Puputäti viidakossa

Heissan! Kanijuttujen ohella käyn välillä myös nähtävyyksiä katsomassa. Tykkään paljon kasveista ja olen jo vuosia haaveillut pääseväni kasvitieteelliseen puutarhaan. Haave toteutui, kun kävin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa 🙂

kaisaniemi

Suosittelen kyllä käymään, jos on siihen mahdollisuus. Käyntimaksu oli aikuiselta kympin, hinnasto löytyy täältä. Ennakko-odotukset olivat korkealla, joten täytyy tunnustaa, että paikka oli pienoinen pettymys. Luulin puutarhaa isommaksi ja osa huoneista oli tyhjänä. Ei siis täysin tyhjänä, mutta oli paljon kuolleita kasveja, joiden tilalle ei ollut vielä istutettu uusia.

plant

Ulkopuolella on maksuton puutarha, mutta nimenomaan nämä sisällä olevat kasvihuoneet kiinnostivat minua. Harmi, kun Tampereen yliopistolla ei ole samanmoista tilaa. On meillä onneksi Hatanpään arboretum 🙂

Tykkäsin eniten korkeimmista palmuhuoneista, suihkulähteestä (artikkelikuvassa) ja lammesta. Huoneissa ei ollut hirveä hiki, mutta jokseenkin trooppinen ilmasto niin ettei ulkotakkia tarvinnut. Suihkulähde toimii ilmeisesti myös toivomuskaivona, sillä siellä kimmelsi monta kolikkoa. Omia kolsuja en sinne kyllä viskannut 😉

botanical

garden

Koska kasvihuoneisiin on pääsymaksu, sinne ei viitsi mennä muuten vain aikaansa viettäämään. On se kuitenkin mielenkiintoinen nähtävyys, ja toki ymmärrän, että pääsymaksua on kerättävä, jotta paikka pysyy pystyssä.

Viidakko voi hullaannuttaa ihmisen kuin ihmisen. Pienten lasten kanssa saa olla kuitenkin varovainen, koska kokoelmassa on myös myrkyllisiä kasveja. Varoituskylteissä kiellettiin koskemasta kasveihin.

poisonous

Nyt kun tämä puutarha on nähty ja koettu, haluaisin vielä käydä Talvipuutarhassa ja perhospuutarhassa. Talvipuutarha on kasvitieteellisen puutarhan tavoin Helsingissä, kun taas perhospuutarha Joensuussa. Talvipuutarhassa on kolme eri kasvihuonetta ja kahvila eikä sinne ole pääsymaksua. Perhospuutarha eli Botania kerää aikuisilta 12 euron kertapääsymaksun. Ootko käynyt niissä tai Kaisaniemen puutarhassa? Mikä on suosikkisi? 🙂

puputati

jungle

Olisi kyllä ihana tarjota lemmikkipeipoille tällainen viidakko liihottelukentäksi.. Täytyy ehkä vähän hommata lisää kasveja ennen kuin se onnistuu 😀 Tietysti paras vaihtoehto olisi oikea kasvihuone, missä on märkätilalaattaa koko huone, jotta vettä sataisi sprinklereistä eikä mun kaatamista vesikannuista. Toimiva kaivokin olisi kiva. Lisävaikeutena viidakon tarjoamisessa linnuille on mun kanit, jotka eivät välittäisi niin trooppisista oloista..

 

Mainokset

Vegaanista ja gluteenitonta syysleivontaa

Moikka moi! Leikkausten jäljiltä käteni eivät ole olleet ihan niin hyvässä iskussa kuin yleensä, joten leivonta on jäänyt vähemmälle. Nyt kuitenkin sain leipaistua vähän makupaloja itselleni. Helppoja sellaisia, sillä nämä eivät vaadi kuin vähän sekoittamista ja pilkkomista 🙂

Tein kauratoskaomenoita, joita syön vegaanisen vaniljajugurtin kera, ja kahdenlaisia muffinsseja. Aiemmin yritin tehdä vaniljakastikettakin itse, mutta siitä ei tullut mitään.. Tai tuli, vanukasta joka ei maistunut vaniljalta 😀 Yritin tehdä vaniljasokerinkin itse eikä vaniljatangoista jäänyt juuri makua kookossokeriin, jossa niitä olin pyöritellyt tovin. Seuraavalla kerralla kokeilen pelkkiä siemeniä suoraan kattilaan enkä yritä sekoittaa niitä sokeripurkkiin. Vaikeaa tämä valkoisen sokerin välttely 😉

Tässä sulle kolme helppoa reseptiä kokeiltavaksi, ole hyvä! Muffinssien ohjeet vaativat tosin vähän kokeilunhalua..

Puputädin kauratoskaomenat:

  • 3 isohkoa omenaa
  • 2 dl vettä
  • 1 dl rypsi- tai muuta kasviöljyä
  • 0,75 dl kookossokeria
  • 4 dl isoja gluteenittomia kaurahiutaleita
  • 2 tl kanelia

Viipaloi omenat ja lado ne voideltuun vuokaan. Lisää vesi. Mittaa astiaan öljy ja muut ainekset, sekoita. Kaada seos omenoiden päälle ja sekoita taas. Paista 200 asteessa noin 25 minuuttia.

Puputädin banaanisuklaa-muffinssit (12 kpl):

  • 0,5 dl rypsi- tai muuta kasviöljyä
  • kukkurallinen 1 dl kookossokeria
  • 1 dl soija- tai muuta kasvipohjaista maitoa
  • 3 dl kikhernejauhoja
  • 2 tl leivinjauhetta
  • hyppysellinen vaniljan siemeniä (myydään tankoina)
  • 2 rkl luomukaakaota (tummaa tai raakakaakaota)
  • 2 banaania

Voitele muffinssivuoka öljyllä. Muussaa banaanit haarukalla. Sekoita ainekset keskenään ja jaa taikina lusikalla kuppeihin. Kaakao kannattaa siivilöidä taikinaan. Kikhernejauhoissa on paljon rautaa ja magnesiumia, mutta jos herneentuoksuiset muffinssit eivät innosta, käytä vaikka kaurajauhoja 😀 Maku on kieltämättä mielenkiintoinen, ehkä vähän kahvimainen. Muffinssit paistuvat 200 asteessa noin 15 minuuttia.

Puputädin mustikkamuffinssit (12 kpl):

  • 2 dl soija- tai muuta kasvipohjaista maitoa
  • kukkurallinen 1 dl kookossokeria
  • 1 dl rypsi- tai muuta kasviöljyä
  • 3,5 dl tattarijauhoja
  • kukkurallinen 1 dl maissijauhoja
  • 2 tl leivinjauhetta
  • 2,5 dl mustikoita

Sekoita maito, sokeri ja öljy keskenään. Sekoita kuivat aineet ja käytä siivilää maissijauhojen kanssa. Mitkä tahansa mustikat käyvät, mutta näihin meni jäisiä pakastemustikoita. Jos tuntuu, että taikina on liian tönkköä, sekaan voi lirauttaa lisää maitoa. Voitele muffinssivuoka ja jaa taikina kahden lusikan avulla kuppeihin. Paista 200 asteessa noin 15 minuuttia.

P.S. Maidon tilalla voi käyttää vettä ja jauhoina voi käyttää myös tavallisia vehnäjauhoja, jos gluteenittomat vaihtoehdot ei oo sun juttu 🙂

 

Puputädin teeleivät

Moikka! Nyt kun tämä piinaavan helteinen kesä on osoittanut viilenemisen merkkejä ja ulkona voi oikein haistaa syksyn, tekee mieleni taas välillä leipoa. Tällä kertaa käsittelyyn pääsi yläasteen köksän tunneilta tuttu teeleipäresepti. En tietenkään voinut leipoa sitä sellaisenaan vaan muokkasin ohjetta.

leivonta

Tässä vegaaninen resepti:

  • reilut 4 dl kaurajauhoja
  • 2 tl leivinjauhetta
  • vajaa 1 tl puhdistamatonta suolaa
  • 2 rkl pellavansiemenöljyä
  • 2 dl soijamaitoa tai vettä

Uuni päälle 225 asteeseen. Kuivat aineet sekoitetaan keskenään puuhaarukalla, sen jälkeen lisätään öljy ja maito. Käytin näihin Alpron luomusoijamaitoa. Voit käyttää myös pelkkää vettä tai esimerkiksi kauramaitoa.

Taikinan kuuluu olla melko löysää. Tässä vaiheessa voi ottaa esiin taikinakaapimen, jolla kääntelee varovasti taikinaa sekaisin. Kun taikina on käännelty, sen voi levittää kahtena kasana pellille. Tasoita kaapimella kasoista noin 1 cm paksuiset leivät. Leipiä voi pistellä haarukalla.

Teeleivät paistuvat uunin keskitasolla noin 10 minuuttia 225 asteessa. Lämmintä juotavaa ja omavalintaista levitettä teeleivän päälle 🙂 Bon appétit!

 

Petteri Kaniini ja Beatrix Potter

Moikka moi! Jokaisen pupuihmisen on tietysti nähtävä uusi Petteri Kaniini -elokuva, joten sain hankittua sen itselleni dvd-versiona, kun elokuvateatteriversio meni sivu suun.

Petteri kuvattiin jostain kumman syystä Australiassa ja siinä onkin hienoja maisemia. Vaikka ei ollakaan brittilässä, elokuvasta välittyy sellainen maalaismaisema, mikä Petterin luojalle, Beatrix Potterille, oli tärkeä juttu. Tykkään kyllä hänestä todella paljon. Monestakin syystä. Yksi syy on tietysti kaikki ihanat eläinhahmot, joita Potter keksi ja maalasi, mutta toinen on juuri tuo luonnonsuojeluaate. Hän halusi säilyttää paikallista luontoa niin että osti paljon maata ja lahjoitti sen kansalaisille luonnonsuojelualueena. Näin maata ei voitu myydä ja rakentaa pilalle vaan pala maaseutua säilytettiin.

Uusi Petteri yhdistelee animaatiota ja oikeita ihmisiä. Plussaa on maisemien lisäksi se, että eläimet ovat animoituja eivätkä oikeita. Olisikin ollut vaikea kuvata ilman kuolonuhreja tai vähintään vahingoittuneita eläimiä, sen verran ajojahtikohtauksia elokuvassa oli.

Juoni on pähkinänkuoressa se, että Petteri sisaruksineen ja muiden metsän eläinten kera yrittävät päästä herra Vänskän tontille. Vänskä ei tykkää eläimistä. Hän on mm. syönyt Petterin isän. Vanhoja vihamiehiä siis.. Nyt on äidistäkin aika jättänyt ja Petteri yrittää sinisen takkinsa kera pitää jöötä vanhassa pesäkolossa ison puun juurella. Herra Vänskä saa sydärin kesken kaiken ja Petteri uhoaa voittaneensa. Hän kuitenkin tuulettaa liian aikaisin, koska Vänskällä on sukulaispoika, joka muuttaa pian taloon. Sama taisto alkaa uudestaan.

Tykkäsin siitä, että leffaan oli piilotettu muutama totuudensiemen. Petteri ja tämän sisarukset ottavat kovasti itseensä, jos heitä puhutellaan jyrsijöinä 😀 Onhan siitä jo monta kymmentä vuotta, kun tiedemiehet ja -naiset tajusivat, etteivät kanit olekaan jyrsijöitä vaan jäniseläimet muodostavat ihan oman lahkonsa. Peuran lamaantuminen ajovaloista naurattaa ainakin aikuiskatsojia, ja jotain perää on myös kanien tavassa pyytää anteeksi. Elokuvassa kanit menevät otsa otsaa vasten. En usko, että kanit oikeasti tekevät tätä pyytääkseen anteeksi, mutta kyllä samanmoista käytöstä näkee. Yksi painaa päänsä alas, jotta toinen pesisi naamaa tai silittäisi otsasta.

Vaikka vähän liikutuin ja muutamaan otteeseen naurahdin ääneen, olisi Petterin juoni voinut olla parempikin. Sellainen ihan kiva, kerran katsottava elokuva. Lapsia varmasti innostaa kujeileva Petteri, mutta aikuisen näkökulmasta ”ei jatkoon”. Ainakaan tällaisen aikuisen, joka odotti kovasti näkevänsä uuden Petteri-leffan 😀

Mitä leffasta jäi käteen? Mieleenpainuvin oli Vänskän sukulaispojan kanisitaatti (käännös Elina Ahon): ”On paljon asioita, joihin he pystyvät ja joista et tiedä.”

 

 

Sarin Arkin synttärit

Mukavaa maanantaita! Tänään Sarin Arkki täyttää kokonaista kolme vuotta. Iso kiitos kaikille ihanille asiakkaille, joita olen saanut näiden kuluneiden vuosien aikana tavata ja auttaa!

Synttäreiden kunniaksi arvon Facebook-sivullani yhden ilmaisen kappaleen Kanikirjaa. Arvontaan voi osallistua mistäpäin tahansa Suomea, sillä se kattaa myös postituksen. Toki voittaja saa halutessaan myös hakea kirjan Olkahisista.

Kaikenlaista on mahtunut näihin kolmeen vuoteen. Isoimpana yksittäisenä asiana tulee mieleen Kanikirjan julkaiseminen, sillä se projekti vei muutaman vuoden aikaa valmistuakseen. Eikä se toki vielä ole ohi, sillä kirjaa pitää vielä ”muutama” kappale myydä ennen kuin ensimmäinen painos loppuu 😄

Aikaisempaa kokemusta minulla ei kirjan julkaisemisesta ole, mutta omasta mielestäni Kanikirjalla menee oikein hyvin. Kirjaa on myyty yli 510 kappaletta ja jos ilmaiskappaleetkin (arvostelukappaleet, arvonnat yms.) otetaan huomioon, Kanikirjaa löytyy todella monista kanikodeista ympäri Suomen.

Seuraava kirjaprojekti on hyväntekeväisyyshanke ”Petunia Pesukarhun tempputarina”. Tarinan kirjoitin jo aiemmin, mutta satukirjaa ei tietenkään voi olla ilman kuvia. Kirja onkin nyt taittoa ja painoa vaille valmis ☺

Moneen ihanaan eläimeen ja heidän ihmisperheeseensä olen saanut kunnian tutustua näiden kolmen vuoden aikana. Muutama muutos on tulossa tänä vuonna, sillä saunatiloihin on tulossa remonttia, mikä myös vaikuttaa hoitolan toimintaan syksyllä. Toivotaan, että remppa on äkkiä ohi, jolloin voi taas toivottaa uudet ja vanhat asiakkaat tervetulleiksi 😊

Mikä on TOS?

Heipä hei! Koska itsellä on todettu TOS enkä ollut kuullut siitä aiemmin, on ehkä paikallaan esitellä sitä muillekin. Etenkin, kun se tuntuu olevan harmittavan yleinen vaiva. TOS on lyhennös sanoista Thoracic Outlet Syndrome ja se tarkoittaa hermo- ja/tai verisuoniperäisiä pinnetiloja kaularangan ja kainalon välissä. Sitä ei kaikkien lääkäreiden tai esimerkiksi Kelan mielestä ole olemassa, mutta niin vain minutkin on leikattu sen takia, jotta ei tulisi enempää veritulppia. Veritulppia, jotka myös johtuivat TOSista.

Onko sinulla toistuvia päänsärkyjä, käsien puutumista tai niiden voimattomuutta? Jos lisäksi teet työtä, missä pitää tehdä monia toistoja ja etenkin, jos nostelet käsiä ylös, tarkkaile vointiasi. Nyt kun TOS on itselläni todettu, olen huomannut, että siitä on ollut jo nuorempana viitteitä. Minulla on ollut huimausta ja päänsärkyjä. Punnertaminen tai esimerkiksi käsien varassa kiipeäminen ovat olleet vaikeita. Verhojen ripustaminen on ollut kamala rasti, jota mielellään välttelee. Ilmankos, kun lakkaa veri kiertämästä jos nostaa käsiä ylös. Vaikka olenkin syntynyt ylimärääisen kylkiluun kera, veritulppaa tuskin olisi muodostunut ilman vääränlaista työtä, ainakaan näin nuorena. Mutta toisaalta hyvä, että tämä vaiva vihdoin huomattiin.

Veritulpan sairastettuani sairaalahenkilökunta kertoi minulle tulevaisuudessa mahdollisesti siintävästä kylkiluuoperaatiosta. En ollut vasenkätinen ja tulppa tuli vasempaan käteen. En tupakoi enkä käytä alkoholia. Lähisuvussa ei ole laskimoveritulppia, joten miksi näin nuorelle tuli veritulppa? Facebookista löytyy TOS-ryhmiä, joihin kannattaa liittyä vertaistuen vuoksi. Sieltä olen itsekin löytänyt vastaavanlaisia tarinoita kuin itselläni on ollut.

TOS voi johtua eri syistä ja siksi hoitokeinojakin on erilaisia. Minun tapauksessani hoitona on ensimmäisen kylkiluun poisto sekä vasemmalta että oikealta puolelta. Normaalisti ihmisillä on 12 kylkiluuta. Joillakin vain 11, mutta osalla niitä on liikaa. Minulla oli 13. Nyt enää 12,5 ja oikean puolen leikkauksen jälkeen tasan 12.

Kylkiluusta tulee heti mieleen alemmat kylkiluut ja kapeampi vyötärö. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä poistettava kylkiluu sijaitsee solisluun paikkeilla. Siksi leikkaus tehdään kainalon kautta, ainakin minun tapauksessani. Leikkaustapojakin on erilaisia, mutta Tays Sydänsairaalassa ilmeisesti käytetään kainalon kautta tehtävää avoleikkausta. Leikattavan puolen kättä varten on riiputusteline, mikä vähentää hermovaurioiden riskiä. Ilman telinettä toisen lääkärin pitäisi kannatella kättä. Mitä tapahtuisi, jos lääkärillä alkaisi nenä kutittaa ja hän aivastaisi? En uskalla edes ajatella. Mutta tästäkin syystä siis leikkaus on riskittömämpi kuin esimerkiksi 90-luvulla.

Tampere on erinomainen paikka asua tossilaiselle. Sydänsairaalan henkilökuntaan kuuluu thorax-kirurgi Thanos Sioris, joka on Suomen parhaimmistoa, ja TOS-asiantuntija. Hänen hoitoonsa kannattaa hakeutua kauempaakin.

Nyt on kulunut reilu kuukausi ensimmäisestä kylkiluuleikkauksesta. Leikkaus meni hyvin ja pääsin sairaalasta pian kotiin. Leikkaus oli perjantaina, kotiuduin lauantaina. Kipuja ei leikkauspäivää lukuunottamatta juuri ollut. Tietysti kainaloon sattui ja lapaluun kohdalla tuntui kipua, mutta se ei ollut kamalaa kipua eikä särkylääkkeitäkään tarvinnut ottaa montaa päivää. Kuntoutumiseen kuului heti alusta asti tietyt fysioterapeutin näyttämät liikkeet, mitä pitää päivittäin toistella. Yli viiden kilon painoisia taakkoja ei saanut nostella noin kuukauteen eikä leikatun puolen kättä saanut nostella, mutta muuten toista kättä sai kuitenkin käyttää normaalisti.

Muutama jumppaliike, joita olen tehnyt: Pendelöinti, heiluriliike, pendulum-harjoite.. Monta nimeä yhdellä harjoitteella, mutta sen on tarkoitus rentouttaa olkaniveltä. Sen voi googlata, mutta siinä roikotetaan leikattua kättä alaspäin niin että se samalla tekee pientä heiluriliikettä. En ole käyttänyt tässä painoja. Kaularangan kierrot molempiin suuntiin eli katsoo niin pitkälle vasemmalle kuin pystyy, ja sitten sama oikealle. Leikattua kättä nostetaan hartiatasolle eteenpäin ja sitten sivuttain. Kun kuntoutuminen etenee, aletaan harjoittaa kaularangan lihaksia ja kättäkin saa nostaa jo ylös asti. Osaa harjoitteista voi tehdä joko istuen tai makuulla. Ehkä oikean puolen leikkauksen jälkeen pystyn tekemään harjoitteet myös makuulla, mutta ainakin toistaiseksi se on aiheuttanut vähän huimausta. Toisella kädellä vastustetaan liikettä seuraavien harjoitteiden mukaan: taivuta päätä eteenpäin, taivuta päätä kummallekin sivulle alaspäin, taivuta päätä taakse ja lopuksi yritä kiertää päätä kummallekin sivulle kuten pudistelisit päätäsi.

Vaikka et olisi maalari tai liukuhihnatyössä, sinulla voi olla TOS. Kyljellään tai kädet pään yli ojennettuina nukkuminen voivat aiheuttaa oireita. TOS on kasvavassa määrin esimerkiksi baseball-pelaajien ongelma. Olisi mielenkiintoista saada tutkimustuloksia myös Suomesta. Täältä löytyy vuonna 2003 Suomen Lääkärilehdessä julkaistu artikkeli, joka kannattaa lukaista. Siellä on mm. esitelty muutama keino, millä voi kokeilla itse, tuleeko TOS-oireita. Toki diagnoosiin tarvitaan aina lääkäri, mutta ehkä artikkeli auttaa niitä, jotka miettivät lääkäriinmenoa.

Korvapäivää ja kaikenlaisia kuulumisia

Moikka ja hyvää Korvapäivää! Kaniviikko meni ja nyt on Korvapäivän vuoro 🙂 Meillä on jo Nenäpäivä, niin Korvapäivänä on hyvä huomioida kodittomia eläimiä. Koska olen Puputäti, etenkin kaneihin suuntautuva hyväntekeväisyys on lähellä sydäntä. Viime vuonna oli ensimmäinen Korvapäivä ja sen kunniaksi askarreltiin pupunkorvia. Jos olet Facebookissa, katso video täältä 🙂

Jaoin Facebook-sivullani pari kanivideota vuosilta 2008 ja 2009. Ensimmäinen Klovni-kanista ja toinen pikkuisesta Hulista. Minulla ehti olla monta tilapäiskotieläintä, suurin osa niistä kaneja. Klovni ja Sylvi olivat ensimmäiset tilapäiskotikanit. Heidän tarinansa alku ei ollut kovin iloinen, sillä he syntyivät kasvattajan ylläpitämään pimeään navettaan, jossa oli häkkejä enemmän ja vähemmän. Itse en onneksi paikan päällä käynyt, sain vain kaksi kania kotiovelle tuotuina. Ensin uuteen kotiin pääsi monet poikueet vääntänyt Sylvi-kani ja sitten lopulta oli myös Klovnin vuoro. Tietysti sitten itketti luovuttaa heidät uusiin koteihin. Ikävää helpotti, kun sai heti kuulumisia ja pääsi katsomaan kaneja paikan päälle. Eiväthän kanit enää minua muistaneet (tai eivät ainakaan sitä osoittaneet), mutta omaa oloa se kyllä paransi.

Huli-kani on yksi muutaman kanin joukosta. Kanit tulivat Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistykselle tavallisesta kerrostaloasunnosta, jossa leikkaamattomat uros ja naaras olivat saaneet olla yhdessä ja olivat tietenkin lisääntyneet. Huli oli yksi poikasista. Pahaksi onneksi Hulin emo oli ehtinyt tiinehtyä ennen Pesulle tuloa, joten kanimäärä lisääntyi vielä siitä. Huli odotteli omaa, pysyvää kotiaan jonkin aikaa ennen kuin sitten adoptio osui kohdalle.

Kun nyt kerran menneitä muistellaan, Poppana-kani muutti luokseni vuonna 2011. Olen näköjään päivittänyt sen vuoden kesäkuussa omaa Facebook-profiilia mm. tekstillä: ”Toistaiseksi uudella tulokkaalla ei ole nimeä. Tuo hermeliini on ihan omituinen, rummuttaa hepuloidessaan. Ristiriitaista viestiä.. Samaten se vinkuu juostessaan kovaa. Täh? Ja tottakai hyökkii lähestyvää ihmistä/mitä tahansa kohti. Silmät sen verta ulkonevat, että keräävät vähän väliä roskaa keskelle silmää. Eikä tietenkään tule ainakaan vielä Tupunan kanssa toimeen. Taitaa olla asunto aidattu jatkossakin, kun ei noita voi samaan tilaan päästää.”

Kuulostaapa hauskalta 😀 No, ei niistä kyllä Tupunan kanssa kavereita tullut, mutta nyt on Tupunasta aika jättänyt ja Poppis täyttää 9v. Aitoja ei enää ole, on vain yksi sermi. Edelleen silmät keräävät roskia, mutta hyökkiminen on jäänyt melkein kokonaan pois. Tänäänkin Poppana on juossut siliteltäväksi monta kertaa jo ❤

Vieraita kohtaan Poppana voi edelleen hyökätä, mutta jos vieras pysyy paikallaan sen aikaa, että Poppana saa haistaa, kyllä Poppis yleensä loikkii karkuun. Vain jos siinä hetkessä liikkuu, saattaa saada hammasta jalkaansa.. Sen tietävätkin jo vanhemmat ja siskoni, jotka ovat joutuneet viime aikoina huolehtimaan eläinperheestäni. Epäonnekseni minulle tuli veritulppa vasempaan käteen reilu kuukausi sitten ja viime viikolla oli ensimmäinen leikkaus (ylimääräisen kylkiluun poisto). Kiitokset TAYSin Sydänsairaalan henkilökunnalle hyvästä hoidosta!

Tällä kertaa pääsin sairaalasta jo melko pian pois, mutta kättä ei saa käyttää normaalisti vähään aikaan. Vointi on paranemaan päin ja onhan se paljon kivempi kotona parannella itseään kuin sairaalassa 🙂 Ihmettelinkin aina, miksi en jaksanut kiivetä köyttä pitkin ja miksi on niin vaikea tehdä punnerruksia. Siksi, että laskimot, valtimot ja hermot ovat pinteessä tietyissä käden asennoissa.. Selittäisiköhän tämä 13 kylkiluun summa sen normaalin kahdentoista sijaan mun epäonneakin..? 😉

Peippojen hoito toimii samalla tavalla kuin ennenkin, paitsi vanhempi peippo lentää jo melko huonosti. Onhan Topi jo 10,5v ❤ Siitä syystä pitää aina tarkistaa, ettei Topi ole lentänyt lattialle. Ruusa ja Tuhto voivat hyvin. Tuhto ei edelleenkään näyttäydy vieraille, mutta tulee jo esiin nopeammin kuin mitä edellisen sairaalareissun jälkeen. Jos nyt pitää verrata, Ruusa taitaa olla kaikista kesyin. Neiti lähestyy itse hoitajia eikä yritä purra. Ei Ruusa yleensäkään yritä purra, mutta on pitänyt vieraisiin etäisyyttä enemmän kuin nyt. Poppanakin on tottunut todella hyvin hoitajiin, sillä hän tulee juosten hakemaan makupalaansa aamuisin 😀 On myös saattanut umputtaa vieraita jalkapareja.

P.S. Jos sua kiinnostaa tilapäiskotitoiminta tai haluat tietää, mitä muuta voisit tehdä eläinten hyväksi, käy katsomassa vaikkapa Suomen eläinsuojelun sivut. Sieltä löytyy varmasti jokaiselle jotain, ainakin oman paikkakunnan yhdistysten linkkien kautta 🙂

P.P.S. Jos sulla on ollut jo vuosia niska-hartia-vaivoja, jotka säteilevät joskus myös käsiin (puutuminen ym.) ja olet 35 ikävuoden jommalla kummalla puolella, kannattaa tutustua TOSiin. Etenkin jos teet fyysistä työtä käsilläsi. Thoracic Outlet Syndrome on oireyhtymä, jonka vuoksi sain veritulpan ja ylimääräinen kylkiluu poistettiin. Täältä löytyy aiheesta melko pätevä artikkeli.