Kaneja tarkkailemassa – mitä kanit puuhaavat öisin?

Moikka moi! Sain lainaksi riistakameran ja viritin sen yhdeksi yöksi Ruusaa ja Tuhtoa kuvaamaan. Pahaksi onneksi suuntasin kuitenkin kameran vähän liian ylös, joten usein kaneista näkyi vain korvanpäät tai kuvassa oli heiluvia oksia, joita Ruusa ja Tuhto söivät – siis siellä kuvan ulkopuolella 😀

Kuvapätkien läpikäymisessä oli melkoinen savotta, mutta kyllä sieltä jotain paljastui. Riistakamera kuvasi aina 20 sekuntia videokuvaa kerrallaan, jos havaitsi liikettä. Se räpsi myös tavallisia kuvia.

Jos sulta löytyy riistakamera ja haluat tarkkailla sen avulla kanien puuhia, kannattaa ensin testata oikeaa asentoa. Itse en tätä tehnyt ja kuvat olivat sen mukaisia, hieman vinossa ja niin edelleen. Riistakameraa parempi vaihtoehto saattaisi olla tallentava valvontakamera.

Pesupuuhissa

Ylivoimaisesti eniten aikaa kanit käyttivät itsensä ja toistensa pesemiseen. Jopa puoli tuntia kerrallaan. Kani saa itse pestyä naaman etutassuillaan, korvien sisältä takajaloillaan ja korvien päältä etutassuilla. Tosin esimerkiksi hermeliineillä voi olla liian lyhyet korvat, jotta korvat saisi taipumaan alaspäin ja vedettyä niitä etutassujen väliin.

BURREL BY SPROMISE
Tuhto-kani pesee itseään.

Häntää ja peräpäätä kani saa pestyä itse vain jos sillä ei ole ylipainoa, liian pitkiä karvoja tai selkävaivoja. Etuhampaiden puuttuminen ja ylipäätään hammasongelmat voivat myös estää normaaleja pesutoimituksia.

Kyljet, rintamuksen sekä vatsan kani pesee itse. Tassuja kanin lienee kaikista helpoin pestä ja niitä voi pestä myös samalla kuin loikoilee, joten lipominen voi keskittyä niihin. Jos näyttää siltä, että kanin on vaikea pestä itseään, kannattaa olla yhteydessä kaneista tietävään eläinlääkäriin.

Mitä jos kanilla ei ole lajitoveria? Mihin se purkaa tämän tarpeen pestä kaveria? Jos itseään pesee liikaa, saa vatsanpuruja ja kenties suoliston toiminta hidastuu. Samoin voi käydä, jos lipittelee liiaksi tekstiilejä tai muita lajitoverin korvikkeita. Jos tuntuu, että kani lutkuttaa epätavallisen paljon jotain esinettä tai vaikka sinua, ehkä se johtuu lajitoverin puutteesta ja tylsistymisestä. Joskus kipu jossain tietyssä paikassa ilmenee sen kohdan lisääntyneenä pesemisenä.

Itseään pestessä kanit tarkkailevat samalla ympäristöään, mutta toisiaan pestessä keskittyvät todennäköisesti vain toisiinsa. Siksi mietin, pitikö kamera kuvatessaan jotain ääntä, jonka vain eläimet kuulevat, mutta minä en. Mahdollisimman paikkansapitävän materiaalin saisi, kun jättäisi kameran päälle useaksi vuorokaudeksi. Näin kanit ehtisivät tottua kameraan ja elelisivät normaalisti.

Pesäalueiden sijainti

Kuvamateriaalin perusteella näkee hyvin, mitä paikkoja kumpikin kani suosii. Ne alueet, joilla kani usein makoilee tai istuu, ovat yleensä pesäalueita. Pesäaluettaan kani voi puolustaa hanakammin kuin muita reviirinsä osa-alueita.

Jos olet epävarma pesäalueiden sijainnista, tällä tavoin ne voi ainakin selvittää 🙂 Ei muuta kuin kameraa virittelemään! Toki yksi tapa varmistua pesäalueesta on myös se, että menet vahingossa lähestymään kania väärässä paikassa ja joudut pupun ninjahyökkäyksen kohteeksi…

Lepäilyä, loikkimista ja nakertelua

Yön aikana kaiveltiin peittoja, nakerreltiin oksia (ja peittoja myös, eivät nuo reiät itsestään ole muodostuneet), petailtiin ja loikittiin ympäriinsä. Petailu on vähän kuin kaivamista, paitsi että kani työntää etutassuillaan maata eteenpäin.

Ruusa ja Tuhto hengailivat välillä itsekseen, mutta myös kylki kyljessä. Parivaljakkoa alkoi selvästi väsyttää puolenyön maissa. Välillä kökötettiin paikallaan, välillä loikittiin pois. Kenties heinää syömään, vettä juomaan ja käymään vessassa.

Kello kahdelta yöllä nakerreltiin oksia ja kuunneltiin välillä korvat höröllä. Itsensä ja kaverin pesemisen ohella nakertelu tuntuikin olevan toiseksi suosituin ajanviettotapa. Se käy järkeen, sillä kaneilla on avojuuriset eli jatkuvasti kasvavat hampaat. Heinä kuluttaa parhaiten hampaita, mutta sen lisäksi kaneille on hyvä tarjota oksia ja muuta sopivaa nakerreltavaa.

BURREL BY SPROMISE
Ruusa-kani venyttelee.

Jos kanilla ei ole oksia, varpuja tai esimerkiksi kangasmyttyjä, joita sen on sallittua nakerrella, kani saattaa kohdistaa jyrsimisvimman johonkin ikävämpään. Tapetit, johdot sekä puiset lattialistat ja huonekalut kelpaavat monelle. Tosin ne saattavat tulla syödyiksi oksista ja varvuista huolimatta. Tuhtolta on helpompi suojata asuntoa kuin Ruusalta, joka tykkää maistella melkein mitä vain.

Aamuyöstä kello kolmen maissa meno vilkastui huomattavasti, mutta kummatkin kanit lepäilivät jo kellon lähestyessä neljää.

Korvat höröllä myös yöllä

Kanien korvat ovat kovassa käytössä läpi yön. Niitä höristellään joka suuntaan, vaikka on kaksi vahdinpitäjää. Yksin elävä kani voi siis stressaantua, kun pitää pitää vahtia koko ajan itse.

BURREL BY SPROMISE
Kanit höristävät korviaan.

On se kanin elämä vain kovaa, kun ei voi hetkeksikään keskittymiskyky herpaantua. Juuri kun alat päästä unen päästä kiinni, kuulet jotain epäilyttävää. ”Mikä se oli?” Äkkiä korvat hörölle ja äänen suuntaan osoittamaan! Oliko tuo rasahdus tai narahdus puhtaasti pahaenteinen, melko vaarallinen vai suhteellisen ok?

Jos Tuhto kuulee jotain, hän tuijottaa äänen suuntaan vähintään 30 sekuntia. Ilmeisesti vasta siinä ajassa tavallista arempi kani voi varmistua siitä, että äänestä ei ole haittaa, jos sitä ei kuulu enempää tai ääni tuntuu loittonevan.

Jos kani yhtäkkiä jähmettyy, se on kuullut, nähnyt tai haistanut jotain omituista. Pakoon säntäilyä ei seurantayönä näkynyt, mutta etenkin Tuhtolla sattuu näitä melko usein. Ruusalla lähinnä pedikyyri- ja kampaajapäivinä 😀

Mitäs sun kanit puuhaa öisin? Muuta kuin saavat hepuleita, papanoivat vessalaatikon täyteen (ja vähän sen ohi) ja nakertelevat?

 

Kanin elekieli – mitä eri asennot tarkoittavat?

Koska kani ei päästele kovin paljon ääniä, se viestii lähinnä eleillä. Jotta osaat puhua sujuvasti kania, sinun täytyy ymmärtää, mitä kulloisetkin eleet tarkoittavat. Muiden eläinten tavoin kanikin reagoi ympäristöönsä. Jos ympäristö ei ole kanille suotuisa, on turha odottaa säyseää käytöstä.

Siltä varalta, että et ole aiempia artikkeleitani lukenut, todettakoon, että kani on saaliseläin ja sen vuoksi täysin erilainen lemmikki kuin esimerkiksi koira. Piiloutuminen, pakeneminen ja arkuus ovat normisettiä kaneille. Aitoja sylipupuja on harvassa.

Jos luit ekan lauseen ja ajattelit, että jes, kanihan on sitten hiljainen lemmikki, niin ikäväkseni joudun kertomaan, ettei näin ole 😀 Vaikka kani ei juuri ääntele, se saa kyllä ääntä aikaiseksi kolistelemalla ja nakertamalla. Hämäräaktiivisena vipeltäjänä kani saattaa raastaa herkkäunisimpien ihmisten hermoja. Etenkin jos kanin tukikohta on lähellä makuuhuonetta.

Takajalkojen tömistäminen vaaran uhatessa on varmasti kaikille tuttu, mutta mitä muita eleitä kaneilla on?

Stranger danger!

Kani pelkää luonnostaan kaikkea uutta, koska se on ollut kanin luonnonvaraisille sukulaisille elinehto kautta aikain. Jotkut yksilöt ovat paljon arempia kuin toiset etkä välttämättä aina tiedä, mitä olet saamassa, kun tarjoat kotia uudelle kanille.

Varminta on tutustua ensin kanien sielunelämään (esimerkiksi lukemalla Kanikirjan) ja vasta sitten miettiä, sopisiko kaksi tai useampi kani sun perheeseen. Esimerkiksi kääpiöjänis Tuhto on niin arka, että hänen täytyy varmistua, kuka olen ennen kuin uskaltaa tulla esiin.

En tiedä, mitä ikävyyksiä Tuhto on ennen adoptointia kokenut, mutta puuttuvista varpaista ja kynsistä sekä repaleisista korvista voi jotain päätellä. Meillä on Päiväni murmelina -hetkiä aina työpäivän jälkeen, kun tuttavuus Tuhton kanssa ehtii melkein nollaantua.

Kun kodissa on ollut hiljaista muutaman tunnin ajan ja ulko-ovi käy, Tuhto ei todellakaan ole ottamassa mua avosylin vastaan vaan kyhjöttää todennäköisesti papan tekemässä nukensängyssä piilossa. Se on ihan ok, hän saa rauhassa olla piilossa niin kauan, että uskaltaa itse tulla esiin. Viimeistään iltapellettiaikaan (eli meillä noin klo 19-20 välissä) Tuhto kömpii ihmisten ilmoille.

Tämä toistuu lähes joka päivä, koska ikinä ei tiedä, kuka ulko-ovesta tulee. Vaikkakin se lähes aina olen minä 😉

Hiiviskely

Aran kanin tunnistaa hiiviskelystä. Saattavat selkävaivaisetkin kanit hiiviskellä, jos heihin sattuu, mutta arka kani oikein kurkottelee, jotta ei tarvitsisi loikkia lähemmäs. Askel on epävarmaa ja häntä melko alhaalla. Kani pitää vartaloa matalalla, painautuen vähän maahan.

Hiiviskelevä kani saattaa myös pälyillä niin että silmänvalkuaiset näkyvät. Korvat ovat ylhäällä ja voivat sojottaa eri suuntiin, koska on samalla tarkkailtava eri suunnista tulevia ääniä. Vaikka valkuaiset saattavat vilkkua, kani ei ole hullu tai vihainen vaan arka ja epävarma. Tällaista kania ei kannata lähestyä, koska se johtaa kanin pelästymiseen ja pakenemiseen.

Hiipivää kania voi rohkaista tassulle hyvää pitoa tarjoavilla matoilla, runsailla piilopaikoilla, lajitoverilla sekä piilottelemalla herkkuja tai esimerkiksi pellettiä pitkin asuntoa. Tärkeää on myös antaa kanille rauha tutkia ympäristöä itsekseen. Kani hakeutuu itse sun luokse, kun on siihen valmis. Tähän voi mennä mitä tahansa päivistä viikkoihin ja viikoista jopa kuukausiin.

Aran kanin selviytymiskeinot?

Mainitsin aiemmin ne sylipuput, joita on harvassa. Koska kanin eleet ovat niin hienovaraisia, on helppo lukea sylissä istuvaa tai makaavaa kania väärin. Niin hassulta kuin se kuulostaakin, yksi kanin selviytymiskeinoista – ja nyt siis puhutaan ihan henkiinjäämiskeinoista – on jähmettyminen.

Kun kani ei lähde karkuun sylistä, sehän tykkää olla siinä, eikö niin? Jos kani painautuu maahan, pitää korvat selkää myöden ja hengittää kiivaasti, se on stressaantunut.

Silmänvalkuaiset välkkyvät oikein kovassa jännitystilassa ja samoin nenästä näkyy pinkit limakalvot. Nenä voi olla v:n muotoinen, mitä ei tietenkään kania sylissä pitävä näe. Tämä on myös Newcastlen yliopiston tutkimuksen mukaan yksi kanin kipuilmeistä.

Jos tällaisia sylittelytuokioita on jatkuvasti huolimatta näistä stressaantuneen kanin eleistä, se syö melko isoja haukkuja ihmisen ja kanin välisestä luottamuksesta. Huomattavasti parempi keino on antaa kanin lähestyä sinua. Ei muuta kuin herkkuja kouraan ja lattialle istumaan!

Takajaloilla seisominen

Tällainen tähystävä mangustikani on utelias ja usein kuullut juuri jotain kummallista ääntä, mistä pitää ottaa selvyys. Pitäähän sitä tietää, onko vaara edessä vai voiko jatkaa normaalia elämää 🙂

kanin eleet seisova kani
Utelias kani tähystää.

Jos kani on tähystysasennossa, älä lähesty kania tai tyyppi voi juosta karkuun. Anna kanin varmistua ensin siitä, että kaikki on kunnossa, ja kävele vasta sitten lähemmäs.

Korvien eri asennot

Luppakorvat eivät pysty elehtimään yhtä hyvin kuin pystykorvaiset kanit, joten heitä voi olla vaikeampi lukea. Jos kuitenkin pystykorvainen kani laittaa korvat selkää myöden ja pitää samalla silmiä auki, kani on todennäköisesti vihainen. Tästä on myös poikkeuksia, koska kanit saattavat nukkua silmät auki. Silloinkaan ei tosin kannata kania lähestyä, sillä säikähdys on taattu.

Jos kanin korvat ovat ylhäällä, se on tarkkaavainen ja kiinnostunut ympäristöstään. Jos korvat osoittavat eri suuntiin, kani pitää vahtia kuuntelemalla kaikkia outoja ääniä.

Toinen korva ylhäällä, toinen alhaalla tarkoittaa, että kani on suhteellisen rauhallinen, mutta ympäristössä on jotain tavallisesta poikkeavaa, mikä vaatii lisäselvitystä.

Hännän eri asennot

Jos ei oteta lukuun virtsaamista, jolloin häntä nousee automaattisesti ylös, häntä ylhäällä tarkoittaa yleensä asennetta. Tilanteesta riippuen asenne voi olla vihamielinen tai esimerkiksi hormonihuuruisen innostunut.

Häntä alhaalla viestii sitä, että kanilla on ihan ok olo.

Leuan hierominen

Kun kanin ympäristössä on jotain uutta ja ihmeellistä (hajujen, esineiden tms. muodossa), alkaa innokas leuan hierominen esineisiin ja tekstiileihin. Tämä on tietysti ihmistenkin mielestä huomattavasti kivempi tapa kuin virtsalla, papanoilla tai nakertelemalla merkkailu.

Leukaa hierova kani haluaa pönkittää itsetuntoaan hieromalla rauhasista omaa hajua ympäristöön. Kani kertoo muille, että täällä asun ja määrään minä. Se on täysin normaalia käytöstä ja kanin täytyy saada toteuttaa sitä. Leuan hierominen ei jätä jälkiä eikä ihmisnenän aistittavissa olevia hajuja.

Leikatut kanit merkkailevat vähemmän kuin leikkaamattomat. Jos tuntuu, että kani merkkailee kiusallaan, kyse on kanin epävarmuudesta. Jos vaikka kani pissaa johonkin tuijottamalla samalla sinua, se ei tee sitä kiusallaan vaan siksi, että olet epäilyttävä. Niin epäilyttävä, että pelkkä pissa ei riitä vaan on samalla pidettävä silmällä, ettet vaan yhtäkkiä käy päälle.

kani kellahti kyljelleen
Kääpiölupan bunny flop.

Nyt se kuoli! – Huh, ei sittenkään

Bunny flop eli kyljelleen kellahtaminen on ihan taatusti säikäyttänyt joskus kaikki uudet kanilliset. Käsi ylös, kuka on käynyt tarkastamassa, hengittääkö se vielä… Minä ainakin 😀 Ei ole kuitenkaan mitään hätää, koska kani on tyytyväinen, kun se kellahtaa kyljelleen. Siitä on erittäin huono lähteä pakoon, joten se osoittaa, että kani luottaa sinuun ja ympäristöönsä.

Jos kyljelleen kellahtanut kani on tosi rento, siitä astetta hienovaraisempi ja yleisempi muoto on maata takajalat ojennettuina. Tässäkin tapauksessa kanin luottamus on saavutettu. Ainakin sen verran, että toinen uskaltaa vähän pötköttää. Kun takajalat ovat esillä, siitä on myös hankalahko lähteä karkuun.

rento kani
Rento kani makoilee.

Takajalkojen ojentelua edeltää makoilu raajat vartalon alla. Silloin kanista tuntuu, että saattaa olla ok käydä koisimaan, mutta ei ole tästä ihan satavarma. Siksi täytyy valmistautua pakenemaan jättämällä ne käpälät lähtökuoppiin.

Ole tyytyväinen, jos kani käy maate sun nähden, koska se tarkoittaa sovinnon tarjoamista ja on siis positiivinen ele 🙂 Parasta on, jos pysyt paikoillasi tai liikut kanista pois päin. Näin palkitset hyvää käytöstä.

Jos istut kanin lähellä ja kani käy maate, ei kannata lähestyä, koska silloin kani voi pelästyä ja luottamus ottaa takapakkia.

Miten kysytään lupaa silitykseen?

Kun tutustuminen on kanin kanssa edennyt siihen vaiheeseen, että kani lähestyy itse sinua, voit kokeilla jatkossa kysyä lupaa silitykseen. Moni kani saattaa tarjota itsekin otsaansa silitettäväksi.

Jos lähestyt kania samalla rauhallisesti jutellen ja istahdat lähelle eikä kani mene karkuun, kokeile laittaa käsi löyhään nyrkkiin lattialle, kämmen alaspäin. Ei ihan kanin nenän eteen, koska siihen se ei näe vaan muutaman sentin päähän kanista. Jos kani laittaa leuan maahan, olet saanut luvan silittää otsaa 🙂

Vieraiden kanien kanssa tätä ei kannata kokeilla, koska ensin on luotava jonkinlainen yhteisymmärrys siitä, voiko suhun luottaa. Kun olet tarjonnut kanille tarpeeksi positiivisia kokemuksia, näin lopulta käy. Pitää vain olla kärsivällinen 🙂 Mitä enemmän kanilla on aiempia huonoja kokemuksia ihmisistä ja elämästä yleensä, sitä kauemmin aikaa tässä menee.

Lähestymisyritykset kannattaa yleensäkin pitää lyhyinä, ettei kani stressaa. Ajoitus on hämäräpainotteinen (aikainen aamu tai myöhäinen ilta), koska silloin kanit ovat aktiivisimmillaan.

Otsa on paras paikka silittää kania, kun taas kylkiin, tassuihin, vatsaan ja leukaan kajoaminen ovat monelle niin iso kynnyskysymys, että sitten ei ”puhuta” vähään aikaan. Tuntokarvoja on myös hyvä varoa ja selän silittäminen voi provosoida etenkin leikkaamattomia kaneja.

Lisää elekuvia mun, Anniinan ja Nukan laatimassa kanien eleet -esitteessä.

Huonosti käyttäytyvät kanit – katsaus kanien mielenterveyteen

Ihmisten mielenterveysongelmat ovat kasvussa. Mutta entäs eläinten ongelmat? Väittäisin, että niihin aletaan kiinnittää huomiota vasta, kun häiriökäyttäytymistä on esiintynyt jo jonkin aikaa. Terve mieli on yhtä tärkeä juttu kuin fyysinen terveys. Kanien ahdistukseen ei ole olemassa lääkitystä vaan hoitona on kanin olojen muuttaminen.

Pitkittynyt stressi aiheuttaa kaneille ahdistusta, mikä puolestaan oireilee eri tavoin. Siinä missä yksi kani lamaantuu ja passivoituu täysin, toisesta voi tulla aggressiivinen tai väkkäränä riehuva nakerruskone, jota ei millään haluaisi päästää vapaaksi, koska se tuhoaa kaiken. Mutta jos et päästä, tilanne pahenee. Hampaiden lisäksi käytössä voi olla virtsalla merkkailu, mikä ei sekään saa ihmisperhettä tuulettamaan innosta.

On kuitenkin tärkeää erottaa toisistaan kaneille tyypillinen käytös ja mahdollisista mielenterveysongelmista johtuva häiriökäyttäytyminen. Kani tykkää nakerrella, koska sen hampaat ovat avojuuriset ja kasvavat koko ajan. Niitä pitää kuluttaa. Kani tykkää kaivaa, koska luolastoissa se on turvassa petoeläimiltä. Ja kanihan yrittää kaivaa, vaikka vastassa olisi kova lattia tai pehmeä sohva. Kani tykkää piiloutua ja juoksennella, koska luonnossa se on ainoa keino selviytyä hengissä. Kaninkin täytyy tyhjentää virtsarakkoa ja papanoida, mutta teillä ei välttämättä ole käymälän sijainnista täyttä yksimielisyyttä.

Mitä sitten on häiriökäyttäytyminen? Jos kanin poikasaika on virikkeetön ja muutenkin stressaava, kanin voi olla vaikea suhtautua ympäristöönsä normaalisti aikuisena. Myös kaninpoikasia odottavan emon stressi on tärkeää minimoida, koska sekin voi vaikuttaa poikasten mielenterveyteen ja sitä kautta koko myöhempään terveydentilaan.

Kaltereiden pureskelu, jatkuva hyökkiminen, jatkuva nylkyttely tai esimerkiksi paikallaan kyhjöttäminen voivat kertoa mielenterveyden ongelmista. Jatkuvan ahdistuneisuuden lisäksi kaneille aiheutuu hetkittäistä stressiä esimerkiksi kuljettamisesta tai muutoksista elämässä. Hetkittäinen stressi laukeaa poistumalla tilanteesta, mutta pitkäkestoinen ahdistuneisuus ei korjaannu itsestään tai tekemättä mitään hyvinvointia parantavia muutoksia kanin elämään.

Iloloikka – hyvä vai huono juttu?

Saako kanisi hepuleita? Jos niitä ilmenee vain kanin päästessä pois häkistä, kania ei ehkä kuitenkaan voi sanoa onnelliseksi. Eläinten käyttäytymistä tutkiva evoluutiobiologi ja tiedekirjailija Helena Telkänranta selventää kirjassaan ”Millaista on olla eläin?” miksi näin on: ”leikkisyyden purkauksia nähdään silloin, kun eläin vapautuu pitkään jatkuneesta turhauttavasta tai muuten huonosta tilanteesta.”

Telkänrannan mukaan leikkimisen määrää on yleensä pidetty yhtenä onnellisuuden mittareista. Mitä jos jokakeväinen lehmien laitumillelasku onkin ymmärretty väärin? Telkänrannan mukaan lehmien ”leikinpurkaukset kuitenkin kertovat talvikuukausien aikana kertyneistä patoutumista, kun mahdollisuudet luontaiseen käyttäytymiseen ovat olleet vähäiset”.

Kanin iloloikkia ei siis voi yksinään pitää onnellisuuden mittarina. Nyt saatat ehkä ajatella, että ”pitkään jatkunut” ei voi koskea päivänsä häkissä viettänyttä kania. Jos kani on yöt ja esimerkiksi työpäivän häkissä ja näiden ulkopuolella vapaana, montako tuntia siitä tulee päivässä?

Jos ottaa huomioon sen, että aamulla ei välttämättä ole aikaa päästää kania vapaaksi (koska sitä ei kuitenkaan saa kiinni helposti) tai voi olla harrastuksia ja muita menoja, yleensä häkissä vietetty aika on noin 19-21 tuntia päivässä. Kani on vapaana keskimäärin 0,5-5 tuntia päivässä. Ellei kani ole kovin masentunut, se saattaa tehdä melko näyttäviäkin rallitteluja illalla häkistä vapauduttuaan.

Tyhmä kani

Yksi yleisimmistä harhaluuloista kaneihin liittyen on se, että kani olisi tyhmä eläin. ”Tyhmyyttä” voidaan osoittaa kahdellakin eri tavalla. Kani on passiivinen, se vain kököttää paikallaan eikä tee mitään. Tai sitten kani säntäilee pitkin seiniä ja käyttäytyy ”aivottomasti”.

Kyse ei kuitenkaan ole kanin älynlahjoista vaan siitä, että ihminen ymmärtää yhdyskunnissa viihtyvän saaliseläimen väärin. Vaikka tutkimuksissa on osoitettu, mitä kaikkea ikävää häkittäminen eläimissä aiheuttaa, moni kani istuu häkissä tälläkin hetkellä.

Luonnossa kanin liikunnantarve on niin suuri, että Presidentinlinnakaan ei riittäisi sille reviiriksi. Standardimallinen lemmikkikanin häkki on noin 120 cm x 60 cm x 50 cm kokoinen. Valitettavasti viimeksi mainituissa mitoissa on vaarassa passivoitua.

Entäs se säntäily? Koska kani tosiaan on saalistettava eläin, se yrittää paeta, jos sitä pelottaa. Paitsi jos ikäviä tilanteita joista ei selviä pakenemalla on ollut tarpeeksi kauan, kani on todennäköisesti alkanut hyökkiä. Tästä aiemmassa postauksessa lisää.

Jos kaneja käsitellään kovakouraisesti tai muuten virheellisesti, ne alkavat paeta jo lähestyvät kädet nähtyään. Siksi esimerkiksi kynsienleikkuussa makupalojen tarjoaminen kannattaa. Pakottaminen ei koskaan ole kovin hedelmällinen keino. Sylittelystäkään ei moni kani tykkää, vaikka sietävätkin sitä.

Usein esimerkiksi kotia etsivien kanien ilmoituksissa näkyy teksti ”tykkää olla sylissä”. Mutta tykkääkö kani aidosti olla siinä sylissä siliteltävänä? Entä miksi kanista luovutaan, jos sitä on kiva käsitellä ja elämä on ihanaa sen kanssa? Heinäallergia on tietysti yksi syy, mutta usein taustalla on häiriökäyttäymistä.

Niin ikävää kuin se onkin, kanin mielenterveysongelmat ja häiriökäyttäyminen johtuvat ihmisestä. Ei ehkä just susta vaan aiemmista ihmisistä, jotka ovat vaikuttaneet kanin elämään esimerkiksi poikasajalla. Mitä enemmän kanilla on huonoja kokemuksia, sitä kauemmin menee saada kanin elämä raiteilleen. Tähän kuitenkin ehdottomasti kannattaa panostaa, sillä ongelmat ovat ratkaistavissa kanin ympäristöä parantamalla.

Kanillakin on tunteet

Eläinten tunnemaailmaa on tutkittu kovin vähän, mutta kuitenkin on jo saatu selville, että eläimillä on tunteet. Onhan ihminenkin yksi eläinlajeista.

Kaneista tulee ehkä ensimmäisenä mieleen pelon tunne. Kani on luonnostaan säikky, koska se on ollut sille elinehto kautta aikojen. Vaara pitää havaita ajoissa ja varoittaa siitä vielä muita. Siksi kani voi tuntea pelkoa syvemmin kuin arvaammekaan.

Miten pelko näkyy kanissa? Tosi moni poseerauskuva, missä kani on ihmisen sylissä, kuvastaa tätä pelkoa. Korvat ovat luimussa päätä myöten, kani on painautunut alas mahdollisimman matalaksi koko kropallaan, silmistä näkyy vähän valkuaista ja vielä kermana kakun päällä nenästä vilkkuvat limakalvot.

Stressi voi aiheuttaa ylilämpöä, joten kanin korvat voivat tuntua kuumilta. Ellei kani makaa sylissä niin, että tunnet hurjan nopean sykkeen, et välttämättä ihan heti huomaa, että tilanne ei olekaan kanille mieluisa. Tätä saattaa vahvistaa se, että kani on sylissä liikkumatta. Kyllähän se pääsisi siitä halutessaan pois. Vai pääsisikö?

Jos on tarpeeksi kauhuissaan, ei uskalla liikkua. Etenkään jos mailla halmeilla ei ole piilopaikkoja (olet maantason yläpuolella esimerkiksi sohvalla) tai lajitovereita, joista saisi vertaistukea. Toinen ääripää rimpuilee niin, että näkyy ja tuntuu. Ainakin, jos sulla on lyhythihainen tai avara kaula-aukkoinen paita päällä…

Negatiivisista tuntemuksista puheen ollen, kani tuntee myös kipua. Siksi leikkauksessa ollutta kania ei saisi viedä eläinlääkäristä kotiin ilman kipulääkettä. Jos eläinlääkäri väittää, että kani ei tarvitse kipulääkettä, vaihda eläinlääkäriä.

Miltä kipuileva kani näyttää? Kyhjöttävä, huohotteleva, ruuasta kieltäytyvä tai alleen virtsaava kani voi kokea voimakastakin kipua. Kivusta kielivät ilmeet ovat kanilla hyvin hienovaraisia. Kanin kuuluu käyttäytyä normaalisti, vaikka siihen sattuisi kuinka. Muutenhan se paljastuisi ja pedot hyökkäisivät sen kimppuun.

Lajitoverin menetys aiheuttaa ikäviä tunteita ja kani voi vaikuttaa masentuneelta. Tällöin kannattaa melko pian alkaa etsiä uutta kanikumppania, tai jos tämä ei syystä tai toisesta ole mahdollista, kokonaan uutta kotia kanille. Sellaista, josta löytyy vähintään yksi lajitoveri.

Stereotypiat – kani puree kaltereita

Stereotypia on Telkänrannan mukaan saman toiminnan jatkuvaa toistamista, joka aiheutuu turhautumisesta tai vaikkapa pelosta.

Kenties yleisin stereotypia kaneilla liittyy kaltereiden puremiseen. Jos stressiä on koettu jo pitkään, eläin voi tulla riippuvaiseksi stereotypiasta, koska se antaa hetkellisesti paremman olon. Tästä syystä vapaaksi päästetty kani voi edelleen jatkaa kaltereiden pureskelua. Kanit toki tykkäävät ylipäätään nakertelusta, mutta metalli ei yleensä ole ensimmäisenä listalla.

Jos tuntuu, että kani hakeutuu nakertelemaan kaltereita, vaikka se saa olla vapaana 24/7, kannattaa kokeilla erilaisia virikkeitä. Uusimmassa Papanaattorissa (Suomen Lemmikkikanit ry:n jäsenlehti, numero 3/2019) oli tee-se-itse-virikkeenä pyyhelasagne. Jos kani tykkää penkoa ja nakerrella tekstiileitä, laita vanhoja pyyhkeitä päällekkäin ja ripottele väleihin esimerkiksi pellettiä. Lisää virikeideoita Kanikirjan sivuilla 44-49.

Millainen on onnellinen kani?

Elämäänsä tyytyväisen kanin voisi odottaa olevan utelias, ympäristöään tutkiskeleva, välillä hepuleita saava ja välillä bunny floppeja (heittäytyy kyljelleen) tekevä. Onnellisella kanilla on tarpeeksi puuhaa, ettei se pitkästy. Lajitoverin seuraa, jotta on joku kehen turvata. Tarpeeksi tilaa, missä toteuttaa itseään. Tarpeeksi piilopaikkoja, jotta voi rentoutua. Sopiva ympäristö, jossa voi levätä päiväsaikaan, ja riehua hämärän tullen.

Passiivisuutta voi ennaltaehkäistä tarjoamalla kanille paljon tilaisuuksia positiivisten ja palkitsevien tilanteiden tavoitteluun. On paljon mielekkäämpää etsiskellä esimerkiksi ruokapellettejä kuin saada ne kerralla eteensä valmiissa annoskupissa. Jos kani tuntuu olevan motivoitavissa ruualla, naksutinkoulutus voisi toimia.

Telkänrannan mukaan useat eläimet tuntevat mielihyvää, kun niillä on ruokaa, sopiva lämpötila ja ne saavat toteuttaa käyttäytymistarpeitaan. Kaneilla tällaisia tarpeita ovat esimerkiksi kaivelu, nakertelu ja lajitoverista huolehtiminen.

Kaneilla on hoivatunteita (yksi mielihyvän eri muodoista), minkä vuoksi lajitovereita pitäisi ehdottomasti olla. Kun kani pesee kaverin naamaa, se todennäköisesti aiheuttaa mielihyvää sekä hoivatulle kanille että naamapesua tarjoavalle kanille. Tällä mielihyvällä, tai onnellisuushormonilla, on nimikin: oksitosiini. Se saa kanikaverukset pötköttämään kylki kyljessä ja pitämään toisistaan huolta. Älä kysy, mikä saa varastamaan ruuan toisen suusta, koska siihen mulla ei ole vastausta 😀

Oireilevan kanin avuksi:

  • vältä stressaavia tilanteita tai minimoi niiden kesto
  • leikkauta kani
  • muokkaa ympäristöä eli
  • lisää piilopaikkoja
  • lisää tilaa
  • lisää virikkeitä
  • tarjoa lajitoverin seuraa

Mikäli kani tuntuu tylsistyneen, virikkeitä voi lisätä tai tavaroiden paikkaa kokeilla muuttaa. Jos kanin olot ovat kunnossa, muutoksia ympäristöön kannattaa tehdä varoen. Joitakin yksilöitä saattavat ylimääräiset muutokset nimittäin stressata.

Stressaavia tilanteita voi helpottaa tarjoamalla makupaloja tai jos kyse on esimerkiksi kynsienleikkuusta, kanin voi päästää loikkimaan välillä. Eläinlääkärikäynnille voi ottaa kanikaverin mukaan, ja kanin silmät voi peittää eläinlääkärin tutkiessa kania.

Jos tulee kysyttävää kanien käyttäytymiseen tai yleisesti kaneihin liittyen, multa saa aina kysyä 🙂