Aineeton lahja

Heissan! Koska huomenna on ystävänpäivä, aloin pohtia aineettomia lahjoja. Mitä voi antaa esimerkiksi eläimistä pitävälle tai luonnosta innostuneelle? Eläimistä pitävä arvostaa varmasti kummina olemista. Eläinsuojelukeskus Tuulispää on Somerolla sijaitseva eläinten turvakoti. Siellä asuu mm. kaneja, kanoja, lehmiä, vuohia, lampaita, sikoja ja kettuja. Voit valkata joko tietyn eläimen tai eläinlajin, jolle olla kummina. Lisätietoja täällä.

Jos kummius kiinnostaa, myös aaseja voi adoptoida. Brittiläisen the Donkey Sanctuaryn kummeja kaipaavat aasit löytyvät täältä. WWF:n sivuilla voi valita esimerkiksi Itämeren, saimaannorpan tai ilmaston kummiuden.

Eri eläinsuojeluyhdistykset keräävät varoja jäsenmaksuilla ja lahjoituksilla. Voit tehdä lahjoituksen toisen nimissä tai ostaa hänelle jäsenyyden yhdistykseen. Esimerkiksi Pirkanmaan eläinsuojeluhdistyksen lahjoitustiedot löytyvät täältä. SEY eli Suomen eläinsuojelu on usean suomalaisen eläinsuojeluyhdistyksen kattojärjestö. Oman alueensa eläinsuojeluyhdistyksen jäseneksi voi liittyä täällä.

Jos luonto on lähellä sydäntä, Vihdissä sijaitsee Halauspuu-metsä, josta voi adoptoida puun korkeintaan viideksi vuodeksi. Hinnat ovat kuudestakympistä ylöspäin. Myös Lapissa sijaitseva Halipuu tarjoaa kummipuita. Kummius kestää viisi vuotta ja oman puun voi valita. Edullisimmin puun voi adoptoida kolmellakympillä. Puiden kummit auttavat säilyttämään metsiä. Mukavia lahjaideoita hänelle, jolla on jo kaikkea!

P.S. Hyviä uutisia, sillä Morticia-kissa löysi vihdoin oman kodin! Jee! Jos muistat, mainitsin neitokaisen aiemmassa kirjoituksessani.

Mainokset

23. luukku: Petunian tarinasta

Mukavaa lauantaita! Se on aatonaatto käsillä 🙂 Koska huomenna julkaisen sadun, ajattelin pysyä samassa aiheessa ja tehdä pienen paljastuksen..

Muiden eläinsatujen lomassa kirjoitin sadun Petuniasta. Olen lahjoittanut tarinan Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistykselle (Pesu ry) ja siihen tehdään ensin kuvitus, taitto ja viimeisenä painatus. Kauemmin Pirkanmaalla asuneet saattavat muistaa, millainen oli Pesun ensimmäinen logo. Tarinan julkaiseminen on vähän kuin ympyrän sulkeutumista siinä mielessä 🙂

Millainen tyyppi on Petunia? No, en voi paljastaa liikaa vielä vaan teidän täytyy odotella ensi vuoteen. Hän on pesukarhu, joka tykkää liikunnasta 😉 Kirjasta tuleekin vähän erilainen satukirja eli pysykää kuulolla! Kirjan tuotto menee Pesulle eli minä, kuvittaja sekä taittaja teemme tämän pro bono -periaatteella. Aina ei ole mahdollista lahjoittaa rahaa, tarjota tilapäistä tai pysyvää kotia eläimelle, mutta on niin erilaisia tapoja auttaa, että jokaiselle löytyy varmasti jotain. Ei muuta kuin oman alueen eläinsuojelutoimintaan tai muuhun itseä kiinnostavaan vapaaehtoistyöhön mukaan! Hiiop! Vielä ehtii 🙂

Erään gerbiilin tarina

Vapaaehtoisen eläinkoordinaattorin pestistä jäi monia eläinkohtaloita mieleen. Yksi niistä on erään gerbiilin tarina.

Lapsille oli ostettu kaksi gerbiiliä. Myöhemmin lapsille oli tullut allergiaa niin, ettei gerbiileitä voitu enää pitää. Toisella gerbiileistä oli kuulemma jalka vääntynyt ja oletettavasti se oli jossain vaiheessa murtunut. Eläin ei ollut saanut mitään hoitoa tähän. Gerbiili oli myös laihtunut, vaikka se viihtyi ruokakupilla.

Gerbiileitä ei näy eläinsuojeluyhdistyksissä kovin usein, sillä ne elävät niin lyhyen elämän, että niihin ei ehditä kyllästyä. Siksi kysyntä saattaa joskus ylittää tarjonnan, kun moni haluaa antaa kodin nimenomaan kodittomalle eläimelle. Näillekin gerbiileille oli onneksi yhteinen koti jo tiedossa siinä vaiheessa, kun ne tuotiin yhdistykselle.

Uusi koti huomasi heti, että toisella gerbiilillä ei ole kaikki kunnossa. Hän vei molemmat eläinlääkäriin ja kävi ilmi, että jalkavaivaiselta gerbiililtä puuttuu hampaita. Ressukka ei pystynyt syömään mitään kovaa, kun jyrsimiä ei enää ollut. Uusi koti tarjosi onneksi nestemäistäkin ruokaa heti gerbiileille, joten nälkä loppui siihen.

En saa mielestäni jyvää lutkuttavaa gerbiiliparkaa, jonka kipeä tassukin oli jätetty hoitamatta. Tassu oli luutunut jo väärään asentoon eikä sille voinut tehdä mitään. Tassun outo asento ei haitannut eläimen menoa. Sen sijaan pitkään kestänyt ravinnonpuute oli tehnyt eläimestä niin heikon, ettei se enää elänyt kauaa. Oli gerbiilillä toki ikääkin jo, mutta olisi varmasti elänyt pitempään ilman näitä koettelemuksia. Lohtua tarjoaa kuitenkin se, että gerbiilit saivat hyvän loppuelämän kodin, jossa saivat myös elellä vapaana.

Pientenkin eläinten terveydentilaa pitää jatkuvasti tarkkailla eikä minkään lemmikin hoitoa saa jättää pelkästään lapsen vastuulle.

Laihtumista ei välttämättä huomaa, jos se tapahtuu vähitellen. Jos jyrsijäsi viihtyy ruokakupilla epänormaalin pitkiä aikoja, tarkista hampaat ja vie eläin tarvittaessa eläinlääkäriin. Esimerkiksi rotta, hamsteri ja gerbiili ovat sekasyöjiä, joille saa ja pitää antaa myös eläinproteiinia. Siemenseos ei riitä eikä sitä enää suositellakaan. Jos satut löytämään tavallisia kärpäsiä tai muita ei-myrkyllisiä hyönteisiä (jo kuolleita sellaisia), tarjoa niitä jyrsijälle. Hampaatonkin eläin pystyy syömään vedessä turvotettua pellettiä, erilaisia puuroja, vauvojen soseita, vihannes- ja hedelmäraasteita ym. Terveeltä eläimeltä ei kyllä pitäisi hampaita tippua, joten se on itsessään jo merkki jostain sairaudesta tai traumasta.

Jos ei pysty huolehtimaan eläimestä, on aina hyvä pyytää ajoissa apua. Oman alueesi eläinsuojeluyhdistyksen yhteystiedot löydät täältä https://www.sey.fi/seytoimii/seyn-jasenyhdistykset.

 

 

Paras joululahja?

Joululahjatoiveita voisi ajatella tänä vuonna vähän eri tavalla. Pienellä kampanjoinnilla eli tässä tapauksessa tiedonjaolla voi saada suuria aikaan. Todella moni hankkii yksittäisen kanin. Vasta vähän ajan päästä mietitään sille kaveria. Moni myös hankkii sen kanin kasvattajalta tai eläinkaupasta. Tiedättekö, millaisten eläinten on kaikista vaikeinta löytää uusi koti? Ikävä kyllä, mustat eläimet (yleensä kissat tai kanit) tai valkoiset ja punasilmäiset eivät oikein menesty. Myös ns. special needs -eläimet jäävät usein koditta. Sehän ei mitenkään ole eläimen vika eikä eläimessä edes ole mitään vikaa. Jos tällainen erityistarpeinen, sanotaan nyt vaikka kani, on vielä osa parivaljakkoa, kodinetsintä on todella vaikeaa.

Moni ensimmäistä kania hankkiva ei halua kahta kania kerralla. Se olisi kuitenkin kaikista helpointa, kun ei tarvitse itse huolehtia kanien tutustuttamisesta (jos siis kanipari on valmis ”paketti”). Yleensä sanotaan, että kanisiskokset tai emä ja naaraspoikanen tulevat hyvin toimeen. Kyllä nekin voivat alkaa tapella vääränlaisessa ympäristössä, ja leikkaamattomina. Paras kanipari taitaa olla leikattu uros ja leikattu naaras. Sellaisia olisi nytkin joulun alla tarjolla. Katsokaa esimerkiksi tätä pariskuntaa http://kodittomat.info/lemmikit/huisku-ja-valkotassu-a3122 . Heidän tietonsa löytyvät myös Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistyksen omalta sivulta. Tai siis, toivotaan, ettei löydy kauaa, koska tottahan heille on nyt löydyttävä se oma, loppuelämän, koti!

Huiskulta on poistettu hampaita, mutta ilmeisesti sinne on entisen omistajan teettämässä operaatiossa kuitenkin jäänyt juurenpalasia, kun kerran ilmoituksessa lukee, että hampaita on tarvittaessa lyhennettävä. Onko ketään eläinlääkäriä kuulolla? Tässä olisi just sulle sopiva kanipari! Voit tehdä tarvittavat lyhennykset itse 🙂

Hammasvika ei ole kanin syy vaan vääränlaisesta jalostuksesta kumpuava sairaus. Se ei useinkaan ole syy lopettaa kania vaan vaiva on kyllä hoidettavissa.

Pesulta (Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistys) löytyy myös toinen kaniparivaljakko: Pippuri & Inkivääri. Myös heidän on vaikea löytää omaa kotia, koska heitä on kaksi. Monesti näkee sitä, että omistajat etsivät erillisiä koteja heidän jo toisiinsa kiintyneille kaneille. Se on sääli, sillä kumppanin menetys on rankka juttu. Toivotaan heillekin uusi, loppuelämän, koti joululahjaksi!

Miksi kaksi kania on parempi kuin yksi?

Kani on yhdyskuntaeläin, jonka kuuluu elää lajitoverin kanssa. Vain toinen kani voi pestä kaverinsa naaman ja samalla kenties ennaltaehkäistä silmätulehduksia. Vain toinen kani puhuu samaa kieltä. Vain toinen kani tuo turvallisuudentunnetta, joka tekee kanista rauhallisen, kun vahtivuorot voi jakaa toisen kanssa.

Jos kaikilla tutuilla ja sukulaisilla on jo kaneja, kannattaa silti jakaa kanitietoa. Joku voi miettiä kaninhankintaa ja päätyä juuri näihin tapauksiin. Vaihtoehtoisesti joku voi kiinnostua tilapäiskodiksi ryhtymisestä. Sekin voi olla jollekin eläimelle se paras joululahja. Karu totuus on, että monesti eläinsuojeluyhdistyksille tulevat eläimet ovat lopetusuhan alla, jos paikkaa ei löydy.

Tilapäiskoti tai pysyvä koti – tässä myös hyvä lahjavinkki mihin tahansa kanitalouteen: ”Kanikirja: opas kanien maailmaan” 🙂