Kanin pedikyyri- ja turkinhoitovälineet

Heissan! Koska omalla kaniperheellä on hirveä karvanlähtö päällä, ajattelin vähän esitellä turkinhoitovälineitä, mitä meillä käytetään. Furminaattori on vielä kokeilematta, mutta erilaisia harjoja, kampoja ja jopa trimmeriä on tullut kokeiltua.

Kokeilujen jälkeen olen päätynyt siihen lopputulokseen, että tiheäpiikkinen teräskampa on paras sekä pitkään että lyhyeen karvaan. Artikkelikuvassa näkyvä teräskampa on jo vanha, se taisi olla ennen koirallani käytössä. Siihen jää sekä pohjavilla että päällyskarva. Tässä hieman kääpiöjänis Tuhton satoa 😉

karvanlähtö

Kun kaneja on ollut vuosia, olen kokeillut vauvanharjaa, karstoja, erilaisia metallikampoja ja kahta erilaista muovisukaa. Talliajoista muistan sen, että suka toimi erittäin hyvin, mutta kanin karvaa niillä ei kovin hyvin saanut irti. Suka ei varmaankaan ollut tarpeeksi pieni kääpiökania ajatellen, ja voi olla, että kaneillani oli liian pitkä karva. Jos sulla on lyhytkarvainen jättikani, ehkä muovisukaa kannattaa kuitenkin kokeilla. Sellaista pehmeää, jossa ei ole piikkejä vaan ympyränmallisia nyplyjä. Instagramissa pyörii video, missä joku teki koirille muovihanskasta vastaavan. Muovihanskaan laitettiin liimapyssyllä pieniä palloja ja annettiin kuivua. Täytyykin joskus kokeilla, toimisiko se sukaa paremmin.

Vauvanharjalla irtoaa korkeintaan muutama päällikarva. Siis sama määrä kuin mitä pelkällä kädellä saisi kania silittäessään. Karstat heitin romukoppaan oikeastaan jo koiran kanssa, kun ne vain rikkoivat päällyskarvan eivätkä ylettyneet pohjavillaan. Kanin iho on myös paljon ohuempaa kuin esimerkiksi koiran, joten ei tee mieli työntää turkkiin mitään, mikä voi raapaista sitä.

Metallikampoja on monia erilaisia, mutta kannattaa valita niistä ne tiheäpiikkisimmät. Kamman pitää olla oikeankokoinen. Liian pienellä harjaa vain päätä, kun taas liian isolla ei saa kammattua kuin selkää. Olettaisin, että myös piikkien koolla on merkitystä. Piikit eivät saa olla kovin paksuja, mutta kuitenkin karstaa paksummat.

Jos kanisi antaa harjailla lattialla loikkimisen ohessa, kiva. Jos ei, join the club 😀 Kun nyt kerran harjaillaan, leikataan samalla kynnet. Tietysti harjailla pitää useammin kuin kynsiä leikata, mutta samalla voi katsastaa onko tarvetta nipsiä kynsiä. Kynnet lyhennän omilta noin kerran kuussa.

Poppana on hermeliini, joka on jalostettu vähän liian pitkälle. Ulkomuoto edellä, ei terveys. Sen kyllä huomaa, sillä Poppiksella on vähän väliä jokin mollo silmässä. Karvanlähtöaikaan saan harva se päivä napata neidin sohvalle silmätippoja varten. Meillä kanien lääkekaappiin kuuluvat kahdenlaiset silmätipat. Ihan ihmisten tuotteista kyse kylläkin, mutta mitäpä lääkkeitä täällä Suomessa olisikaan kaneille alun perin tarkoitettu.. Ostan pienissä pipeteissä fysiologista suolaliuosta (käyttöalueena taitaa pakkauksessa lukea korva/nenä) ja Bepanthenin voitelevia silmätippoja. Jompaa kumpaa tippaa silmään sen verran, että karvamöntin saa vessapaperinpalalla pyyhkäistyä silmäkulmasta pois. Taas on helpompi räpyttää!

Uskokaa tai älkää, meillä on käytössä myös teippirulla. Ei kovin ekologinen vaihtoehto, mutta kun kaneja ei aina saa heti kiinni ja niillä on hirveä karvanlähtö, on helppo rullata päästä ja selästä teippirullaan pahimmat karvatupot. Ennen kuin ne päätyy vatsaan tai Poppiksen silmiin.. Veteen kasteltu käsi voi myös toimia, mutta ei niin tehokkaasti kuin rulla.

Sitten niistä kynsistä: tuollaiset kuvassa näkyvät isohkot kynsileikkurit on hyväksi havaitut. Niitä saisi tosin kehittää, kun aina jokin osa menee eteen. Varoluiskan ja kiinnikkeen voisi poistaa kokonaan. Ne heiluvat tiellä juuri kun olet saanut pienen kynnen sopivasti esiin. Jyrsijöille tarkoitettuja pikkuleikkureita ei kannata ostaa aikuisille kaneille, niillä ei saa kuin nirhaistua kynttä. Ja nirhaistu kynsi voi haljeta, mikä tietää eläinlääkärireissua. Lue nostoasennoista aiemmasta postauksesta.

Kun hoitotoimenpiteitä on pakko tehdä tietyin väliajoin, millä saa lepyteltyä kania? Meillä on käytössä kurpitsansiemenet 🙂 Niitä on helpompi antaa harjauksen lomassa kuin kesken kynsienleikkuun, ellei ole toista auttamassa. Joka tapauksessa ajavat hyvin asiansa.

Aiheesta lisää täällä.

Mainokset

Keväthulinat

Heipä hei! Kun valon määrä pikkuhiljaa lisääntyy, eläimilläkin alkaa olla kevättä rinnassa. Linnut visertävät ulkona ja pesiminen alkaa. Metsästyslain 51 pykälässä todetaan seuraavasti: ”Maaliskuun 1 päivästä elokuun 19 päivään ulkona oleva koira on pidettävä kytkettynä tai siten, että se on välittömästi kytkettävissä.” Annetaan siis pesimärauha luonnonvaraisille 🙂

Jos tuntuu, että kotona on enemmän hulinaa kuin yleensä, se on normaalia. Omat kanit ovat kaikki leikattuja, mutta silti on pientä rallia Tuhton ja Ruusan kesken. Välillä pöllyää karva, välillä menee matot rullalle. Tärkeintä on se, että piilopaikkoja ja virikkeitä on tarpeeksi. Ruuasta ja nukkumapaikoista ei tarvitse tapella, kun kaikille löytyy niitä tarpeeksi.

Jos esimerkiksi se kani on leikattu, keväthulinat ovat ohimenevä juttu. Ei tarvitse pelätä, että siitä tulee naaraskanille ongelmia valeraskauden myötä tai että uroskani yrittää koko ajan nousta selkään. Nuo hormonihyrrät nimittäin stressaavat eläintä melko lailla ja lisäksi voivat aiheuttaa vakaviakin sairauksia. Naaraskaneilla on tosi yleistä kaikki kohtusairaudet syövästä lähtien. Mitä vanhemmaksi kani tulee, sitä suurempi todennäköisyys tällaisiin sairauksiin on.

Merkkailun en ole omilla kaneilla huomannut lisääntyvän, se on lähinnä tuo toisen jahtaaminen. Jos kani on leikattu ja sen olot ovat kunnossa, ei tosiaan kannata huolestua ylimääräisestä hulinasta. Se on ohimenevää ja täysin normaalia. Keväällä voi kyllä olla himpun verran vaikeampi esitellä toisilleen vieraita kaneja kuin muina aikoina. Tämä pätee erityisesti samaa sukupuolta oleviin kaneihin. Kaneilla ei ole varsinaisia kiima-aikoja, mutta lisääntymiskautena pidetään tammikuusta syyskuuhun ajoittuvaa aikaväliä. Suomessa vain ei ole vielä kovin valoisaa tammikuussa, joten keväthulinoita alkaa huomata enemmänkin maaliskuun aikana.

Kun kaneilla on paljon tilaa eikä niiden tarvitse kököttää häkissä, elleivät sitä itse halua, reviirikiistojen tarve vähenee huomattavasti. Jos uusia kaneja, muita lemmikkejä tai ihmisiä ei ole tullut taloon, koita kestää, sillä keväthulinat eivät jatku ikuisesti. Jos sen sijaan muutoksia on tullut, jahtaamista ja merkkailua voi esiintyä pitempään. Merkkailua on paitsi pissailu ja papanointi oman pesäalueen lähettyville, myös leuan hierominen tai esimerkiksi mattojen tai huonekalujen nakertelu. Sellaisiakin kaneja on, jotka muuten vain pitävät mattojen ja huonekalujen nakertelusta, mutta niissäkin tapauksissa nakertelu voi yltyä. Joku kani pitää enemmän tekstiileistä, toinen puuosien nakertelusta. Kolmannelle kelpaa ihan kaikki ja neljäs tyyppi on se rauhallinen kaveri, joka ei koske mihinkään kiellettyyn. Tätä neljättä tyyppiä minulla on ollut vain kaksi kania. Ne ovatkin melko harvinaisia. Toki jos naaman eteen on jätetty esimerkiksi kaukosäädin, kyllähän niitä nappuloita voi maistaa.. Tai kirja makuupaikan viereen, niin siitä voi kulmaa nakertaa. Mutta niitä ei lasketa! Kuten ei esimerkiksi johtoja, jos olet ne mennyt unohtamaan kanin ulottuville. Oma vika 😀

Keväthulinoissa voi joskus mennä roolit sekaisin. Kuvassa entiset hoitokanini Betty ja Hilja. Hilja oli aina se kanimaailman pomo, mutta tuossa on Betty päässyt niskan päälle. Väliaikaisesti. Ja samalla hoitui myös kaverin korvien pesu eli ei sitä ihan tosissaan otettu kuitenkaan 😀 Asiaankuuluvasti kuvassa näkyy myös pari pissaläikkää, pyyhkeet mytyssä ja karvatuppoja. Tuolloin he olivat kylläkin leikkaamattomia eli jahtaaminen oli pahempaa. Kummatkin ovat nyt jo edesmenneitä. Betty pääsi omaan kotiin muiden kanien kaveriksi ja Hiljan päädyin adoptoimaan itse, kun se alkoi purra uutta kaveriaan ensimmäisessä adoptiokodissaan.

Jos hulinat tuntuvat jatkuvan, mieti ovatko olosuhteet sittenkään kunnossa. Onko virikkeitä tarpeeksi? Onko tilaa tarpeeksi? Ovatko kanit leikattuja ja onko niillä lajitoveri? Onko stressi (kovat äänet, muut lemmikit ym.) minimoitu? Jos kyllä eikä mitään muutoksia ole tullut, voi olla hyvä tarkkailla kania, sillä se voi olla sairas. Kipuileva kani voi olla kiukkuinen.

Valon määrän lisääntyminen tietää myös karvanlähtöä. Kannattaa harjailla ahkerasti etenkin kaneja, jotta ei suolistontoiminta häiriinny 🙂