Uusia ruokia kaneille – esittelyssä Supreme Petfoodsin pelletit ja herkut

Heissan! Sain yhteydenoton Supreme Petfoodsilta, joka valmistaa kaneille pellettejä ja herkkuja. Olen käyttänyt heidän Selective-pellettiään osana oman kaniperheen ruokavaliota muutaman vuoden ajan. LinkedInissä huomasin, että uusia ruokia oli tullut markkinoille. Valitettavasti ei vielä Suomeen.

Minua kiinnosti etenkin yli neljävuotiaille kaneille tarkoitettu pelletti. Niitä tarjottiin kokeiluun ja suostuin heti 🙂 Pakettiin olivat laittaneet myös valikoiman eri tuotteita, mm. heinää, herkkuja ja Grain free -pellettiä.

Aloitetaan kuitenkin herkkupaloista 🙂

Garden sticks

Garden sticksit olivat heti Poppanan mieleen, mutta Ruusalla ja Tuhtolla meni muutama minuutti ennen kuin varmistuivat niiden syötävyydestä 😀

Garden sticksit sisältävät jauhettua timoteitä ja sinimailasta, kaurajauhoa, jauhettua ja kuivattua johanneksenleipäpuuta, jauhettua hernettä, pellavansiementä, soijaöljyä, kuivattua piparminttua, ja piparminttuöljyä. Proteiinia on vähintään 8%, rasvaa enintään 2,5% ja kuitua enintään 25,5%.

Omaan nenään kepakot tuoksuvat mintulta. Plussaa siitä, ettei niissä ole väriaineita ja ainesosaluettelokin näyttää ihan hyvältä. Ruokintaohjeessa suositellaan 1-2 kepakkoa päivässä, mutta jos kani saa pellettiä, en antaisi näitä päivittäin.

Meillä on kaneilla kerran viikossa karkkipäivä, joten perjantaisin voin antaa tällaiset tikut 🙂 Toki myös hyvä joulu- tai synttärilahja.

Country ja meadow loops

Pienet herkkurinkulat menestyivät paremmin kuin tikut, siis kanien mielestä. Saatiin vihreitä timothy hay & thyme -rinkuloita sekä oransseja carrot & timothy hay -rinkuloita.

Meadow eli niittyrinkuloissa on vehnäjauhoa, jauhettua timoteitä ja sinimailasta, jauhettua ja kuivattua johanneksenleipäpuuta, jauhettua hernettä, kuivattua timjamia, soijaöljyä ja pellevansiementä.

Proteiinia on vähintään 7%, rasvaa enintään 2% ja kuitua enintään 14%. Kyllä tikut vievät voiton, omasta mielestäni.

Country eli maalaisrinkuloissa on osittain samat ainekset kuin niittyrinkuloissa. Sinimailanen puuttuu, timjamin tilalla on kuivattu porkkana ja johanneksenleipäpuun sijaan on käytetty sen siemeniä. Proteiinia, rasvaa ja kuitua on saman verran.

Annostuksessa on suosituksena 2-4 rinkulaa päivässä. Tähän sanoisin saman kuin tikkujenkin kohdalle eli vain satunnaisina herkkuina. Ei ainakaan montaa päivässä.

supreme petfoods kaninruoka
Supreme Petfoodsilla on hyvä valikoima kaninruokia.

Four+

Four+ on 4-vuotiaille ja sitä vanhemmille kaneille tarkoitettu pelletti, jota ei tätä artikkelia kirjoittaessa saa vielä Suomesta. Monet Supremen pelletit ovat pitkulaisia pötköjä, mutta nämä pelletit ovat pienempiä.

Jos syöttää pelletit namipiilosta, pitkulaisia pellettejä voi olla vaikea saada niistä ulos. Sen perusteella plussaa pienemmästä koosta.

Vanhenevat kanit voivat tarvita tuhdimpaa ruokaa, mutta osa taas voi lihoa. Sekin riippuu rodusta, koska 4-vuotias belgianjätti on jo seniori kun taas neljän ikävuoden ylittänyt hermeliini on hädin tuskin keski-ikäinen.

Proteiinia tässä pelletissä on noin 12%, rasvaa 4%, kuitua 22%, kalsiumia 0,6% ja fosforia 0,4%. Vitamiini A:ta on 20 000 IU ja D:tä 2000 IU. Proteiinia ja kuitua on vähemmän kuin Selectivessä, näitä kahta vitamiinia enemmän. Rasvaa, kalsiumia ja fosforia on saman verran.

Koska lemmikkikanien ravintosuosituksia ei ole tutkittu tarpeeksi, voin käyttää apuna Textbook of Rabbit Medicinen kakkospainoksen ilmoittamia suosituksia. Niiden mukaan tämän pelletin koostumus on hyvä, tosin esimerkiksi vitamiineja on paljon suurempia pitoisuuksia kuin mitä suositellaan. Kirjan mukaan vitamiini D voi aiheuttaa myrkytysoireita yli 2300 IU pitoisuuksilla. Suosituksista lisää aiemmassa postauksessa.

Näitä uusia pellettipusseja tutkiessani huomasin selvän eron sisällysluetteloissa. Ilmeisesti USA:ssa vaaditaan tarkempia selosteita, koska niissä mainitaan minimi- ja maksimipitoisuudet. Esimerkkinä proteiini, joka on merkitty italiaksi ”proteina grezza 12,0%” ja amerikanenglanniksi ”crude protein (min) 10.5%”.

Four+-pelletti sisältää sinimailasta, soijapapua, vehnää, timoteitä, hernettä, pellavansiementä, soijaöljyä, kalsiumkarbonaattia, hiivaa, timjamia ja jukkauutetta.

Koska sinimailanen on ensimmäisenä luettelossa, pelletti sisältää sitä eniten. Ei välttämättä paras vaihtoehto virtsakivistä kärsivälle kanille.

Omille kaneille tämä pelletti maistui hyvin.

Grain free -pelletti

Grain free -pelletissä ei ole maissia eikä vehnää. Protskua on 14%, rasvaa 4% ja kuitua 22%. Vitamiini A:ta on 20 000 IU, D:tä 2000 IU eli saman verran kuin edellisessä pelletissä. Proteiinia on enemmän kuin Four+-pelletissä, kalsiumia ja fosforia saman verran.

Ensimmäinen ainesosa on timotei eikä tässä ole lainkaan sinimailasta. Timjamiakaan tässä ei ole, mutta muutoin sama koostumus kuin aiemmassa pelletissä. Sanoisin jopa, että parempi koostumus ja ehkä tämä korvaisi aiemmin käyttämäni Selectiven. Selectivessä on sinimailasta kuitenkin.

Maistuu hyvin kaneille ja näyttää melkolailla samalta kuin Selective eli on pitkulainen pelletti. Rasvaa saisi tosin olla vähemmän.

Junior-pelletti

Näiden kahden aiemman pellettilaadun lisäksi sain pari näytepussia Junior-pellettiä. Siinä on sinimailanen ja vehnä kahtena isoimpana ainesosana. Pinaattia lukuunottamatta samoja aineksia kuin muissakin pelleteissä.

Proteiinia on 17%, rasvaa 4% ja kuitua 19%. Vitamiini A:ta ja D:tä saman verran kuin muissakin. Kasvavat kanit tarvitsevat enemmän kalsiumia kuin aikuiset kanit. Sekä pinaatissa että sinimailasessa on oksalaattia, joka sitoo kalsiumia. Estääkö se liiaksi kalsiumin imeytymistä?

Kaniperheeseeni ei kuulu kasvavia kaneja, mutta tykkään sekoitella eri pellettejä keskenään. Niitä voi käyttää myös kanin kouluttamisessa. Näin säilyy mielenkiinto, kun kani ei saa aina samaa palkintoa 🙂

Pellettinä Junior on ok, mutta ei mielestäni erityisen hyvä nuorille kaneille. Imettäville naaraille suositellaan 18-19% proteiinia ja tuotantokaneilla 16%. Ehkä tämä sopisi paremmin nuorille angorakaneille, jotka kasvattavat massan lisäksi myös villaa.

Protskua saisi olla vähemmän. Ainakaan tätä ei kannata syöttää aikuisille säännöllisesti, koska liika proteiini häiritsee normaalia suolistoflooraa. Virtsaan kertyy myös enemmän ammoniakkia.

Yhteenvetona

En osaa sanoa, maistuvatko saman valmistajan ruuat samanmoisilta kanin mielestä. Voi siis olla, että koska kanini olivat tottuneet jo Selective-pellettiin, myös muut ruuat uppoavat hyvin. Joka tapauksessa, uusia ruokia pitää tarjota vähitellen eikä vaihtaa pellettimerkkiä toiseen kertaheitolla.

Selvää suosikkia ei kanien mielestä ollut, koska pelletti, minkä kanit söivät ensin, vaihteli. Erittäin suuri plussa näiden ruokien kanssa oli se, että kellään ei tullut löysää vatsaa niistä. Ei edes Poppanalla, jolla on herkkä vatsa.

Kehityskohteena voisi olla erityisesti sinimailasen käyttö ruuassa. Virtsakivet tai sakkainen virtsa tuntuvat olevan melko yleinen vaiva kaneilla, joten se olisi hyvä ottaa huomioon ainesosia suunnitellessa.

Hyviä pellettejä kaikenkaikkiaan ja herkutkin ovat terveellisempiä kuin monet muut kaneille markkinoidut herkut 🙂 Omat suosikkini olivat Grain free -pelletti ja herkkutikut.

P.S. Pellettien annostuksesta sen verran, että pusseissa lukee 60-70g 2,5kg painavalle kanille. Yleisin suositus esimerkiksi brittiläisillä kanijärjestöillä on 25g/kg eli hieman vähemmän.

Omille olen antanut vähän vähemmän. Tämä siksi, että Poppanalla on taipumusta hammaspiikkeihin ja vatsavaivoihin. Ruusa ja Tuhto puolestaan.. no, Ruusa meinaa syödä Tuhtonkin ruuat, joten en voi antaa kovin paljoa, ettei Ruusa liho.

P.P.S. Jos kiinnostuit näistä pelleteistä ja herkuista, klikkaa linkkiä niin pääset valmistajan sivuille 🙂

 

Mainokset

Esittelyssä kanien hoito-oppaat

Heissulivei! Kanien hoito-oppaita on moneen junaan ja tässä postauksessa esittelen muutamat teokset, joita itse olen lukenut.

Kanit ovat monilta osin väärinymmärrettyjä, mikä voi johtaa moneen ongelmaan ja lopulta jopa kodinvaihtamiseen tai lopettamiseen. Siksi oppaisiin kannattaa tutustua, vaikka tuntuisi, että tietää jo tarpeeksi 🙂

Molly Varga: Textbook of Rabbit Medicine

Aloitetaan kaniraamatusta. ”Textbook of Rabbit Medicine” on Molly Vargan päivittämä kakkospainos. Ensimmäinen painos on kaniguru Frances Harcourt-Brownin käsialaa, mutta se on loppuunmyyty.

Miinuspuolia ovat korkea hinta ja vaikealukuisuus. Sairauksista esimerkiksi spondyloosista olisin kaivannut enemmän tietoa muutaman maininnan sijaan.

Kirja on tarkoitettu eläinlääkäreille ja hoitohenkilökunnalle, mutta soveltuu mainiosti myös omistajille ja muille kaniharrastajille. Se on todella kattava opus, sivuja on melkein 500. Sivuista 3-103 (rabbit basic science -osio) on varmaankin eniten hyötyä omistajille.

Pilvi Lassila (toim.): Poskipusseja, suomuja ja siipisulkia: Pienten ja eksoottisten seuraeläinten hoitotyö

Toinen opas, mitä odotin todella paljon, on Pilvi Lassilan toimittama ”Poskipusseja, suomuja ja siipisulkia: Pienten ja eksoottisten seuraeläinten hoitotyö”. Se julkaistiin vuonna 2017.

Kritiikkiä kirja saa korkeahkosta hinnasta ja siitä, että kaneista saisi olla laajempi osio. Kaneista puhutaan sivuilla 17-49, lukuun ottamatta muutamia sairauksia, joista kerrotaan jyrsijöiden osioissa.

Opas on hoitohenkilökunnalle suunnattu, kuten jo nimestä voi päätellä, mutta soveltuu myös kaikille kanien kanssa tekemisissä oleville. Hienoa saada painettua tietoa suomalaisiltakin eläinlääkäreiltä! Sitä saisi vain olla enemmänkin saatavilla.

Monesti kaikki uudet julkaisut tehdään eläinlääkärilehdissä, joita on tavallisen tallaajan vaikea päästä lukemaan. Ainakaan omalle budjetille se ei ole ollut mahdollista. Silloin tieto jää omistajien ja monen muun ulottumattomiin.

Lucile Moore: Rabbit Nutrition and Nutritional Healing

Kolmas opas, jonka tilasin Kanikirjaani kirjoittaessa, oli Lucile Mooren ”Rabbit Nutrition and Nutritional Healing”. Tämä kakkospainos on julkaistu vuonna 2013. Siinä on erilaisia kaavioita ja kuvia. Sisällys on mustavalkoinen.

Alkusanoissa Moore ihmettelee, miksi kanin ruokavalion pitäisi muistuttaa mahdollisimman paljon villikanien ruokavaliota, kun on olemassa erilaisia kanipopulaatiota eikä niiden kaikkien terveydentilaa ole tutkittu. Hänen mukaansa villikanit syövät yleensä nuorta ruohoa, mikä taas on ihan eri asia kuin se kuiva heinä, jota kotikanit saavat.

Totta, sillä nuorta ruohoa ei ole mahdollista Suomessa tarjota ympäri vuoden, kun maata peittää tätä kirjoittaessakin paksu lumikerros.

Saccharomyces cerevisiae on kirjoitettu väärin yhdellä sivulla ja pakko tunnustaa, että siitä se meinasi jäädä väärin myös omaan kirjaani. Tietysti muistiinpanot oli tehty juuri siitä sivusta 😀 Se on samalla myös kirjan huono puoli: kannattaa aina lukea loppuun saakka, ettei tule vääriä ohjeita. Teos ei ole kovin helppolukuinen muutenkaan.

Kirjassa on paljon tietoa erilaisten ruokien ravintosisällöistä. Sivulla 64 on resepti, jonka mukaan tuunasin oman kanikeksiohjeeni. Löysin tätä kautta myös kurpitsansiemenet.

Kirjan parasta antia ovat ehkä eri ruokasuositukset eli mitä antaa esimerkiksi ylipainoiselle tai liian laihalle kanille ja mitä kannattaa tarjota senioreille tai nuorille kaneille.

kanin hoito-ohjeet
Kanien hoito-oppaita moneen lähtöön.

Monika Wegler: Kääpiörotuiset kanit

Tämä on selkeästi nuoremmalle väelle suunnattu. Paljon kuvia ja vähän tekstiä. Sen käy pupuista kiinnostunut aikuinen läpi alle tunnissa. Sisältää paljon vinkkejä sekä on erittäin helppolukuinen.

Huonoja puolia? Monissa kuvissa kanit ovat poikasia, mikä voi olla uusille kaninomistajille harhaanjohtavaa. Poikasvaihe kestää vain hetken, kun taas kääpiökani yleensä elää sen päälle 10 vuotta.

Hoito ja terveys -osio kaipaisi päivitystä. Melko pintapuolinen raapaisu, vaikkakin käypä teos 🙂

Anne McBride: Kääpiökanit

Perusteos, jonka lapsikin voi nopeasti käydä läpi. Kirjan koko on tästä opasvalikoimasta pienin. Valkoinen hermeliinivauva kannessa voi vedota ostajiin.

Kirjassa annetaan muutamia omituisia ohjeita, mm. kannustetaan laittamaan kani muovilaatikkoon häkin siivouksen ajaksi. Kun siivoan oman eläinperheen vessalaatikoita, en laita tilalle mitään vaan kanit pystyvät odottamaan sen aikaa ja tekevät asiansa, kun lootissa on taas puhtaat pahnat 🙂

Kritiikkinä myös häkittäminen ja se, että siemenseos oli mainittu yhtenä sopivista ruuista.

Suomen Lemmikkikanit ry: Kaninomistajan opas

Vuonna 2015 julkaistu kirja on napakka tietopaketti. Siinä on paljon kuvia, vaikkakin ne ovat melko pieniä. Opas on hyvä alku kaikille kaninomistajille, ja näkökulma tuleekin jo kirjan nimestä esiin.

Miinusta kirja saa sisuksen taitosta ja parista trancing-kuvasta. Kania ei pitäisi pitää selällään. Olisi mielenkiintoista myös tietää, keitä kirjan kirjoittajat ovat, sillä nimiä ei ole oppaassa mainittu.

Houkuttelevat kannet.

Arja Linnavuori: Lemmikkikanin ravinto ja terveys

Kirjan lukee nopeasti, mutta se ei ole yhtä helppolukuinen kuin aiemmin mainitut lyhyet kanioppaat. Linnavuori kirjoittaa häkeistä ja juomapulloista, joten kirjassa on osittain vanhentunutta tietoa.

”Turhautunut kani jyrsii huonekaluja.” Tämä voi olla totta, mutta kaneilla on henkilökohtaisia mieltymyksiä ja niiden kuuluukin nakertaa. Joidenkin mielestä huonekalut vaan maistuvat paremmilta kuin ulkoa tuodut oksat…

Paras lainaus lienee tämä: ”Kaikkiin ihmisen touhuihin kani osallistuu omistajansa ehdoilla ja joskus omaksi rasituksekseen.” Siinä on käypä ohjenuora, mitä voi soveltaa kotioloissa. Kania kannattaa aktivoida muulloin kuin keskellä päivää, koska silloin se normaalisti nukkuisi.

kanin käyttäytyminen
Kanikirja: opas kanien maailmaan

Kanikirja: opas kanien maailmaan

Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä esittelen omani 🙂

Kanikirjassa ei ole yhtä paljon tekstiä kuin Vargan opuksessa, mutta se on kattavampi kuin aiemmin julkaistut suomenkieliset kanien hoito-oppaat, noin 130 sivua. Valotan kanien käyttäytymistä käytännön esimerkein ja esittelen myös sellaisia sairauksia, joita ei muissa oppaissa ole käsitelty lainkaan.

Yhdistin eläinlääke- ja käyttäytymistieteeseen tietotaidon, mitä olen kaneista vuosien varrella oppinut. Mulle oli tärkeää saada opas myös kirjastoihin kautta maan, jotta sinä voit halutessasi perehtyä siihen myös ilmaiseksi.

Kohdeyleisö on aikuisempaa, mutta teksti on jaoteltu niin että sitä pystyy hyvin nuorempikin pupufani lukemaan.

Kritiikkiä olen saanut kuvista, joita saisi olla enemmän. Niitä toki itsekin mielelläni olisin käyttänyt, mutta otin pankista lainaa kattaakseni kirjasta syntyvät kulut, joten kuvien määrä oli pidettävä kohtuullisena. Toivottavasti saan paikata tämän pienen puutteen toista painosta varten 🙂

Kirjoitin sellaisen oppaan, jonka olisin itse halunnut lukea, kun hankin ensimmäiset kanini. Lukuisia asioita olisin voinut tehdä paljon paremmin, jos vain olisin tiennyt, mistä mikin johtuu ja millaista hoitoa kani oikeasti tarvitsee.

Sun ei tarvi toistaa samoja virheitä vaan voit vaikka lainata kirjan kirjastosta. Tilaaminenkin on helppoa. Vastailen myös mielelläni kysymyksiin ja otan vastaan kommentteja 🙂

P.S. Jotta postauksesta ei tule liian pitkä, piti jättää yksi opas ensi viikolle. Sitä ehdottomasti suosittelen pitkäkorvalukemistoksi eli kannattaa pysyä kuulolla!

 

Kaniviikko ja sen teema: eroon myslistä

Moikka! Nyt on käynnissä brittiläisen kaniensuojeluyhdistyksen RWAFin lanseeraama Rabbit Awareness Week eli kaniviikko. Tämän vuoden teemana on siemenseokset tai myslit, jotka sopivat paremmin biojätteeseen kuin kanin ruokakuppiin. Siemenseokset ovat tosi ongelmallisia siitäkin syystä, että niitä myydään lähes kaikissa marketeissa ja pussien kyljessä on kanin kuva. Oikeastihan tuo on kanin karkkipussi, josta saa hirveät sokeriöverit ja kamalia vatsanväänteitä. Vatsanväänteet eivät olekaan mikään pikkujuttu eläimelle, joka ei osaa oksentaa ja jonka ruuansulatus toimii täysin eri tavalla kuin vaikkapa ihmisen. Sanonta ”pieni eläin – suuri vastuu” pitää erittäin hyvin paikkansa, sillä kaninomistajalla on valtava vastuu tehdä oikeita valintoja ihan joka päivä. Väärät valinnat voivat koitua kanin kohtaloksi joko hyvinkin pian tai vasta muutaman vuoden päästä.

”Niin mutta kun se niin tykkää tuosta.” Tätä kuulee usein omistajien suusta. Samoin moni pitää kaninsa likaista peppua normaalina olotilana. Tai sitä, että löysiä jätöksiä siivotaan lattialta ja kanin tassuista lähes päivittäin. Tällainen olin itsekin hankittuani toisen ja kolmannen kanini. Sen jälkeen olen lähemmin tutustunut asiaan ja ymmärtänyt, kuinka iso ongelma aihe on. Tupunan vatsa oli kuralla ja koska olin juuri menettänyt koirani (Roopella oli ollut vatsaongelmia ja syyksi paljastui vatsakasvain ja leukemia), ajattelin että nyt on kiire eläinlääkäriin. Otin mukaan pienen näytepussin siemenseosta, jotta voin kertoa mitä annan kanille. Eläinlääkäri osoitti pussukkaa ja sanoi siinä olevan syy Tupunan vatsaongelmiin. Eivätkä siemenseokset aiheuta pelkästään ylipainoa ja vatsaongelmia vaan myös hammasongelmia, sokeritautia sekä hiivatulehdusta. Korvissa oleva hoitamaton hiivatulehdus voi jopa kuurouttaa kanin. Hammasongelmat voivat ilmetä vuotavina silminä, joten on tärkeää käydä eläinlääkärin vastaanotolla tarkistuttamassa asia.

Klovni ja siemenseos
Meet Klovni, mun eka tilapäiskotikani ❤

Kanilta kuuluu tulla kovaa papanaa ja vain pieniä määriä pehmeitä jätöksiä. Näitä pehmeitä jätöksiä ei pitäisi löytyä vessalaatikosta tai lattialta kovin usein, sillä ne kuuluu syödä suoraan peräaukolta. Tämä on täysin normaalia käytöstä. Epänormaalia ovat löysät kakkakasat lattialla. Jos niitä löytyy, voi pohtia onko kanin ruokavalio kunnossa tai jos on, onko sillä mahdollisesti sairauksia, minkä vuoksi kani ei yllä pesemään itseään kunnolla tai syömään pehmeitä papanoitaan.

Kanin ruokavalio on monimutkainen asia. Se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Tästä hyvänä esimerkkinä vaikkapa se paljon annettu porkkana. Yhden kanin vatsa ei kestä sitä edes pientä palaa kun taas toinen voi vedellä puolet porkkanasta saamatta siitä mitään vatsanväänteitä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että porkkanaa kannattaisi jatkuvasti antaa. Siinä on niin paljon sokeria, että se kannattaa pitää hyvin harvinaisena herkkuna.

Jos sulla on vaikeuksia herkkujen antamisen kanssa ja tuntuu, että kani on ylipainoinen, ajattele heinää tavallisena ruokana, mitä ilman kani ei voi elää. Hyvälaatuinen heinäkin tarjoaa kanille ihanan makuelämyksen, ei sen tarvitse olla tylsää ja tasapaksua höttöä joka päivä. Luomuheinässä on paljon erilaisia korsia eikä vain lyhyttä heinää tai paksua, kortista heinää. Se kaikista paksuin kortinen heinä on sokeripitoisinta eli siksikin kannattaa valita sellainen heinäpussi tai -paali, missä on erilaisia korsia. Omat kanit tulevat usein syömään heinää suoraan pussista, niin innoissaan ne uudesta heinästä ovat 😀 Vaikka siis siivoan vessalaatikot joka päivä ja laitan uutta heinää aamuisin, silti se suoraan pussista syöty on ihan parasta!

Kun nyt heinä on se ravinnon kulmakivi, pelletti tuo siihen pientä vaihtelua. Pellettiä syödään vain pieni määrä kanin kokoon nähden päivässä. Kääpiökanille riittää noin ruokalusikallinen päivässä. Herkkuja ovat sitten kaikki yrtit, joita voi myös antaa joka päivä. Mutta vain vaihdellen ja pieniä määriä kerrallaan. Synttäreinä ja juhlapäivinä eli harvinaisina herkkuina voi sitten antaa esimerkiksi kaneille tarkoitettua keksiä (kasvinsyöjille eivät kuulu kananmunaa tai hunajaa sisältävät herkut). Niitäkin vain yksi kerrallaan. Kynsienleikkuun lepyttelyksi käyvät muutama (esim. 5 kpl tai vähemmän) kurpitsansiemen. Omille annan kanikeksireseptin mukaan tehtyä tai kaupasta ostettua keksiä. Pitkään on ollut käytössä Brit Immune Sticksit ja se tuntuu maistuvan kaneille eikä aiheuta herkkävatsaiselle Poppanallekaan löysiä ulosteita.

Yhteenvetona: vain heinää annetaan kanille mielin määrin. Tai no, ainakin kanin kokoinen kasa päivässä. Heinä ei lihota kania ja sitä kuuluu syödä paljon. Mitä parempi heinänsyöjä, sen terveemmät hampaat! Kukin kani on yksilö ja siksi ei voi antaa täysin universaalia ravintosuositusta. Älä kuitenkaan tee äkillisiä muutoksia ruokavalioon. Viskaa siemenseokset biojätteeseen ja etsi hyvä pelletti tilalle. Unohda porkkana, omena ja lehtisalaatti! Anna niiden sijaan esimerkiksi yrttejä, fenkolia tai ulkoa kerättyjä kasveja.

Aiheesta enemmän Kanikirjassa, ravintoa käsitellään sivuilla 50-64 🙂