Huonosti käyttäytyvät kanit – katsaus kanien mielenterveyteen

Ihmisten mielenterveysongelmat ovat kasvussa. Mutta entäs eläinten ongelmat? Väittäisin, että niihin aletaan kiinnittää huomiota vasta, kun häiriökäyttäytymistä on esiintynyt jo jonkin aikaa. Terve mieli on yhtä tärkeä juttu kuin fyysinen terveys. Kanien ahdistukseen ei ole olemassa lääkitystä vaan hoitona on kanin olojen muuttaminen.

Pitkittynyt stressi aiheuttaa kaneille ahdistusta, mikä puolestaan oireilee eri tavoin. Siinä missä yksi kani lamaantuu ja passivoituu täysin, toisesta voi tulla aggressiivinen tai väkkäränä riehuva nakerruskone, jota ei millään haluaisi päästää vapaaksi, koska se tuhoaa kaiken. Mutta jos et päästä, tilanne pahenee. Hampaiden lisäksi käytössä voi olla virtsalla merkkailu, mikä ei sekään saa ihmisperhettä tuulettamaan innosta.

On kuitenkin tärkeää erottaa toisistaan kaneille tyypillinen käytös ja mahdollisista mielenterveysongelmista johtuva häiriökäyttäytyminen. Kani tykkää nakerrella, koska sen hampaat ovat avojuuriset ja kasvavat koko ajan. Niitä pitää kuluttaa. Kani tykkää kaivaa, koska luolastoissa se on turvassa petoeläimiltä. Ja kanihan yrittää kaivaa, vaikka vastassa olisi kova lattia tai pehmeä sohva. Kani tykkää piiloutua ja juoksennella, koska luonnossa se on ainoa keino selviytyä hengissä. Kaninkin täytyy tyhjentää virtsarakkoa ja papanoida, mutta teillä ei välttämättä ole käymälän sijainnista täyttä yksimielisyyttä.

Mitä sitten on häiriökäyttäytyminen? Jos kanin poikasaika on virikkeetön ja muutenkin stressaava, kanin voi olla vaikea suhtautua ympäristöönsä normaalisti aikuisena. Myös kaninpoikasia odottavan emon stressi on tärkeää minimoida, koska sekin voi vaikuttaa poikasten mielenterveyteen ja sitä kautta koko myöhempään terveydentilaan.

Kaltereiden pureskelu, jatkuva hyökkiminen, jatkuva nylkyttely tai esimerkiksi paikallaan kyhjöttäminen voivat kertoa mielenterveyden ongelmista. Jatkuvan ahdistuneisuuden lisäksi kaneille aiheutuu hetkittäistä stressiä esimerkiksi kuljettamisesta tai muutoksista elämässä. Hetkittäinen stressi laukeaa poistumalla tilanteesta, mutta pitkäkestoinen ahdistuneisuus ei korjaannu itsestään tai tekemättä mitään hyvinvointia parantavia muutoksia kanin elämään.

Iloloikka – hyvä vai huono juttu?

Saako kanisi hepuleita? Jos niitä ilmenee vain kanin päästessä pois häkistä, kania ei ehkä kuitenkaan voi sanoa onnelliseksi. Eläinten käyttäytymistä tutkiva evoluutiobiologi ja tiedekirjailija Helena Telkänranta selventää kirjassaan ”Millaista on olla eläin?” miksi näin on: ”leikkisyyden purkauksia nähdään silloin, kun eläin vapautuu pitkään jatkuneesta turhauttavasta tai muuten huonosta tilanteesta.”

Telkänrannan mukaan leikkimisen määrää on yleensä pidetty yhtenä onnellisuuden mittareista. Mitä jos jokakeväinen lehmien laitumillelasku onkin ymmärretty väärin? Telkänrannan mukaan lehmien ”leikinpurkaukset kuitenkin kertovat talvikuukausien aikana kertyneistä patoutumista, kun mahdollisuudet luontaiseen käyttäytymiseen ovat olleet vähäiset”.

Kanin iloloikkia ei siis voi yksinään pitää onnellisuuden mittarina. Nyt saatat ehkä ajatella, että ”pitkään jatkunut” ei voi koskea päivänsä häkissä viettänyttä kania. Jos kani on yöt ja esimerkiksi työpäivän häkissä ja näiden ulkopuolella vapaana, montako tuntia siitä tulee päivässä?

Jos ottaa huomioon sen, että aamulla ei välttämättä ole aikaa päästää kania vapaaksi (koska sitä ei kuitenkaan saa kiinni helposti) tai voi olla harrastuksia ja muita menoja, yleensä häkissä vietetty aika on noin 19-21 tuntia päivässä. Kani on vapaana keskimäärin 0,5-5 tuntia päivässä. Ellei kani ole kovin masentunut, se saattaa tehdä melko näyttäviäkin rallitteluja illalla häkistä vapauduttuaan.

Tyhmä kani

Yksi yleisimmistä harhaluuloista kaneihin liittyen on se, että kani olisi tyhmä eläin. ”Tyhmyyttä” voidaan osoittaa kahdellakin eri tavalla. Kani on passiivinen, se vain kököttää paikallaan eikä tee mitään. Tai sitten kani säntäilee pitkin seiniä ja käyttäytyy ”aivottomasti”.

Kyse ei kuitenkaan ole kanin älynlahjoista vaan siitä, että ihminen ymmärtää yhdyskunnissa viihtyvän saaliseläimen väärin. Vaikka tutkimuksissa on osoitettu, mitä kaikkea ikävää häkittäminen eläimissä aiheuttaa, moni kani istuu häkissä tälläkin hetkellä.

Luonnossa kanin liikunnantarve on niin suuri, että Presidentinlinnakaan ei riittäisi sille reviiriksi. Standardimallinen lemmikkikanin häkki on noin 120 cm x 60 cm x 50 cm kokoinen. Valitettavasti viimeksi mainituissa mitoissa on vaarassa passivoitua.

Entäs se säntäily? Koska kani tosiaan on saalistettava eläin, se yrittää paeta, jos sitä pelottaa. Paitsi jos ikäviä tilanteita joista ei selviä pakenemalla on ollut tarpeeksi kauan, kani on todennäköisesti alkanut hyökkiä. Tästä aiemmassa postauksessa lisää.

Jos kaneja käsitellään kovakouraisesti tai muuten virheellisesti, ne alkavat paeta jo lähestyvät kädet nähtyään. Siksi esimerkiksi kynsienleikkuussa makupalojen tarjoaminen kannattaa. Pakottaminen ei koskaan ole kovin hedelmällinen keino. Sylittelystäkään ei moni kani tykkää, vaikka sietävätkin sitä.

Usein esimerkiksi kotia etsivien kanien ilmoituksissa näkyy teksti ”tykkää olla sylissä”. Mutta tykkääkö kani aidosti olla siinä sylissä siliteltävänä? Entä miksi kanista luovutaan, jos sitä on kiva käsitellä ja elämä on ihanaa sen kanssa? Heinäallergia on tietysti yksi syy, mutta usein taustalla on häiriökäyttäymistä.

Niin ikävää kuin se onkin, kanin mielenterveysongelmat ja häiriökäyttäyminen johtuvat ihmisestä. Ei ehkä just susta vaan aiemmista ihmisistä, jotka ovat vaikuttaneet kanin elämään esimerkiksi poikasajalla. Mitä enemmän kanilla on huonoja kokemuksia, sitä kauemmin menee saada kanin elämä raiteilleen. Tähän kuitenkin ehdottomasti kannattaa panostaa, sillä ongelmat ovat ratkaistavissa kanin ympäristöä parantamalla.

Kanillakin on tunteet

Eläinten tunnemaailmaa on tutkittu kovin vähän, mutta kuitenkin on jo saatu selville, että eläimillä on tunteet. Onhan ihminenkin yksi eläinlajeista.

Kaneista tulee ehkä ensimmäisenä mieleen pelon tunne. Kani on luonnostaan säikky, koska se on ollut sille elinehto kautta aikojen. Vaara pitää havaita ajoissa ja varoittaa siitä vielä muita. Siksi kani voi tuntea pelkoa syvemmin kuin arvaammekaan.

Miten pelko näkyy kanissa? Tosi moni poseerauskuva, missä kani on ihmisen sylissä, kuvastaa tätä pelkoa. Korvat ovat luimussa päätä myöten, kani on painautunut alas mahdollisimman matalaksi koko kropallaan, silmistä näkyy vähän valkuaista ja vielä kermana kakun päällä nenästä vilkkuvat limakalvot.

Stressi voi aiheuttaa ylilämpöä, joten kanin korvat voivat tuntua kuumilta. Ellei kani makaa sylissä niin, että tunnet hurjan nopean sykkeen, et välttämättä ihan heti huomaa, että tilanne ei olekaan kanille mieluisa. Tätä saattaa vahvistaa se, että kani on sylissä liikkumatta. Kyllähän se pääsisi siitä halutessaan pois. Vai pääsisikö?

Jos on tarpeeksi kauhuissaan, ei uskalla liikkua. Etenkään jos mailla halmeilla ei ole piilopaikkoja (olet maantason yläpuolella esimerkiksi sohvalla) tai lajitovereita, joista saisi vertaistukea. Toinen ääripää rimpuilee niin, että näkyy ja tuntuu. Ainakin, jos sulla on lyhythihainen tai avara kaula-aukkoinen paita päällä…

Negatiivisista tuntemuksista puheen ollen, kani tuntee myös kipua. Siksi leikkauksessa ollutta kania ei saisi viedä eläinlääkäristä kotiin ilman kipulääkettä. Jos eläinlääkäri väittää, että kani ei tarvitse kipulääkettä, vaihda eläinlääkäriä.

Miltä kipuileva kani näyttää? Kyhjöttävä, huohotteleva, ruuasta kieltäytyvä tai alleen virtsaava kani voi kokea voimakastakin kipua. Kivusta kielivät ilmeet ovat kanilla hyvin hienovaraisia. Kanin kuuluu käyttäytyä normaalisti, vaikka siihen sattuisi kuinka. Muutenhan se paljastuisi ja pedot hyökkäisivät sen kimppuun.

Lajitoverin menetys aiheuttaa ikäviä tunteita ja kani voi vaikuttaa masentuneelta. Tällöin kannattaa melko pian alkaa etsiä uutta kanikumppania, tai jos tämä ei syystä tai toisesta ole mahdollista, kokonaan uutta kotia kanille. Sellaista, josta löytyy vähintään yksi lajitoveri.

Stereotypiat – kani puree kaltereita

Stereotypia on Telkänrannan mukaan saman toiminnan jatkuvaa toistamista, joka aiheutuu turhautumisesta tai vaikkapa pelosta.

Kenties yleisin stereotypia kaneilla liittyy kaltereiden puremiseen. Jos stressiä on koettu jo pitkään, eläin voi tulla riippuvaiseksi stereotypiasta, koska se antaa hetkellisesti paremman olon. Tästä syystä vapaaksi päästetty kani voi edelleen jatkaa kaltereiden pureskelua. Kanit toki tykkäävät ylipäätään nakertelusta, mutta metalli ei yleensä ole ensimmäisenä listalla.

Jos tuntuu, että kani hakeutuu nakertelemaan kaltereita, vaikka se saa olla vapaana 24/7, kannattaa kokeilla erilaisia virikkeitä. Uusimmassa Papanaattorissa (Suomen Lemmikkikanit ry:n jäsenlehti, numero 3/2019) oli tee-se-itse-virikkeenä pyyhelasagne. Jos kani tykkää penkoa ja nakerrella tekstiileitä, laita vanhoja pyyhkeitä päällekkäin ja ripottele väleihin esimerkiksi pellettiä. Lisää virikeideoita Kanikirjan sivuilla 44-49.

Millainen on onnellinen kani?

Elämäänsä tyytyväisen kanin voisi odottaa olevan utelias, ympäristöään tutkiskeleva, välillä hepuleita saava ja välillä bunny floppeja (heittäytyy kyljelleen) tekevä. Onnellisella kanilla on tarpeeksi puuhaa, ettei se pitkästy. Lajitoverin seuraa, jotta on joku kehen turvata. Tarpeeksi tilaa, missä toteuttaa itseään. Tarpeeksi piilopaikkoja, jotta voi rentoutua. Sopiva ympäristö, jossa voi levätä päiväsaikaan, ja riehua hämärän tullen.

Passiivisuutta voi ennaltaehkäistä tarjoamalla kanille paljon tilaisuuksia positiivisten ja palkitsevien tilanteiden tavoitteluun. On paljon mielekkäämpää etsiskellä esimerkiksi ruokapellettejä kuin saada ne kerralla eteensä valmiissa annoskupissa. Jos kani tuntuu olevan motivoitavissa ruualla, naksutinkoulutus voisi toimia.

Telkänrannan mukaan useat eläimet tuntevat mielihyvää, kun niillä on ruokaa, sopiva lämpötila ja ne saavat toteuttaa käyttäytymistarpeitaan. Kaneilla tällaisia tarpeita ovat esimerkiksi kaivelu, nakertelu ja lajitoverista huolehtiminen.

Kaneilla on hoivatunteita (yksi mielihyvän eri muodoista), minkä vuoksi lajitovereita pitäisi ehdottomasti olla. Kun kani pesee kaverin naamaa, se todennäköisesti aiheuttaa mielihyvää sekä hoivatulle kanille että naamapesua tarjoavalle kanille. Tällä mielihyvällä, tai onnellisuushormonilla, on nimikin: oksitosiini. Se saa kanikaverukset pötköttämään kylki kyljessä ja pitämään toisistaan huolta. Älä kysy, mikä saa varastamaan ruuan toisen suusta, koska siihen mulla ei ole vastausta 😀

Oireilevan kanin avuksi:

  • vältä stressaavia tilanteita tai minimoi niiden kesto
  • leikkauta kani
  • muokkaa ympäristöä eli
  • lisää piilopaikkoja
  • lisää tilaa
  • lisää virikkeitä
  • tarjoa lajitoverin seuraa

Mikäli kani tuntuu tylsistyneen, virikkeitä voi lisätä tai tavaroiden paikkaa kokeilla muuttaa. Jos kanin olot ovat kunnossa, muutoksia ympäristöön kannattaa tehdä varoen. Joitakin yksilöitä saattavat ylimääräiset muutokset nimittäin stressata.

Stressaavia tilanteita voi helpottaa tarjoamalla makupaloja tai jos kyse on esimerkiksi kynsienleikkuusta, kanin voi päästää loikkimaan välillä. Eläinlääkärikäynnille voi ottaa kanikaverin mukaan, ja kanin silmät voi peittää eläinlääkärin tutkiessa kania.

Jos tulee kysyttävää kanien käyttäytymiseen tai yleisesti kaneihin liittyen, multa saa aina kysyä 🙂

 

 

 

Mainokset

Miten voin ennaltaehkäistä sairauksien tarttumista kaniini?

Heissan! Moni kanin sairauksien ennaltaehkäisy tapahtuu jo emon vatsassa ja esimerkiksi ruokavalion sekä oikeanlaisen elinympäristön kautta. On silti olemassa tauteja, joiden tarttumista voidaan ennaltaehkäistä.

Eläinten sairauksien ennaltaehkäisy tuli tutuksi jo ollessani eläinkoordinaattorina Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistyksessä, koska sijaiskotikanit piti aina eristää omista eläimistä.

Osa sairauksista tarttuu ilmateitse, mutta vaatii kuitenkin melko pientä etäisyyttä. Moni sairaus tarttuu suorassa kontaktissa ja vähintään yhtä moni esimerkiksi ihmisten vaatteiden tai likaisten kenkien välityksellä.

Tästä syystä sisäkanikaan ei ole turvassa, ja vain vuosittaisilla rokotuksilla voi suojata kania verenvuotokuumetaudilta (RHD2).

Bioturvallisuus ja Virkon

Käytän lemmikkihoitolassani yleisimmin Virkonia ja käsidesiä desinfiointiin. Ensin pesen pesuaineella, ja vessalaatikolle annan tarvittaessa etikkakäsittelyn. En koskaan silittele omia lemmikkejä ja tule sitten käsiä pesemättä silittelemään hoitolaisia.

Vaihdan vaatteet ennen kuin astun aitaukseen. Pesen vaatteet 60 asteessa sen jälkeen, kun hoitolaiset on haettu kotiin. Jokaiselle eläimelle on oma pesusieni eli en jynssää käytetyllä sienellä toisilleen vieraiden eläinten vessalaatikoita.

Saattaa kuulostaa työläältä, mutta ilman näitä toimenpiteitä ei voisi kuin toivoa parasta (ja pelätä pahinta) 🙂 Huolellisuus kannattaa, vaikka kanit näyttäisivätkin terveiltä.

sarin arkki bioturvallisuus desinfiointi
Vaihtovaatteet, käsidesi, Virkon ja pesuvälineet.

Virkon S on laajakirjoinen desinfiointiaine ja olen käyttänyt sitä jo muutamia vuosia. Ensin yhdistysaikana, sitten harjoittelijana eläinlääkäriasemalla ja nyttemmin omassa hoitolassa. Valmistaja luonnehtii Virkonia näin: se on ”biologisesti hajoava desinfiointiaine, joka vaikuttaa tehokkaasti viruksiin, mykoplasmoihin, bakteereihin, sieniin ja itiöihin.”

Virkonia saa myös jauheena, mutta käytän itse tabletteja. Niitä on kätevä tiputtaa suihkupulloon, jonka sitten täyttää vedellä. Kovin montaa päivää liuos ei pysy desinfioivana.

Virkonin tehosta kertoo väri eli mitä haaleampaa punaista väriä liuos on, sitä huonompi teho sillä on. Viikkoa kauempaa yhtä satsia ei kannata käyttää.

Jos suuressa kanilassa sattuisi tarttuvan taudin epidemia, lähimmältä eläinlääkäriasemalta voi kysyä kertakäyttövaatteita sekä kenkäsuojia. Näiden hävittämisestä voi kysyä oman alueen jätteenkäsittelylaitokselta.

Desinfiointitapoja

Näkyvä lika pestään ensin pinnoilta pois ja vasta sen jälkeen käytetään desinfiointiainetta. Esimerkiksi hoitoloissa ei kannata käyttää yleisiä puisia virikkeitä, joita kanit nakertelevat, koska niitä on hankala desinfioida.

Jos on käytössä yhteisiä juoma-astioita tai muita kuppeja, nekin pitää ensin pestä ja sitten desinfioida. Monet pinnat pitää myös huuhdella desinfioinnin jälkeen vedellä, joten lue aina valmistajan käyttöohjeet pakkausselosteesta huolellisesti.

  • E. cuniculi: kloori (1 osaa klooria, 10 osaa vettä, anna vaikuttaa 10 minuuttia ennen kuin huuhtelet kloorin pois vedellä)
  • loiset: vaihda likaantuneet kuivikkeet ja ruuat, imuroi sisäkanien ympäristö, ja desinfioi pinnat (ainakin kanin vessalaatikko, vessalapio ja juoma/ruoka-astiat) loistyypistä riippuen esimerkiksi Virkonilla tai höyrypesurilla. Pese peitot ja muut kankaat vähintään 60 asteessa tai saunota niitä noin 2-3 tunnin ajan yli 80 asteessa. Varmista turvaetäisyys kiukaaseen ja huomioi, että saunotus on aina tulipaloriski.
  • kanien verenvuotokuumetauti RHD2: Virkon (1-2 tablettia 500 ml suihkupullolliseen vettä)

Ennaltaehkäisy pähkinänkuoressa:

  • vältä näyttelyitä ja muita tilaisuuksia missä on monia eläimiä
  • eristä uudet eläimet tarvittaessa
  • vie oireilevat eläimet heti eläinlääkäriin
  • hyvä hygienia (päivittäinen siivous, ei liikaa kaneja pienissä tiloissa)
  • hyvä ilmanvaihto (bakteerit ja sienet eivät kasva kuivassa), mutta ei kuitenkaan vetoa
  • rokottaminen

Huom! Ihminen voi tartuttaa kaniin myös omia viruksiaan. Kipeänä ei kannata työntää naamaa kanin lähelle ollenkaan. Kädet on hyvä pestä ennen kuin menet paijaamaan kania. Esimerkiksi ihmisen tavallinen huuliherpes voi tappaa kanin, kuten vuonna 2016 kävi.

Lähteinä käytin mm. Rabbiting On syksyn 2017 -numeroa, Molly Vargan Textbook of Rabbit Medicinen kakkospainosta ja Frances Harcourt-Brownin kotisivuja.

 

Kanin autoimmuunisairaudet

Moi ja kiva kun tulit lukemaan Puputädin blogia! Tällä kertaa aiheena on kanien autoimmuunisairaudet. Autoimmuunisairaudet ovat sairauksia, joissa oma keho puolustautuu itseään (=auto) tai jotain tuikitavallista ja harmitonta vastaan. Esimerkiksi pitkittynyt stressi voi ajan myötä laukaista autoimmuunisairauden.

Immuuni-sana viittaa puolustusjärjestelmään. Autoimmuunisairaan elimistö yrittää torjua tunkeilijoita kehittämällä vasta-aineita. Jos torjunta kohdistuu johonkin elimeen, sen toiminta alkaa ajan myötä häiriintyä.

Autoimmuunisairaudet eivät ole tarttuvia tauteja. Kuten ihmisilläkin, hoitona voi olla esimerkiksi kortisonikuuri, joka hillitsee tulehdusreaktiota, tai antihistamiini. Hoitoa ei milloinkaan saisi itse aloittaa vaan kani pitää aina viedä kaneista tietävälle eläinlääkärille tarkempiin tutkimuksiin.

Ulkoloiset ja hiiva

Esimerkiksi iho-oireiden kanssa on hyvä ensin poissulkea ulkoloiset. Hilsepunkki ja sieni ovat paljon tavallisempia löydöksiä kuin autoimmuunisairaudet. Hilsepunkki poissuljetaan ihosta ja turkista otettujen näytteiden perusteella. Näitä otetaan teippiin ja myös raaputetaan suoraan iholta. Eläinlääkäri tutkii näytteet yleensä vastaanoton aikana.

Sieninäytteet lähetetään laboratorioon tutkittaviksi, joten tuloksissa voi mennä kolmekin viikkoa. Kanin turkkia harjataan hammasharjalla ja suljetaan näytteet sitten kirjekuoreen.

Hiivaakin voi kanin iholta löytyä, mutta hiivatulehdus on yleensä sekundäärinen oireiden aiheuttaja. Hiiva siis iskee, kun kanin vastustuskyky on muutenkin matalalla ja taustalla on jo toinen tai useampia sairauksia. Hiivatulehduksen voi todeta eläinlääkärikäynnin aikana. Luppakorvaisilla kaneilla hiiva iskee usein korviin.

Kaikkiin edellä mainittuihin on olemassa lääkkeitä. Hilsepunkkia häädetään mm. ulkoisesti valeluliuosten avulla. Sienitulehdusta ja hiivaa hoidetaan lääkekylpyjen ja/tai suun kautta otettavien lääkkeiden avulla. Näistä muuten tulossa omat blogikirjoitukset myöhemmin 🙂

Mihin autoimmuunisairaus voi kanilla iskeä?

Iho-oireiden lisäksi kanille voi tulla hengitysoireita. Myös sydän voi sairastua. Keskityn tässä artikkelissa kanien SA-tautiin ja astmaan. Käytän esimerkkitapauksina kolmea kania. Poppana oli oma perheenjäsen, mutta Mangosta ja Hertasta sain heidän ihmisperheiltään kuvia sekä sairaskertomuksen. Iso kiitos teille! ❤

Kanien autoimmuunisairauksista ei löydy juuri ollenkaan tietoa, ja kaneilla tavataan harvemmin esimerkiksi allergiaa. Vai eivätkö oireilevat kanit vain pääse hoitoon? Lemmikkien allergiat kuitenkin lisääntyvät siinä missä ihmistenkin.

Case Poppana

Näiden kanillisten vuosien aikana yksi tärkeimmistä opeista lienee se, että kanilla voi olla mitä tahansa. On vaarallista olettaa. Esimerkiksi Poppanalla oli herkkä vatsa. Siitä johtuen käytiin välillä päivystyksessä, kun papanaa ei tullut. Usein ummetuskohtauksen jälkeen uloste oli löysää.

Aiemmin ajattelin, että Poppanalla on taipumusta ummetukseen. Näin varmasti olikin, mutta se taipumushan yleensä johtuu jostain tietystä syystä. Yhdistin sen esimerkiksi stressiin (muutto, vieraat ihmiset tai äänet) tai karvanlähtöön, vaikka välillä oli vaikea löytää syy-seuraamussuhdetta.

Poppanalle ei löytynyt lajitoveria, jonka kanssa arjen olisi voinut jakaa ilman aitaa. Siitä syystä Poppis stressasi enemmän kuin lajitoverien kanssa elelevät kanit. Alkuvuodesta jouduimme muuttamaan remonttia pakoon pariksi kuukaudeksi. Niiden aikana Poppanan vointi heikkeni vähitellen.

Remontti valmistui ja muutettiin takaisin kotiin. Poppana tuntui rentoutuneelta, mutta alkoi saada kipukohtauksia. Ne poikkesivat aiemmista ummetusepisodeista siinä, että papanaa saattoi tulla, vaikka Poppana huohotteli vesikuppinsa äärellä. Eläinlääkärin vastaanotolla löytyi epämuodostunut selkä, jonka oireita hoidettiin kipulääkityksellä.

Poppanan ihoon tuli karvattomia kohtia ja iho näytti rutikuivalta. Ensimmäinen karvaton kohta oli alaselässä. Alla kuvassa alkuvaiheen lisääntynyttä karvanlähtöä.

kanin sa-tauti
Poppanalta lähti karvaa ja iho oli kuiva.

Kun Poppanaa tutkittiin lisää pahenevien iho-oireiden vuoksi, löytyi sydänvika. Kipukohtaukset olivat siis mitä todennäköisimmin johtuneet rintakivuista eivätkä suolistosta tai selästä.

Nämä selvisivät vasta Poppanan ollessa 10-vuotias. Iho-oireita ei ollut Poppanalla koskaan aiemmin ollut. Niitä tuli pahan kipukohtauksen toisen eläinlääkärikäynnin jälkeen. Olin virtsakiven löytymisen vuoksi muuttanut Poppanan pellettiannosta ja vähitellen poistanut kaurahiutaleet ruokavaliosta.

Jälkiviisastelu ei enää auta, mutta olisiko kaurahiutaleiden poistamisella ja pelletin vaihtamisella voinut olla osuutta asiaan? Stressin ohella siis. Näistä ruuista Poppana sai tärkeitä iholle ja turkillekin tärkeitä aminohappoja.

Koska Poppiksella oli sydänlääkitys, ei iho-oireille lopulta voitu tehdä mitään. Diagnoosin varmistamiseksi olisi pitänyt ottaa ihosta koepala, mikä tehtäisiin nukutuksessa. Ja kun muut aiheuttajat oli poissuljettu, hoitona olisi voinut olla kortisoni. Poppanaa ei kuitenkaan voitu nukuttaa, koska neidin sydän ei olisi kestänyt sitä. Kortisonia ei voinut myöskään antaa, koska se kerää nestettä elimistöön ja Poppanalla oli muutenkin nesteenpoistolääkitys käytössä.

kanin talirauhasen tulehdus
Tältä voi näyttää kanin SA-tauti.

Poppanan iho ei näyttänyt kutisevan, mutta neiti saattoi pestä itseään aiempaa enemmän. Turkissa oli kauttaaltaan paljaita länttejä, jossa iho oli paksuuntunut. Hilse oli joko melko suuria ihonpaloja tai pientä kuivaa hilsettä. Yllä olevassa kuvassa karvaa oli jo alkanut kasvaa takaisin. Sen jälkeen turkki oli vain ohuempi ja karvaa lähti paljon. Myös karstaa eli ylimääräistä ihonkasvua tuli lisää.

kanin autoimmuunisairaus
Poppanan korviinkin tuli kuivaa karstaa.

Kun Poppanan sydänlääkitys ei tehonnut ja jouduin tekemään raskaan päätöksen, pyysin eläinlääkäriä ottamaan ihosta koepalan.

Patologian lausunto kertoo seuraavaa: ”Tutkituissa näytepaloissa todettiin talirauhasiin keskittyvä krooninen tulehdusmuutos. Talirauhaset joko puuttuvat kokonaan, tai niiden alueella todetaan tulehdusreaktio, joka on johtanut talirauhaskudoksen atrofiaan. Ihoa kattava epidermis on lievästi paksuuntunut ja ortokeratoottisesti hyperkeratoottinen. Karvatupet edustavat karvankasvusyklin kaikkia vaiheita.

Löydös on tyypillinen SA-taudille (sebaceous adenitis, atrofioiva talirauhastulehdus). SA-taudin syntymekanismit tunnetaan huonosti. Yleensä se on primaari idiopaattinen ihon tulehdussairaus. Mahdollisiksi SA-taudille altistaviksi tekijöiksi on esitetty 1) geneettistä ja perinnöllistä kehityshäiriötä talirauhasissa 2) häiriötilaa rasva-aineenvaihdunnassa, joka vaikuttaa talin tuotantoon ja rakenteeseen 3) ihon keratinisaatiohäiriötä, joka
johtaa talirauhasten tiehyeiden tukkeutumiseen 4) immuunivälitteistä tai autoimmuunisairautta, joka kohdistuu talirauhasiin. SA-tautia on kuvattu myös harvinaisena sekundaarisena komplikaationa esimerkiksi demodikoosin, ruoka-aineallergian ja leishmanioosin yhteydessä.

SA-taudissa ihon talirauhasten talineritys heikkenee tai pysähtyy kokonaan. Talin tehtävänä on muodostaa ihon pintaan pintaosaa kosteuttava ja mikrobeilta suojaava öljymäinen kerros. Häiriö talinerityksessä johtaa ihon kuivumiseen ja hilseilyyn sekä alttiuteen sekundaariselle pyodermalle. Tilanteeseen liittyy usein myös karvanlähtöä, jonka taustalla oletetaan olevan SA-tautiiin liittyvän perifollikulaarisen sidekudoslisän aiheuttamat toimintahäiriöt karvatuppiepiteelin kantasoluissa.”

Koepalan ottaneen pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri Eeva-Liisa Lindqvistin mukaan kortisoni olisi tosiaan voinut toimia paikallisten hoitojen lisäksi, mutta tauti ei ole parannettavissa.

Koirilla käytetään esimerkiksi kylpyjä, mutta niitä on kanin kanssa erittäin hankala toteuttaa. Kokeilin kylpyä Poppanan oman eläinlääkärin suosituksesta aiemmin ja Poppana oli erittäin stressaantunut sen vuoksi. Lisäksi turkin kuivuminen vei muutaman tunnin, jonka aikana pidin Poppanaa kantokopassa lämpöisessä, ettei neiti vilustu. Kanin turkki kasvaa paljon tiheämmässä kuin koiran, joten hoitokeinoja pitäisi todellakin miettiä uudelleen.

Kaikesta huolimatta ihotaudin kanssa voi kuitenkin elää, kuten seuraava esimerkkitapaus osoittaa.

Case Mango

Kääpiökani Mango oli noin 2-vuotias kun alkoi saada iho-oireita. Oireet tulivat ja menivät, mutta Mango ei rapsutellut itseään. Oireet ovat vain kosmeettinen haitta eivätkä näy ulospäin, ellei avaa turkkia. Hilsettä on koko kropassa, iho on valkoinen ja hilseilevä. Mangosta ei lähde karvaa, kuten Poppanasta lähti.

kanin hilseilevä iho
Kanin SA-tauti aiheuttaa ihon hilseilyä.

Mangon ihosta otettiin koepaloja, joissa todettiin merkittävää hyperkeratoosia eli ihon paksuuntumista. Yleensä kanien hyperkeratoosi liittyy ulkoloistartuntaan, mutta Mangosta poissuljettiin iholoiset, kuten myös Poppanasta. Oireiden taustalla ei ollut traumoja eli iho ei ollut mennyt rikki esimerkiksi toisen kanin pureman vuoksi.

Mangon hilseilevä iho ei vaadi hoitoa.

Tutkineen patologin ja hänen kollegoidensa keskuudessa ei ollut tietoa kyseisen vaivan syntysyistä kaneilla. Alla on tiivistettynä Mangon koepalojen tulokset englanniksi:

”2 x Skin biopsies each approximately 5 x 3 x 2 mm.

CLINICAL HISTORY: Lesions in this rabbit are present every fall and winter on the neck and back leg.
HISTOPATHOLOGICAL DESCRIPTION: Haired skin: light
microscopy reveals minimal to mild locally-extensive epidermal thickening due to acanthosis and focal mild cellular crust formation. A small number of keratinocytes in the epidermis reveal mild cytoplasmic vacuolation. There is also marked diffuse hyperkeratosis and follicular keratosis at the follicular ostia. In the dermis there is mild fibrosis, minimal multifocal lymphocytic inflammation, both perivascular and interstitial, while hair follicles and sebaceous glands appear morphologically normal.
DIAGNOSIS:
Haired skin: marked
hyperkeratosis and follicular keratosis, and mild dermal fibrosis.”

Tulokset ovat samansuuntaisia kuin Poppanan lausunnossa, paitsi tässä ei mainita SA-tautia, koska talirauhasten kerrotaan näyttävän normaaleilta. On kuitenkin mahdollista, että kyse on samasta taudista – paljon lievempänä kuin Poppanalla. Onhan kroonista nokkosrokkoa sairastavilla ihmisilläkin erilaisia oireita. Toisilla tulee turvotuksia esimerkiksi kasvojen alueelle, ja toisilla ei.

Ruokavalion merkitys SA-taudissa

Vaikka umpisuolessa tapahtuu aminohapposynteesiä, kanin pitäisi saada ravinnostaan rikkiä sisältäviä aminohappoja. Esimerkiksi metioniinia ja lysiinia tarvitaan keratiinin muodostamiseen ja turkin kasvattamiseen. Magnesiumin puute on myös yhdistetty alopeciaan eli kaljuuntumiseen.

Lysiiniä on persiljassa, pinaatissa, vesikrassissa, saksanpähkinöissä, manteleissa, palkokasveissa ja kurpitsansiemenissä. Kurpitsansiemenissä on myös magnesiumia. Metioniinia on myös siemenissä ja jonkin verran kaurassa. Jos tuntuu, että kanin turkki on ohut, voi kokeilla pientä lorausta rapsiöljyä (alle 1 tl) paristi viikossa tai harvemmin kanin ruuan päälle.

Yleensä kurpitsansiemeniä ja muitakin siemeniä tai pähkinöitä kannattaa antaa vain harvoin herkkupaloina, kuten esimerkiksi kynsienleikkuun yhteydessä muutaman. Saksanpähkinöitä vain yksi ja sekin pilkottuna. Kaurahiutaleita olen antanut omille kaneille noin 1 tl päivässä, mutta kaikille kaneille ne eivät sovi.

Palkokasvit voivat aiheuttaa löysää vatsaa tai piereskelyä (kuten niitä runsaasti sisältävät pelletit Ruusa-kanille), joten niitä on annettava varoen. Persiljassa ja pinaatissa on puolestaan paljon oksalaattia, mikä vääristää kalsiumin ja fosforin välistä suhdetta eikä ole hyväksi esimerkiksi virtsakivipotilaille.

Summa summarum – kaikkea kohtuudella, ja monipuolisesti erilaisia kaneille soveltuvia ruokia. Jos olet epävarma, sopiiko jokin ruoka kaneille, minulta saa aina kysyä 🙂

Case Hertta

Vuonna 2015 syntynyt teddyluppa Hertta on tuontikani Ruotsista. Hertta saapui ihmisperheeseensä neljän kuukauden ikäisenä. Hertan piti olla terve, mutta oli kuitenkin ”parantunut” vilustumisesta kaksi viikkoa aiemmin.

kanin astma
Hertta on Hurmaava, mutta hänellä on myös astma.

Terminaalissa luovutushetkellä tulevalle emännälle kerrottiin, että Hertta on aivastellut matkalla Göteborgista Tukholmaan (469 km), ja on matkustanut melkein kaksi päivää. Kyseinen kesä oli todella helteinen.

Hertan kuljetuskopassa oli pissainen viltti, joka haisi vahvalle pesuaineelle. Kani kuulosti astmaiselta. Kasvattajaperheen muita kaneja oli kuollut ”mystisesti”. Näin siis Hertalle kehittyi krooninen ylähengitysteiden vaiva, minkä vuoksi Hertan kanssa suunnattiin eläinlääkärille heti, kun laiva saapui Suomeen.

Hertasta otettiin muiden muassa pasteurellatesti. Hertta sai antibioottia ja muita lääkkeitä. Sen jälkeen Hertta on käynyt eläinlääkärillä seitsemän kertaa. Lääkityksenä on ollut Metacam (kipulääke), Baytril (antibiootti), Zithromax (antibiootti), Doxybactin (antibiootti), Atarax (antihistamiini), Medrol Vet (kortisoni), Prednison (kortisoni) sekä Furosoral (nesteenpoistolääke).

Antibiootit ovat olleet tehottomia ja parhaiten oireisiin on auttanut kalliimpi Medrol vet -kortisoni, mutta siitä Hertta tulee omistajan mukaan äkäiseksi.

Hertta syö jatkuvasti kortisonia, antihistaminia ja Maxim-monivitamiinia. Hertta on myös kuvattu keuhkoista ja nenän eritteestä on otettu näyte. Diagnoosina Hertalla on astman, allergian tai yliherkkyyden yhdistelmä.

Vuonna 2018 keuhkokuvissa näkyi keuhkoputkien ympärillä tiiviyttä, jota eläinlääkäri epäili krooniseksi tulehdusmuutokseksi, mutta myös neste on todennäköinen vaihtoehto. Sen vuoksi Hertta on saanut nesteenpoistolääkettä.

Vuonna 2019 keuhkokuvissa ei ollut muutosta pahempaan ja nenänäytteen erite oli kirkasta, bakteeritonta ja veretöntä. Monen muun lyhytkalloisen kanin tavoin Hertalla rähmii myös silmät. Kuivunutta eritettä saa kammata pois ahkerasti. Voisiko kyynelkanavien huuhtelu auttaa? Ainakin Poppanan krooniseen silmävuotoon siitä oli suuri apu.

Höyryhengitystä on suositeltu ja annettu Hertalle. Kutterit ja muut mäntyä sisältävät kuivikkeet kannattaa pitää kaukana ja käyttää esimerkiksi haapahaketta. Astmaan auttavat mahdollisimman pölyttömät heinät ja kuivikkeet. Yrteistä erityisesti salviaa ja minttuja voi kokeilla, mutta pelkästä oikeasta ruokavaliosta ei ole apua vaan kani tarvitsee lääkityksen.

Hertta on kunnoltaan pirteä ja utelias. Syö ja juo hyvin. Hertta kuitenkin yskii ja aivastelee jatkuvasti. Joskus ilmojen vaihtelu vaikuttaa oireisiin. Jos Hertta innostuu riehumaan ja iloloikkimaan, se voi aiheuttaa aivastelupuuskan. Ruokailu tuntuu pahentavan oireita myös. Nenästä vuotaa jatkuvasti eritettä, mikä on tietysti vain nenän avulla hengittäville kaneille paha juttu.

Kaiken kaikkiaan Hertan eläinlääkärikäynteihin on mennyt lähemmäs tuhat euroa.

Omistaja kertoo Hertan jatkuvasta lääkityksestä seuraavaa (hinnat vuodelta 2019): Medrol Vet 3 x 10 tabl. annoksella 1/4 tabl/vrk 7 e tai Prednison 5 mg 1 x 100 tabl. annoksella 1/4 tabl 1-2 krt/vrk 4,93 e sekä Atarax 25 mg 1 x 100 tabl. annoksella 1/4 tabl 1-2 krt/vrk 15,25 e.

Outona yksityiskohtana Hertan omistaja kertoo, että Hertta ei oireillut pariin päivään steriloinnin (ja nukutuksen) jälkeen. Mistä tämä voisi johtua?

Kaneille on käytössä kissojen inhalaattorit ja astmalääkkeet. Kenties sellaista voisi kokeilla Hertallakin.

Inhalaattoreiden hinta on noin muutamasta kympistä yli sataan euroon ja lääkkeet maksavat alta 20 euroa. Yhdestä erästä saa noin 100 painallusta, joten lopullinen summa riippuu kanille määrätystä annostuksesta. Inhalaattoria ja lääkkeitä kannattaa kysyä omalta eläinlääkäriklinikalta.

Yhteenvetona

Autoimmuunijutut selviävät yleensä vasta muiden aiheuttajien poissuljennan jälkeen. Ja kun sanon ”selviävät”, tarkoitan, että oireiden aiheuttajaksi ilmenee jokin mystinen autoimmuunisairaus, jota ei ole kaneilla tutkittu. En siis tarkoita, että oireiden perimmäinen syy selviäisi, sillä se voi löytyä niin perimästä kuin ulkoisista ärsykkeistä.

Kukka-Maaria Helkiön (SA-tauti, ks. linkki) mukaan: ”Tyypillisesti sairastuva koira on nuori aikuinen tai keski-ikäinen.” Poppana oli 10-vuotias sairastuessaan ja Mango noin 2-vuotias. Hertta on puolestaan ollut hengitysvaivainen poikasesta saakka.

Yleisesti ottaen stressi lienee yksi suurimmista syyllisistä, joten sitä kannattaa aina välttää. Stressiä voivat luoda lajitoverien puuttuminen, leikkaamattomuus (hormonit jylläävät), virikkeetön tai muuten epäsopiva ympäristö ja vääränlainen käsittely. Kanista ei yhdellä vilkaisulla näe, onko sillä stressiä vai ei vaan se näkyy ajan myötä käyttäytymisessä ja vielä pitkänkin ajan päästä esimerkiksi terveydentilassa.

Suolisto on tärkeä terveyden ylläpitäjä. Jos sen floora ei ole kunnossa, ei kanikaan ole kunnossa. Voisiko herkkävatsaisuus olla yhdistävä tekijä? Virheellinen ravinto poikasena ja/tai myöhemmällä iällä voisi olla yksi aiheuttaja.

Koska näistä(kään) kanien sairauksista ei vielä tiedetä tarpeeksi, ei sairastuneilla kaneilla tai niiden lähisukulaisilla tulisi koskaan teettää poikasia. Liikajalostus ja pieni geenipooli eivät myöskään ole hyväksi.

P.S. Lähteinä käytin eläinlääkäreiden ja patologisten lausuntojen lisäksi mm. Molly Vargan Textbook of Rabbit Medicineä ja Lucile Mooren Rabbit Nutrition and Nutritional Healingin kakkospainoksia.

P.P.S. Jos sun kaneilla on diagnosoitu aiheeseen liittyen sairauksia, kuulen niistä mielelläni 🙂 Esimerkiksi sähköposti tavoittaa hyvin.