Kanimaista uutta vuotta 2020!

Hyvää uutta vuotta 2020! Viime aikoina olen keskittynyt kanien sairauksia, ravintoa tai käyttäytymistä koskeviin artikkeleihin. Niitä on tulossa runsaasti jatkossakin, mutta nyt ajattelin kirjoitella hieman henkilökohtaisemman postauksen ja kertoa, mitä Puputädin poppoolle kuuluu 🙂

Vuoden vaihtuessa alkaa väistämättä miettiä, mitä kaikkea on kuluneen vuoden aikana tapahtunut. Vuosi 2019 oli välillä melko raskaskin, koska Poppana sairasteli ja neiti jouduttiin päästämään vehreämmille niityille ❤   Oli myös hoitolatilan remontti, jonka vuoksi en voinut ottaa hoitolaisia ja piti muuttaa remontin ääniä ja pölyä evakkoon.

Evakkotalosta tykkäsin paljon, koska se oli vanha omakotitalo. Samalla kuitenkin stressasin muuttoa keskellä talvea, koska eläinperheeseeni kuuluu yli 10-vuotiaita eksoottisia lemmikkejä. Kaikki meni kuitenkin hyvin. Selviytymiskeinona on olla ajattelematta ikäviä asioita ennen kuin on ihan pakko. Joskus siinä onnistuu vähän paremmin, joskus huonommin. Oletko säkin samanlainen jännääjä?

Kaikki uusi hirvittää yleensä, koska ei tiedä mitä tapahtuu. Näitä muutoksia on viime aikoina ollut paljon, kun työpaikka vaihtui. Yritystoimintaa eli Sarin Arkkia sain onneksi pitää pystyssä, vaikka olinkin muutaman kuukauden työtön. Nyt mulla on kaksi palkkatyötä, joista toinen sattuu olemaan eläinlääkäriasemalla (jee!) 🙂 Sarin Arkkikin porskuttaa hyvin – myyn Kanikirjoja ja hoitolassa on riittänyt asiakkaita eksoottisten lemmikkien muodossa (myöskin iso jee!) 🙂

Hoitolakuviot alkavat olla siinä mallissa, että kiikarissa on isompi koti. Mullahan ei ole muuta toimitilaa kuin oma kotini. Se käy äkkiä pieneksi, kun hoitolaisia tulisi enemmän kuin mitä pystyn kerralla ottamaan. Tietysti haluaisin ottaa kaikki tarjotut lemmikit hoitoon, mutta en voi. Nykyisessä osoitteessa voin hoitaa vain yhden omistajan eläimiä kerrallaan (eläimiä, jotka eivät tappele samassa tilassa), koska haluan pitää eläimiä vapaana. Rajatulla ja talttahammasturvallisella alueella toki 🙂

Oma eläinperhe

Jos seuraat mua Instagramissa, et ole voinut välttyä näkemästä, mitä Ruusalle tai Tuhtolle kuuluu. Peipoista postailen harvemmin, koska Puputädin tili on kanipainotteinen. Peipot kuitenkin voivat hyvin ❤  Pappapeippo Topi on kohta 12-vuotias ja poikansa Tossavainen on 5-vuotias. Topi on sen verran seniori, että korkealle lentäminen ei enää onnistu. Hän pystyy kyllä siirtymään orrelta toiselle tai tarvittaessa lentämään pieniä matkoja suoraan (tai hieman alaviistoon).

Peipot ovat kovia pesijöitä. Naaraat munivat vaikka ei pesää olisi ja koiraat lurittelevat vieressä niin kauan, että naaraat voipuvat. Topi on leskeytynyt kahdesti ja nyt Tossis koittaa välillä kosiskella isäänsä. On siis vähän varottava, ettei Topi rasitu liikaa, kun ei kuitenkaan pääse karkuun tarpeeksi nopeasti.

seeprapeippo pesä
Ylhäällä Tossavaisen pesä. Jaan tuoreruuat häkin pohjalle sekä tähän hyllylle.

Linnuille on todella vaikea luoda lajityypilliset olot. Ilmankosteuden pitäisi olla korkeahko, noin 65 prosenttia. Etenkin lämmityskaudella se on harvoin edes ihmisille ja kaneille sopivalla tasolla eli 45 prosentissa. Linnut ovat herkkiä tuoksuille ja valaistuksenkin pitäisi olla sopiva. Pitää saada tarpeeksi unta ja ruuan on oltava monipuolista. Pelkillä siemenillä ei pitkälle pötkitä. Talviaikaan on huolehdittava riittävästä vitamiinien saannista, kun ei voi kerätä ulkoa syötävää.

Tarjolle laitan erilaisia paprikoita, yrttejä ja hedelmiä joka aamu. Toki suoranokkaisten papukaijojen kokoa eli todella pieniä paloja 😀 Siivottavaa riittää, koska ruokaa roiskuu joka puolelle ja peipot myös kakkivat ihan just siellä, missä sattuvat vessahädän iskiessä istumaan. Olisi ihanaa pystyä tarjoamaan peipoille viidakko (kasvitieteellinen puutarha tai vastaava), mutta näillä mennään, mitä on. Saavat kuitenkin olla vapaana koko ajan, Topin vanhuudenpäiviä lukuun ottamatta.

Ruusalla (tunnetaan nykyään myös nimellä Tuusannuuska) tuli just kolme vuotta täyteen meidän perheessä 🙂 Tuhtokin täyttää tänä vuonna 6 vuotta. Poppana asusteli olohuoneessa ja neidin valtakuntaa oli myös eteinen ja keittiö. Poppiksen poismentyä olen päästänyt Ruusan ja Tuhton koko asuntoon (hoitolaa lukuun ottamatta) aina muutamaksi tunniksi joka ilta.

Ruusannuuskan tuhoamisvimman vuoksi en ole jättänyt parivaljakkoa keskenään vapaaksi koko asuntoon. Makkari on kaniturvallinen alue. Luulin siis, että koko asunto on, mutta herranjestas kuinka olinkaan väärässä! Tuhto on onnistuneesti asunut Hiljan kanssa muualla asunnossa, mutta Tuusannuuskan jäljiltä pitäisi häkittää telkka, kaikki kirjat ja alimmat hyllyt, tyynyt, puukalusteet, matot sun muut peitot. Siis oikeastaan kaikki. Ja koska tyypit ovat yhteen patjaan tiensä jo vuosien saatossa syöneet, ei ihan hirveästi nappaa jättää sohvaa heitin armoilleen…

Isommassa kodissa saavat sitten pysyvästi enemmän tilaa 🙂 Tässä kaksiossa mennään nyt toistaiseksi näin. Ruusa tuossa itse asiassa kävikin vähän iloloikalla, kun istun tässä olohuoneen sohvalla läppäri sylissä tätä kirjoittamassa. Aww ❤  Puolta tuntia myöhemmin hän kävi kaatamassa hyllystä ruukun nurin ja yritti kaivautua seinän ja kaapin väliin. Että näin 😀

Mikä on ”nyt sitten!” -ennätys sun eläinperheessä? Multa se on saattanut muutaman kerran jo tänään kuulua 😀 Mutta siis juuri tän takia adoptoin Ruusan. Etsiskelin Tuhtolle morsmaikkua ja Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistyksen sivuilla oli monta leikattua naaraskania koteja vailla. Kuvauksen perusteella ajattelin, että tälle vintiölle on melko vaikea löytää kotia. Tuolta Pesun sivuilta löytyy muuten nytkin kodittomia kaneja 😉

Tästä onkin tullut hieman pidempi sepustus kuin mitä oli tarkoitus, mutta tiivistettynä totean, että eläinperheelle menee hyvin 🙂 Vaikka meitä on yksi vähemmän, ryhmädynamiikka alkaa olla kohdillaan. Vielä kun saisi sen isomman talon, ettei tarvitsisi nostella Tuusannuuskan tieltä kaikkea pois joka ilta vaan kanit saisivat isomman tilan, minkä voisi sisustaa kokonaan kanien valtakunnaksi.

Samaten peipoilla saisi olla oma tila ja mulla hiljaisempi työskentelysoppi, jossa voin esimerkiksi just kirjoittaa. Olen tykännyt keksiä eläinsatuja ja tehdä jotain pieniä käsityöprojekteja, mutta mihinkään luovaan ei ole ollut viime aikoina jaksamista.

kanikirja opas kanien maailmaan arvonta
Osallistu Kanikirja-arvontaan!

Kanikirja-arvonta

Kanikirjallakin menee hyvin, sitä on loikkinut uusiin koteihin yli 700 kappaletta. Jos et halua ostaa kanitietoa omaan hyllyyn, voit käydä lainaamassa hoito-oppaan lähimmästä kirjastosta.

Tästä käynnistyy arvonta, joten voit voittaa yhden kirjan toimituksineen omaksi 🙂 Arvonta-aika on 3.1.-17.1.2020 ja osallistua voit kommentoimalla tämän postauksen alle ketä sun eläinperheeseen kuuluu suoraan blogiin, Sarin Arkin Facebook-sivuille ja/tai omaan LinkedIn-profiiliini. Kommentteja voi jättää useamman ja vaikka kaikkiin kolmeen some-kanavaan 🙂 Arvon voittajan 18.1. (ilmoitetaan Facessa, Linkkarissa ja myös täällä blogissa).

HUOM! Myyn 20 kpl Kanikirjoja (minimaalisen pieniä kolhuja kansissa, muuten täysin priimaa) hintaan 15e/kpl. Hinta sisältää alvin ja toimituksen (normihinta 23,30e). Tilaus onnistuu viestillä tai sähköpostitse sarin.arkki (at) gmail.com. Saat maksutiedot tilisiirtoa varten ja toimitan kirjan, kun maksu näkyy tilillä (tai kuittia vastaan).

P.S. Seuraava blogikirjoitus tulee kahden viikon päästä perjantaina. Julkaisutahti on siis jatkossakin joka toinen perjantai.

Suuri kanikupla

Koska olen Puputäti, saatan elää suuressa kanikuplassa. Törmäsin kuitenkin mielenkiintoiseen artikkeliin aiheeseen liittyen. Kanadalainen eläinlääkäri Veronica Gventsadze kirjoittaa aiheesta ”kanitkin tarvitsevat eläinlääkäreitä”.

Hän on valmistunut 11 vuotta sitten eläinlääkäriksi. Sekä minua, tätä eläinlääkäriä että varmasti myös sinua, kummastuttaa ja harmittaa kanien huonohko asema. Kaneja on paljon, mutta valmiudet niiden ansaitsemaan hyvään hoitoon ovat puutteelliset.

Kyselyiden perusteella kanit ovat usein kolmanneksi suosituin lemmikki koirien ja kissojen jälkeen, mutta niistä ei vain tiedetä tarpeeksi. RWAFin tunnuslause kuuluu ”Britannian kaltoinkohdelluin lemmikki”.

Väärinymmärretty kani kyllä onkin. Semmoinen söpö, hellyyttävä karvapallo, jolla on kuitenkin terävät hampaat ja reviiritietoiset ajatukset. Kani rinnastetaan lyhytikäisiin jyrsijöihin, vaikka kääpiökani voi elää yli 10 vuotta.

Iik – kani vastaanotolla!

Gventsadze ei aiemmin halunnut hoitaa kaneja, koska pelkäsi, että ne heittävät veivinsä pelkästä katsekontaktista. Onkohan tosiaan näin? Eivätkö jotkut eläinlääkärit tämän vuoksi hoida kaneja? Lääkärinvalan mukaan: ”Päämääränäni on terveyden ylläpitäminen ja edistäminen, sairauksien ehkäiseminen sekä sairaiden parantaminen ja heidän kärsimystensä lievittäminen.”

Tällä kokeneella eläinlääkärillä oli vyönsä alla vain tunnin luento kaneista eläinlääketieteellisissä opinnoissa, ja luentoa seurannut lyhyt käsittelysessio säyseän (tai kauhistuneen?!) laboratoriokanin kanssa. Ei tällaisilla eväillä kaneja kannatakaan hoitaa.

Kani sairastuu – mihin sen voi viedä?

Artikkelin kirjoittanut eläinlääkäri kysyi 16 amerikkalaiskollegaltaan, tuleeko heidän vastaanotolleen kaneja. Kuulemma tulee. Yleensä kyse on steriloinneista ja kastroinneista, jotka he opettelivat tekemään kirjojen, internetin lähteiden ja kaneista tietävien eläinlääkäreiden neuvojen perusteella. Tämä on suuri epäkohta sekä kaneja, heidän ihmisperheitään että ihan itse eläinlääkäreitä kohtaan.

Uskaltaisitko viedä kanin lääkärille, joka tietää vähemmän kaneista kuin sinä itse? Anatomia ja yleinen lääkintä tietysti poislukien. Kuten Gventsadze kirjoittaa: jos olet aiemmin soittanut eläinlääkärille ja saanut vastaukseksi ”emme hoida kaneja” tai kanisi on saanut puutteellista hoitoa, et enää välttämättä uskalla viedä kania eläinlääkärille ollenkaan.

Puutteelliset opinnot

Miksi perusopinnot eivät keskity enempää kaneihin ja muihin eksoottisiin eläimiin? Yksi eksoottisten eläinten kurssikaan ei anna tarvittavia valmiuksia. Jos vastaus on, että niitä ei kuitenkaan tule vastaanotolle, niin ehkäpä se johtuu juuri tästä kokemuksen puutteesta.

Gventsadze lisää, että hänen kollegansa kertoivat, etteivät osaa antaa omistajille ohjeita kaninhoitoon liittyen. He tekevät siis pelkästään leikkauksia. Entä leikkauksen jälkeinen kotihoito? Kenties tästä syystä moni kani ei vieläkään saa kipulääkettä.

Kun kani nököttää hiljaa paikallaan, eihän siihen satu, eikö niin? Jos sulle tehdään esimerkiksi umpilisäkkeen poisto, selviätkö ilman kipulääkettä? Tuskin. Tai siis nimenomaan tuskallista se varmasti olisi.

Yhteenvetona, suuret väärinymmärrykset lienevät syynä kanien korkeaan kuolleisuuteen vastaanotoilla ja eläinlääkärikäyntien jälkeen. Rauhallinen käsittely on tärkeää, samoin kuin riittävä kivunlievitys ja ravinnon tarjoaminen heti kun kani on nukutuksen jälkeen hereillä.

”Hoidamme kaneja” vs kaniosaava eläinlääkäri

Kun soitat klinikalle ja sieltä kerrotaan, että ”hoidamme kyllä kaneja”, tarkoittaako se oikeasti kaneihin perehtynyttä eläinlääkäriä? Ei välttämättä.

Gventsadzen (siis eläinlääkärinä vuosia toimineen ammattilaisen) oli yhden kanin adoptoituaan pakko liittyä internetin kaniryhmiin, koska omistajien ja kaneja hoitavien eläinlääkäreiden välillä oli niin suuri aukko. Tähän samaan törmää jatkuvasti Suomessa. Siitä syystä kirjoitin Kanikirjan ja pidän tätä kaniaiheista blogia.

Kaneihin kannattaisi ehdottomasti panostaa, sillä itsekin olen kuluneen vuoden aikana kuluttanut eläinlääkärin palveluihin satoja euroja. Varmaankin yli tuhat euroa. Eikä olla edes rokotuksilla vielä käyty, tehosteet pitää käydä uusimassa vielä loppuvuodesta.

Miksi kani on eksoottinen lemmikki?

Kanin luonne on yhtä ainutlaatuinen ja vaativa kuin sen fysiikka. Eksoottinen tarkoittaa yleensä omituista. Onko kani omituinen lemmikki, jolla on omituiset tarpeet? Onhan se, verrattuna lihaa syöviin kissoihin ja koiriin.

Kani ei sovi kaikille. Koska kani ei niin välitä ihmisten paijauksista, se on lemmikki, jonka puuhia on kiva seurata. Siksi kani sopii yleensä paremmin aikuisille kuin lapsille lemmikiksi.

Eksoottisuus tarkoittaa ainakin näitä asioita:

  • laadukas ruokinta on aina hienosäätöä herkän suolistoflooran hyvinvointia ajatellen (ja papanoita jatkuvasti tarkkaillen)
  • kaneille tarkoitettuja lääkkeitä on vähänlaisesti saatavilla (siksi oikea ruokinta on niin tärkeää)
  • sopivia virikkeitä on vaikea löytää (kiipeilypuiden jalat ovat pahvia, tunneleissa riippuu leluja, monissa tuotteissa on muovia)
  • kaniosaavia eläinlääkäreitä ei ole jokaisella klinikalla
  • eläinlääkärikäynti maksaa yleensä enemmän kuin koirien ja kissojen vastaava
  • sekoitetaan muihin eläinlajeihin
  • vaatii ylipäätään paljon perehtymistä. Kanin hienovaraiset eleet saavat hermoilemaan ylimääräistä, kun et tiedä, miksi se nyt yhtäkkiä narskutteli hampaitaan ja ummistiko se silmänsä nukkuakseen vai sattuuko johonkin. Jne. jne.
kanivirike
Tiesitkö, että kiipeilypuissa on pahviset jalat? En minäkään..

Kanikupla tulevaisuudessa

Koska kani on niin yleinen lemmikki, kaneihin kannattaa panostaa. Kanit tarvitsevat eläinlääkärihoidon lisäksi (ja siihen liittyen) ainakin vakuutuksia. Valtamedia puhuu kaneista vain pääsiäisenä, tai kun söpöistä porkkanapurijoista on tullut pääkaupunkiseudulla tuholaisriesa.

Markkinoilla olevista tuotteista moni käy myös kaneille, mutta virikkeissä kanit on unohdettu tyystin. Esimerkiksi kesähelteillä viilennysalusta on tarpeellinen, ellei sitten kotoa löydy toimivaa ilmalämpöpumppua. Moni omistaja ei uskalla tai huomaa ostaa tuotetta kanille, jos siinä on kissan ja/tai koiran kuva.

Brittiläisen Lagolearnin ja suomalaisen Lemmikkikanitutkimuksen perustamiset ovat loikkauksia oikeaan suuntaan, mutta parannuksia kaivataan yhä. Kani-opintojen ei ylipäätään pitäisi olla vapaavalintainen parin tunnin luento vaan perusopintoihin kuuluva pidempi kurssi.

Vaikka kaniroduista löytyy esimerkiksi leijonanharjasta ja leijonaluppaa, termin ”eksoottinen” voisi kenties jo unohtaa 🙂

P.S. Jos kanikuplassa eläminen kiinnostaa, olet tervetullut seuraamaan Puputätiä myös instassa 🙂

Kanifanille lisää lukemista

Moikka moi! Kun nyt on listattu kiinnostavia kanien hoito-oppaita, täytyy käydä läpi myös lehtitarjonta 🙂 Kaikista eniten tykkään RWAFin Rabbiting On -lehdestä, jossa on erityisen paljon eläinlääkärien kirjoittamia artikkeleita.

RWAF on brittiläinen kaniensuojeluyhdistys, Rabbit Welfare Association & Fund. Yhdistyksen kautta saa paljon ajantasaista tietoa kaneista. Bunny Madiä lukuun ottamatta kaikki alla luetellut lehdet ovat yhdistysten jäsenlehtiä. Vanhoja numeroita voi toki ostaa liittymättä jäseneksi.

Hyvänä kakkosena tulee Bunny Mad! ja sen jälkeen suomenkielinen Papanaattori. Bunny Mad! on kanifanin unelmalehti, jossa on paljon virikevinkkejä ja lukijoiden tarinoita. Sisältö ei ole yhtä mieleinen kuin Rabbiting Onissa, josta saan aina paljon materiaalia omiin teksteihin.

Bunny Madiä toimittaa brittiläinen Lisa Hodgson. Hänellä on myös kiva verkkokauppa, mistä saa tilattua kaikkea kanitavaraa näiden lehtien lisäksi. Tämä Bunny Creations toimittaa myös Suomeen.

parhaat_kanilehdet
Lajitelma kaniaiheisia lehtiä.

Eläinten ystävä on SEY:n jäsenlehti, minkä lisäksi saa myös paikallisyhdistyksen jäsenlehden (mikäli omalla paikkakunnalla siis toimii SEY:n alainen eläinsuojeluyhdistys). Niissä on harvoin kaneista mitään, mutta tässä yhdessä kannessa sattui olemaan kaneja, joten otin sen kuvaan mukaan 🙂

Papanaattori on Suomen Lemmikkikanit ry:n jäsenlehti. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa ja sisältää mm. aktivointivinkkejä, kaikenlaista kanitietoa ja kirjanurkan. Lehteen on onneksi saatu eläinlääkäri vastaa -osio, jossa kaneihin perehtynyt eläinlääkäri Johanna Mäkitaipale vastaa lukijoiden kysymyksiin.

Jos haluat lähettää kysymyksen lehteen, se onnistuu meilaamalla osoitteeseen papanaattoriposti(at)gmail.com. Mäkitaipale ylläpitää myös Facebookin Lemmikkikanitutkimus-ryhmää, johon kannattaa liittyä.

Suomen Kaniyhdistys ry:llä on jäsenlehti, Kanimakaziini, joka ilmestyy neljästi vuodessa. Tästä minulla ei vielä ole kokemusta, mutta olisi mielenkiintoista tutustua siihenkin!

Jotta saadaan postaukseen muitakin kuin brittiläisiä ja suomalaisia julkaisuja, myös amerikkalainen House Rabbit Society julkaisee omaa lehteä. Tämä House Rabbit Journal ilmestyy kahdesti vuodessa. Jo ilmeistyneitä numeroita saa tilattua halvemmalla, joten täytyy kenties hankkia niitäkin tulevaisuudessa 🙂

Bonus

Guen Bradbury: Behavioural problems in rabbits – a clinical approach

236-sivuinen teos on englanniksi ja se on julkaistu vuonna 2018. Sitä on saatavilla verkkokaupoissa ja hinta vaihtelee 40-60 euron paikkeilla.

Bradburyyn tutustuin Rabbiting On -lehden kautta, sillä hän toimii RWAFin neuvonantajana. Hän ohjeistaa omistajia sekä hoitohenkilökuntaa kanien käyttäytymiseen liittyvissä ongelmissa.

Bradbury on eläinlääkäri ja sitä kuvastaa myös kirjan nimi ”clinical approach”. Tämä on lukijan kannalta sekä hyvä että huono asia.

Alkusanoissa Bradbury toteaa, että eläinlääkärinä hän osallistui kaneihin liittyvien artikkeleiden ja muiden tekstien kirjoittamiseen, mutta tämä tieto ei ikinä tavoittanut omistajia. Siitä syystä hän halusi kirjoittaa tämän kirjan. Olen täysin samaa mieltä ja hyvä kun kirjoitti! Omistajat ja muut kaniharrastajat täytyy ehdottomasti ottaa keskusteluun mukaan.

kanin käyttäytyminen
Bradbury pureutuu kanien käyttäytymiseen

Kirjan sanoma on kiteytetty hyvin seuraavassa lauseessa: ”–often improving their welfare will improve their behaviour.” Moni kaniongelma syntyy puutteellisesta hoidosta. Kun oloja korjataan, kani voi paremmin ja siten myös käyttäytymisongelmat voivat ratketa.

Kritiikkiä kirja saa vaikeaselkoisuudesta. Eri näkökantoja voi toki esittää, mutta toivoisin, että eläinlääkäri selventäisi kaikissa yhteyksissä, mitä niistä suosittelee.

Bradbury esimerkiksi kertoo miksi kummatkin sukupuolet kannattaa leikkauttaa, mutta toteaa toisaalla, että naaraita ei välttämättä tarvitse leikata. Kirjassa ei tästä syystä kannata hyppiä osioiden yli ja lukea vain tiettyjä kappaleita, jotta ei tule väärinymmärryksiä.

Kirjan parhaimmat puolet? Luovuin ruokakupeista kokonaan ja se on ollut hyvä ratkaisu sekä minulle että kaneille 🙂 Säästyn kuppien tiskaamiselta ja kanit saavat käyttää enemmän aikaa etsien pellettejä kuin mitä suoraan kupista syöminen veisi. Kirjassa on myös hyviä perusteluita tietyille käyttäytymismalleille.

 

100% samaa mieltä en tämänkään kirjan kanssa ole, mutta ehdottomasti suosittelen sitä kaikille kanien kanssa tekemisissä oleville!

P.S. Artikkelikuvassa näkyvä Ruusa-kani tykkäsi eniten Papanaattorista. Maistui kuulemma oikein hyvältä 😀