Puputäti kanien ja muiden lemmikkien puolesta

Tämä on vastine Karjalaisessa 9.3.2018 olleeseen artikkeliin.

Joensuun Prisma aikoo myydä lemmikkieläimiä. Asia on herättänyt kritiikkiä, sillä tämä myyntipäätös taitaa olla ensimmäinen laatuaan. Olen huolestunut tällaisesta suuntauksesta, sillä muiden maiden esimerkki on osoittanut, että marketeissa myytävät lemmikit voivat tuoda mukanaan suuria ongelmia. Mm. brittiläisissä puutarhamyymälöissä myydään lemmikkejä. Heräteostosten mahdollisuus kasvaa, mikä on lisännyt kodittomien eläinten määrää ratkaisevasti. Esimerkiksi kani on noin 10 vuoden sitoumus, jota ei kannata hankkia hetken mielijohteesta.

Jospa ottaisimmekin mallia naapurimaasta, jossa selkärankaisten myyntiä on vähennetty? Otin pari vuotta sitten yhteyttä ruotsalaisen Arken Zoo -eläintarvikeliikkeen asiakaspalveluun. He kertoivat vähentäneensä mm. kanien ja jyrsijöiden myyntiä, jotta eläinten ei tarvitse muuttaa monta kertaa vaan asiakkaita ohjataan hankkimaan eläimet suoraan kasvattajilta. Kiitettävää Suomessa on sentään se, että kissoja ja koiria ei myydä eläinkaupoissa.

Karjalaisen sivuilla Jonna Valo kommentoi uutista seuraavasti: ”Eettisen Eläinkaupan sertifiointiprojektin työryhmän jäsenenä minulla ei ole mitään tietoa tällaisesta hankkeesta, saati että olisi tehty jotain yhteistyötä.” Vaikka sertifikaatti löytyisi, se ei poista sitä tosiasiaa, että myymäläolosuhteet stressaavat eläimiä. Siellä on yö- ja päiväeläimiä samoissa tiloissa, enemmän meteliä kuin kotioloissa eivätkä tilat ole kovin suuret esimerkiksi kanien saada tarpeeksi liikuntaa.

Yleensä eläimet ovat poikasia, kun ne tuodaan myymälään eli sosiaalinen kehittyminen on tutkitusti ratkaisevassa vaiheessa. Tarkastetaanko poikasia kasvattavat tahot säännöllisesti? Miten voidaan olla varmoja, että esimerkiksi emoilla on hyvät olot? Entä jos eläin ei saa kotia tietyn ajan puitteissa?

Pahimmassa tapauksessa saaliseläimistä tulee pelokkaita yksilöitä, jotka sitten väärinymmärrettyinä joutuvat kiertoon omistajalta toiselle tai jopa lopetuspöydälle aggressiivisuuden vuoksi. Näitä kiertolaisia ovat eläinsuojeluyhdistykset ja kaikki ilmaiset lemmikkipalstat jo nyt täynnä.

Yleensä eläinten myyminen ei ole taloudellisesti kannattavaa. Niistä saatu myyntihinta ei välttämättä kata kuluja, kun siitä on ensin maksettu kasvattajalle, ja se käyttää kuivikkeita sekä ruokaa uutta kotia odottaessaan. Kun ottaa huomioon myös eettiset näkökohdat, mikä puoltaa eläinten myymistä? Voisimmeko antaa ensin koteja kodittomille ja sen jälkeen kääntyä laadukkaat olot lemmikeille tarjoavien kasvattajien puoleen?

Vaihtoehtoisena ratkaisuna voisi toimia lemmikkieläintarvikkeisiin ja -ruokiin erikoistunut tila ja/tai leikkinurkkaus lapsille. Nurkkauksessa voisi myös esitellä paikallisten eläin- ja luonnonsuojeluyhdistysten toimintaa sekä kotia etsivien lemmikkien kuvia, jossa olisi mukana myös lyhyt kuvaus lemmikistä. Voittoa tavoittelemattomien yhdistysten eläimiä voisi esitellä ilmaiseksi ja kasvattajilta voisi kenties ottaa korvauksen kuvauksen esilläolosta. Näin tuettaisiin myös paikallisia toimijoita ja yrittäjiä.

Jos haluaa eläviä eläimiä myymälään, nurkkaukseen voisi pop-up-periaatteella kutsua eri lemmikkiyhdistysten edustajia kertomaan omasta lajistaan. Heillä voisi sitten olla mukana jo valmiiksi sosiaalistettuja ja rohkeita lemmikkejä.

Vetoan vähittäiskaupan toimialajohtajaan Henrik Härköseen, prismajohtaja Petteri Väyryseen sekä SOK:n pääjohtajaan Taavi Heikkilään, jotta lemmikkejä ei jatkossakaan myytäisi S-ryhmän myymälöissä.

Kanikirjailija Sari Mäyränpää, Tampere

sarin.arkki@gmail.com

Mainokset