Söpö vai terve? Asiaa luppakorvakaneista

Söpö vai terve – miksei molempia? Tällä kertaa aiheena on luppakorvakaneista julkaistu uusi brittiläinen tutkimus. Brittiläisten omistamista kaneista yli puolet on luppakorvaisia rotuja. Aihe on varmasti tunteitaherättävä, koska luppakorvakaneja pomppii paljon myös suomalaiskodeissa.

Ihmisiä viehättää pulleasilmäiset ja lyhytkuonoiset eläimet, koska ne muistuttavat vauvoja. Niitä pidetään söpöinä ja ne ovat siksi suosittuja. Luppakorvaisia kaneja voidaan myös tästä syystä pitää söpömpinä kuin esimerkiksi jäniksiä muistuttavia suipponenäisiä ja pystykorvaisia kaneja. Söpöys ei ikävä kyllä useinkaan kulje käsi kädessä terveyden kanssa.

The Telegraphissa julkaistun artikkelin mukaan jo Charles Darwin huomasi, miten luppakorvaisten kanien suosiminen muutti kanien kallon muotoa. Eläinlääkäritkin ovat vuosia varoitelleet vastaanotolla tapaamiensa tapausten perusteella luppakorvaisten kanien terveysongelmista, mutta nyt se on uudella tutkimuksella tieteellisesti todistettu.

Luppakorvatutkimus

Luppakorvaisuus on perinnöllistä. Luppakorvaisilla kaneilla on ylimääräistä pehmytkudosta rustojen välissä, minkä vuoksi korva on tavallaan epämuodostunut ja taittunut alaspäin. Korvakäytävät voivat olla kaventuneet, minkä vuoksi korvat eivät saa tarpeeksi ilmaa.

Tutkimuksessa tarkasteltiin 30 kania, joista 15 oli luppakorvaisia ja toiset 15 pystykorvaisia. Rodulla (luppakorvaisia rotuja on useampia kuin yksi), iällä tai sukupuolella ei ollut merkitystä. Kanien korvia ja suuta tutkittiin otoskoopin avulla ja korvista otettiin näytteitä. Myös kanien mahdollisia aiempia potilaskertomuksia tarkasteltiin.

Tutkijoiden mukaan luppakorvaisten kanien korvakäytävät tosiaan olivat ahtaammaat kuin pystykorvaisten kanien. Lupilla oli myös huomattavasti enemmän vaikkua, ja normaali korvatutkimus tuotti niille enemmän kipua kuin pystykorvaisille kaneille.

Vaikka luppakorvaisilta kaneilta löytyi enemmän vaikkua ja hiivaa korvista, yksikään kaneista ei ollut ravistellut päätään, rapsutellut ihoa rikki tai pitänyt päätä vinossa. Lupilta löytyi lisäksi enemmän ongelmia etuhampaiden ja poskihampaiden kanssa. Vaikka hampaista löytyi terävyyttä eli hammaspiikkejä, kanien suun limakalvo näytti samalta kuin pystykorvaisten, joilla ei ollut ongelmia, ne eivät kuolanneet enemmän eikä niillä ollut huonokuntoisempi turkki kuin pystykorvaisilla lajitovereilla.

Sivuhuomautuksena, että turkin huono kunto voi siis johtua hampaista, kun kani ei pysty pesemään itseään kunnolla tai syömään normaalisti. Nämä tulokset paljastavat hyvin, miten kani osaa kätkeä kaikki vaivansa ja elellä silti normaalinnäköistä elämää.

Tutkijoiden mukaan luppakorvaisilla kaneilla saattaa olla kohonnut riski korvatulehduksille, kuten luppakorvaisilla koirilla on jo aiemmin todettu. Luppakorvaisuus vaikuttaa myös kuulemiseen. Kanien kuuloa tutkitaan kenties tulevaisuudessa TEOAE-testin avulla.

Mitä vikaa on luppakorvissa?

Luppakorvaiset rodut ovat yleensä lunkimpia kuin esimerkiksi hermeliinit tai kääpiöjänikset. Ne ovat myös alttiimpia lihomaan kuin pystykorvaiset lajitoverinsa. Jos ihmettelet miksi, käy tsekkaamassa kuvahakua apuna käyttäen ”englanninluppa” tai ”English lop”. Toki kyseisellä rodulla on kaikista pisimmät korvat, mutta periaate on sama.

Liikkuminen vaikeutuu, kun pään molemmin puolin on valtoimenaan hölskyvät luppakorvat. Toki englanninlupan tapauksessa korvat ovat erityisen alttiita vahingoille.

Korvatulehdukset, hammasongelmat ja kuulovauriot yhdistetään luppakorvaisiin kaneihin. Korvatulehdukset ja hammasongelmat aiheuttavat kipua, ja koska hammasongelmat vaikuttavat myös syömiseen ja sitä kautta ruuansulatukseen sekä koko kanin terveyteen, ongelma on suuri.

Tutkijoiden päätelmät olivat vapaasti suomennettuna muun muassa seuraavat: Luppakorvaisten kanien kasvattaminen ja hankkiminen on kyseenalaistettu, koska nämä kanit kärsivät kivuliaista ja kroonisista sairauksista pystykorvaisia kaneja herkemmin.

Pitäisikö eläinlääkäreitä ja tutkijoita alkaa uskoa?

P.S. Jos sulla on luppakorvakaneja, kannattaa kiinnittää erityistä huomiota hampaisiin ja korviin. Jos tuntuu, että heinänsyönti on huonoa tai kani esimerkiksi pitää toista korvaa alempana kuin toista, tai se tuntuu lämpöisemmältä käteen kuin toinen korva, vie kani eläinlääkäriin. Pitkään muhinut korvatulehdus voi aiheuttaa esimerkiksi kasvohalvauksen.

 

Mainokset

Suuri kanikupla

Koska olen Puputäti, saatan elää suuressa kanikuplassa. Törmäsin kuitenkin mielenkiintoiseen artikkeliin aiheeseen liittyen. Kanadalainen eläinlääkäri Veronica Gventsadze kirjoittaa aiheesta ”kanitkin tarvitsevat eläinlääkäreitä”.

Hän on valmistunut 11 vuotta sitten eläinlääkäriksi. Sekä minua, tätä eläinlääkäriä että varmasti myös sinua, kummastuttaa ja harmittaa kanien huonohko asema. Kaneja on paljon, mutta valmiudet niiden ansaitsemaan hyvään hoitoon ovat puutteelliset.

Kyselyiden perusteella kanit ovat usein kolmanneksi suosituin lemmikki koirien ja kissojen jälkeen, mutta niistä ei vain tiedetä tarpeeksi. RWAFin tunnuslause kuuluu ”Britannian kaltoinkohdelluin lemmikki”.

Väärinymmärretty kani kyllä onkin. Semmoinen söpö, hellyyttävä karvapallo, jolla on kuitenkin terävät hampaat ja reviiritietoiset ajatukset. Kani rinnastetaan lyhytikäisiin jyrsijöihin, vaikka kääpiökani voi elää yli 10 vuotta.

Iik – kani vastaanotolla!

Gventsadze ei aiemmin halunnut hoitaa kaneja, koska pelkäsi, että ne heittävät veivinsä pelkästä katsekontaktista. Onkohan tosiaan näin? Eivätkö jotkut eläinlääkärit tämän vuoksi hoida kaneja? Lääkärinvalan mukaan: ”Päämääränäni on terveyden ylläpitäminen ja edistäminen, sairauksien ehkäiseminen sekä sairaiden parantaminen ja heidän kärsimystensä lievittäminen.”

Tällä kokeneella eläinlääkärillä oli vyönsä alla vain tunnin luento kaneista eläinlääketieteellisissä opinnoissa, ja luentoa seurannut lyhyt käsittelysessio säyseän (tai kauhistuneen?!) laboratoriokanin kanssa. Ei tällaisilla eväillä kaneja kannatakaan hoitaa.

Kani sairastuu – mihin sen voi viedä?

Artikkelin kirjoittanut eläinlääkäri kysyi 16 amerikkalaiskollegaltaan, tuleeko heidän vastaanotolleen kaneja. Kuulemma tulee. Yleensä kyse on steriloinneista ja kastroinneista, jotka he opettelivat tekemään kirjojen, internetin lähteiden ja kaneista tietävien eläinlääkäreiden neuvojen perusteella. Tämä on suuri epäkohta sekä kaneja, heidän ihmisperheitään että ihan itse eläinlääkäreitä kohtaan.

Uskaltaisitko viedä kanin lääkärille, joka tietää vähemmän kaneista kuin sinä itse? Anatomia ja yleinen lääkintä tietysti poislukien. Kuten Gventsadze kirjoittaa: jos olet aiemmin soittanut eläinlääkärille ja saanut vastaukseksi ”emme hoida kaneja” tai kanisi on saanut puutteellista hoitoa, et enää välttämättä uskalla viedä kania eläinlääkärille ollenkaan.

Puutteelliset opinnot

Miksi perusopinnot eivät keskity enempää kaneihin ja muihin eksoottisiin eläimiin? Yksi eksoottisten eläinten kurssikaan ei anna tarvittavia valmiuksia. Jos vastaus on, että niitä ei kuitenkaan tule vastaanotolle, niin ehkäpä se johtuu juuri tästä kokemuksen puutteesta.

Gventsadze lisää, että hänen kollegansa kertoivat, etteivät osaa antaa omistajille ohjeita kaninhoitoon liittyen. He tekevät siis pelkästään leikkauksia. Entä leikkauksen jälkeinen kotihoito? Kenties tästä syystä moni kani ei vieläkään saa kipulääkettä.

Kun kani nököttää hiljaa paikallaan, eihän siihen satu, eikö niin? Jos sulle tehdään esimerkiksi umpilisäkkeen poisto, selviätkö ilman kipulääkettä? Tuskin. Tai siis nimenomaan tuskallista se varmasti olisi.

Yhteenvetona, suuret väärinymmärrykset lienevät syynä kanien korkeaan kuolleisuuteen vastaanotoilla ja eläinlääkärikäyntien jälkeen. Rauhallinen käsittely on tärkeää, samoin kuin riittävä kivunlievitys ja ravinnon tarjoaminen heti kun kani on nukutuksen jälkeen hereillä.

”Hoidamme kaneja” vs kaniosaava eläinlääkäri

Kun soitat klinikalle ja sieltä kerrotaan, että ”hoidamme kyllä kaneja”, tarkoittaako se oikeasti kaneihin perehtynyttä eläinlääkäriä? Ei välttämättä.

Gventsadzen (siis eläinlääkärinä vuosia toimineen ammattilaisen) oli yhden kanin adoptoituaan pakko liittyä internetin kaniryhmiin, koska omistajien ja kaneja hoitavien eläinlääkäreiden välillä oli niin suuri aukko. Tähän samaan törmää jatkuvasti Suomessa. Siitä syystä kirjoitin Kanikirjan ja pidän tätä kaniaiheista blogia.

Kaneihin kannattaisi ehdottomasti panostaa, sillä itsekin olen kuluneen vuoden aikana kuluttanut eläinlääkärin palveluihin satoja euroja. Varmaankin yli tuhat euroa. Eikä olla edes rokotuksilla vielä käyty, tehosteet pitää käydä uusimassa vielä loppuvuodesta.

Miksi kani on eksoottinen lemmikki?

Kanin luonne on yhtä ainutlaatuinen ja vaativa kuin sen fysiikka. Eksoottinen tarkoittaa yleensä omituista. Onko kani omituinen lemmikki, jolla on omituiset tarpeet? Onhan se, verrattuna lihaa syöviin kissoihin ja koiriin.

Kani ei sovi kaikille. Koska kani ei niin välitä ihmisten paijauksista, se on lemmikki, jonka puuhia on kiva seurata. Siksi kani sopii yleensä paremmin aikuisille kuin lapsille lemmikiksi.

Eksoottisuus tarkoittaa ainakin näitä asioita:

  • laadukas ruokinta on aina hienosäätöä herkän suolistoflooran hyvinvointia ajatellen (ja papanoita jatkuvasti tarkkaillen)
  • kaneille tarkoitettuja lääkkeitä on vähänlaisesti saatavilla (siksi oikea ruokinta on niin tärkeää)
  • sopivia virikkeitä on vaikea löytää (kiipeilypuiden jalat ovat pahvia, tunneleissa riippuu leluja, monissa tuotteissa on muovia)
  • kaniosaavia eläinlääkäreitä ei ole jokaisella klinikalla
  • eläinlääkärikäynti maksaa yleensä enemmän kuin koirien ja kissojen vastaava
  • sekoitetaan muihin eläinlajeihin
  • vaatii ylipäätään paljon perehtymistä. Kanin hienovaraiset eleet saavat hermoilemaan ylimääräistä, kun et tiedä, miksi se nyt yhtäkkiä narskutteli hampaitaan ja ummistiko se silmänsä nukkuakseen vai sattuuko johonkin. Jne. jne.
kanivirike
Tiesitkö, että kiipeilypuissa on pahviset jalat? En minäkään..

Kanikupla tulevaisuudessa

Koska kani on niin yleinen lemmikki, kaneihin kannattaa panostaa. Kanit tarvitsevat eläinlääkärihoidon lisäksi (ja siihen liittyen) ainakin vakuutuksia. Valtamedia puhuu kaneista vain pääsiäisenä, tai kun söpöistä porkkanapurijoista on tullut pääkaupunkiseudulla tuholaisriesa.

Markkinoilla olevista tuotteista moni käy myös kaneille, mutta virikkeissä kanit on unohdettu tyystin. Esimerkiksi kesähelteillä viilennysalusta on tarpeellinen, ellei sitten kotoa löydy toimivaa ilmalämpöpumppua. Moni omistaja ei uskalla tai huomaa ostaa tuotetta kanille, jos siinä on kissan ja/tai koiran kuva.

Brittiläisen Lagolearnin ja suomalaisen Lemmikkikanitutkimuksen perustamiset ovat loikkauksia oikeaan suuntaan, mutta parannuksia kaivataan yhä. Kani-opintojen ei ylipäätään pitäisi olla vapaavalintainen parin tunnin luento vaan perusopintoihin kuuluva pidempi kurssi.

Vaikka kaniroduista löytyy esimerkiksi leijonanharjasta ja leijonaluppaa, termin ”eksoottinen” voisi kenties jo unohtaa 🙂

P.S. Jos kanikuplassa eläminen kiinnostaa, olet tervetullut seuraamaan Puputätiä myös instassa 🙂