Kaneihin liittyvät jalostusongelmat

Hej på dig! Olen kirjoittanut kaneihin liittyvistä jalostusongelmista ennenkin, mutta tämä postaus tulee nyt vähän eri näkökulmasta. Kerron Poppanan tarinan esimerkkinä kaneihin kohdistuvista jalostusongelmista sekä vertailen kaneja koirien ja kissojen jalostustyöhön.

Kasvatimme tosiaan Poppanan eläinlääkärilaskuja reilun kuukauden aikana 443,42 euron edestä. Siinä eivät ole mukana kaikki lääkkeet. Poppanasta otettiin muun muassa kahdet röntgenkuvat ja verikokeita. Ensimmäinen diagnoosi oli vatsalaukun laajentuma, pieni virtsakivi virtsarakossa ja umpisuolessa/peräsuolessa koukkumainen tiivistymä (ehkä vierasesine).

Toinen diagnoosi oli epämuodostunut ristiselkä. Teki mieli itkeä, kun eläinlääkäri näytti röntgenkuvia ja sanoi, että jos koiralla olisi tälläiset kuvat, se ei kävelisi. Ja siinä noin 10-vuotias Poppana istui kantokopassaan – tuolla epämuodostuneella selkärangalla on loikittu syntymästä saakka.

Artikkelikuva on siis yksi Poppanan röntgenkuvista. Tästä alla olevasta kuvasta taas näkee, kuinka lantio on suora, mutta alaselkä on mutkalla ja nikamat vinksin vonksin. Poppanan ”ummetustaipumus” sai täysin uuden merkityksen. On silti todennäköistä, että poikasajan väärän ravinnon vuoksi Poppanan vatsa on herkkä.

kani jalostus selkävaiva hermeliini leijonanharjas
Poppana-kanin selkäröntgen, kuva Nokian Pieneläinklinikka.

Olivatko kaikki aiemmat kipukohtaukset kuitenkaan pelkkää ummetusta? Ehkä eivät, jos ristiselkä näyttää tuolta. Hoitoa tämä diagnoosi ei sinällään olisi muuttanut, sillä samaa meloksikaamia on saatu kipulääkkeksi myös ummetuskohtausten vuoksi.

Koirien testaus

Kun Poppanan synnynnäinen epämuodostuma paljastui, aloin kysellä koirien ja kissojen kasvattajilta, mitä kaikkia testejä vastuulliset kasvattajat otattavat emoista, isistä ja pennuista jalostustyön vuoksi. Lista oli etenkin koirilla pitkä: ”vähintään PEVISA-vaatimukset (perinnöllisten sairauksien vastustamisohjelma)”.

Omalta koiraltaan tämä kasvattaja on tutkinut seuraavat: ”selkä, kyynärnivelet, lonkat ja varpaiden nuljuluut, tarkistettu silmät ja polvet, kuunneltu sydän ja otettu rodulle kuuluvat geenitestit.” Hän jatkaa, että ”PEVISA vaatisi jalostuskoiralta vain että lonkat ja kyynärnivelet on kuvattu (tuloksesta viis) ja silmät peilattu.”

Toinen kasvattaja kertoo näin: ”Kuvautin ennen astutusta silmät ja lonkat muistaakseni, en polvia sekä otin jonkun laajan geenitutkimuksen jonka nimeä en muista. Kyse porokoirasta.”

Kolmas kasvattaja kasvattaa melko harvinaista rotua ja hän kertoo näin: ”Riippuu rodusta. Meillä ei ole PEVISAA, mutta tunnettuja ongelmia ovat etupäät — joten etuosan kuvaus ehdottomasti. Polvi- ja silmätutkimus ovat suositus, joten ne myös. Lonkissa meillä ei ole ongelmia ollut, joten en ainakaan erillisenä asiana tutkituttaisi (rauhoitettava kuvaukseen)”.

”Moni ultrauttaa munuaiset, mutta siitä on vähän kahta koulukuntaa. Parhaillaan toivomme että saataisiin kehitettyä DNA -testi koskien geeniä joka aiheuttaa skyenterrierihepatiittiä, se on Britanniassa kehitystyön alla. Viime pentueeni emältä tutkittiin silmät, polvet, kyynärät ja lonkat (samalla kuvauksella meni) Lisäksi selästä otettiin epäviralliset rtg:t”

Kuvantamista, geenitestejä ja vähintään PEVISA. Entäs kissoilla?

Kissojen testaus

Kissoilta vaaditaan vähemmän testejä kuin koirilta. Näitä testejä ovat esimerkiksi tarttuvat taudit, parasiitit ja sydämen sekä munuaisten ultra. Eräs kasvattaja kertoo näin: ”Riippuu rodusta. Rekisteröinnin perusvaatimukset on isäkissan laskeutuneet kivekset ja että kummallakaan vanhemmalla ei ole napatyrää.”

”Geenitestataan jos rodusta löytyy sairauksia jotka voi geenitestata. Tsekataan vanhempien veriryhmät jos rodussa esiintyy kahta veriryhmää, jos kaikki testatut on A:ta niin voi olla ettei rutiiniin kuulu testaaminen.”

Kissakasvattaja jatkaa vielä, että ”Osa rotukohtaisista geenitesteistä (ei tosin kaikissa organisaatioissa) samoin kuin valkoisten kissojen kuulotestaus on vaatimuksia rekisteröinnille. Nää on lähinnä aikuisia kasvatuskissoja koskevia testejä, pennuille ei yleensä ole tarvetta tehdä muuta kuin valkoisille kuulotesti. Pennut pitää toki olla vähintään kahdesti rokotettu, sirutettu ja ell-tarkastettu.”

”On perinnöllisiä sairauksia jota haluaisin testata mutta joihin ei oo olemassa testiä. Myöskään sydänultraus nuorella kissalla ei anna lopullista todellista vastausta että kehittyykö sille perinnöllinen sydänvika vai ei – mutta ainakin tulee anomaliat (jotka ei kyllä välttämättä perinnöllisiä, mutta ne kissat jää kuitenkin pois kasvatuksesta) ja pahiten sairaat tapaukset ilmi.”

”Luppakorvaisilla kissoilla on siihen luppaisuuteen liittyviä rusto-ongelmia, kaikki kattojärjestöt ei niitä sen takia hyväksy ikinä. — Kissoilla hammasongelmat on suht tavallisia mitä vanhemmaks kissa elää, muttei perinnöllisyyttä ole niissä juuri pystytty osoittamaan.”

Kissoilla maksaa etenkin tarttuvien tautien testaus. Hinnoissa on paljon vaihtelua ja eniten niissä maksaa se eläinlääkärikäynti. Kissan jalostustesteihin kuluu satoja euroja ja varmasti vähintään saman verran koirien testaukseen. Testien hintaa kasvattaja voi kuitenkin saada takaisin astutusmaksujen muodossa.

Verikokeita ja kuvantamista. Entäs kaneilla?

Kanien testaus

Kun kysyin kanien kasvattajilta, otetaanko kaneista mitään pakollisia testejä, vastaus oli ”ei”. Ei mitään testejä.

Eikö kaneja sitten voi tutkia? Ainakaan kuulotutkimusta ei ole kaneille Suomessa saatavilla. Uskon, että vastuullinen kasvattaja tutkituttaisi kaninsa, jos se olisi mahdollista ja siihen kannustettaisiin.

Yksi estekanien kasvattaja suunnitteli alkavansa kuvauttaa ”jalostuskanien selkiä ja lonkkia ainakin satunnaisesti” ja kuvauttaa myös ”osa kaneista useamman kerran elämänsä aikana”.

Toinen kaninkasvattaja kertoo epätoivotuista ominaisuuksista seuraavaa: ”Hammasviat, ja jalkojen asentovirheet tulee ensimmäisinä mieleen. — Jokaisella kasvattajalla hieman omanlaisensa vaatimukset jalostuseläimille jo ihan värillisesti kuin ulkomuodollisesti. luonteella on toivottavasti ihan jokaiselle kasvattajalle väliä.”

”kasvatus on niiiiin monialainen juttu, ja harmittaa kun syyt yhdistelmälle voi olla niinkin olemattomat, kuin samaa rotua edustavat uros ja naaras, eikä sukujen taustoista, omista tai rodun tavoitteista, vanhemmiksi valittujen kanien heikkouksista ja vahvuuksista (mitä parannettavaa ja kuinka ne täydentää toisiaan) tai vaikka nyt väreistä ja niiden yhteensopivuudesta ole hajuakaan.”

Kaneille ei siis ole olemassa mitään virallisia testejä. Tähän saisi tulla muutosta. Jos olet kasvattaja, eläinlääkäri, kaninomistaja tai sinua muuten vain kiinnostaa aihe, laita viestiä somessa tai lähetä sähköpostia minulle. Yritetään yhdessä viedä asiaa eteenpäin!

Haluaisin testauttaa kaneilta ainakin pasteurellan, e. cuniculin (näihin pitäisi tosin kehittää nykyistä paremmat testit), luuston, hampaat, korvat ja silmät. Sisäelinten toimintaa olisi myös hyvä tarkkailla.

Kanien jalostustyö

Jos olisin kasvattaja, pyrkisin valikoimaan kaneja, joilla on tavallinen turkki, pystyt korvat ja pitkä kuono. Suosisin varmaankin pieniä rotuja jättirotujen sijaan, koska kääpiökanit ovat pitkäikäisempiä.

Rex-turkkiset kanit ovat pehmeitä paijattavia (jos siis pysyvät paikallaan niin kauan että ehdit heitä silittää), mutta niillä on valitettavasti muita rotuja suurempi tassunpohjatulehdusriski.

Kissoilla ja koirilla on paksut anturat tassuissa, mutta kaneilla on vain tavallinen iho ja siinä karva päällä. Rex-turkkisella kanilla karvapeite on vielä ohuempaa, koska siltä löytyy pelkkää aluskarvaa.

Jokainen kanin tassunpohjatulehduksen kanssa kamppaillut tietää, kuinka kivulias ja hankala vaiva on kyseessä. Pahimmillaan tulehdus voi levitä luuhun asti ja vaikuttaa pysyvästi kanin liikkumiskykyyn. Jos tätä voi mitenkään ennaltaehkäistä vapaan liikunnan, oikean ravinnon ja puhtaiden sekä pehmeiden alusten lisäksi, se kannattaa ehdottomasti tehdä.

Luppakorvaisilla roduilla on paljon ongelmia tulehdusten kanssa. Sekä hiivat että bakteerit tykkäävät muhitella korvissa, jotka eivät saa tarpeeksi ilmaa. Lupat eivät  todennäköisesti kuule yhtä hyvin kuin pystykorvaiset kanit. Myös kommunikointi vaikeutuu, kun korvilla ei pysty ilmentämään yhtä monia eleitä kuin normaalirustoisilla korvilla.

Lyhytkuonoisilla kaneilla lienee aiemmin mainittuihin verrattuna eniten terveysongelmia. Niistä minulla onkin ikävä kyllä kokemusta. Hermeliinit, leijonanharjakset ja monet kääpiölupat ovat lyhytkuonoisia.

Sukusiittoisuus

Monilla eläinlajeilla on huono juttu, jos teettää sisaruksilla jälkikasvua. Kaneilla tämä kuitenkin on normaalia. Yksi kasvattaja kertoo, että ”pääasiallisesti pyritään käyttämään erisukuisia, mutta esim uusia värejä tuodessa, on se nopein tapa.”

”Emä-poika/isä-tytär parituksilla on mahdollista testipoikueella todeta esim piilevät hammasviat ja muut ongelmat kertaamalla geenit, tosin tälläisen yhdistelmän jälkeläisen yhdistäessä taas erisukuiseen on ’kantaisää’ jo vähemmän kuin sen omissa jälkeläisissä, eli kertautuminen laukeaa myös jo yhdellä sukupolvella. — sen avulla on mahdollista vahvistaa ominaisuuksia. Tietysti täytyy tietää mitä tekee koska voi mennä myös erittäin syvälle suohon”.

Vastuulliset eläinsuojeluyhdistykset leikkauttavat eläimet ennen uuteen kotiin luovutusta. Tälle on montakin syytä, joista osa on terveydellisiä. Ei voi tulla uusia kodittomia, mikä on hyvä senkin kannalta, että näiden kodittomiksi joutuneiden eläinten alkuperää ei välttämättä ole tiedossa.

On suuri riski teettää poikasia millään eläimellä, jonka taustoja ei tiedetä.

Kovia kokeneiden eläinten käyttäytymiseen on voinut jäädä ikäviä jälkiä, mitä ei haluta siirtää jälkipolville. Poikasajan ravinnolla on suuri merkitys kanin terveyteen ja jos se on ollut niukkaa tai vääränlaista, miten se vaikuttaa sekä kanivanhempiin että niiden poikasiin?

Jalostustyössä tulisi ottaa huomioon kaikki mahdolliset terveydelliset seikat luonteenpiirteiden lisäksi sen sijaan, että kehitetään vain tietynlaista ulkomuotoa. Lisätietoa kanien jalostuksesta löytyy Kaniininkasvattajat ry:n kotisivuilta.

Mitä sinä voit tehdä kanien hyväksi?

Olen pohtinut kanitutkimusta, jossa seurattaisiin samoja kaneja vuosien ajan. Testejä voisi olla verikokeista röntgeniin. Tutkimus voisi olla kansainvälinenkin, jos löytyisi yhteistyötahoja muista maista.

Tutkimuksen voisi toteuttaa rahoituskampanjan avulla ja omistajat/kasvattajat voisivat maksaa itsekin tutkimuksia. Vastineeksi tulokset olisivat julkisia ja ilmaiseksi kaikkien saatavilla. Tuloksista voisi olla paljon hyötyä niin kanien yleisessä terveydenhoidossa kuin jalostustyössä.

Löytyykö tällaiselle kanitutkimukselle kannatusta?

P.S. Onneksi Poppana jatkaa edelleen loikkimista, mutta meillä on pysyvä lääkitys neidin vaivoihin. Kipulääkettä menee niin usein kuin on tarvis.

 

Mainokset

Sairaaksi jalostetut – kanit jotka ramppaavat eläinlääkärillä

Moikka! Siivosin vanhoja kansioita ja löysin sieltä säilyttämiäni eläinlääkärikuitteja ja käyntikertomuksia. Ynnäilin niistä vähän summia ja haluan jakaa ne sun kanssa, koska konkreettiset esimerkit on paljon parempia kuin pelkkä mielipiteen ja tutkitun tiedon kertominen. Tänään siis vähän ikävämpää asiaa, mutta niistäkin on tarpeen puhua 🙂

Mulla on ollut kaneja monien vuosien ajan. Ihan ensimmäistä kania ei muistaakseni koskaan viety eläinlääkärille, mutta ei Iines kyllä ehtinyt meillä ollakaan kovin kauaa kun annoimme neidin pois. Olin silloin ala-asteikäinen. Vuonna 2007 adoptoin Tupunan ja Puputin. Puputti oli risteytyskani, Tupuna leijonanharjas (artikkelikuvassa). Puputin seurasta sain nauttia vain vuoteen 2011 saakka, kun neidin vei kohtusyöpä. Ennen eutanasiaa Puputti kävi vain paristi eläinlääkärillä. Tokalla käynnillä ultraääni vahvisti eläinlääkärin epäilyn. Kohtu oli todella iso, koska siellä oli adenokarsinooma. Valeraskauskierrettä lukuun ottamatta Puputti oli terve.

Tupunan seurasta sain nauttia vuosina 2007-2015. Rouvan eläinlääkärikäynnit näyttääkin pikkasen erilaisilta kuin kaverinsa Puputin. Lista on paljon pidempi. Käynnit alkoivat heti vuonna 2007. Ihan kaikkia kuitteja en ole säästänyt, mutta näiden säästämieni käyntien yhteissumma on 1064,87 euroa. Useimmiten syynä oli Tupunan krooninen silmävaiva. Diagnoosina siis conjunctivitis, krooninen sidekalvontulehdus, sarveiskalvohaava, kipuilu. Nivustyrä löytyi vuonna 2013, jolloin se myös leikattiin. Spondyloosia Tupunalla oli myös ja kyynelkanavia huuhdottiin kertaalleen, kun silmätipat eivät auttaneet. Leijonanharjaksilla on lyhyt kuono ja siksi paljon silmä-, hammas- ja hengitysongelmia. Kipulääkitys oli välillä käytössä.

Hilja kuului perheeseen vuosina 2011-2016 ja hänkin oli leijonanharjas. Eläinlääkärikäynneistä tuli 932,49 euroa. Tuossakaan ei ole kaikkia käyntejä mukana, vaan siis ne, joista säästin kuitit. Diagnooseina oli spondyloosin lisäksi monesti ummetus/anorexia. Onhan se pitkäpartainen kani ihan söpö, mutta valitettavasti karvat on pitkiä myös suolistoon joutuessaan ja siellä ne voi aiheuttaa ongelmia, vaikka kuinka harjaisi irtokarvoja. Jostain syystä Hilja alkoi lurpattaa toista korvaansa ja sen jälkeen tulikin korvatulehdus.

Ahtaat korvakäytävät ja korva lurpalle siihen päälle on melkein sama kuin korvatulehdus. Se huomattiin Hiljan kanssa. Mitä enemmän olen asiaan perehtynyt, sitä jänismäisempiä piirteitä lemmikkikaneissa olen alkanut arvostaa. Pitkä kuono, pystyt korvat, lyhyt karva (ei kuitenkaan rex, koska niilläkin on oma vitsauksensa, nimittäin tassunpohjatulehdus). Toki luppakorvaiset, lyhytkuonoiset ja poikkeavaturkkiset kanitkin ansaitsevat kodin, mutta näitä aiemmassa virkkeessä mainittuja ominaisuuksia suosisin itse, jos olisin esimerkiksi kasvattaja. Entä sitten Tupunan, Hiljan ja Poppanan kasvattajat? En tiedä heistä mitään eivätkä he tiedä, että vuosien saatossa nämä rotuominaisuudet ovat vieneet meitä jatkuvasti eläinlääkäriin.

Poppana on hermeliini ja kuulunut kaniperheeseen vuodesta 2011. Diagnoosilistalta löytyy mm. silmähaavoja, hampaiden raspausta ja ummetusta. Rahaa on kulunut eläinlääkärin vastaanotolla ainakin 1316,65e. Poppanalla on myös lyhyt kuono ja sen lisäksi vielä ulkonevat silmät, joihin menee tämän tästä roskia. Hammaspiikkiä on ollut alaposkihampaissa kieleen päin. Viime vuosina raspausväliä on voitu pidentää, koska Poppana syö niin hyvin heinää.

Lähestulkoon pelkästään omaa vikaa näistä käynneistä on ollut Tupunan ripulikäynti ja Puputin kohtusyöpä. Niitä ei voi jalostuksesta syyttää. Jälkiviisaana veisin kaikki kanit leikattaviksi eli urokset kastrointiin ja naaraat sterilointiin. Silloin en uskaltanut, koska en tiennyt Puputin ja Tupunan ikää. Nukutuksen sijaan kannattaa pelätä leikkaamattoman kanin kohonnutta riskiä sairastua syöpään. Myös Hiljan keuhkosyöpä olisi ehkä ollut vältettävissä. Etenkin naaraskanien kohdalla on tärkeää valita kaneihin tottunut eläinlääkäri. Jos vatsaonteloon jää munasarjan palasia, niistä voi ajan myötä kehittyä kuitenkin etäpesäkkeitä, kuten Hiljan kanssa luultavasti kävi. 1-2 kiloa painavan eksoottisen eläimen kanssa kirurgia on melkoista näpertelyä verrattuna kookkaiden koirien leikkauksiin.

Tuhto on kuulunut kaniperheeseen vuodesta 2015 ja Ruusa vuodesta 2016. Tuhto on kääpiöjänis ja Ruusa leijonanharjasristeytys. Ruusassa näyttäisi olevan jotain pitkäkuonoista ja lyhytkarvaista, koska neidiltä puuttuu harjakset eikä kuonokaan ole lättänä. Vuodesta 2016 lähtien olen rokotuttanut kanit RHD2-virusta vastaan, mutta niiden lisäksi Tuhtoa olen vienyt vain kerran eläinlääkäriin. Tuhtosta otettiin verikokeet ja tutkittiin, miksi se juo ja pissaa niin paljon. Mitään ei löytynyt. Tuhton ja Ruusan eläinlääkärisaldo on yht. 415,36e. Leijonanharjasten ja hermeliinin yhteissaldo 3314,01e. Esiintyisikö kaneilla sittenkin liikajalostusta?

P.S. Tiesitkö, että hoitamaton korvatulehdus voi oireilla kanilla mm. kasvohalvauksena? Toinen puoli kasvoista vetäytyy ylöspäin, vaikka tulehdus on yleensä vastakkaisella puolella eli sillä puolella, mikä näyttää normaalilta.

Poppana vs brakykefalia

Heipä hei! Edellisessä postauksessa kerroin, mitä muutoksia on tapahtunut kanien aivoissa kesyttämisen myötä, mutta on tosiasia, että kotieläinten ulkonäkö on muuttunut kaikista eniten. Villikanin kuono on pitkä, kääpiökanin surullisen usein liian lyhyt.

Mitä lyhytkalloisuus eli brakykefalia aiheuttaa kaneissa? Valitettavasti niitä, joiden mielestä tätä ei esiinny kaneilla ollenkaan, on maailma pullollaan. Miksi muuten tällaisia lättänäkuonoisia kaneja koko ajan tulisi lisää? Vai eikö niiden vaikutuksista tiedetä? Oli miten oli, näiden 12 vuoden aikana, jolloin minulla on omia ja hoitokaneja ollut, olen joutunut silmäkkäin tiettyjen sairauksien kanssa.

hermeliini

Kuvissa poseeraavalla hermeliinikanillani, Poppanalla, on ulkonevat silmät ja lättänä kuono. Sivuprofiilia kun katsoo, kuono loppuu kesken melkein kuin mopsilla. Joillakin hermeliineillä, leijonanharjaksilla ja kääpiölupilla kuono on jo niin lättänä, että nenä on melkein lommolla. Henki ei kulje kunnolla, hampailla ei ole tarpeeksi tilaa, silmätulehdukset voivat kroonistua ja kaikenlaisia roskia on yhtä mittaa silmissä.

Aiemmin meillä oli kuivikkeena kutterinpuru. Myös hamppua, turvetta ja puupellettiä on kokeiltu. Kutteri piti vaihtaa tyyriiksi haapahakkeeksi, sillä Poppanalla meni aina lastuja silmään. Niistä tuli haava, mikä puolestaan tiesi eläinlääkärireissua ja antibioottisia silmätippoja.

Vaikka meillä on nyt kuivike mörttiä, se ei tarkoita, etteikö Poppiksen silmiin edelleen joutuisi roskia. Etenkin karvanlähdön aikaan kumpaankin silmään eksyy karvamöllöjä. Kun niitä irtokarvoja lentelee ympäriinsä, vaikka kuinka harjaisi ja puunaisi, osa niistä päätyy keskelle Poppanan silmää. Kas näin.

karvasilma

Näyttääkö kivalta? Meidän mielestä ei. Ylimääräiset kiinniotot ja jatkuva silmätippojen käyttö ei ole mieluisaa puuhaa kummallekaan meistä. Tietysti vielä vähemmän Poppanalle. Lääkekaapissa on jatkuvasti oltava pieniä pipettejä fysiologista suolaliuosta ja kosteuttavia silmätippoja (ihmisten, sillä harvat lääkkeet ovat kaneille tarkoitettuja). Niitä ruuttaan varovasti silmään ja sitten poistan karvamöntin tai muun roskan vessapaperin tai korvatopsin avulla. Kurpitsansiementä palkkioksi Poppana-ressukalle. Noin iso roska silmässä ei ole ainoastaan ärsyttävää vaan myös kamalan kivuliasta. Jos mulla on ripsi silmässä, pelkästään se sattuu niin että se on saatava heti pois.

Jaoin Facebook-sivullani videon kuorsaavasta Tupuna-kanista. Sitä oli kamalaa kuunnella, kun tiesi mistä se johtuu. Kuorsaus paheni, kun Tupunan kyynelkanavia yritettiin huuhdella eläinlääkärin vastaanotolla. Toimenpide ei auttanut krooniseen silmävaivaan ja kuorsauskin jatkui entistä kovempana. Leijonanharjakset ovat ehkä söpöjä, mutta söpöydellä on hintansa. Tupuna saavutti ainakin 10 vuoden iän, mikä on kanirouvalle erittäin hieno saavutus, mutta senkin olisi mieluiten suonut hänelle ilman hengitys- ja silmävaivoja.

P.S. Jos kaninhankinta on ajankohtaista ja haluat kaninpoikasia, suosi sellaisia kaneja, jotka näyttävät jäniksiltä. Pitkä kuono, pystyt korvat. Näillä vältyt ylimääräisiltä kuluilta ja kani on todennäköisesti terveempi kuin lyhytkalloinen lajitoverinsa. Lyhytkalloisuus on ihmisen, ei sen kanin vika, joten esimerkiksi koditon hermeliinikin ansaitsee uuden mahdollisuuden. Kuten tämä Poppana aikoinaan ❤ Unohda sotet ja kikyt, paina mieleen brakyt!