Päivitetyt kanien hoito-ohjeet

Heipä hei! Kun Kanikirja on julkaistu, päätin päivittää myös kanien hoito-ohjeet. Laadin ne aikoinaan Pesu ry:n tilapäiskodeille sekä uusille kanikodeille jaettavaksi. Jos kantta ei lasketa, tarjolla olisi kuuden sivun tietopaketti kaneista. Sillä pääsee hyvin alkuun ja sitä on helppo jakaa sekä tiedostona että paperisena.

Opin Kanikirjaa kirjoittaessa itsekin paljon uutta, joten oli aiheellista päivittää myös hoito-ohjeet. Muutoksia tuli ummetus-kohtaan, listaan kaneja hoitavista eläinlääkäreistä ja klinikoista, lähdeluetteloon sekä esimerkiksi ruokintaan. Jos haluat syventää tietämystä, tilaa ihmeessä Kanikirja! Se onnistuu mm. meilaamalla sarin.arkki@gmail.com. Jos olet Facebookissa, nyt sattuu siellä olemaan myös arvonta, josta voit voittaa kirjan itsellesi tai vaikka ystävälle. Käy kommentoimassa arvonta-julkaisua 23.4.2018 klo 16 mennessä. Good luck! 🙂

Uusi versio on ladattavissa täällä. Kiitos graafikko Nukka Repo! Uudet ohjeet ilmestyvät pian myös omille sivuilleni.

Mitäs muuta? No, tekeillä on seeprapeippojen hoito-ohjeet sekä eräs kaneihin liittyvä tiedote. En myöskään malta odottaa, että ”Petunia Pesukarhun tempputarina” näkee päivänvalon 🙂 Pysykää siis kuulolla!

Mainokset

Mikä kaneissa viehättää?

Moikka moi! Multa aina välillä kysytään, miksi tykkään kaneista ja mikä niissä niin viehättää, että ottaa kaneja lemmikeiksi. No kun ne on niin ihania 😀 Mutta jos kaipaa tarkempaa perustelua, niin kaneissa on yhtä paljon persoonia kuin on yksilöitäkin. En vielä ole tavannut kahta samanlaista kania ja olen sentään tavannut monta sataa kania. Tietynlaisia kanityyppejä on kyllä olemassa, esimerkiksi rauhalliset kanit, duracell-puput, ärtsyt kanit ja arat kanit.

Todella moni kääpiöluppa lukeutuu rauhallisiin kaneihin, kun taas leijonanharjakset ja hermeliinit (etenkin naaraat) ovat yleensä ärtsympiä tapauksia. Duracell-pupuiksi voisi kutsua vaikkapa kääpiöjäniksiä, mutta oman eläinperheen Tuhtossa yhdistyy tämä sekä aran kanin piirre. Hän on kova poika puuhastelemaan ja loikkii joka paikkaan, mutta toisaalta on tosi arka eikä vahingossakaan näyttäydy vieraille. Varmuuden vuoksi menee minuakin karkuun välillä.

Ruusa on leijonanharjasristeytys, mutta omanarvontunnon lisäksi neidissä on vähän sitä duracelliä. Esimerkkinä sellainen tilanne, kun Tuhto nukkui matolla. Ketarat ojollaan siinä ihan rauhassa. Kunnes Ruusa loikkii viereen ja tuumaa, että kyllä tämä matto joutaa pois tieltä ja alkaa kaivaa sitä. No, ei siinä kauaa mennyt kun matto oli rytätty ja Tuhton oli pakko nousta. ”Kiitti vaan kaveri!” 😀 Kaivelu on muuten yksi kanin mielipuuhista, joten tähän kannattaa tottua.

Toista mattoa Ruusa katselee välillä sillä silmällä, että kyllä sitä pitää ehdottomasti tuunata. Neliskanttinen matto ei ole kivan näköinen, pitää pyöristää sitä vähän päistä. Sitten yhdestä reunasta tulee vähän epätasainen niin tokihan sitä pitää lisää nakerrella! Meikäläinen pääsee monesti siivouspuuhiin, sillä matonpalaset kannattaa kyllä noukkia samantein pois kun niitä löytyy. Ettei vain mene kukaan nielemään niitä.

Kaikilla kaneilla on nyt hirveä karvanlähtö, vaikkakin Tuhtolla se on melko maltillista. Yksi sieltä, toinen täältä, mutta kyllä Ruusalla ja Poppanalla lähtee hänenkin edestään karvaa. Oikein tukkoina. Se onkin kiva yhdistelmä karkulaisuuden kanssa, sillä Ruusa ei vahingossakaan anna kiinni. Kerran neidillä oli suolistontoiminta hidastunut ja minun piti antaa ruutalla nestettä suuhun. Eihän siitä mitään tullut, kun toinen pötki niin kovasti pakoon, että alkoi se suolikin sitten toimia. No, ehkä parempi niin. Kynsienleikkuuta varten Ruusa on saatava kiikkiin esimerkiksi kantokoppaan, sillä tavoin nostaminen on helpompaa. Neiti nimittäin puolustautuu potkimalla ja samalla tulee raapineeksi poloisen emännän haavoille. Pitkähihaiset vaatteet on pop!

Kukaan nykyisistä kaniperheen jäsenistä ei ole tykännyt kiinniottotilanteesta, mutta vuosien saatossa ovat oppineet sietämään sitä. Esimerkiksi Tuhto on nykyisin helppo tapaus, mutta Ruusan kanssa ei olla vielä niin pitkällä. Jos sulla on rescuekani tai muuten vain lemmikki, jota ei ole kohdeltu hyvin, anna ihmeessä aikaa eläimelle, sillä kaikki tällainen vie kauemmin kuin hyviä kokemuksia ihmisistä saaneilla eläimillä. Se on täysin normaalia.

Nämä karvanlähdöt ja vaikea käsiteltävyys eivät ehkä ole sitä ihanaa kaninomistamista, mitä yleisesti ajatellaan. Ne kuitenkin voivat kuulua asiaan ilman, että kanissa olisi mitään ”vikaa”. Vika on aina ihmisessä ja jos tuntuu, ettei jaksa odotella toisen kesyyntymistä tai tehdä työtä sen eteen, kani ei välttämättä oo sun juttu. Kanit ovat vähän kuin kissoja. Niitä palvellaan eikä paijaus aina kiinnosta, ellei sitten eläin itse tee aloitetta. Niiden edesottamuksia seurataan. Ja seurattavaahan löytyy, mikäli olot ovat suotuisat. Katsokaa esimerkiksi tämä oivallinen brittiläisen kaniyhdistyksen RWAFin video. Heiltä löytyy YouTubesta muitakin videoita, joita suosittelen katsomaan.

Mitkä ovat suotuisat olot kanille? Ensinnä tulee mieleen vapaa liikunta, piiloutumismahdollisuudet ja lajitoveri. Toiseksi oikea ravinto eli heinää kanin kokoinen köntti joka päivä, 24/7 saatavilla. Siemenseokset kompostiin ja hyvälaatuista pellettiä tilalle. Unohtakaa porkkana ja lehtisalaatti, antakaa sen sijaan erilaisia yrttejä ja vaikkapa lehtikaalia. Jotta olo olisi mahdollisimman stressitön, kannattaa sekä naaraat että urokset leikkauttaa. Ylimääräisen pissalla merkkailun lisäksi hormonihuuruinen kani voi sairastua syöpään ja muihin leikkaamattomuudesta johtuviin sairauksiin (naarailla esim. kohtutulehdus). Jatkuvasti nylkyttelevä kani ei ole kenenkään mielestä hauska, ei kanin itsensä eikä omistajien. Tarkennuksena tähän, että ajoittainen lajitoverin selkään nouseminen ja karvannyhtäminen toiselta kuuluvat asiaan ja sitä tekevät myös leikatut kanit.

Kissojen lisäksi kaneja voi verrata myös koiriin. Ainakin siinä mielessä, että toisia yksilöitä on helppo kouluttaa makupalojen avulla. Temppujen opettaminen aralle tai nirsolle kanille on vaikeampaa. Ei kuitenkaan mahdotonta. Kanit järsivät myös keppejä. Tuhto kanniskelee niitä suussaan, samoin kenkiä, jos pääsee niiden lähelle. Voi kyllä olla, että yleistän liikaa, sillä löysin kenkäni vain kerran eri paikasta. Sitä ei ollut nakerreltu ollenkaan, oli vain siirretty paikasta a paikkaan b. Vissiin oli ollut Tuhton tiellä..

Ruuansulatuksen puolesta kani muistuttaa hevosta. Kummatkin lajit ovat saaliseläimiä eli käyttäytymisestäkin löytyy yhtäläisyyksiä. Vaikka hevonen tai kanit eivät osaa oksentaa ja syövät samanmoista ruokaa, ovat ravinnontarpeet kuitenkin ihan erilaisia eli älä syötä kanille hevosille tarkoitettua rehua tai muuta ruokaa.

Jostain kumman syystä Poppana villiintyy, kun kuorin peipoille keitettyä kananmunaa. En ole vielä keksinyt, mistä se johtuu, mutta Poppis juoksee kahdeksikkoa jalkojeni välissä ja umputtaa. Kertaakaan ei ole kananmunaa saanut tietenkään, sillä kanin ei kuulu syödä mitään eläinperäistä. Tähän liittyen: kannattaa käydä hyvin tarkkaan läpi kaneille tarkoitettujen, kaupassa myytävien, herkkujen sisällysluettelot..

Vielä yksi hauska tarina Poppanasta, jos ei tässä vielä vastattu kysymykseen ”miksi kanit ovat ihania”. Poppis loikkii luokse ja minä kumarrun alas. Laitan naamani ilmeisesti vähän liian lähellä Poppanaa, koska ensin tyyppi haistelee mun naamaa ja sitten ravistelee itseään. Ravistelee niin, että joudun pyyhkimään silmälasini ja naamani sen jälkeen 😀 En ollut huomannut, että Poppana oli juuri käynyt vesikupilla..

Kun olot ovat suotuisat, kani iloloikkii ja heittää itsensä kyljelleen. Tuo ”pökrääminen” on pelästyttänyt niin monia uusia kaninomistajia (myös minut), että siitäkin on syytä puhua. Kani ei ole kuollut, vaan niin onnellinen, että päättää heittää itsensä kyljelleen. Miksi se on euforian osoitus? No, saaliseläimelle on erittäin epäedullista maata niin ettei siitä asennosta pääse nopeasti pyrähtämään karkuun. Eli jos pitää olla varuillaan, maataan käpälät vartalon alla. Yksikään tassu ei sojota vartalon alta. Kun siis näet kanin pökräävän ensimmäisen kerran, kyynel silmänurkassa on oikea reaktio 🙂 Lisää kanien eleistä täällä ja Kanikirjassa (Kanikirja: opas kanien maailmaan, 2017) sivulta 65 alkaen.

Kaikki, joilla on kaneja, ovat varmasti tietoisia siitä, että kani ei olekaan mikään helppo lemmikki. Tämä haastavuuskin tekee kanista mielenkiintoisen lemmikin. Kun kaniin jaksaa panostaa, se antaa ihmisperheelleen paljon.

Valtavirrasta poikkeava Kanikirja

Moikka! Oletko lukenut hyviä kirjoja viime aikoina? Minulla on vinkki kirjasta, joka on oikeasti hyödyllinen. Lyhykäisyydessään siksi kannattaa hankkia tämä, että siihen on koottu uusin tietotaito, mitä kaneista on saatavilla tällä hetkellä. Hinta on edullinen, ja sisältö voi ratkoa monta kanipulmaa, joita niin kokeneilla kuin uusillakin kaniperheillä on. En hirveästi liioittele, kun kerron, että jos noudatat Kanikirjan oppeja, voit kenties säästyä ylimääräisiltä eläinlääkärikuluilta tulevaisuudessa ja samalla pidentää kanin ikää. Kanikirjan luettua tietää myös, sopiiko kani juuri itselle lemmikiksi.

Monta kymmentä vuotta sitten kirjoitetut ja suomeksi käännetyt kanien hoito-oppaat eivät pidä enää paikkaansa. Voi olla melko vaarallista ajatella, että ”näin tehdään kun on ennenkin tehty”. Internet on pullollaan erilaisia vinkkejä ja hoito-ohjeita, mutta voiko niihin luottaa? Kanikirjaan voi, sen on kaneja hoitava eläinlääkäri tarkistanut.

Vuosikymmeniä kaneja harrastaneet ovat sanoneet löytäneensä uutta tietoa kirjasta ja siitä ovat tykänneet myös kaneja työkseen hoitavat. Eläinsuojeluteema on vahvasti mukana, mikä tekee kirjasta täysin erilaisen kuin muut markkinoilla olevat suomenkieliset hoito-oppaat. Kirjan kohderyhmä on aikuisempaa kuin aiemmin ilmestyneet teokset. Teksti on kuitenkin jaoteltu niin, että sitä pystyy hyvin nuorempikin kanifani lukemaan.

Kanikirjassa annetaan vinkkejä, joita voi meidänkin oloissamme toteuttaa, esimerkiksi kasvienkeruuvinkkejä. Jos nyt näin voi sanoa, saat paljon enemmän irti kaneistasi luettuasi Kanikirjan. Jos tuntuu, että haluat miettiä ja kenties tutustua kirjaan ennen ostopäätöstä, kipin kapin lainaamaan se lähimmästä kirjastosta! Olet myös lämpimästi tervetullut lukemaan blogiani 🙂 Jaan mm. kaneihin liittyviä vinkkejä ja otan kantaa mieltä askarruttaviin kaniasoihin.

Kanit ovat kasvava potilasryhmä klinikoilla. Eläinlääkäri- ja klinikkaeläinhoitajan opintoihin sisällytetään kovin vähän eksoottisia eläimiä (jollainen kanikin siis on). Siksi kannattaa myös kanien kanssa työskentelevien tarttua Kanikirjaan. Se voi helpottaa hoitotyötä ja itse potilaan oloa vastaanotolla.

Jos nyt heräsi kiinnostus kirjaa kohtaan, lisätietoja löytyy sivuiltani. Kirja on tarjouksessa vielä huomiseen 27.3.2018 saakka 15e plus postitus 3,30e. Sen voi myös hakea Tampereen Olkahisista. Tukkuhinta on 12,10e plus postitus (sis. alv), jos jotakuta kiinnostaa jälleenmyynti 🙂 Se sopii varainhankintaan esimerkiksi eläinsuojeluyhdistyksille ja se näyttää yhtä hyvältä kirjakaupan kuin minkä tahansa muun myymälän oikealla tai virtuaalisella hyllyllä 😉

 

Miten saan kanini lopettamaan sänkyyn pissailun?

Tai miten saan kanin lopettamaan öisen kolistelun? Huolia on monia. Älä nyt pelästy, mutta vastaus on ”et mitenkään”. Siis jos et ole valmis muuttamaan mitään. Monesti törmää tällaisiin kysymyksiin, mutta kun tarjoaa neuvoja, niitä ei haluta kokeilla. Ei kannata odottaa erilaista lopputulosta, jos tekee kaiken samalla tavalla kuin ennenkin.

Kaneistani Ruusa ja Tuhto hyppivät tasoille eli siis myös sänkyyn. Ei siinä nukkumisesta tule mitään, kun kani hyppää keskellä yötä naamalle. Tästä syystä neuvon aina kaikkia sijoittamaan kanin häkin tai vessalaatikon ja piilopaikat jonnekin muualle kuin makuuhuoneeseen. Kani on hämäräeläin eli sehän pitää ääntä juuri silloin kun yrität nukahtaa. Vaikka sängylle ei yöllä hypittäisi, on siihen, etenkin tyynyn kohdalle, kiva käydä pissaamassa omistajan työpäivän aikana. Miksi juuri tyynyn kohdalle? Siinä on kanin mielestä eniten ihmisen tuoksua, joka siis tarvitsee omalla hajulla peittää. Pelkkä papana tai leuan hierominen ei riitä, paree heittää kunnon pissaläikkä siihen. Ei kani tätä kiusallaan tee vaan ihan omasta mielestään loogisesta syystä. Tyyppi on epävarma ja haluaa pönkittää omaa reviiriään merkkaamalla just sen sun tyynyn.

Jonkin aikaa jaksoin pestä petivaatteita ja tehdä joka aamu varotoimenpiteet. Jotkut kanit pelkäävät rapisevaa ääntä, siispä laitoin sängylle vettä läpäisemättämiä alusia (suihkuverhoa, muovisäkkiä). Jos tulee pissat päivän aikana, ei tarvi pestä petivaatteita. Siinäkin oli kyllä porsaanreikänsä, sillä virtsa valui jonnekin kuitenkin eikä sitä ollut sen kivempaa pestä lattialta. Voisiko sitten sängyn aidata? Minun tapauksessani ei voinut, koska kanien liikkumatila olisi pienentynyt liikaa. Plus että Tuhtoa ei olleet aidat ennenkään pidätelleet. Aita ei ole este, se on vain hidaste.. Piskuiselle kääpiöjänikselle 😉

Kun nukkumisesta oli tehty minulle epämukavaa, kanit löysivät tiensä myös patjan sisään. Se oli viimeinen niitti sängyn arkkuun ja nyt tilanne on se, että patja on menossa roskiin eikä sänky ole ollenkaan käytössä. Siitä on vain raamit jäljellä, kuten kuvasta näkyy.. Ruusa hengaa sängyn alla eli nykyisen metallirungon sisällä. Muuta ei ole enää jäljellä. Kannattaa siis uskoa, kun sanon, että makkari ei ole kanin paikka 😀

Jos sulla on kaneja, jotka eivät hypi tasoille etkä ole herkkäuninen, ei mikään tietty estä kanin ottamista makkariin. Kannattaa kuitenkin suojata patjan alunen, sillä vaikka sänky olisi metallia, usein patjan alunen on puuta. Sitä on kiva nakerrella. Ei muuta kuin tiheää metalliverkkoa ja niittipyssyä käteen. Sillä kun vuoraa patjan alusen (ehkä jotain kangasta myös väliin, jotta ei kirsku), ei pitäisi kanilla olla asiaa nakertelemaan pohjaa rikki.

Vääriin paikkoihin pissailu johtuu aina jostain. Jos vaikka vaihdat suihkusaippuaa tai muuta kosmetiikkaa, kotona käy vieraita tai tulee muita uusia hajuja tai ääniä, se voi aiheuttaa kanille stressiä. Siinä tapauksessa omaa asemaa aletaan vahvistaa mm. hajujäljillä. Etenkin jos kani on yksineläjä. Jos ei voi olla kyse stressistä, kannattaa konsultoida eläinlääkäriä sairauksien varalta. Jos kani on leikkaamaton, suosittelen leikkuutusta kummallekin sukupuolelle. Uusien kanin tutustuttamisessa merkkailu kuuluu asiaan eli ei kannata siitä huolestua. Muutaman viikon päästä se yleensä hellittää.

Kun nyt tuossa alussa mainitsin kolistelun, niin jos kani pääsee loikkimaan vapaana myös yöaikaan, ei sen pitäisi häkissä kolistella. Jos jostain virikkeestä lähtee erityisen kova ääni, nosta se kanin ulottumattomiin yöksi.

Lisää vinkkejä kaninpitoon voi lukea Kanikirjastani (Kanikirja: opas kanien maailmaan, 2017).

Väärinymmärretty eläin – 10 yllättävää faktaa kaneista

Mitä sinulle tulee ekana mieleen kaneista? Porkkanaa mussuttava, lupsakka jänöjussi, jota on kiva halia ja pitää sylissä? Täydellinen ensimmäinen lemmikki pienille lapsille? Valitettavasti tämä ei vastaa kovin hyvin todellisuutta, sillä porkkanasta voi mennä vatsa sekaisin eivätkä monetkaan puput pidä sylittelystä. Kani on luonnostaan arka eläin eikä näin ollen välttämättä ihastu korkeita ääniä päästeleviin ja äkkinäisiä liikkeitä tekeviin lapsiin.

Kanit kärsivät monesti väärästä hoidosta. Eläinsuojelutyön ja omien lemmikkikanien kautta tutustuin kaneihin paremmin. Aiemmin luulin itsekin, että kani asuu häkissä ja syö siemenseosta. Nuokaan harhaluulot eivät pitäneet paikkaansa, kuten hyvin äkkiä huomasin…
Tiesitkö nämä 10 faktaa kaneista?
1. Kanin lempiruoka ei ole porkkana vaan heinä. Elimistö voi mennä tukkoon ja kani kuolla väärän ruokavalion seurauksena. Porkkanan sijaan voit antaa pieniä määriä tuoreita yrttejä.
2. Kani ei ole söpö sylilemmikki. Etenkin reviiritietoiset naaraat voivat olla hyvinkin aggressiivisia väärin käsiteltyinä. Kani puree, raapii ja rimpuilee, jos kokee siihen tarvetta.
3. Kani ei kuulu häkkiin. Kani tarvitsee paljon tilaa ja sen liikunnantarve on verrannollinen esimerkiksi kissan kanssa. Suojaa huoneisto kanin hampailta, niin voit huoletta pitää kania vapaana. Suojana toimivat mm. tiiliskivet ja tiheät metalliverkot.
4. Kani ei ole lyhytikäinen lemmikki. Terve kani voi elää yli 10-vuotiaaksi.
5. Kani vilustuu herkästi. Sisäkania ei kannata viedä talvella ulkoilemaan eikä kania saa viedä uimaan.
6. Kani kuuluu lemmikkien top vitoseen suomalaiskodeissa. Myös muissa maissa kanien suosio jatkuu.
7. Kani ei ole yksineläjä. Lajitoveri on tutkitusti kanille yksi tärkeimmistä asioista.
8. Kani ei ole tylsä lemmikki. Kun kanille tarjotaan virikkeellinen ympäristö, se saa olla vapaana lajitoverien kanssa ja sitä hoidetaan muutenkin oikein, kani on mitä ihanin lemmikki! Aiemmin arasta pitkäkorvasta tulee ajan mittaan kesy lemmikki, joka hakee sinulta silityksiä, pötköttelee pitkää pituuttaan, pesee kumppaneitaan ja kirmailee hauskoja iloloikkia ympäriinsä.
9. Kani kannattaa leikkauttaa. Mm. kohtusyöpäriski kohoaa yli 5-vuotiailla naarailla 80 prosenttiin.
10. Siemenseos ei ole kanin ruokaa! Jätä erilaiset myslit ostamatta ja valitse eläintarvikeliikkeestä kuitupitoinen pelletti, jota annat päivittäin pienen määrän.
Summa summarum: Kani on väärinymmärretty, koska sen eleet ovat tyypillisen saaliseläimen tavoin hyvin hienovaraisia. Kani ei juuri ääntele, ellei kyseessä ole äärimmäinen hätä, jolloin kani kirkuu. Opettelemalla esimerkiksi hännän ja korvien asentojen eri merkitykset, voit ymmärtää kaniasi paremmin. Käy vaikka lattialle makuulle ja aseta itsesi kanin käpäliin. Miksi ylhäältä tuleva käsi voi olla pelottava? Luonnossa ylhäältä yrittää ottaa kiinni petolintu. Pakoreaktio lienee normaalia siinä tapauksessa. Kanin hampaat kasvavat jatkuvasti, joten nakertelu kuuluu asiaan. Huonekaluja maistellaan joskus myös siksi, että kani merkkaa sen omakseen. Tarjoa paljon erilaisia oksia virikkeeksi ja vaikkapa peittomyttyjä, joihin on piilotettu pelletin palasia. Kanit nimittäin pitävät myös kaivamisesta 🙂

”Juuri ajoittaisen haastavuuden vuoksi kani on myös palkitseva lemmikki. Kun pohjatyön tekee kunnolla, kani on suhteellisen helppohoitoinen ja esimerkiksi koiriin verrattuna kulujen osalta edullisempi lemmikki.” (Kanikirja: opas kanien maailmaan, 2017)

Lisätietoja täällä.

Omakustanteen ABC

Nyt kun olen yhden kirjan pukannut ulos omakustanteena, voin kertoa aiheesta sanasen, jos kokemuksistani olisi muillekin hyötyä 🙂 ”Kanikirja: opas kanien maailmaan” julkaistiin vuoden 2017 lokakuun lopulla. Sitä ennen olin lähettänyt ahkerasti käsikirjoituksia eri kustantamoille. Kaksi osoitti kiinnostumisen merkkejä, mutta kun heistäkään ei alkanut kuulua, päätin ottaa ohjat omiin käsiini.

On kustannettuja kirjoja, puolikustanteita ja omakustanteita. Kustannetun kirjan julkaisee kustantamo eikä kirjailija maksa kirjasta aiheutuvia kuluja. Tulotkin ovat pienempiä, sillä kirjailija saa arvonlisäverottomista myyntituloista itselleen reilut 20%, riippuen tietysti kustannussopimuksesta.

Puolikustanteesta ei ole omakohtaista kokemusta, mutta mitä olen aiheesta lukenut ja kuullut, se on kirjailijan kannalta huonoin vaihtoehto. Joutuu maksamaan kuluja ja saa vähemmän tuloja. Joillekin se voi toki olla hyväkin diili, mutta itse sanoin sellaiselle tarjoukselle ”kiitos ei”.

Jos olet lähettänyt käsikirjoituksia kustantamoille, kannattaa pitää mielessä sieltä saadut mahdolliset kommentit. Omakustanteella ei tietenkään ole kustannustoimittajaa apuna, joten kannattaa hommata muutama kommentoija. Aiheesta riippuen myös asiantuntija tarkastamaan tekstiä. Kanikirjan käsikirjoitusta lukivat sekä kaneista tietävät että kaneista tietämättömät. Eläinlääkäri tarkasti osan tekstistä.

Kannet ovat tosi tärkeät. Jos et ole graafisesti lahjakas, pyydä ammattilaiselta apua ainakin kansien kanssa. Ne on hyvä tehdä ennen muuta taittoa, koska niillä myyt kirjaa ennakkoon.

Painatin Kanikirjaa 2000 kpl, jotta ei tarvitse heti myydä ”eioota”. Kirjastot ovat iso asiakaskunta, kun niitä on ympäri Suomen ja jo niihin voi mennä muutama sata kappaletta. Jos sinulla ei ole kymppitonnia taskussa, kannattaa tosiaan teettää ne kannet ensin, jolloin voit mahdollisesti kattaa osan taitto- ja painokustannuksista etkä tarvitse niin suurta lainaa.

Minulla ei ollut kymppitonnia taskussa enkä osaa taittaa itse. Kannet valmistuivat samaan aikaan kirjan sisällön kanssa, joten en voinut ennakkomyydä kirjaa ennen kuin se meni painoon. Tästä syystä neuvottelin pankin kanssa lainan näiden kulujen kattamiseksi. Jos ei halua lainaa, Mesenaatti voi olla yksi vaihtoehto, mahdollisen apurahan lisäksi. Apurahaa ei kylläkään myönnetä taitto- ja painokuluihin vaan kirjoittamisprosessia varten.

Paperilaatu ja kansien materiaali vaikuttavat paljon hintaan. Suuri määrä tulee lopulta halvemmaksi kuin pieni erä kirjoja. Valitsin pehmeät kannet, koska minulla ei olisi ollut varaa kovakantisiin. Myös kuvien määrä oli pidettävä kustannusten takia maltillisena. Jos sinulla tulee kirjaan kuvia, niiden pitää olla painokelpoisia. Säästin tässäkin, sillä en käyttänyt ammattivalokuvaajaa vaan ostin itselleni järjestelmäkameran. Isommalla budjetilla saa näyttävämpiä kuvia, mutta Kanikirjassa paino on asiasisällöllä eikä niinkään kuvilla, tietokirjasta kun on kyse.

Mieti, mikä on kirjasi aikataulu. Milloin sille on kaikista parhaat markkinat? Tähtäsin Kanikirjan kanssa joulumarkkinoille ja sinne se kyllä ehtikin.

Jos et osaa itse taittaa kirjaa, pyydä tarjouksia. Tee tarjouspyynnöt myös kirjapainoille. Mieti, mitkä kriteerit ovat tärkeitä. Esimerkiksi painopaikka ja paperilaatu (matta, onko sillä ympäristömerkki jne.). Kovakantinen maksaa aina pehmeäkantista enemmän. Jos vain suinkin on varaa, kovakantinen on hyvä vaihtoehto, sillä sitä voi lähettää tavallisessa kirjekuoressa, kun taas pehmeäkantinen tarvitsee pehmustetta.

ISBN-koodi on tärkeä osa kirjaa. ISBN-tunnus haetaan Kansalliskirjastosta. Sen saa melko nopeasti. Numerosarja annetaan painotalolle, joka tekee siitä viivakoodin. Viivakoodi annetaan taittajalle, joka laittaa sen yleensä takakanteen. Kirjastot ja kaupat hylkivät koodittomia kirjoja, joten se on elintärkeä kirjalle.

Kun taitto on valmis, hyväksyt sen ja sen jälkeen kirja menee painoon. Painosta tulee vielä vedos, joka pitää hyväksyä. Ellei vedoksessa ole mitään sanomista, painatus alkaa. Kohta (muutaman viikon päästä) saatkin jo hakea kirjalaatikot, joista sitten kannattaa selata vielä muutamasta laatikosta kirjoja, että onko niissä jotain sanomista. Jos on, pitää reklamoida tietyn ajan kuluessa.

Jos kirjapaino on Suomessa, sen velvollisuuksiin kuuluu lähettää Kansalliskirjastolle kuusi vapaakappaletta. Jos ei ole, sinun pitää lähettää ne itse.

Hinnan määritys on tärkeä juttu. Yritin pitää Kanikirjan hinnan alle 20 euron, sillä siinä menee monilla kipuraja. Pitää myös ajatella tukkuja ja Kirjavälitystä, joille pitää jäädä käteen jotain kirjasta. Muuten hinta voi olla kuluttajalle liian kallis ja kirja jää ostamatta. Alvillinen tukkuhinta Kanikirjalle on 12,10e ja alvillinen jälleenmyyntihinta (oma hintani siis, olen antanut jälleenmyyjien itse määritellä hintansa) 19,80e.

Jos et ole alv-rekisterissä, suosittelen liittymään sinne. En osaa sanoa, miten kirjamyynti menee, jos ei ole omaa yritystä. Kirjojen alv on tällä hetkellä (tammikuussa 2018) 10%. Myös postimaksu menee samalla alvilla kuin lähetyksen sisältö. Tämä siis huomiona, jos et leivo lähetyskuluja kirjan hintaan. Itse laskutan lähetyskulut erikseen.

Jos meinaa myydä kirjaa, sen tiedot pitää ilmoittaa mm. Kirjavälitykselle. Tarjoa kirjaa myös kaikille muille mahdollisille tahoille. Moni kirjakauppa tilaa vain välityksen kautta eikä suoramyyntinä. Ole tarkkana tukkujen ja muiden jälleenmyyjien laskutus- ja lähetysohjeiden kanssa, sillä niissä on suuria eroja. Kunnia-asia on myös lähettää juuri oikea määrä kirjoja. Jos tilaus on suuri, ei muuta kuin viiden tai kymmenen kirjan pinoihin lattialle ja vielä tarkistuslaskenta päälle 🙂

Kannattaa haalia erilaisia pahvilaatikoita sekä muita pakkausmateriaaleja, jotta ei joudu ostamaan niitä esimerkiksi Postista. Se tulee nimittäin kalliiksi.

Liity Sanastoon. Ellet liity, et saa kirjastolainauksista korvauksia. Vuonna 2018 korvaus on 0,25e yhdestä lainasta.

Onnea kirjailijanuralle! 🙂

Mitä kuuluu Kanikirjalle?

Oikein mukavaa torstai-iltaa! Tänään on Puputäti saanut ilahduttavan paljon käyttää ääntään 🙂 Ensin suorassa lähetyksessä Jasminen kanssa RadioFiiliksen aamussa (kiitos tästä mahdollisuudesta!) ja sitten kävin vielä äänestämässä ennakkoon. Lunta on tullut paljon, ainakin tämän talven mittapuulla.

Mitä sitten Kanikirjalle kuuluu? No, hoito-oppaalle kuuluu hyvää, tänäänkin on tullut tilausta. Viime vuoden menekki oli 428 kirjaa. Eli 23.10.2017 lähtien joulukuun loppuun. Pienoinen tuuletus tähän 🙂 Suuret kiitokset kaikille tilaajille ja lukijoille! Pääsin sadan pirkanmaalaisen joukkoon Yle Tampereen somekampanjassa ja minua haastateltiin myös Yle Suomi Tampereen radiossa. Tampereen Viikko -lehti teki juttua Kanikirjasta ja myös muutama kirja-arvostelu ilmestyi.

Teisko-Aitolahti-lehden toimittaja kävi tekemässä juttua ja kuten tuossa jo mainitsinkin, aamulla pääsin suoraan lähetykseen. Olen todella kiitollinen kaikista näistä mahtavista tilaisuuksista!

kanikirja_kannet_web

Mistä Kanikirjaa sitten voi ostaa? Suoraan minulta (meilaa sarin.arkki@gmail.com), kirjakaupoista, nettikaupoista ja vaikkapa Kananlennosta tai Onnen Lemmikeistä. Opas löytyy myös kirjastoista kautta maan, ei muuta kuin lainailemaan! 🙂