…

Kuivikkeet voi piilottaa isoihin ämpäreihin. Kauhon kuiviketta vanhalla, metallisella jauhokauhalla. Kissan kuivikekauhat (mikrohiekalle) ovat hyviä, tai sitten ihan lasten hiekkalapiot. Lasten hiekkalapiot ovat kyllä räikeänvärisiä, joten ne eivät käy omaan sisustukseen. Jos joku löytää harmaita tai valkoisia lasten hiekkalapioita, vinkatkaa mullekin! Mustia olen löytänyt. Pesusienet, millä hinkkaan vessalaatikoita ja peippojen sotkuja, ovat myös tietynvärisiä. Olen löytänyt harmaa-valkoisia sieniä, joita ei tarvitse piilotella.

Tuhto ja Singer

Kun oma sisustusmaku on shabby chic, ei haittaa jos kani vähän maistaa jotain puujalkaa. Keittiönpöytä ja tuolit ovat vanhoja ja niistä puuttuu paikoin maalia, mutta tykkään niistä juuri sellaisina. Tuhtolla ja Ruusalla on käytössä vaalea kissojen kiipeilypuu ja sen vieressä vanha Singerin pöytä. Siinäkin on kiva kiipeillä, kuten huomaat 🙂

 

Siemenseos = karkkia & leivoksia

Heipä hei! Brittiläinen kaniensuojeluyhdistys RWAF paljasti tämän vuoden teeman kaniviikolle, jota vietetään 2.-10.6. Se on ”move away from muesli” eli lakataan antamasta siemensekoitteita. Siemenseoksissa on paljon esimerkiksi sokeria ja valkuaista eikä tarpeeksi kuitua. Ne aiheuttavat valikoivaa syömistä eli ne kuitupitoisimmat ja terveellisimmät palat jäävät syömättä.

Vatsa tuntuu täydeltä hiilihydraattien vuoksi eikä heinää syödä tarpeeksi. Lisäksi hampaat jauhavat vain ylhäältä alas, kun niiden pitäisi jauhaa kahdeksikkoa ylhäältä alas sekä sivuttain. Vain heinää syödessä kanin hampaat kuluvat normaalisti. Tässä samalla syy, miksi kovan leivän ja esimerkiksi oksien myytti on murrettu. Toki niitä on hyvä antaa ja oksat tarjoavat hyvän virikkeen kaneille, mutta ilman heinää hampaat eivät kulu normaalisti. Se taas aiheuttaa kaikenlaisia hammasvaivoja.

Kun täytät kanin ruokakuppia, mieti mitä sinne laitat ja kuinka paljon. On hyvä muistaa myös, että väärä ravinto aiheuttaa mm. kivuliaita hammaspiikkejä ja hampaiden virheasentoja. Toki hammasvaivat voivat olla myös perinnöllisiä, mutta usein ne ovat seurausta väärästä ruokavaliosta. Kalsiumin saanti voi vaikuttaa luuntiheyteen, mikä puolestaan voi löystyttää leukaluuta ja hampaita. Kani on luonnostaan vegaani eli ei tarvitse mitään eläinperäistä ravintoonsa. Kalsium ei siis tule maitotuotteista vaan tummanvihreistä kasviksista, ja auringonvalosta saatu D-vitamiini imeyttää sen elimistöön.

Kääpiökaneille riittää pari ruokalusikallista pellettiä päivässä. Ylipäätään monipuolinen ruokavalio on tärkeää. Annan kolmea pellettiä sekaisin, Burgessin karpalo & ginseng, Genesiksen timotei ja Supremen Selective. Päivittäin annan pieniä määriä erilaisia yrttejä, niitä on helppo ostaa kotiin talvellakin ruokakaupan hevi-osastolta. Banaania, porkkanaa ja lehtisalaattia en anna juuri koskaan. Lehtisaalatissa on huonot ravintoarvot, kun taas porkkana ja banaani ovat tosi sokeripitoisia. Myös muita herkkuja annan pieniä määriä. Esimerkiksi kurpitsansiemenillä on hyvä lepytellä kania kynsienleikkuun aikana.

PDSA on brittiläinen hyväntekeväisyysjärjestö, jonka päätehtävänä on tarjota vähävaraisten lemmikeille eläinlääkäripalveluja. PDSA teettää vuosittain kyselyn, jossa kartoitetaan kissojen, koirien ja kanien hyvinvointia. Vuoden 2017 kyselyyn vastanneista kaninomistajista 25% antaa edelleen kaneilleen siemenseosta. 33% kaneista ei saa tarpeeksi heinää ja 35% asuu liian pienissä tai muutoin sopimattomissa tiloissa. Yli puolet kaneista on yksineläjiä. 44% on leikkaamattomia. Tulokset eivät yllätä ja varmasti melko samanlaisia tuloksia saataisiin myös Suomessa.

On helppo valita kaupasta siemenseos, kun sitä siellä myydään ja pussin kyljessä on kaninkuva. Itsekään en tiennyt siemenseosten haitallisuudesta, kun hankin elämäni toiset kanit reilu 10 vuotta sitten. Vein Tupunan eläinlääkäriin ripulin vuoksi ja otin mukaan pienen ruokanäytteen. Eläinlääkäri sanoi, että tuo siemenseos on syynä Tupunan löysälle vatsalle. Sen jälkeen olen ottanut asioista enemmän selvää enkä enää anna kaneille siemenseosta. Vaikka kani vaikuttaisikin terveeltä, sillä voi olla piileviä sairauksia. Eläinsuojelutyössä on kohdattu niin diebeetikkokaneja kuin hiivatulehduksesta kärsiviä, ja jo melkein kuuroutuneita kaneja. Korvavaivaan piti määrätä muutakin hoitoa, mutta muuten ainoa hoitokeino monissa kanin sairauksissa on ruokavalion muutos.

Jätetään ne siemenseokset ostamatta ja panostetaan hyvälaatuiseen heinään sekä monipuoliseen, terveelliseen ravintoon. Kaikille kaneille löytyy juuri se oma suosikkipelletti, mikä sopii myös vatsalle. Sen löytää vain kokeilemalla, mutta se todella kannattaa 🙂 Siemenseos on nimittäin sama kuin karkki ja leivokset. Niitä ei voi syödä joka päivä mielinmäärin, sairastumatta ainakin joskus tulevaisuudessa. Lisäksi pienessä lemmikissä, jolla on nopea aineenvaihdunta, tällaiset seikat korostuvat ja saattavat aiheuttaa jo lyhyessä ajassa ongelmia.

Kuvassa komeilee muuten Klovni-kani, joka oli minulla morsiamensa Sylvin kanssa tilapäiskodissa vuonna 2008.

Hurraa sittenkin

Moikka moi! Alkuviikosta uutisoitiin, että Joensuun Prisma on sittenkin luopunut suunnitelmastaan myydä eläimiä. Todella hyvä uutinen!

Kun lähdin omaa tiedotetta aiheesta laatimaan, olin varautunut negatiiviseen palautteeseen. Negatiivisen palautteen sijaan minua haastattelivat Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat sekä Suomen Tietotoimisto. Juttua tehtiin moniin lehtiin ja verkkojulkaisuihin sekä radioon. Tietysti aina nettipalstoilla on niitä, joiden mielestä kanit voi antaa käärmeiden ruuaksi tai tehdä niistä paistia. Jos nyt ei oteta heitä huomioon, olin todella yllättynyt kuinka moni oli samaa mieltä kuin minä. Myös Joensuun eläinsuojeluyhdistys ry oli lemmikkien myyntihanketta vastaan. Kiitos jokaiselle aiheeseen tarttuneelle!

Sen lisäksi, että Osuuskauppa perui myyntiaikeet, oli mielestäni tärkeää saada tällaista keskustelua yleisesti esille. Lemmikkien myynnissä on ylipäätään paljon eettisiä ongelmia. Ylimääräiset välikädet kasvattajien ja omistajien välillä tietävät stressiä eläimelle. Toki itselläni on eläinsuojelutausta eli olen nähnyt enemmän niitä pieleen menneitä tapauksia kuin onnistuneita eläinten hankkimisia. Kasvattajalta voi myös hankkia eläimen, jolla ei ole kaikki hyvin. Myös kasvattajissa on suurta eroa, joten kannattaa tehdä valinta huolella. Jos kuitenkin kasvattajalla ei ole asianmukaiset olot eläimille, omistajaehdokas voi todeta sen itse ja tehdä tarvittaessa eläinsuojeluilmoituksen. Jos eläimen hankkii lemmikkiliikkeestä, kuka on tarkistanut, että esimerkiksi emolla on kaikki kunnossa?

Lähes kaikille eläinlajeille on tosi tärkeä juttu saada viettää mahdollisimman paljon aikaa vanhempien ja sisarusten kanssa ennen kuin luovutusta uuteen kotiin aletaan edes miettiä. Jos vaikkapa kani erotetaan perheestään liian aikaisin, sen sosiaalistuminen kärsii. Se ei välttämättä opi olemaan kani ikinä. Minulla on yksi esimerkki tästä kotona. Poppana-hermeliini ei osaa olla muiden kanien kanssa. Ei myöskään muiden kuin tuttujen ihmisten. Neidin mielestä on parempi hyökätä heti kättelyssä kuin tarkkailla tilannetta ja mennä varmuuden vuoksi karkuun. Vastaava tapaus tulee mieleen eläinsuojelutyöstä, kun eläinkaupasta ostettua kania oli pidetty pienessä ulkokopissa. Kani tappeli muiden kanien kanssa, mutta ei ollut aggressiivinen ihmisiä kohtaan. Käsittelyyn ei ollut ollenkaan tottunut, joten esimerkiksi kynsienleikkuu oli melkoista vääntöä. Tämäkin kani kyllä pääsi omaan, hyvään kotiin, mutta ei tietääkseni tule perheen toisen kanin kanssa toimeen ilman aitaa.

Poppanan kanssa on kertynyt monia yhteisiä vuosia, joiden aikana olen tarjonnut hyviä kokemuksia ja yrittänyt opettaa, että jos jänskättää, kanin kuuluu paeta eikä hyökätä. Tämä tarkoittaa vapautta ja paljon piilopaikkoja. Kyllä Poppis on kesyyntynytkin, mutta joskus neidin mielen valtaa vanhat asiat. Kuten esimerkiksi tänään, kun sain pikkupureman sääreeni. Eilen leikkasin kanien kynnet ja tänään vielä imuroin. Se oli liikaa Poppikselle ja kun lähestyin neidin vessalaatikkoa, sain vähän osumaa hampaista.. Oma vika tietysti. Olisi pitänyt olla varovaisempi ja lähestyä pesäaluetta vasta, kun kani oli kauempana.

Vaikka Poppanalla on piilopaikkoja, ylimääräinen stressi voi laukaista hyökkimisreaktion, mikä kumpuaa tietenkin epävarmuudesta. Ei kani tee mitään pahalla vaan ihan reviiriään puolustaakseen. Jos Poppanalla olisi lajitoveri vieressä, ei tarvitsisi olla näin epävarma. Kun kanilla kuuluu olla lajitoveri, tottakai se stressaa enemmän. Joudut pitämään itse koko ajan vahtia.

Jos nyt joku ajattelee, että miksi Poppanalla ei ole lajitoveria, niin on kyllä yritetty. Tupunan, Hiljan ja Tuhton kanssa. Tupuna oli näistä ainoa, jonka kanssa Poppana makoili vieretysten, mutta vain aita välissä. Hiljan kanssa meni ihan metsään ja Tuhto puolestaan puri Poppanaa. Muusta syystä en kania pitäisikään yksineläjänä, mutta Poppanan kanssa se on ollut pakko. Onneksi adoptoin Poppiksen itse eikä tyyppi joutunut kiertoon omistajalta toiselle. Välikäsiä oli ollut jo kasvattajasta eläinkauppaan sekä ensimmäiseen kotiin, josta sitten Poppis päätyi minulle.

Jos vain mahdollista, adoptoi koditon lemmikki. Tai etsi vastuullinen kasvattaja, jolla on eläinten olot paljon paremmat kuin mitä laki edellyttää. Se on pieni askel ihmiskunnalle,  mutta suuri juuri sille eläimelle sekä sen kohtalotovereille. Ja ehkäpä se pikkuhiljaa alkaa myös näkyä yleisessä mielipiteessä. Hurraa sittenkin 🙂

P.S. Eivätkö marsut olekin ihania? Kuvassa yksi hoitomarsuistani. Hän ja kaverinsa kuikuttivat menemään ja löysivät matkaltansa kuusenoksia..

Keväthulinat

Heipä hei! Kun valon määrä pikkuhiljaa lisääntyy, eläimilläkin alkaa olla kevättä rinnassa. Linnut visertävät ulkona ja pesiminen alkaa. Metsästyslain 51 pykälässä todetaan seuraavasti: ”Maaliskuun 1 päivästä elokuun 19 päivään ulkona oleva koira on pidettävä kytkettynä tai siten, että se on välittömästi kytkettävissä.” Annetaan siis pesimärauha luonnonvaraisille 🙂

Jos tuntuu, että kotona on enemmän hulinaa kuin yleensä, se on normaalia. Omat kanit ovat kaikki leikattuja, mutta silti on pientä rallia Tuhton ja Ruusan kesken. Välillä pöllyää karva, välillä menee matot rullalle. Tärkeintä on se, että piilopaikkoja ja virikkeitä on tarpeeksi. Ruuasta ja nukkumapaikoista ei tarvitse tapella, kun kaikille löytyy niitä tarpeeksi.

Jos esimerkiksi se kani on leikattu, keväthulinat ovat ohimenevä juttu. Ei tarvitse pelätä, että siitä tulee naaraskanille ongelmia valeraskauden myötä tai että uroskani yrittää koko ajan nousta selkään. Nuo hormonihyrrät nimittäin stressaavat eläintä melko lailla ja lisäksi voivat aiheuttaa vakaviakin sairauksia. Naaraskaneilla on tosi yleistä kaikki kohtusairaudet syövästä lähtien. Mitä vanhemmaksi kani tulee, sitä suurempi todennäköisyys tällaisiin sairauksiin on.

Merkkailun en ole omilla kaneilla huomannut lisääntyvän, se on lähinnä tuo toisen jahtaaminen. Jos kani on leikattu ja sen olot ovat kunnossa, ei tosiaan kannata huolestua ylimääräisestä hulinasta. Se on ohimenevää ja täysin normaalia. Keväällä voi kyllä olla himpun verran vaikeampi esitellä toisilleen vieraita kaneja kuin muina aikoina. Tämä pätee erityisesti samaa sukupuolta oleviin kaneihin. Kaneilla ei ole varsinaisia kiima-aikoja, mutta lisääntymiskautena pidetään tammikuusta syyskuuhun ajoittuvaa aikaväliä. Suomessa vain ei ole vielä kovin valoisaa tammikuussa, joten keväthulinoita alkaa huomata enemmänkin maaliskuun aikana.

Kun kaneilla on paljon tilaa eikä niiden tarvitse kököttää häkissä, elleivät sitä itse halua, reviirikiistojen tarve vähenee huomattavasti. Jos uusia kaneja, muita lemmikkejä tai ihmisiä ei ole tullut taloon, koita kestää, sillä keväthulinat eivät jatku ikuisesti. Jos sen sijaan muutoksia on tullut, jahtaamista ja merkkailua voi esiintyä pitempään. Merkkailua on paitsi pissailu ja papanointi oman pesäalueen lähettyville, myös leuan hierominen tai esimerkiksi mattojen tai huonekalujen nakertelu. Sellaisiakin kaneja on, jotka muuten vain pitävät mattojen ja huonekalujen nakertelusta, mutta niissäkin tapauksissa nakertelu voi yltyä. Joku kani pitää enemmän tekstiileistä, toinen puuosien nakertelusta. Kolmannelle kelpaa ihan kaikki ja neljäs tyyppi on se rauhallinen kaveri, joka ei koske mihinkään kiellettyyn. Tätä neljättä tyyppiä minulla on ollut vain kaksi kania. Ne ovatkin melko harvinaisia. Toki jos naaman eteen on jätetty esimerkiksi kaukosäädin, kyllähän niitä nappuloita voi maistaa.. Tai kirja makuupaikan viereen, niin siitä voi kulmaa nakertaa. Mutta niitä ei lasketa! Kuten ei esimerkiksi johtoja, jos olet ne mennyt unohtamaan kanin ulottuville. Oma vika 😀

Keväthulinoissa voi joskus mennä roolit sekaisin. Kuvassa entiset hoitokanini Betty ja Hilja. Hilja oli aina se kanimaailman pomo, mutta tuossa on Betty päässyt niskan päälle. Väliaikaisesti. Ja samalla hoitui myös kaverin korvien pesu eli ei sitä ihan tosissaan otettu kuitenkaan 😀 Asiaankuuluvasti kuvassa näkyy myös pari pissaläikkää, pyyhkeet mytyssä ja karvatuppoja. Tuolloin he olivat kylläkin leikkaamattomia eli jahtaaminen oli pahempaa. Kummatkin ovat nyt jo edesmenneitä. Betty pääsi omaan kotiin muiden kanien kaveriksi ja Hiljan päädyin adoptoimaan itse, kun se alkoi purra uutta kaveriaan ensimmäisessä adoptiokodissaan.

Jos hulinat tuntuvat jatkuvan, mieti ovatko olosuhteet sittenkään kunnossa. Onko virikkeitä tarpeeksi? Onko tilaa tarpeeksi? Ovatko kanit leikattuja ja onko niillä lajitoveri? Onko stressi (kovat äänet, muut lemmikit ym.) minimoitu? Jos kyllä eikä mitään muutoksia ole tullut, voi olla hyvä tarkkailla kania, sillä se voi olla sairas. Kipuileva kani voi olla kiukkuinen.

Valon määrän lisääntyminen tietää myös karvanlähtöä. Kannattaa harjailla ahkerasti etenkin kaneja, jotta ei suolistontoiminta häiriinny 🙂

Miten saan kanini lopettamaan sänkyyn pissailun?

Tai miten saan kanin lopettamaan öisen kolistelun? Huolia on monia. Älä nyt pelästy, mutta vastaus on ”et mitenkään”. Siis jos et ole valmis muuttamaan mitään. Monesti törmää tällaisiin kysymyksiin, mutta kun tarjoaa neuvoja, niitä ei haluta kokeilla. Ei kannata odottaa erilaista lopputulosta, jos tekee kaiken samalla tavalla kuin ennenkin.

Kaneistani Ruusa ja Tuhto hyppivät tasoille eli siis myös sänkyyn. Ei siinä nukkumisesta tule mitään, kun kani hyppää keskellä yötä naamalle. Tästä syystä neuvon aina kaikkia sijoittamaan kanin häkin tai vessalaatikon ja piilopaikat jonnekin muualle kuin makuuhuoneeseen. Kani on hämäräeläin eli sehän pitää ääntä juuri silloin kun yrität nukahtaa. Vaikka sängylle ei yöllä hypittäisi, on siihen, etenkin tyynyn kohdalle, kiva käydä pissaamassa omistajan työpäivän aikana. Miksi juuri tyynyn kohdalle? Siinä on kanin mielestä eniten ihmisen tuoksua, joka siis tarvitsee omalla hajulla peittää. Pelkkä papana tai leuan hierominen ei riitä, paree heittää kunnon pissaläikkä siihen. Ei kani tätä kiusallaan tee vaan ihan omasta mielestään loogisesta syystä. Tyyppi on epävarma ja haluaa pönkittää omaa reviiriään merkkaamalla just sen sun tyynyn.

Jonkin aikaa jaksoin pestä petivaatteita ja tehdä joka aamu varotoimenpiteet. Jotkut kanit pelkäävät rapisevaa ääntä, siispä laitoin sängylle vettä läpäisemättämiä alusia (suihkuverhoa, muovisäkkiä). Jos tulee pissat päivän aikana, ei tarvi pestä petivaatteita. Siinäkin oli kyllä porsaanreikänsä, sillä virtsa valui jonnekin kuitenkin eikä sitä ollut sen kivempaa pestä lattialta. Voisiko sitten sängyn aidata? Minun tapauksessani ei voinut, koska kanien liikkumatila olisi pienentynyt liikaa. Plus että Tuhtoa ei olleet aidat ennenkään pidätelleet. Aita ei ole este, se on vain hidaste.. Piskuiselle kääpiöjänikselle 😉

Kun nukkumisesta oli tehty minulle epämukavaa, kanit löysivät tiensä myös patjan sisään. Se oli viimeinen niitti sängyn arkkuun ja nyt tilanne on se, että patja on menossa roskiin eikä sänky ole ollenkaan käytössä. Siitä on vain raamit jäljellä, kuten kuvasta näkyy.. Ruusa hengaa sängyn alla eli nykyisen metallirungon sisällä. Muuta ei ole enää jäljellä. Kannattaa siis uskoa, kun sanon, että makkari ei ole kanin paikka 😀

Jos sulla on kaneja, jotka eivät hypi tasoille etkä ole herkkäuninen, ei mikään tietty estä kanin ottamista makkariin. Kannattaa kuitenkin suojata patjan alunen, sillä vaikka sänky olisi metallia, usein patjan alunen on puuta. Sitä on kiva nakerrella. Ei muuta kuin tiheää metalliverkkoa ja niittipyssyä käteen. Sillä kun vuoraa patjan alusen (ehkä jotain kangasta myös väliin, jotta ei kirsku), ei pitäisi kanilla olla asiaa nakertelemaan pohjaa rikki.

Vääriin paikkoihin pissailu johtuu aina jostain. Jos vaikka vaihdat suihkusaippuaa tai muuta kosmetiikkaa, kotona käy vieraita tai tulee muita uusia hajuja tai ääniä, se voi aiheuttaa kanille stressiä. Siinä tapauksessa omaa asemaa aletaan vahvistaa mm. hajujäljillä. Etenkin jos kani on yksineläjä. Jos ei voi olla kyse stressistä, kannattaa konsultoida eläinlääkäriä sairauksien varalta. Jos kani on leikkaamaton, suosittelen leikkuutusta kummallekin sukupuolelle. Uusien kanin tutustuttamisessa merkkailu kuuluu asiaan eli ei kannata siitä huolestua. Muutaman viikon päästä se yleensä hellittää.

Kun nyt tuossa alussa mainitsin kolistelun, niin jos kani pääsee loikkimaan vapaana myös yöaikaan, ei sen pitäisi häkissä kolistella. Jos jostain virikkeestä lähtee erityisen kova ääni, nosta se kanin ulottumattomiin yöksi.

Lisää vinkkejä kaninpitoon voi lukea Kanikirjastani (Kanikirja: opas kanien maailmaan, 2017).