Esittelyssä kanien hoito-oppaat

Heissulivei! Kanien hoito-oppaita on moneen junaan ja tässä postauksessa esittelen muutamat teokset, joita itse olen lukenut.

Kanit ovat monilta osin väärinymmärrettyjä, mikä voi johtaa moneen ongelmaan ja lopulta jopa kodinvaihtamiseen tai lopettamiseen. Siksi oppaisiin kannattaa tutustua, vaikka tuntuisi, että tietää jo tarpeeksi 🙂

Molly Varga: Textbook of Rabbit Medicine

Aloitetaan kaniraamatusta. ”Textbook of Rabbit Medicine” on Molly Vargan päivittämä kakkospainos. Ensimmäinen painos on kaniguru Frances Harcourt-Brownin käsialaa, mutta se on loppuunmyyty.

Miinuspuolia ovat korkea hinta ja vaikealukuisuus. Sairauksista esimerkiksi spondyloosista olisin kaivannut enemmän tietoa muutaman maininnan sijaan.

Kirja on tarkoitettu eläinlääkäreille ja hoitohenkilökunnalle, mutta soveltuu mainiosti myös omistajille ja muille kaniharrastajille. Se on todella kattava opus, sivuja on melkein 500. Sivuista 3-103 (rabbit basic science -osio) on varmaankin eniten hyötyä omistajille.

Pilvi Lassila (toim.): Poskipusseja, suomuja ja siipisulkia: Pienten ja eksoottisten seuraeläinten hoitotyö

Toinen opas, mitä odotin todella paljon, on Pilvi Lassilan toimittama ”Poskipusseja, suomuja ja siipisulkia: Pienten ja eksoottisten seuraeläinten hoitotyö”. Se julkaistiin vuonna 2017.

Kritiikkiä kirja saa korkeahkosta hinnasta ja siitä, että kaneista saisi olla laajempi osio. Kaneista puhutaan sivuilla 17-49, lukuun ottamatta muutamia sairauksia, joista kerrotaan jyrsijöiden osioissa.

Opas on hoitohenkilökunnalle suunnattu, kuten jo nimestä voi päätellä, mutta soveltuu myös kaikille kanien kanssa tekemisissä oleville. Hienoa saada painettua tietoa suomalaisiltakin eläinlääkäreiltä! Sitä saisi vain olla enemmänkin saatavilla.

Monesti kaikki uudet julkaisut tehdään eläinlääkärilehdissä, joita on tavallisen tallaajan vaikea päästä lukemaan. Ainakaan omalle budjetille se ei ole ollut mahdollista. Silloin tieto jää omistajien ja monen muun ulottumattomiin.

Lucile Moore: Rabbit Nutrition and Nutritional Healing

Kolmas opas, jonka tilasin Kanikirjaani kirjoittaessa, oli Lucile Mooren ”Rabbit Nutrition and Nutritional Healing”. Tämä kakkospainos on julkaistu vuonna 2013. Siinä on erilaisia kaavioita ja kuvia. Sisällys on mustavalkoinen.

Alkusanoissa Moore ihmettelee, miksi kanin ruokavalion pitäisi muistuttaa mahdollisimman paljon villikanien ruokavaliota, kun on olemassa erilaisia kanipopulaatiota eikä niiden kaikkien terveydentilaa ole tutkittu. Hänen mukaansa villikanit syövät yleensä nuorta ruohoa, mikä taas on ihan eri asia kuin se kuiva heinä, jota kotikanit saavat.

Totta, sillä nuorta ruohoa ei ole mahdollista Suomessa tarjota ympäri vuoden, kun maata peittää tätä kirjoittaessakin paksu lumikerros.

Saccharomyces cerevisiae on kirjoitettu väärin yhdellä sivulla ja pakko tunnustaa, että siitä se meinasi jäädä väärin myös omaan kirjaani. Tietysti muistiinpanot oli tehty juuri siitä sivusta 😀 Se on samalla myös kirjan huono puoli: kannattaa aina lukea loppuun saakka, ettei tule vääriä ohjeita. Teos ei ole kovin helppolukuinen muutenkaan.

Kirjassa on paljon tietoa erilaisten ruokien ravintosisällöistä. Sivulla 64 on resepti, jonka mukaan tuunasin oman kanikeksiohjeeni. Löysin tätä kautta myös kurpitsansiemenet.

Kirjan parasta antia ovat ehkä eri ruokasuositukset eli mitä antaa esimerkiksi ylipainoiselle tai liian laihalle kanille ja mitä kannattaa tarjota senioreille tai nuorille kaneille.

kanin hoito-ohjeet
Kanien hoito-oppaita moneen lähtöön.

Monika Wegler: Kääpiörotuiset kanit

Tämä on selkeästi nuoremmalle väelle suunnattu. Paljon kuvia ja vähän tekstiä. Sen käy pupuista kiinnostunut aikuinen läpi alle tunnissa. Sisältää paljon vinkkejä sekä on erittäin helppolukuinen.

Huonoja puolia? Monissa kuvissa kanit ovat poikasia, mikä voi olla uusille kaninomistajille harhaanjohtavaa. Poikasvaihe kestää vain hetken, kun taas kääpiökani yleensä elää sen päälle 10 vuotta.

Hoito ja terveys -osio kaipaisi päivitystä. Melko pintapuolinen raapaisu, vaikkakin käypä teos 🙂

Anne McBride: Kääpiökanit

Perusteos, jonka lapsikin voi nopeasti käydä läpi. Kirjan koko on tästä opasvalikoimasta pienin. Valkoinen hermeliinivauva kannessa voi vedota ostajiin.

Kirjassa annetaan muutamia omituisia ohjeita, mm. kannustetaan laittamaan kani muovilaatikkoon häkin siivouksen ajaksi. Kun siivoan oman eläinperheen vessalaatikoita, en laita tilalle mitään vaan kanit pystyvät odottamaan sen aikaa ja tekevät asiansa, kun lootissa on taas puhtaat pahnat 🙂

Kritiikkinä myös häkittäminen ja se, että siemenseos oli mainittu yhtenä sopivista ruuista.

Suomen Lemmikkikanit ry: Kaninomistajan opas

Vuonna 2015 julkaistu kirja on napakka tietopaketti. Siinä on paljon kuvia, vaikkakin ne ovat melko pieniä. Opas on hyvä alku kaikille kaninomistajille, ja näkökulma tuleekin jo kirjan nimestä esiin.

Miinusta kirja saa sisuksen taitosta ja parista trancing-kuvasta. Kania ei pitäisi pitää selällään. Olisi mielenkiintoista myös tietää, keitä kirjan kirjoittajat ovat, sillä nimiä ei ole oppaassa mainittu.

Houkuttelevat kannet.

Arja Linnavuori: Lemmikkikanin ravinto ja terveys

Kirjan lukee nopeasti, mutta se ei ole yhtä helppolukuinen kuin aiemmin mainitut lyhyet kanioppaat. Linnavuori kirjoittaa häkeistä ja juomapulloista, joten kirjassa on osittain vanhentunutta tietoa.

”Turhautunut kani jyrsii huonekaluja.” Tämä voi olla totta, mutta kaneilla on henkilökohtaisia mieltymyksiä ja niiden kuuluukin nakertaa. Joidenkin mielestä huonekalut vaan maistuvat paremmilta kuin ulkoa tuodut oksat…

Paras lainaus lienee tämä: ”Kaikkiin ihmisen touhuihin kani osallistuu omistajansa ehdoilla ja joskus omaksi rasituksekseen.” Siinä on käypä ohjenuora, mitä voi soveltaa kotioloissa. Kania kannattaa aktivoida muulloin kuin keskellä päivää, koska silloin se normaalisti nukkuisi.

kanin käyttäytyminen
Kanikirja: opas kanien maailmaan

Kanikirja: opas kanien maailmaan

Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä esittelen omani 🙂

Kanikirjassa ei ole yhtä paljon tekstiä kuin Vargan opuksessa, mutta se on kattavampi kuin aiemmin julkaistut suomenkieliset kanien hoito-oppaat, noin 130 sivua. Valotan kanien käyttäytymistä käytännön esimerkein ja esittelen myös sellaisia sairauksia, joita ei muissa oppaissa ole käsitelty lainkaan.

Yhdistin eläinlääke- ja käyttäytymistieteeseen tietotaidon, mitä olen kaneista vuosien varrella oppinut. Mulle oli tärkeää saada opas myös kirjastoihin kautta maan, jotta sinä voit halutessasi perehtyä siihen myös ilmaiseksi.

Kohdeyleisö on aikuisempaa, mutta teksti on jaoteltu niin että sitä pystyy hyvin nuorempikin pupufani lukemaan.

Kritiikkiä olen saanut kuvista, joita saisi olla enemmän. Niitä toki itsekin mielelläni olisin käyttänyt, mutta otin pankista lainaa kattaakseni kirjasta syntyvät kulut, joten kuvien määrä oli pidettävä kohtuullisena. Toivottavasti saan paikata tämän pienen puutteen toista painosta varten 🙂

Kirjoitin sellaisen oppaan, jonka olisin itse halunnut lukea, kun hankin ensimmäiset kanini. Lukuisia asioita olisin voinut tehdä paljon paremmin, jos vain olisin tiennyt, mistä mikin johtuu ja millaista hoitoa kani oikeasti tarvitsee.

Sun ei tarvi toistaa samoja virheitä vaan voit vaikka lainata kirjan kirjastosta. Tilaaminenkin on helppoa eikä tarvi heti maksaa. Vastailen myös mielelläni kysymyksiin ja otan vastaan kommentteja 🙂

P.S. Jotta postauksesta ei tule liian pitkä, piti jättää yksi opas ensi viikolle. Sitä ehdottomasti suosittelen pitkäkorvalukemistoksi eli kannattaa pysyä kuulolla!

 

Mainokset

Kuinka kesyttää äkäpussi – elämää aggressiivisen kanin kanssa

Moikka! Olen elellyt kanien kanssa yli 10 vuoden ajan ja saanut samalla paljon kokemuksia sekä omista että hoitokaneista. Joukossa on ollut todella eri luonteisia kaneja ja osa myös vähän aggressiivisia. Tärkeää on ymmärtää, mistä aggressiivisuus kumpuaa ja paikallistaa ne tilanteet, jolloin kani käyttäytyy vihaisesti. Samat vinkit käyvät myös ihan yleisesti kanin kesytykseen 🙂

Poppanan tultua taloon huomasin, että ruokakupin ojentaminen naaman eteen saa hänet käymään hampailla kiinni. Melko varmasti hammasta tuli myös, kun astuin neidin reviirille.

Alkuperä

Kanin poikasajalla on paljon merkitystä. Onko se ollut onnellinen vai stressaava? Poppanalla mitä ilmeisimmin stressaava. Poppis ei saanut viettää sisarusten ja emon kanssa tarpeeksi aikaa. Hän on istuskellut eläinkaupassa, kunnes monilapsinen perhe on neidin vienyt kotiin. Pienet lapset ovat kovasti halunneet silitellä ja sylitellä Poppanaa, joka on ehkä aluksi mennyt karkuun ja yrittänyt piiloutua. Kun tästä huolimatta kädet ovat vain seuranneet perässä, on niille alettu murista ja ehkä vähän nyrkkeillä. Kun tämäkään ei ole käsiä karkottanut, Poppis on ottanut yhden viimeisistä kanikonsteista käyttöön. Puremisen.

Hyökkäämisen lisäksi toinen vaihtoehto olisi leikkiä kuollutta, mutta sitä keinoa käytetään yleensä vain korkealle nostettuna. Siispä Poppana on monista itselleen epämiellyttävistä kokemuksista reilun vuoden aikana oppinut, että ihminen väistää kun sitä puree. Jos jänskättää, kannattaa purra. Ikävä asia menee pois, kun sitä puree. Näillä eväillä varustettuna Poppana liittyi eläinperheeseeni kesällä 2011.

Pitkä matka edessä

Koska Poppana tarjoili hammasta ruokinta-aikaan, keksin harhauttaa neitiä toisella kädellä samaan aikaan kun laskin ruokakupin maahan. Hivele vaikka oikean käden sormia yhteen ja pidä kättä ylhäällä. Kanin huomio kiinnittyy siihen. Tai ojenna nakerteluoksaa, niin kani menee sitä haistelemaan. Laske ruokakuppi vasemmalla kädellä maahan ja poistu sen läheisyydestä. Kani voi syödä pellettinsä rauhassa 🙂

Pikkuhiljaa kani oppii, että ruuan saa syödä rauhassa eikä ihminen tule häiritsemään. Kannattaa myös mennä lattialle istumaan ja ripotella itsensä päälle muutama kanin rakastama herkku. Meillä tähän kävisi esimerkiksi kurpitsansiemenet. Tässä vaiheessa mitään herkkuja ei kannata tarjota kädestä vaan nimenomaan ripotella niitä jalkojen päälle, viereen ja syliin. Raajoja ei kannata liikutella kuin vasta sitten kun kani on loikkinut susta poispäin. Sittenkin kannattaa jutella samalla, koska todennäköisesti kani kääntyy heti kuulleessaan vaatteiden kahinan. Sieluni silmin näen, kuinka Poppana luimistaisi korvansa ja hyökkäisi eteenpäin.

Yhteiseloa voi opetella myös lukemalla. Tarkoitan siis sitä, että istut lattialla lukemassa. Rauhallisella äänellä. Jos ei jaksa lukea ääneen, ei se mitään. Tärkeintä on, että kani tottuu sinuun eikä pidä uhkaavana sitä, että sulla on käsissä jotain erilaista ja oudolta tuoksuvaa. Tarkoitus ei ole, että kani välttämättä tulee haistelemaan vaan että kani tarkkailee sua pienen välimatkan päästä. Kani päättää itse, mikä on sille tarpeeksi iso välimatka. Jos jossain vaiheessa kani käy sun näkösälle makuuasentoon, onnittele itseäsi onnistuneesta kesytystuokiosta 🙂 Muista jutella rauhallisesti ja perääntyä taaksepäin, kun nouset lattialta.

Mihin kannattaa istahtaa?

Ei ole täysin yhdentekevää minne istut, kun aloitat kesytystuokiot. Aloita mahdollisimman kaukaa kanin pesäalueelta. Mieti, missä on tullut eniten yhteenottoja. Vessalaatikon lähellä varmasti, lempinukkumapaikalla sekä ruokintapaikalla. Välttele siis niitä.

Kanin lähestyminen

Pese kädet, jos tuut ulkoa sillä kanin on vaikeampi tunnistaa omaa ihmistään, jos tuoksut joka kerta erilaiselta. Kani luottaa eniten juuri hajuaistiinsa.

Näköaistiin luotetaan myös etenkin silloin, kun sulla on jotain kädessä (näytät erilaiselta) ja kuuloaistiin varmasti, jos kävelet kahisevat ulkovaatteet päälläsi kania katsomaan. Näin ei siis kannata tehdä, jos et halua säikäyttää kania. Aggressiiviseksi oppineella kanilla tämä voi laukaista puolustusreaktion eli pelkopuremisen.

Kerro kanille etukäteen, että olet tulossa. Tuhto on tosi arka jänöjussi, joten mulla on tapana jutella rauhallisella äänellä ennen kuin astun samaan huoneeseen. Saattaa Tuhto silti pelästyä, mutta ei niin paljon, jos kuulee ääneni lähestyvän ennen kuin yhtäkkiä ilmestyn tyypin näkökenttään.

Naamat vastakkain

No niin, nyt olette naamat vastakkain. Tai ainakin melkein, sillä missään nimessä ei kannata kirjaimellisesti työntää sitä omaa naamaa kanin naaman eteen. Kanit tutustuvat toisiinsa haistelemalla otsia, mutta samaa periaatetta ei voi käyttää ihmisten ja kanien välillä tutustumisessa, jos kanssakäymisessä on ollut ongelmia tai kani on itselle vieras. Hiustenraja tuoksuu voimakkaasti ihmiseltä eikä olisi kiva saada puremajälkiä otsaan..

Kun lähestyt kania ja tyyppi tulee uhkaavasti sua päin, älä väisty. Seiso paikallasi. Tässä voi joutua seisomaan muutaman todella pitkän minuutin ajan, mutta liiku vasta kun kani on loikkinut pois. Silloinkin kannattaa mennä poispäin eikä kanin luokse. Näitä harjoituksia toistetaan päivittäin, kunnes kani oppii, ettei tarvi hyökätä vaan jos jänskättää, silloin loikitaan karkuun.

Piilopaikat

Kani on saaliseläin ja käyttäytyy sen mukaisesti. Siksi kotiin on tehtävä monia piilopaikkoja kaneille. Mieluiten luolamaisia käytäviä, joissa on useampi menoaukko. Älä myöskään häiritse piilopaikassa olevaa kania. Jos kani juoksee piiloon, se tekee sen syystä. Kun pupujussikan antaa olla rauhassa siellä, lujitat tyypin luottamusta itseesi 🙂

Yhteenvetona

Kesyyntyminen ei tapahdu hetkessä. Mitä enemmän huonoja kokemuksia kanilla on ihmisistä, sen kauemmin menee kesyyntymisessä. Poppanan kanssa meni viikkoja ja kuukausia ennen kuin olin saanut kitkettyä tiettyjä käyttäytymismalleja pois. Lopullinen kesyyntyminen tapahtuu yleensä vuosien saatossa eli kannattaa olla kärsivällinen.

Kanien hienovaraisten eleiden ymmärtämistä kannattaa vähän opiskella, ja muistaa samalla, että kaikkea määrittelee saaliseläimen käyttäytyminen. Kanit ovat kuitenkin myös yksilöitä, joten käyttäytymismalleja pitää vähän hienosäätää kunkin perheenjäsenen mukaan. Näin yhteiselosta tulee sujuvampaa ja saatte enemmän iloa irti toisistanne 🙂

HUOM! Jos aiemmin rauhallinen ja hyvinvoiva kani alkaa yhtäkkiä käyttäytyä aggressiivisesti, vie kani eläinlääkäriin. Yleensä sille on lääketieteellinen syy, joka vaatii hoitoa. Etenkin, jos kani on jo leikattu eikä hormonitoiminta enää määrää tahtia.

P.S. Jos sulla on ongelmia toisilleen aggressiivisesti käyttäytyvien kanien kanssa, lue muutama vinkki kanien tutustuttamis -postauksesta 🙂

P.P.S. Lisää kanin käyttäytymisestä Kanikirjan sivuilla 65-74.