Suuri kanikupla

Koska olen Puputäti, saatan elää suuressa kanikuplassa. Törmäsin kuitenkin mielenkiintoiseen artikkeliin aiheeseen liittyen. Kanadalainen eläinlääkäri Veronica Gventsadze kirjoittaa aiheesta ”kanitkin tarvitsevat eläinlääkäreitä”.

Hän on valmistunut 11 vuotta sitten eläinlääkäriksi. Sekä minua, tätä eläinlääkäriä että varmasti myös sinua, kummastuttaa ja harmittaa kanien huonohko asema. Kaneja on paljon, mutta valmiudet niiden ansaitsemaan hyvään hoitoon ovat puutteelliset.

Kyselyiden perusteella kanit ovat usein kolmanneksi suosituin lemmikki koirien ja kissojen jälkeen, mutta niistä ei vain tiedetä tarpeeksi. RWAFin tunnuslause kuuluu ”Britannian kaltoinkohdelluin lemmikki”.

Väärinymmärretty kani kyllä onkin. Semmoinen söpö, hellyyttävä karvapallo, jolla on kuitenkin terävät hampaat ja reviiritietoiset ajatukset. Kani rinnastetaan lyhytikäisiin jyrsijöihin, vaikka kääpiökani voi elää yli 10 vuotta.

Iik – kani vastaanotolla!

Gventsadze ei aiemmin halunnut hoitaa kaneja, koska pelkäsi, että ne heittävät veivinsä pelkästä katsekontaktista. Onkohan tosiaan näin? Eivätkö jotkut eläinlääkärit tämän vuoksi hoida kaneja? Lääkärinvalan mukaan: ”Päämääränäni on terveyden ylläpitäminen ja edistäminen, sairauksien ehkäiseminen sekä sairaiden parantaminen ja heidän kärsimystensä lievittäminen.”

Tällä kokeneella eläinlääkärillä oli vyönsä alla vain tunnin luento kaneista eläinlääketieteellisissä opinnoissa, ja luentoa seurannut lyhyt käsittelysessio säyseän (tai kauhistuneen?!) laboratoriokanin kanssa. Ei tällaisilla eväillä kaneja kannatakaan hoitaa.

Kani sairastuu – mihin sen voi viedä?

Artikkelin kirjoittanut eläinlääkäri kysyi 16 amerikkalaiskollegaltaan, tuleeko heidän vastaanotolleen kaneja. Kuulemma tulee. Yleensä kyse on steriloinneista ja kastroinneista, jotka he opettelivat tekemään kirjojen, internetin lähteiden ja kaneista tietävien eläinlääkäreiden neuvojen perusteella. Tämä on suuri epäkohta sekä kaneja, heidän ihmisperheitään että ihan itse eläinlääkäreitä kohtaan.

Uskaltaisitko viedä kanin lääkärille, joka tietää vähemmän kaneista kuin sinä itse? Anatomia ja yleinen lääkintä tietysti poislukien. Kuten Gventsadze kirjoittaa: jos olet aiemmin soittanut eläinlääkärille ja saanut vastaukseksi ”emme hoida kaneja” tai kanisi on saanut puutteellista hoitoa, et enää välttämättä uskalla viedä kania eläinlääkärille ollenkaan.

Puutteelliset opinnot

Miksi perusopinnot eivät keskity enempää kaneihin ja muihin eksoottisiin eläimiin? Yksi eksoottisten eläinten kurssikaan ei anna tarvittavia valmiuksia. Jos vastaus on, että niitä ei kuitenkaan tule vastaanotolle, niin ehkäpä se johtuu juuri tästä kokemuksen puutteesta.

Gventsadze lisää, että hänen kollegansa kertoivat, etteivät osaa antaa omistajille ohjeita kaninhoitoon liittyen. He tekevät siis pelkästään leikkauksia. Entä leikkauksen jälkeinen kotihoito? Kenties tästä syystä moni kani ei vieläkään saa kipulääkettä.

Kun kani nököttää hiljaa paikallaan, eihän siihen satu, eikö niin? Jos sulle tehdään esimerkiksi umpilisäkkeen poisto, selviätkö ilman kipulääkettä? Tuskin. Tai siis nimenomaan tuskallista se varmasti olisi.

Yhteenvetona, suuret väärinymmärrykset lienevät syynä kanien korkeaan kuolleisuuteen vastaanotoilla ja eläinlääkärikäyntien jälkeen. Rauhallinen käsittely on tärkeää, samoin kuin riittävä kivunlievitys ja ravinnon tarjoaminen heti kun kani on nukutuksen jälkeen hereillä.

”Hoidamme kaneja” vs kaniosaava eläinlääkäri

Kun soitat klinikalle ja sieltä kerrotaan, että ”hoidamme kyllä kaneja”, tarkoittaako se oikeasti kaneihin perehtynyttä eläinlääkäriä? Ei välttämättä.

Gventsadzen (siis eläinlääkärinä vuosia toimineen ammattilaisen) oli yhden kanin adoptoituaan pakko liittyä internetin kaniryhmiin, koska omistajien ja kaneja hoitavien eläinlääkäreiden välillä oli niin suuri aukko. Tähän samaan törmää jatkuvasti Suomessa. Siitä syystä kirjoitin Kanikirjan ja pidän tätä kaniaiheista blogia.

Kaneihin kannattaisi ehdottomasti panostaa, sillä itsekin olen kuluneen vuoden aikana kuluttanut eläinlääkärin palveluihin satoja euroja. Varmaankin yli tuhat euroa. Eikä olla edes rokotuksilla vielä käyty, tehosteet pitää käydä uusimassa vielä loppuvuodesta.

Miksi kani on eksoottinen lemmikki?

Kanin luonne on yhtä ainutlaatuinen ja vaativa kuin sen fysiikka. Eksoottinen tarkoittaa yleensä omituista. Onko kani omituinen lemmikki, jolla on omituiset tarpeet? Onhan se, verrattuna lihaa syöviin kissoihin ja koiriin.

Kani ei sovi kaikille. Koska kani ei niin välitä ihmisten paijauksista, se on lemmikki, jonka puuhia on kiva seurata. Siksi kani sopii yleensä paremmin aikuisille kuin lapsille lemmikiksi.

Eksoottisuus tarkoittaa ainakin näitä asioita:

  • laadukas ruokinta on aina hienosäätöä herkän suolistoflooran hyvinvointia ajatellen (ja papanoita jatkuvasti tarkkaillen)
  • kaneille tarkoitettuja lääkkeitä on vähänlaisesti saatavilla (siksi oikea ruokinta on niin tärkeää)
  • sopivia virikkeitä on vaikea löytää (kiipeilypuiden jalat ovat pahvia, tunneleissa riippuu leluja, monissa tuotteissa on muovia)
  • kaniosaavia eläinlääkäreitä ei ole jokaisella klinikalla
  • eläinlääkärikäynti maksaa yleensä enemmän kuin koirien ja kissojen vastaava
  • sekoitetaan muihin eläinlajeihin
  • vaatii ylipäätään paljon perehtymistä. Kanin hienovaraiset eleet saavat hermoilemaan ylimääräistä, kun et tiedä, miksi se nyt yhtäkkiä narskutteli hampaitaan ja ummistiko se silmänsä nukkuakseen vai sattuuko johonkin. Jne. jne.
kanivirike
Tiesitkö, että kiipeilypuissa on pahviset jalat? En minäkään..

Kanikupla tulevaisuudessa

Koska kani on niin yleinen lemmikki, kaneihin kannattaa panostaa. Kanit tarvitsevat eläinlääkärihoidon lisäksi (ja siihen liittyen) ainakin vakuutuksia. Valtamedia puhuu kaneista vain pääsiäisenä, tai kun söpöistä porkkanapurijoista on tullut pääkaupunkiseudulla tuholaisriesa.

Markkinoilla olevista tuotteista moni käy myös kaneille, mutta virikkeissä kanit on unohdettu tyystin. Esimerkiksi kesähelteillä viilennysalusta on tarpeellinen, ellei sitten kotoa löydy toimivaa ilmalämpöpumppua. Moni omistaja ei uskalla tai huomaa ostaa tuotetta kanille, jos siinä on kissan ja/tai koiran kuva.

Brittiläisen Lagolearnin ja suomalaisen Lemmikkikanitutkimuksen perustamiset ovat loikkauksia oikeaan suuntaan, mutta parannuksia kaivataan yhä. Kani-opintojen ei ylipäätään pitäisi olla vapaavalintainen parin tunnin luento vaan perusopintoihin kuuluva pidempi kurssi.

Vaikka kaniroduista löytyy esimerkiksi leijonanharjasta ja leijonaluppaa, termin ”eksoottinen” voisi kenties jo unohtaa 🙂

P.S. Jos kanikuplassa eläminen kiinnostaa, olet tervetullut seuraamaan Puputätiä myös instassa 🙂

Mainokset

Kanifanille lisää lukemista

Moikka moi! Kun nyt on listattu kiinnostavia kanien hoito-oppaita, täytyy käydä läpi myös lehtitarjonta 🙂 Kaikista eniten tykkään RWAFin Rabbiting On -lehdestä, jossa on erityisen paljon eläinlääkärien kirjoittamia artikkeleita.

RWAF on brittiläinen kaniensuojeluyhdistys, Rabbit Welfare Association & Fund. Yhdistyksen kautta saa paljon ajantasaista tietoa kaneista. Bunny Madiä lukuun ottamatta kaikki alla luetellut lehdet ovat yhdistysten jäsenlehtiä. Vanhoja numeroita voi toki ostaa liittymättä jäseneksi.

Hyvänä kakkosena tulee Bunny Mad! ja sen jälkeen suomenkielinen Papanaattori. Bunny Mad! on kanifanin unelmalehti, jossa on paljon virikevinkkejä ja lukijoiden tarinoita. Sisältö ei ole yhtä mieleinen kuin Rabbiting Onissa, josta saan aina paljon materiaalia omiin teksteihin.

Bunny Madiä toimittaa brittiläinen Lisa Hodgson. Hänellä on myös kiva verkkokauppa, mistä saa tilattua kaikkea kanitavaraa näiden lehtien lisäksi. Tämä Bunny Creations toimittaa myös Suomeen.

parhaat_kanilehdet
Lajitelma kaniaiheisia lehtiä.

Eläinten ystävä on SEY:n jäsenlehti, minkä lisäksi saa myös paikallisyhdistyksen jäsenlehden (mikäli omalla paikkakunnalla siis toimii SEY:n alainen eläinsuojeluyhdistys). Niissä on harvoin kaneista mitään, mutta tässä yhdessä kannessa sattui olemaan kaneja, joten otin sen kuvaan mukaan 🙂

Papanaattori on Suomen Lemmikkikanit ry:n jäsenlehti. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa ja sisältää mm. aktivointivinkkejä, kaikenlaista kanitietoa ja kirjanurkan. Lehteen on onneksi saatu eläinlääkäri vastaa -osio, jossa kaneihin perehtynyt eläinlääkäri Johanna Mäkitaipale vastaa lukijoiden kysymyksiin.

Jos haluat lähettää kysymyksen lehteen, se onnistuu meilaamalla osoitteeseen papanaattoriposti(at)gmail.com. Mäkitaipale ylläpitää myös Facebookin Lemmikkikanitutkimus-ryhmää, johon kannattaa liittyä.

Suomen Kaniyhdistys ry:llä on jäsenlehti, Kanimakaziini, joka ilmestyy neljästi vuodessa. Tästä minulla ei vielä ole kokemusta, mutta olisi mielenkiintoista tutustua siihenkin!

Jotta saadaan postaukseen muitakin kuin brittiläisiä ja suomalaisia julkaisuja, myös amerikkalainen House Rabbit Society julkaisee omaa lehteä. Tämä House Rabbit Journal ilmestyy kahdesti vuodessa. Jo ilmeistyneitä numeroita saa tilattua halvemmalla, joten täytyy kenties hankkia niitäkin tulevaisuudessa 🙂

Bonus

Guen Bradbury: Behavioural problems in rabbits – a clinical approach

236-sivuinen teos on englanniksi ja se on julkaistu vuonna 2018. Sitä on saatavilla verkkokaupoissa ja hinta vaihtelee 40-60 euron paikkeilla.

Bradburyyn tutustuin Rabbiting On -lehden kautta, sillä hän toimii RWAFin neuvonantajana. Hän ohjeistaa omistajia sekä hoitohenkilökuntaa kanien käyttäytymiseen liittyvissä ongelmissa.

Bradbury on eläinlääkäri ja sitä kuvastaa myös kirjan nimi ”clinical approach”. Tämä on lukijan kannalta sekä hyvä että huono asia.

Alkusanoissa Bradbury toteaa, että eläinlääkärinä hän osallistui kaneihin liittyvien artikkeleiden ja muiden tekstien kirjoittamiseen, mutta tämä tieto ei ikinä tavoittanut omistajia. Siitä syystä hän halusi kirjoittaa tämän kirjan. Olen täysin samaa mieltä ja hyvä kun kirjoitti! Omistajat ja muut kaniharrastajat täytyy ehdottomasti ottaa keskusteluun mukaan.

kanin käyttäytyminen
Bradbury pureutuu kanien käyttäytymiseen

Kirjan sanoma on kiteytetty hyvin seuraavassa lauseessa: ”–often improving their welfare will improve their behaviour.” Moni kaniongelma syntyy puutteellisesta hoidosta. Kun oloja korjataan, kani voi paremmin ja siten myös käyttäytymisongelmat voivat ratketa.

Kritiikkiä kirja saa vaikeaselkoisuudesta. Eri näkökantoja voi toki esittää, mutta toivoisin, että eläinlääkäri selventäisi kaikissa yhteyksissä, mitä niistä suosittelee.

Bradbury esimerkiksi kertoo miksi kummatkin sukupuolet kannattaa leikkauttaa, mutta toteaa toisaalla, että naaraita ei välttämättä tarvitse leikata. Kirjassa ei tästä syystä kannata hyppiä osioiden yli ja lukea vain tiettyjä kappaleita, jotta ei tule väärinymmärryksiä.

Kirjan parhaimmat puolet? Luovuin ruokakupeista kokonaan ja se on ollut hyvä ratkaisu sekä minulle että kaneille 🙂 Säästyn kuppien tiskaamiselta ja kanit saavat käyttää enemmän aikaa etsien pellettejä kuin mitä suoraan kupista syöminen veisi. Kirjassa on myös hyviä perusteluita tietyille käyttäytymismalleille.

 

100% samaa mieltä en tämänkään kirjan kanssa ole, mutta ehdottomasti suosittelen sitä kaikille kanien kanssa tekemisissä oleville!

P.S. Artikkelikuvassa näkyvä Ruusa-kani tykkäsi eniten Papanaattorista. Maistui kuulemma oikein hyvältä 😀

Lemmikin kanssa voi säästää rahaa

Moikka! Tänään jaan muutaman rahansäästövinkin lemmikkeihin liittyen. Vertailussa ovat niin pesuaineet, makupalat kuin nuolukivet ja annan myös pari virikevinkkiä.

Pesuaineiden sijaan kannattaa hankkia ruokakaupasta etikkaa ja ruokasoodaa. Samantien isot koot, jotta kestävät kauempaan ja ovat myös halvempia kuin pikkupakkaukset. Etikan ja ruokasoodan yhdistelmällä saat pestyä monen pinttyneen tahran esimerkiksi kanien vessalaatikoista. Lisää vinkkejä niiden käytöstä etikka-postauksessa.

Lemmikit eivät tarvitse suola- tai kalkkikiviä, kun tarjoat niille monipuolista ravintoa. Siinäkin säästää pidemmän päälle rahaa, kun ei tarvi hommata uusia kiviä ja lemmikki pysyy todennäköisesti terveempänä kuin yksitoikkoisella ravinnolla. Kalkki- ja suolakivet on kehitelty tuotanto- ja laboratorioeläimiä varten, kuten esimerkiksi juomapullot. Siksi niiden tarpeellisuutta kannattaa kyseenalaistaa.

seepiansuomu
Tossavainen nukkuu heinäpesässä ja syö tuoreruokaa hyllyltä.

Vuosia sitten en tiennyt, että nuolukivet eivät ole pakollisia. Niinpä ostin kaneille kumpaakin sorttia, suolaista ja kalsiumia. Peipoille hommasin seepiansuomut, josta ne saisivat kalkkia. Kanit eivät oikein perustaneet kalsiumista kiinteän mötikän muodossa, mutta suolakiviä välillä lipiteltiin. Eniten varmaankin aikoinaan Hilja-kani. Nyt tiedän, että se johtui puutteellisesta ravinnosta. Hiljan entinen omistaja sai eläintenpitokiellon. Hilja oli myös saanut poikasia ennen kuin rouva sterkattiin. Huonot olot ja poikasia päälle, ei ihme, että kivet kelpasivat.

En usko siihen, että kanien pitäisi syödä pelkkää heinää. Pelkällä heinädieetillä kiville varmasti olisi tarvetta. Kun heinän lisäksi kani saa tuoreruokaa (pieniä annoksia erilaisia tuoreruokia) ja pellettiä, ei nuolukiviä tarvita. Pellettimerkkejäkin kannattaa sekoitella keskenään ja kiinnittää huomiota sisällysluetteloon. Villikani ei syö vain yhtä laatua ruohoa vaan valkkailee myös varpuja ja pensaiden oksia.

Siemenseokset eivät ole kanille sopivaa ruokaa. Sen todistaa myös pussin takaosa, jossa usein mainitaan muiden ainesosien muassa äyriäisiä.  Herkkutangot, joissa on kananmunaa ja hunajaa kannattaa myös jättää ostamatta. Kanin ruokavalioon ei kuulu mikään eläinperäinen.

Voit tehdä herkkupaloja itse sekoittamalla pellettejä, yrttejä ja pienen määrän esimerkiksi banaania yhteen kaura- tai muiden kanille kelpaavien hiutaleiden kanssa. Lisää vesi ja blenderillä sekaisin. Sen jälkeen uuniin. Tarkemmat ohjeet kanikeksi-postauksessa.

Kani on halvempi lemmikki kuin esimerkiksi koira. Eläinlääkärikäynnit, hyvälaatuinen kuivike ja ravinto maksavat, mutta toisaalta esimerkiksi virikkeitä saa tehtyä puoli-ilmaiseen ja kesällä on tarjolla niin paljon tuoreruokaa kuin jaksat luonnosta kerätä. Niitä voi myös kuivattaa talven varalle. Jos on siihen soveltuva paikka, esimerkiksi yrttejä voi kasvattaa läpi vuoden. Omasta kaksiosta on sellaista talvella vaikea löytää ja siitä syystä en olekaan onnistunut kasvattamaan yrttejä sisällä.

Niistä virikkeistä, jotka ovat puoli-ilmaisia? Haali vanhoja tekstiileitä esimerkiksi tuttavilta tai kirpputoreilta, ellei omasta kaapista löydy mitään rikkinäisiä t-paitoja tai housuja. Heitä tekstiilit lattialle mytyksi ja piilottele pellettejä tai muuta ruokaa sekaan. Kanit tykkäävät kaivella ja jos siihen saa yhdistettyä ruuanetsimisen, vielä parempi! Näistä kankaista ja peitoista voit myös tehdä majoja, kun laitat ne tuolien tai jakkaroiden päälle.

Kun käyttää pesuaineena etikkaa ja ruokasoodaa, säästää paitsi rahaa, myös luontoa.  Jätetään myös ne äyriäiset ja mustekalat (seepia on mustekalalaji) rauhaan ja tarjotaan niiden sijaan lemmikeille monipuolista ravintoa! Kuka ties alat itsekin syödä enemmän salaattia ja hedelmiä 😉 Ainakin tilli ja basilika tuoksuu omaan nenään tosi hyviltä. Niistä tykkäävät myös peipot ja kanit 🙂

P.S. Kani ei tarvitse häkkiä vaan sen sijaan voi tarjota vessalaatikon ja paljon piilopaikkoja. Vaikka et olisikaan Instagramissa, etsi googlen kuvahausta hakusanalla ”ikeabunnyhol”. Sillä löytyy paljon vinkkejä, miten esimerkiksi heinät ja kuivikkeet saa pysymään siististi piilossa. Hol-säilytyspöytä maksaa noin 50 euroa, mutta niitä löytyy varmasti myös käytettyinä. Kannen avulla sisäosan saa siivottua ja kaneille voi sahata pari oviaukkoa lattiarajaan. Käynee myös jyrsijöille. Bongasin ilmiön bunnymelv-instatililtä.

P.P.S. Minä muuten olen instassa, joten tervetuloa seuraamaan Puputätiä sinnekin 🙂