Eri kuvantamiskeinot

Moikka moi! Tällä kertaa aiheena eri kuvantamiskeinot eli mitä eroa on röntgenkuvilla, ultralla ja muilla kuvantamiskeinoilla. Omia kaneja on kuvattu sekä röntgenlaitteilla että ultralla. Magneetti- ja CT-kuvausta on saatavilla ainakin Evidensiassa.

Röntgen

Röntgenkuvauksella kartoitetaan parhaiten kovien kudosten kuten luiden tilannetta. Pehmeistä kudoksista voi röntgenkuvata esimerkiksi sydäntä, keuhkoja ja suolistoa.

Röntgenkuvilla on diagnosoitu omilta kaneilta spondyloosia ja muita luuston epämuodostumia sekä yksi virtsakivi.

Röntgenlaitteita löytyy hyvin eri eläinklinikoilta.

Huonoja puolia ovat säteily ja mahdollinen rauhoitus. Röntgenkuva on pysähtynyt kuva, joten eläimenkin pitää olla paikoillaan sen ottamisen aikana.

Ultra

Ultraäänen avulla nähdään parhaiten pehmeitä kudoksia, kuten kohtua, virtsarakkoa, sydäntä ja maksaa. Anturissa on kristalleja, joiden värähtely tuottaa ultraääntä ja vastaanottaa kaikuja.

Suolistokaasujen läpi ääniaallot eivät pääse. Nesteestä ei heijastu kaikua, joten se näkyy mustana ja kovasta kudoksesta heijastuu valkoinen kuva. Kuvaa ei saada aikaan ilman kosteutta (geeliä).

Ultraamalla diagnosoitiin Puputti-kanin kohtusyöpä ja tutkittiin, ettei Poppanalla ole virtsarakossa ongelmia. Poppanan sydänultrasta löytyy aiempi postaus.

Ultrauslaitteita löytyy melko hyvin eri eläinlääkäriklinikoilta eikä ultraus vaadi nukutusta. Ultraäänestä saadaan liikkuvaa kuvaa.

Huonoja puolia ovat ultraamisen pitkä kesto esimerkiksi sydänultrassa ja se, että toimenpidettä varten pitää ajella karvoja ja käyttää geeliä. Lisäksi kanin iho on melko paperimaista ja siihen tulee helposti haavoja.

Magneetti

Magneettikuvaus eli MRI on aiemmin mainittujen yhdistelmä, ja sen avulla voidaan kuvantaa sekä pehmeitä että kovia kudoksia tarkasti. Kuvat ovat pysäytyskuvia, joten magneettiakin varten eläimen pitää olla paikoillaan. Se tarkoittaa eläimen nukuttamista toimenpidettä varten.

Magneettikuvantaminen on kalliimpaa kuin röntgen ja ultra eikä sitä ole välttämättä saatavilla kaneille. Magneettikuvauksesta ei tule ionisoivaa säteilyä.

CT-kuvaus eli tietokonetomografiatutkimus

CT-kuvauksessa käytetään röntgensäteitä ja sillä voidaan kuvantaa esimerkiksi luita, niveliä ja vatsaonteloa. Yleisimpiä tutkimuskohteita lienee kaneilla pään alueella korvat sekä hampaat.

Kanin pään alueen tulehdukset ovat usein kuin jäävuoria, koska vain pieni osa on näkyvissä. Esimerkiksi hammasongelmat voivat ulottua leukaluuhun tai kyynelkanaviin saakka.

Päätään ravistelevalla kanilla ei ole välttämättä muita oireita, vaikka korvatulehdus olisi vakava. Kanilla on moniin muihin eläimiin verrattuna paksua mätää, joka ei lähde paiseita puhkaisemalla ja valuttamalla vaan usein vaaditaan mätäpaiseen kirurgista poistoa. Sitä ennen pitää toki varmistua, onko mätäpaisetta ja missä tarkalleen.

Harmittomalta vaikuttanut korvien ravistelu voikin päätyä esimerkiksi kasvohalvaukseen tai head tiltiin (kani pitää päätä vinossa).

CT-kuvaus on hintavampaa kuin röntgen ja ultra eikä laitteistoa löydy kovin monelta eläinlääkäriklinikalta. Kuvaus vaatii joko rauhoituksen tai nukutuksen.

Diagnostinen lämpökuvantaminen

Infrapunakuvantamisella eli diagnostisella lämpökuvantamisella voidaan tutkia esimerkiksi lihaksia, verenkiertoelimiä, niveliä ja hermostoa.

IR-lämpökuvantamisjärjestelmää kehittelevän TherMidaksen mukaan sen avulla voidaan havaita tulehdukset ennen kuin tulee kliinisiä oireita. Hyviä uutisia sairauksiaan peitteleville kaneille 🙂

Terve eläin säteilee samanmoista ja symmetristä lämpöä kun taas sairaalla eläimellä on nähtävissä puolieroja.

Eläintä ei tarvitse rauhoittaa tai nukuttaa tutkimusta varten. Lämpökuvantaminen ei vaadi karvojen ajelua eikä tule säteilyaltistusta.

Entäs ne huonot puolet? Lämpökuvantaminen on melko uusi juttu, joten sitä tuskin on vielä saatavilla eläinlääkäriklinikoilla. Hinta on myös suuri kysymysmerkki. Tämä vaikuttaa kuitenkin hyvin mielenkiintoiselta kuvantamiskeinolta, josta voivat hyötyä erityisesti käsittelyä kammoavat ja oireitaan piilottelevat eläimet. Juurikin siis ne pitkäkorvat, joita kenties sinunkin kotonasi loikkii 🙂

Yhteenvetona

Mitä uudempaa teknologiaa käytetään, sitä kalliimmaksi tutkimukset yleensä tulevat. Lisäksi saatavuuden kanssa voi olla ongelmia. Tekniikka kehittyy kuitenkin syystä ja uusissa kuvantamiskeinoissa ainakin näin kani-ihmisenä minua kiinnostaa eniten juuri se, ettei eläimeen tarvitsisi kajota.

Ei tarvitse nukuttaa, rauhoittaa tai ajella karvoja eikä olla paikoillaan. Nämä edellä mainitut voivat tuntua kanista epämiellyttävältä ja aiheuttaa esimerkiksi suolistovaivoja.

Monilla eläinlääkäriklinikoilla on käytössä rahoitusvaihtoehto, jolloin maksun voi pilkkoa osiin. Siihen kun yhdistäisi vielä sen kaneillekin saatavan vakuutuksen (katso linkin takaa aiempi postaus), uskon, että yhä useammalla olisi mahdollista tutkituttaa kanejaan entistä paremmin.

Jos kanilla on oireita tai se toisin sanoen käyttäytyy omituisesti, kannattaa olla mahdollisimman pian yhteydessä kaneista tietävään eläinlääkäriin. Mitä varhaisemman diagnoosin kani saa, sitä helpompi vaivaa on todennäköisesti hoitaa.

P.S. Käytin lähteinä mm. näitä: Sirkkola, Heikki ja Susanna Tauriainen (toim. 2010): Eläinten lääkintä ja hoito – käsikirja eläintenhoitajille sekä Lassila, Pilvi (toim. 2017): Poskipusseja, suomuja ja siipisulkia: pienten ja eksoottisten seuraeläinten hoitotyö ja Evidensian sekä TherMidaksen kotisivuja.

P.P.S. Rauhoittaminen = tajunnan taso laskee, kevyempi kuin nukutus. Nukutus = narkoosi, anestesia, eläin on tajuton eikä tunne kipua.