Pellolta kanin pöytään – heinästä asiaa

Moikka! Heinä on suuri osa kanien ja kanillisten elämää, joten se ansaitsee ehdottomasti postauksen. Kun menet kauppaan tai tilalle valkkaamaan heinäsatsia, mietitkö koskaan mitä kaikkea on pitänyt tapahtua ennen kuin heinä päätyy kanisi eteen? Tai mitä se oikeastaan sisältää?

Olen syöttänyt kaneilleni erilaisia heiniä vuosien saatossa. Timoteipohjainen heinä lienee kaneille parasta, mutta mitä muuta pitää ottaa huomioon? Mikä erottaa luomun heinän tavanomaisesti tuotetusta heinästä?

En tiedä heinänviljelystä kovin paljoa, joten onneksi sain kahdelta viljelijältä vastauksia kysymyksiini 🙂 Niiden perusteella valotan heinäntuotannon eri vaiheita aina siihen saakka kun se päätyy asiakkaille.

Luomuheinä-kappaleen tiedot perustuvat kyseisen viljelijän vastauksiin ja samoin tavanomaisesti tuotetun heinän tiedot perustuvat kyseisen viljelijän vastauksiin. Yhteenvetokappaleessa on omia ajatuksiani aiheesta.

Luomuheinän ja tavanomaisen heinän tuotannossa on sekä samankaltaisuuksia että eroavaisuuksia. Yksi yhdistävä tekijä on ainakin pakkausmateriaali, sillä kummatkin tässä esitellyt viljelijät käyttävät paperisäkkejä, mitkä ovat muovia ekologisempi vaihtoehto.

Luomuheinä

Vertailussa oleva luomuheinä on kuivurissa kuivattua heinää, joka tulee jalasjärveläiseltä luomutilalta Etelä-Pohjanmaalta. Viljelijä on K & E Leppälä ja he siirtyivät luomutuotantoon vuonna 2001.

Luomuheinä on pääsääntöisesti timoteiheinää. Joukkoon viljellään myös muita lajikkeita, kuten kamomillaa, apilaa, voikukkaa, suolaheinää, sinimailasta sekä saraheinää.

Kirsi Leppälä kertoo, että luomupellolla ei käytetä kemiallisia lannoitteita eikä torjunta-aineita vaan viljely perustuu monipuoliseen viljelykiertoon. Luomuviljelyn viljelykierrossa viljellään heinää noin 2-3 vuotta, jonka jälkeen pellot muokataan ja kylvetään viljalle 1-2 vuodeksi. Ravinteet tuotetaan luonnon omin toiminnoin, sillä esimerkiksi apilat ja palkokasvit keräävät typpeä. Lisäksi käytetään luomuun soveltuvia lannoitteita ja kalkitusta.

Heinä niitetään peltoon ja noin kahden vuorokauden sisällä heinät paalataan pienpaaleihin. Sen jälkeen ne siirretään heinille tarkoitettuihin latokuivureihin, jossa lopullinen kuivaus tapahtuu.

Rehuanalyysien näytteiden tulokset vaihtelevat johtuen esimerkiksi heinänkorjuun ajankohdasta, ja mistä heinäerästä näytteet on otettu.

Luomuheinän rehuanalyysi vuoden 2018 heinästä:

  • raakavalkuainen 84-92 g/kg ka
  • sokeri 142-179 g/kg ka
  • kuitu (NDF) 543-633 g/kg ka
  • kuiva-aine, rehusta 865-876 g/kg
  • D-arvo 611-673 g/kg ka
  • ME (muuntokelpoinen energia) 9,3-10,3 MJ/kg ka
  • imeytyvä valkuainen 76-80 g/kg ka
  • sulava raakavalkuainen 47-54 g/kg ka

heinää kanille

Tavanomaisesti tuotettu heinä

Vertailukohteen tavanomainen heinä tulee myös Pohjanmaalta, Vaismaan tilalta Isostakyröstä. He ovat viljelleet heinää vuodesta 2006.

Agronomi/agrologi Päivi Vaismaan mukaan nurmen elinkaari on noin viisi vuotta. Lohkoa uudistettaessa käytetään sertifioitua paalinurmisiemenseosta, joka sisältää Iki-timoteitä 75 %, Fure-nurminataa 19 % ja Sigmund-nurminataa 6 %. Timotei ja nadat on todettu parhaiksi kasveiksi kuivaheinäntuotantoon.

Apilaa ei kylvetä, koska se varisisi paalausvaiheessa takaisin peltoon. Putkivartisia, kuten esimerkiksi voikukkaa ja valvattia ei kylvetä, koska ne kuivavat heinäkasvien kanssa eri tahtiin ja voivat homehduttaa paalin.

Rikkakasvit valtaavat herkästi kasvutilaa heinäkasveilta. Siksi esimerkiksi voikukkaa ja valvattia torjutaan tarpeen vaatiessa keväällä. Kallista kasvinsuojeluainetta käytetään siis tarpeen vaatiessa, ei automaattisesti.

Jos lohkolle tulee voikukkaa tai valvattia heinän sekaan, se luokitellaan kakkoslaaduksi. Luomutuotanto ei ole mahdollista, jos ei ole omaa karjaa. Luomuheinä tarvitsee lannoitteeksi karjanlantaa, joka ei käy monivuotiselle nurmelle muussa muodossa kuin lietteenä. Nurmea on kuitenkin pakko lannoittaa, kun siitä otetaan ravinteita sadon muodossa pois.

EU:n lainsäädäntö velvoittaa viljelijöitä teettämään pellon viljavuusanalyysin eli otattamaan maanäytteet. Analyysit tehdään jokaiselta lohkolta viiden vuoden välein. Erityisen tärkeää nurmenviljelyssä on maan kalsium/magnesium-suhde. Nurmi tarvitsee kalkkia, jota poistuu nurmen kasvun myötä maasta jopa 500-1000 kg/ha/vuosi.

Viljelykierrossa yksi peltolohkoista uudistetaan joka vuosi. Nurmi vanhenee noin viidessä vuodessa, jonka jälkeen sadon määrä ja laatu heikentyisi.

Nurmen 1. vuosi

Edellisenä kesänä, pari viikkoa kuivaheinäsadonkorjuun jälkeen, vanha nurmi on päätetty kemiallisesti ja syksyllä maa on kynnetty. Kestorikkakasvit pitää saada torjuttua ja tehtyä uudelle nurmelle hyvä kasvualusta. Torjunta-aine vaikuttaa lehtivihreän kautta eläviin kasveihin. Maassa on rikkakasvien siemenpankki seuraavaksi tuhanneksi vuodeksi, joten niistä ei päästä kerralla eroon.

Keväällä ilmojen lämmettyä lohko äestetään, pinnanmuodot tasataan ja kylvetään heinänsiemenseos. Kylvös jyrätään, jotta saataisiin mahdollisimman tasainen pinta pellolle. Tällä estetään esimerkiksi mullan joutuminen heinän joukkoon niittovaiheessa.

Pienten heinänsiementen kasvatus on pitkä prosessi ja vaatii sopivat sääolosuhteet. Heinänsiemenen itämiseen kuluu aikaa vähintään 21 vrk, jos ilma on noin 20 asteista ja sadetta saadaan optimaalisesti. Vertailun vuoksi, viljansiemenet itävät noin 10 päivässä.

Uudistettuja lohkoja voidaan joutua paikkakylvämään kuivina kesinä juhannuksen jälkeenkin, jos kylvetyt siemenet ovat kuivuneet. Uusi nurmi lähtee kasvuun vasta sateiden saavuttua.

Ensimmäisenä vuonna nurmesta ei saada kuivaheinäsatoa. Kylvövuonna nurmea hoidetaan niittämällä, joka on mekaanista rikkakasvien torjuntaa. Niitto tehdään useita kertoja loppusyksyn aikana, jotta nurmi vahvistuisi ja että rikkakasvit eivät pääsisi siementämään, ja sitä kautta valtaamaan alaa heinäkasveilta.

Nurmen 2.-5. vuosi

Keväällä, kun ilmat lämpenevät ja heinä lähtee kasvuun (yleensä toukokuun alussa), kasvusto lannoitetaan. Nurmille käytetään yleensä Suomensalpietaria, joka on magnesiumia, booria sekä seleeniä sisältävä moniravinteinen typpi-rikkilannoite. Tarvittaessa käytetään myös muita hivenravinteita.

Suomensalpietarin sisältö on NPKS 27-0-1-4, Mg, B, Se, mikä tarkoittaa, että typpeä on 27 %, fosforia 0 %, kaliumia 1 %, rikkiä 4 %, magnesiumia 1 %, booria 0,02 % ja seleeniä 0,0015 %. Seleeni on välttämätön kaikkien eläinten kasvulle ja lisääntymiselle. Ilman seleenilannoitusta kasvit eivät saa riittävästi seleeniä suomalaisesta maaperästä.

Kasvit jäävät pienikokoisiksi, jos ne käyttävät voimansa kukkiakseen mahdollisimman nopeasti. Sadon mukana maasta otetaan ravinteita pois ja ne annetaan maalle takaisin lannoituksen muodossa. Siksi ei kannata ostaa heinää, jota ei ole lannoitettu. Lannoitteet ovat kalliita, mutta välttämättömiä ravinteikkaan sadon muodostumiselle.

Kuivaheinää päästään Pohjanmaalla korjaamaan yleensä kesäkuun viimeisellä viikolla tai heinäkuun ensimmäisellä, kun timotei on tullut tähkälle, on vihreä ja nurminadassa on röyhyt. Kasvusto on tässä vaiheessa nuorta ja lehtevää.

Niitto pyritään tekemään aamulla noin klo 5 tietämillä, jolloin kasvin sokeritasot ovat mahdollisimman matalat. Päivän mittaan kasvin sokeritaso nousee yhteyttämisen seurauksena. Mitä vanhempi kasvi, sitä enemmän sokeria. Jos Pohjanmaalla tehtäisiin kuivaheinää vanhan kansan oppien mukaan vasta elokuussa, ei heinässä olisi käytännössä ravinteita jäljellä vaan pelkkää sokeripitoista korsiintunutta vartta.

Kun heinä kaadetaan, pitäisi tiedossa olla varmaa poutaa 3-4 vrk. Sääennusteet vaihtelevat paljon, joten tämä vaihe aiheuttaa heinänviljelijälle paljon stressiä.

Kun heinä on niitetty, vaihdetaan kelapöyhin traktorin perään ja lähdetään pöyhimään. Juuri kaadettu heinämassa pitää saada irti maasta, jotta aurinko ja tuuli pääsevät sitä kuivattamaan. Mitä kosteampaa massa on, sitä useammin alkuvaiheessa sitä joutuu pöyhimään eli kääntelemään.

Yleensä niittopäivänä pöyhitään kolmesti, seuraavana päivänä kahdesti ja kolmantena päivänä myös kahdesti. Jos ilma on kuivattanut heinää hyvin, paalausta saatetaan kokeilla kolmannen päivän iltana.

Pöyhin laitetaan karhotusasentoon, jolloin se ei enää levitä heiniä vaan kerää heinän jonoihin, karhoihin, joihin sitten paalaimen kanssa rynnistetään. Jos keskittyy pelkästään kuivaheinäntuotantoon, heinä paalataan pienpaalaimella.

Monilla tiloilla on helppouden takia siirrytty pyöröpaalaimen käyttöön. Jos paalit vielä muovitetaan, heinä voi olla kosteaa ja säilyä silti. Pienpaaleissa heinän on oltava kuivaa.

Heinän kuivaus

Paalauksen jälkeen paalit pinotaan latokuivuriin. Latokuivuri on kylmäilmakuivain, jossa paalien läpi puhalletaan sähköpuhaltimen avulla ilmaa. Latokuivurissa on lattiavaluun rakennettu kahdeksan koko varaston pituista ilmakanavaa, joiden kautta ilma kulkee tiiviin paalipinon läpi.

Yleensä koneellista kuivausta tehdään viikon verran, sen jälkeen puhallinta käytetään aurinkoisilla ilmoilla päiväsaikaan, eli ei puhalleta öisin tai sateella kosteaa ilmaa paaleihin. Yleensä kuivauksessa päästään yli 90 % kuiva-ainepitoisuuteen (raja-arvo kuivaheinälle on 85 %).

Suomen ilmastossa latokuivuri on välttämätön laadukkaan kuivaheinän tuottamiseen, vain tällä saadaan sato säilymään pölyttömänä talven yli. Jos heinä pölyää, se tarkoittaa aina sitä, että heinä on homeessa. Vaikka hometta ei silmämääräisesti näe, se on korren sisällä.

Kun paalit ovat varastossa, puhaltimella kuivattu ja latokuivuri sammutettu, otetaan näytteet analyysejä varten. Sitten peitellään heinäpino pressuilla. Tämä sen vuoksi, että heinä on kuivempaa kuin suhteellinen ilmankosteus ja heinä imisi itseensä kosteutta ilmasta. Vaarana on pintapaalien homehtuminen varsinkin syyssateilla, kun ilmankosteus on 100 %.

Pellosta saadaan vuodessa vain yksi kuivaheinäsato. Odelmaa eli pääsadon jälkeen kasvavaa syysheinää on vaikea saada syksyn kosteilla keleillä kuivaksi pellolla, joten sitä ei hyödynnetä. Odelma niitetään syksyllä ja jätetään pellon ravinnoksi.

Viidennen vuoden syyskesällä nurmikasvusto päätetään kemiallisesti ja aloitetaan jälleen alusta.

Analyysituloksiin vaikuttaa moni asia: maan senhetkinen kunto (esimerkiksi kalkitsemisen tarve), lannoituksen onnistuminen, niittoajankohta (jopa vuorokaudenaika), onko kyse kuivaheinästä vai säilöheinästä, pääsadosta vai syyssadosta, ja analyysinäyteotoksen edustavuus. Tulokset vaihtelevat lohkokohtaisesti ja myös samankin lohkon sisällä.

Rehuanalyysi kesältä 2019:

  • raakavalkuainen 53 g/kg ka
  • sokeri 138 g/kg ka
  • kuitu (NDF) 642 g/kg ka
  • kuiva-aine, rehusta 903 g/kg
  • D-arvo 581 g/kg ka
  • ME (muuntokelpoinen energia) 8,8 MJ/kg ka
  • sulava raakavalkuainen 17 g/kg ka

Lisäksi heinästä on tutkittu kaliumin, kalsiumin sekä fosforin arvot. Kaliumia on 16,6 g/kg ka, kalsiumia 1,3 g/kg ka ja fosforia 1,9 g/kg ka.

Nippelitietona heinäntuotannosta Vaismaa kertoo, että EU on antanut kaudelle 2015-2020 erityisen suuren painoarvon kestävälle maankäytölle eli viherryttämiselle (maisema vihreäksi = nurmelle). Nurmi sitoo hiiltä ja suojelee luonnon monimuotoisuutta ja on sellaisenaan suotuisaa ympäristölle. Nurmenviljely on ekoteko, koska kasvusto on monivuotinen eikä maata kynnetä vuosittain kuten viljanviljelyssä. Aina kun maata muokataan, siitä vapautuu hiiltä ilmaan.

Yhteenvetona

Pelkkien rehuanalyysien avulla heinää ei kannata kaneille valita vaan kiinnittää huomiota siihen, että heinä on timoteipohjaista, koska se tosiaan sopii kaneille parhaiten. Hyvä heinä on vihreää, ei pölise tai tuoksu tunkkaiselta. Markettiheinä voi olla melkoista höttöä, mutta niissäkin on eroja. Yleensä heinä kannattaa ostaa erikoisliikkeistä (eläintarvikeliikkeet jne.) tai suoraan viljelijältä.

Lisäksi voi miettiä, sopiiko kortinen heinä paremmin vai olisiko sen hyvä sisältää myös muita lajikkeita. Toki heinän sekaan voi itsekin sekoittaa erilaisia kasveja. Runsas valikoima vähän erilaisia korsia saattaa houkutella paremmin syömään kuin tasapaksu kasa. 

Miksi tavanomaisesti tuotetussa heinässä ei ole luonnonkasveja? Siihen vaikuttavat ainakin käytetty siemenseos ja torjunta. Suurin este tälle lienee kuitenkin rikkakasvi vs luonnonkasvi -ajattelu. Rikkakasvi on roska, joka pitää kitkeä pois, mutta luonnonkasvit taas rikkaus, joiden annetaan kasvaa. Viljelijä voi pitää ”rikkaruohoja” sisältävää heinää kakkoslaatuna, mutta ainakin meidän kaniperheelle se on mieluisaa. Siinä siis hyvä markkinarako tavanomaisen heinän viljelijöille 🙂

Kanien ravintosuosituksia on tutkittu kovin vähän lemmikkikanien näkökulmasta, koska tuotantokanien villantuotanto ja optimaalinen lihasmassan kasvu on vienyt voiton. Moni kaneihin perehtynyt eläinlääkäri kuitenkin suosittaa antamaan erilaisia kasveja yhden ja saman sijasta.

P.S. Luomuheinä ei tarkoita, että heinä on lannoittamatonta. ”Luonnonheinä” ei välttämättä ole viljellyltä nurmelta niitettyä heinää vaan se voi olla peräisin esimerkiksi luonnontilaiselta niityltä tai vesistöihin rajoittuvien viljapeltojen suojakaistoilta. Ravintosisältö voi olla niukempi kuin lannoitetun heinän. Kannattaa aina pyytää rehuanalyysi, sillä heinän nimikkeissä ja sisällöissä voi olla eroja.

P.P.S. Kani ei voi elää ilman heinää ja sitä on oltava koko ajan vapaasti saatavilla. Syysheinän sanotaan aiheuttavan vähemmän allergisia oireita, mutta heinäallergisen on hyvä varautua kanin elinkaaren mittaiseen antihistamiinilääkitykseen tai kokeiltava esimerkiksi ilmankostuttajaa 🙂

Jos et ole varma oletko heinälle allerginen, hommaa esimerkiksi näiltä viljelijöiltä heinää ja nuku pienen heinäkasan vieressä pari viikkoa. Sen jälkeen olet viisaampi 😉

Kuvat Pixabaysta.

Uusia ruokia kaneille – esittelyssä Supreme Petfoodsin pelletit ja herkut

Heissan! Sain yhteydenoton Supreme Petfoodsilta, joka valmistaa kaneille pellettejä ja herkkuja. Olen käyttänyt heidän Selective-pellettiään osana oman kaniperheen ruokavaliota muutaman vuoden ajan. LinkedInissä huomasin, että uusia ruokia oli tullut markkinoille. Valitettavasti ei vielä Suomeen.

Minua kiinnosti etenkin yli neljävuotiaille kaneille tarkoitettu pelletti. Niitä tarjottiin kokeiluun ja suostuin heti 🙂 Pakettiin olivat laittaneet myös valikoiman eri tuotteita, mm. heinää, herkkuja ja Grain free -pellettiä.

Aloitetaan kuitenkin herkkupaloista 🙂

Garden sticks

Garden sticksit olivat heti Poppanan mieleen, mutta Ruusalla ja Tuhtolla meni muutama minuutti ennen kuin varmistuivat niiden syötävyydestä 😀

Garden sticksit sisältävät jauhettua timoteitä ja sinimailasta, kaurajauhoa, jauhettua ja kuivattua johanneksenleipäpuuta, jauhettua hernettä, pellavansiementä, soijaöljyä, kuivattua piparminttua, ja piparminttuöljyä. Proteiinia on vähintään 8%, rasvaa enintään 2,5% ja kuitua enintään 25,5%.

Omaan nenään kepakot tuoksuvat mintulta. Plussaa siitä, ettei niissä ole väriaineita ja ainesosaluettelokin näyttää ihan hyvältä. Ruokintaohjeessa suositellaan 1-2 kepakkoa päivässä, mutta jos kani saa pellettiä, en antaisi näitä päivittäin.

Meillä on kaneilla kerran viikossa karkkipäivä, joten perjantaisin voin antaa tällaiset tikut 🙂 Toki myös hyvä joulu- tai synttärilahja.

Country ja meadow loops

Pienet herkkurinkulat menestyivät paremmin kuin tikut, siis kanien mielestä. Saatiin vihreitä timothy hay & thyme -rinkuloita sekä oransseja carrot & timothy hay -rinkuloita.

Meadow eli niittyrinkuloissa on vehnäjauhoa, jauhettua timoteitä ja sinimailasta, jauhettua ja kuivattua johanneksenleipäpuuta, jauhettua hernettä, kuivattua timjamia, soijaöljyä ja pellevansiementä.

Proteiinia on vähintään 7%, rasvaa enintään 2% ja kuitua enintään 14%. Kyllä tikut vievät voiton, omasta mielestäni.

Country eli maalaisrinkuloissa on osittain samat ainekset kuin niittyrinkuloissa. Sinimailanen puuttuu, timjamin tilalla on kuivattu porkkana ja johanneksenleipäpuun sijaan on käytetty sen siemeniä. Proteiinia, rasvaa ja kuitua on saman verran.

Annostuksessa on suosituksena 2-4 rinkulaa päivässä. Tähän sanoisin saman kuin tikkujenkin kohdalle eli vain satunnaisina herkkuina. Ei ainakaan montaa päivässä.

supreme petfoods kaninruoka
Supreme Petfoodsilla on hyvä valikoima kaninruokia.

Four+

Four+ on 4-vuotiaille ja sitä vanhemmille kaneille tarkoitettu pelletti, jota ei tätä artikkelia kirjoittaessa saa vielä Suomesta. Monet Supremen pelletit ovat pitkulaisia pötköjä, mutta nämä pelletit ovat pienempiä.

Jos syöttää pelletit namipiilosta, pitkulaisia pellettejä voi olla vaikea saada niistä ulos. Sen perusteella plussaa pienemmästä koosta.

Vanhenevat kanit voivat tarvita tuhdimpaa ruokaa, mutta osa taas voi lihoa. Sekin riippuu rodusta, koska 4-vuotias belgianjätti on jo seniori kun taas neljän ikävuoden ylittänyt hermeliini on hädin tuskin keski-ikäinen.

Proteiinia tässä pelletissä on noin 12%, rasvaa 4%, kuitua 22%, kalsiumia 0,6% ja fosforia 0,4%. Vitamiini A:ta on 20 000 IU ja D:tä 2000 IU. Proteiinia ja kuitua on vähemmän kuin Selectivessä, näitä kahta vitamiinia enemmän. Rasvaa, kalsiumia ja fosforia on saman verran.

Koska lemmikkikanien ravintosuosituksia ei ole tutkittu tarpeeksi, voin käyttää apuna Textbook of Rabbit Medicinen kakkospainoksen ilmoittamia suosituksia. Niiden mukaan tämän pelletin koostumus on hyvä, tosin esimerkiksi vitamiineja on paljon suurempia pitoisuuksia kuin mitä suositellaan. Kirjan mukaan vitamiini D voi aiheuttaa myrkytysoireita yli 2300 IU pitoisuuksilla. Suosituksista lisää aiemmassa postauksessa.

Näitä uusia pellettipusseja tutkiessani huomasin selvän eron sisällysluetteloissa. Ilmeisesti USA:ssa vaaditaan tarkempia selosteita, koska niissä mainitaan minimi- ja maksimipitoisuudet. Esimerkkinä proteiini, joka on merkitty italiaksi ”proteina grezza 12,0%” ja amerikanenglanniksi ”crude protein (min) 10.5%”.

Four+-pelletti sisältää sinimailasta, soijapapua, vehnää, timoteitä, hernettä, pellavansiementä, soijaöljyä, kalsiumkarbonaattia, hiivaa, timjamia ja jukkauutetta.

Koska sinimailanen on ensimmäisenä luettelossa, pelletti sisältää sitä eniten. Ei välttämättä paras vaihtoehto virtsakivistä kärsivälle kanille.

Omille kaneille tämä pelletti maistui hyvin.

Grain free -pelletti

Grain free -pelletissä ei ole maissia eikä vehnää. Protskua on 14%, rasvaa 4% ja kuitua 22%. Vitamiini A:ta on 20 000 IU, D:tä 2000 IU eli saman verran kuin edellisessä pelletissä. Proteiinia on enemmän kuin Four+-pelletissä, kalsiumia ja fosforia saman verran.

Ensimmäinen ainesosa on timotei eikä tässä ole lainkaan sinimailasta. Timjamiakaan tässä ei ole, mutta muutoin sama koostumus kuin aiemmassa pelletissä. Sanoisin jopa, että parempi koostumus ja ehkä tämä korvaisi aiemmin käyttämäni Selectiven. Selectivessä on sinimailasta kuitenkin.

Maistuu hyvin kaneille ja näyttää melkolailla samalta kuin Selective eli on pitkulainen pelletti. Rasvaa saisi tosin olla vähemmän.

Junior-pelletti

Näiden kahden aiemman pellettilaadun lisäksi sain pari näytepussia Junior-pellettiä. Siinä on sinimailanen ja vehnä kahtena isoimpana ainesosana. Pinaattia lukuunottamatta samoja aineksia kuin muissakin pelleteissä.

Proteiinia on 17%, rasvaa 4% ja kuitua 19%. Vitamiini A:ta ja D:tä saman verran kuin muissakin. Kasvavat kanit tarvitsevat enemmän kalsiumia kuin aikuiset kanit. Sekä pinaatissa että sinimailasessa on oksalaattia, joka sitoo kalsiumia. Estääkö se liiaksi kalsiumin imeytymistä?

Kaniperheeseeni ei kuulu kasvavia kaneja, mutta tykkään sekoitella eri pellettejä keskenään. Niitä voi käyttää myös kanin kouluttamisessa. Näin säilyy mielenkiinto, kun kani ei saa aina samaa palkintoa 🙂

Pellettinä Junior on ok, mutta ei mielestäni erityisen hyvä nuorille kaneille. Imettäville naaraille suositellaan 18-19% proteiinia ja tuotantokaneilla 16%. Ehkä tämä sopisi paremmin nuorille angorakaneille, jotka kasvattavat massan lisäksi myös villaa.

Protskua saisi olla vähemmän. Ainakaan tätä ei kannata syöttää aikuisille säännöllisesti, koska liika proteiini häiritsee normaalia suolistoflooraa. Virtsaan kertyy myös enemmän ammoniakkia.

Yhteenvetona

En osaa sanoa, maistuvatko saman valmistajan ruuat samanmoisilta kanin mielestä. Voi siis olla, että koska kanini olivat tottuneet jo Selective-pellettiin, myös muut ruuat uppoavat hyvin. Joka tapauksessa, uusia ruokia pitää tarjota vähitellen eikä vaihtaa pellettimerkkiä toiseen kertaheitolla.

Selvää suosikkia ei kanien mielestä ollut, koska pelletti, minkä kanit söivät ensin, vaihteli. Erittäin suuri plussa näiden ruokien kanssa oli se, että kellään ei tullut löysää vatsaa niistä. Ei edes Poppanalla, jolla on herkkä vatsa.

Kehityskohteena voisi olla erityisesti sinimailasen käyttö ruuassa. Virtsakivet tai sakkainen virtsa tuntuvat olevan melko yleinen vaiva kaneilla, joten se olisi hyvä ottaa huomioon ainesosia suunnitellessa.

Hyviä pellettejä kaikenkaikkiaan ja herkutkin ovat terveellisempiä kuin monet muut kaneille markkinoidut herkut 🙂 Omat suosikkini olivat Grain free -pelletti ja herkkutikut.

P.S. Pellettien annostuksesta sen verran, että pusseissa lukee 60-70g 2,5kg painavalle kanille. Yleisin suositus esimerkiksi brittiläisillä kanijärjestöillä on 25g/kg eli hieman vähemmän.

Omille olen antanut vähän vähemmän. Tämä siksi, että Poppanalla on taipumusta hammaspiikkeihin ja vatsavaivoihin. Ruusa ja Tuhto puolestaan.. no, Ruusa meinaa syödä Tuhtonkin ruuat, joten en voi antaa kovin paljoa, ettei Ruusa liho.

P.P.S. Jos kiinnostuit näistä pelleteistä ja herkuista, klikkaa linkkiä niin pääset valmistajan sivuille 🙂

 

Heinä – se kanin tärkein ruoka

Moikka moi! Tänään puhutaan heinästä ja siitä, miksi se on kanille niin tärkeä juttu. Yhtä tärkeää voi olla valita se omille kaneille parhaiten sopiva heinälaatu. Vuosi 2018 oli melko katastrofaalinen heinätuotannon kannalta, koska pitkään jatkuneet helteet haittasivat kasvua. Se valitettavasti näkyy heti laadussa, mutta täytyy olla tyytyväisiä niin kauan kuin heinää kuitenkin riittää. Isompien eläinten omistajilla ei ole ollut kovin helppoa, kun uutisissa on kerrottu tarinoita, kuinka lehmiä tai hevosia voidaan joutua lopettamaan heinäpulan vuoksi.

Heinä on tärkeä ruuansulatuksen lisäksi myös hampaiden kannalta. Heinää syödessä kanin hampaat liikkuvat ylhäältä alas mutta myös sivuttain. Vertailun vuoksi, pellettiä syödessä leuka jyystää vain ylhäältä alas. On siis melkoista humpuukia, että esimerkiksi kovan leivän syöttäminen kanille kuluttaisi hampaita eniten.

Miten kanin saa syömään heinää?

Kanilla ei kuulu olla ruokakippoa 24/7 edessä, tai jos on, siellä ei kuulu olla ruokaa koko ajan. Heinä on ainoa ravinto, mitä pitää olla kanin saatavilla aina. Raikasta vettäkään ei saa unohtaa, sillä ilman nestettä kuitu on pelkkä möntti mahassa eikä se halua liikkua.

Kani syö eniten yleensä kello 15 jälkeen puoleen yöhön asti ja uudestaan klo 2-6 aamuyöllä. Muut ruuat kuin heinä kannattaa antaa aamulla ja illalla. Jos annat pellettiä illalla, ota syömättömät aamulla pois ja anna seuraavalla kerralla vähän vähemmän. Ohjenuorana on, että muun ruuan saantia voi säännöstellä, heinän ei koskaan. Edes nukutusta vaativia toimenpiteitä ennen kania ei paastoteta. Heinän on oltava siellä missä kanikin. Hay is where the rabbit is, siinä teille uusi sananlasku 😀

Kaneille on myynnissä erilaisia heinätelineitä, joiden sanotaan vähentävän sotkua. Joskus ne voivat näin tehdä, mutta moni kani tykkää maata ja mutustella samalla. Toiset käyttävät heinää myös virikkeenä ja kaivelevat sitä. Siksi heinän kiinnittäminen kanin ulottumattomiin voi vähentää sen syömistä. Kaltereiden takaa sitä on vaikea kiskoa ja tällöin syömisasentokin voi olla sellainen, että heinänpalasia tippuu silmiin helposti. Jos likaiset kuivikkeet ja heinät vaihtaa kerran päivässä, heinien likaantuminen ei ole ongelma. Heinätelineet, joiden päälle kani pystyy hyppäämään, voivat myös aiheuttaa ylimääräisiä eläinlääkärireissuja. Tassu voi jäädä väliin, nimimerkillä ”Kokemusta on”…

Jos kani ei halua syödä heinää, on syytä varata aika eläinlääkäriin ja tarkistuttaa erityisesti hampaiden tilanne. Jos kani on juuri tullut taloon, voi olla että ruokavalio on ollut aiemmassa kodissa väärä eikä kani heti totu uusiin hajuihin ja makuihin. Kun vain heinää on tarjolla, kanin pitäisi alkaa mutustaa sitä muutaman tunnin kuluessa. Muista antaa kanillekin ruokarauha eli sijoita heinät kanin mielestä turvalliseen paikkaan.

Ruusalla ja muilla kaneillani heinät ovat yleensä vessalaatikon yhteydessä, mutta tässä päätin tehdä testin, kumpi kasa maistuu paremmalta 🙂

luomuheinä

Syysheinä, luomuheinä, timotei jne. Mikä heinä sopii parhaiten?

Heinälaaduissa on eroja ja yleensä kaneille sopii parhaiten timoteiheinä. Villikani syö ruohoja ja heiniä muun ravinnon ohella, joten pientä osviittaa saa siitä. Villikanin ruokavalio vaihtelee ympäristön ja vuodenajan mukaan, joten ei kannata tyytyä vain yhteen laatuun lemmikkikanienkaan kanssa.

Säilöntätapa, niittoajankohta ja lannoitteet vaikuttavat heinän laatuun. Syysheinän nimellä myytävä heinä on korjattu ennen kukintaa. Paksukortinen heinä on yleensä nuorta heinää sokeripitoisempaa. Jos heinä on saanut kuivua pitkään auringossa, siinä on paljon D-vitamiinia. Nopeasti kuivatettu sisältää puolestaan paljon A-vitamiinia. Alfalfa- eli sinimailasta sisältävässä heinässä on korkea oksalaattipitoisuus, mikä sitoo kalsiumia.

Vuosien kokeilujen jälkeen olen päätynyt tarjoamaan omille kaneille luomuheinää. Se maistuu kaneille todella hyvin. Sitä yritetään syödä jo pussista 😀 Kahden kilon pakkaus riittää kolmella aikuisella kääpiökanilla noin viikon. Tässäkin on toki eroja, mutta yleispätevänä ohjeena voi todeta, että anna kanille vähintään sen kokoinen keko heinää päivässä. Mieluummin liikaa kuin liian vähän. Jos vaikka tulee yllättäviä menoja (sairaalareissu tms.), kanilta ei lopu ruoka kesken. Yllättäviä tilanteita varten kannattaa muuten lompakossa pitää lemmikki yksin kotona -korttia. Sellaisia saa mm. Kanikirjan vikalta sivulta 🙂 Lisätietoja täällä.

Luomuheinä on tavallista heinää kalliimpaa, mutta siinä on enemmän erilaisia kasveja. Apilan ja voikukan sattumat innostavat kaneja syömään lisää.

heinät