Puputäti testaa – lahjavinkki kaneille

Heissan! Eläinperheellä oli viime viikolla synttärit, joten tuli testattua uusi tuote. Peipot saivat lahjaksi siementankoja ja trooppisia hedelmiä. Kaneille annoin ruohomattoalustat. Kyseessä on tämä Nibble `n´dig meadow. Siihen mahtuu kääpiökokoinen kani istumaan päälle. Kolmelle kanille riitti kaksi alustaa.

Plussat ja miinukset? Mukavaa tuotteessa on se, että siinä ei periaatteessa ole mitään kaneille epäterveellistä ja haitallista, kuten siemeniä tai eläinperäisiä ainesosia. Kaneille markkinoiduista herkuista moni sisältää esimerkiksi hunajaa tai jopa nilviäisiä. Syöttäisitkö osteria kanille tai marsulle? Minä olen vuosia sitten vahingossa syöttänyt. Luepa tarkkaan pakkausseloste, jos lemmikkisi saa siemensekoitteita…

Nilviäisiä parempaa on tosiaan ruoho ja kukinnot. Tämä kuivatettu ruohomätäs on istutettu jonkinnäköiseen pahvilaatikkoon. Mättäässä on juuret ja multa jäljellä, joten ei kannata jättää sitä lattialle sellaisenaan. Voin sanoa, että ylimääräinen imurointikerta ei hirveästi houkutellut 😀 Pakko se oli kuitenkin tehdä, kun Ruusa ja Tuhto olivat riepottaneet ruohoplänttiä pitkin mattoja ja multaa oli joka puolella.. Jos hommaat tämän omille kaneille tai jyrsijöille, kannattaa asettaa se vaikka häkin tai vessalaatikon pohjalle. Ehkä sitä ei sieltä niin helposti kanneta pitkin mäkiä kuin lattialta.

virike

Kun avasin pakkauksia ja esittelin kaneille lahjansa, kaikki olivat kiinnostuneita. Ruoho ei niinkään vaan mättään reunat. Ne koostunevat kasvitärkkelyksestä ja selluloosakuidusta. Niihin isketään hampaat ekana ja se rouskutus kuuluukin pitkälle. Niin pitkälle, että suosittelen ottamaan kaneilta kaivelualustat pois yön ajaksi tai ylipäätään siihen aikaan, kun haluat nukkua. Ainakin kaksiossa tuohon pahvin nakerteluun on herännyt muutaman kerran. Siitä itse asiassa muistinkin, että voisin kirjoittaa tästä aiheesta 😀 Mikäs sen parempaa kuin herätä kanien ääniin, vaikka se nyt ei varsinaisesti mikään lempeä herätys olekaan..

Etenkin Ruusa ja Tuhto pitävät kaivamisesta, Poppana lähinnä kaivelee välillä peittojaan. Vaikka ruohoalustan nimessä mainitaan kaivaminen, tämä mätäs ei ainakaan omaa eläinperhettä siihen aktiviteettiin innostanut. Parhaat palat näyttivät olevan nuo reunat ja itse ruohomatto meni melkein sellaisenaan biojätteeseen. Pakkohan se oli sinne heittää, kun alusta oli syöty ja mullat pitkin mattoja 😀

Poppana on hitaampi tuhoamaan kuin kaverinsa, joten neidin alusta on vielä melko ehjä. Pieni varoituksen sana herkkävatsaisten kanien omistajille, koska kaikki eivät siedä pahvia. Vuosia sitten ostin vielä pahvitunneleita kaneille. Sen jälkeen, kun niistä alkoi tulla ummetusta, lakkasin ostamasta ja siirryin pajutunneleihin. Vaikka puhutaan luonnonmateriaaleista ja kanit nakertelevat oksiakin ongelmitta, jotain siinä pahvissa on, mikä ei esimerkiksi Poppanalle aina sovi. Sen vuoksi on pakko antaa Poppiksen alusta Tuhtolle ja Ruusalle, jos sitä kovasti aletaan nakerrella.

Omat kanit ovat kautta aikain olleet sen verran hienohelmoja, että juuret eivät kelpaa ravinnoksi. Jos puhutaan esimerkiksi näistä alustassa olevista juurista tai vehnänoraan juurista, ne jätetään syömättä. Kyllä ne tietysti omaankin nenään tuoksuvat erilaisilta ja voimakkaammilta kuin muu kasvi. Ravinteita niissä varmasti olisi paljon, mutta ehkä sekin on vain tottumiskysymys. Mikään yltiöterveellinen ei yleensä maistu kovin hyvältä.

Yhteenvetona, Puputädin eläinperheen käyttöön nämä ruohomatot eivät kovin hyvin soveltuneet. Niitä kuitenkin kannattaa kokeilla, koska ne ovat erilaisia ja terveellisempi vaihtoehto kaneille ja jyrsijöille kuin monet muut herkut. Voin kuvitella, että esimerkiksi hamsteri olisi aika innoissaan tällaisesta 🙂 Virikkeenä matot toimivatkin melko hyvin. Kaivamista eivät ole saaneet aikaan, mutta kani saa tuntea ruohon varpaissaan, jos siihen ei ole esimerkiksi omalla pihalla mahdollisuutta. Ensimmäisinä päivinä matto ei välttämättä innosta, mutta sitä kuitenkin käydään välillä maistelemassa ja pökkimässä nenällä. En kadu, että ostin, mutta ensi vuonna ehdottomasti jotain muuta kaneille lahjaksi 🙂

Mitä sinä annat omille lemmikeille lahjaksi?

 

 

Mainokset

Hortoilu on kivaa!

Heipä hei! Viimeksi lupasin kirjoitella hortoilusta enemmän ja tässä sitä nyt tulee 🙂 Hortoilu tarkoittaa siis luonnonkasvien keräämistä ravinnoksi. Luettelen myös viljeltäviä kasveja samaan syssyyn, koska niitäkin voi ulkoa kerätä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että oksat ja varvut (eikä kasvien repiminen juurineen) eivät kuulu jokamiehenoikeuksiin.

Nokkonenhan on ihan ykkönen. Sitä kerätään vaikkapa kumihanskat kädessä, kun kasvi on vielä nuori. Jos ne ehtivät jo venähtää isommiksi kasveiksi ennen kuin muistat mennä niitä keräämään (kuten mulle käy joka vuosi), ei hätää! Sen kun katkaiset varren poikki, niin uutta alkaa kohta jo puskea. Sitten nokkoset voi laittaa esimerkiksi uunipellin päälle kuivumaan. Pelti on helppo kaapin päälle, niin ettei kukaan vahingossa koske siihen. Kuivatuksen jälkeen nokkoset voi laittaa vaikkapa paperipussiin odottelemaan syöjiä. Paperiset kompostipussit käyvät tähän tarkoitukseen.

Listausta syötävistä luonnonkasveista löytyy Kanikirjasta, sivulta 61 eteenpäin. Artikkelikuvassa paistattelee poimulehti. Varmaankin tunnetuin ulkoa kerättävä tuoreruoka on voikukka ja sen lehdet. Niitä ja mitä tahansa muuta kerätessä on syytä muistaa, että erilaisia tuoreruokia pitää antaa vähän kerrallaan ja mieluiten montaa erilaista eikä koko ajan yhtä ja samaa. Voikukkahan sitten myös aiheuttaa punertavaa virtsaa, älkää pelästykö 🙂

Meillä yksi suosikki on ahomansikanlehdet, ne tuntuvat olevan hyviä myös herkkävatsaiselle Poppana-hermeliinikanille. Myös mustikanvarvut, vuohenputki, pihatähtimö- ja ratamo sekä siankärsämö kelpaavat hyvällä ruokahalulla. Jos et oo varma, onko kasvi juuri se oikea, älä kerää! Myrkyllisiäkin kasveja nimittäin on ja osa niistä saattaa muistuttaa jotain syötävää kasvia. Tienpenkat, golfkenttien läheisyys tai muut vastaavat alueet kannattaa kiertää kaukaa. Kerää vain myrkyttömiltä alueilta.

Brittiläinen kaniensuojeluyhdistys Action for Rabbits jakaa sivuillaan listaa syötävistä kasveista. Tässä on kuva listasta ja kasvien nimet suomeksi lueteltuina:

Mitä kasveja saa syödä

Ylin rivi: katinjuustomalva, haisukurjenpolvi, soikkoratamo, samettikukat, kierumatara, pihatähtimö, peltovillakko. Huom! Villakoissa on pyrrolitsidiinialkaloideja, joiden vuoksi jotkut lähteet kertovat niiden olevan myrkyllisiä. Tässäkin luotettavassa lähteessä kuitenkin todetaan, että pieninä määrinä peltovillakko käy kanien ravinnoksi.

Toka rivi: leskenlehti (sopii pieninä määrinä kaneille, ks. tämä linkki), pikkuluppio, idänkellukka, linnunkaali, valkoinen apila, voikukka, keltano.

Kolmas rivi: keltamaite, kyläkurjenpolvi, kamomillasaunio, pihasaunio, siankärsämö, lutukka, piharatamo.

Neljäs rivi: peltotaskuruoho, keltamatara, heinäratamo, valkopeippi, myskimalva, uudelleen siankärsämö, kaalivalvatti.

Alin rivi: maarianverijuuri, kaunokki, orapihlaja, vadelman tai karhunvatukan lehdet, koivu, omenapuun oksat ja lehdet, koiranruusu.

P.S. Näähän käy myös marsuille ja sitä pienemmille jyrsijöille, suuri osa myös lemmikkilinnuille 🙂

Syötäviä istutuksia

Moikka! Löysin Pinsiön taimitarhalta niin ihanan uuden tuttavuuden, että pakko esitellä se teillekin 🙂 Nyt kun mulla on parveke, olen jo muutamana vuonna istuttanut yrttejä ja salaatteja ruukkuihin ja kukkalaatikkoihin. Osan olen kasvattanut siemenestä, mutta yhä enenevässä määrin käytän valmiita yrttiruukkuja. Näin tänäkin vuonna.

Aiemmin yritin ties kuinka monta kertaa istuttaa auringonkukkia, mutta aina joku vei siemenet. Loput homehtuivat ja yhdelle muuten onnistuneelle tapaukselle kävi huonosti yöhallan tultua liian äkkiä. Se olisi yksi mun lempikukista, oikein sieluni silmin näen itseni sellaisena naisversiona Pesosesta 😀 Viiru & Pesonen on kyllä edelleen mun mieleen. Heillähän kasvaa suuria auringonkukkia pihalla. Olisi mullakin vanha peltisaavi tätä tarkoitusta varten, mutta kun ei niin ei.

Jotta siis kukaan ei varasta siemeniä ja pilaa satoa, olen siirtynyt markettitavaraan eli ostan hevi-osastolta kasan yrttiruukkuja ja istutan ne sellaisinaan multaan. Siis ruukkuineen päivineen, jotta hennot juuret eivät vahingoitu. Siitä ne on myös helppo nyppäistä pois seuraavana vuonna tai kasvukauden jälkeen. Moni yrtti kasvaa vielä yöpakkastenkin tultua. Minttu ja persilja nyt ainakin.

Tänä vuonna olen istuttanut jo kahta erilaista salviaa ja ainakin kolmea erilaista minttua. Sitruunamelissaa, tilliä, persiljaa ja lehtikaalia. Punakukkaista siankärsämöä ja punahattua. Näitä kaikkia voi käyttää myös ravinnoksi (yleensä ei juuria, osasta sekä varret että lehdet). Lähinnä napsin niitä kaneille ja linnuille enkä niinkään itselleni. Mutta kyllä esimerkiksi minttu virkistää juomia, kun ottaa muutaman lehden makua antamaan. Kamomillaakin saattaa nousta, sitä kylvin toissavuonna.

Nyt siihen ihanaan uutuuteen. En ole tainnut ikinä haistaa mitään niin herkullisen tuoksuista yrttiä. Ananassalvia (alla oikealla). Ootko koskaan kuullut? Minä en ollut ja kun hieroin vähän taimen lehtiä ja haistoin niitä, ah mikä tuoksu! Edes mansikkaminttu (alla vasemmalla) ei pärjännyt tälle kasville.

salvia

Muut kasvit pärjäsivät heti istutuksen jälkeen hyvin, mutta tilli ja lehtikaali ottivat vähän itseensä. Rupsahtivat, suoraan sanottuna. Kannattaa siis leikata tilliä ja ainakin osa pisimmistä varsista myös lehtikaalista. Ne kyllä parin päivän päästä tekevät comebackin ja piristyvät kasvamaan.

En ole saanut kasvatettua yrttejä sisätiloissa, joten ainoa vaihtoehto on parveke. Jos on viherpeukalot ja sopivat tilat, kannattaa yrttejä ehdottomasti kasvattaa ympäri vuoden. Maata omistavilla on kissanpäivät, sillä kokonaiset yrttipenkit tuottavat paljon enemmän satoa kuin ruukulliset vastineet.

Kokeile uusia yrttejä rohkeasti! Kanit, marsut, linnut ja monet muut eksoottiset eläimet syövät niitä mieluusti – huom! vain pieniä määriä kerrallaan 🙂 Ensiksi voi olla nyrpistelyä uusien makujen ja tuoksujen suhteen, mutta kun jaksat yrittää, niitä aletaan lopulta hyvällä ruokahalulla maistella.

Jos löydät ananassalviaa, kannattaa ehdottomasti kokeilla! Yrttien ja salaattien istuttelu myös säästää pitkän pennin, kun voit napsia aina uutta kasvustoa sen sijaan, että ostaisit ruukkuja kaupasta. Myös hortoilu eli luonnonkasvien kerääminen kannattaa, toukokuuhan on siihen parasta aikaa. Siitä ehkäpä lisää tulevissa postauksissa…

Oksasta asiaa

Hyvää pääsiäistä! Nyt on käsillä se aika, kun moni trimmaa omenapuitaan. Ajattelin antaa pari vinkkiä, mitä niistä ylimääräisistä oksista voi tehdä, jos sulla on lemmikkejä. Tai vaikka ei olisikaan, niistä saa ainakin kivoja koristeita 🙂 Nuoria oksia voinee käyttää kranssintekoon.

Löysin yhdeltä Jämsän kirpputorilta tosi edullisen vanhan sinkkiämpärin. Ajattelin, että sinne kun heittää isoja kiviä, saan oman puun sisälle. Itselläni ei toistaiseksi ole puita, joten sain oksia muualta. Säästin pari isompaa oksaa ja pistin yhden pystyyn sinkkiämpäriin. Yksi naapureista halusi eroon ylimääräisistä kiuaskivistä eli minua taas lykästi ja sain ilmaiset kivet sankoon.

Oksa ei ollut tarpeeksi pitkä, joten laitoin yhden rungoksi ja toisen sidoin nippusiteillä runkoon kiinni. Näin siitä tuli kiva istumapaikka peipoille. Jos joku on oikein kaatamassa omenapuuta tai karsimassa sitä kunnolla, voi saada tarpeeksi ison rungon. Yksittäinen oksa pysyisi paremmin pystyssä kuin tämä oma viritelmäni, mutta kun se nojaa vähän seinään, se on tarpeeksi vahva peippoja varten.

ruukku ja kivet

Jos kotona ei ole esimerkiksi kaneja tai muita, jotka voivat hypätä sankoon istumaan ja nakertelemaan, puuhunhan voi viritellä koristevalot. Patterillisen saa piiloon sankoon tai sitten sangon voi asettaa pistorasian eteen, niin ettei johtoa huomaa.

Ainakin kanit ja marsut tykkäävät nakerrella omenapuuta. Se on kyllä meilläkin suurta herkkua. Kannattaa kuitenkin muistaa, että on normaalia, jos lemmikin virtsa värjäytyy tummanpunaiseksi omenapuun syömisestä. Pikkujyrsijät voivat tykätä oksista myös virikkeenä, mutta niille kannattaa ehkä tarjota ohuita oksia. Paksuista oksista voi vaikka askarrella sillan tai muun kiipeilyvirikkeen.

Käärmeillekin oksat kelpaavat. Mitä isompi käärme, sen järeämpi oksa. Omille kaneilleni ja linnuille on riittänyt oksien huuhtominen kuumalla vedellä ja tarvittaessa pesu juuriharjalla, mutta esimerkiksi käärmeille voi olla hyvä saunottaa tai käyttää oksat uunin kautta. Terraariossa on kuitenkin kosteammat olot kuin tavallisessa huone-ilmassa.

Jos löytää oikein koristeellisia oksia, niitä voi asetella maljakkoon. En tarkoita veden kera vaan ihan pysyvämpää ratkaisua eli kuivien oksien käyttämistä. Niihinkin voi laittaa koristeeksi valoja. Olen myös nähnyt, että esimerkiksi ruokapöydän ylle on ripustettu kasa oksia. Koukut kattoon ja oksat sidotaan niihin kiinni. Sopivat hyvin rustiikkiseen sisustukseen. Juurakotkin voivat olla tosi koristeellisia.

Jos sulla sattuu olemaan piha, joka on etelään päin, kannattaa kokeilla peikonpähkinäpuuta. Se on se koristeellinen vänkyräoksa, mitä sisustuskaupoissakin yksittäin myydään. Melko herkkä puu, joten välttämättä ei talvehdi kovin pohjoisessa, mutta aina kannattaa yrittää. Sitten siitä voi ihan ilmaiseksi leikata kivoja oksia kotiin. Niitä olen hommannut myös linnuille orsiksi. Peippojen nokka on niin lyhyt, että eivät saa nokittua oksia rikki. Ei siis hirveästi haittaa, jos peikonpähkinäpuu ei sovellu syötäväksi.

 

Pääsiäisvinkki, josta kanikin tykkää

Koska pääsiäinen lähestyy, tässä helppo vinkki lemmikkejäkin ajatellen 🙂

Unohda rairuoho! Tänä vuonna istutetaan kauran, ohran tai vehnän siemeniä. Niitä huuhdellaan ja liotetaan haaleassa vedessä 12h. Siemeniä tulee astiaan 1/3, vettä loput. Ei kannata tehdä liian isoa satsia kerralla, joten noin 2,5 dl vetoinen muki riittää.

Kun siemenet on liotettu, huuhtele ja laita ne pestyyn astiaan. Tähän voi käyttää esimerkiksi viinirypälerasiaa, jossa on jo reiät pohjassa valmiiksi.

Suihkuttele siemeniä ja pidä ne kosteana. Siemeniä voi pitää vaikkapa kylpyhuoneessa kunnes ne itävät. Itämisen jälkeen astia kannattaa nostaa mahdollisimman aurinkoiselle ikkunalle.

Noin 5-10cm versot voi antaa kaneille tai muille lemmikeille (esim. marsu tai lintu) syötäväksi. Siemenet eivät välttämättä tarvitse multaa tai paperia, jolloin voit antaa versot juuripaakun kera (kunhan se ei ole tummunut tai tuoksu happamalta).

Etenkin pienemmät lemmikkilinnut saattavat pelätä isoja tarjoiluja, joten leikkaa tarjolle vain pieniä palasia tuoretta kerrallaan.

Huom! Jos ei jaksa idättää siemeniä, osta ruokakaupan hevi-osastolta valmiita vehnänorasruukkuja. Helppoa kuin mikä!

Kuten kuvasta näkyy, Poppanalle ainakin vehnänoras maistui… 😀

Onnenbambua taloon

Heissan! Viherpeukaloa (no, ainakin wannabe-sellainen) alkaa hiljalleen syyhyttää, joten hommasin vähän lisää onnenbambuja. Sellainen mukava rykelmä löytyi Lidlistä. Näitä niin kutsuttuja bambuja myydään yleensä vesiviljeltyinä. Eivät ne oikeasti vedessä kasva, joten olen istuttanut ne multaan.

En ole varma, kuinka paljon multaa ne tarvitsevat, joten yksi vänkyräoksainen on omassa ruukussaan ja nyt kaksi rykelmää on omissa ruukuissaan. Ensimmäisen rykelmän hankkimisesta on jo ehkä vuosi tai enemmän aikaa. Osa oksista on kellastunut ja kuollut, joten olen nyppinyt ne pois.

Ostaessa oksat ovat melko vaaleanvihreitä, mutta kun ne istuttaa multaan, alkavat tummentua. On se tummanvihreä varmaankin terveemmän värinen kuin vaalea. Melko helppohoitoisia ja tykkäävät auringosta. Ainakin itselläni ne on sijoitettu etelään päin. Kannattaa sumutella lehtiä, jos on kuiva huoneilma.

Onnenbambulla ei oikeastaan ole mitään tekemistä bambun kanssa vaan ne ovat ruokotraakkipuita. Oksat kyllä muistuttavat vähän bambua. Myrkytystietokeskuksen mukaan traakkipuu on myrkytön ihmiselle, mutta myrkyllinen eläimille. Siellä ei kuitenkaan eritellä eri traakkipuita, mutta kannattaa silti olla varovainen. Nettihauilla saa erilaisia tuloksia, mutta näyttäisi siltä, että traakkipuut eivät ole myrkyllisimmästä päästä. Jos lemmikki maistaa kasvia, sen vointia kannattaa tarkkailla ja päättää sen jälkeen, saako kasvi jäädä taloon.