Söpö vai terve? Asiaa luppakorvakaneista

Söpö vai terve – miksei molempia? Tällä kertaa aiheena on luppakorvakaneista julkaistu uusi brittiläinen tutkimus. Brittiläisten omistamista kaneista yli puolet on luppakorvaisia rotuja. Aihe on varmasti tunteitaherättävä, koska luppakorvakaneja pomppii paljon myös suomalaiskodeissa.

Ihmisiä viehättää pulleasilmäiset ja lyhytkuonoiset eläimet, koska ne muistuttavat vauvoja. Niitä pidetään söpöinä ja ne ovat siksi suosittuja. Luppakorvaisia kaneja voidaan myös tästä syystä pitää söpömpinä kuin esimerkiksi jäniksiä muistuttavia suipponenäisiä ja pystykorvaisia kaneja. Söpöys ei ikävä kyllä useinkaan kulje käsi kädessä terveyden kanssa.

The Telegraphissa julkaistun artikkelin mukaan jo Charles Darwin huomasi, miten luppakorvaisten kanien suosiminen muutti kanien kallon muotoa. Eläinlääkäritkin ovat vuosia varoitelleet vastaanotolla tapaamiensa tapausten perusteella luppakorvaisten kanien terveysongelmista, mutta nyt se on uudella tutkimuksella tieteellisesti todistettu.

Luppakorvatutkimus

Luppakorvaisuus on perinnöllistä. Luppakorvaisilla kaneilla on ylimääräistä pehmytkudosta rustojen välissä, minkä vuoksi korva on tavallaan epämuodostunut ja taittunut alaspäin. Korvakäytävät voivat olla kaventuneet, minkä vuoksi korvat eivät saa tarpeeksi ilmaa.

Tutkimuksessa tarkasteltiin 30 kania, joista 15 oli luppakorvaisia ja toiset 15 pystykorvaisia. Rodulla (luppakorvaisia rotuja on useampia kuin yksi), iällä tai sukupuolella ei ollut merkitystä. Kanien korvia ja suuta tutkittiin otoskoopin avulla ja korvista otettiin näytteitä. Myös kanien mahdollisia aiempia potilaskertomuksia tarkasteltiin.

Tutkijoiden mukaan luppakorvaisten kanien korvakäytävät tosiaan olivat ahtaammaat kuin pystykorvaisten kanien. Lupilla oli myös huomattavasti enemmän vaikkua, ja normaali korvatutkimus tuotti niille enemmän kipua kuin pystykorvaisille kaneille.

Vaikka luppakorvaisilta kaneilta löytyi enemmän vaikkua ja hiivaa korvista, yksikään kaneista ei ollut ravistellut päätään, rapsutellut ihoa rikki tai pitänyt päätä vinossa. Lupilta löytyi lisäksi enemmän ongelmia etuhampaiden ja poskihampaiden kanssa. Vaikka hampaista löytyi terävyyttä eli hammaspiikkejä, kanien suun limakalvo näytti samalta kuin pystykorvaisten, joilla ei ollut ongelmia, ne eivät kuolanneet enemmän eikä niillä ollut huonokuntoisempi turkki kuin pystykorvaisilla lajitovereilla.

Sivuhuomautuksena, että turkin huono kunto voi siis johtua hampaista, kun kani ei pysty pesemään itseään kunnolla tai syömään normaalisti. Nämä tulokset paljastavat hyvin, miten kani osaa kätkeä kaikki vaivansa ja elellä silti normaalinnäköistä elämää.

Tutkijoiden mukaan luppakorvaisilla kaneilla saattaa olla kohonnut riski korvatulehduksille, kuten luppakorvaisilla koirilla on jo aiemmin todettu. Luppakorvaisuus vaikuttaa myös kuulemiseen. Kanien kuuloa tutkitaan kenties tulevaisuudessa TEOAE-testin avulla.

Mitä vikaa on luppakorvissa?

Luppakorvaiset rodut ovat yleensä lunkimpia kuin esimerkiksi hermeliinit tai kääpiöjänikset. Ne ovat myös alttiimpia lihomaan kuin pystykorvaiset lajitoverinsa. Jos ihmettelet miksi, käy tsekkaamassa kuvahakua apuna käyttäen ”englanninluppa” tai ”English lop”. Toki kyseisellä rodulla on kaikista pisimmät korvat, mutta periaate on sama.

Liikkuminen vaikeutuu, kun pään molemmin puolin on valtoimenaan hölskyvät luppakorvat. Toki englanninlupan tapauksessa korvat ovat erityisen alttiita vahingoille.

Korvatulehdukset, hammasongelmat ja kuulovauriot yhdistetään luppakorvaisiin kaneihin. Korvatulehdukset ja hammasongelmat aiheuttavat kipua, ja koska hammasongelmat vaikuttavat myös syömiseen ja sitä kautta ruuansulatukseen sekä koko kanin terveyteen, ongelma on suuri.

Tutkijoiden päätelmät olivat vapaasti suomennettuna muun muassa seuraavat: Luppakorvaisten kanien kasvattaminen ja hankkiminen on kyseenalaistettu, koska nämä kanit kärsivät kivuliaista ja kroonisista sairauksista pystykorvaisia kaneja herkemmin.

Pitäisikö eläinlääkäreitä ja tutkijoita alkaa uskoa?

P.S. Jos sulla on luppakorvakaneja, kannattaa kiinnittää erityistä huomiota hampaisiin ja korviin. Jos tuntuu, että heinänsyönti on huonoa tai kani esimerkiksi pitää toista korvaa alempana kuin toista, tai se tuntuu lämpöisemmältä käteen kuin toinen korva, vie kani eläinlääkäriin. Pitkään muhinut korvatulehdus voi aiheuttaa esimerkiksi kasvohalvauksen.

 

Mainokset

Kaneihin liittyvät jalostusongelmat

Hej på dig! Olen kirjoittanut kaneihin liittyvistä jalostusongelmista ennenkin, mutta tämä postaus tulee nyt vähän eri näkökulmasta. Kerron Poppanan tarinan esimerkkinä kaneihin kohdistuvista jalostusongelmista sekä vertailen kaneja koirien ja kissojen jalostustyöhön.

Kasvatimme tosiaan Poppanan eläinlääkärilaskuja reilun kuukauden aikana 443,42 euron edestä. Siinä eivät ole mukana kaikki lääkkeet. Poppanasta otettiin muun muassa kahdet röntgenkuvat ja verikokeita. Ensimmäinen diagnoosi oli vatsalaukun laajentuma, pieni virtsakivi virtsarakossa ja umpisuolessa/peräsuolessa koukkumainen tiivistymä (ehkä vierasesine).

Toinen diagnoosi oli epämuodostunut ristiselkä. Teki mieli itkeä, kun eläinlääkäri näytti röntgenkuvia ja sanoi, että jos koiralla olisi tälläiset kuvat, se ei kävelisi. Ja siinä noin 10-vuotias Poppana istui kantokopassaan – tuolla epämuodostuneella selkärangalla on loikittu syntymästä saakka.

Artikkelikuva on siis yksi Poppanan röntgenkuvista. Tästä alla olevasta kuvasta taas näkee, kuinka lantio on suora, mutta alaselkä on mutkalla ja nikamat vinksin vonksin. Poppanan ”ummetustaipumus” sai täysin uuden merkityksen. On silti todennäköistä, että poikasajan väärän ravinnon vuoksi Poppanan vatsa on herkkä.

kani jalostus selkävaiva hermeliini leijonanharjas
Poppana-kanin selkäröntgen, kuva Nokian Pieneläinklinikka.

Olivatko kaikki aiemmat kipukohtaukset kuitenkaan pelkkää ummetusta? Ehkä eivät, jos ristiselkä näyttää tuolta. Hoitoa tämä diagnoosi ei sinällään olisi muuttanut, sillä samaa meloksikaamia on saatu kipulääkkeksi myös ummetuskohtausten vuoksi.

Koirien testaus

Kun Poppanan synnynnäinen epämuodostuma paljastui, aloin kysellä koirien ja kissojen kasvattajilta, mitä kaikkia testejä vastuulliset kasvattajat otattavat emoista, isistä ja pennuista jalostustyön vuoksi. Lista oli etenkin koirilla pitkä: ”vähintään PEVISA-vaatimukset (perinnöllisten sairauksien vastustamisohjelma)”.

Omalta koiraltaan tämä kasvattaja on tutkinut seuraavat: ”selkä, kyynärnivelet, lonkat ja varpaiden nuljuluut, tarkistettu silmät ja polvet, kuunneltu sydän ja otettu rodulle kuuluvat geenitestit.” Hän jatkaa, että ”PEVISA vaatisi jalostuskoiralta vain että lonkat ja kyynärnivelet on kuvattu (tuloksesta viis) ja silmät peilattu.”

Toinen kasvattaja kertoo näin: ”Kuvautin ennen astutusta silmät ja lonkat muistaakseni, en polvia sekä otin jonkun laajan geenitutkimuksen jonka nimeä en muista. Kyse porokoirasta.”

Kolmas kasvattaja kasvattaa melko harvinaista rotua ja hän kertoo näin: ”Riippuu rodusta. Meillä ei ole PEVISAA, mutta tunnettuja ongelmia ovat etupäät — joten etuosan kuvaus ehdottomasti. Polvi- ja silmätutkimus ovat suositus, joten ne myös. Lonkissa meillä ei ole ongelmia ollut, joten en ainakaan erillisenä asiana tutkituttaisi (rauhoitettava kuvaukseen)”.

”Moni ultrauttaa munuaiset, mutta siitä on vähän kahta koulukuntaa. Parhaillaan toivomme että saataisiin kehitettyä DNA -testi koskien geeniä joka aiheuttaa skyenterrierihepatiittiä, se on Britanniassa kehitystyön alla. Viime pentueeni emältä tutkittiin silmät, polvet, kyynärät ja lonkat (samalla kuvauksella meni) Lisäksi selästä otettiin epäviralliset rtg:t”

Kuvantamista, geenitestejä ja vähintään PEVISA. Entäs kissoilla?

Kissojen testaus

Kissoilta vaaditaan vähemmän testejä kuin koirilta. Näitä testejä ovat esimerkiksi tarttuvat taudit, parasiitit ja sydämen sekä munuaisten ultra. Eräs kasvattaja kertoo näin: ”Riippuu rodusta. Rekisteröinnin perusvaatimukset on isäkissan laskeutuneet kivekset ja että kummallakaan vanhemmalla ei ole napatyrää.”

”Geenitestataan jos rodusta löytyy sairauksia jotka voi geenitestata. Tsekataan vanhempien veriryhmät jos rodussa esiintyy kahta veriryhmää, jos kaikki testatut on A:ta niin voi olla ettei rutiiniin kuulu testaaminen.”

Kissakasvattaja jatkaa vielä, että ”Osa rotukohtaisista geenitesteistä (ei tosin kaikissa organisaatioissa) samoin kuin valkoisten kissojen kuulotestaus on vaatimuksia rekisteröinnille. Nää on lähinnä aikuisia kasvatuskissoja koskevia testejä, pennuille ei yleensä ole tarvetta tehdä muuta kuin valkoisille kuulotesti. Pennut pitää toki olla vähintään kahdesti rokotettu, sirutettu ja ell-tarkastettu.”

”On perinnöllisiä sairauksia jota haluaisin testata mutta joihin ei oo olemassa testiä. Myöskään sydänultraus nuorella kissalla ei anna lopullista todellista vastausta että kehittyykö sille perinnöllinen sydänvika vai ei – mutta ainakin tulee anomaliat (jotka ei kyllä välttämättä perinnöllisiä, mutta ne kissat jää kuitenkin pois kasvatuksesta) ja pahiten sairaat tapaukset ilmi.”

”Luppakorvaisilla kissoilla on siihen luppaisuuteen liittyviä rusto-ongelmia, kaikki kattojärjestöt ei niitä sen takia hyväksy ikinä. — Kissoilla hammasongelmat on suht tavallisia mitä vanhemmaks kissa elää, muttei perinnöllisyyttä ole niissä juuri pystytty osoittamaan.”

Kissoilla maksaa etenkin tarttuvien tautien testaus. Hinnoissa on paljon vaihtelua ja eniten niissä maksaa se eläinlääkärikäynti. Kissan jalostustesteihin kuluu satoja euroja ja varmasti vähintään saman verran koirien testaukseen. Testien hintaa kasvattaja voi kuitenkin saada takaisin astutusmaksujen muodossa.

Verikokeita ja kuvantamista. Entäs kaneilla?

Kanien testaus

Kun kysyin kanien kasvattajilta, otetaanko kaneista mitään pakollisia testejä, vastaus oli ”ei”. Ei mitään testejä.

Eikö kaneja sitten voi tutkia? Ainakaan kuulotutkimusta ei ole kaneille Suomessa saatavilla. Uskon, että vastuullinen kasvattaja tutkituttaisi kaninsa, jos se olisi mahdollista ja siihen kannustettaisiin.

Yksi estekanien kasvattaja suunnitteli alkavansa kuvauttaa ”jalostuskanien selkiä ja lonkkia ainakin satunnaisesti” ja kuvauttaa myös ”osa kaneista useamman kerran elämänsä aikana”.

Toinen kaninkasvattaja kertoo epätoivotuista ominaisuuksista seuraavaa: ”Hammasviat, ja jalkojen asentovirheet tulee ensimmäisinä mieleen. — Jokaisella kasvattajalla hieman omanlaisensa vaatimukset jalostuseläimille jo ihan värillisesti kuin ulkomuodollisesti. luonteella on toivottavasti ihan jokaiselle kasvattajalle väliä.”

”kasvatus on niiiiin monialainen juttu, ja harmittaa kun syyt yhdistelmälle voi olla niinkin olemattomat, kuin samaa rotua edustavat uros ja naaras, eikä sukujen taustoista, omista tai rodun tavoitteista, vanhemmiksi valittujen kanien heikkouksista ja vahvuuksista (mitä parannettavaa ja kuinka ne täydentää toisiaan) tai vaikka nyt väreistä ja niiden yhteensopivuudesta ole hajuakaan.”

Kaneille ei siis ole olemassa mitään virallisia testejä. Tähän saisi tulla muutosta. Jos olet kasvattaja, eläinlääkäri, kaninomistaja tai sinua muuten vain kiinnostaa aihe, laita viestiä somessa tai lähetä sähköpostia minulle. Yritetään yhdessä viedä asiaa eteenpäin!

Haluaisin testauttaa kaneilta ainakin pasteurellan, e. cuniculin (näihin pitäisi tosin kehittää nykyistä paremmat testit), luuston, hampaat, korvat ja silmät. Sisäelinten toimintaa olisi myös hyvä tarkkailla.

Kanien jalostustyö

Jos olisin kasvattaja, pyrkisin valikoimaan kaneja, joilla on tavallinen turkki, pystyt korvat ja pitkä kuono. Suosisin varmaankin pieniä rotuja jättirotujen sijaan, koska kääpiökanit ovat pitkäikäisempiä.

Rex-turkkiset kanit ovat pehmeitä paijattavia (jos siis pysyvät paikallaan niin kauan että ehdit heitä silittää), mutta niillä on valitettavasti muita rotuja suurempi tassunpohjatulehdusriski.

Kissoilla ja koirilla on paksut anturat tassuissa, mutta kaneilla on vain tavallinen iho ja siinä karva päällä. Rex-turkkisella kanilla karvapeite on vielä ohuempaa, koska siltä löytyy pelkkää aluskarvaa.

Jokainen kanin tassunpohjatulehduksen kanssa kamppaillut tietää, kuinka kivulias ja hankala vaiva on kyseessä. Pahimmillaan tulehdus voi levitä luuhun asti ja vaikuttaa pysyvästi kanin liikkumiskykyyn. Jos tätä voi mitenkään ennaltaehkäistä vapaan liikunnan, oikean ravinnon ja puhtaiden sekä pehmeiden alusten lisäksi, se kannattaa ehdottomasti tehdä.

Luppakorvaisilla roduilla on paljon ongelmia tulehdusten kanssa. Sekä hiivat että bakteerit tykkäävät muhitella korvissa, jotka eivät saa tarpeeksi ilmaa. Lupat eivät  todennäköisesti kuule yhtä hyvin kuin pystykorvaiset kanit. Myös kommunikointi vaikeutuu, kun korvilla ei pysty ilmentämään yhtä monia eleitä kuin normaalirustoisilla korvilla.

Lyhytkuonoisilla kaneilla lienee aiemmin mainittuihin verrattuna eniten terveysongelmia. Niistä minulla onkin ikävä kyllä kokemusta. Hermeliinit, leijonanharjakset ja monet kääpiölupat ovat lyhytkuonoisia.

Sukusiittoisuus

Monilla eläinlajeilla on huono juttu, jos teettää sisaruksilla jälkikasvua. Kaneilla tämä kuitenkin on normaalia. Yksi kasvattaja kertoo, että ”pääasiallisesti pyritään käyttämään erisukuisia, mutta esim uusia värejä tuodessa, on se nopein tapa.”

”Emä-poika/isä-tytär parituksilla on mahdollista testipoikueella todeta esim piilevät hammasviat ja muut ongelmat kertaamalla geenit, tosin tälläisen yhdistelmän jälkeläisen yhdistäessä taas erisukuiseen on ’kantaisää’ jo vähemmän kuin sen omissa jälkeläisissä, eli kertautuminen laukeaa myös jo yhdellä sukupolvella. — sen avulla on mahdollista vahvistaa ominaisuuksia. Tietysti täytyy tietää mitä tekee koska voi mennä myös erittäin syvälle suohon”.

Vastuulliset eläinsuojeluyhdistykset leikkauttavat eläimet ennen uuteen kotiin luovutusta. Tälle on montakin syytä, joista osa on terveydellisiä. Ei voi tulla uusia kodittomia, mikä on hyvä senkin kannalta, että näiden kodittomiksi joutuneiden eläinten alkuperää ei välttämättä ole tiedossa.

On suuri riski teettää poikasia millään eläimellä, jonka taustoja ei tiedetä.

Kovia kokeneiden eläinten käyttäytymiseen on voinut jäädä ikäviä jälkiä, mitä ei haluta siirtää jälkipolville. Poikasajan ravinnolla on suuri merkitys kanin terveyteen ja jos se on ollut niukkaa tai vääränlaista, miten se vaikuttaa sekä kanivanhempiin että niiden poikasiin?

Jalostustyössä tulisi ottaa huomioon kaikki mahdolliset terveydelliset seikat luonteenpiirteiden lisäksi sen sijaan, että kehitetään vain tietynlaista ulkomuotoa. Lisätietoa kanien jalostuksesta löytyy Kaniininkasvattajat ry:n kotisivuilta.

Mitä sinä voit tehdä kanien hyväksi?

Olen pohtinut kanitutkimusta, jossa seurattaisiin samoja kaneja vuosien ajan. Testejä voisi olla verikokeista röntgeniin. Tutkimus voisi olla kansainvälinenkin, jos löytyisi yhteistyötahoja muista maista.

Tutkimuksen voisi toteuttaa rahoituskampanjan avulla ja omistajat/kasvattajat voisivat maksaa itsekin tutkimuksia. Vastineeksi tulokset olisivat julkisia ja ilmaiseksi kaikkien saatavilla. Tuloksista voisi olla paljon hyötyä niin kanien yleisessä terveydenhoidossa kuin jalostustyössä.

Löytyykö tällaiselle kanitutkimukselle kannatusta?

P.S. Onneksi Poppana jatkaa edelleen loikkimista, mutta meillä on pysyvä lääkitys neidin vaivoihin. Kipulääkettä menee niin usein kuin on tarvis.