Mustan kissan kirous

Heipparallaa! Mikäköhän siinä on, että mustat kissat eivät löydä koteja? Ovatko ihmiset taikauskoisia ja luulevat, että ne tuovat huonoa onnea? Vai ovatko mustat kissat niin tavallisen näköisiä, ettei kukaan niistä kiinnostu? Sama vitsaus tuntuu vaivaavan mustia kaneja ja koiria. Ja albiinoja kaneja tai vaikkapa marsuja. Pelätäänkö punasilmäisiä eläimiä? Ihan syyttä, sillä ei punaiset silmät tai eläimen muu väritys kerro mitään sen luonteesta. Punasilmäiset saattavat olla herkempiä valolle kuin muut eläimet, mutta siinä se. Musta kissa on ihan yhtä varteenotettava ehdokas kuin kuviollinenkin kissa.

rabbit-1033645_640

Täytyy kyllä tunnustaa, kun tätä asiaa olen miettinyt, että meinasin itsekin olla värisokea toisen ja kolmannen kanini kanssa. Musta risteytyskani ja japanilainen leijonanharjas etsivät koteja Boondocksin sivuilla vuosia sitten. Heidät oli löydetty Vilppulasta yhdessä. Kodinetsintäilmoitukset olivat erilliset, kummatkin naaraita. En tiedä miksi, mutta tarjosin ensin kotia vain leijonanharjakselle. Onneksi vastausta ei kuulunut heti, niin ehdin pohdiskella, että kyllä minä kuitenkin molemmille tarjoan kotia.

Tupuna (leijonanharjas) ja Puputti muuttivat luokseni 23.8.2007. Nimet oli valmiina, mutta en tiennyt kumpi olisi kumpi. Kun musta kani meni syömään ensin, neidistä tuli Puputti. Puputti oli aivan ihastuttava kani. Hän halusi leukoa kaikki vieraat. Puntit tai jos nosti vähän varpaita, Puputti hieroi niihin leukaansa. Merkkasi omakseen 🙂 Hän hyppeli välillä sohvalle, jos söin jotain mikä kelpasi myös kanille. Lipitti välillä kättäni ja piti hyvää huolta Tupunasta, pesten tämän naamaa. Ei siis yhtään mitään vikaa mustassa kanissa. Kuten ei Rockyssakaan!

Rockyllekoti

Jälkeenpäin kun asiaa ajattelen ja näillä tiedoilla, mitä minulle on kaneista kertynyt, en voisi kuvitellakaan, että kaneja erotetaan toisistaan, jos ne ovat eläneet yhdessä. Kahdelle kanille on kyllä vaikeampi löytää yhteistä kotia, mutta silti ne pitäisi pitää yhdessä. Menetettyä lajitoveria kuitenkin surraan ja se aiheuttaa muutakin stressiä.

Kuulin, että eräällä kissalla tulee tänään 569. päivä kodittomana.  Kelatkaa, tää katti asuu vieläkin tilapäiskodissa! Voi Morticia-rukka. Soita numeroon 045 657 2148, jos haluat tarjota neitoselle kodin. Ei mene hyvin Rocky-kanillakaan, kun on vuoden 2017 kesästä saakka odotellut sitä omaa kotiaan.. Eikö nyt joku Syltty-fani voi adoptoida häntä, mielellään sellainen, jolta löytyy jo Adrian-naaraskani?

Täältä löytyy enemmän infoa Morticiasta ja täältä puolestaan Rockysta. Lopuksi, muistakaahan tämä! Catsin tilalle sopii tietty mikä tahansa lemmikki 🙂

cat-953219_640

Mainokset

Puputiipii

Oikein hyvää maanantaita! Kun on Instagramissa nähty niin monella kanitelttoja, halusin tehdä omillekin pitkäkorville jonkinmoisen tiipiin. Eihän siitä taaskaan tullut mikään kovin hieno, mutta ajaa silti hyvin asiansa virikkeenä 🙂

DSC_0641

Telttoja tehdään bambukepeistä ja kankaasta, mutta minulla ei ollut sopivia keppejä juuri nyt, joten ostin alennusmyynnistä kolme kehikkoa, jotka sidoin yhteen. Niiden päälle taittelin taloyhtiön kierrätyshuoneesta löytynyttä kangasta.

Halusin tehdä myös jonkinlaisen unisiepparin, mutta epäonnistuin vielä surkeammin sen kanssa kuin tiipiin kanssa 😀 Minulla oli valkoinen metallirinkula, johon yritin ensin raffianarua pyörittää. Sehän ei pysynyt paikoillaan ollenkaan, joten piti kokeilla paksumpaa materiaalia. Tuo valkoinen on trikookudetta, jota oli kaapissa vielä pari kerää.

DSC_0668

Olen noin kymmenen vuotta sitten tehnyt pari unisiepparia, mutta niiden rinkuloissa taisi olla reiät, joihin lanka solmittiin kiinni. Unisiepparin voisi tehdä vaikka pajusta ja syötävästä raffiasta, mutta näin talviaikaan jätin pajunmetsästyksen tekemättä. Jos saa raffian pysymään paikoillaan, siitä voi punoa verkkoa. Nyt laitoin raffiat vain roikkumaan tuosta rinkulasta, niin on edes jotain syötävää. Ruusalle ainakin maistui 🙂

Tuhto ja Poppanakin näkivät tekeleen, mutta Poppana vähän vierasti tiipiitä. Sen sijaan Tuhto kyllä nakerteli raffiaa ja käyttää telttaa. Välillä se on kaadettu päivän aikana, mutta siitäkin näkee, että se on käytössä. Raffiat on syöty, mutta niitähän saa solmittua lisää unisieppariin.

Jos onnistuu tekemään tukevamman ja kookkaamman kaniteltan, sen sisään voi laittaa tyynyn tai muun pehmeän alusen. Siellä on kiva lemmikin ottaa vaikka nokoset 🙂

Omakustanteen ABC

Nyt kun olen yhden kirjan pukannut ulos omakustanteena, voin kertoa aiheesta sanasen, jos kokemuksistani olisi muillekin hyötyä 🙂 ”Kanikirja: opas kanien maailmaan” julkaistiin vuoden 2017 lokakuun lopulla. Sitä ennen olin lähettänyt ahkerasti käsikirjoituksia eri kustantamoille. Kaksi osoitti kiinnostumisen merkkejä, mutta kun heistäkään ei alkanut kuulua, päätin ottaa ohjat omiin käsiini.

On kustannettuja kirjoja, puolikustanteita ja omakustanteita. Kustannetun kirjan julkaisee kustantamo eikä kirjailija maksa kirjasta aiheutuvia kuluja. Tulotkin ovat pienempiä, sillä kirjailija saa arvonlisäverottomista myyntituloista itselleen reilut 20%, riippuen tietysti kustannussopimuksesta.

Puolikustanteesta ei ole omakohtaista kokemusta, mutta mitä olen aiheesta lukenut ja kuullut, se on kirjailijan kannalta huonoin vaihtoehto. Joutuu maksamaan kuluja ja saa vähemmän tuloja. Joillekin se voi toki olla hyväkin diili, mutta itse sanoin sellaiselle tarjoukselle ”kiitos ei”.

Jos olet lähettänyt käsikirjoituksia kustantamoille, kannattaa pitää mielessä sieltä saadut mahdolliset kommentit. Omakustanteella ei tietenkään ole kustannustoimittajaa apuna, joten kannattaa hommata muutama kommentoija. Aiheesta riippuen myös asiantuntija tarkastamaan tekstiä. Kanikirjan käsikirjoitusta lukivat sekä kaneista tietävät että kaneista tietämättömät. Eläinlääkäri tarkasti osan tekstistä.

Kannet ovat tosi tärkeät. Jos et ole graafisesti lahjakas, pyydä ammattilaiselta apua ainakin kansien kanssa. Ne on hyvä tehdä ennen muuta taittoa, koska niillä myyt kirjaa ennakkoon.

Painatin Kanikirjaa 2000 kpl, jotta ei tarvitse heti myydä ”eioota”. Kirjastot ovat iso asiakaskunta, kun niitä on ympäri Suomen ja jo niihin voi mennä muutama sata kappaletta. Jos sinulla ei ole kymppitonnia taskussa, kannattaa tosiaan teettää ne kannet ensin, jolloin voit mahdollisesti kattaa osan taitto- ja painokustannuksista etkä tarvitse niin suurta lainaa.

Minulla ei ollut kymppitonnia taskussa enkä osaa taittaa itse. Kannet valmistuivat samaan aikaan kirjan sisällön kanssa, joten en voinut ennakkomyydä kirjaa ennen kuin se meni painoon. Tästä syystä neuvottelin pankin kanssa lainan näiden kulujen kattamiseksi. Jos ei halua lainaa, Mesenaatti voi olla yksi vaihtoehto, mahdollisen apurahan lisäksi. Apurahaa ei kylläkään myönnetä taitto- ja painokuluihin vaan kirjoittamisprosessia varten.

Paperilaatu ja kansien materiaali vaikuttavat paljon hintaan. Suuri määrä tulee lopulta halvemmaksi kuin pieni erä kirjoja. Valitsin pehmeät kannet, koska minulla ei olisi ollut varaa kovakantisiin. Myös kuvien määrä oli pidettävä kustannusten takia maltillisena. Jos sinulla tulee kirjaan kuvia, niiden pitää olla painokelpoisia. Säästin tässäkin, sillä en käyttänyt ammattivalokuvaajaa vaan ostin itselleni järjestelmäkameran. Isommalla budjetilla saa näyttävämpiä kuvia, mutta Kanikirjassa paino on asiasisällöllä eikä niinkään kuvilla, tietokirjasta kun on kyse.

Mieti, mikä on kirjasi aikataulu. Milloin sille on kaikista parhaat markkinat? Tähtäsin Kanikirjan kanssa joulumarkkinoille ja sinne se kyllä ehtikin.

Jos et osaa itse taittaa kirjaa, pyydä tarjouksia. Tee tarjouspyynnöt myös kirjapainoille. Mieti, mitkä kriteerit ovat tärkeitä. Esimerkiksi painopaikka ja paperilaatu (matta, onko sillä ympäristömerkki jne.). Kovakantinen maksaa aina pehmeäkantista enemmän. Jos vain suinkin on varaa, kovakantinen on hyvä vaihtoehto, sillä sitä voi lähettää tavallisessa kirjekuoressa, kun taas pehmeäkantinen tarvitsee pehmustetta.

ISBN-koodi on tärkeä osa kirjaa. ISBN-tunnus haetaan Kansalliskirjastosta. Sen saa melko nopeasti. Numerosarja annetaan painotalolle, joka tekee siitä viivakoodin. Viivakoodi annetaan taittajalle, joka laittaa sen yleensä takakanteen. Kirjastot ja kaupat hylkivät koodittomia kirjoja, joten se on elintärkeä kirjalle.

Kun taitto on valmis, hyväksyt sen ja sen jälkeen kirja menee painoon. Painosta tulee vielä vedos, joka pitää hyväksyä. Ellei vedoksessa ole mitään sanomista, painatus alkaa. Kohta (muutaman viikon päästä) saatkin jo hakea kirjalaatikot, joista sitten kannattaa selata vielä muutamasta laatikosta kirjoja, että onko niissä jotain sanomista. Jos on, pitää reklamoida tietyn ajan kuluessa.

Jos kirjapaino on Suomessa, sen velvollisuuksiin kuuluu lähettää Kansalliskirjastolle kuusi vapaakappaletta. Jos ei ole, sinun pitää lähettää ne itse.

Hinnan määritys on tärkeä juttu. Yritin pitää Kanikirjan hinnan alle 20 euron, sillä siinä menee monilla kipuraja. Pitää myös ajatella tukkuja ja Kirjavälitystä, joille pitää jäädä käteen jotain kirjasta. Muuten hinta voi olla kuluttajalle liian kallis ja kirja jää ostamatta. Alvillinen tukkuhinta Kanikirjalle on 12,10e ja alvillinen jälleenmyyntihinta (oma hintani siis, olen antanut jälleenmyyjien itse määritellä hintansa) 19,80e.

Jos et ole alv-rekisterissä, suosittelen liittymään sinne. En osaa sanoa, miten kirjamyynti menee, jos ei ole omaa yritystä. Kirjojen alv on tällä hetkellä (tammikuussa 2018) 10%. Myös postimaksu menee samalla alvilla kuin lähetyksen sisältö. Tämä siis huomiona, jos et leivo lähetyskuluja kirjan hintaan. Itse laskutan lähetyskulut erikseen.

Jos meinaa myydä kirjaa, sen tiedot pitää ilmoittaa mm. Kirjavälitykselle. Tarjoa kirjaa myös kaikille muille mahdollisille tahoille. Moni kirjakauppa tilaa vain välityksen kautta eikä suoramyyntinä. Ole tarkkana tukkujen ja muiden jälleenmyyjien laskutus- ja lähetysohjeiden kanssa, sillä niissä on suuria eroja. Kunnia-asia on myös lähettää juuri oikea määrä kirjoja. Jos tilaus on suuri, ei muuta kuin viiden tai kymmenen kirjan pinoihin lattialle ja vielä tarkistuslaskenta päälle 🙂

Kannattaa haalia erilaisia pahvilaatikoita sekä muita pakkausmateriaaleja, jotta ei joudu ostamaan niitä esimerkiksi Postista. Se tulee nimittäin kalliiksi.

Liity Sanastoon. Ellet liity, et saa kirjastolainauksista korvauksia. Vuonna 2018 korvaus on 0,25e yhdestä lainasta.

Onnea kirjailijanuralle! 🙂

Kuivikkeet vertailussa

Moikka! Tänään päätin kirjoittaa erilaisista kuivikkeista, mitä esimerkiksi kaneilla ja jyrsijöillä käytetään.

Omilla kaneilla on käytössä haapahake eli Mörttiröpö. Aiemmin oli kutterinpuru ja välissä kokeilin myös hamppua. Turvetta erehdyin ostamaan vahingossa, kun kutteri oli loppu. Sitä en suosittele kuivikkeena, sillä se sotkee enkä ollut kovin vakuuttunut imutehostakaan.

kutteri

Kutteria on montaa eri merkkiä ja silloin kun se oli käytössä, hankin sitä isoissa 15-20 kg paaleissa maatalouskaupasta. Laadussa ja saatavuudessa oli välillä suurta vaihtelua. Joskus paaleja oli myös säilytetty väärin, joten saattoi olla vaikeaa löytää homeetonta ja kokonaan kuivaa paalia. Kanikirjaa varten taustatyötä tehdessäni törmäsin kuitenkin sellaiseen tietoon, että mänty on pahaksi kaneille. Se voi aiheuttaa hengitystieongelmia ja jopa syöpää. Ilmeisesti männystä haihtuu haitallisia yhdisteitä, joita eläin ei saisi hengitellä. Kyselin muutamalta kutterin valmistajalta, sisältääkö heidän kuivikkeensa mäntyä. Kyllä sisältää, vaikka sisällysluetteloa ei olekaan eritelty juuri missään pakkauksessa. Tästä, ja siitä syystä, että kutteri pölisee melko paljon, en suosittele sitä kuivikkeeksi. Se on kyllä edullista ja imukykyistä, mutta esimerkiksi poikasille tai jatkuvaan käyttöön sitä ei kannata hankkia.

Pellavakuiviketta on kehuttu, mutta en ole löytänyt sitä mistään. Se on myös melko kallista. Sen sijaan kutterin jälkeen siirryin hamppukuivikkeeseen. Sitä on sekä pellettinä että hakkeena. Hamppukuiviketta saa isoissa paaleissa maatalouskaupoista ja se on edullista. Pelletistä ei ole kokemusta, mutta tätä haketta käytin muutaman paalillisen. Sen sanotaan pöllyävän vähemmän kuin tavallisen kutterin. Minusta siinä oli omituinen tuoksu enkä sitten jatkanut sen käyttöä. Yksi kaneistani tuhahteli, ei nyt mitään isoja aivastuksia, mutta kuitenkin tarpeeksi, että jotain pölyä siitä tulee.

Sain joskus vinkin, että rautakaupoista saa lämmityspellettiä, jota voi käyttää kaneilla (ja vaikka kissoilla) kuivikkeena. Näistäkin otin selvää ja niissä on mäntyä. Säkit ovat edullisia, mutta ainakaan omat kanit eivät ikinä pellettikuivikkeeseen tykästyneet. Tassut luistivat ja se oli kovaa. Niin ikävän tuntuista, että Tupuna-rouva tömisteli takajalkojaan. Sitä oli vaikea lapioida niin, ettei mene paljon puhdasta kuiviketta hukkaan. Papanoita olisi pitänyt poimia käsin. Pissatut kohdat sai kyllä hyvin pois, koska pelletti murenee kastuessaan. Pelletit jäävät siis meillä kauppaan 🙂

Joku saattaa käyttää olkea kuivikkeena, mutta sen alle voi tarvita imukykyisemmän kuivikkeen. Olkea on myös hankalaa poistaa vessalaatikosta lapiolla.

Paperipellettiä suositellaan kovasti. Sitä myydään kissanhiekkana. Meille se on väärässä muodossa, mutta se voisi olla erittäin hyvä vaihtoehto mäntyä sisältäville pelleteille.

Kun yksi kani oireili tuhahtelemalla ja toisella oli jo haapahake ulkonevien silmien takia käytössä, päätin siirtyä kokonaan Mörttiin. Tai vastaavaan haapahakkeeseen. Se ei pöllyä. Jostain syystä kyllä uuden röpösäkin avaaminen saa pientä yskänpuuskaa minussa aikaiseksi, mutta kaneille se sopii. Ei jää keskelle silmää roskaksi, kuten kutterit tai jauhoksi kastuessaan murenevat pellettikuivikkeet. Monilla lyhytkuonoisilla kaneilla, kuten hermeliinit ja leijonanharjakset, on ulkonevat silmät. Niihin tulee helposti haavoja, jotka puolestaan tietävät rahanmenoa eläinlääkärireissujen muodossa.

wood chips

Omassa vertailussa on Mörttiröpö ylitse muiden. Imukyvyssä se häviää ja myös hinnassa, mutta mitäpä sitä ei eläintensä hyväksi tekisi 🙂 Kun vessalaatikon siivoaa joka päivä, ei huonohko imukyky ole ongelma. Jos muutakin parannusehdotusta tälle haapahakkeelle voisi antaa, suunnittelisin paremman materiaalin sen säkille. Nykyinen muovi rispaantuu pussia leikatessa niin, että valkoisia ja erittäin sähköisiä muovinliruja on joka puolella.

Jos lemmikillä on vaikkapa tuore leikkaushaava, ottaisin kuivikkeen kokonaan pois ja käyttäisin vauvoille tarkoitettuja peittoja ja makuupusseja alusina. Niitä pitää hankkia sen verran, että ehtii pestä vähintään 60 asteessa likaiset aluset, ennen kuin pitää taas vaihtaa ne. Vaihto kannattaa tehdä pari kertaa päivässä. Näin haavaan ei jää mitään ylimääräistä kiinni eikä se tulehdu helposti.

Mitä ei saisi käyttää kuivikkeena? Sanomalehti ja sahanpuru ovat pannassa. Toisesta irtoaa myrkyllistä mustetta ja toinen pöllyää ihan liikaa. Niitä mäntyä sisältäviäkin kuivikkeita kannattaa välttää. Samoin paakkuuntuva kissanhiekka ja hajustetut kuivikkeet ovat vältettävien listalla. Paakkuuntuvassa kissanhiekassa piilee suolitukosriski ja hajustettu (esim. omenan tuoksu) on yhtä huono kuin mäntyä sisältävä kuivike.

Mikä on sun mielestä paras kuivike ja miksi? 🙂

Mitä kuuluu Kanikirjalle?

Oikein mukavaa torstai-iltaa! Tänään on Puputäti saanut ilahduttavan paljon käyttää ääntään 🙂 Ensin suorassa lähetyksessä Jasminen kanssa RadioFiiliksen aamussa (kiitos tästä mahdollisuudesta!) ja sitten kävin vielä äänestämässä ennakkoon. Lunta on tullut paljon, ainakin tämän talven mittapuulla.

Mitä sitten Kanikirjalle kuuluu? No, hoito-oppaalle kuuluu hyvää, tänäänkin on tullut tilausta. Viime vuoden menekki oli 428 kirjaa. Eli 23.10.2017 lähtien joulukuun loppuun. Pienoinen tuuletus tähän 🙂 Suuret kiitokset kaikille tilaajille ja lukijoille! Pääsin sadan pirkanmaalaisen joukkoon Yle Tampereen somekampanjassa ja minua haastateltiin myös Yle Suomi Tampereen radiossa. Tampereen Viikko -lehti teki juttua Kanikirjasta ja myös muutama kirja-arvostelu ilmestyi.

Teisko-Aitolahti-lehden toimittaja kävi tekemässä juttua ja kuten tuossa jo mainitsinkin, aamulla pääsin suoraan lähetykseen. Olen todella kiitollinen kaikista näistä mahtavista tilaisuuksista!

kanikirja_kannet_web

Mistä Kanikirjaa sitten voi ostaa? Suoraan minulta (meilaa sarin.arkki@gmail.com), kirjakaupoista, nettikaupoista ja vaikkapa Kananlennosta tai Onnen Lemmikeistä. Opas löytyy myös kirjastoista kautta maan, ei muuta kuin lainailemaan! 🙂

Halpa mutta hyvä pesuaine

Mukavaa lauantaita! Tänään olen saanut ihmeen paljon aikaiseksi, vaikka onkin vapaapäivä 🙂 Minun on jo pitkään pitänyt kokeilla etikan tehoa kanien vessalaatikoiden kanssa. En löytänyt marketista pulloa, jossa olisi lukenut pelkkä ”etikka”, joten valkkasin väkiviinaetikan. Otin isoimman koon eli 1,5 litraa.

Tyhjensin häkin alusen kuivikkeista ja heinästä ja pyyhin sienellä. Aiemmin olen käyttänyt muita pesuaineita ja ihan vain vedellä pyyhkinyt päivittäin pissatahroja. Käytän kuivikkeena haapahaketta, joka ei ole kovin imukykyistä. Se kuitenkin pöllyää vähiten, joten siksikin se on kaniperheen valinta.

Puolentoista litran puteli etikkaa maksoi alle kaksi euroa. Sillä sai puhdistettua melkein kaksi vessalaatikkoa (häkin alaosaa).  Valuttelin aika reippaasti raakaa etikkaa laatikkoon ja annoin vaikuttaa. Kuului pientä sihinää. Noin vartti on hyvä, mutta voi myös antaa vaikuttaa vähän kauemmin. Pidin kylppärin ikkunaa auki, koska etikkahöyryt olivat melkoiset. Pidin kylppärin oven myös kiinni, jotta eläimet eivät pyörry.

Tämä oli alkutilanne, älkää pelästykö..

DSC_0513

Jynssäsin pinttymiä juuriharjalla ja huuhtelin välissä vedellä. Sitten laitoin uutta etikkaa päälle ja annoin taas vaikuttaa tovin. Muutama pikkupläntti jäi, mutta tässä lopputulos:

DSC_0514

Melko hämmästyttävää, eikö?

Vaihdan likaiset kuivikkeet puhtaisiin joka aamu ja pyyhin sienellä pissaisia kohtia. Silti vessalaatikkoon jää pinttymiä. Nyt on itsekin todistettu, että etikka toimii. Ostin aiemmin eläintarvikeliikkeestä koirille ja kissoille tarkoitetun entsyymipesuaineen, millä pitäisi saada juuri pissatahroja hyvin pestyä. Puteli maksoi muistaakseni lähemmäs parikymppiä ja siinä on tosi pitkä vaikutusaika. Pullon kyljessä myös varoitellaan, ettei lemmikki saa haistella aineen höyryjä. Sen tuoksu onkin melko pistävä. Vaikeampi käyttää, huonompi teho ja kalliimpaa kuin etikka. Taitaa Puputäti vastedes valkata etikan ja jättää muut putelit kauppaan..

Lemmikin ei ole hyvä haistella etikan höyryjä, joten kannattaa tosiaan käyttää sitä hyvin tuuletetussa tilassa ja huuhdella etikka pois huolellisesti. Sen jälkeen vielä kuivaus ja valmista tuli!

Nyt kun siivouksessa olen päässyt etikan ”makuun”, voisi seuraavaksi ottaa kokeiluun pyykkietikan. Sitä on ainakin kehuttu hyväksi ja on lisäksi vegaaninen tuote. Ainakin ne vaihtoehdot, joita itse olen silmäillyt 🙂

Leivonnassa ja ruuanlaitossa käytettäviä tuotteita on muutama, jotka käyvät myös siivoukseen tai vaikka lääkkeeksi. Etikka ja ruokasooda on monille tuttu, mutta nyt olen pari päivää sekoittanut jauhettua inkivääriä puoli teelusikallista kuumaan veteen. Vettä on mukillisen verran. Veden annetaan jäähtyä ennen kuin hörpätään ja purskutellaan sillä. Arvaatko mihin vaivaan sitä käytetään? No, reilu viikko sitten yksi hammas paikattiin ja sitä on alkanut särkeä. Seuraavaa hammaslääkärikäyntiä odotellessa olen särkylääkkeen lisäksi ottanut tuon purskuttelun käyttöön. Sen pitäisi lievittää tulehdusta ja turruttaa kipeää hammasta. Kiitos Saana Monthanille vinkistä! 🙂

Eläimistä ja hajuista

Aurinkoista perjantaita! Otsikosta huolimatta nyt ei puhuta eläinten aiheuttamista hajuhaitoista vaan siitä, kuinka tärkeä hajuaisti on. Se on esimerkiksi koirille, kissoille, kaneille ja monille muille kotieläimille yksi tärkeimmistä aisteista.

Kuinka moni on ihmetellyt, miksi vaikka juuri se koira ei ole tunnistavinaankaan sinua, kun haet sitä hoidosta lomareissun jälkeen? Minä ainakin ihmettelin tätä vuosia sitten, kun meillä vielä oli koira. Ajattelin silloin, että Roope on varmaan tuohtunut meille, kun joutui hoitoon. Siitä ei kuitenkaan nykytiedon valossa ole ollenkaan kyse. Kun olet käynyt lomamatkalla, tuoksut erilaiselta kuin normaalisti. Vaikka koira tunnistaa äänet samoiksi, se silti luottaa eniten hajuaistiinsa, joka siis nyt kertoo, että ei tunnista näitä ihmisiä.

Tuhto on yksi arimpia kaneja, mitä olen adoptoinut. Tyyppi ei tule morjenstamaan, kun tulen kotiin vaan odottelee muutamia tunteja ennen kuin loikkii piilostaan näkyville. Herra varmaankin kuulostelee ja haistelee hetken ennen kuin luottaa siihen, että tuttu ihminen tuli kotiin. Ei sitä nyt sentään kenelle tahansa sovi näyttäytyä!

Jos on eläinlääkärireissu tiedossa, älä ihmettele, jos vaikka perheen toinen kissa sähisee reissun jälkeen kaverilleen. Hän ei vain tunnista eläinlääkärihajujen alta vanhaa tuttua. Ei hätää, kyllä se ajan kanssa helpottaa taas. Yksi vaihtoehto on ottaa molemmat koppaan mukaan.

Myös kaneille ja muille saaliseläimille hajut ovat tärkeitä. Näkö ei välttämättä ole kovin terävä, vaikka moni näkee pimeässä moninkertaisesti paremmin kuin ihminen. Petoeläinten ääniksi voidaan luulla esimerkiksi lasten kimeitä huutoja, mutta jos pelästyminen ei ole kovin paha, hajuaisti kertoo, että kyseessä onkin ihminen. Jos se on vielä tutun ihmisen haju, voi taas alkaa rentoutua.

Miksi hamsteri tai jyrsijä voi puraista ihan ilman syytä? No, kaikella on syynsä, vaikka siltä ei aina näytä. Olin muistaakseni syönyt jotain, missä on juustoa, ja olin hamsterini kanssa kylpyhuoneen lattialla. Siellä on muuten helppo juoksuttaa pikkujyrsijöitä turvallisesti, kun vaan laittaa jonkun painavan ja pitävän esteen kaivon ritilän päälle. Hamsteri käyttäytyi ensin normaalisti, mutta sitten yhtäkkiä puraisi sormeani. Ei ilkeyttään vaan koska Neilikka erehtyi luulemaan sormeani ruuaksi. Pesaise siis kädet ennen kuin käsittelet lemmikkiä, jotta ei tule väärinkäsityksiä puolin tai toisin 🙂

Minulta kysyttiin, tunnistaako koiraemä pentunsa sen jälkeen, kun ne lähtevät uusiin koteihin. Kommentoi ihmeessä, jos tiedät tällaisista tapauksista! Tähän mennessä olen kuullut eriäviä kokemuksia aiheesta. Toisten koirat eivät ole näyttäneet tunnistavan pentujaan luovutuksen jälkeen, kun taas toiset ovat innostuneet jopa kahden vuoden päästä näkemistään pennuista. Onko tässä kyse siitä, että emä tunnistaa koiran juuri pennukseen vai onko se innoissaan jonkin muun asian vuoksi? Esimerkiksi toisen käyttäytymisen perusteella? Pennun haju kuitenkin varmasti muuttuu uuteen kotiin mentyään. Kani ei oletettavasti tunnista poikasiaan eikä hamsterikaan (ainakaan syyrianhamsteri) siedä poikasiaan enää vieroituksen jälkeen. Kissalla voi mennä muisti jo eläinlääkärireissun aikana, mutta entä koirilla?

Eläinten hajuaistista voi lukea lisää mm. Helena Telkänrannan kirjasta ”Millaista on olla eläin?” jota kyllä suosittelen lämpimästi kaikille. Paljon painavaa asiaa, mutta sieltä voi hyvin poimia itseään kiinnostavia aiheita.