Poppana vs brakykefalia

Heipä hei! Edellisessä postauksessa kerroin, mitä muutoksia on tapahtunut kanien aivoissa kesyttämisen myötä, mutta on tosiasia, että kotieläinten ulkonäkö on muuttunut kaikista eniten. Villikanin kuono on pitkä, kääpiökanin surullisen usein liian lyhyt.

Mitä lyhytkalloisuus eli brakykefalia aiheuttaa kaneissa? Valitettavasti niitä, joiden mielestä tätä ei esiinny kaneilla ollenkaan, on maailma pullollaan. Miksi muuten tällaisia lättänäkuonoisia kaneja koko ajan tulisi lisää? Vai eikö niiden vaikutuksista tiedetä? Oli miten oli, näiden 12 vuoden aikana, jolloin minulla on omia ja hoitokaneja ollut, olen joutunut silmäkkäin tiettyjen sairauksien kanssa.

hermeliini

Kuvissa poseeraavalla hermeliinikanillani, Poppanalla, on ulkonevat silmät ja lättänä kuono. Sivuprofiilia kun katsoo, kuono loppuu kesken melkein kuin mopsilla. Joillakin hermeliineillä, leijonanharjaksilla ja kääpiölupilla kuono on jo niin lättänä, että nenä on melkein lommolla. Henki ei kulje kunnolla, hampailla ei ole tarpeeksi tilaa, silmätulehdukset voivat kroonistua ja kaikenlaisia roskia on yhtä mittaa silmissä.

Aiemmin meillä oli kuivikkeena kutterinpuru. Myös hamppua, turvetta ja puupellettiä on kokeiltu. Kutteri piti vaihtaa tyyriiksi haapahakkeeksi, sillä Poppanalla meni aina lastuja silmään. Niistä tuli haava, mikä puolestaan tiesi eläinlääkärireissua ja antibioottisia silmätippoja.

Vaikka meillä on nyt kuivike mörttiä, se ei tarkoita, etteikö Poppiksen silmiin edelleen joutuisi roskia. Etenkin karvanlähdön aikaan kumpaankin silmään eksyy karvamöllöjä. Kun niitä irtokarvoja lentelee ympäriinsä, vaikka kuinka harjaisi ja puunaisi, osa niistä päätyy keskelle Poppanan silmää. Kas näin.

karvasilma

Näyttääkö kivalta? Meidän mielestä ei. Ylimääräiset kiinniotot ja jatkuva silmätippojen käyttö ei ole mieluisaa puuhaa kummallekaan meistä. Tietysti vielä vähemmän Poppanalle. Lääkekaapissa on jatkuvasti oltava pieniä pipettejä fysiologista suolaliuosta ja kosteuttavia silmätippoja (ihmisten, sillä harvat lääkkeet ovat kaneille tarkoitettuja). Niitä ruuttaan varovasti silmään ja sitten poistan karvamöntin tai muun roskan vessapaperin tai korvatopsin avulla. Kurpitsansiementä palkkioksi Poppana-ressukalle. Noin iso roska silmässä ei ole ainoastaan ärsyttävää vaan myös kamalan kivuliasta. Jos mulla on ripsi silmässä, pelkästään se sattuu niin että se on saatava heti pois.

Jaoin Facebook-sivullani videon kuorsaavasta Tupuna-kanista. Sitä oli kamalaa kuunnella, kun tiesi mistä se johtuu. Kuorsaus paheni, kun Tupunan kyynelkanavia yritettiin huuhdella eläinlääkärin vastaanotolla. Toimenpide ei auttanut krooniseen silmävaivaan ja kuorsauskin jatkui entistä kovempana. Leijonanharjakset ovat ehkä söpöjä, mutta söpöydellä on hintansa. Tupuna saavutti ainakin 10 vuoden iän, mikä on kanirouvalle erittäin hieno saavutus, mutta senkin olisi mieluiten suonut hänelle ilman hengitys- ja silmävaivoja.

P.S. Jos kaninhankinta on ajankohtaista ja haluat kaninpoikasia, suosi sellaisia kaneja, jotka näyttävät jäniksiltä. Pitkä kuono, pystyt korvat. Näillä vältyt ylimääräisiltä kuluilta ja kani on todennäköisesti terveempi kuin lyhytkalloinen lajitoverinsa. Lyhytkalloisuus on ihmisen, ei sen kanin vika, joten esimerkiksi koditon hermeliinikin ansaitsee uuden mahdollisuuden. Kuten tämä Poppana aikoinaan ❤ Unohda sotet ja kikyt, paina mieleen brakyt!

Mainokset

Kanitutkimuksia

Heissulivei! Koska mua kiinnostaa lähes kaikki kaneihin liittyvä, etsin netistä erilaisia kanitutkimuksia. Tällä kertaa törmäsin pariinkin erilaiseen, joita voisin sullekin esitellä 🙂 Tykkään kaikenlaisista nippelitiedoista ja niitäkin näistä löytyi.

Lemmikkikanit vs villikanit

Törmäsin toukokuussa julkaistuun artikkeliin (Irene Brusini et al.), jossa kerrotaan, että lemmikkikaneilla on erilaiset aivot kuin villikaneilla. Ihan loogisen kuuloinen juttu, eikö? Uuden tutkimuksen mukaan kesyttäminen on saattanut muuttaa kanien, ja muiden eläinten, aivoja niin että ne pelkäävät ihmistä vähemmän kuin villit sukulaisensa. Tutkijat kuvasivat kahdeksan villikanin ja kahdeksan lemmikkikanin aivoja magneettilaitteella. Kuvista näkyi, että mantelitumake on lemmikkikaneilla keskimäärin 9% pienempi kuin villikaneilla. Se on siis aivojen osa, joka havaitsee vaaran. Mediaalinen etuotsalohko määrittelee, oliko vaara todellinen, ja se on puolestaan melkein 12% suurempi.

Valkeaa aivoainetta on lemmikkikanilla vähemmän kuin villikaneilla. Se tarkoittaa hitaampia refleksejä esimerkiksi vaaran uhatessa. Tätä ei kyllä uskoisi kotonani asuvasta Tuhto-kääpiöjäniksestä.. Löytyykö teiltä tällaisia villimpiä tapauksia? 🙂

Hieman järkyttävää oli lukea, että refleksien hidastuminen ja ylipäätään se, etteivät viestit kulje aivolohkojen välillä ja sisällä yhtä nopeasti kuin ennen, aiheuttaa esimerkiksi ihmisillä kehitysvammaisuutta.

Kun lemmikkikaneja kasvatetaan, vanhemmiksi valitaan yleensä mahdollisimman kesyjä yksilöitä. Näiden geenit puolestaan muokkaavat aivojen rakennetta. Lemmikkikanilla on pienemmät aivot muuhun vartaloon nähden kuin villikanilla.

Sitten se ikävämpi puoli: Tutkimukseen käytettiin Espanjassa kasvatettuja koe-eläimiä. Ilmeisesti kaikki kanit olivat naaraita. Käytän mennyttä muotoa, koska eläimet lopetettiin tutkimusta varten. Kesykaneja pidettiin 65cm x 35cm kokoisissa häkeissä, vai pitäisikö sanoa pikkukopeissa. Nämä häkit täyttävät Espanjan ja varmasti monen muunkin maan vähimmäisvaatimukset. Eläinsuojelulaki tarvitsee kipeästi uudistusta, ei voi muuta sanoa… Rotuina oli kalifornialaista, uudenseelanninvalkoista ja ranskanluppaa. Villikanit asuivat 2m x 3m kokoisissa aitauksissa.

Juomakuppi vs juomapullo

Nyt se on sitten todistettu! Aluksi itselläni oli käytössä juomapullo kaneilla. Kun kaksi pulloa lakkasivat toimimasta samaan aikaan, aloin pitää kaneilla vesikuppeja. Nyt meillä ei ole ollenkaan pulloja käytössä. Pulloja on hankala saada puhtaaksi eikä niistä ole kiva kanin juoda. Ne onkin kehitelty labraeläimiä varten, joten on erittäin suositeltavaa vaihtaa pullot esimerkiksi keraamisiin kuppeihin. Ne on helppo tiskata ja pysyvät melko puhtaina, kun niitä pitää häkin ulkopuolella. Tämä tietysti vaatii sen, että kani on vapaana huoneistossa 24/7 🙂

Faktat pöytään: Vähän vanhemman tutkimuksen mukaan kanit pystyvät juomaan vesikupista jopa kolme tai neljä kertaa nopeammin kuin vesipullosta. Jos kani ei saa vettä muutamaan tuntiin, myös syöminen vähenee. Nämäkin syyt puoltavat kupin hankkimista pullon sijaan.

P.S. Alkuperäiset linkit ovat englanniksi, mutta niinhän niin moni muukin kanijuttu on. Sen vuoksi kirjoitin suomenkielisen kanien hoito-oppaan, jossa kerrotaan viimeisimmät uutiset ja tutkimukset maailmalta muiden elämää kanien kanssa helpottavien hoitovinkkien ohella 🙂

P.P.S. Facebookista löytyy sellainen sivusto kuin Lemmikkikanitutkimus, käy ihmeessä liittymässä!

Mitä pitää tietää ennen kanin ottamista?

Heissan! Tässä tulee blogin 100. postaus, jee! Aiheena tietysti kanit 🙂

Moni ottaa kanin hetken mielijohteesta, toiset harkitsevat vuosia. Kummallekin yhteistä on se, että kaneista ei välttämättä tiedetä tarpeeksi. Vaikka olin lukenut paljon kaneista, en silti tiennyt montaakaan tärkeää asiaa, joka olisi tehnyt elämästä kummallekin osapuolelle paljon helpompaa. Jotta sun ei tarvi toistaa samoja virheitä, tässä satunnaisessa järjestyksessä muutama seikka, jonka itse olisin halunnut tietää ennen kanien hankkimista:

  1. Kanin ei kuulu syödä siemenseosta. Hanki pellettiä tuon ”myslin” sijaan ja pidä huoli, että heinää on aina saatavilla.
  2. Kani tarvitsee lajitoverin.
  3. Kääpiökanit voivat elää yli 10-vuotiaiksi.
  4. Kani pitää leikkauttaa. Etsi kaneista tietävä eläinlääkäri jo etukäteen ja varaudu rahanmenoon..
  5. Kani ei kuulu häkkiin vaan sen kuuluu saada loikkia vapaana asunnossa. Asunnosta saa tehtyä pienellä tuunauksella kaninpitävän.
  6. Kani ei tarvitse suola- ja kalkkikiviä. Suola ja kalsium tulevat monipuolisesta ravinnosta.
  7. Kanien tuoreruoka on paljon muutakin kuin lehtisalaattia, porkkanaa ja omenaa (näitä kaikkia kannattaa antaa harvoin ja vähän kerrallaan). Kokeile erilaisia yrttejä ja kaneille sopivia villikasveja.
  8. Hanki juomapullon sijaan vesikuppi. Lähes jokainen kani juo mieluummin kupista kuin pullosta.
  9. Kanin kuuluu heittäytyä kyljelleen, kun se on onnellinen. Se ei siis ole kuollut.
  10. Vatsantoiminta on tosi tärkeä juttu! Jos papanaa ei tule tai se on erilaista kuin ennen, toimi nopeasti ja ota yhteys eläinlääkäriin. Ananaksesta ja papaijasta ei ole ummetuspotilaalle apua, vaikka niin monissa lähteissä väitetäänkin.
  11. Kutteri ei ole kuivikkeeksi se paras vaihtoehto. Se voi aiheuttaa hengitysongelmia ja muita oireita. Haapahake on tyyris, mutta hyvä valinta.

Toivottavasti näistä oli apua! Lisää kanitietoa löydät blogipostausten lisäksi Kanikirjasta, jota on saatavilla verkkokaupoissa, kirjakaupoissa ja kirjastoissa. Sitä voi tilata myös suoraan allekirjoittaneelta 🙂

 

Mikä kaneissa viehättää?

Moikka moi! Multa aina välillä kysytään, miksi tykkään kaneista ja mikä niissä niin viehättää, että ottaa kaneja lemmikeiksi. No kun ne on niin ihania 😀 Mutta jos kaipaa tarkempaa perustelua, niin kaneissa on yhtä paljon persoonia kuin on yksilöitäkin. En vielä ole tavannut kahta samanlaista kania ja olen sentään tavannut monta sataa kania. Tietynlaisia kanityyppejä on kyllä olemassa, esimerkiksi rauhalliset kanit, duracell-puput, ärtsyt kanit ja arat kanit.

Todella moni kääpiöluppa lukeutuu rauhallisiin kaneihin, kun taas leijonanharjakset ja hermeliinit (etenkin naaraat) ovat yleensä ärtsympiä tapauksia. Duracell-pupuiksi voisi kutsua vaikkapa kääpiöjäniksiä, mutta oman eläinperheen Tuhtossa yhdistyy tämä sekä aran kanin piirre. Hän on kova poika puuhastelemaan ja loikkii joka paikkaan, mutta toisaalta on tosi arka eikä vahingossakaan näyttäydy vieraille. Varmuuden vuoksi menee minuakin karkuun välillä.

Ruusa on leijonanharjasristeytys, mutta omanarvontunnon lisäksi neidissä on vähän sitä duracelliä. Esimerkkinä sellainen tilanne, kun Tuhto nukkui matolla. Ketarat ojollaan siinä ihan rauhassa. Kunnes Ruusa loikkii viereen ja tuumaa, että kyllä tämä matto joutaa pois tieltä ja alkaa kaivaa sitä. No, ei siinä kauaa mennyt kun matto oli rytätty ja Tuhton oli pakko nousta. ”Kiitti vaan kaveri!” 😀 Kaivelu on muuten yksi kanin mielipuuhista, joten tähän kannattaa tottua.

Toista mattoa Ruusa katselee välillä sillä silmällä, että kyllä sitä pitää ehdottomasti tuunata. Neliskanttinen matto ei ole kivan näköinen, pitää pyöristää sitä vähän päistä. Sitten yhdestä reunasta tulee vähän epätasainen niin tokihan sitä pitää lisää nakerrella! Meikäläinen pääsee monesti siivouspuuhiin, sillä matonpalaset kannattaa kyllä noukkia samantein pois kun niitä löytyy. Ettei vain mene kukaan nielemään niitä.

Kaikilla kaneilla on nyt hirveä karvanlähtö, vaikkakin Tuhtolla se on melko maltillista. Yksi sieltä, toinen täältä, mutta kyllä Ruusalla ja Poppanalla lähtee hänenkin edestään karvaa. Oikein tukkoina. Se onkin kiva yhdistelmä karkulaisuuden kanssa, sillä Ruusa ei vahingossakaan anna kiinni. Kerran neidillä oli suolistontoiminta hidastunut ja minun piti antaa ruutalla nestettä suuhun. Eihän siitä mitään tullut, kun toinen pötki niin kovasti pakoon, että alkoi se suolikin sitten toimia. No, ehkä parempi niin. Kynsienleikkuuta varten Ruusa on saatava kiikkiin esimerkiksi kantokoppaan, sillä tavoin nostaminen on helpompaa. Neiti nimittäin puolustautuu potkimalla ja samalla tulee raapineeksi poloisen emännän haavoille. Pitkähihaiset vaatteet on pop!

Kukaan nykyisistä kaniperheen jäsenistä ei ole tykännyt kiinniottotilanteesta, mutta vuosien saatossa ovat oppineet sietämään sitä. Esimerkiksi Tuhto on nykyisin helppo tapaus, mutta Ruusan kanssa ei olla vielä niin pitkällä. Jos sulla on rescuekani tai muuten vain lemmikki, jota ei ole kohdeltu hyvin, anna ihmeessä aikaa eläimelle, sillä kaikki tällainen vie kauemmin kuin hyviä kokemuksia ihmisistä saaneilla eläimillä. Se on täysin normaalia.

Nämä karvanlähdöt ja vaikea käsiteltävyys eivät ehkä ole sitä ihanaa kaninomistamista, mitä yleisesti ajatellaan. Ne kuitenkin voivat kuulua asiaan ilman, että kanissa olisi mitään ”vikaa”. Vika on aina ihmisessä ja jos tuntuu, ettei jaksa odotella toisen kesyyntymistä tai tehdä työtä sen eteen, kani ei välttämättä oo sun juttu. Kanit ovat vähän kuin kissoja. Niitä palvellaan eikä paijaus aina kiinnosta, ellei sitten eläin itse tee aloitetta. Niiden edesottamuksia seurataan. Ja seurattavaahan löytyy, mikäli olot ovat suotuisat. Katsokaa esimerkiksi tämä oivallinen brittiläisen kaniyhdistyksen RWAFin video. Heiltä löytyy YouTubesta muitakin videoita, joita suosittelen katsomaan.

Mitkä ovat suotuisat olot kanille? Ensinnä tulee mieleen vapaa liikunta, piiloutumismahdollisuudet ja lajitoveri. Toiseksi oikea ravinto eli heinää kanin kokoinen köntti joka päivä, 24/7 saatavilla. Siemenseokset kompostiin ja hyvälaatuista pellettiä tilalle. Unohtakaa porkkana ja lehtisalaatti, antakaa sen sijaan erilaisia yrttejä ja vaikkapa lehtikaalia. Jotta olo olisi mahdollisimman stressitön, kannattaa sekä naaraat että urokset leikkauttaa. Ylimääräisen pissalla merkkailun lisäksi hormonihuuruinen kani voi sairastua syöpään ja muihin leikkaamattomuudesta johtuviin sairauksiin (naarailla esim. kohtutulehdus). Jatkuvasti nylkyttelevä kani ei ole kenenkään mielestä hauska, ei kanin itsensä eikä omistajien. Tarkennuksena tähän, että ajoittainen lajitoverin selkään nouseminen ja karvannyhtäminen toiselta kuuluvat asiaan ja sitä tekevät myös leikatut kanit.

Kissojen lisäksi kaneja voi verrata myös koiriin. Ainakin siinä mielessä, että toisia yksilöitä on helppo kouluttaa makupalojen avulla. Temppujen opettaminen aralle tai nirsolle kanille on vaikeampaa. Ei kuitenkaan mahdotonta. Kanit järsivät myös keppejä. Tuhto kanniskelee niitä suussaan, samoin kenkiä, jos pääsee niiden lähelle. Voi kyllä olla, että yleistän liikaa, sillä löysin kenkäni vain kerran eri paikasta. Sitä ei ollut nakerreltu ollenkaan, oli vain siirretty paikasta a paikkaan b. Vissiin oli ollut Tuhton tiellä..

Ruuansulatuksen puolesta kani muistuttaa hevosta. Kummatkin lajit ovat saaliseläimiä eli käyttäytymisestäkin löytyy yhtäläisyyksiä. Vaikka hevonen tai kanit eivät osaa oksentaa ja syövät samanmoista ruokaa, ovat ravinnontarpeet kuitenkin ihan erilaisia eli älä syötä kanille hevosille tarkoitettua rehua tai muuta ruokaa.

Jostain kumman syystä Poppana villiintyy, kun kuorin peipoille keitettyä kananmunaa. En ole vielä keksinyt, mistä se johtuu, mutta Poppis juoksee kahdeksikkoa jalkojeni välissä ja umputtaa. Kertaakaan ei ole kananmunaa saanut tietenkään, sillä kanin ei kuulu syödä mitään eläinperäistä. Tähän liittyen: kannattaa käydä hyvin tarkkaan läpi kaneille tarkoitettujen, kaupassa myytävien, herkkujen sisällysluettelot..

Vielä yksi hauska tarina Poppanasta, jos ei tässä vielä vastattu kysymykseen ”miksi kanit ovat ihania”. Poppis loikkii luokse ja minä kumarrun alas. Laitan naamani ilmeisesti vähän liian lähellä Poppanaa, koska ensin tyyppi haistelee mun naamaa ja sitten ravistelee itseään. Ravistelee niin, että joudun pyyhkimään silmälasini ja naamani sen jälkeen 😀 En ollut huomannut, että Poppana oli juuri käynyt vesikupilla..

Kun olot ovat suotuisat, kani iloloikkii ja heittää itsensä kyljelleen. Tuo ”pökrääminen” on pelästyttänyt niin monia uusia kaninomistajia (myös minut), että siitäkin on syytä puhua. Kani ei ole kuollut, vaan niin onnellinen, että päättää heittää itsensä kyljelleen. Miksi se on euforian osoitus? No, saaliseläimelle on erittäin epäedullista maata niin ettei siitä asennosta pääse nopeasti pyrähtämään karkuun. Eli jos pitää olla varuillaan, maataan käpälät vartalon alla. Yksikään tassu ei sojota vartalon alta. Kun siis näet kanin pökräävän ensimmäisen kerran, kyynel silmänurkassa on oikea reaktio 🙂 Lisää kanien eleistä täällä ja Kanikirjassa (Kanikirja: opas kanien maailmaan, 2017) sivulta 65 alkaen.

Kaikki, joilla on kaneja, ovat varmasti tietoisia siitä, että kani ei olekaan mikään helppo lemmikki. Tämä haastavuuskin tekee kanista mielenkiintoisen lemmikin. Kun kaniin jaksaa panostaa, se antaa ihmisperheelleen paljon.

Kotikani – ei citykani! Miten se on mahdollista?

Kun kaniin petytään, siitä halutaan luopua. Jos kani ei olisi niin väärinymmärretty eläin, ei se joutuisi yhtä usein kodittomaksi. Suomessa on citykaneja, vaikka eläimen dumppaaminen luontoon on laitonta.

Kaneja dumpataan ympäri maailman luontoon, niin myös rapakon takana Las Vegasissa. Se on se tavallinen tarina, eli ihmiset päästivät kaniparin luontoon. Muutaman vuoden päästä kaneja oli jo lähemmäs tuhat. Pienet poikaset ovat toki söpöjä, mutta terve kani voi elää yli 10-vuotiaaksi. Leikkaamattomia vastakkaisia sukupuolia ei saa pitää yhdessä, sillä kani tosiaan lisääntyy nopeasti. Kuka antaa kodin niille jopa
50 poikaselle, jotka yksi naaraskani voi pahimmillaan vuodessa saada? Las Vegasissa ei kukaan, sillä kaneja alettiin myrkyttää.

Alla muutama hyödyllinen vinkki:

  • kani ei kuulu Suomen luontoon, lemmikkikani ei ole sama asia kuin
    rusakko tai metsäjänis
  • lemmikkikanilla ei ole valmiuksia pärjätä paukkupakkasilla luonnossa
  • jos et pysty pitämään kania, soita eläinsuojeluyhdistykselle
  • kani lisääntyy nopeasti ja voi tulla uudestaan tiineeksi heti
    poikasten synnyttyä. Leikkauta siis kanisi!
  • jos kani karkaa, aseta pihapiiriin elävänä pyydystävä loukku. Loukun
    päälle peittoja ja loukun sisään herkkuruokaa, esim. tuoksuvia
    yrttejä. Muista tarkistaa loukku tasaisin väliajoin. Kani liikkuu
    hämärällä, silloin on paras mahdollisuus saada kani kiinni.
  • ilmoita karanneesta kanista oman alueen löytöeläinpaikkoihin. On
    hyvä jakaa ilmoitusta myös somessa.
  • älä ota kania ottamatta ensin selvää siitä, millainen eläin on
    kyseessä. Lue kanien hoito-oppaita (esim. Kanikirja: opas kanien maailmaan, 2017)