Siemenseos = karkkia & leivoksia

Heipä hei! Brittiläinen kaniensuojeluyhdistys RWAF paljasti tämän vuoden teeman kaniviikolle, jota vietetään 2.-10.6. Se on ”move away from muesli” eli lakataan antamasta siemensekoitteita. Siemenseoksissa on paljon esimerkiksi sokeria ja valkuaista eikä tarpeeksi kuitua. Ne aiheuttavat valikoivaa syömistä eli ne kuitupitoisimmat ja terveellisimmät palat jäävät syömättä.

Vatsa tuntuu täydeltä hiilihydraattien vuoksi eikä heinää syödä tarpeeksi. Lisäksi hampaat jauhavat vain ylhäältä alas, kun niiden pitäisi jauhaa kahdeksikkoa ylhäältä alas sekä sivuttain. Vain heinää syödessä kanin hampaat kuluvat normaalisti. Tässä samalla syy, miksi kovan leivän ja esimerkiksi oksien myytti on murrettu. Toki niitä on hyvä antaa ja oksat tarjoavat hyvän virikkeen kaneille, mutta ilman heinää hampaat eivät kulu normaalisti. Se taas aiheuttaa kaikenlaisia hammasvaivoja.

Kun täytät kanin ruokakuppia, mieti mitä sinne laitat ja kuinka paljon. On hyvä muistaa myös, että väärä ravinto aiheuttaa mm. kivuliaita hammaspiikkejä ja hampaiden virheasentoja. Toki hammasvaivat voivat olla myös perinnöllisiä, mutta usein ne ovat seurausta väärästä ruokavaliosta. Kalsiumin saanti voi vaikuttaa luuntiheyteen, mikä puolestaan voi löystyttää leukaluuta ja hampaita. Kani on luonnostaan vegaani eli ei tarvitse mitään eläinperäistä ravintoonsa. Kalsium ei siis tule maitotuotteista vaan tummanvihreistä kasviksista, ja auringonvalosta saatu D-vitamiini imeyttää sen elimistöön.

Kääpiökaneille riittää pari ruokalusikallista pellettiä päivässä. Ylipäätään monipuolinen ruokavalio on tärkeää. Annan kolmea pellettiä sekaisin, Burgessin karpalo & ginseng, Genesiksen timotei ja Supremen Selective. Päivittäin annan pieniä määriä erilaisia yrttejä, niitä on helppo ostaa kotiin talvellakin ruokakaupan hevi-osastolta. Banaania, porkkanaa ja lehtisalaattia en anna juuri koskaan. Lehtisaalatissa on huonot ravintoarvot, kun taas porkkana ja banaani ovat tosi sokeripitoisia. Myös muita herkkuja annan pieniä määriä. Esimerkiksi kurpitsansiemenillä on hyvä lepytellä kania kynsienleikkuun aikana.

PDSA on brittiläinen hyväntekeväisyysjärjestö, jonka päätehtävänä on tarjota vähävaraisten lemmikeille eläinlääkäripalveluja. PDSA teettää vuosittain kyselyn, jossa kartoitetaan kissojen, koirien ja kanien hyvinvointia. Vuoden 2017 kyselyyn vastanneista kaninomistajista 25% antaa edelleen kaneilleen siemenseosta. 33% kaneista ei saa tarpeeksi heinää ja 35% asuu liian pienissä tai muutoin sopimattomissa tiloissa. Yli puolet kaneista on yksineläjiä. 44% on leikkaamattomia. Tulokset eivät yllätä ja varmasti melko samanlaisia tuloksia saataisiin myös Suomessa.

On helppo valita kaupasta siemenseos, kun sitä siellä myydään ja pussin kyljessä on kaninkuva. Itsekään en tiennyt siemenseosten haitallisuudesta, kun hankin elämäni toiset kanit reilu 10 vuotta sitten. Vein Tupunan eläinlääkäriin ripulin vuoksi ja otin mukaan pienen ruokanäytteen. Eläinlääkäri sanoi, että tuo siemenseos on syynä Tupunan löysälle vatsalle. Sen jälkeen olen ottanut asioista enemmän selvää enkä enää anna kaneille siemenseosta. Vaikka kani vaikuttaisikin terveeltä, sillä voi olla piileviä sairauksia. Eläinsuojelutyössä on kohdattu niin diebeetikkokaneja kuin hiivatulehduksesta kärsiviä, ja jo melkein kuuroutuneita kaneja. Korvavaivaan piti määrätä muutakin hoitoa, mutta muuten ainoa hoitokeino monissa kanin sairauksissa on ruokavalion muutos.

Jätetään ne siemenseokset ostamatta ja panostetaan hyvälaatuiseen heinään sekä monipuoliseen, terveelliseen ravintoon. Kaikille kaneille löytyy juuri se oma suosikkipelletti, mikä sopii myös vatsalle. Sen löytää vain kokeilemalla, mutta se todella kannattaa 🙂 Siemenseos on nimittäin sama kuin karkki ja leivokset. Niitä ei voi syödä joka päivä mielinmäärin, sairastumatta ainakin joskus tulevaisuudessa. Lisäksi pienessä lemmikissä, jolla on nopea aineenvaihdunta, tällaiset seikat korostuvat ja saattavat aiheuttaa jo lyhyessä ajassa ongelmia.

Kuvassa komeilee muuten Klovni-kani, joka oli minulla morsiamensa Sylvin kanssa tilapäiskodissa vuonna 2008.

Mainokset

Kanit ja lumi

Moikka moi! Ihme ja kumma, talvea riittää vieläkin ja lunta tulee vähän väliä. Siitä syystä ajattelin tänään kirjoittaa kaneista ja lumesta, ja siitä, miksi nämä kaksi eivät kuulu yhteen. Eurooppalainen kani on eri asia kuin Suomessa luonnonvaraisina elävät rusakko ja metsäjänis. Sisäkanilla ei ole valmiuksia pärjätä pakkasessa, koska niiden tassukarvat ja turkki eivät ole paksuuntuneet riittävästi. Lämpötilaero on myös huomattava, jos sisällä on noin 20 astetta lämmintä. Tarkennan vielä, että tässä on kyse erityisesti sisäkanien ulkoilusta, ei kanien pitämisestä ulkona.

Parikymmentä tai edes kymmentä vuotta sitten en muista törmänneeni tällaiseen villitykseen, että kaneja viedään lumeen ”leikkimään”. Nyt se on kuitenkin siinä määrin lisääntynyt, että on aiheellista herättää siitä keskustelua. Mielipide-eroja on aina eikä siinä mitään, kunhan ottaa selvää mahdollisista tutkimuksista ja faktoista, jotta ei tule vaarantaneeksi eläimen terveyttä.

Jos kani ei ole tottunut ulkoilemaan, sille on pienoinen shokki joutua lumen keskelle. Lämpötilaero altistaa esimerkiksi hengitystietulehdukselle. Kylmyys voi aiheuttaa myös vatsavaivoja. Jos kovasti jänskättää ja on kylmä, suolistontoiminta voi häiriintyä niin että kohta kanilla on ummetusta. Paleltumia ja virtsatietulehdusta voi tulla, mikäli lumessa ollaan kauan.

En ole talviulkoilun kannalla, mutta jos kania välttämättä haluaa hangessa ulkoiluttaa, kannattaa ulkoilutuokiot pitää vain muutaman minuutin pituisina ja tarjota kanille esimerkiksi peitoilla varustettu kantokoppa, johon voi pujahtaa piiloon tai lämmittelemään. Pakkasrajaa ei kannata hilata kovin ylös, sillä mitä lauhempi sää, sen parempi.

Jos mahdollista, tuo lumi mieluummin sisälle kuin sisäkani ulos. Näin lunta voi ihmetellä turvallisesti omassa ympäristössä. Omat kanini eivät siitä välittäneet ja Ruusa oli ainoa, joka edes kunnolla lähestyi lumiastiaa. Jotkut kanit voivat tykätä lumen kaivelusta ja sellaisille tapauksille lumiastia voi tarjota kivan virikkeen. Siinäkin kannattaa tarkkailla, ettei kani jää istumaan tai makoilemaan lumen päälle, jotta turkki ei kastu eikä kani kylmety.

Talviulkoiluun pätevät samat säännöt kuin muuhunkin ulkoiluun. Se ei sovi kaikille kaneille. Etenkään kaneille, joilla ei ole omaa aidattua pihaa, missä loikkia. Valjaissa kulkeminen ei ole joka kanin juttu. Ne, joille valjaat eivät aiheuta stressiä, voi hyvin viedä ulkoilemaan kuivalla ja muutenkin sopivalla säällä.

Hurraa sittenkin

Moikka moi! Alkuviikosta uutisoitiin, että Joensuun Prisma on sittenkin luopunut suunnitelmastaan myydä eläimiä. Todella hyvä uutinen!

Kun lähdin omaa tiedotetta aiheesta laatimaan, olin varautunut negatiiviseen palautteeseen. Negatiivisen palautteen sijaan minua haastattelivat Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat sekä Suomen Tietotoimisto. Juttua tehtiin moniin lehtiin ja verkkojulkaisuihin sekä radioon. Tietysti aina nettipalstoilla on niitä, joiden mielestä kanit voi antaa käärmeiden ruuaksi tai tehdä niistä paistia. Jos nyt ei oteta heitä huomioon, olin todella yllättynyt kuinka moni oli samaa mieltä kuin minä. Myös Joensuun eläinsuojeluyhdistys ry oli lemmikkien myyntihanketta vastaan. Kiitos jokaiselle aiheeseen tarttuneelle!

Sen lisäksi, että Osuuskauppa perui myyntiaikeet, oli mielestäni tärkeää saada tällaista keskustelua yleisesti esille. Lemmikkien myynnissä on ylipäätään paljon eettisiä ongelmia. Ylimääräiset välikädet kasvattajien ja omistajien välillä tietävät stressiä eläimelle. Toki itselläni on eläinsuojelutausta eli olen nähnyt enemmän niitä pieleen menneitä tapauksia kuin onnistuneita eläinten hankkimisia. Kasvattajalta voi myös hankkia eläimen, jolla ei ole kaikki hyvin. Myös kasvattajissa on suurta eroa, joten kannattaa tehdä valinta huolella. Jos kuitenkin kasvattajalla ei ole asianmukaiset olot eläimille, omistajaehdokas voi todeta sen itse ja tehdä tarvittaessa eläinsuojeluilmoituksen. Jos eläimen hankkii lemmikkiliikkeestä, kuka on tarkistanut, että esimerkiksi emolla on kaikki kunnossa?

Lähes kaikille eläinlajeille on tosi tärkeä juttu saada viettää mahdollisimman paljon aikaa vanhempien ja sisarusten kanssa ennen kuin luovutusta uuteen kotiin aletaan edes miettiä. Jos vaikkapa kani erotetaan perheestään liian aikaisin, sen sosiaalistuminen kärsii. Se ei välttämättä opi olemaan kani ikinä. Minulla on yksi esimerkki tästä kotona. Poppana-hermeliini ei osaa olla muiden kanien kanssa. Ei myöskään muiden kuin tuttujen ihmisten. Neidin mielestä on parempi hyökätä heti kättelyssä kuin tarkkailla tilannetta ja mennä varmuuden vuoksi karkuun. Vastaava tapaus tulee mieleen eläinsuojelutyöstä, kun eläinkaupasta ostettua kania oli pidetty pienessä ulkokopissa. Kani tappeli muiden kanien kanssa, mutta ei ollut aggressiivinen ihmisiä kohtaan. Käsittelyyn ei ollut ollenkaan tottunut, joten esimerkiksi kynsienleikkuu oli melkoista vääntöä. Tämäkin kani kyllä pääsi omaan, hyvään kotiin, mutta ei tietääkseni tule perheen toisen kanin kanssa toimeen ilman aitaa.

Poppanan kanssa on kertynyt monia yhteisiä vuosia, joiden aikana olen tarjonnut hyviä kokemuksia ja yrittänyt opettaa, että jos jänskättää, kanin kuuluu paeta eikä hyökätä. Tämä tarkoittaa vapautta ja paljon piilopaikkoja. Kyllä Poppis on kesyyntynytkin, mutta joskus neidin mielen valtaa vanhat asiat. Kuten esimerkiksi tänään, kun sain pikkupureman sääreeni. Eilen leikkasin kanien kynnet ja tänään vielä imuroin. Se oli liikaa Poppikselle ja kun lähestyin neidin vessalaatikkoa, sain vähän osumaa hampaista.. Oma vika tietysti. Olisi pitänyt olla varovaisempi ja lähestyä pesäaluetta vasta, kun kani oli kauempana.

Vaikka Poppanalla on piilopaikkoja, ylimääräinen stressi voi laukaista hyökkimisreaktion, mikä kumpuaa tietenkin epävarmuudesta. Ei kani tee mitään pahalla vaan ihan reviiriään puolustaakseen. Jos Poppanalla olisi lajitoveri vieressä, ei tarvitsisi olla näin epävarma. Kun kanilla kuuluu olla lajitoveri, tottakai se stressaa enemmän. Joudut pitämään itse koko ajan vahtia.

Jos nyt joku ajattelee, että miksi Poppanalla ei ole lajitoveria, niin on kyllä yritetty. Tupunan, Hiljan ja Tuhton kanssa. Tupuna oli näistä ainoa, jonka kanssa Poppana makoili vieretysten, mutta vain aita välissä. Hiljan kanssa meni ihan metsään ja Tuhto puolestaan puri Poppanaa. Muusta syystä en kania pitäisikään yksineläjänä, mutta Poppanan kanssa se on ollut pakko. Onneksi adoptoin Poppiksen itse eikä tyyppi joutunut kiertoon omistajalta toiselle. Välikäsiä oli ollut jo kasvattajasta eläinkauppaan sekä ensimmäiseen kotiin, josta sitten Poppis päätyi minulle.

Jos vain mahdollista, adoptoi koditon lemmikki. Tai etsi vastuullinen kasvattaja, jolla on eläinten olot paljon paremmat kuin mitä laki edellyttää. Se on pieni askel ihmiskunnalle,  mutta suuri juuri sille eläimelle sekä sen kohtalotovereille. Ja ehkäpä se pikkuhiljaa alkaa myös näkyä yleisessä mielipiteessä. Hurraa sittenkin 🙂

P.S. Eivätkö marsut olekin ihania? Kuvassa yksi hoitomarsuistani. Hän ja kaverinsa kuikuttivat menemään ja löysivät matkaltansa kuusenoksia..