Mikä on TOS?

Heipä hei! Koska itsellä on todettu TOS enkä ollut kuullut siitä aiemmin, on ehkä paikallaan esitellä sitä muillekin. Etenkin, kun se tuntuu olevan harmittavan yleinen vaiva. TOS on lyhennös sanoista Thoracic Outlet Syndrome ja se tarkoittaa hermo- ja/tai verisuoniperäisiä pinnetiloja kaularangan ja kainalon välissä. Sitä ei kaikkien lääkäreiden tai esimerkiksi Kelan mielestä ole olemassa, mutta niin vain minutkin on leikattu sen takia, jotta ei tulisi enempää veritulppia. Veritulppia, jotka myös johtuivat TOSista.

Onko sinulla toistuvia päänsärkyjä, käsien puutumista tai niiden voimattomuutta? Jos lisäksi teet työtä, missä pitää tehdä monia toistoja ja etenkin, jos nostelet käsiä ylös, tarkkaile vointiasi. Nyt kun TOS on itselläni todettu, olen huomannut, että siitä on ollut jo nuorempana viitteitä. Minulla on ollut huimausta ja päänsärkyjä. Punnertaminen tai esimerkiksi käsien varassa kiipeäminen ovat olleet vaikeita. Verhojen ripustaminen on ollut kamala rasti, jota mielellään välttelee. Ilmankos, kun lakkaa veri kiertämästä jos nostaa käsiä ylös. Vaikka olenkin syntynyt ylimärääisen kylkiluun kera, veritulppaa tuskin olisi muodostunut ilman vääränlaista työtä, ainakaan näin nuorena. Mutta toisaalta hyvä, että tämä vaiva vihdoin huomattiin.

Veritulpan sairastettuani sairaalahenkilökunta kertoi minulle tulevaisuudessa mahdollisesti siintävästä kylkiluuoperaatiosta. En ollut vasenkätinen ja tulppa tuli vasempaan käteen. En tupakoi enkä käytä alkoholia. Lähisuvussa ei ole laskimoveritulppia, joten miksi näin nuorelle tuli veritulppa? Facebookista löytyy TOS-ryhmiä, joihin kannattaa liittyä vertaistuen vuoksi. Sieltä olen itsekin löytänyt vastaavanlaisia tarinoita kuin itselläni on ollut.

TOS voi johtua eri syistä ja siksi hoitokeinojakin on erilaisia. Minun tapauksessani hoitona on ensimmäisen kylkiluun poisto sekä vasemmalta että oikealta puolelta. Normaalisti ihmisillä on 12 kylkiluuta. Joillakin vain 11, mutta osalla niitä on liikaa. Minulla oli 13. Nyt enää 12,5 ja oikean puolen leikkauksen jälkeen tasan 12.

Kylkiluusta tulee heti mieleen alemmat kylkiluut ja kapeampi vyötärö. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä poistettava kylkiluu sijaitsee solisluun paikkeilla. Siksi leikkaus tehdään kainalon kautta, ainakin minun tapauksessani. Leikkaustapojakin on erilaisia, mutta Tays Sydänsairaalassa ilmeisesti käytetään kainalon kautta tehtävää avoleikkausta. Leikattavan puolen kättä varten on riiputusteline, mikä vähentää hermovaurioiden riskiä. Ilman telinettä toisen lääkärin pitäisi kannatella kättä. Mitä tapahtuisi, jos lääkärillä alkaisi nenä kutittaa ja hän aivastaisi? En uskalla edes ajatella. Mutta tästäkin syystä siis leikkaus on riskittömämpi kuin esimerkiksi 90-luvulla.

Tampere on erinomainen paikka asua tossilaiselle. Sydänsairaalan henkilökuntaan kuuluu thorax-kirurgi Thanos Sioris, joka on Suomen parhaimmistoa, ja TOS-asiantuntija. Hänen hoitoonsa kannattaa hakeutua kauempaakin.

Nyt on kulunut reilu kuukausi ensimmäisestä kylkiluuleikkauksesta. Leikkaus meni hyvin ja pääsin sairaalasta pian kotiin. Leikkaus oli perjantaina, kotiuduin lauantaina. Kipuja ei leikkauspäivää lukuunottamatta juuri ollut. Tietysti kainaloon sattui ja lapaluun kohdalla tuntui kipua, mutta se ei ollut kamalaa kipua eikä särkylääkkeitäkään tarvinnut ottaa montaa päivää. Kuntoutumiseen kuului heti alusta asti tietyt fysioterapeutin näyttämät liikkeet, mitä pitää päivittäin toistella. Yli viiden kilon painoisia taakkoja ei saanut nostella noin kuukauteen eikä leikatun puolen kättä saanut nostella, mutta muuten toista kättä sai kuitenkin käyttää normaalisti.

Muutama jumppaliike, joita olen tehnyt: Pendelöinti, heiluriliike, pendulum-harjoite.. Monta nimeä yhdellä harjoitteella, mutta sen on tarkoitus rentouttaa olkaniveltä. Sen voi googlata, mutta siinä roikotetaan leikattua kättä alaspäin niin että se samalla tekee pientä heiluriliikettä. En ole käyttänyt tässä painoja. Kaularangan kierrot molempiin suuntiin eli katsoo niin pitkälle vasemmalle kuin pystyy, ja sitten sama oikealle. Leikattua kättä nostetaan hartiatasolle eteenpäin ja sitten sivuttain. Kun kuntoutuminen etenee, aletaan harjoittaa kaularangan lihaksia ja kättäkin saa nostaa jo ylös asti. Osaa harjoitteista voi tehdä joko istuen tai makuulla. Ehkä oikean puolen leikkauksen jälkeen pystyn tekemään harjoitteet myös makuulla, mutta ainakin toistaiseksi se on aiheuttanut vähän huimausta. Toisella kädellä vastustetaan liikettä seuraavien harjoitteiden mukaan: taivuta päätä eteenpäin, taivuta päätä kummallekin sivulle alaspäin, taivuta päätä taakse ja lopuksi yritä kiertää päätä kummallekin sivulle kuten pudistelisit päätäsi.

Vaikka et olisi maalari tai liukuhihnatyössä, sinulla voi olla TOS. Kyljellään tai kädet pään yli ojennettuina nukkuminen voivat aiheuttaa oireita. TOS on kasvavassa määrin esimerkiksi baseball-pelaajien ongelma. Olisi mielenkiintoista saada tutkimustuloksia myös Suomesta. Täältä löytyy vuonna 2003 Suomen Lääkärilehdessä julkaistu artikkeli, joka kannattaa lukaista. Siellä on mm. esitelty muutama keino, millä voi kokeilla itse, tuleeko TOS-oireita. Toki diagnoosiin tarvitaan aina lääkäri, mutta ehkä artikkeli auttaa niitä, jotka miettivät lääkäriinmenoa.

Mainokset

Mielenkiintoinen kirjalöytö ja kanien sosiaaliset suhteet

Moikka moi! Kävin kirjastossa ja siellä oli kierrätyshylly, josta löysin pari kirjaa. Charlotte Uhlenbroekin Talking with animals (2002) kertoo nimensä mukaisesti eläinten käyttämistä kommunikointitavoista. Niitä ovat mm. ääniaallot, visuaaliset ja kemialliset signaalit sekä sähköinen värähtely. Signaaleilla välitetään toisille yksilöille jotakin tietoa, muun muassa varoitetaan vaarasta tai yritetään kosiskella.

Koska kanit ovat hämäräeläimiä ja liikkuvat pääosin yöaikaan, ei niiden näköaisti ole riittävän hyvä, jotta ne luottaisivat siihen. Kani kylläkin näkee monta kertaa ihmistä paremmin pimeässä, mutta hajuaisti on niille myös kuuloaistia tärkeämpi.

Kirjan sivulta 151 löytyy ilmeisesti ainoa viittaus kaneihin, mikäli hakemistoa on uskominen. Harmillista, sillä olisi ollut kiva lukea aiheesta enemmänkin. Uhlenbroekin mukaan tietyillä lajeilla on käytössä ryhmähaju (kemiallinen signaali). Niillä hoidetaan ystävyyssuhteita ja varmistetaan laumaan kuulumattomien tunkeilijoiden tunnistaminen. Jos tämä haju muuttuu, eivät lauman jäsenet enää välttämättä tunnista kaveriaan.

Kävitkö lomamatkalla eikä lemmikki näytä yhtä iloiselta jälleennäkemisen yhteydessä? Se johtuu siitä, että tuoksut erilaiselta eikä esimerkiksi se kani ole varma, kuka olet. Sama toistuu, jos alat käyttää erilaista ihovoidetta tai vaikkapa pesuainetta. Vieraita ihmisiä karsastetaan yms. Lisääntynyt merkkailu voi johtua myös tästä. Pitäähän sitä omaa asemaa nyt pönkittää tunkeilijoita vastaan, eikö vain? 🙂

Näiden tietojen valossa ei enää olekaan niin ihmeellistä, että eläinlääkärissä käynyttä lajitoveria kierrellään ja kaarrellaan ennen kuin hyväksytään taas kaveriksi. Siksi kaneillakin suositellaan lajitoverin ottamista mukaan eläinlääkärireissulle. Tosin en jättäisi lajitoveria klinikalle odottamaan kaverin heräilyä, eli nukutusta vaativa toimenpide on eri juttu.

Hajut vaikuttavat myös uusien kanien tutustuttamiseen. Se voi käydä helpommin, jos tuoksuja vaihdetaan ennen kuin kanit laitetaan nenäkkäin. Kanien hajurauhaset sijaitsevat leuan alla ja nivusissa. Jos pyyhkäiset varovasti esimerkiksi kankaanpalaa kanin leukaan, hajuterveiset voi viedä tulevalle kumppanille sniffailtavaksi etukäteen. Yleensä tämä merkattu tilkku herättää paljon kiinnostusta.

Kanienväliset sosiaaliset suhteet ovat melko monimutkaisia eikä niitä ole helppo toteuttaa kotioloissa. Siinä missä luonnossa kanit elävät lukuisia kaneja käsittävissä yhdyskunnissa, ei kotona yleensä ole kuin kaksi kania. Kaneja siis pitäisi aina olla vähintään se kaksi. Safety in numbers, you know 🙂

Yhdyskunnat ovat jakautuneet perhekuntiin. Yhteen perheeseen voi kuulua kahdesta kahdeksaan aikuista kania. Uhlenbroekin mukaan jokaisella yksilöllä on selkeä paikkansa perheen hierarkiassa, jonka mukaan esimerkiksi parhaat ruokailu- ja pesäpaikat on jaettu. Kaikki urokset osallistuvat reviirin puolustamiseen, mutta dominoivan uroksen hajua on käytetty eniten reviiriä merkkaamaan. Merkkauksella tarkoitetaan nimenomaan pissailua. Uros myös hieroo leukaansa muihin ryhmän jäseniin. Mielenkiintoista. Kirjassa ei mainita naaraiden pesänpuolustamista ollenkaan.

Luonnossa uroksia voi olla yhdyskunnassa monia, mutta urosten yhteiselo kotioloissa onnistuu harvoin. Se johtuu lähinnä tilanpuutteesta. Kanin reviiri on luonnossa niin suuri, ettei sitä pysty edes Presidentinlinnassa matkimaan. Siksi urosten ei ole mahdollista väistää muita uroksia tarpeeksi kauas ja tappeluita väistämättä tulee. Toki kaikki kanit ovat yksilöitä eivätkä urokset aina tappele. Varminta on kuitenkin yhdistää uros ja naaras tai syntymästä saakka yhdessä olleet äiti ja tytär tai siskokset. Sekä urokset että naaraat kannattaa leikkauttaa. Näin myös pissalla merkkailu ja muu reviirinpuolustaminen voi vähentyä.

Kanikappale oli vain pieni osa kirjaa, joten mainittakoon myös, että ryhmähaju on tärkeä saaliseläinten lisäksi joillekin saalistajille. Ensin haistellaan, mutta jos kissa kiehnää jaloissa, etenkin häntä ylhäällä, se on hyvä merkki. Kissa on hyväksynyt sinut laumaansa ja yrittää levittää omaa hajuaan sinuun, jotta tunnistaa sinut jatkossakin.

Mielenkiintoista oli myös peippojen laulu, jota ne voivat luritella yhden lisääntymiskauden aikana jopa 500 000 kertaa. Laulu ei ole pelkästään kosiomeno vaan sillä myös ilmoitetaan muille linnuille oman reviirin rajat. Ilmankos Topi ja Tossavainenkin lurittelevat tämän tästä 😀 Poikaset opettelevat lurittelua jo heti kuoriuduttuaan, vaikka laulamaan aletaan vasta paljon myöhemmin. Kuunteluoppilaana oleminen on tärkeää, sillä monimutkainen lurittelutaito ei synny itsestään.

Jos englanti sujuu, kannattaa lukaista kirja. Jos ei suju, samoja teemoja löytyy Helena Telkänrannan uusimmista teoksista, joita myös lämpimästi suosittelen 🙂

Lemmikin viilennysvinkit

Heissulivei! Tänään on sen verran kuuma, että nyt on muutama viilennysvinkki paikallaan. Ihminen voi mennä uimaan tai ottaa kylmän suihkun, mutta esimerkiksi kanille se ei ole mahdollista. Kanin ei kuulu olla vedessä, joten sitä ei kannata edes yrittää vilustumisriskin vuoksi. Sama koskee mm. marsuja ja sitä pienempiä jyrsijöitä. Jäisten ruokien syöttäminenkään ei tule kysymykseen vatsavaivojen vuoksi (sekasyöjillä kuten kesyrotilla saattaa olla ok, kasvinsyöjillä ei). Miten sitten voi lemmikin oloa viilentää kuumilla keleillä?

Lemmikillä kuuluu olla aina pääsy varjoon eli jos pidät esimerkiksi kaneja ulkona, pidä huoli, että aitauksessa on pitkin päivää aina varjoisiakin nurkkauksia. Pelkkä piilopaikka ei riitä vaan pitää olla suojaa auringonvalolta. Etenkin, jos kani ei pääse kaivamaan koloja maahan.

Sisällä voi käyttää pimennysverhoja tai laittaa muut verhot kiinni. Sähköllä toimivat tuulettimet käyvät myös, jos niitä pidetään sen verran silmällä, ettei kani pääse johtoja nakertelemaan ja saamaan sähköiskua. Tuuleta yöllä ja laita säpet kiinni päiväksi, jotta viileä ilma säilyy mahdollisimman kauan.

Raikasta vettä pitää olla koko ajan saatavilla. Kani on pieni eläin, mutta tarvitsee paljon vettä kokoonsa nähden. Vettä menee yleensä noin 50–100 ml/kg. Kuppi on juomapulloa parempi ratkaisu, sillä silloin kani on luonnollisessa asennossa vettä juodessaan. Moni kani valitseekin pullon sijasta kupin, jos saa siihen mahdollisuuden. Kuppeja on myös helpompi pestä kuin pulloja. Jos esimerkiksi ulkotarhassa on kumpuilevaa maastoa, vesikipon voi asettaa betoniharkon tai muun järeän laatan päälle.

Jos on pakko matkustaa, muista että kania ei saa laittaa takakonttiin vaan kantokopassa penkille. Muovisissa juomapulloissa voi jäädyttää vettä, ja asettaa sitten pullon esimerkiksi pyyhkeen sisään kantokoppaan kania viilentämään. Samaa konstia voi käyttää muutenkin kotioloissa.

Mistä tietää, että on liian kuuma? Monelle karvaiselle pienlemmikille ihanteellisin lämpötila on noin 18 astetta. Kaneilla lämpöhalvausvaara on jo 24 asteessa. Niillä lämpö haihtuu huulten hikirauhasten sekä korvalehtien kautta. Ei siis kovin tehokasta, vai mitä? Eniten vaikeuksia kuumuus aiheuttaa lyhytkuonoisille, liikalihaville ja sydänvikaisille kaneille. Lyhytkuonoisia kaneja ovat mm. hermeliinit ja leijonanharjakset.

Kun kanilla on liian kuuma, se voi hakeutua paljaalle lattialle tai vesikuppinsa viereen makoilemaan. Monissa eläintarvikeliikkeissä myydään nykyään viilentäviä alustoja, jotka käyvät myös kaneille. Koska esimerkiksi Bunny Mad! -lehden mukaan ne toimivat hyvin, päätin kokeilla sellaista omille kaneille. Keskikokoinen, ilmeisesti pikkukoirille tarkoitettu viilennysalusta toimii hyvin. Sisällä on geeliä, joka aktivoituu, kun lemmikki käy sen päälle istumaan tai makaamaan. Geelin sanotaan pysyvän muutaman tunnin viileänä, jonka jälkeen sen täytyy levätä ilman painoa ainakin puolisen tuntia, jotta alusta viilenee taas. Laitoin harsokangasta patjan päälle, jotta nakertelut kohdistuisivat patjan sijasta kankaaseen. Ainakin toistaiseksi se on toiminut 🙂

Viilennysratkaisua tarjoavat edellä mainittujen lisäksi marmori- ja graniittilevyt, joiden päällä voi maata. Käy rautakaupasta kysymässä lattialaattaa. Valitsin halvimman vaihtoehdon, joka myös omaan sisustukseen sopii. Kokeilin istua laatan päällä ja noin 20 minuuttia se pysyi viileänä, jonka jälkeen se tarvitsi melkein sen toiset 20 minuuttia taukoa viiletäkseen uudelleen. On laatta kuitenkin viileämpi kuin betonilattian päällä oleva muovimatto tai parketti.

Jos on ihan mahdottoman kuuma, kanin korvia voi varovasti sumuttaa suihkupullolla niin, että korvakäytäviin tai silmiin ei mene vettä. Tarjoile myös nestepitoisia vihanneksia, jos kanin vatsa kestää niitä. Annoskoon kanssa pitää aina olla varovainen, sillä kääpiökanin ei kuulu saada saavillista tuoreruokaa eteensä. Pieni määrä riittää. Joillekin kourallinen on liikaa, toiset voivat syödä kaksikin saamatta siitä mitään vatsanväänteitä.

HUOM! Jos epäilet lämpöhalvausta, ota aina yhteys eläinlääkäriin! Kaneja hoitavia eläinlääkäreitä ja klinikoita on lueteltu Kanikirjan sivuilla 89-90.

P.S. Älä jätä eläintä kuumaan autoon!

Elokuva-arvostelusta eläinsuojeluun

Heissan! Kävin leffassa muutaman vuoden tauon jälkeen. Edellinen elokuvateatterikokemus oli Creed, koska tykkään Rockysta 😀 Tällä kertaa erehdyin katsomaan Jurassic World: Kaatunut valtakunta -leffan. Tämä jurakaudelta nykyaikaan tuotu seikkailuelokuva oli Puputädille ihan liikaa. Monen mielestä Jurassic Parkin neljäs jatko-osa on näyttävä toiminnantäyteinen tieteiselokuva, mutta minua se kyllä onnistui ahdistamaan niin, että väänsin ihan kunnolla itkua useaan otteeseen. Muutamat kohtaukset kummittelevat mielessä varmasti vielä vuosienkin päästä. En suosittele herkimmille! En kyllä pidä itseäni erityisen herkkänä, kun katselen toimintaa, trilleriä ja kauhuakin välillä. Mutta jos joku tekee pahaa eläimille, sitä en pysty enkä halua katsoa. Vaikka ne eläimet olisivat nukkeja tai muita erikoistehosteita.

Kakkos- tai kolmososaa en muistaakseni ole nähnyt kokonaan, mutta muuten olen katsonut kaikki Jurassic Park- leffat. Kyllä se eka on edelleen paras, vai mitä? Toki siinäkin joutuvat eläimet ahdinkoon, kun lehmiä ja vuohia kärrätään muka dinosaurusten ruuaksi. Tämä neljäs jatko-osa erosi kuitenkin edellisistä siinä, että mukana oli vahva eläinsuojeluteema. Ilman juonipaljastuksia en voi enempää kertoa, mutta jos et aio leffaa katsoa, eivät seuraavat virkkeet haittaa mitään 🙂 Jos aiot, hyppää seuraavaan kappaleeseen. Leffan lopussa dinojen puolella oleva pikkutyttö toteaa, että kyllä saurukset pitää pelastaa, koska ne ovat yhtä eläviä kuin hänkin. Niinpä niin. Siinä kiteytyy elokuvan sanoma melko hyvin. Elokuvan anti voi tietty joillekin olla näyttävät toimintakohtaukset ja lentävä veri.

Häkitettyjen dinosaurusten surulliset hätähuudot eivät eroa muiden luonnosta pyydystettyjen tai ylipäätään eläinten ahdingosta. On trofeemetsästystä, eläintarhoja, eläinkokeita, tehotuotettuja, syötäväksi kasvatettuja eläimiä ja ihan vaan lemmikkejä, jotka on suljettu häkkeihin. Kaikki nämä aiheuttavat ainakin itselleni suurta ahdistusta. Vaikka moni häkittää eläimiä tietämättömyydestä, se ei paranna eläimen hyvinvointia. Monen mielestä kanit ja jyrsijät ovat tylsiä lemmikkejä, ne vaan istuvat häkissä ja möllöttävät. Pelkäävät ihmistä, kun käsivarsi ojentuu nassun eteen. Hamsteritkin nappaisevat melko herkästi käteen vekin. Ikävä lemmikki? Vai oikeutettu reaktio jatkuvaan herättelyyn ja väkisin sylittelyyn?

Monesti luullaan, että Suomessa on sentään asiat hyvin eläimillä ja ihmisillä. Valtaosalla varmasti onkin asiat hyvin, mutta kaikilla ei tosiaankaan ole. Meilläkin on asunnottomia, ruokajonot kasvavat ja rikollisuutta löytyy. Moni elää köyhyysrajan alapuolella, vaikka suuri osa hallituksesta kulkeekin laput silmillä, nostaen samalla omia palkkojaan. Myös eläinten hyvinvoinnissa on epäkohtia. Tehotuotanto ei milloinkaan ole eläimen kannalta hyvä juttu. Särkänniemen delfiinien kohtalo puhuttaa vieläkin, ja syystä. Uusimpina tulokkaina pandat ja kyllähän meiltä muitakin eläintarhoja löytyy. Kiertävissä sirkuksissa ei enää ole karhuja tai leijonia, mutta kyllä niissä silti eläimiä on. Eläintarhan sijasta voi vierailla esimerkiksi Eläinsuojelukeskus Tuulispäässä, paikallisessa löytöeläintalossa tai bongailla lintuja. Suuremmalla budjetilla pääset vaikka valaita ja delfiineitä bongailemaan. Ilta-Sanomat on listannut muutaman paikan, jossa niitä voi luonnossa nähdä.

Ostatko vegaanista ja eläinkokeetonta kosmetiikkaa vai eikö sillä ole väliä? Olen kyllä tietoinen EU:ssa myytävän kosmetiikan eläinkoekiellosta, mutta sitä valvotaan yhtä huonosti kuin meillä eläintenpitokieltojen saajia. Omaan eläinperheeseen kuuluu kaneja. Sinulla saattaa olla marsuja, muita jyrsijöitä tai vaikkapa koiria ja kissoja. Näitä kaikkia on käytetty ja käytetään Suomessa koe-eläiminä. Joitakin satoja, joitakin jopa tuhansia eläimiä vuodessa.

Oliko elokuva sitten onnistunut, kun se sai miettimään kaikkia epäkohtia? Varmasti näin, jos se saa yhdenkin matti meikäläisen pohtimaan omia valintojaan. Siinä on kuitenkin vaarana tämä yleinen ”preaching to the choir” eli jo valmiiksi asioista tietävät ja samaa mieltä olevat sisäistävät sanoman, muut keskittyvät toisiin aiheisiin. Oli miten oli, elokuvateollisuus ei itsekään ole puhtoinen pulmunen, sillä monissa kohtauksissa käytetään eläviä eläimiä. Vaikka elokuvan lopputeksteissä näkyisi eläinsuojeluyhdistyksen leima, ei se välttämättä takaa mitään. Näistä osoituksena mm. Piin elämä, Hobitti – Odottamaton matka ja Pirates of the Caribbean: Mustan helmen kirous. Monissa perhe-elokuvissa käytetään eläimiä. Riippuen kohtauksesta, eläin on pahimmassa tapauksessa voinut kuolla tai se on eläinlääkärin suosituksesta lopetettu kohtauksen jälkeen. Erityisen herkkiä tuntuvat olevan hevoset, joita kaadetaan kaikissa mahdollisissa länkkäreissä.

Niin kauan kuin jokin kannattaa taloudellisesti, sitä tehdään. Siksi yhdenkin ihmisen valinnat ovat tärkeitä. Meitä ”yksiä ihmisiä” on tässäkin maassa yli viisi miljoonaa. Just sun teoilla ja sanoilla on väliä!

P.S. Ens kerralla meen kattomaan jotain romanttista komediaa.. 😀

Lomalle kanien kanssa?

Moikka moi! Kesäkuu vaihtuu kohta heinäkuuksi ja juhannus on täällä. Keräsin tähän listauksen muistettavista asioista, jos meinaat matkustaa kanin kanssa 🙂

  • rauhallisin vaihtoehto kanin kanssa matkustamiseen on henkilöauto, mutta joukkoliikennekin onnistuu kantokopassa
  • kantokopassa pitää olla pehmeitä ja imukykyisiä alusia (suosin vauvan peittoja ja makuupusseja) sekä tietysti heinää ja jonkinmoinen vesiastia
  • kantokoppa kannattaa valita huolella: sen pitää olla turvallinen ja sopivan kokoinen. Parhaita kantokoppia lienevät kissoille ja pienille koirille tarkoitetut umpinaiset kantokopat, joissa on kovaa muovia muut osat ja metallinen oviluukku. Umpinaisella tarkoitan sellaista kantokoppaa, jossa kuitenkin on ilmanvaihtoreikiä seinissä, mutta ei esimerkiksi toista metalliluukkua katolla. Kanilla on turvallisempi olo, kun katto ei ole avonainen. Ovenkin voi peittää harsolla tai peitolla, jos tuulee kovasti.
  • kania ei saa laittaa takaluukkuun vaan niiden täytyy saada matkustaa ihmisten kanssa penkillä. Kantokopan saa köytettyä turvavöihin.
  • huolehdi matkan aikana hyvästä ilmastoinnista, sillä lämpöhalvausriski piilee jo 25 asteessa. Liian kylmä ilmakaan ei tee hyvää eli jos reissaat kylmällä ilmalla, pidä vastaavasti huoli, ettei lämpötila putoa radikaalisti siitä, mihin kani on tottunut.
  • torju veto eli tuulisella ja kylmällä säällä kannattaa käyttää peittoa myös kantokopan päällä, mutta kuitenkin niin että ilma vaihtuu kantokopan sisälläkin

Mitä on hyvä olla reissussa mukana?

  • vesiastia
  • ruuat (heinä, pelletti ym.) ja mahdolliset ruoka-astiat
  • kynsisakset ja kampa
  • vessalaatikko
  • kuivikkeet
  • aitaus tai valjaat ulkona oleskelua varten (älä kuitenkaan jätä kaneja ulos ilman valvontaa)

Hätätapauksia varten myös lääkekaappi kuntoon:

  • lähimmän kaneista tietävän eläinlääkärin yhteystiedot
  • neulattomia lääkeruiskuja
  • fysiologista suolaliuosta sisältäviä pipettejä
  • pinsetit

Jos kaneja ei voi ottaa reissuun mukaan, pyydä hoitaja kotiin tai varaa hyvissä ajoin hoitola-aika kaneille. Kaneja tai muitakaan lemmikkejä ei saa jättää kotiin oman onnensa nojaan. Jo laki velvoittaa tarkastamaan eläimen olot vähintään kerran päivässä.

Paras hoitola lienee sellainen, jossa ei ole kissoja tai koiria, mikäli kani ei ole niihin tottunut. Hoitolaa valitessa kannattaa käydä paikan päällä katsomassa ennen kuin tekee varauksen. Jos asut Pirkanmaalla, pidä Puputäti mielessä, sillä Sarin Arkki hoitaa kaneja ja muita eksoottisia lemmikkejä lomareissusi ajan 🙂

P.S. Oli reissu minne tahansa, kanilla on hyvä olla se oma, tuttu ja turvallinen kantokoppa. Siihen kannattaa tutustuttaa jo hyvissä ajoin eikä vasta matkan alettua. Kantokopan voi laittaa lattialle ilman metalliluukkua ja pistää sinne muutama herkkupala houkuttimeksi. Alunen myös, jotta siellä on kiva ottaa vaikka pienet kauneusunet 🙂

Mitä pitää tietää ennen kanin ottamista?

Heissan! Tässä tulee blogin 100. postaus, jee! Aiheena tietysti kanit 🙂

Moni ottaa kanin hetken mielijohteesta, toiset harkitsevat vuosia. Kummallekin yhteistä on se, että kaneista ei välttämättä tiedetä tarpeeksi. Vaikka olin lukenut paljon kaneista, en silti tiennyt montaakaan tärkeää asiaa, joka olisi tehnyt elämästä kummallekin osapuolelle paljon helpompaa. Jotta sun ei tarvi toistaa samoja virheitä, tässä satunnaisessa järjestyksessä muutama seikka, jonka itse olisin halunnut tietää ennen kanien hankkimista:

  1. Kanin ei kuulu syödä siemenseosta. Hanki pellettiä tuon ”myslin” sijaan ja pidä huoli, että heinää on aina saatavilla.
  2. Kani tarvitsee lajitoverin.
  3. Kääpiökanit voivat elää yli 10-vuotiaiksi.
  4. Kani pitää leikkauttaa. Etsi kaneista tietävä eläinlääkäri jo etukäteen ja varaudu rahanmenoon..
  5. Kani ei kuulu häkkiin vaan sen kuuluu saada loikkia vapaana asunnossa. Asunnosta saa tehtyä pienellä tuunauksella kaninpitävän.
  6. Kani ei tarvitse suola- ja kalkkikiviä. Suola ja kalsium tulevat monipuolisesta ravinnosta.
  7. Kanien tuoreruoka on paljon muutakin kuin lehtisalaattia, porkkanaa ja omenaa (näitä kaikkia kannattaa antaa harvoin ja vähän kerrallaan). Kokeile erilaisia yrttejä ja kaneille sopivia villikasveja.
  8. Hanki juomapullon sijaan vesikuppi. Lähes jokainen kani juo mieluummin kupista kuin pullosta.
  9. Kanin kuuluu heittäytyä kyljelleen, kun se on onnellinen. Se ei siis ole kuollut.
  10. Vatsantoiminta on tosi tärkeä juttu! Jos papanaa ei tule tai se on erilaista kuin ennen, toimi nopeasti ja ota yhteys eläinlääkäriin. Ananaksesta ja papaijasta ei ole ummetuspotilaalle apua, vaikka niin monissa lähteissä väitetäänkin.
  11. Kutteri ei ole kuivikkeeksi se paras vaihtoehto. Se voi aiheuttaa hengitysongelmia ja muita oireita. Haapahake on tyyris, mutta hyvä valinta.

Toivottavasti näistä oli apua! Lisää kanitietoa löydät blogipostausten lisäksi Kanikirjasta, jota on saatavilla verkkokaupoissa, kirjakaupoissa ja kirjastoissa. Sitä voi tilata myös suoraan allekirjoittaneelta 🙂

 

Korvapäivää ja kaikenlaisia kuulumisia

Moikka ja hyvää Korvapäivää! Kaniviikko meni ja nyt on Korvapäivän vuoro 🙂 Meillä on jo Nenäpäivä, niin Korvapäivänä on hyvä huomioida kodittomia eläimiä. Koska olen Puputäti, etenkin kaneihin suuntautuva hyväntekeväisyys on lähellä sydäntä. Viime vuonna oli ensimmäinen Korvapäivä ja sen kunniaksi askarreltiin pupunkorvia. Jos olet Facebookissa, katso video täältä 🙂

Jaoin Facebook-sivullani pari kanivideota vuosilta 2008 ja 2009. Ensimmäinen Klovni-kanista ja toinen pikkuisesta Hulista. Minulla ehti olla monta tilapäiskotieläintä, suurin osa niistä kaneja. Klovni ja Sylvi olivat ensimmäiset tilapäiskotikanit. Heidän tarinansa alku ei ollut kovin iloinen, sillä he syntyivät kasvattajan ylläpitämään pimeään navettaan, jossa oli häkkejä enemmän ja vähemmän. Itse en onneksi paikan päällä käynyt, sain vain kaksi kania kotiovelle tuotuina. Ensin uuteen kotiin pääsi monet poikueet vääntänyt Sylvi-kani ja sitten lopulta oli myös Klovnin vuoro. Tietysti sitten itketti luovuttaa heidät uusiin koteihin. Ikävää helpotti, kun sai heti kuulumisia ja pääsi katsomaan kaneja paikan päälle. Eiväthän kanit enää minua muistaneet (tai eivät ainakaan sitä osoittaneet), mutta omaa oloa se kyllä paransi.

Huli-kani on yksi muutaman kanin joukosta. Kanit tulivat Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistykselle tavallisesta kerrostaloasunnosta, jossa leikkaamattomat uros ja naaras olivat saaneet olla yhdessä ja olivat tietenkin lisääntyneet. Huli oli yksi poikasista. Pahaksi onneksi Hulin emo oli ehtinyt tiinehtyä ennen Pesulle tuloa, joten kanimäärä lisääntyi vielä siitä. Huli odotteli omaa, pysyvää kotiaan jonkin aikaa ennen kuin sitten adoptio osui kohdalle.

Kun nyt kerran menneitä muistellaan, Poppana-kani muutti luokseni vuonna 2011. Olen näköjään päivittänyt sen vuoden kesäkuussa omaa Facebook-profiilia mm. tekstillä: ”Toistaiseksi uudella tulokkaalla ei ole nimeä. Tuo hermeliini on ihan omituinen, rummuttaa hepuloidessaan. Ristiriitaista viestiä.. Samaten se vinkuu juostessaan kovaa. Täh? Ja tottakai hyökkii lähestyvää ihmistä/mitä tahansa kohti. Silmät sen verta ulkonevat, että keräävät vähän väliä roskaa keskelle silmää. Eikä tietenkään tule ainakaan vielä Tupunan kanssa toimeen. Taitaa olla asunto aidattu jatkossakin, kun ei noita voi samaan tilaan päästää.”

Kuulostaapa hauskalta 😀 No, ei niistä kyllä Tupunan kanssa kavereita tullut, mutta nyt on Tupunasta aika jättänyt ja Poppis täyttää 9v. Aitoja ei enää ole, on vain yksi sermi. Edelleen silmät keräävät roskia, mutta hyökkiminen on jäänyt melkein kokonaan pois. Tänäänkin Poppana on juossut siliteltäväksi monta kertaa jo ❤

Vieraita kohtaan Poppana voi edelleen hyökätä, mutta jos vieras pysyy paikallaan sen aikaa, että Poppana saa haistaa, kyllä Poppis yleensä loikkii karkuun. Vain jos siinä hetkessä liikkuu, saattaa saada hammasta jalkaansa.. Sen tietävätkin jo vanhemmat ja siskoni, jotka ovat joutuneet viime aikoina huolehtimaan eläinperheestäni. Epäonnekseni minulle tuli veritulppa vasempaan käteen reilu kuukausi sitten ja viime viikolla oli ensimmäinen leikkaus (ylimääräisen kylkiluun poisto). Kiitokset TAYSin Sydänsairaalan henkilökunnalle hyvästä hoidosta!

Tällä kertaa pääsin sairaalasta jo melko pian pois, mutta kättä ei saa käyttää normaalisti vähään aikaan. Vointi on paranemaan päin ja onhan se paljon kivempi kotona parannella itseään kuin sairaalassa 🙂 Ihmettelinkin aina, miksi en jaksanut kiivetä köyttä pitkin ja miksi on niin vaikea tehdä punnerruksia. Siksi, että laskimot, valtimot ja hermot ovat pinteessä tietyissä käden asennoissa.. Selittäisiköhän tämä 13 kylkiluun summa sen normaalin kahdentoista sijaan mun epäonneakin..? 😉

Peippojen hoito toimii samalla tavalla kuin ennenkin, paitsi vanhempi peippo lentää jo melko huonosti. Onhan Topi jo 10,5v ❤ Siitä syystä pitää aina tarkistaa, ettei Topi ole lentänyt lattialle. Ruusa ja Tuhto voivat hyvin. Tuhto ei edelleenkään näyttäydy vieraille, mutta tulee jo esiin nopeammin kuin mitä edellisen sairaalareissun jälkeen. Jos nyt pitää verrata, Ruusa taitaa olla kaikista kesyin. Neiti lähestyy itse hoitajia eikä yritä purra. Ei Ruusa yleensäkään yritä purra, mutta on pitänyt vieraisiin etäisyyttä enemmän kuin nyt. Poppanakin on tottunut todella hyvin hoitajiin, sillä hän tulee juosten hakemaan makupalaansa aamuisin 😀 On myös saattanut umputtaa vieraita jalkapareja.

P.S. Jos sua kiinnostaa tilapäiskotitoiminta tai haluat tietää, mitä muuta voisit tehdä eläinten hyväksi, käy katsomassa vaikkapa Suomen eläinsuojelun sivut. Sieltä löytyy varmasti jokaiselle jotain, ainakin oman paikkakunnan yhdistysten linkkien kautta 🙂

P.P.S. Jos sulla on ollut jo vuosia niska-hartia-vaivoja, jotka säteilevät joskus myös käsiin (puutuminen ym.) ja olet 35 ikävuoden jommalla kummalla puolella, kannattaa tutustua TOSiin. Etenkin jos teet fyysistä työtä käsilläsi. Thoracic Outlet Syndrome on oireyhtymä, jonka vuoksi sain veritulpan ja ylimääräinen kylkiluu poistettiin. Täältä löytyy aiheesta melko pätevä artikkeli.