Puputäti, kuvittaja ja graafikko yhdistivät voimansa eläinten hyväksi

Täältä se tulee, vuoden odotetuin kirja! Juuri sopivasti jouluksi 🙂 Mielikuvitusta ei ole Puputädiltä juuri koskaan puuttunut, joten yksi uusista ideoista ilmestyy painosta noin viikon kuluttua. Montako sulle laitetaan? 🙂

”Petunia Pesukarhun tempputarina” osoittaa hyvin sen, miten erilaisilla tavoilla hyväntekeväisyyttä voi harjoittaa. Aina ei tarvitse lahjoittaa tavaraa tai rahaa vaan voi tarjota omaa ammattitaitoaan esimerkiksi yhdistysten käyttöön.

Muutama vuosi sitten työkaverini, Anniinan kanssa keksittiin muuan keppijumppaileva pesukarhu. Idea lähti työpaikan taukojumppahetkistä joulukuussa 2015, mutta lisää lihaa luiden ympärille tuli vasta kesällä 2016. Tarjosin ”Petunia Pesukarhun tempputarinaa” Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistykselle heinäkuussa 2017 ja kuvitusta siihen alettiin tehdä syyskuussa 2017.

Koska lahjoitin tarinan PESU ry:n käyttöön, mulle oli tärkeää, että myös kuvitus ja taitto saadaan lahjoituksina. Näin onneksi kävi, sillä Hanne Rantala, Yhdysvalloissa asuva intuitiivinen kuvittaja otti pestin vastaan. Kun kuvat valmistuivat, Annukka ”Nukka” Repo alkoi taittaa kirjaa. Meillä on kaikilla rescue-lemmikkejä, joten eläinrakkaus on ehdottomasti yhdistävä tekijä 🙂

Tänä vuonna on lanseerattu #miautoo -kampanja. Jos et ole siitä vielä kuullut, kissakriisi meinaa levitä käsiin. Vapaaehtoiset hoitavat orpopentuja ja yrittävät epätoivoisesti selviytyä edes tästä vuodesta. Uudelle hyväntekeväisyyshankkeelle on todella tarvetta. Kissojen lisäksi PESUlle tulee paljon kaneja ja koiria. Eläinlääkärikulut huitelevat tähtitieteellisissä luvuissa, kun yhdistyksille päätyvät lemmikit ovat yhä huonommassa kunnossa. Toki niistä tulee vielä oivia lemmikkejä, mutta niiden kuntouttamiseen menee paljon rahaa. Jos eläinsuojeluyhdistykset eivät näitä eläimiä auta, monen päivät olisivat luetut.

Mistä on kysymys? Kenelle kirja sopii?

Petunia on 4 in 1 eli satukirja, jota voit lukea pienimmille lapsille, värityskirja jota haluaa kokeilla lasten lisäksi aikuiset, puuhakirja jonka mukaan voi esimerkiksi jumpata lasten kanssa, ja sen ostaminen on myös eläinsuojeluteko. Mikä olisikaan parempi joululahja? Lue lisää jumppaavasta pesukarhusta, joka päätti muuttaa Suomeen!

Pehmeäkantinen, koko B5, liimasidottu, 20 sivua. Sisus mustavalkoinen, 10 kuvaa. Normihinta 10€/kpl + postikulut. Tilaa omasi osoitteesta tuotteet@pesu.org!

Tukkuhinta 6,50€/kpl + postikulut. ISBN 978-952-94-1190-0

Mainokset

Elokuva-arvostelusta eläinsuojeluun

Heissan! Kävin leffassa muutaman vuoden tauon jälkeen. Edellinen elokuvateatterikokemus oli Creed, koska tykkään Rockysta 😀 Tällä kertaa erehdyin katsomaan Jurassic World: Kaatunut valtakunta -leffan. Tämä jurakaudelta nykyaikaan tuotu seikkailuelokuva oli Puputädille ihan liikaa. Monen mielestä Jurassic Parkin neljäs jatko-osa on näyttävä toiminnantäyteinen tieteiselokuva, mutta minua se kyllä onnistui ahdistamaan niin, että väänsin ihan kunnolla itkua useaan otteeseen. Muutamat kohtaukset kummittelevat mielessä varmasti vielä vuosienkin päästä. En suosittele herkimmille! En kyllä pidä itseäni erityisen herkkänä, kun katselen toimintaa, trilleriä ja kauhuakin välillä. Mutta jos joku tekee pahaa eläimille, sitä en pysty enkä halua katsoa. Vaikka ne eläimet olisivat nukkeja tai muita erikoistehosteita.

Kakkos- tai kolmososaa en muistaakseni ole nähnyt kokonaan, mutta muuten olen katsonut kaikki Jurassic Park- leffat. Kyllä se eka on edelleen paras, vai mitä? Toki siinäkin joutuvat eläimet ahdinkoon, kun lehmiä ja vuohia kärrätään muka dinosaurusten ruuaksi. Tämä neljäs jatko-osa erosi kuitenkin edellisistä siinä, että mukana oli vahva eläinsuojeluteema. Ilman juonipaljastuksia en voi enempää kertoa, mutta jos et aio leffaa katsoa, eivät seuraavat virkkeet haittaa mitään 🙂 Jos aiot, hyppää seuraavaan kappaleeseen. Leffan lopussa dinojen puolella oleva pikkutyttö toteaa, että kyllä saurukset pitää pelastaa, koska ne ovat yhtä eläviä kuin hänkin. Niinpä niin. Siinä kiteytyy elokuvan sanoma melko hyvin. Elokuvan anti voi tietty joillekin olla näyttävät toimintakohtaukset ja lentävä veri.

Häkitettyjen dinosaurusten surulliset hätähuudot eivät eroa muiden luonnosta pyydystettyjen tai ylipäätään eläinten ahdingosta. On trofeemetsästystä, eläintarhoja, eläinkokeita, tehotuotettuja, syötäväksi kasvatettuja eläimiä ja ihan vaan lemmikkejä, jotka on suljettu häkkeihin. Kaikki nämä aiheuttavat ainakin itselleni suurta ahdistusta. Vaikka moni häkittää eläimiä tietämättömyydestä, se ei paranna eläimen hyvinvointia. Monen mielestä kanit ja jyrsijät ovat tylsiä lemmikkejä, ne vaan istuvat häkissä ja möllöttävät. Pelkäävät ihmistä, kun käsivarsi ojentuu nassun eteen. Hamsteritkin nappaisevat melko herkästi käteen vekin. Ikävä lemmikki? Vai oikeutettu reaktio jatkuvaan herättelyyn ja väkisin sylittelyyn?

Monesti luullaan, että Suomessa on sentään asiat hyvin eläimillä ja ihmisillä. Valtaosalla varmasti onkin asiat hyvin, mutta kaikilla ei tosiaankaan ole. Meilläkin on asunnottomia, ruokajonot kasvavat ja rikollisuutta löytyy. Moni elää köyhyysrajan alapuolella, vaikka suuri osa hallituksesta kulkeekin laput silmillä, nostaen samalla omia palkkojaan. Myös eläinten hyvinvoinnissa on epäkohtia. Tehotuotanto ei milloinkaan ole eläimen kannalta hyvä juttu. Särkänniemen delfiinien kohtalo puhuttaa vieläkin, ja syystä. Uusimpina tulokkaina pandat ja kyllähän meiltä muitakin eläintarhoja löytyy. Kiertävissä sirkuksissa ei enää ole karhuja tai leijonia, mutta kyllä niissä silti eläimiä on. Eläintarhan sijasta voi vierailla esimerkiksi Eläinsuojelukeskus Tuulispäässä, paikallisessa löytöeläintalossa tai bongailla lintuja. Suuremmalla budjetilla pääset vaikka valaita ja delfiineitä bongailemaan. Ilta-Sanomat on listannut muutaman paikan, jossa niitä voi luonnossa nähdä.

Ostatko vegaanista ja eläinkokeetonta kosmetiikkaa vai eikö sillä ole väliä? Olen kyllä tietoinen EU:ssa myytävän kosmetiikan eläinkoekiellosta, mutta sitä valvotaan yhtä huonosti kuin meillä eläintenpitokieltojen saajia. Omaan eläinperheeseen kuuluu kaneja. Sinulla saattaa olla marsuja, muita jyrsijöitä tai vaikkapa koiria ja kissoja. Näitä kaikkia on käytetty ja käytetään Suomessa koe-eläiminä. Joitakin satoja, joitakin jopa tuhansia eläimiä vuodessa.

Oliko elokuva sitten onnistunut, kun se sai miettimään kaikkia epäkohtia? Varmasti näin, jos se saa yhdenkin matti meikäläisen pohtimaan omia valintojaan. Siinä on kuitenkin vaarana tämä yleinen ”preaching to the choir” eli jo valmiiksi asioista tietävät ja samaa mieltä olevat sisäistävät sanoman, muut keskittyvät toisiin aiheisiin. Oli miten oli, elokuvateollisuus ei itsekään ole puhtoinen pulmunen, sillä monissa kohtauksissa käytetään eläviä eläimiä. Vaikka elokuvan lopputeksteissä näkyisi eläinsuojeluyhdistyksen leima, ei se välttämättä takaa mitään. Näistä osoituksena mm. Piin elämä, Hobitti – Odottamaton matka ja Pirates of the Caribbean: Mustan helmen kirous. Monissa perhe-elokuvissa käytetään eläimiä. Riippuen kohtauksesta, eläin on pahimmassa tapauksessa voinut kuolla tai se on eläinlääkärin suosituksesta lopetettu kohtauksen jälkeen. Erityisen herkkiä tuntuvat olevan hevoset, joita kaadetaan kaikissa mahdollisissa länkkäreissä.

Niin kauan kuin jokin kannattaa taloudellisesti, sitä tehdään. Siksi yhdenkin ihmisen valinnat ovat tärkeitä. Meitä ”yksiä ihmisiä” on tässäkin maassa yli viisi miljoonaa. Just sun teoilla ja sanoilla on väliä!

P.S. Ens kerralla meen kattomaan jotain romanttista komediaa.. 😀

Aineeton lahja

Heissan! Koska huomenna on ystävänpäivä, aloin pohtia aineettomia lahjoja. Mitä voi antaa esimerkiksi eläimistä pitävälle tai luonnosta innostuneelle? Eläimistä pitävä arvostaa varmasti kummina olemista. Eläinsuojelukeskus Tuulispää on Somerolla sijaitseva eläinten turvakoti. Siellä asuu mm. kaneja, kanoja, lehmiä, vuohia, lampaita, sikoja ja kettuja. Voit valkata joko tietyn eläimen tai eläinlajin, jolle olla kummina. Lisätietoja täällä.

Jos kummius kiinnostaa, myös aaseja voi adoptoida. Brittiläisen the Donkey Sanctuaryn kummeja kaipaavat aasit löytyvät täältä. WWF:n sivuilla voi valita esimerkiksi Itämeren, saimaannorpan tai ilmaston kummiuden.

Eri eläinsuojeluyhdistykset keräävät varoja jäsenmaksuilla ja lahjoituksilla. Voit tehdä lahjoituksen toisen nimissä tai ostaa hänelle jäsenyyden yhdistykseen. Esimerkiksi Pirkanmaan eläinsuojeluhdistyksen lahjoitustiedot löytyvät täältä. SEY eli Suomen eläinsuojelu on usean suomalaisen eläinsuojeluyhdistyksen kattojärjestö. Oman alueensa eläinsuojeluyhdistyksen jäseneksi voi liittyä täällä.

Jos luonto on lähellä sydäntä, Vihdissä sijaitsee Halauspuu-metsä, josta voi adoptoida puun korkeintaan viideksi vuodeksi. Hinnat ovat kuudestakympistä ylöspäin. Myös Lapissa sijaitseva Halipuu tarjoaa kummipuita. Kummius kestää viisi vuotta ja oman puun voi valita. Edullisimmin puun voi adoptoida kolmellakympillä. Puiden kummit auttavat säilyttämään metsiä. Mukavia lahjaideoita hänelle, jolla on jo kaikkea!

P.S. Hyviä uutisia, sillä Morticia-kissa löysi vihdoin oman kodin! Jee! Jos muistat, mainitsin neitokaisen aiemmassa kirjoituksessani.