Kanin maksalohkon kiertymät

Heippa! Aiemmassa postauksessa kerroin kolmesta ilmaisesta kaniwebinaarista. Kolmannessa kerrottiin, että äkkikuolemia voivat aiheuttaa ”liver lobe torsions”. Googlasin, mikä niiden vastine on suomeksi ja törmäsin erittäin mielenkiintoiseen artikkeliin.

Artikkelin ovat kirjoittaneet Jenni Ranki ja Maria Wiberg. Kirjoittajien mukaan ”Kanilääketiede on kehittynyt ja kaninomistajat ovat halukkaita lemmikkiensä tutkimuksiin ja hoitoihin.” Näin juuri. Aiemmin ajattelin, että suoliston hidastunut toiminta on suurin kanien tappaja, mutta nyt tiedän, että se on vasta puoli totuutta.

Hidastunut suolistontoiminta, ummetus, suolitukos, ähky. Nämä kaikki viittaavaat samaan oireiluun, jonka taustalla voi kuitenkin olla lähes mitä vain. Hidastunut suolistontoiminta voi olla oire jostain muusta sairaudesta eikä niinkään itsessään syypää kanin kipuiluun.

Molly Vargan mukaan (Textbook of Rabbit Medicine, 2. painos) maksalohkon kiertymät ovat harvinaisia, mutta Ranki ja Wiberg toteavat artikkelissaan, että todennäköisesti kyse on ollut puutteellisista diagnooseista. Reilun vuoden sisään heille oli nimittäin tullut kolme tapausta.

Maksalohkon kiertymäpotilas tv:ssä

Jos et ole vielä tutustunut National Geographicin sarjaan ”Tri K:n eksoottiset eläimet”, kannattaa ainakin vilkaista sitä, sillä välillä ohjelmassa hoidetaan myös kaneja. 2.8.2019 esitetyssä jaksossa, ”Kukko-ei-saa-kiekua”, seurattiin mm. eläinlääkäri Lauren Thielenin oman kanin leikkausta.

Thielen huolestui, kun Benjamin-kani ei tullutkaan hakemaan herkkuja. Benjaminilla oli alilämpöä *(36,8) ja se oli vaisu. Vastaanotolla vatsaa palpoitiin eli tunnusteltiin ja huomattiin, että se tuntuu oudolta. Röntgenkuvat paljastivat, että maksassa on jotain vialla.

Verikoetta ei saatu heti otettua, koska Benjaminin verenpaine oli liian matala. Nesteytyksen jälkeen verestä saatiin kuitenkin näyte. Tulosten mukaan Benjamin oli aneeminen ja ALAT-arvo oli pahasti koholla. ALAT on yksi yleisimmistä maksa-arvojen mittareista ja todennäköisesti tuttu omista verikokeista.

Tri K eli eläinlääkäri Susan Kelleher aloitti leikkauksen pian diagnoosin jälkeen, koska tilanne oli kriittinen. Hoitamattomana maksalohkon kiertymä aiheuttaa kanin kuoleman.

Onneksi Thielen huomasi heti, että nyt on jotain vialla ja toi kaninsa töihin kollegan tutkittavaksi. Benjaminin leikkaus meni hyvin ja kiertynyt maksalohko saatiin poistettua.

Benjamin oli kuvaushetkellä noin 6-vuotias eli ei mikään seniorikani. Se oli vain vähän vaisumpi kuin ennen eikä huolinut herkkuja. Saattaa kuulostaa pieniltä muutoksilta, mutta kaninomistajalle nämä ovat äänekkäitä hälytyskelloja. Jos ne soivat, ei auta muu kuin ottaa äkkilähtö lähimmälle kaneihin perehtyneelle eläinlääkärille.

Millainen on kanin maksa?

Vargan mukaan kanin maksa jakautuu kuuteen lohkoon. Kaksi lohkoa vasemmalla (anterior, posterior) ja neljä oikealla puolella (anterior, posterior, caudate, quadrate). Thielenin ja monen muun lähteen mukaan kanin maksassa on viisi lohkoa.

Vuonna 2017 julkaistun tutkimuksen (herkimpien ei kannata klikata tutkimusta auki, sisältää kuvia) mukaan lohkoja ovat ”Left Lateral, Left Medial, Right, Caudate and Quadrate”.

Tuulikki Laalon tutkielmassa kerrotaan, että maksalla ”on keskeinen osa proteiinien, rasvojen ja hiilihydraattien metaboliassa sekä vierasainemetaboliassa. — Maksa jakautuu kuuteen lohkoon, jotka ovat vasen lateraalilohko, vasen mediaalilohko, oikea lateraalilohko, oikea mediaalilohko, neliölohko (lobus quadratus) ja häntälohko (lobus caudatus) (Dyce ym. 2010)”.

Laalon tutkielma käsittelee hevosia, mutta jaottelu täsmää Vargan vastaavaan.

Mikä maksalohko aiheuttaa eniten ongelmia?

Lobus caudatus eli häntälohko mainitaan eri lähteissä yleisimmäksi ongelmanaiheuttajaksi. Se saattaa kiertyä itsestään ja ilman hoitoa kani vuotaa kuiviin.

Syyt eivät ole selvillä, kuten ei monissa muissakaan kanien sairauksissa. Aiheuttajiksi on arveltu mm. lihavuutta, traumoja, runsasta vatsallaan makoilua (liikunnan puutteesta johtuen), kehityshäiriötä tai muiden elinten laajenemista. Jos muut elimet laajenevat, toisille jää vähemmän tilaa.

Muita maksasairauksia

Maksalohkon kiertymän lisäksi kaneilla voi olla muitakin maksasairauksia. Bakteerit (tarttuvat yleensä kissan ulosteesta) voivat aiheuttaa toksoplasmoosia, virukset verenvuotokuumetautia, e. cuniculi voi hyökätä maksaan ja esimerkiksi lyijy voi aiheuttaa myrkytyksiä.

Liikalihavuus pistää maksan koville ja samoin tekevät myös vääränlaiset kuivikkeet. Lähes kaikissa kaneille markkinoiduissa kuivikkeissa on mäntyä. Se on maksan kannalta huono juttu. Hengitysoireet ja iho-oireet ilmenevät todennäköisesti ensin, mutta päältä päin ei mitenkään voi nähdä, ovatko männyn eteeriset öljyt jo vahingoittaneet kanin maksaa.

Eläinlääkäri Jennifer Grahamin mukaan: ”The rabbit owner may decrease the risk of liver disease in their rabbit by avoiding feeding moldy food and avoiding the use of shavings such as cedar and pine for bedding. In addition, spaying rabbits at a young age eliminates the risk of uterine tumors that can spread to the liver.”

Lainaus on otettu House Rabbit Societyn kotisivuilta ja suomeksi kiteytettynä Graham toteaa, että kanin maksasairauksia voi ennaltaehkäistä leikkauttamalla nuoret kanit (esim. kohtusyöpä voi levitä maksaan), käyttämällä kuivikkeita, jotka eivät sisällä mäntyä tai seetriä, ja antamalla vain homeetonta ruokaa.

Kuivikkeista enemmän tietoa aiemmassa postauksessa, mutta siis kaikki kuivikkeet, joihin on lisätty jotain tuoksua, kannattaa jättää ostamatta. Mitä enemmän kani hengaa häkissä/vessalaatikossa, sitä lähempänä se on haitallisia tuoksuja. Haapahake ja paperipelletti lienevät turvallisimpia käyttää 🙂

Yhteenvetona

Jos kani on apaattinen, ruoka ei maistu ja korvat sekä tassut tuntuvat viileiltä, pidä kani lämpimässä ja vie se eläinlääkäriin. Vältä vatsahierontaa ja ylimääräistä nostelua.

Kanit voivat reagoida äkilliseen kipuun eri tavalla. Osa kyhjöttää paikallaan ja virtsaa alleen, toiset narskuttelevat hampaita ja ummistavat silmiä, kun taas jotkut piiloutuvat ja vaikuttavat pelästyneiltä.

Yhdistävänä tekijänä oireissa on kuitenkin se, että kani käyttäytyy jollakin poikkeavalla tavalla. Siksi on tärkeää seurata kanien vointia. Jos kani asuu esimerkiksi ulkoaitauksessa, nopea kerran päivässä ruokkiminen ei välttämättä riitä voinnin arvioimiseksi.

Rankin ja Wibergin mukaan ikäjakauma on reilun vuoden ikäisestä kanista 9-vuotiaaseen kaniin. Naaraat ja urokset voivat yhtälailla sairastua maksalohkon kiertymään eikä yleispätevää rotualttiutta ole todettu, mutta **luppakorvaiset kanit ovat yliedustettuja. Samoin värikuvioista valko-ruskeakirjava perhonen on kiertymille altis.

Kohonnut ALAT-arvo on Rankin ja Wibergin mukaan 144−1053 (viite
14−80 IU/l), mutta Thielenin Benjamin-kanin arvot huitelivat neljässätuhannessa.

Anemia yhdistettynä vaisuun käytökseen ja alilämpöön voivat olla maksalohkon kiertymän oireita, joten päivystyskäynnilläkin olisi hyvä otattaa ainakin verikokeet, ellei kuvantamista voida syystä tai toisesta tehdä.

Ennaltaehkäisy on aina hyvä keino, joten:

  • ruoki kania oikein (eniten eli 80% heinää/ruohoja , erilaista ja vaihtelevaa tuoreruokaa 15%, hyvälaatuista pellettiä vain 5%)
  • käytä kuivikkeena tuoksuttomia ja männyttömiä vaihtoehtoja (haapahake, paperipelletti)
  • anna kanille mahdollisuus vapaaseen liikuntaan
  • rokota ja leikkauta kanisi

*Kanin normaali ruuminlämpö on 38,5-40 celsiusastetta. Kuumemittaria ei kuitenkaan kannata itse käyttää vaan kokeile mieluummin kanin tassuja ja korvia. Jos ne tuntuvat kylmiltä ja kani muutenkin viileältä, alilämpöä todennäköisesti on.

**Artikkelia muokattu 11.8.2019: poistettu sana ”Suomessa”. Luppakorvat ovat yleisiä Suomessakin, mutta Suomen julkaistussa tapauksessa ei ollut luppakorvia, ja vain yksi kaneista oli valko-ruskeakirjava.

 

Mainokset

Kani juo omaa pissaansa – miksi?

Heipä hei! Kaneilla voi olla kaikenlaisia kummallisia käytösmalleja. Oletko esimerkiksi koskaan nähnyt kanin lipittävän omaa pissaansa? Minä olen. Jostain syystä olen tavannut tätä käytöstä vain leikkaamattomilla ja leikatuilla naarailla, en ollenkaan uroksilla.

Kysyin tätä vuoden 2018 Papanaattorin numerossa 3 Eläinlääkäri vastaa – osiossa. Siis että miksi kanit juovat omaa virtsaansa. Johanna Mäkitaipale vastasi, että kyseessä saattaa olla vanhemmilta opittu tapa, kuten koirilla oman ulosteensa syöminen.

Samaa pohditaan nyt myös kesän 2019 Rabbiting On -lehdessä. Lukijan kysymykseen vastasi eläinlääkäri Guen Bradbury. Myös tämän lukijan virtsaa lipittelevä kani on naaras (leikattu). Sekä Mäkitaipale että Bradbury kertovat, ettei käytökseen ole yhtä ja samaa syytä vaan se voi johtua monista eri asioista.

Rajoittunut vedensaanti

Mäkitaipaleen mukaan kani voi juoda omaa virtsaansa janoon, jos muuta juotavaa ei ole tarjolla. Bradburyn mukaan kyseessä voi olla poikasajan puutteellinen vedensaanti, jolloin kani on oppinut tämän tavan olosuhteiden pakosta. Hän lisää, että tavasta voi olla vaikea päästä eroon.

Aluksi pidin kaneilla juomapulloja, koska luulin, että niin kuuluu tehdä. Eräänä päivänä kävi kuitenkin niin, että kummatkin juomapullot olivat menneet lukkoon samaan aikaan. Siitä lähtien olen tarjonnut vettä myös kupeista ja nykyään meillä on pelkät kupit käytössä.

Tutkimusten mukaan vedenjuonti vähenee, jos kani juo pelkästä pullosta vettä. Ei ole väliä onko kyseessä nippapullo vai kuulapullo, juoma-asento on väärä kummassakin tapauksessa. Vaikka nippapullo voi antaa enemmän vettä kuin kuulapullo, siitäkin saa vähemmän kerralla kuin kupista.

Kanini ovat rescuekaneja, joten en tiedä niiden alkuperää. Minun luonani vettä on (sitä yhtä epäonnista päivää lukuun ottamatta) aina saatavilla, joten kyseessä ei voi olla rajoitettu vedensaanti.

Sokeria virtsassa

Mäkitaipaleen mukaan kani voi juoda virtsaansa, jos sen koostumus on muuttunut makeammaksi esimerkiksi sairauden tai stressin myötä. Tämä käy paremmin järkeen, sillä virtsaansa juonut Puputti oli leikkaamaton naaras, joka jouduttiin lopettamaan kohtusyövän vuoksi.

Valeraskauskierre stressasi Puputtia ja kuka tietää kauanko kohtukasvaimia oli ollut ennen kuin oireita ilmeni.

Poppana on kyllä leikattu, mutta neiti tuli minulle 2-vuotiaana. Hänellä on herkän vatsan lisäksi ollut hammaspiikkejä, krooninen silmävaiva ja nyttemmin löydettiin myös synnynnäinen selkävika.

Vaikka Poppiksella on ollut kaikenlaista kremppaa, eniten neidin elämään on kuitenkin näin kaniemännän näkökulmasta vaikuttanut poikasajan puutteelliset kanikokemukset. Poppanalle ei ole yrityksistä huolimatta löytynyt lajitoveria.

Lajitovereita on kyllä samassa taloudessa, mutta yhtäkään niistä ei voi päästää nenäkkäin tappelun vuoksi. Poppis ei osaa puhua kania. Ristiriitaiset viestit hämmentävät muita ja niistä aiheutuu väistämättä konflikteja.

Poppana on nyt 10-vuotias, joten neiti saa elellä mun kanssa enkä ole enää koittanut yhdistää häntä kenenkään muun kanin kanssa. Jotta en pelottaisi tällä tarinalla ketään uutta lajitoveria harkitsevaa, haluan sanoa, että Poppanan lisäksi tiedän vain yhden kanin, joka ei ole huolinut lajitoveria. Aina kannattaa yrittää 🙂

Koska kanit ovat persoja sokerille ja Poppana on varsinainen herkkupeppu, ei olisi ihme, jos omaa virtsaa lipiteltäisiin sen makeuden vuoksi. Normaalisti kanin virtsassa ei Mäkitaipaleen mukaan ole sokeria.

Puutteellinen ravinto

Sekä Bradbury että Mäkitaipale mainitsevat puutostilat yhtenä syynä virtsan juomiselle. Jos kani ei saa tarpeeksi kalsiumia, se voisi siitä syystä juoda omaa virtsaansa. Suolan- ja muiden mineraalien puute aiheuttavat tarvetta etsiä niitä ihmisten mielestä kummallisista lähteistä.

Mistä tietää, onko ravinto puutteellista vai pääosin kunnossa? Jos kani ei saa siemenseosta vaan pellettiä ja sitäkin vain 5 % ravinnostaan, on todennäköistä että se puoli on kunnossa. Heinän ja ruohojen kuuluu muodostaa vähintään 80 % ruokavaliosta ja loput 15 % on jaettu tuoreruuille.

Jos kanisi saa siemenseosta, se kannattaa vähitellen vaihtaa pellettiin. Kääpiökanille suositus on noin 25g/kg pellettiä päivässä. 25g tekee kaksi kukkurallista ruokalusikallista. Hermeliinille se riittää, mutta jättirodut syövät paljon enemmän.

Tuoreruokana pitäisi vaihdella erilaisia kasveja ja etenkin toukokuusta lähtien niitä kannattaa Suomen luonnosta kerätä 🙂 Voikukka lienee tutuin, mutta myös mansikan- ja vadelmanlehtiä kannattaa kerätä. Vuohenputki, siankärsämö, pihatähtimö ja poimulehti kelpaavat myös hyvin kaneille.

Sokeripitoisten porkkanan ja vetisen lehtisalaatin sijaan kaupan hevi-osastolta kannattaa tuoda kanille erilaisia yrttiruukkuja. Kokeile kesäkurpitsaa kurkun sijaan. Vaihtelua tuovat myös fenkoli sekä sellerit.

Jos pystyt yhden käden sormilla laskemaan, montako laatua eri ruokia kani saa, puutostilat ovat todennäköisempiä kuin paljon erilaisia ruokia syövällä kanilla.

Muita syitä virtsan juomiselle

Saako kani olla vapaana asunnossa? Onko sillä tarpeeksi virikkeitä? Entä lajitoverit? Jos elinolosuhteet ovat kunnossa eikä syytä löydy ravinnostakaan, kannattaa konsultoida kaneihin perehtynyttä eläinlääkäriä (luettelo Kanikirjan sivuilla 89-90).

Mäkitaipaleen mukaan on pohdittu, josko hammassairaudet ja kipu suussa voisi tehdä lämpöisestä virtsasta houkuttelevampaa juoda kuin viileän veden.

Kun olosuhteiden lisäksi myös mahdolliset sairaudet on hoidettu ja kani juo edelleen virtsaansa, syynä voi olla poikasaikana opittu tapa. Bradburyn mukaan on hyvin epätodennäköistä, että kanille koituisi vahinkoa virtsan juomisesta.

Bradbury ehdottaa, että käytöksen muuttamisessa voisi olla apuna pellettien vähentäminen ja lopulta niiden poistaminen kokonaan ruokavaliosta. Pellettien sijaan kani saisi enemmän tuoretta ruohoa ja muita kasveja.

Pelletit täyttävät vatsan hetkessä, mutta tuoreruokaa saa syödä paljon enemmän ennen kuin raja tulee vastaan. Tämä kuitenkin toimii vain sellaisissa maissa, joissa tuoretta on saatavilla ympäri vuoden. Suomessa ei välttämättä ole, joten näillä leveysasteilla se ei liene yhtä hyvä ratkaisu.

Pelletit kannattaa ripotella pitkin asuntoa, jotta kani ei syö kaikkia kerralla. Tuoreruuan määrää voi yrittää lisätä suhteessa pellettiin, jos vain kanin vatsa sen kestää.

Lopuksi kysymys sulle 🙂 Oletko nähnyt vastaavaa käytöstä uroksilla? Vai voisiko tämä olla vain naaraiden juttu? Rabbiting Onin lukija on huomannut käytöstä aamuisin, mutta oman kokemuksen mukaan vuorokaudenajalla ei tunnu olevan merkitystä.

P.S. Kani syö omia papanoitaan ja se puolestaan on normaalia. Tätä kutsutaan koprofagiaksi. Huolestua pitää vasta, jos kani ei syö omia umpparipapanoitaan. Tästä lisää aiemmassa postauksessa.

Kaneihin liittyvät jalostusongelmat

Hej på dig! Olen kirjoittanut kaneihin liittyvistä jalostusongelmista ennenkin, mutta tämä postaus tulee nyt vähän eri näkökulmasta. Kerron Poppanan tarinan esimerkkinä kaneihin kohdistuvista jalostusongelmista sekä vertailen kaneja koirien ja kissojen jalostustyöhön.

Kasvatimme tosiaan Poppanan eläinlääkärilaskuja reilun kuukauden aikana 443,42 euron edestä. Siinä eivät ole mukana kaikki lääkkeet. Poppanasta otettiin muun muassa kahdet röntgenkuvat ja verikokeita. Ensimmäinen diagnoosi oli vatsalaukun laajentuma, pieni virtsakivi virtsarakossa ja umpisuolessa/peräsuolessa koukkumainen tiivistymä (ehkä vierasesine).

Toinen diagnoosi oli epämuodostunut ristiselkä. Teki mieli itkeä, kun eläinlääkäri näytti röntgenkuvia ja sanoi, että jos koiralla olisi tälläiset kuvat, se ei kävelisi. Ja siinä noin 10-vuotias Poppana istui kantokopassaan – tuolla epämuodostuneella selkärangalla on loikittu syntymästä saakka.

Artikkelikuva on siis yksi Poppanan röntgenkuvista. Tästä alla olevasta kuvasta taas näkee, kuinka lantio on suora, mutta alaselkä on mutkalla ja nikamat vinksin vonksin. Poppanan ”ummetustaipumus” sai täysin uuden merkityksen. On silti todennäköistä, että poikasajan väärän ravinnon vuoksi Poppanan vatsa on herkkä.

kani jalostus selkävaiva hermeliini leijonanharjas
Poppana-kanin selkäröntgen, kuva Nokian Pieneläinklinikka.

Olivatko kaikki aiemmat kipukohtaukset kuitenkaan pelkkää ummetusta? Ehkä eivät, jos ristiselkä näyttää tuolta. Hoitoa tämä diagnoosi ei sinällään olisi muuttanut, sillä samaa meloksikaamia on saatu kipulääkkeksi myös ummetuskohtausten vuoksi.

Koirien testaus

Kun Poppanan synnynnäinen epämuodostuma paljastui, aloin kysellä koirien ja kissojen kasvattajilta, mitä kaikkia testejä vastuulliset kasvattajat otattavat emoista, isistä ja pennuista jalostustyön vuoksi. Lista oli etenkin koirilla pitkä: ”vähintään PEVISA-vaatimukset (perinnöllisten sairauksien vastustamisohjelma)”.

Omalta koiraltaan tämä kasvattaja on tutkinut seuraavat: ”selkä, kyynärnivelet, lonkat ja varpaiden nuljuluut, tarkistettu silmät ja polvet, kuunneltu sydän ja otettu rodulle kuuluvat geenitestit.” Hän jatkaa, että ”PEVISA vaatisi jalostuskoiralta vain että lonkat ja kyynärnivelet on kuvattu (tuloksesta viis) ja silmät peilattu.”

Toinen kasvattaja kertoo näin: ”Kuvautin ennen astutusta silmät ja lonkat muistaakseni, en polvia sekä otin jonkun laajan geenitutkimuksen jonka nimeä en muista. Kyse porokoirasta.”

Kolmas kasvattaja kasvattaa melko harvinaista rotua ja hän kertoo näin: ”Riippuu rodusta. Meillä ei ole PEVISAA, mutta tunnettuja ongelmia ovat etupäät — joten etuosan kuvaus ehdottomasti. Polvi- ja silmätutkimus ovat suositus, joten ne myös. Lonkissa meillä ei ole ongelmia ollut, joten en ainakaan erillisenä asiana tutkituttaisi (rauhoitettava kuvaukseen)”.

”Moni ultrauttaa munuaiset, mutta siitä on vähän kahta koulukuntaa. Parhaillaan toivomme että saataisiin kehitettyä DNA -testi koskien geeniä joka aiheuttaa skyenterrierihepatiittiä, se on Britanniassa kehitystyön alla. Viime pentueeni emältä tutkittiin silmät, polvet, kyynärät ja lonkat (samalla kuvauksella meni) Lisäksi selästä otettiin epäviralliset rtg:t”

Kuvantamista, geenitestejä ja vähintään PEVISA. Entäs kissoilla?

Kissojen testaus

Kissoilta vaaditaan vähemmän testejä kuin koirilta. Näitä testejä ovat esimerkiksi tarttuvat taudit, parasiitit ja sydämen sekä munuaisten ultra. Eräs kasvattaja kertoo näin: ”Riippuu rodusta. Rekisteröinnin perusvaatimukset on isäkissan laskeutuneet kivekset ja että kummallakaan vanhemmalla ei ole napatyrää.”

”Geenitestataan jos rodusta löytyy sairauksia jotka voi geenitestata. Tsekataan vanhempien veriryhmät jos rodussa esiintyy kahta veriryhmää, jos kaikki testatut on A:ta niin voi olla ettei rutiiniin kuulu testaaminen.”

Kissakasvattaja jatkaa vielä, että ”Osa rotukohtaisista geenitesteistä (ei tosin kaikissa organisaatioissa) samoin kuin valkoisten kissojen kuulotestaus on vaatimuksia rekisteröinnille. Nää on lähinnä aikuisia kasvatuskissoja koskevia testejä, pennuille ei yleensä ole tarvetta tehdä muuta kuin valkoisille kuulotesti. Pennut pitää toki olla vähintään kahdesti rokotettu, sirutettu ja ell-tarkastettu.”

”On perinnöllisiä sairauksia jota haluaisin testata mutta joihin ei oo olemassa testiä. Myöskään sydänultraus nuorella kissalla ei anna lopullista todellista vastausta että kehittyykö sille perinnöllinen sydänvika vai ei – mutta ainakin tulee anomaliat (jotka ei kyllä välttämättä perinnöllisiä, mutta ne kissat jää kuitenkin pois kasvatuksesta) ja pahiten sairaat tapaukset ilmi.”

”Luppakorvaisilla kissoilla on siihen luppaisuuteen liittyviä rusto-ongelmia, kaikki kattojärjestöt ei niitä sen takia hyväksy ikinä. — Kissoilla hammasongelmat on suht tavallisia mitä vanhemmaks kissa elää, muttei perinnöllisyyttä ole niissä juuri pystytty osoittamaan.”

Kissoilla maksaa etenkin tarttuvien tautien testaus. Hinnoissa on paljon vaihtelua ja eniten niissä maksaa se eläinlääkärikäynti. Kissan jalostustesteihin kuluu satoja euroja ja varmasti vähintään saman verran koirien testaukseen. Testien hintaa kasvattaja voi kuitenkin saada takaisin astutusmaksujen muodossa.

Verikokeita ja kuvantamista. Entäs kaneilla?

Kanien testaus

Kun kysyin kanien kasvattajilta, otetaanko kaneista mitään pakollisia testejä, vastaus oli ”ei”. Ei mitään testejä.

Eikö kaneja sitten voi tutkia? Ainakaan kuulotutkimusta ei ole kaneille Suomessa saatavilla. Uskon, että vastuullinen kasvattaja tutkituttaisi kaninsa, jos se olisi mahdollista ja siihen kannustettaisiin.

Yksi estekanien kasvattaja suunnitteli alkavansa kuvauttaa ”jalostuskanien selkiä ja lonkkia ainakin satunnaisesti” ja kuvauttaa myös ”osa kaneista useamman kerran elämänsä aikana”.

Toinen kaninkasvattaja kertoo epätoivotuista ominaisuuksista seuraavaa: ”Hammasviat, ja jalkojen asentovirheet tulee ensimmäisinä mieleen. — Jokaisella kasvattajalla hieman omanlaisensa vaatimukset jalostuseläimille jo ihan värillisesti kuin ulkomuodollisesti. luonteella on toivottavasti ihan jokaiselle kasvattajalle väliä.”

”kasvatus on niiiiin monialainen juttu, ja harmittaa kun syyt yhdistelmälle voi olla niinkin olemattomat, kuin samaa rotua edustavat uros ja naaras, eikä sukujen taustoista, omista tai rodun tavoitteista, vanhemmiksi valittujen kanien heikkouksista ja vahvuuksista (mitä parannettavaa ja kuinka ne täydentää toisiaan) tai vaikka nyt väreistä ja niiden yhteensopivuudesta ole hajuakaan.”

Kaneille ei siis ole olemassa mitään virallisia testejä. Tähän saisi tulla muutosta. Jos olet kasvattaja, eläinlääkäri, kaninomistaja tai sinua muuten vain kiinnostaa aihe, laita viestiä somessa tai lähetä sähköpostia minulle. Yritetään yhdessä viedä asiaa eteenpäin!

Haluaisin testauttaa kaneilta ainakin pasteurellan, e. cuniculin (näihin pitäisi tosin kehittää nykyistä paremmat testit), luuston, hampaat, korvat ja silmät. Sisäelinten toimintaa olisi myös hyvä tarkkailla.

Kanien jalostustyö

Jos olisin kasvattaja, pyrkisin valikoimaan kaneja, joilla on tavallinen turkki, pystyt korvat ja pitkä kuono. Suosisin varmaankin pieniä rotuja jättirotujen sijaan, koska kääpiökanit ovat pitkäikäisempiä.

Rex-turkkiset kanit ovat pehmeitä paijattavia (jos siis pysyvät paikallaan niin kauan että ehdit heitä silittää), mutta niillä on valitettavasti muita rotuja suurempi tassunpohjatulehdusriski.

Kissoilla ja koirilla on paksut anturat tassuissa, mutta kaneilla on vain tavallinen iho ja siinä karva päällä. Rex-turkkisella kanilla karvapeite on vielä ohuempaa, koska siltä löytyy pelkkää aluskarvaa.

Jokainen kanin tassunpohjatulehduksen kanssa kamppaillut tietää, kuinka kivulias ja hankala vaiva on kyseessä. Pahimmillaan tulehdus voi levitä luuhun asti ja vaikuttaa pysyvästi kanin liikkumiskykyyn. Jos tätä voi mitenkään ennaltaehkäistä vapaan liikunnan, oikean ravinnon ja puhtaiden sekä pehmeiden alusten lisäksi, se kannattaa ehdottomasti tehdä.

Luppakorvaisilla roduilla on paljon ongelmia tulehdusten kanssa. Sekä hiivat että bakteerit tykkäävät muhitella korvissa, jotka eivät saa tarpeeksi ilmaa. Lupat eivät  todennäköisesti kuule yhtä hyvin kuin pystykorvaiset kanit. Myös kommunikointi vaikeutuu, kun korvilla ei pysty ilmentämään yhtä monia eleitä kuin normaalirustoisilla korvilla.

Lyhytkuonoisilla kaneilla lienee aiemmin mainittuihin verrattuna eniten terveysongelmia. Niistä minulla onkin ikävä kyllä kokemusta. Hermeliinit, leijonanharjakset ja monet kääpiölupat ovat lyhytkuonoisia.

Sukusiittoisuus

Monilla eläinlajeilla on huono juttu, jos teettää sisaruksilla jälkikasvua. Kaneilla tämä kuitenkin on normaalia. Yksi kasvattaja kertoo, että ”pääasiallisesti pyritään käyttämään erisukuisia, mutta esim uusia värejä tuodessa, on se nopein tapa.”

”Emä-poika/isä-tytär parituksilla on mahdollista testipoikueella todeta esim piilevät hammasviat ja muut ongelmat kertaamalla geenit, tosin tälläisen yhdistelmän jälkeläisen yhdistäessä taas erisukuiseen on ’kantaisää’ jo vähemmän kuin sen omissa jälkeläisissä, eli kertautuminen laukeaa myös jo yhdellä sukupolvella. — sen avulla on mahdollista vahvistaa ominaisuuksia. Tietysti täytyy tietää mitä tekee koska voi mennä myös erittäin syvälle suohon”.

Vastuulliset eläinsuojeluyhdistykset leikkauttavat eläimet ennen uuteen kotiin luovutusta. Tälle on montakin syytä, joista osa on terveydellisiä. Ei voi tulla uusia kodittomia, mikä on hyvä senkin kannalta, että näiden kodittomiksi joutuneiden eläinten alkuperää ei välttämättä ole tiedossa.

On suuri riski teettää poikasia millään eläimellä, jonka taustoja ei tiedetä.

Kovia kokeneiden eläinten käyttäytymiseen on voinut jäädä ikäviä jälkiä, mitä ei haluta siirtää jälkipolville. Poikasajan ravinnolla on suuri merkitys kanin terveyteen ja jos se on ollut niukkaa tai vääränlaista, miten se vaikuttaa sekä kanivanhempiin että niiden poikasiin?

Jalostustyössä tulisi ottaa huomioon kaikki mahdolliset terveydelliset seikat luonteenpiirteiden lisäksi sen sijaan, että kehitetään vain tietynlaista ulkomuotoa. Lisätietoa kanien jalostuksesta löytyy Kaniininkasvattajat ry:n kotisivuilta.

Mitä sinä voit tehdä kanien hyväksi?

Olen pohtinut kanitutkimusta, jossa seurattaisiin samoja kaneja vuosien ajan. Testejä voisi olla verikokeista röntgeniin. Tutkimus voisi olla kansainvälinenkin, jos löytyisi yhteistyötahoja muista maista.

Tutkimuksen voisi toteuttaa rahoituskampanjan avulla ja omistajat/kasvattajat voisivat maksaa itsekin tutkimuksia. Vastineeksi tulokset olisivat julkisia ja ilmaiseksi kaikkien saatavilla. Tuloksista voisi olla paljon hyötyä niin kanien yleisessä terveydenhoidossa kuin jalostustyössä.

Löytyykö tällaiselle kanitutkimukselle kannatusta?

P.S. Onneksi Poppana jatkaa edelleen loikkimista, mutta meillä on pysyvä lääkitys neidin vaivoihin. Kipulääkettä menee niin usein kuin on tarvis.