Esittelyssä kanien hoito-oppaat

Heissulivei! Kanien hoito-oppaita on moneen junaan ja tässä postauksessa esittelen muutamat teokset, joita itse olen lukenut.

Kanit ovat monilta osin väärinymmärrettyjä, mikä voi johtaa moneen ongelmaan ja lopulta jopa kodinvaihtamiseen tai lopettamiseen. Siksi oppaisiin kannattaa tutustua, vaikka tuntuisi, että tietää jo tarpeeksi 🙂

Molly Varga: Textbook of Rabbit Medicine

Aloitetaan kaniraamatusta. ”Textbook of Rabbit Medicine” on Molly Vargan päivittämä kakkospainos. Ensimmäinen painos on kaniguru Frances Harcourt-Brownin käsialaa, mutta se on loppuunmyyty.

Miinuspuolia ovat korkea hinta ja vaikealukuisuus. Sairauksista esimerkiksi spondyloosista olisin kaivannut enemmän tietoa muutaman maininnan sijaan.

Kirja on tarkoitettu eläinlääkäreille ja hoitohenkilökunnalle, mutta soveltuu mainiosti myös omistajille ja muille kaniharrastajille. Se on todella kattava opus, sivuja on melkein 500. Sivuista 3-103 (rabbit basic science -osio) on varmaankin eniten hyötyä omistajille.

Pilvi Lassila (toim.): Poskipusseja, suomuja ja siipisulkia: Pienten ja eksoottisten seuraeläinten hoitotyö

Toinen opas, mitä odotin todella paljon, on Pilvi Lassilan toimittama ”Poskipusseja, suomuja ja siipisulkia: Pienten ja eksoottisten seuraeläinten hoitotyö”. Se julkaistiin vuonna 2017.

Kritiikkiä kirja saa korkeahkosta hinnasta ja siitä, että kaneista saisi olla laajempi osio. Kaneista puhutaan sivuilla 17-49, lukuun ottamatta muutamia sairauksia, joista kerrotaan jyrsijöiden osioissa.

Opas on hoitohenkilökunnalle suunnattu, kuten jo nimestä voi päätellä, mutta soveltuu myös kaikille kanien kanssa tekemisissä oleville. Hienoa saada painettua tietoa suomalaisiltakin eläinlääkäreiltä! Sitä saisi vain olla enemmänkin saatavilla.

Monesti kaikki uudet julkaisut tehdään eläinlääkärilehdissä, joita on tavallisen tallaajan vaikea päästä lukemaan. Ainakaan omalle budjetille se ei ole ollut mahdollista. Silloin tieto jää omistajien ja monen muun ulottumattomiin.

Lucile Moore: Rabbit Nutrition and Nutritional Healing

Kolmas opas, jonka tilasin Kanikirjaani kirjoittaessa, oli Lucile Mooren ”Rabbit Nutrition and Nutritional Healing”. Tämä kakkospainos on julkaistu vuonna 2013. Siinä on erilaisia kaavioita ja kuvia. Sisällys on mustavalkoinen.

Alkusanoissa Moore ihmettelee, miksi kanin ruokavalion pitäisi muistuttaa mahdollisimman paljon villikanien ruokavaliota, kun on olemassa erilaisia kanipopulaatiota eikä niiden kaikkien terveydentilaa ole tutkittu. Hänen mukaansa villikanit syövät yleensä nuorta ruohoa, mikä taas on ihan eri asia kuin se kuiva heinä, jota kotikanit saavat.

Totta, sillä nuorta ruohoa ei ole mahdollista Suomessa tarjota ympäri vuoden, kun maata peittää tätä kirjoittaessakin paksu lumikerros.

Saccharomyces cerevisiae on kirjoitettu väärin yhdellä sivulla ja pakko tunnustaa, että siitä se meinasi jäädä väärin myös omaan kirjaani. Tietysti muistiinpanot oli tehty juuri siitä sivusta 😀 Se on samalla myös kirjan huono puoli: kannattaa aina lukea loppuun saakka, ettei tule vääriä ohjeita. Teos ei ole kovin helppolukuinen muutenkaan.

Kirjassa on paljon tietoa erilaisten ruokien ravintosisällöistä. Sivulla 64 on resepti, jonka mukaan tuunasin oman kanikeksiohjeeni. Löysin tätä kautta myös kurpitsansiemenet.

Kirjan parasta antia ovat ehkä eri ruokasuositukset eli mitä antaa esimerkiksi ylipainoiselle tai liian laihalle kanille ja mitä kannattaa tarjota senioreille tai nuorille kaneille.

kanin hoito-ohjeet
Kanien hoito-oppaita moneen lähtöön.

Monika Wegler: Kääpiörotuiset kanit

Tämä on selkeästi nuoremmalle väelle suunnattu. Paljon kuvia ja vähän tekstiä. Sen käy pupuista kiinnostunut aikuinen läpi alle tunnissa. Sisältää paljon vinkkejä sekä on erittäin helppolukuinen.

Huonoja puolia? Monissa kuvissa kanit ovat poikasia, mikä voi olla uusille kaninomistajille harhaanjohtavaa. Poikasvaihe kestää vain hetken, kun taas kääpiökani yleensä elää sen päälle 10 vuotta.

Hoito ja terveys -osio kaipaisi päivitystä. Melko pintapuolinen raapaisu, vaikkakin käypä teos 🙂

Anne McBride: Kääpiökanit

Perusteos, jonka lapsikin voi nopeasti käydä läpi. Kirjan koko on tästä opasvalikoimasta pienin. Valkoinen hermeliinivauva kannessa voi vedota ostajiin.

Kirjassa annetaan muutamia omituisia ohjeita, mm. kannustetaan laittamaan kani muovilaatikkoon häkin siivouksen ajaksi. Kun siivoan oman eläinperheen vessalaatikoita, en laita tilalle mitään vaan kanit pystyvät odottamaan sen aikaa ja tekevät asiansa, kun lootissa on taas puhtaat pahnat 🙂

Kritiikkinä myös häkittäminen ja se, että siemenseos oli mainittu yhtenä sopivista ruuista.

Suomen Lemmikkikanit ry: Kaninomistajan opas

Vuonna 2015 julkaistu kirja on napakka tietopaketti. Siinä on paljon kuvia, vaikkakin ne ovat melko pieniä. Opas on hyvä alku kaikille kaninomistajille, ja näkökulma tuleekin jo kirjan nimestä esiin.

Miinusta kirja saa sisuksen taitosta ja parista trancing-kuvasta. Kania ei pitäisi pitää selällään. Olisi mielenkiintoista myös tietää, keitä kirjan kirjoittajat ovat, sillä nimiä ei ole oppaassa mainittu.

Houkuttelevat kannet.

Arja Linnavuori: Lemmikkikanin ravinto ja terveys

Kirjan lukee nopeasti, mutta se ei ole yhtä helppolukuinen kuin aiemmin mainitut lyhyet kanioppaat. Linnavuori kirjoittaa häkeistä ja juomapulloista, joten kirjassa on osittain vanhentunutta tietoa.

”Turhautunut kani jyrsii huonekaluja.” Tämä voi olla totta, mutta kaneilla on henkilökohtaisia mieltymyksiä ja niiden kuuluukin nakertaa. Joidenkin mielestä huonekalut vaan maistuvat paremmilta kuin ulkoa tuodut oksat…

Paras lainaus lienee tämä: ”Kaikkiin ihmisen touhuihin kani osallistuu omistajansa ehdoilla ja joskus omaksi rasituksekseen.” Siinä on käypä ohjenuora, mitä voi soveltaa kotioloissa. Kania kannattaa aktivoida muulloin kuin keskellä päivää, koska silloin se normaalisti nukkuisi.

kanin käyttäytyminen
Kanikirja: opas kanien maailmaan

Kanikirja: opas kanien maailmaan

Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä esittelen omani 🙂

Kanikirjassa ei ole yhtä paljon tekstiä kuin Vargan opuksessa, mutta se on kattavampi kuin aiemmin julkaistut suomenkieliset kanien hoito-oppaat, noin 130 sivua. Valotan kanien käyttäytymistä käytännön esimerkein ja esittelen myös sellaisia sairauksia, joita ei muissa oppaissa ole käsitelty lainkaan.

Yhdistin eläinlääke- ja käyttäytymistieteeseen tietotaidon, mitä olen kaneista vuosien varrella oppinut. Mulle oli tärkeää saada opas myös kirjastoihin kautta maan, jotta sinä voit halutessasi perehtyä siihen myös ilmaiseksi.

Kohdeyleisö on aikuisempaa, mutta teksti on jaoteltu niin että sitä pystyy hyvin nuorempikin pupufani lukemaan.

Kritiikkiä olen saanut kuvista, joita saisi olla enemmän. Niitä toki itsekin mielelläni olisin käyttänyt, mutta otin pankista lainaa kattaakseni kirjasta syntyvät kulut, joten kuvien määrä oli pidettävä kohtuullisena. Toivottavasti saan paikata tämän pienen puutteen toista painosta varten 🙂

Kirjoitin sellaisen oppaan, jonka olisin itse halunnut lukea, kun hankin ensimmäiset kanini. Lukuisia asioita olisin voinut tehdä paljon paremmin, jos vain olisin tiennyt, mistä mikin johtuu ja millaista hoitoa kani oikeasti tarvitsee.

Sun ei tarvi toistaa samoja virheitä vaan voit vaikka lainata kirjan kirjastosta. Tilaaminenkin on helppoa eikä tarvi heti maksaa. Vastailen myös mielelläni kysymyksiin ja otan vastaan kommentteja 🙂

P.S. Jotta postauksesta ei tule liian pitkä, piti jättää yksi opas ensi viikolle. Sitä ehdottomasti suosittelen pitkäkorvalukemistoksi eli kannattaa pysyä kuulolla!

 

Mainokset

Las Vegasin dumpatut kanit

Moikka moi! Hellelukemat alkavat muistuttaa Las Vegasin ilmastoa, joten aihe on ajankohtainen 🙂 Olen aiemminkin kirjoitellut tästä, mutta tänään näin uutisen Las Vegasin kaneihin liittyen. Uutinen oli onneksi hyvä, sillä kaneilla on nyt parempi tulevaisuus edessään 🙂

Lyhyesti siis Las Vegasin kaneissa on kyse siitä, että lasten hoitolaitoksen henkilökunta päätti vuosia sitten vapauttaa laitoksen pihapiiriin pari lemmikkikania. Niitä olisi sitten kuntoutettavien nuorten kiva seurata. No, niistä parista kanista tuli kasvava, lähemmäs tuhannen kanin populaatio, jota alettiin sitten myrkyttää. Onneksi paikalliset eläinsuojelujärjestöt ottivat asian hoitaakseen. Näin se menee monesti Suomessakin. Vapaaehtoiset hoitavat omin vähäisin resurssein sellaisia asioita, jotka kuuluisivat viranomaisten ja kuntien hoidettavaksi.

Jatkuvalla valistuksella saataisiin lisäresurssien lisäksi hienoja tuloksia aikaan, sillä eläinsuojelua pitäisi opettaa enemmän kouluissa. Itse olen 80-luvun lapsi, joten omana kouluaikana ei juuri tätä aihetta sivuttu. Yläasteella oli etiikan tunteja, joissa tästä puhuttiin, mutta esimerkiksi pienille lapsille tulisi opettaa eläinten oikeaa kohtelua jo paljon aiemmin. Miten se sitten onnistuisi? Koulut ja tarhat sekä monet muut laitokset ovat melko hälyisiä paikkoja eikä niissä pitäisi eläinten pysyvästi joutua asumaan. Ideaali olisi, jos lapsille voisi opettaa tunnilla teoriaa ja sitten olisi vierailuja pienryhmissä vaikkapa paikalliseen löytöeläintarhaan tai vastaavaan. Mentäisi siis eläimet edellä eikä aina ajateltaisi niin, että eläin on ihmisen oppimisväline, joka pitää irrottaa omasta ympäristöstään ja tuoda se lasten näytille. Kaverikoirien ja poikkeuksellisen sosiaalisten eläinyksilöiden kanssa tämä voi kyllä onnistua, mutta esimerkiksi kanit ja jyrsijät sopivat ”oppimisvälineiksi” erittäin huonosti.

Ikävää, että valistus ei tavoittanut nevadalaisia laitostyöntekijöitä, mutta minkälaisen ongelman he sitten toimillaan aiheuttivat? Tietysti kaneille paljon kärsimystä, mutta myös ihmiset ja ympäröivä luonto ovat olleet kovilla. Las Vegasin kanien pelastaminen vei vapaaehtoisilta kuukausia. Eikä projekti vielä ole ohi, sillä kanit tarvitsevat lääkkeitä, eläinlääkärin hoitoa, ruokaa ja kuivikkeita. Lisäksi ne pitää sijaiskodeissa hoitaa kuntoon ennen kuin niille voidaan etsiä omat loppuelämän kodit. Sijaiskotejakaan ei noin vain löydy, puhumattakaan niistä loppuelämän kodeista. Oman kokemuksen mukaan koirat löytävät Suomessa kaikista helpoiten koteja, etenkin pienet koirat. Kissoille ja kaneille on hankalampaa löytää pysyviä koteja, tai edes niitä tilapäisiä koteja. Koska kissoista ja kaneista on niin paljon ylitarjontaa, kodin löytäminen vie pitkään. Tämän vuoksi sijaiskoteja voi olla hankala löytää, sillä moni ei halua sitoutua kuukausiksi tai jopa vuosiksi hoitoeläimeen. Myös virheelliset tiedot eläimen hoidosta saattavat vaikeuttaa kodinetsintää.

Mitä opimme Las Vegasin dumpatuista kaneista? Neljä asiaa tulee heti mieleen. Ensinnäkin, eläinavusteisteinen terapia ei saisi unohtaa eläinten hyvinvointia. Toiseksi, minkä tahansa lemmikkieläimen dumppaaminen luontoon on laitonta. Jos otat, et jätä. Jos et pysty pitämään lemmikkiä, soita eläinsuojeluyhdistykselle ajoissa. Ei siis kannata odottaa, että asiat hoituvat saman päivän aikana, vaikka sinulla olisi juuri se lomamatkakin varattuna..

Kolmas opittu asia on leikkuutus. Kanit kannattaa leikkauttaa, siinä ne eivät eroa kissoista tai koirista mitenkään. Jos kani karkaa, aseta pihapiiriin elävänä pyydystävä loukku. Loukun päälle voi laittaa peittoja ja loukun sisään herkkuruokaa, esimerkiksi tuoksuvia yrttejä. Muista tarkistaa loukku tasaisin väliajoin. Kani liikkuu hämärällä, jolloin on paras mahdollisuus saada kani kiinni.

Vimeisenä, ota asioista selvää ja uskalla kysyä! Jos jokin eläinlaji kiinnostaa ja lemmikinhankinta tulee ajankohtaiseksi, kannattaa ehdottomasti ottaa ensin selvää, millainen eläin on kyseessä. Etsi mahdollisimman tuoreita julkaisuja. Lue kanien hoito-oppaita, kuten ”Kanikirja: opas kanien maailmaan”.

Loppuun vielä linkki onnellisesta lopusta 🙂 Toivottavasti video avautuu, vaikka et olisikaan Facebookissa. Artikkelikuvassa komeilee Hilja-kani ❤

Päivitetyt kanien hoito-ohjeet

Heipä hei! Kun Kanikirja on julkaistu, päätin päivittää myös kanien hoito-ohjeet. Laadin ne aikoinaan Pesu ry:n tilapäiskodeille sekä uusille kanikodeille jaettavaksi. Jos kantta ei lasketa, tarjolla olisi kuuden sivun tietopaketti kaneista. Sillä pääsee hyvin alkuun ja sitä on helppo jakaa sekä tiedostona että paperisena.

Opin Kanikirjaa kirjoittaessa itsekin paljon uutta, joten oli aiheellista päivittää myös hoito-ohjeet. Muutoksia tuli ummetus-kohtaan, listaan kaneja hoitavista eläinlääkäreistä ja klinikoista, lähdeluetteloon sekä esimerkiksi ruokintaan. Jos haluat syventää tietämystä, tilaa ihmeessä Kanikirja! Se onnistuu mm. meilaamalla sarin.arkki@gmail.com. Jos olet Facebookissa, nyt sattuu siellä olemaan myös arvonta, josta voit voittaa kirjan itsellesi tai vaikka ystävälle. Käy kommentoimassa arvonta-julkaisua 23.4.2018 klo 16 mennessä. Good luck! 🙂

Uusi versio on ladattavissa täällä. Kiitos graafikko Nukka Repo! Uudet ohjeet ilmestyvät pian myös omille sivuilleni.

Mitäs muuta? No, tekeillä on seeprapeippojen hoito-ohjeet sekä eräs kaneihin liittyvä tiedote. En myöskään malta odottaa, että ”Petunia Pesukarhun tempputarina” näkee päivänvalon 🙂 Pysykää siis kuulolla!