Hortoilu on kivaa!

Heipä hei! Viimeksi lupasin kirjoitella hortoilusta enemmän ja tässä sitä nyt tulee 🙂 Hortoilu tarkoittaa siis luonnonkasvien keräämistä ravinnoksi. Luettelen myös viljeltäviä kasveja samaan syssyyn, koska niitäkin voi ulkoa kerätä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että oksat ja varvut (eikä kasvien repiminen juurineen) eivät kuulu jokamiehenoikeuksiin.

Nokkonenhan on ihan ykkönen. Sitä kerätään vaikkapa kumihanskat kädessä, kun kasvi on vielä nuori. Jos ne ehtivät jo venähtää isommiksi kasveiksi ennen kuin muistat mennä niitä keräämään (kuten mulle käy joka vuosi), ei hätää! Sen kun katkaiset varren poikki, niin uutta alkaa kohta jo puskea. Sitten nokkoset voi laittaa esimerkiksi uunipellin päälle kuivumaan. Pelti on helppo kaapin päälle, niin ettei kukaan vahingossa koske siihen. Kuivatuksen jälkeen nokkoset voi laittaa vaikkapa paperipussiin odottelemaan syöjiä. Paperiset kompostipussit käyvät tähän tarkoitukseen.

Listausta syötävistä luonnonkasveista löytyy Kanikirjasta, sivulta 61 eteenpäin. Artikkelikuvassa paistattelee poimulehti. Varmaankin tunnetuin ulkoa kerättävä tuoreruoka on voikukka ja sen lehdet. Niitä ja mitä tahansa muuta kerätessä on syytä muistaa, että erilaisia tuoreruokia pitää antaa vähän kerrallaan ja mieluiten montaa erilaista eikä koko ajan yhtä ja samaa. Voikukkahan sitten myös aiheuttaa punertavaa virtsaa, älkää pelästykö 🙂

Meillä yksi suosikki on ahomansikanlehdet, ne tuntuvat olevan hyviä myös herkkävatsaiselle Poppana-hermeliinikanille. Myös mustikanvarvut, vuohenputki, pihatähtimö- ja ratamo sekä siankärsämö kelpaavat hyvällä ruokahalulla. Jos et oo varma, onko kasvi juuri se oikea, älä kerää! Myrkyllisiäkin kasveja nimittäin on ja osa niistä saattaa muistuttaa jotain syötävää kasvia. Tienpenkat, golfkenttien läheisyys tai muut vastaavat alueet kannattaa kiertää kaukaa. Kerää vain myrkyttömiltä alueilta.

Brittiläinen kaniensuojeluyhdistys Action for Rabbits jakaa sivuillaan listaa syötävistä kasveista. Tässä on kuva listasta ja kasvien nimet suomeksi lueteltuina:

Mitä kasveja saa syödä

Ylin rivi: katinjuustomalva, haisukurjenpolvi, soikkoratamo, samettikukat, kierumatara, pihatähtimö, peltovillakko. Huom! Villakoissa on pyrrolitsidiinialkaloideja, joiden vuoksi jotkut lähteet kertovat niiden olevan myrkyllisiä. Tässäkin luotettavassa lähteessä kuitenkin todetaan, että pieninä määrinä peltovillakko käy kanien ravinnoksi.

Toka rivi: leskenlehti (sopii pieninä määrinä kaneille, ks. tämä linkki), pikkuluppio, idänkellukka, linnunkaali, valkoinen apila, voikukka, keltano.

Kolmas rivi: keltamaite, kyläkurjenpolvi, kamomillasaunio, pihasaunio, siankärsämö, lutukka, piharatamo.

Neljäs rivi: peltotaskuruoho, keltamatara, heinäratamo, valkopeippi, myskimalva, uudelleen siankärsämö, kaalivalvatti.

Alin rivi: maarianverijuuri, kaunokki, orapihlaja, vadelman tai karhunvatukan lehdet, koivu, omenapuun oksat ja lehdet, koiranruusu.

P.S. Näähän käy myös marsuille ja sitä pienemmille jyrsijöille, suuri osa myös lemmikkilinnuille 🙂

Mainokset

Pääsiäisvinkki, josta kanikin tykkää

Koska pääsiäinen lähestyy, tässä helppo vinkki lemmikkejäkin ajatellen 🙂

Unohda rairuoho! Tänä vuonna istutetaan kauran, ohran tai vehnän siemeniä. Niitä huuhdellaan ja liotetaan haaleassa vedessä 12h. Siemeniä tulee astiaan 1/3, vettä loput. Ei kannata tehdä liian isoa satsia kerralla, joten noin 2,5 dl vetoinen muki riittää.

Kun siemenet on liotettu, huuhtele ja laita ne pestyyn astiaan. Tähän voi käyttää esimerkiksi viinirypälerasiaa, jossa on jo reiät pohjassa valmiiksi.

Suihkuttele siemeniä ja pidä ne kosteana. Siemeniä voi pitää vaikkapa kylpyhuoneessa kunnes ne itävät. Itämisen jälkeen astia kannattaa nostaa mahdollisimman aurinkoiselle ikkunalle.

Noin 5-10cm versot voi antaa kaneille tai muille lemmikeille (esim. marsu tai lintu) syötäväksi. Siemenet eivät välttämättä tarvitse multaa tai paperia, jolloin voit antaa versot juuripaakun kera (kunhan se ei ole tummunut tai tuoksu happamalta).

Etenkin pienemmät lemmikkilinnut saattavat pelätä isoja tarjoiluja, joten leikkaa tarjolle vain pieniä palasia tuoretta kerrallaan.

Huom! Jos ei jaksa idättää siemeniä, osta ruokakaupan hevi-osastolta valmiita vehnänorasruukkuja. Helppoa kuin mikä!

Kuten kuvasta näkyy, Poppanalle ainakin vehnänoras maistui… 😀

3. luukku: Tuoreruokaa linnuille

Hyvää joulukuun kolmatta päivää! Eilen kerroin Topin tarinaa, joten tänään voisin jatkaa vähän samalla aiheella. Lemmikkilinnut eivät syö pelkästään siemenseoksia vaan ne tarvitsevat myös tuoreruokaa. Valitettavan usein linnuille tarjotaan vain kurkkua, lehtisalaattia ja omenaa.

Etenkin lehtisalaatissa on melko köyhät ravintoarvot ja kurkussakin on todella paljon nestettä. Kun siihen vielä yhdistetään sokeripitoinen omena, löysän vatsan ainekset ovat valmiina. Toki uusiakin ruokia on aluksi annettava varovasti ja vähitellen, jotta vältetään se ruikuli.

Kesä on oivaa aikaa syöttää linnuille erilaista tuoreruokaa. Parvekkeella tai omalla kasvimaalla voi kasvattaa itse esimerkiksi yrttejä ja erilaisia salaatteja. Myös luonnosta voi kerätä linnuille sopivia kasveja. Muista kuitenkin, että oksat ja varvut eivät kuulu jokamiehenoikeuksiin. Ulkoa olen kerännyt peipoille mm. voikukkaa, vadelman- ja mansikanlehtiä, apilaa, poimulehteä, pihatähtimöä, piharatamoa, mustikanvarpuja, koivunlehtiä (myös omenapuun, pajun, pihlajan ja haavan lehtiä), viinimarjojen lehtiä, maitohorsmaa, siankärsämöä ja vuohenputkea. Parvekkeella olen kasvattanut peipoillekin sopivia minttua, pak choita, kamomillasauniota, mangoldia, punahattua, lehtikaalia, erilaisia tummanvihreälehtisiä salaatteja ja yrttejä.

Yrteistä ei ihan heti tule mieleen sellaisia, mitä ei peipolle saisi antaa. Ehkä kuitenkin jättäisin pippurisimmat antamatta. Talviaikaan turvaudun kaupan hevi-osastoon. Sieltä lähtee mukaan ruukkuyrtteinä mm. sitruunamelissaa, salviaa, basilikaa, tilliä, kirveliä, timjamia, lipstikkaa ja rosmariinia. Persiljaa ja pinaattia kannattaa antaa vain pieniä määriä kerrallaan, sillä ne sisältävät kalsiumia sitovaa oksalaattia.

Eriväriset paprikat ovat ainakin peippojen mieleen, joten niitä kannattaa kokeilla. Kannattaa huomioida, että moni lintu pelkää muutoksia ympäristössä eikä siksi suostu menemään uuden ruokakupin lähelle. Kannattaa antaa tuoreruokaa vähän kerrallaan, jotta linnut eivät pelkää lähestyä sitä. Jos ei heti kelpaa, ei kannata lannistua. Eivät omatkaan peipot aluksi huolineet muuta kuin siemenseosta, kun eivät olleet muuhun tottuneet. Linnuille voi myös idättää ruokaa, esimerkiksi kauranjyvistä.

kuva13

Sananen myös voimaruuasta: unohtakaa kaupassa myytävät ja usein luonnottoman väriset voimaruuat. Niiden sijaan kannattaa hankkia luomukananmunia, jotka sitten keittää. Yritin tarjota omille peipoille kaupasta ostettua valmista voimaruokaa, mutta se ei kelvannut. Keitetty kananmuna taas on herkkua. Mitä pienempi lintu, sitä vähemmän kananmunaa. Kannattaa kokeilla keitettyä, tuoretta kananmunaa ja antaa myös munankuoria murskattuna.

Viimeisenä hedelmät ja tarkennus tuoreruuasta yleensä: omille peipoille annan tosi vähän näitä kerrallaan. Esimerkiksi vaikka yksi koivunlehti revittynä riittää kolmellekin peipolle. Vauvan peukalonkynnen kokoinen pala vesimelonia riittää. Anna useita erilaisia tuoreruokalaatuja kerralla, mutta vain vähän kutakin sorttia. Vaihtele tuoreruokaa, jotta lintusi saavat aina vähän erilaisia vitamiini- ja hivenainepommeja. Huuhtele kylmällä vedellä (ja kuivaa) ja kuori esimerkiksi hedelmät ennen tarjolle laittamista.

Hedelmistä olen antanut ainakin hunaja- ja vesimelonia, viinirypäleitä, mustikoita, vadelmia, mansikoita, viinimarjoja, banaania, ananasta ja päärynää. Kaikki yhdessä tuoreruokailemaan! Eikä unohdeta luonnossa elävien lintujenkaan ruokintaa talvella 🙂

P.S. Moni näistä yllämainituista yrteistä, luonnonkasveista ja hedelmistä käy myös jyrsijöille ja kaneille (ei kuitenkaan chinchilloille).