24. luukku: Sanelma Mykerönenä

Hyvää joulua kaikille! Viimeisestä luukusta paljastuu satu Sanelmasta, olkaa hyvät!

Sanelma Mykerönenä on siili. Sanelma tuhisee, puhisee, joskus jopa sähisee ja sitten tulee hikka. Sanelmassa on myös monta vaihdetta. Hän kipittää, lyllertää, maastoutuu ja heittäytyy kerälle. Saatat miettiä, miksi juuri Mykerönenä. No, Nykeröneniä oli jo niin monta, että on mukavampi kantaa eri nimeä. Eiköstä olekin?

Pimenevässä illassa Sanelman koko voi tehdä tepposet. Ensin näet ison varjon, joka sitten kyllä pienenee, kun Sanelma lyllertää lähemmäs. Siis tosi hurja siili! Itseään Sanelma ei pidä ollenkaan hurjana, paitsi kun sattuu kaikenlaisia vahinkoja…

Siilit heräilevät yleensä illansuussa ja tykkäävät muutenkin lyllertää rauhassa silloin, kun on jo hämärää. Eräänä iltana Sanelma lähti tapansa mukaan pienelle kävelyretkelle. Yhtäkkiä Sanelman mykerönenään tuli niin hyvä tuoksu, että oli lähdettävä sen perään. Sanelma nuuskutteli ilmaa nenä niin ylhäällä kuin vain pystyi: ”Oi että, mikä on tämä ihana tuoksu? Onko se pullaa? Hyi, ei se voi olla, koska enhän minä pullaa syö.” Sanelma mietti pienen päänsä puhki lyllertäessään samalla eteenpäin. Vaikka siili usein lyllertääkin, on Sanelmakin melko nopea kipittämään. Jos tuijotat siiliä, se lyllertää. Kun käännät pääsi pois hetkeksi, siili onkin jo hävinnyt. Hassua, eikö?

Sanelma jatkoi nuuskuttamista: ”Minäpä luulen, että se voisi olla jokin ihana hedelmä, joka tuoksuu noin mehevältä.” Siinä mutkaista ja sammaleista pientä siilintietä kipittäessään Sanelma ei ollenkaan huomannut, että hän meinaa eksyä kauemmas ja kauemmas kotilaaksostaan. Koska Sanelma on siili, pitää hänen varoa monenmoista ulkona. On nurmikonleikkureita ja autoja.

”Ooh, kylläpä tuoksu on mykerönenääni huumaava!” Hetken aikaa matkattuaan Sanelma tuli vihdoin lähemmäksi hyvää tuoksua. ”Tuolta se tulee! Minun täytyy päästä lähemmäs.” Sanelma lyllersi eteenpäin, vaikka oli sitä mieltä, että ”täällä kyllä tuoksuu myös ihmisiltä.” Siileillä on kovin huono näkö, joten ne luottavat enimmäkseen nenäänsä ja kaikenlaisia pieniäkin ääniä kuuleviin korviinsa. Pahaksi onneksi Sanelma ei nähnyt, että hyvä tuoksu tuli juuri kypsyneistä mehevistä marjoista. Marjoja kasvoi erään Niken pihalla.

Nikke on ihminen ja hänen mielestään marjat eivät kuulu linnuille tai siileille vaan hänelle itselleen. Sanelma lähestyi marjapensaita. Siinä vaiheessa Sanelman touhuja jo vähän aikaa seuraillut harakka Kristoffer alkoi kraakkua. ”Varo, siili, varo!” Sanelma ei kuitenkaan kuullut, kun marjoista lähtevä tuoksu oli niin nenäähuumaava. Sanelma ei myöskään huomannut, että Nikke oli laittanut pensaisiin verkkoja, jotta eläimet eivät pääsisi syömään hänen marjojaan.

”Voi voi! Kohta siilille käy yhtä huonosti kuin minullekin,” puuskahti männyn oksalla istuva harakka Kristoffer. ”Minä haistoin marjat myös ja yritin mennä niitä syömään. Sitten sotkeennuin verkkoon enkä meinannut päästä ollenkaan pois.” Kamala kokemus, vai mitä?

Niinhän siinä sitten kävi, että Sanelma sotkeentui siihen samaan marjaverkkoon kuin harakka Kristoffer aikanaan. ”Oi voi,” puhisi Sanelma. ”Mitäs minä nyt teen? Apua, auttakaa minua!” Harakka Kristoffer raakkui niin kovaa, että Nikke kuuli sen ja tuli pihalle. ”Mitäs täällä tapahtuu?” Nikke kysyi. Sanelma alkoi kertoa: ”Yritin vain kurkotella vähän marjoja, kuka kumma tekee näin?”

Nikke oli niin pahoillaan, että lupasi Sanelmalle ja Kristofferille, ettei enää ikinä verkota marjapuskiaan. Nikke antoi marjojakin kummankin matkaan ja toivotti heidät tervetulleeksi koska tahansa. Maitoakin Nikke yritti tarjota, mutta Sanelma vain tuhahti sille. ”Eivätkö ihmiset tiedä, että meidän masut menevät maidosta aivan sekaisin? Vettähän me juomme.”

Sanelma yrittää kovasti olla kasvissyöjä, mutta aina välillä käy sellainen ”hupsista!” että mato lurpsahtaa suuhun. Verkkoseikkailun jäljiltä Sanelmalla on paljon marjoja, joita voi napostella, mutta niin vain taas kävi, että kotimatkalla eteen sattui kärpänen. Kärpänen oli ilmeisesti aika vanha, koska ei lentänyt enää kovin vikkelästi. Sanelman kieli kävi ennen kuin hän tajusi sitä itsekään. Slurps! ”Oho!”

Kun vatsa oli täynnä, Sanelma saattoi mennä vihdoin unten maille. Harakka Kristoffer jäi lähelle, pitihän hänen pitää hassua siiliä vähän silmällä. Arvaatkos, mistä tämä siili unelmoi? Annan pienen vinkin, se rahisee ja kahisee. Niitä tippuu puista. Joko arvaat? No, Sanelman unelma on tietenkin iso lehtikasa! Siitä hän näki seuraavaksi unta.

Mainokset

12. luukku: hyviä uutisia

Nyt on hyviä uutisia! Sain kuulla, että Pesu ry:n kodittomista kaneista enää kolme etsivät omaa kotiaan. Onneksi olkoon Huisku & Valkotassu sekä Memphis! Kaikkea hyvää heille ja onnittelut myös uusille perheille erinomaisesta valinnasta 🙂 Nyt vain vielä omat kodit Äänelle sekä parivaljakko Pippurille & Inkiväärille. Heidät löytää täältä http://pesu.org/index.php/kodittomat-elaeimet/muut-lemmikit

Joulu voi olla sellaista aikaa, että moni on reissussa, mutta ainakin sen jälkeen voi tarjota kodin kodittomalle eläimelle. Jos mietityttää, minne lemmikki hoitoon loman ajaksi, ei hätää, sillä Sarin Arkki hoitaa! 😉 Hoidan pääasiassa kaneja ja jyrsijöitä, muista eksoottisista voi kysyä. Hinnat alkaen 9e/vrk (sis. alv). Kissojen hoito onnistuu omistajan kotona Olkahisen alueella.

Jos Pesun kodittomista ei löydy sellaista kania tai muuta koditonta eläintä, joka sopisi juuri teidän perheeseen, kodittomat.info-sivuston lisää löytyy mm. Varkaudesta, Joensuusta ja Turusta. Helsingin eläinsuojeluyhdistyksellä näyttää myös olevan kodittomia lemmikkejä, heidät löydät täältä http://www.hesy.fi/muut-elaimet/

Lomahoitoa lemmikille

Puputädillä on tämä toiminimi Sarin Arkki, jolla tarjoan mm. lomahoitoa lemmikeille. Lomahoito alkaen 9e/vrk (sis. alv). Kynnetkin voin leikata ja purentavikaisten hamstereiden etuhampaita lyhentää. Tällä hetkellä voin ottaa vain eksoottisia eläimiä hoitoon eli lähinnä kaneja ja jyrsijöitä. Kissojen lomahoitokin onnistuu Olkahisen alueella omistajan kotona.

Hoitola sijaitsee Olkahisissa. Olen muuntanut saunatilan hoitolaksi, joten otan vain yhden omistajan lemmikkejä hoitoon kerrallaan. Tämä takaa hoitolaiselle/hoitolaisille oman rauhan. Kuvassa näkyvä tila on sellainen, jossa lemmikki saa olla koko ajan vapaana. Valvotusti päästän myös isommalle alueelle. Käytössäni on käsidesi sekä Virkon desinfiointiin. Hoitomaksu ei sisällä ruokia tai kuivikkeita, mutta tarvittaessa hankin niitä lisämaksusta. Vessalaatikko ja kuivikelapio löytyy, mutta muut tarvikkeet pitää tuoda lemmikin mukana. Toki saa myös oman vessalaatikon tuoda. Lemmikillä on turvallisempi olo omien tarvikkeiden ja hajujen keskellä eikä vatsakaan mene sekaisin, kun syö täysin samaa ruokaa kuin kotona. Lisäksi monet virikkeet ovat puisia, joita olisi hankala desinfioida seuraavaa hoitolaista varten.

IMG_4051

Taloudessa ei ole lapsia eikä koiria tai kissoja, joten arempikin lemmikki viihtyy Sarin Arkissa. Olen kokenut kanien käsittelijä, joten ns. aggressiivisemmatkaan tapaukset eivät ole ongelma. Siivoan vessalaatikon ja hoitotilan vähintään kerran päivässä ja vedet vaihdetaan tietysti myös päivittäin. Ruokinta tehdään omistajan toiveiden mukaan, ja heinänsyöjillä on koko ajan heinää saatavilla. Seurustelen lemmikin kanssa ja tarkastan, että kaikki on hyvin.

Omistaja saa kuulumisia lemmikistään ennalta sovitulla tavalla, esim. sähköpostitse tai WhatsAppilla. Isommat toimitilat alkavat olla jossain vaiheessa etsinnässä, mutta sitä ennen toimitaan yllä olevissa puitteissa 🙂 Ota yhteyttä sarin.arkki@gmail.com, jos haluat varata lemmikillesi hoitojakson!