Ensimmäinen kanini

Ihan ensimmäinen kanini oli Iines. Iines hankittiin eläinkaupasta ja elettiin 90-luvun alkua. Eläinkaupan myyjä sanoi meille, että ei meidän kannata tätä kania ostaa vaan nuorempi kani. Halusin kuitenkin juuri Iineksen (nimen annoimme me, ei eläinkauppa). Iines muutti meille ja kauhistuttaa ajatella, millaista hoitoa Iineskin mahtoi saada. Ei meillä ollut mitään hoito-oppaita enkä ole varma, oliko Iineksellä edes heinää koko ajan saatavilla. Häkki oli tosi pieni eikä siinä ollut mitään piilopaikkaa. Häkki oli keittiössä eikä sen ovi todellakaan ollut auki koko ajan. Iines oli ihan normaali aikuinen kani eikä edes kovin arka tapaus, kun nyt asiaa miettii. Silloin tuntui, että Iines ei ole yhtään kesy. Ei ihme, sillä meitä oli kaksi innokasta lasta, toinen vielä tarhaikäinen ja itse kävin ala-astetta. Lisäksi, Iines oli yksin, ilman lajitoveria. En muista kauanko Iines meillä oli, mutta lopulta vanhemmat päätyivät siihen ratkaisuun, että Iines annetaan pois. Iines muutti isän työkaverille, jolla oli muitakin kaneja. Toivottavasti parempaan kotiin.

Tämähän on kyllä vielä tänä päivänäkin se tavallinen tarina, miten kaninhankinta menee. Sitä näkee jatkuvasti eläinsuojelutyössä. Juuri tästä syystä halusin kirjoittaa kanien hoito-oppaan, koska sille on niin suuri tarve. Koirien ja kissojen jälkeen kani taitaa olla seuraavaksi yleisin lemmikki. Jos kaneista tiedetään etukäteen, ehkä hankinta jää tekemättä, jos tuntuu, ettei kani olekaan yhtään sopiva lemmikki juuri omalle kohdalle.

Minustako sijaiskoti?

Kehotan kaikkia, joita kaninhankinta mietityttää, lukemaan hoito-oppaan ja jos siltä tuntuu, voi vaikka ryhtyä ensin sijaiskodiksi kanille tai kaneille. Siinä voi turvallisesti harjoitella kaninpitoa ilman, että tarvitsee itse etsiä uutta kotia, jos hoito ei miellytäkään. Kannattaa ehdottomasti ottaa selvää oman alueen eläinsuojeluyhdistyksistä ja kysyä, josko heillä on tarvetta uusille sijaiskodeille. Ainakin Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistyksen kanssa toimitaan niin, että tarvikkeet tulevat heiltä eikä tarvitse itse hankkia mitään etukäteen. Yhdistys myös maksaa eläinlääkäri- ja lääkekulut. Tarvittaessa apua saa myös ruokien ja kuivikkeen hankinnassa. Voit tarkistaa oman alueen yhdistykset osoitteesta täältä.

Pari sanaa jalostuksesta

Poppana on hermeliini ja hermuilla on lyhyemmät korvat kuin muilla kaniroduilla. Vaikka Poppanan etutassut eivät aivan yllä korviin asti, neiti tekee saman pesuliikkeen kuin muutkin kanit. Naamaa pestessään Poppis laittaa korvat alaspäin ja yrittää pestä niitä etutassuilla. Ne vaan ovat niin nysät, etteivät yllä tassujen väliin. Silti Poppana tekee tämän korvanpesuliikkeen, kummallekin korvalle vuorollaan. Etenkin kääpiökaneista on jalostettu lyhytkuonoisia, mikä näkyy Poppanassakin. Silmät ovat ulkonevat ja hammasongelmat ovat tavallisia. Tupunallakin oli krooninen silmävaiva, sillä kyynelkanavat olivat tukkeutuneet. Lyhyessä kuonossa ei ole tarpeeksi tilaa sekä kyynelkanaville että hammasjuurille. Ulkoneviin silmiin tulee jatkuvasti roskia ja jopa haavoja. Ne ovat kivuliaita ja vaativat jatkuvaa hoitoa.

jalostus

Luppakorvaisten kanien korvakäytävät tekevät ylimääräisen mutkan, jonne on hyvä bakteerien jäädä muhimaan. Tulehdus voi edetä ja hoitamattomana johtaa esimerkiksi kanin kuuroutumiseen, tasapainohäiriöihin ja muihin ongelmiin.

Rex-turkkisia kaneja vaivaa tassunpohjatulehdukset, koska turkki on niin ohut. Tietyillä kuvioiduilla kaneilla voi olla megakoolonia ja punasilmäiset kanit ovat herkkiä kirkkaalle valolle.

Ylijalostuksen eli siis ihmisen aiheuttamia ongelmia esiintyy varmaankin ihan kaikilla eläinlajeilla. Siis kaikilla niillä, joihin ihminen on jalostuksella kajonnut. Esimerkiksi kultakaloilla, mopseilla, bulldogeilla ja vaikkapa persialaisilla kissoilla. Vastuu on etukädessä niillä kasvattajilla, jotka tällaisia ominaisuuksia haluavat vahvistaa, mutta myös ihmisillä, jotka luovat näille roduille ja lajeille kysyntää. On kuitenkin sanottava, että kodittomiksi joutuvia eläimiä pitää auttaa, oli niiden rotu ja ominaisuudet mitkä tahansa.

Tonttuovi ja vähän muutakin

Moikka! Nyt on tonttuovet taas muotia ja piti Puputädinkin kokeilla askarrella sellainen 🙂 Siihen voi käyttää materiaaleja, mitä jo löytyy kotoa tai vaikka lähimetsästä. Jotkut käyttävät jäätelötikkuja ja lattialistanpätkiä tai pieniä valokuvakehyksiä. Minulla sattui olemaan vanha hevosenkenkä, tähtianiksia, lankoja ja marja-aronian oksia. Niistä syntyi tällainen ratkaisu:

DSC_0546

Puputäti kun olen, piti tonttuina olla jänöjussikoita 😀 Joko teillä on tonttuovi?

Jos tonttuoven askartelusta jää kipeä niska, tai muuten kroppa kremppaa, kalevalainen jäsenkorjaus auttaa. Olin tänään taas Saana Monthanin käsittelyssä, jota suosittelen lämpimästi!

Nyt kun on raukea olo ja perjantaipitsa syöty (hurjalla määrällä valkosipulia tietysti), olisi kiva katsoa telkkaa, mutta tänään ei tulekaan Sohvaperunoita. Höh! Se on kyllä hyvä ohjelma, vai mitä? 🙂 Ehkä vähän Isä Brownin mysteereitä ennen kuin nukkumatti tulee.