Näin käsittelen kaniani rauhallisesti – 10 vinkkiä stressin vähentämiseksi

Moikka! Tällä kertaa aiheena on kanien rauhallinen käsitteleminen. Ei äkkiseltään tule montaakaan kania mieleen, jotka olisivat antaneet käsitellä itseään täysin ongelmitta. Toki minulla on eniten kokemusta eläinsuojelutapauksista, joten tämä vastaan tappeleva (tai kuollutta teeskentelevä) joukko saattaa olla yliedustettuna.

Voisi kuitenkin yleistää, että suuri osa kaneista ei pidä käsittelystä. Joko ollenkaan tai se aiheuttaa ainakin jonkinlaista stressiä. Sitä ei välttämättä päälle päin heti kanista näe. Ihminen saattaa käsittää väärin esimerkiksi kanin liikkumattomuuden.

Helposti käsiteltävä – vai onko?

”Se viihtyy hyvin sylissä” ja ”tykkää silityksistä” ei välttämättä pidä paikkaansa. Saaliseläin ei pidä nostelusta, koska sitä tekevät luonnossa vain petoeläimet. Edes kaniemo ei kanniskele poikasiaan. Poikaset syntyvät pesäluoliin, joista ne eivät pääse ryömimällä kovin pitkälle.

Kanin eleet ovat tosi hienovaraisia eikä pelkkä liikkumattomuus todista mitään. Tai no sen ehkä, että kani ei uskalla liikkua. Jähmettyminen on yksi selviytymiskeino, jota käytetään uhkaavissa tilanteissa.

Mistä tiedät, että kani jähmettyy kauhusta? Kani ei liiku, hengittää tiheään niin että nenän limakalvot näkyvät ja usein korvat ovat päätä myöden. Jos kani on todella kauhuissaan, se leikkii kokonaan kuollutta eikä reagoi. Äkkiseltään kun katsoo, kani siis näyttäisi ”viihtyvän” sylissä.

Case Hilja

Hilja-leijonanharjas oli tallikani, joka pelastettiin eläinsuojeluyhdistyksen hoiviin ja sitä kautta uuteen kotiin (minulle). Käsittely oli aluksi haastavaa, koska Hilja panikoi eikä huolinut makupaloja. Kynsiä oli kuitenkin pakko lyhentää ja turkkia harjata.

Alussa Hilja meni niin lukkoon, että nostaessa kaatui kyljelleen eikä liikuttanut edes takatassuja. Sen verran Hiljan taustatiedoista olin selvillä, että tiesin panikoinnin johtuvan ihmiskosketuksen puutteesta.

Ihminen oli suunnilleen yhtä paha kuin kettu ja Hilja katsoi selviävänsä todennäköisimmin hengissä leikkimällä kuollutta. Kuukausien totuttelun jälkeen edistystä alkoi tulla ja Hilja huomasi, että kynsienleikkuustakin selviää paitsi hengissä, saa myös makupaloja 🙂

disgruntled bunny kanin harjaaminen
Tältä näyttävät aidot disgruntled bunnyt. Hilja etualalla. Ettäs kehtasitkin harjata ja vielä ottaa kuvan..

Kun kani tappelee vastaan

Jähmettyminen, pakeneminen ja viimeisimpinä hyökkääminen. Siinä kanin arsenaali taistelussa uhkaavia tilanteita vastaan. Jos pakeneminen ei auta ja kania toistuvasti jahdataan, aggressiivisuus alkaa melko varmasti nostaa päätään. Sitä on aikaavievää kitkeä, koska luottamusta ei saavuteta helposti uudelleen.

Ruusa tuli minulle nuorempana kuin Hilja, mutta myös Ruusalla on eläinsuojelutausta. Siitä en tosin tiedä juuri mitään. Ruusan keino selviytyä ihmisen käsistä on tarmokas sätkiminen. Ruusa ei pure (kuten Poppana), mutta raapii sitäkin enemmän.

Silti joka kuukausi on ne kynnet lyhennettävä. Ja irtokarvoja tarvittaessa harjailtava. Pahimman stressin aiheuttaa Ruusan saaminen kiinni. Neiti ei tod ole mikään sylikani… Vaikka tilaisuuden tullen hän saattaa kyllä itse pyörähtää sylissä – huomaamattaan 😀

Tuhto on sinänsä helppo tapaus, että hän loikkii kantokoppaan piiloon ja sitten voin nostaa tyypin koppineen päivineen vessaan. Vessassa teen siis Tuhton ja Ruusan mani-pedit.

Ruusaa ei niin vain yllätetä. Ruusa juoksee karkuun, minkä jaloistaa pääsee. Sitähän täällä on iloloikkien muodossa harjoiteltu monet kerrat 😀 Aina kun luulet saavasi Ruusan kiinni, hän onkin jo pujahtanut muualle. Helppo stressaantua sekä Ruusan että minun, kun ei myöskään makupaloilla houkuttelu auta.

Jos on lyhythihainen paita päällä, kun lyhentää Ruusan kynsiä, käsivarret näyttävät välillä siltä kuin asuttaisiin tiikeritaloudessa. No, ainakin vauvatiikeritaloudessa 🙂

Vaikka Ruusa pistää kovasti hanttiin, kyse on lähinnä pakenemisreaktiosta. Poppana menee nopeasti hyökkäämismodelle, johtuen aiemmasta elämästä. Ruusa taas sätkii, minkä kerkeää. Kanin takajaloissa on hirveästi voimaa, joka voi vahingoittaa myös kania itseään. On pakko päästää tarkoituksellisestikin irti välillä, jotta Ruusa ei loukkaa esimerkiksi selkäänsä.

Kani kerää jokaisesta kiinniottotilanteesta dataa, jonka perusteella käyttäytyy tietyllä tavalla myöhemmin. Siitä pidetään kiinni, mikä toimii. Ruusa on oppinut, että raivokkaalla potkimisella uhkaava hahmo päästää irti. Poppana on oppinut, että jos hän puree, saa olla vähän aikaa rauhassa. Tuhto taas on oppinut, että todennäköisimmin pääsee vähemmällä, kun pujahtaa vain äkkiä piiloon.

Ei kannata säikähtää näitä esimerkkejä, sillä kyse on rescuekaneista, joilla ei ollut elämän alkutaipaleella monia hyviä kokemuksia ihmisistä. Oikeastaan haluan rohkaista sinua adoptoimaan kaneja, koska näille ihanille tyypeille on erityisen tärkeää tarjota hyviä kokemuksia, jotka lopulta ajan myötä voittavat ne huonot kokemukset. Siihen vain menee vähän kauemmin aikaa 🙂

10 tapaa vähentää käsittelystä aiheutuvaa stressiä:

  1. Opeta kanille temppuja. Naksutinkoulutus voi olla kivaa puuhaa. Siitä on myös oikeasti hyötyä, jos kani pitää saada johonkin tiettyyn paikkaan. Kania voi opettaa menemään vaa’alle tai kantokoppaan.
  2. Jos vatsanalunen pitää tarkastaa, houkuttele kania seisomaan takajaloillaan pitämällä herkkua ylhäällä.
  3. Jos olet kasvattaja, teetä poikasia vain hyväluonteisilla vanhemmilla.
  4. Totuta kaninpoikaset käsittelyyn.
  5. Kani ei pidä halailusta tai nostelusta. Anna mieluummin kanin lähestyä sinua.
  6. Jos mahdollista, anna kanin päättää edes jostain. Esimerkiksi kynsiä leikatessa kani saa käydä välillä loikkimassa.
  7. Ole mahdollisimman rauhallinen. Kani aistii ihmisen hermostuneisuuden ja hermostuu itsekin.
  8. Kanikaveri eläinlääkärille mukaan.
  9. Tee kaikki mahdolliset toimenpiteet (kynsienleikkuu, eläinlääkärin tutkimus) lattialla. Pöydälle nostaminen aiheuttaa enemmän stressiä kuin lattiataso.
  10. Kiinnitä huomiota siihen, mitä silität ja milloin silität. Hyvä alue on kanin otsa. Myös korvien päältä voi silittää. Kyljet, tassut, tuntokarvat ja mahanalunen ovat ehdotonta danger zonea. Selkää koskee yleensä vain toinen kani alistamistarkoituksessa, joten sitäkään ei voi suositella. Jos kani tulee sua vastaan ja painaa päänsä maahan, hän kaipaa otsasilitystä 🙂

P.S. Bonarina vielä yhdestoista vinkki: kun kanilla on oikeanlainen ympäristö ja ruokavalio, todennäköisyys sairastumiselle on pienempi. Se jo itsessään vähentää stressiä, mutta myös mahdollisesta käsittelystä johtuvaa stressiä. Sairasta kania pitää lääkitä useammin, mikä tarkoittaa tiheämpää käsittelyä.

P.P.S. Jos olet ihmetellyt, kuka on Puputäti, klikkaa linkkiä 🙂

 

Mainokset

Kuinka kesyttää äkäpussi – elämää aggressiivisen kanin kanssa

Moikka! Olen elellyt kanien kanssa yli 10 vuoden ajan ja saanut samalla paljon kokemuksia sekä omista että hoitokaneista. Joukossa on ollut todella eri luonteisia kaneja ja osa myös vähän aggressiivisia. Tärkeää on ymmärtää, mistä aggressiivisuus kumpuaa ja paikallistaa ne tilanteet, jolloin kani käyttäytyy vihaisesti. Samat vinkit käyvät myös ihan yleisesti kanin kesytykseen 🙂

Poppanan tultua taloon huomasin, että ruokakupin ojentaminen naaman eteen saa hänet käymään hampailla kiinni. Melko varmasti hammasta tuli myös, kun astuin neidin reviirille.

Alkuperä

Kanin poikasajalla on paljon merkitystä. Onko se ollut onnellinen vai stressaava? Poppanalla mitä ilmeisimmin stressaava. Poppis ei saanut viettää sisarusten ja emon kanssa tarpeeksi aikaa. Hän on istuskellut eläinkaupassa, kunnes monilapsinen perhe on neidin vienyt kotiin. Pienet lapset ovat kovasti halunneet silitellä ja sylitellä Poppanaa, joka on ehkä aluksi mennyt karkuun ja yrittänyt piiloutua. Kun tästä huolimatta kädet ovat vain seuranneet perässä, on niille alettu murista ja ehkä vähän nyrkkeillä. Kun tämäkään ei ole käsiä karkottanut, Poppis on ottanut yhden viimeisistä kanikonsteista käyttöön. Puremisen.

Hyökkäämisen lisäksi toinen vaihtoehto olisi leikkiä kuollutta, mutta sitä keinoa käytetään yleensä vain korkealle nostettuna. Siispä Poppana on monista itselleen epämiellyttävistä kokemuksista reilun vuoden aikana oppinut, että ihminen väistää kun sitä puree. Jos jänskättää, kannattaa purra. Ikävä asia menee pois, kun sitä puree. Näillä eväillä varustettuna Poppana liittyi eläinperheeseeni kesällä 2011.

Pitkä matka edessä

Koska Poppana tarjoili hammasta ruokinta-aikaan, keksin harhauttaa neitiä toisella kädellä samaan aikaan kun laskin ruokakupin maahan. Hivele vaikka oikean käden sormia yhteen ja pidä kättä ylhäällä. Kanin huomio kiinnittyy siihen. Tai ojenna nakerteluoksaa, niin kani menee sitä haistelemaan. Laske ruokakuppi vasemmalla kädellä maahan ja poistu sen läheisyydestä. Kani voi syödä pellettinsä rauhassa 🙂

Pikkuhiljaa kani oppii, että ruuan saa syödä rauhassa eikä ihminen tule häiritsemään. Kannattaa myös mennä lattialle istumaan ja ripotella itsensä päälle muutama kanin rakastama herkku. Meillä tähän kävisi esimerkiksi kurpitsansiemenet. Tässä vaiheessa mitään herkkuja ei kannata tarjota kädestä vaan nimenomaan ripotella niitä jalkojen päälle, viereen ja syliin. Raajoja ei kannata liikutella kuin vasta sitten kun kani on loikkinut susta poispäin. Sittenkin kannattaa jutella samalla, koska todennäköisesti kani kääntyy heti kuulleessaan vaatteiden kahinan. Sieluni silmin näen, kuinka Poppana luimistaisi korvansa ja hyökkäisi eteenpäin.

Yhteiseloa voi opetella myös lukemalla. Tarkoitan siis sitä, että istut lattialla lukemassa. Rauhallisella äänellä. Jos ei jaksa lukea ääneen, ei se mitään. Tärkeintä on, että kani tottuu sinuun eikä pidä uhkaavana sitä, että sulla on käsissä jotain erilaista ja oudolta tuoksuvaa. Tarkoitus ei ole, että kani välttämättä tulee haistelemaan vaan että kani tarkkailee sua pienen välimatkan päästä. Kani päättää itse, mikä on sille tarpeeksi iso välimatka. Jos jossain vaiheessa kani käy sun näkösälle makuuasentoon, onnittele itseäsi onnistuneesta kesytystuokiosta 🙂 Muista jutella rauhallisesti ja perääntyä taaksepäin, kun nouset lattialta.

Mihin kannattaa istahtaa?

Ei ole täysin yhdentekevää minne istut, kun aloitat kesytystuokiot. Aloita mahdollisimman kaukaa kanin pesäalueelta. Mieti, missä on tullut eniten yhteenottoja. Vessalaatikon lähellä varmasti, lempinukkumapaikalla sekä ruokintapaikalla. Välttele siis niitä.

Kanin lähestyminen

Pese kädet, jos tuut ulkoa sillä kanin on vaikeampi tunnistaa omaa ihmistään, jos tuoksut joka kerta erilaiselta. Kani luottaa eniten juuri hajuaistiinsa.

Näköaistiin luotetaan myös etenkin silloin, kun sulla on jotain kädessä (näytät erilaiselta) ja kuuloaistiin varmasti, jos kävelet kahisevat ulkovaatteet päälläsi kania katsomaan. Näin ei siis kannata tehdä, jos et halua säikäyttää kania. Aggressiiviseksi oppineella kanilla tämä voi laukaista puolustusreaktion eli pelkopuremisen.

Kerro kanille etukäteen, että olet tulossa. Tuhto on tosi arka jänöjussi, joten mulla on tapana jutella rauhallisella äänellä ennen kuin astun samaan huoneeseen. Saattaa Tuhto silti pelästyä, mutta ei niin paljon, jos kuulee ääneni lähestyvän ennen kuin yhtäkkiä ilmestyn tyypin näkökenttään.

Naamat vastakkain

No niin, nyt olette naamat vastakkain. Tai ainakin melkein, sillä missään nimessä ei kannata kirjaimellisesti työntää sitä omaa naamaa kanin naaman eteen. Kanit tutustuvat toisiinsa haistelemalla otsia, mutta samaa periaatetta ei voi käyttää ihmisten ja kanien välillä tutustumisessa, jos kanssakäymisessä on ollut ongelmia tai kani on itselle vieras. Hiustenraja tuoksuu voimakkaasti ihmiseltä eikä olisi kiva saada puremajälkiä otsaan..

Kun lähestyt kania ja tyyppi tulee uhkaavasti sua päin, älä väisty. Seiso paikallasi. Tässä voi joutua seisomaan muutaman todella pitkän minuutin ajan, mutta liiku vasta kun kani on loikkinut pois. Silloinkin kannattaa mennä poispäin eikä kanin luokse. Näitä harjoituksia toistetaan päivittäin, kunnes kani oppii, ettei tarvi hyökätä vaan jos jänskättää, silloin loikitaan karkuun.

Piilopaikat

Kani on saaliseläin ja käyttäytyy sen mukaisesti. Siksi kotiin on tehtävä monia piilopaikkoja kaneille. Mieluiten luolamaisia käytäviä, joissa on useampi menoaukko. Älä myöskään häiritse piilopaikassa olevaa kania. Jos kani juoksee piiloon, se tekee sen syystä. Kun pupujussikan antaa olla rauhassa siellä, lujitat tyypin luottamusta itseesi 🙂

Yhteenvetona

Kesyyntyminen ei tapahdu hetkessä. Mitä enemmän huonoja kokemuksia kanilla on ihmisistä, sen kauemmin menee kesyyntymisessä. Poppanan kanssa meni viikkoja ja kuukausia ennen kuin olin saanut kitkettyä tiettyjä käyttäytymismalleja pois. Lopullinen kesyyntyminen tapahtuu yleensä vuosien saatossa eli kannattaa olla kärsivällinen.

Kanien hienovaraisten eleiden ymmärtämistä kannattaa vähän opiskella, ja muistaa samalla, että kaikkea määrittelee saaliseläimen käyttäytyminen. Kanit ovat kuitenkin myös yksilöitä, joten käyttäytymismalleja pitää vähän hienosäätää kunkin perheenjäsenen mukaan. Näin yhteiselosta tulee sujuvampaa ja saatte enemmän iloa irti toisistanne 🙂

HUOM! Jos aiemmin rauhallinen ja hyvinvoiva kani alkaa yhtäkkiä käyttäytyä aggressiivisesti, vie kani eläinlääkäriin. Yleensä sille on lääketieteellinen syy, joka vaatii hoitoa. Etenkin, jos kani on jo leikattu eikä hormonitoiminta enää määrää tahtia.

P.S. Jos sulla on ongelmia toisilleen aggressiivisesti käyttäytyvien kanien kanssa, lue muutama vinkki kanien tutustuttamis -postauksesta 🙂

P.P.S. Lisää kanin käyttäytymisestä Kanikirjan sivuilla 65-74.

Kani puolustaa pesää – mitä tehdä?

Etenkin naaraskaneilla on taipumusta puolustaa pesäaluetta. Leikkaamattomilla kaneilla on suurempi tarve puolustaa pesäänsä kuin leikatuilla. Pesän puolustaminen voi liittyä kanin kokemaan stressiin tai jopa sairauteen. Kun kani on kipeä, se haluaa olla rauhassa ja voi nappaista omistajaa, jos käsi tulee liian lähelle.

IMG_3297

Nyrkkisääntönä voi pitää, että ärtsyn kanin häkkiä tai vessalaatikkoa ei mennä siivoamaan, kun kani istuu siellä. Jos on aikaa, odota niin kauan, että kani tulee sieltä pois. Jos ei ole aikaa, houkuttele kani muualle muutaman makupalan avulla.

Kun kani on poistunut häkistä, laita sivuluukku kiinni ja siivoa häkki ylhäältä käsin. Jos häkissä ei ole sivuluukkua eikä kattoluukkua, nosta koko pohja esimerkiksi sohvalle tai pöydälle, ja siivoa se siinä. Sama koskee vessalaatikkoa. Juttele kanille rauhallisesti, jos se tulee siivouspuuhia seurailemaan. Itselläni auttoi hämäyskikka ja usein Poppanalla meni lopulta mielenkiinto ja neiti loikki muihin puuhiin siksi aikaa, kun siivosin häkin. Kun kanilla on turvallinen olo, se ei ole niin kärkäs puolustautumaan. On tärkeää, että kanilla on paljon piilopaikkoja asunnossa eikä häkki ole ainoa turvapaikka.

Muuta ruokaa en pidä häkissä kuin heinää. Iltakaurat pelletteineen tulevat ruokakupissa ja laitan kupit muutaman metrin päähän häkistä. Kanihan yleensä puolustaa turvapaikkoja sekä ruokailualuetta. Joillakin pesäalue kattaa isonkin alueen, esimerkiksi häkin lisäksi sohvanalusen ja lähellä olevat huonekalut, ehkä koko huoneen, joillakin vain häkin välittömän läheisyyden. Mistä sen reviirin koon tietää? Tarkkaile kanin käyttäytymistä. Yrittääkö se hyökkiä? Toistuuko hyökkiminen tietyillä alueilla? Jos kyllä, se on kanin pesäaluetta.

Kanin poikasajan kokemukset ja ympäristö ovat suuressa roolissa aikuisiän käyttäytymisen kannalta. Jos negatiivisia kokemuksia kertyy paljon, niistä täytyy vähitellen pyrkiä eroon. Tämä on aikaavievää ja vaatii paljon toistoja, jotta kani mieltää tietyt asiat positiivisiksi tai ainakin neutraaleiksi. Jatkuvien hyvien kokemusten tarjoaminen antaa ajan myötä kanille turvallisuudentunteen, jonka pitäisi vähentää aggressiivista käytöstä. Ei kuitenkaan kannata odottaa tuloksia päivissä tai välttämättä edes viikoissa. Jokainen kani on yksilö ja siksi myös tuloksia tulee omalla painollaan.

Hermeliini-kani Poppana on kautta aikain ärtsyin kanini. Se ei ole Poppanan vika vaan neiti on luultavasti erotettu emosta ja sisaruksista liian aikaisin. Eläinkaupasta Poppis ostettiin ainoaksi kaniksi monilapsiseen perheeseen. Hermut ja leijonanharjakset osaavat olla melko kärkkäitä kaneja, etenkin naaraat. Voinette arvata, mitä tapahtui kun monta pientä lasten kättä kurotti ja jahtasi Poppanaa. Ymmärrettävästi lapsen halu pitää sylissä kania tai ainakin silitellä sitä, on kova. Silloin on aikuisten tehtävä ohjeistaa, miten kanin kanssa ollaan. Kun noudattaa sitä periaatetta, että anna kanin lähestyä sinua eikä toisinpäin, on jo voiton puolella. Kani on luonnostaan arka eläin, joten jahtaaminen ja väkipakko eivät koskaan tuota hyviä tuloksia. Käy sen sijaan rauhallisesti lattialle istumaan herkkujen kera, niin kohta saat pitkäkorvasta ystävän. Ota selvää ennen kanin hankintaa, millaiset yksilöt sopivat juuri teidän perheeseen. Arimmat tapaukset ja pienten lasten perheet ovat huono yhdistelmä, ja saattavat johtaa kanin hylkäämiseen. Arasta kanista tulee aggressiivinen, kun sen piiloutumisrauhaa toistuvasti rikotaan. Joillekin myös pelkät lasten päästämät kimeät äänet (kani kiljuu itse vain äärimmäisessä hädässä) ovat liikaa.

Poppana pääsi puraisemaan minua monta kertaa, kun neiti tuli taloon. En ollut tottunut purevaan ja hyökkivään kaniin, joten en aluksi osannut varoa yhtään. Poppis saattoi käydä nilkkaan kiinni, kun astuin hänen alueelleen, tai käteen, kun ojensin ruokakupin nenän eteen. Ruokakupin kanssa auttoi harhautus. Kiinnitin Poppanan huomion muualle ja laitoin toisella kädellä kupin maahan. Nilkkahyökkimiseen auttoi aika ja piilopaikat. Jos kani hyökkii jalkoihin, seiso paikallasi niin kauan että kani loikkii itse pois. Voin sanoa, että siinä menee tovi, mutta se todella kannattaa. Kanin pitää muistaa, että hyökkimällä se ei pärjää vaan jos jänskättää, kanin kuuluu paeta. Sen muistamiseen menee tosiaan tovi, kun on ehkä jopa vuosia joutunut hyökkäämään, kun ei ole ollut pakopaikkaa eli siis muuta vaihtoehtoa. Jos kanin hyökkiminen pelottaa, pue päälle paksut housut ja sukat.

Jos kanisi hyökkii ja se on leikkaamaton, suosittelen leikkauttamaan kanin. Naaraskaneilla kohtusyövän ja muiden kohtusairauksien riski kasvaa jopa 80 prosenttiin, kun kani täyttää 5v. Leikkaus kannattaa muutenkin, sillä se ei todellakaan muuta kanin luonnetta, ainoastaan vie hormonijylläyksen pois. Myös urokset voivat sairastua kivessyöpään, jos niitä ei leikkauta. Leikkausta varten kannattaa etsiä kaneista tietävä eläinlääkäri, sillä etenkään naarasta en veisi kelle tahansa. Kaneista tietävät eläinlääkärit ovat aika hyvin asettuneet pääkaupunkiseudulle, mutta myös pirkanmaalaisia eläinlääkäreitä löytyy. Omat kanit käyvät Kirsi Kemppaisella, mutta menemme Oiva Eläinklinikalle tai Tatiana Pietilälle, jos ei Kirsille saa aikaa. Pk-seudulla esimerkiksi Pilvi Lassila, Delphine Laniesse ja Johanna Mäkitaipale ovat omaa luokkaansa.

IMG_1334

Leikkaus rauhoitti Poppanaakin hieman ja ajan myötä hyökkäily väheni. Kuuden vuoden yhteiselon jälkeen olemme parhaita kavereita, mutta vieraita kohtaan Poppana saattaa edelleen olla ärtsy. Ärtsykin kani on mahdollista kesyttää, kun on valmis näkemään vaivaa eikä odota kanilta liikoja. Tärkeintä on ymmärtää, mistä kanin käytös kumpuaa. Jos kani on leikattu, sillä on yksi tai useampi lajitoveri, se saa paljon liikuntaa (koko ajan vapaana), sillä on piilopaikkoja ja oikeanlainen ravinto sekä ympäristö, kanilla on kaikki avaimet rauhoittumiseen. Tsemppiä kesyttämiseen!