Petteri Kaniini ja Beatrix Potter

Moikka moi! Jokaisen pupuihmisen on tietysti nähtävä uusi Petteri Kaniini -elokuva, joten sain hankittua sen itselleni dvd-versiona, kun elokuvateatteriversio meni sivu suun.

Petteri kuvattiin jostain kumman syystä Australiassa ja siinä onkin hienoja maisemia. Vaikka ei ollakaan brittilässä, elokuvasta välittyy sellainen maalaismaisema, mikä Petterin luojalle, Beatrix Potterille, oli tärkeä juttu. Tykkään kyllä hänestä todella paljon. Monestakin syystä. Yksi syy on tietysti kaikki ihanat eläinhahmot, joita Potter keksi ja maalasi, mutta toinen on juuri tuo luonnonsuojeluaate. Hän halusi säilyttää paikallista luontoa niin että osti paljon maata ja lahjoitti sen kansalaisille luonnonsuojelualueena. Näin maata ei voitu myydä ja rakentaa pilalle vaan pala maaseutua säilytettiin.

Uusi Petteri yhdistelee animaatiota ja oikeita ihmisiä. Plussaa on maisemien lisäksi se, että eläimet ovat animoituja eivätkä oikeita. Olisikin ollut vaikea kuvata ilman kuolonuhreja tai vähintään vahingoittuneita eläimiä, sen verran ajojahtikohtauksia elokuvassa oli.

Juoni on pähkinänkuoressa se, että Petteri sisaruksineen ja muiden metsän eläinten kera yrittävät päästä herra Vänskän tontille. Vänskä ei tykkää eläimistä. Hän on mm. syönyt Petterin isän. Vanhoja vihamiehiä siis.. Nyt on äidistäkin aika jättänyt ja Petteri yrittää sinisen takkinsa kera pitää jöötä vanhassa pesäkolossa ison puun juurella. Herra Vänskä saa sydärin kesken kaiken ja Petteri uhoaa voittaneensa. Hän kuitenkin tuulettaa liian aikaisin, koska Vänskällä on sukulaispoika, joka muuttaa pian taloon. Sama taisto alkaa uudestaan.

Tykkäsin siitä, että leffaan oli piilotettu muutama totuudensiemen. Petteri ja tämän sisarukset ottavat kovasti itseensä, jos heitä puhutellaan jyrsijöinä 😀 Onhan siitä jo monta kymmentä vuotta, kun tiedemiehet ja -naiset tajusivat, etteivät kanit olekaan jyrsijöitä vaan jäniseläimet muodostavat ihan oman lahkonsa. Peuran lamaantuminen ajovaloista naurattaa ainakin aikuiskatsojia, ja jotain perää on myös kanien tavassa pyytää anteeksi. Elokuvassa kanit menevät otsa otsaa vasten. En usko, että kanit oikeasti tekevät tätä pyytääkseen anteeksi, mutta kyllä samanmoista käytöstä näkee. Yksi painaa päänsä alas, jotta toinen pesisi naamaa tai silittäisi otsasta.

Vaikka vähän liikutuin ja muutamaan otteeseen naurahdin ääneen, olisi Petterin juoni voinut olla parempikin. Sellainen ihan kiva, kerran katsottava elokuva. Lapsia varmasti innostaa kujeileva Petteri, mutta aikuisen näkökulmasta ”ei jatkoon”. Ainakaan tällaisen aikuisen, joka odotti kovasti näkevänsä uuden Petteri-leffan 😀

Mitä leffasta jäi käteen? Mieleenpainuvin oli Vänskän sukulaispojan kanisitaatti (käännös Elina Ahon): ”On paljon asioita, joihin he pystyvät ja joista et tiedä.”

 

 

Mainokset

Elokuva-arvostelusta eläinsuojeluun

Heissan! Kävin leffassa muutaman vuoden tauon jälkeen. Edellinen elokuvateatterikokemus oli Creed, koska tykkään Rockysta 😀 Tällä kertaa erehdyin katsomaan Jurassic World: Kaatunut valtakunta -leffan. Tämä jurakaudelta nykyaikaan tuotu seikkailuelokuva oli Puputädille ihan liikaa. Monen mielestä Jurassic Parkin neljäs jatko-osa on näyttävä toiminnantäyteinen tieteiselokuva, mutta minua se kyllä onnistui ahdistamaan niin, että väänsin ihan kunnolla itkua useaan otteeseen. Muutamat kohtaukset kummittelevat mielessä varmasti vielä vuosienkin päästä. En suosittele herkimmille! En kyllä pidä itseäni erityisen herkkänä, kun katselen toimintaa, trilleriä ja kauhuakin välillä. Mutta jos joku tekee pahaa eläimille, sitä en pysty enkä halua katsoa. Vaikka ne eläimet olisivat nukkeja tai muita erikoistehosteita.

Kakkos- tai kolmososaa en muistaakseni ole nähnyt kokonaan, mutta muuten olen katsonut kaikki Jurassic Park- leffat. Kyllä se eka on edelleen paras, vai mitä? Toki siinäkin joutuvat eläimet ahdinkoon, kun lehmiä ja vuohia kärrätään muka dinosaurusten ruuaksi. Tämä neljäs jatko-osa erosi kuitenkin edellisistä siinä, että mukana oli vahva eläinsuojeluteema. Ilman juonipaljastuksia en voi enempää kertoa, mutta jos et aio leffaa katsoa, eivät seuraavat virkkeet haittaa mitään 🙂 Jos aiot, hyppää seuraavaan kappaleeseen. Leffan lopussa dinojen puolella oleva pikkutyttö toteaa, että kyllä saurukset pitää pelastaa, koska ne ovat yhtä eläviä kuin hänkin. Niinpä niin. Siinä kiteytyy elokuvan sanoma melko hyvin. Elokuvan anti voi tietty joillekin olla näyttävät toimintakohtaukset ja lentävä veri.

Häkitettyjen dinosaurusten surulliset hätähuudot eivät eroa muiden luonnosta pyydystettyjen tai ylipäätään eläinten ahdingosta. On trofeemetsästystä, eläintarhoja, eläinkokeita, tehotuotettuja, syötäväksi kasvatettuja eläimiä ja ihan vaan lemmikkejä, jotka on suljettu häkkeihin. Kaikki nämä aiheuttavat ainakin itselleni suurta ahdistusta. Vaikka moni häkittää eläimiä tietämättömyydestä, se ei paranna eläimen hyvinvointia. Monen mielestä kanit ja jyrsijät ovat tylsiä lemmikkejä, ne vaan istuvat häkissä ja möllöttävät. Pelkäävät ihmistä, kun käsivarsi ojentuu nassun eteen. Hamsteritkin nappaisevat melko herkästi käteen vekin. Ikävä lemmikki? Vai oikeutettu reaktio jatkuvaan herättelyyn ja väkisin sylittelyyn?

Monesti luullaan, että Suomessa on sentään asiat hyvin eläimillä ja ihmisillä. Valtaosalla varmasti onkin asiat hyvin, mutta kaikilla ei tosiaankaan ole. Meilläkin on asunnottomia, ruokajonot kasvavat ja rikollisuutta löytyy. Moni elää köyhyysrajan alapuolella, vaikka suuri osa hallituksesta kulkeekin laput silmillä, nostaen samalla omia palkkojaan. Myös eläinten hyvinvoinnissa on epäkohtia. Tehotuotanto ei milloinkaan ole eläimen kannalta hyvä juttu. Särkänniemen delfiinien kohtalo puhuttaa vieläkin, ja syystä. Uusimpina tulokkaina pandat ja kyllähän meiltä muitakin eläintarhoja löytyy. Kiertävissä sirkuksissa ei enää ole karhuja tai leijonia, mutta kyllä niissä silti eläimiä on. Eläintarhan sijasta voi vierailla esimerkiksi Eläinsuojelukeskus Tuulispäässä, paikallisessa löytöeläintalossa tai bongailla lintuja. Suuremmalla budjetilla pääset vaikka valaita ja delfiineitä bongailemaan. Ilta-Sanomat on listannut muutaman paikan, jossa niitä voi luonnossa nähdä.

Ostatko vegaanista ja eläinkokeetonta kosmetiikkaa vai eikö sillä ole väliä? Olen kyllä tietoinen EU:ssa myytävän kosmetiikan eläinkoekiellosta, mutta sitä valvotaan yhtä huonosti kuin meillä eläintenpitokieltojen saajia. Omaan eläinperheeseen kuuluu kaneja. Sinulla saattaa olla marsuja, muita jyrsijöitä tai vaikkapa koiria ja kissoja. Näitä kaikkia on käytetty ja käytetään Suomessa koe-eläiminä. Joitakin satoja, joitakin jopa tuhansia eläimiä vuodessa.

Oliko elokuva sitten onnistunut, kun se sai miettimään kaikkia epäkohtia? Varmasti näin, jos se saa yhdenkin matti meikäläisen pohtimaan omia valintojaan. Siinä on kuitenkin vaarana tämä yleinen ”preaching to the choir” eli jo valmiiksi asioista tietävät ja samaa mieltä olevat sisäistävät sanoman, muut keskittyvät toisiin aiheisiin. Oli miten oli, elokuvateollisuus ei itsekään ole puhtoinen pulmunen, sillä monissa kohtauksissa käytetään eläviä eläimiä. Vaikka elokuvan lopputeksteissä näkyisi eläinsuojeluyhdistyksen leima, ei se välttämättä takaa mitään. Näistä osoituksena mm. Piin elämä, Hobitti – Odottamaton matka ja Pirates of the Caribbean: Mustan helmen kirous. Monissa perhe-elokuvissa käytetään eläimiä. Riippuen kohtauksesta, eläin on pahimmassa tapauksessa voinut kuolla tai se on eläinlääkärin suosituksesta lopetettu kohtauksen jälkeen. Erityisen herkkiä tuntuvat olevan hevoset, joita kaadetaan kaikissa mahdollisissa länkkäreissä.

Niin kauan kuin jokin kannattaa taloudellisesti, sitä tehdään. Siksi yhdenkin ihmisen valinnat ovat tärkeitä. Meitä ”yksiä ihmisiä” on tässäkin maassa yli viisi miljoonaa. Just sun teoilla ja sanoilla on väliä!

P.S. Ens kerralla meen kattomaan jotain romanttista komediaa.. 😀