Kanin karvat – mitä niistä voi tehdä?

Aina kun kaneilla on kamala karvanlähtö (eli siis melkein aina), alan miettiä, mitä siitä voisi tehdä. Papanoita olen heitellyt välillä lannoitteeksi huonekasveille, suosittelen kokeilemaan! Ne kannattaa muuten painaa kunnolla multaan eikä jättää pinnalle.

Kun on papanoita tallessa, miksipä ei keräisi myös kaneista harjattua karvaa talteen? Näin aloin tänä vuonna tehdä. Keräsin myös Poppanan karvaa talteen Tuhton ja Ruusan karvan lisäksi, autuaan tietämättömänä siitä, että huovutusprosessin aikaan rakasta Poppista ei enää ole ❤

En ole kummoinen käsityöläinen, joten onneksi sain tätä postausta varten haastatella Taina Sinkkosta, joka on opiskellut muinaistekniikan artesaaniksi Mynämäellä, ja toimii myös yrittäjänä. Tainan voi löytää keskiaikamarkkinoilta ja hänen yrityksensä on CrystalHouse Kristallitalo.

Alla kysymyksiäni, joihin Taina vastasi sähköpostitse.

Miten villaa säilytetään ennen kuin sitä on tarpeeksi?

Säilytän kuidut paperipusseissa. Jokaisessa pussissa lukee, mitä se sisältää sekä päivämäärä. Kaikki tilaustyöt säilön samoin, mutta jokaisen asiakkaan pussin säilytän omassa muoviboksissaan, jonka pesen ja desinfioin.

Paperi on hengittävää ja olen todennut sen hyväksi säilytysmuodoksi, koska muovipussissa kuitu, varsinkin hieno kaninkarva, sähköistyy helposti ja tekee työskentelystä haasteellisen.

Pussit eivät maksa paljoa ja sen voi tehdä myös sanomalehdestä. Sanomalehden painomuste ei myöskään kutsu koiperhosia luokseen ja paperipussilla on hitusen sama taika. Raaka villa on koiperhosten unelmapaikka.

Luonnonmukaisia kointorjujia ovat esimerkiksi laventeli sekä pietaryrtti. Pakastan villan, jonka alkuperästä en ole varma. Näin kutsumattomat vieraat kuolevat. Pakastusaika on muutamasta päivästä viikkoon.

Pääsääntöisesti vain hyvä villa kannattaa kehrätä ja lajittelussa pitäisi huomata, jos joukossa on jotain, mitä siellä ei kuuluisi olla.

Kaninkarva on todella lämmintä, joten siitä voi kutoa ihan mitä vain. Kovaa kulutusta kannattaa kuitenkin välttää eli en ehkä sukkia tekisi.

Paljonko karvaa pitää olla kasassa?

Alle 50 grammaa ei kannata lähteä kehräämään. Karstaamisessa on kuitenkin oma työnsä. Suosittelen keräämään villaa vaikka 100-200 grammaa ja kehräämään pidempää lankaa.

Käykö lyhytkarvaisenkin kanin villa?

Minkä tahansa kanin villasta voi tehdä lankaa, kunhan karva on ”tervettä” ja riittävän pitkää. Ihan kaikessa langan valmistuksessa kuidun pituudella on merkitys. Pidempi kuitu on parempaa. Karkea peitinkarva ei ole kaikista parasta.

Kaninkarva on sähköistä eli sitä karstataan varoen eikä esimerkiksi ulkona tuulessa. Kuidun pituus käsin kehrättäessä saisi olla 2,5 cm tai pidempi. Mitä pidempi kuitu on, sitä paremmin se saa kierrettä itseensä kehrättäessä. Näin kuidut tarttuvat toisiinsa ja saadaan lankaa.

Aloittelijan kannattanee aloittaa pidemmästä kuidusta, ja kun tekniikka on hallussa, ottaa sitä lyhyempää mukaan. Huovutuksessa käy lyhytkuituisempikin villa. Huovuttamalla saa valmistettua vaikka mitä.

Langan valmistusvaiheet

Kun villa on keritty, se pitää lajitella. Pylly- ja vatsakarvat laitetaan huovutuskasaan. Paras villa tulee selästä ja osin kyljistä. Villa karstataan ennen kehräystä. Toki voi kehrätä suoraankin.

Karstaamisella avataan villatapulit, ja kuidut siirtyvät eri kohtiin, jottei leikkuukohtaa näe eikä tunne valmiissa langassa. Karstaaminen asettaa kuidut yhdensuuntaiseksi, jolloin kehrääminen on helppoa. Sileän langan tae on kaunis ilmava hahtuva.

Tämän jälkeen otetaan rukki tai värttinä ja aletaan kehräämään hahtuvasta lankaa. Kehräämisen jälkeen annan langan aina levätä vähintään vuorokauden, joskus menee viikkokin ennen kuin kertaan, ja kertaamisen jälkeen sitten vyyhditetään.

Laitan vyyhtiin noin neljä pasmalankaa, jolla langat pysyvät pesun jälkeen paikoillaan. Pesen lähes poikkeuksetta langan vasta kehräämisen jälkeen. Pesen langat aina viileällä vedellä. Villasta en halua sen luonnollista lanoliinia poistaa vaan ainoastaan lian langasta.

Ensimmäiseen pesuveteen laitan hieman hajustamatonta luontoystävällistä pesuainetta (ei mäntysuopaa), joka soveltuu villan pesuun. Ensimmäinen pesu on se, jolla lanka on tarkoitus kastaa läpikotaisin, ja siksi veden pintajännitettä poistamaan tarvitaan hitusen pesuainetta.

Annan lankojen olla noin 10 minuuttia vedessä. Vaihdan veden uuteen veteen ja jatkan näin niin kauan, että vesi on kirkasta. Noin 10 kertaa keskimäärin. Kaninvilla ei todennäköisesti tarvitse yhtä monta pesua.

Pesen yleensä useamman vyyhdin kerrallaan. Lanka kuivataan, kun se on puhdasta. Tämän jälkeen se vyyhditetään uudelleen tai keritään kerälle. Vyyhtien kannattaa antaa kuivua kunnolla sekä pöyhiä niitä välillä, jottei lankaan jää vettä, joka aloittaa homeprosessin. Kehräämisestä langaksi kuluu aikaa tällä menetelmällä noin viikosta puoleentoista.

kaninkarva neulahuovutus
Neulahuovutusta kaninkarvoista.

Huovutus

Tähän kappaleeseen loppuivat Tainan vastaukset ja koska en omista ruukkia, päätin langan kehräämisen sijaan tehdä pienen huovutustyön 🙂 Sydämenmuotoinen magneetti jääkaapinoveen, jossa on sekaisin Poppanan, Tuhton ja Ruusan karvoja.

Olen vegaani, joten välttelen villan ostamista, mutta tämä vakaumus ei ole este sille, että yrittäisin väkertää jotain omien eläinten pudottamista karvoista tai esimerkiksi sulista. Tosin peippojen sulista voisi tulla melko pieni unisieppari, jos sellaista lähtisi väsäämään 😉

Harjasin kaneja karvanlähdön aikaan ja laitoin villat pieneen paperipussiin. Kun en heti käyttänyt villaa, laitoin pussin pakkaseen. Kun karvaa oli kasassa tarpeeksi, yritin pariinkin otteeseen huovuttaa villaa lämpöisen veden ja mäntysuovan avulla. Hankasin ja rullasin kuplamuovin avulla, koska niin monet hakutuloksista käskivät tehdä. Tuloksetta. Tai no, sain klönttejä aikaiseksi (artikkelikuvassa). Että miten niin huovutus on helppoa..?

Kun märkähuovutus ei ottanut onnistuakseen, yritin vielä karstata villaa. Ei ollut siitäkään apua. Sen jälkeen ostin kolme eripaksuista huovutusneulaa. Ohuin meni katki, paksuin ei läpäissyt karvaklönttejä. Ostamastani mustasta alusesta irtoili pieniä palasia huovutustyöhön.

Monia tunteja myöhemmin mulla oli siis vähän sydäntä muistuttava huovutustyö, joka ei oikein pysy kasassa. Kastoin sen vielä lämpöiseen veteen ja muotoilin vähän. Huovutuksen kuivuttua laitoin kuumaliiman lämpenemään. Liimasin magneetin sydämen taakse. En osaa sanoa, kauanko liimaus pysyy…

Opin virheistäni sen, että märkähuovutus ei välttämättä onnistu eikä kaninkarvaa tarvitse karstata. Jos neulahuovutus kiinnostaa, älä yritä märkähuovutusta ensin. Fiksuna likkana käytin kaiken säästetyn kaninkarvan heti, ja koska Miss Poppanaa ei enää ole, en halunnut kerätä uuttakaan satsia.

Jos aiot neulahuovuttaa, hanki paksu huovutusneula ja alustaksi patjaa muistuttava palanen. Ehkä mahdollisimman samanvärinen kuin karvakin, jos siitä irtoaa huovutustyöhön palasia. Kokeile ensin pienellä määrällä kaninkarvaa, jos tuntuu siltä, että huovutus ei ole sunkaan juttu 😀

Parempaa onnea ensi kerralla, vai miten se nyt meni?

kaninkarvoista huovutettu magneetti
”Valmis” kaninkarvoista huovutettu magneetti jääkaapinovessa, muiden kanijuttujen joukossa.

 

 

 

 

Mainokset